18.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/36

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energia- ja ilmastokysymykset uudistetun Lissabonin strategian olennaisena osana”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 128/07)

Yleisesittelijä: Ulla SIRKEINEN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. kesäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Energia- ja ilmastokysymykset uudistetun Lissabonin strategian olennaisena osana.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti antaa asian valmistelun ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaoston (Lissabonin strategian seurantaryhmän) tehtäväksi.

Asian luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 4. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Ulla Sirkeisen ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 6 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Ilmastonmuutos ja energian toimitusvarmuus ovat kuluvan vuosisadan suurimpia haasteita. Kulutus- ja tuotantorakenteita on muutettava siten, että kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus vähenevät. Jotkut tuotannonalat häviävät, ja toiset taas kehittyvät ja kasvavat. Nykyisiä työpaikkoja menetetään ja uusia luodaan, joten tukitoimet ovat tarpeen. Taito- ja tietotarpeet muuttuvat, joten tarvitaan tutkimusta sekä erittäin suuria investointeja.

1.2   Poliittisista julistuksista on vihdoinkin siirryttävä käytännön toimiin. Tämä on välttämätöntä ja kiireellistä, mutta se ei tule olemaan helppoa. Poliittisten johtajiemme on tehtävä edellä mainitut haasteet ja niiden vaikutukset selväksi kansalaisille ja suunniteltava tarvittavat toimenpiteet huolellisesti. Muutos ei onnistu ilman kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tukea. Monet EU:n poliittisten päätösten seurauksia koskevat kysymykset ovat edelleen auki, ja niiden ratkaiseminen edellyttää komissiolta lisäselvityksiä ja -tietoja.

1.3   Vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtääviä konkreettisia toimia ei saa lykätä vallitsevan taantuman vuoksi, olipa se kuinka vakava tahansa. Kriisiä voisi ja tulisi pitää myös mahdollisuutena aloittaa puhtaalta pöydältä ja lähestyä kasvua toisenlaisella tavalla. ETSK korostaa erityisesti Kööpenhaminassa neuvoteltavan kansainvälisen sopimuksen merkitystä.

1.4   Uudistettuun Lissabonin strategiaan on sisällytettävä vähähiiliseen talouteen tähtäävä toimintasuunnitelma. Tavoitteeseen on päästävä siten, että otetaan huomioon kestävän kehityksen kolme pilaria (talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat), unohtamatta kuitenkaan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden kokonaistavoitetta. Kilpailukykyiset taloudelliset puitteet ovat ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen edellytys, ja lähestymistavaltaan oikeanlaisella ilmasto- ja energiapolitiikalla voidaan tukea kasvua ja uusien työpaikkojen luomista.

1.5   Keskeisiä toimintakenttiä ovat teknologian kehittäminen ja investoinnit, valistus ja käyttäytyminen, yhteiskunnalliset ja koulutukselliset näkökohdat sekä kansainvälinen ulottuvuus. Todellisten ja kestävien tulosten saavuttaminen vaatii sekä aikaa että resursseja.

1.6   ETSK suosittelee seuraavaa:

—	Luotuaan kattavat puitteet energia- ja ilmastonmuutoskysymysten sääntelemiseksi EU:n olisi nyt keskityttävä käytännön täytäntöönpanoon.

—

Toimet energiatehokkuuden ja -säästöjen lisäämiseksi, investoinnit riittävän energiantuotannon ja energiansiirron varmistamiseksi (älyverkot mukaan luettuina), avoimet energian sisämarkkinat sekä EU:n vahva asema kansainvälisissä yhteyksissä ovat välttämättömiä energiansaannin turvaamiseksi, ja samalla ne tukevat myös ilmastotavoitteiden saavuttamista.

—	Tulevan Lissabonin strategian yhdennettyihin suuntaviivoihin, maakohtaisiin suosituksiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin olisi sisällytettävä tehokkaita poliittisia toimia.

—

EU:n ja sen jäsenvaltioiden on keskityttävä teknologian kehittämiseen ja kovan kansainvälisen kilpailun vuoksi investoitava nykyistä enemmän puhtaiden teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen sekä niitä koskevaan innovointiin. Tässä yhteydessä on myös harkittava yhteisön talousarviomäärärahojen mahdollista uudelleenkohdentamista.

—	Uusien teknologioiden käytölle ja niihin suunnattaville investoinneille on taattava suotuisat edellytykset.

—	Komission ja muiden asiaan kuuluvien toimijoiden on tarjottava oikeaa tietoa, laadittava luettelo parhaista toimintatavoista, annettava konkreettisia neuvoja ja toteutettava asianmukaisia tukitoimia, jotta kuluttajat muuttavat käyttäytymistään.

—	Jokaisella on oltava mahdollisuus koulutukseen, erityisesti elinikäiseen oppimiseen, voidakseen sopeutua tuotanto- ja kulutusmallien muutoksiin.

—	Energian hinnoittelupolitiikan vaikutuksiin on kiinnitettävä tarkkaa huomiota, jotta voidaan välttää energiaköyhyyden ja kilpailukyvyn heikkenemisen vaara sekä uusiutuvien energialähteiden tueksi tarkoitettujen järjestelmien haitalliset vaikutukset.

—	EU:n on kaikin mahdollisin keinoin pyrittävä saamaan aikaan sellainen kansainvälinen ilmastonmuutossopimus, joka luo tasapuoliset toimintaedellytykset eri puolille maailmaa. Tähän kuuluu myös kansainvälisen kauppajärjestelmän tai yhteensopivien järjestelmien aikaansaaminen.

—	Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten on osallistuttava aktiivisesti talouden rakenneuudistuksen edellyttämiin valtaviin ponnisteluihin. ETSK on valmis ja halukas tekemään oman osuutensa.

Perustelut

2.   Johdanto: tilannekatsaus

Energiapolitiikka

2.1   EU:n energiapolitiikalla on kolme rinnakkaista tavoitetta: toimitusvarmuus, kilpailukyky sekä ympäristönsuojelu, johon kuuluu myös ilmastonmuutoksen hillitseminen. Jos priorisointi on tarpeen, toimitusvarmuus on asetettava etusijalle. Energian puute, muun muassa riittämätön sähköntuotanto, on yhä enenevässä määrin todellinen uhka, erityisesti talouden alkaessa elpyä.

2.2   Energian tuotannon ja laajamittaisen käytön ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin on puututtu EU:n säädöksin. Unioni on hyväksynyt uudet päästörajat energiantuotannon, energiaintensiivisen teollisuuden ja lentoliikenteen kattavaa päästökauppajärjestelmää varten. Vaikka aggregaattitasolla on tehty vaikutustenarviointeja, ehdotusten käytännön vaikutuksista ei ole vielä tietoa.

2.3   Tehokkuus ja säästäminen kaikilla energiankäytön aloilla ja energiantuotannossa on ratkaisevan tärkeä elementti, joka tarjoaa erittäin suuret mahdollisuudet energiavarmuuden turvaamiseen ja päästöjen vähentämiseen. EU on jo ottanut käyttöön useita asiaa koskevia toimintalinjoja, ja uusia poliittisia toimia valmistellaan parhaillaan. Jäsenvaltioissa käytännön toimet ovat kuitenkin vielä harvinaisia.

2.4   Euroopan energianhankinnan lähteitä ja reittejä on monipuolistettava, ja energiayhdistelmässä on siirryttävä kohti vähähiilisiä ja vähäpäätöisiä vaihtoehtoja, kuten uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa. Energiayhdistelmän optimointi ja sitä koskeva päätöksenteko on jäsenvaltioiden käsissä, mutta uusiutuvia energialähteitä koskevat EU:n politiikat sekä ympäristö- ja ilmastosäädökset ohjaavat valintoja.

2.5   Euroopalla on oltava nykyistä vahvempi rooli kansainvälisissä energiasuhteissa ja kansainvälisillä energiamarkkinoilla. Vuonna 2009 toistuneiden kaasuntoimitusongelmien vuoksi kauan kaivattua vakaata yhteistyötahtoa saattaa vihdoinkin löytyä.

Ilmastonmuutospolitiikka

2.6   Vuonna 2008 hyväksytty energia- ja ilmastopaketti sisältää kaikilla aloilla toteutettavia toimia tunnettujen 20–20–20-tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva päätavoite nostetaan riittävän kunnianhimoisen ja kattavan kansainvälisen sopimuksen yhteydessä 30 prosenttiin.

2.7   Päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat suurelta osin Jäsenvaltiot. Monista erityisesti päästökauppajärjestelmää ja ns. hiilivuotoa (carbon leakage) koskevista lainsäädännöllisistä yksityiskohdista on kuitenkin vielä päätettävä EU:n tasolla.

2.8   Vielä ei tiedetä, miten järjestelmä kokonaisuudessaan toimii käytännössä. Erittäin tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi hiilidioksidin hinta, uusiutuvia energialähteitä suosivasta politiikasta johtuva energiahintojen nousu sekä päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla toteutettavien toimien kotitalouksille aiheuttamat kustannukset. Komissiolta kaivataan asiasta lisäselvityksiä ja -tietoja.

2.9   Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta käytävät neuvottelut huipentuvat Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. ETSK on ottanut asiaan kantaa erillisessä lausunnossaan. Eurooppa-neuvosto on sopinut Kööpenhaminan kokouksen valmistelun päälinjoista, jotka koskevat muun muassa jäsenvaltioiden keskinäistä taakanjakoa köyhimpien maiden tukemiseksi.

3.   Energia- ja ilmastopoliittiset näkökohdat, joihin on kiinnitettävä huomiota uudistetussa Lissabonin strategiassa

3.1   Vähähiilinen talous merkitsee suuria teollisuuden muutoksia. Päästöjä on vähennettävä, ja energialähteiden ja muiden luonnonvarojen käytön yhteys talouskasvuun on katkaistava. Kulutus- ja tuotantorakenteita on syytä muuttaa. Jotkut tuotannonalat häviävät, ja toiset taas kehittyvät ja kasvavat. Työpaikkoja menetetään ja uusia luodaan. Taito- ja tietotarpeet muuttuvat, joten tarvitaan erittäin suuria investointeja sekä sosiaalisia tukitoimenpiteitä.

3.2   Poliittisten johtajiemme on tehtävä nämä seikat ja niiden vaikutukset arkeemme selväksi. Hallitusten on ilmoitettava selvästi, mitä toimia tarvitaan, esimerkiksi miten paljon fossiiliperäistä energiaa on korvattava ja millä tai miten paljon itse kunkin on säästettävä energiaa. Muutos ei onnistu ilman kansalaisten tukea ja toimia, ja kansalaisyhteiskunnan rooli on keskeinen.

3.3   Toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Euroopan energiansaannin turvaamiseksi ei saa lykätä vallitsevan taantuman vuoksi. Talouskriisin lievittämiseen tähtäävillä toimilla olisi tuettava vähähiilisen talouden tavoitteita ja päinvastoin. Kriisiä voisi ja tulisi pitää myös mahdollisuutena aloittaa puhtaalta pöydältä ja lähestyä kasvua toisenlaisella tavalla.

3.4   Politiikat ja säädökset energia- ja ilmastokysymyksiin puuttumiseksi lähivuosina ovat pääosin jo olemassa, erittäin tärkeää kansainvälistä sopimusta lukuun ottamatta. Nyt on ryhdyttävä tositoimiin jäsenvaltiotasolla, eikä vielä tiedetä, miten tämä kaikki tulee toimimaan. Tavoitteiden ja lainsäädännön muutoksia on nyt vältettävä, jotta kaikki toimijat voivat valmistella ja toteuttaa toimiaan mahdollisimman varmalta pohjalta ja kaukonäköisesti. Toimissa on keskityttävä käytännön täytäntöönpanoon.

3.5   Uudistettuun Lissabonin strategiaan on sisällytettävä vähähiiliseen talouteen tähtäävä toimintasuunnitelma. Tavoite on toteutettava siten, että otetaan huomioon kestävän kehityksen kolme pilaria (talous-, ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat), unohtamatta kuitenkaan kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden kokonaistavoitetta.

3.6   Tarkoin suunniteltujen ja mahdollisimman kustannustehokkaiksi ja tuloksekkaiksi arvioitujen asianmukaisten toimien olisi oltava osa rakennepolitiikkaa, johon tulee soveltaa yhdennettyjä suuntaviivoja, maakohtaisia suosituksia ja kansallisia uudistussuunnitelmia. Komission olisi seurattava täytäntöönpanoa nykyistä tiiviimmin. Seurattaessa kehitystä kestävään suuntaan olisi käytettävä bkt:n lisäksi muitakin indikaattoreita.

3.7   Muutoksen kantavana voimana on yhtäältä teknologian kehitys ja toisaalta asenteiden ja käyttäytymisen muutos. Molemmat vaativat aikaa tuottaakseen todellisia ja kestäviä tuloksia. Muita tärkeitä kysymyksiä ovat investoinnit, sosiaaliset ja koulutukselliset näkökohdat sekä kansainvälinen ulottuvuus.

Teknologia

3.8   Maailmanlaajuinen kilpailu teknologian alalla on kovaa. Yhdysvallat on osoittanut huomattavasti varoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarkoitetun teknologian tutkimiseen ja kehittämiseen. Sama suuntaus on nähtävissä myös muissa kehittyneen talouden maissa ja yhä enenevässä määrin suurissa, nopeasti kehittyvän talouden maissa.

3.9   Euroopan on voitava hyödyntää edelläkävijän mahdollisuudet uusiutuviin energialähteisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvien puhtaiden teknologioiden saralla. Tehtävä on erittäin kiireellinen ja vaativa, sillä esimerkiksi Japani on pidemmällä hybridi- ja sähköautojen kehittämisessä ja Kiina saattaa pian ohittaa EU:n tuuliteknologian ja Yhdysvallat aurinkosähkön alalla. Pelkän hiilidioksidin hinnoittelun ei voida odottaa kannustavan riittävästi teknologiseen muutokseen.

3.10   Komissio on esittänyt useita aloitteita puhtaiden / uusiutuviin energialähteisiin ja ilmastoon liittyvien teknologioiden edistämiseksi. Tähän tarkoitukseen olisi osoitettava nykyistä enemmän varoja EU:n talousarviosta.

3.11   Kaikkein tehokkaimpien teknologioiden kehittyminen edellyttää erilaisten lähestymistapojen, innovaatioiden ja menettelytapojen monimuotoisuutta ja tervettä kilpailua. Tämä tarkoittaa, ettei mitään hyödyllistä teknologiaa, esimerkiksi neljännen sukupolven fissioenergiaa ja fuusiota, tulisi hylätä liian aikaisin vaan kehitystyötä olisi jatkettava sinnikkäästi.

3.12   Tieto- ja viestintäteknologian laajat kehitys- ja käyttömahdollisuudet olisi hyödynnettävä.

3.13   Uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita, jotka ovat vielä erittäin epätaloudellisia, ei pitäisi tuoda markkinoille ennenaikaisesti suurten tukien (tai keinotekoisesti määrättyjen ostohintojen) turvin. Tukivarat olisi sen sijaan käytettävä kestävien ja hiilidioksidipäästöjä vähentävien teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen, kunnes teknologia alkaa olla markkinakelpoista.

3.14   EU:n osuus tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin rahoituksesta on pieni jäsenvaltioiden resursseihin verrattuna. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden ponnisteluissa on suuria eroja. On ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot lisäävät erityisesti puhtaiden teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja varoja muun muassa päästöhuutokauppajärjestelmästä saatavin tuloin. Lisäksi kriittisen massan kokoamiseen ja maailman huipputasoa olevaan osaamiseen on pyrittävä tehokkaassa yhteistyössä. Tällaiset toimet on sisällytettävä konkreettisesti uudistetun Lissabonin strategian suuntaviivoihin ja kansallisiin toimintasuunnitelmiin.

Investoinnit

3.15   Uusien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönotto edellyttää kotitalouksien, yritysten ja julkissektorin investointeja. Investoinnit ovat välttämättömiä talouskehityksen ja työllisyyden sekä ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen kannalta.

3.16   Energiantuotannossa ja -siirrossa tarvitaan pikaisesti erittäin suuria perusrakenneinvestointeja. Esimerkiksi vanhenevan sähköntuotantokapasiteetin korvaamiseksi tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 1 000 miljardia euroa, vaikka kysyntä ei kasvaisi. Lisäksi siirtoverkot, erityisesti rajatylittävät verkot sekä yhteydet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön syöttämiseksi sähköverkkoon, kaipaavat tuntuvaa parannusta. Investointien tyrehtyminen taantuman aikana ja sen mahdolliset vaikutukset pidemmällä aikavälillä antavat aihetta vakavaan huoleen.

3.17   Investoinnit vaativat tietynlaisia edellytyksiä. Näihin kuuluvat terveet taloudelliset puitteet, markkinakysyntä ja pääsy markkinoille. Lisäksi sääntelypuitteiden on oltava vakaat ja ennakoitavat eikä niistä saa aiheutua yrityksille suuria hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Vain kannattavat yritykset voivat investoida teknologian kehittämiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon.

3.18   Näin ollen kilpailukykyiset taloudelliset puitteet ovat ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen edellytys. Lisäksi lähestymistavaltaan oikeanlaisen ilmasto- ja energiapolitiikan avulla voidaan luoda kasvua ja uusia työpaikkoja.

3.19   Taloudelliset resurssit ovat tiukoilla, kun rahoitusta tarvitaan kilpaileviin tarkoituksiin: yhtäältä EU:n sisäiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan ja investointeihin ja toisaalta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sen edellyttämiin sopeutumistoimiin kehitysmaissa. Jäsenvaltiot saavat päästökauppajärjestelmän mukaisista päästöoikeuksien huutokaupoista tuloja, mutta ne eivät riitä kattamaan kaikkia asiaan liittyviä tarpeita. Päättäjien on harkittava tarkkaan yrityksiin kohdistuvien rasitteiden lisäämistä, jottei niiden investointeja uusiin teknologioihin vaaranneta.

Tietoisuus ja käyttäytyminen

3.20   Voidakseen toimia ja muuttaa käyttäytymistään ihmisten on tiedettävä, mistä on kysymys ja mitä on syytä muuttaa. Kansalaisten tietoisuutta siitä, mitä he voivat itse tehdä, on lisättävä, ja heille on annettava asianmukaista valistusta. Tämä on sekä jäsenvaltioiden että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehtävä. Yksi hyödyllinen väline olisi komission laatima hyvien toimintatapojen luettelo.

3.21   Vaikka on erittäin myönteistä, että markkinoinnissa ja kuluttajaneuvonnassa korostetaan nykyään energiankulukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä näkökohtia, on valitettavasti todettava, että kansalaisille annetaan myös harhaanjohtavaa tietoa. Asianmukaisten toimijoiden on puututtava tähän.

3.22   EU tukeutuu ilmastopolitiikassaan pitkälti markkinalähtöisiin välineisiin, mikä on aivan oikein. Hintasignaalien pitäisi muuttaa sekä kansalaisten että yritysten käyttäytymistä, mutta ne eivät yksistään riitä saamaan aikaan niin suuria muutoksia kuin mahdollista. Muutamissa tapauksissa, esimerkiksi rakennusalalla, tarvitaan sääntelyä, toisissa taas kannustavaa tukea.

3.23   Energiatehokkuuden parantaminen tuo yleensä taloudellista säästöä. Kannustimia tarvitaan erityisesti silloin, kun investointien kuoletusajat ovat melko pitkiä tai kun hyöty ei koidu sille, joka vastaa kustannuksista. Komitea on aiemmin kehottanut komissiota selvittämään alakohtaisten energiatehokkuustavoitteiden käyttökelpoisuutta, erityisesti sisämarkkinoihin vaikuttavilla aloilla.

3.24   Jotta voidaan välttää kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla, EU:ssa sovelletaan julkista tukea koskevia velvoittavia yhteisiä sääntöjä.

Sosiaaliset ja koulutukselliset näkökohdat

3.25   Kulutusmallit muuttuvat aikojen kuluessa, ja näin ollen myös tuotanto muuttuu. EAY:n ja SDA:n tutkimuksen (1) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimien nettotyöllisyysvaikutus on lievästi positiivinen, kun on kyse toimista, joilla pyritään noin 40 prosentin vähennykseen vuoteen 2030 mennessä. Toiset pitävät tutkimuksen tulosta ja lähestymistapaa kuitenkin liian optimistisena. (2) Tutkimuksen mukaan työrakenteet ja taitovaatimukset muuttuvat joka tapauksessa huomattavasti. Muutokset ovat suurempia alojen sisällä kuin niiden välillä. Esimerkiksi työpaikkojen odotetaan siirtyvän sähköntuotannosta energiatehokkuuteen liittyvään toimintaan tai maantieliikenteestä rautatie- ja vesiliikenteeseen.

3.26   Koulutusta tarvitaan paljon, jotta yritykset, julkiset palvelut ja työvoima kykenevät selviytymään muutoksista. Koulutus ja elinikäinen oppiminen ovatkin ETSK:n aiemman ilmastonmuutosta ja Lissabonin strategiaa käsittelevän lausunnon keskeinen aihe.

3.27   Komissio on äskettäin tehnyt ehdotuksia taitotarpeiden ennakoinnin parantamiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta koulutuksen alalla voidaan reagoida ajoissa. Ennakoinnin parantaminen, taitojen tarjonnan ja kysynnän parempi yhteensovittaminen sekä elinikäisen oppimisen mahdollistavien toimien lisääminen ovat uudistetun Lissabonin strategian luonnollisia osa-alueita.

3.28   Koska muutokset vaikuttavat lähes jokaiseen työmarkkinoilla, kaikilla on oltava mahdollisuus kouluttautua voidakseen sopeutua muuttuneisiin vaatimuksiin. Jotkut saattavat kuitenkin kohdata ongelmia, ja siksi jäsenvaltioiden on pidettävä yllä kattavaa sosiaaliturvaverkkoa.

3.29   Myös energia- ja ilmastopolitiikasta johtuvat kustannusrakenteen muutokset vaikuttavat kansalaisiin. Muuttuvien energiahintojen vaikutuksia on syytä seurata erityisen tiiviisti. Energiahinnat vaihtelevat voimakkaasti eri syistä, ja vaihtelun mahdollisimman tehokas hillitseminen on yksi EU:n energiapolitiikan tavoitteista.

3.30   Ympäristö- ja erityisesti ilmastopoliittiset toimet nostavat energiahintoja, jotta energiankulutus vähenisi. Tällaisen politiikan kääntöpuoli on se, että Euroopan teollisuuden kilpailukyky heikkenee ja kansalaisia voi uhata energiaköyhyys. Jotta hintojen nousuun voidaan reagoida energiankulutusta vähentämällä, on yleensä investoitava uusiin laitteisiin, mikä saattaa viedä aikaa. Energiahintoja varten tarvitaan erittäin tasapainoista lähestymistapaa, jossa nämä aikatarpeet otetaan huomioon, jotta saadaan aikaan hyviä ja kestäviä tuloksia sen sijaan, että aiheutettaisiin taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.

Kansainvälinen ulottuvuus

3.31   Pelkästään Euroopassa toteuttavilla toimenpiteillä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei ole juurikaan vaikutusta, koska Euroopan osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on 14 prosenttia ja se on pienenemässä. Ilman kaikkien suurten kansantalouksien toimia päästöjä ei pystytä vähentämään niin, että maapallon keskilämpötilan nousu saadaan rajoitettua kahteen celsiusasteeseen. Lisäksi Euroopan kilpailukyky heikkenee, jolloin kansalaisten hyvinvointi vaarantuu. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että Kööpenhaminassa päästään asiasta sopimukseen, ja EU:n on vastaisuudessakin näytettävä muille esimerkkiä.

3.32   Kööpenhaminassa tavoitteena on oltava riittävän kunnianhimoinen ja kattava kansainvälinen sopimus, jossa muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin ja kehitysmaat asianmukaisten toimien toteuttamiseen, kuten komissio itsekin toteaa. Kansainvälisen kauppajärjestelmän luominen, tai ainakin järjestelmien yhteensopivuuden varmistaminen, on tärkeä osatekijä sekä päästöjen tehokkaan vähentämisen että tasapuolisten kilpailuedellytysten takaamiseksi.

3.33   On selvää, että köyhät kehitysmaat tarvitsevat taloudellista tukea sekä voidakseen hillitä ilmastonmuutosta että sopeutuakseen siihen. Tässä yhteydessä tärkeitä elementtejä ovat teknologian siirron kehittäminen, siirtoon sovellettavat selkeät säännöt, jotka koskevat muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa, sekä puhtaan kehityksen mekanismi (CDM).

3.34   Kansainvälinen sopimus on välttämätön myös, jotta Euroopasta tulee todellinen edelläkävijä ilmasto- ja energiateknologian parantamisessa. Muuten tällaisen teknologian kysyntä on paljon vähäisempää.

3.35   EU:n on vahvistettava asemaansa ja lisättävä toimintaansa kansainvälisellä tasolla Euroopan energiansaannin turvaamiseksi. Unionin tavoittelemasta nykyistä laajemmasta ulkopoliittisesta kontekstista olisi erittäin paljon hyötyä. Kuten ETSK on aiemmissa lausunnoissaan todennut, EU:n on myös näytettävä suuntaa energiakysymyksiä koskevan vastuullisen ja kestävän globaalin lähestymistavan omaksumisessa.

---

(1)  Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston teettämä tutkimus ilmastonmuutoksesta ja työllisyydestä. Tutkimuksen on tehnyt Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) ja sosiaalisen kehityksen viraston (SDA) johtama konsortio, jossa ovat mukana Syndex, Wuppertal Institut ja ISTAS. Tutkimus on luettavissa osoitteessa http://www.etuc.org/a/3676.

(2)  Sinn, Hans-Werner. Das Grüne Paradoxon (Vihreä paradoksi), Econ-Verlag, ISBN 978-3-430-20062-2.

---