15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 9/11

A.

ottaa huomioon, että 7.–9. joulukuuta 2000 Nizzassa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa asetettiin tavoitteeksi ratkaiseva ja merkittävä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen vuoteen 2010 mennessä; katsoo, että toimintaa tulisi parantaa tavoitteen saavuttamiseksi,

B.

ottaa huomioon, että 23. ja 24. maaliskuuta 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi poistavansa lapsiköyhyyden Euroopasta vuoteen 2010 mennessä,

C.

ottaa huomioon, että 7.–9. joulukuuta 2000 Nizzassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita varmistamaan sosiaalisen suojelun järjestelmien antamista resurssien vähimmäistakeista vuonna 1992 annetun suosituksen seurannan,

D.

ottaa huomioon, että neuvoston suosituksessa 92/441/ETY tunnustetaan ”ihmisen perusoikeus riittäviin resursseihin ja sosiaalitukeen, jotta ihmisarvoinen elämä olisi mahdollista”,

E.

ottaa huomioon, että työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa vuodelta 1989 tunnustetaan työntekijöiden oikeus ”oikeudenmukaiseen palkkaan”; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ja komissio käsittelivät vuonna 1993 tarvetta minimipalkkapolitiikan koordinointiin, jotta toteutettaisiin tämä työntekijöiden oikeus riittävän suuruiseen palkkaan turvaamaan ihmisarvoinen elintaso,

F.

ottaa huomioon, että kun vuonna 2001 EU sitoutui köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen torjuntaan, unionissa oli 55 miljoonaa köyhyysriskirajalla elävää työssäkäyvää (15 prosenttia 15 jäsenvaltion väestöstä); ottaa huomioon, että vuonna 2005 tämä luku oli noussut 78 miljoonaan (16 prosenttia 25 jäsenvaltion väestöstä),

G.

katsoo, että sukupuolten välinen pysyvä palkkaero saattaa naiset heikompaan asemaan köyhyydestä vapautumisen suhteen,

H.

ottaa huomioon, että kaikkien sosiaalisten tulonsiirtojen puuttuessa köyhyysriski kasvaisi unionissa etenkin naisilla 16 prosentista 40 prosenttiin tai 25 prosenttiin eläkkeitä lukuun ottamatta,

I.

ottaa huomioon, että naisten lyhyemmillä, hitaammin etenevillä ja heikommin palkatuilla työurilla on vaikutusta heidän köyhyysriskiinsä etenkin yli 65-vuotiaiden ryhmässä (21 prosenttia eli 5 prosenttiyksikköä enemmän kuin miehillä),

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin väestöstä melkein yksi kolmasosa on lapsia ja nuoria ja että 19 miljoonaa lasta elää köyhyysriskirajalla ja heistä monet ovat erossa perheistään perheiden köyhyyden vuoksi; ottaa huomioon köyhyyden ja erilaisissa sosiaalisissa olosuhteissa tapahtuvan lasten kasvatuksen ja lasten hyvinvoinnin välisen monitahoisen suhteen, mukaan lukien lasten suojeleminen kaikenlaiselta hyväksikäytöltä,

K.

ottaa huomioon, että erityisesti äärimmäinen köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen rikkovat kaikkia ihmisoikeuksia,

L.

ottaa huomioon, että huomattava määrä Euroopan unionin väestöstä on yhä sosiaalisesti syrjäytynyttä, sillä joka viidennellä on ala-arvoiset asumisolosuhteet ja joka päivä noin 1,8 miljoonaa henkilöä etsii majoitusta erityisistä kodittomille suunnatuista yömajoista, 10 prosenttia asuu kotitalouksissa, joista kukaan ei käy työssä, pitkäaikainen työttömyys on lähes 4 prosenttia, 31 miljoonalle työntekijälle eli 15 prosentille maksetaan erittäin alhaista palkkaa, 8 prosenttia työntekijöistä eli 17 miljoonaa kärsii tulotasoon liittyvästä köyhyydestä työllisyydestään huolimatta, yli 15 prosenttia jättää koulun kesken ja ”digitaalinen kuilu” on yhä tosiasia (44 prosentilla EU:n väestöstä ei ole minkäänlaisia internet- tai tietokonetaitoja),

M.

ottaa huomioon, että työttömyys ja eriarvoisuus vaikuttavat suhteettomasti naisiin; ottaa huomioon, että naisten keskimääräiset tulot ovat vain 55 prosenttia miesten keskimääräisistä tuloista; ottaa huomioon, että vanhempiin ihmisiin kohdistuva köyhyys vaikuttaa suurelta osin ja suhteettomasti naisiin; ottaa huomioon, että naisten kyvyttömyys saada korkealaatuisia palveluja lisää naisia koskevan köyhyyden riskiä tavalla, jota ei voida hyväksyä,

N.

ottaa huomioon, että alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla on jo huomattava vastuu yleisten julkisten palveluiden ja etujen tarjoamisessa ja että niihin kohdistuu kuitenkin samanaikaisesti julkisten talousarvioiden rajoittavia paineita,

O.

ottaa huomioon, että investoiminen lapsiin ja nuoriin auttaa kasvattamaan kaikkien taloudellista hyvinvointia ja katkaisemaan köyhyyden kierteen ja että on olennaisen tärkeää ehkäistä ongelmia tai puuttua niihin heti niiden tunnistamisen yhteydessä, jotta lasten elämän mahdollisuudet voidaan säilyttää,

P.

ottaa huomioon, että köyhyys ja työttömyys liittyvät heikkoon terveyteen ja terveyspalveluiden huonoon saatavuuteen muun muassa huonon ruokavalion, heikommassa asemassa olevien alueiden huonojen elinolosuhteiden, puutteellisten asumisolosuhteiden ja stressin kautta,

Q.

ottaa huomioon, että eriarvoisuuden vaikutukset, köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja mahdollisuuksien puute liittyvät toisiinsa, mikä edellyttää jäsenvaltioiden tasolla yhtenäistä strategiaa, jossa ei keskitytä ainoastaan tuloihin ja vaurauteen vaan myös työn, koulutuksen ja terveyspalveluiden saatavuuteen, tietoyhteiskuntaan, kulttuuriin, kuljetusjärjestelmään ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin,

R.

ottaa huomioon, että vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana tuloerot kasvoivat unionissa huomattavasti (S20/S80-suhde) 4,5:stä 4,9:ään Euroopan unionin tulo- ja elinolotilastojen mukaan niin, että Euroopan unionin väestön rikkaimman 20 prosentin tulot olivat vuonna 2005 melkein viisi kertaa suuremmat kuin jäljelle jäävän 80 prosentin väestöosuuden tulot,

S.

ottaa huomioon, että vankeusrangaistus ilman asianmukaista kuntoutusta ja koulutusta johtaa usein vain lisääntyneeseen sosiaaliseen syrjäytymiseen ja työttömyyteen,

T.

ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden osuus unionin kokonaistyövoimasta on 16 prosenttia (Eurostat 2002); toteaa, että vammaisten henkilöiden työttömyys on koko unionissa edelleen kestämättömän korkealla tasolla, mikä koskee myös mielenterveysongelmaisia, osaa ikääntyneistä ja etnisiä vähemmistöjä; ottaa huomioon, että 500 000 vammaista asuu yhä suurissa suljetuissa asuntoloissa,

1.

pitää myönteisenä komission suhtautumista aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallisuuteen; katsoo, että aktiivisen yhteiskunnallisen osallisuuden kokonaisvaltaisena tavoitteena on oltava perusoikeuksien toteuttaminen, jotta ihmiset voivat elää ihmisarvoista elämää ja osallistua yhteiskuntaelämään ja työmarkkinoille;

2.

katsoo, että aktiivisen yhteiskunnallisen osallisuuden politiikalla on vaikutettava ratkaisevasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen, sekä työssäkäyvien (”köyhien työntekijöiden”) että työttömien osalta; yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan kokonaisvaltaisen suhtautumisen aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallisuuteen olisi perustuttava seuraaviin yhteisiin periaatteisiin:

3.

katsoo, että neuvoston suositusta 92/441/ETY on laajennettava ja päivitettävä unionin sosiaalisen todellisuuden kartoittamisen tulosten ja aktiivisen osallisuuden politiikan kokonaisvaltaisen lähestymistavan perusteella ja että kyseisessä suosituksessa pitää ottaa asianmukaisesti huomioon väestörakenteiden muutokseen ja tietoon pohjautuvaan talouteen ja palvelutalouteen liittyvät uudet sosiaaliset riskit;

4.

hyväksyy komission näkemyksen siitä, että aktiivisen osallisuuden kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa pitäisi myös kiinnittää erityistä huomiota lasten köyhyyden poistamiseen, terveydenhoitopalveluiden saatavuuteen ja terveydelliseen tilanteeseen liittyvän eriarvoisuuden poistamiseen, julkisiin ja yksityisiin eläkkeisiin liittyvän köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytyneisyyden ratkaisemiseen ja asianmukaisen ja korkealaatuisen pitkäaikaisen hoidon tarjoamiseen;

5.

toteaa, että useimmissa 27 jäsenvaltion EU:n jäsenvaltioissa on vähimmäistoimeentulo-ohjelmat, mutta monissa ei; kehottaa jäsenvaltioita antamaan taatun vähimmäistoimeentulon yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi ja kehottaa niitä vaihtamaan parhaita käytäntöjään; tunnustaa, että sosiaaliavun tarjoamisen tapauksessa jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että kansalaiset ovat tietoisia heille myönnettävistä etuuksista ja että he pystyvät hakemaan niitä;

6.

pahoittelee erityisesti sitä, että tietyt jäsenvaltiot eivät näytä ottavan huomioon neuvoston suositusta 92/441/ETY, jossa tunnustetaan ”ihmisen perusoikeus riittäviin resursseihin ja sosiaalitukeen, jotta ihmisarvoinen elämä olisi mahdollista”;

7.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että sosiaalituen taso useimmissa jäsenvaltioissa on jo nyt köyhyysriskirajan alapuolella; korostaa, että toimeentulotukijärjestelmien tärkeimpänä tavoitteena on oltava köyhyydestä irrottautuminen ja auttaminen ihmisarvoiseen elämään; kehottaa komissiota selvittämään, olisiko kaikille myönnettävä ehdoton perustulo tehokas väline köyhyyden torjumiseksi;

8.

pyytää komissiota laatimaan yksityiskohtaisen kertomuksen siitä, mahdollistavatko jäsenvaltioiden tulotukea koskevat säännökset (mukaan lukien vähimmäistoimeentulo-ohjelmat ja niihin liittyvät tuet, työttömyysetuudet, työkyvyttömyysetuudet ja perhe-etuudet, valtiolliset eläkejärjestelmät ja lisäeläkejärjestelmät, varhaiseläke-etuudet) unionin köyhyysriskin kynnyksen ylittävät tulot, jotka vastaavat 60 prosenttia kansallisesta keskivertotulosta;

9.

ehdottaa, että komission olisi harkittava yhteisten menetelmien luomista vähimmäistoimeentulon ja elinkustannusten laskemiseksi (tavaroiden ja palveluiden kokonaisuus), jotta köyhyysrajaa koskevia laskelmia voidaan vertailla keskenään ja jotta kriteerit tarvittavalle yhteiskunnan väliintulolle voidaan määritellä;

10.

korostaa, että naisilla on suurempi riski ajautua äärimmäiseen köyhyyteen kuin miehillä; korostaa, että pysyvä köyhyyden naisistumisen suuntaus tämän päivän eurooppalaisissa yhteiskunnissa osoittaa, että sosiaaliturvajärjestelmien nykyistä kehystä sekä monia unionin sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikoista ei ole suunniteltu vastaamaan naisten tarpeisiin ja eroihin naisten työssä; korostaa, että Euroopassa naisten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen on vastattava erityisillä, moniosaisilla ja sukupuolten väliset erot huomioon ottavilla politiikoilla;

11.

toteaa, että riittävät minimitulojärjestelmät ovat perusluonteinen edellytys sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kaikkien yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvalle Euroopan unionille; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan riittävät minimitulot työttömyyden ja työsuhteiden välisenä aikana niin, että erityistä huomiota kiinnitetään naisryhmiin, joilla on vastuullaan muitakin tehtäviä;

12.

kehottaa neuvostoa sopimaan EU:n minimipalkkajärjestelmätavoitteesta ja maksuihin perustuvasta korvaavien tulojen järjestelmästä, josta annetaan toimeentulotukea, joka on suuruudeltaan vähintään 60 prosenttia keskivertotuloista, ja sopimaan myös aikataulusta, jonka puitteissa kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite;

13.

katsoo, että köyhyyteen ajautumisen riski on naisilla suurempi kuin miehillä, etenkin vanhuksilla, koska sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat usein jatkuvan ansiotyön periaatteeseen; vaatii yksilöityä oikeutta riittäviin minimituloihin, jotka eivät riipu työhön liittyvistä sosiaalivakuutusmaksuista;

14.

katsoo, että jo työssä käyvien köyhyys merkitsee, että työolosuhteet eivät ole kohtuullisia, ja pyytää toimia, joilla voidaan parantaa kyseistä tilannetta siten, että palkoilla ja erityisesti minimipalkoilla – olivat ne sitten sääntömääräisiä tai yhteisesti sovittuja – voidaan estää tuloihin liittyvä köyhyys ja turvata kohtuullinen elintaso;

15.

kehottaa neuvostoa sopimaan EU:n minimipalkkatavoitteesta (sääntömääräisistä, valtakunnallisissa, alueellisissa tai alakohtaisissa työehtosopimuksissa sovituista), jolla tarjotaan palkka, joka on vähintään 60 prosenttia vastaavasta (valtakunnallisesta, alueellisesta jne.) keskivertopalkasta ja lisäksi aikataulusta, jonka puitteissa kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite;

16.

katsoo, että minimipalkkajärjestelmiä olisi täydennettävä yhteiskunnallista osallisuutta edistävin tukitoimenpitein, jotka koskevat mm. asumista, opetusta, koulutusta, uudelleenkoulutusta ja elinikäistä oppimista, ja sekä järkevällä taloudenhoidolla ja toimeentulotukijärjestelmillä, joilla katetaan yksittäisten henkilöiden ja kotitalouksien kustannukset siten, että vastataan sekä yksittäisten henkilöiden että perheiden elämiseen liittyviin tarpeisiin ja elinikäiseen oppimiseen liittyviin tarpeisiin kiinnittäen erityistä huomiota yksin asuviin, yksinhuoltajaperheisiin ja suurperheisiin;

17.

pyytää jäsenvaltioita tutkimaan niiden usein monimutkaiset ja sotkeutuneet toimeentulojärjestelmien verkostot riippumatta järjestelmien erityisluonteesta (mukaan lukien vähimmäistoimeentulo-ohjelmat ja niihin liittyvät tuet, korvaavien tulojen järjestelmät jne.) järjestelmien saatavuuden, toimivuuden ja tehokkuuden parantamiseksi;

18.

katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi tarjota heikossa asemassa oleville ryhmille (kuten esimerkiksi vammaisille tai kroonisia sairauksia sairastaville, yksinhuoltajille tai monilapsisille kotitalouksille) kohdennettuja lisäetuuksia, jotka kattavat ylimääräiset kustannukset esimerkiksi henkilökohtaisen tuen, erityispalvelujen, sairaanhoidon ja sosiaalihoidon yhteydessä, ja kehottaa määrittämään esimerkiksi kohtuulliset hinnat muita huonommassa olevien sosiaalisten ryhmien lääkkeille; korostaa tarvetta taata työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen kohtuullinen taso;

19.

tunnustaa itsenäisten ammatinharjoittajien epätasaisen tulonjaon ja sen, että neljännes itsenäisistä ammatinharjoittajista elää köyhyysrajan alapuolella, minkä vuoksi yrittäjille on tarjottava vakiintuneempaa apua köyhyysloukun välttämiseksi;

20.

korostaa YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen perustuvan lapsen oikeuksiin liittyvän aineellisen turvallisuuden ja lasten hyvinvoinnin kokonaisvaltaisen käsittelemisen tärkeyttä siten, että perheet ja erityisesti suurperheet voivat hyötyä riittävästä tulotasosta, jonka avulla he voivat tarjota lapsilleen asianmukaisen asumuksen ja riittävän ruokavalion sekä korkealaatuisen terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja opetuksen riittävän saatavuuden ottaen huomioon lasten tasapainoisen fyysisen ja henkisen kehityksen; tunnustaa kuitenkin, että lasten perustarpeiden pitää olla ensisijaisia jäsenvaltioiden rahoitukseen liittyviin näkökohtiin nähden;

21.

vaatii EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja kansalaisjärjestöjä varmistamaan, että lasten osallisuus järjestetään aina turvallisen ja merkityksellisen osallisuuden perusperiaatteiden mukaisesti;

22.

kiinnittää huomiota kokonaisvaltaisten toimintatapojen seuraaviin osiin:

23.

kehottaa komissiota tarkastelemaan lasten köyhyyttä ja yhteiskunnallista syrjäytymistä laajemmin EU:n politiikassa, johon olisi otettava sellaiset aiheet kuin siirtolaisuus, vammaisuus, syrjintä, lasten suojeleminen kaikenlaiselta pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä, lasten ja aikuisten huoltajat, miesten ja naisten tasa-arvo, perheiden tukipalvelut, aktiivinen yhteiskunnallinen osallisuus, pienten lasten hoito ja opetus, elinikäinen oppiminen sekä työelämän ja työn ulkopuolisen elämän yhteensovittaminen;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaasti yhteiskunnallisesti yhtä arvokkaan työn yhtäläisen palkan periaatetta ja kehottaa suorittamaan erityisen analyysin ja uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä sekä laatimaan EU:n suuntaviivat sosiaaliturvajärjestelmien uudistamiseksi sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta, mukaan lukien sosiaaliturvaoikeuksien yksilöllistäminen, sosiaalisen suojelun ja sosiaaliturvapalveluiden mukauttaminen muuttuviin perherakenteisiin ja sen varmistaminen, että sosiaaliturvajärjestelmät toimivat parempana vastavoimana naisten epävarmalle tilanteelle ja vastaavat kaikkein haavoittuvimpien naisryhmien tarpeisiin;

25.

pyytää komissiota parantamaan avoimen koordinointimenetelmän vertailuanalyysiä ja seurantaa, vahvistamaan yhteisiä indikaattoreita ja keräämään vertailukelpoista korkealaatuista tietoa ja pitkän aikavälin tilastoja lasten tilanteesta kattaen kaikki lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevan lähestymistavan näkökohdat, lasten ja perheiden asuminen mukaan lukien, jotta lasten hyvinvointia voidaan seurata;

26.

kannustaa Eurostatia luomaan yhteyden indikaattoreiden kanssa, joita kehitetään Euroopan unionin perusoikeusviraston tilauksesta seuraamaan EU:n toimien vaikutusta lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin; huomauttaa, että komission, perusoikeusviraston ja jäsenvaltioiden on ponnisteltava yhdessä voidakseen tehdä yhteistyötä asiaankuuluvien YK:n virastojen, kansainvälisten järjestöjen ja tutkimuskeskusten kanssa unionin lasten tilannetta koskevien vertailukelpoisten tilastotietojen keräämisen parantamiseksi, kuten edellä mainitussa 16. tammikuuta 2008 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitetään; vaatii jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin noudattaakseen sosiaalisen suojelun komitean Euroopan lapsiköyhyyttä ja hyvinvointia koskevan 17. tammikuuta 2008 hyväksytyn raportin suositusta, jossa korostetaan, että jäsenvaltioiden on tarkistettava kansallisella ja alueellisella tasolla käytettävissä olevat erilaiset haavoittuvassa tilanteessa olevia lapsia koskevat tietolähteet;

27.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennaltaehkäiseviä järjestelmiä, joilla voidaan tunnistaa kriittisiä tilanteita, kuten esimerkiksi tilanteita, joissa vanhemmat voivat menettää kotinsa tai lapset poistetaan äkillisesti koulusta, tai havaita vanhempien omassa lapsuudessaan kokema hyväksikäyttö; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivista politiikkaa, jolla pyritään estämään lapsia lopettamasta koulunkäyntiä ennenaikaisesti luomalla riskiryhmille tukea tarjoavia mekanismeja;

28.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, siirtämään paikallisille viranomaisilleen valtuudet laatia ja hoitaa järjestelmiä ongelmallisissa tilanteissa olevien lapsien auttamiseksi, jotta voidaan varmistaa järjestelmien paras mahdollinen tehokkuus;

29.

tukee komission näkemystä, jonka mukaan nykypäivän erilaisten perherakenteiden ja lasten oikeuksien tasapainoisella huomioimisella saadaan parhaat tulokset lasten köyhyyden poistamisessa;

30.

pyytää komissiota edistämään asianmukaisesti rahoitettua ja tasapainoista politiikkaa, jolle on asetettu selvät tavoitteet ja jossa otetaan huomioon erityinen kansallinen tilanne ja pyritään puuttumaan ongelmiin varhaisessa vaiheessa;

31.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan keskinäistä oppimista sekä valvontaa, joka koskee lasten köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen poistamiseen tähtääviä onnistuneita ja epäonnistuneita toimia;

32.

painottaa sellaisen integroidun ja kokonaisvaltaisen politiikan tärkeyttä, joka koskee muutakin kuin vain aktiivista osallisuutta ja joka kattaa kaikki lapsen ja perheen hyvinvoinnin osa-alueet ja jolla pyritään poistamaan lasten köyhyys ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen unionista;

33.

kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan lasten osallistumiseen liittyviä parhaita käytäntöjä ja kannustamaan lasten osallistumista heidän tulevaisuuttaan koskevien päätösten tekemiseen, sillä lasten osallistumisen avulla voidaan hyödyntää lasten näkökulmaa parhaalla mahdollisella tavalla;

34.

pitää myönteisenä komission ja jäsenvaltioiden sitoutumista lapsen oikeuksista tehtyyn YK:n yleissopimukseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään selvän yhteyden lapsen oikeuksia koskevan asialistan ja lapsiköyhyyttä ja lasten syrjäytymisen torjuntaa koskevan asialistan välillä, koska lasten köyhyys ja puute rikkovat perustavia ihmisoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon yleissopimuksen komitean suositukset sopimusvaltioiden täytäntöönpanoa koskevien kertomusten ja valtioista riippumattomien järjestöjen vaihtoehtoisten kertomusten osalta, kun jäsenvaltiot valmistelevat yhteiskunnallista osallisuutta koskevia strategioitaan;

35.

huomauttaa, että yksinhuoltajia ei pidä asettaa palveluiden ja etuuksien maksamisen osalta huonompaan asemaan kuin pariskuntia, joilla on lapsia;

36.

kehottaa jäsenvaltiota kehittämään lasten köyhyyden vähentämiseksi ja torjumiseksi eriytettyyn lähestymistapaan perustuvia kansallisia strategioita siten, että otetaan huomioon köyhyystason vaihtelut, jotka liittyvät alueeseen ja lasten ikään;

37.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki lapset ja perheet, mukaan lukien köyhyydestä ja yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä kärsivät lapset ja perheet, voivat käyttää korkealaatuisia sosiaalihuollon palveluita, joiden yhteydessä ymmärretään selvästi köyhyyden vaikutus perheisiin, mukaan lukien lasten hyväksikäytön ja pahoinpitelyn lisääntyneet riskit ja niiden vaikutukset;

38.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan työssä käyminen on paras keino köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi, mutta että se ei aina takaa niiden välttämistä, sillä virallisten tilastojen mukaan 8 prosenttia unionin työssäkäyvistä elää köyhyysriskirajalla; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita panemaan direktiivin 2000/78/EY tehokkaasti täytäntöön;

39.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaammin yhteisön voimassa olevaa lainsäädäntöä työllisyyden ja sosiaaliasioiden osalta;

40.

huomauttaa, että unionissa on 20 miljoonaa köyhyydestä kärsivää työssäkäyjää, joista suurin osa on naisia, joten 6 prosentilla koko väestöstä ja 36 prosentilla työväestöstä on riski ajautua työtätekevien köyhyyteen; vaatii jäsenvaltioita sopimaan minimipalkkaa koskevasta lainsäädännöstä aktiivisen osallisuuden erottamattomana osana;

41.

korostaa, että osa-aikaisen työn osuus unionissa on naisilla 31 prosenttia ja miehillä 7,4 prosenttia; korostaa, että naisten osa-aikainen työ on usein vain mitätöntä ja marginaalista osa-aikatyötä, josta maksetaan pieni korvaus ja joka tarjoaa riittämättömän sosiaaliturvan; huomauttaa, että naisilla on näin ollen suurempi riski ajautua köyhyyteen, etenkin vanhuudessa, koska osa-aikaisesta työstä maksettavat eläkkeet eivät usein riitä itsenäiseen elämään;

42.

katsoo, että aktiivisen osallisuuden mahdollistamiseksi työmarkkinoilla on toteutettava heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä koskevia erityisiä toimenpiteitä,

43.

katsoo, että työnteon kannattavuutta edistävässä politiikassa olisi käsiteltävä alipalkkaisuutta sekä alhaisten palkkojen ja palkattomuuden kierrettä työmarkkinoiden alemmilla tasoilla, joilla yksilöt ajelehtivat turvattomien, huonosti palkattujen, huonolaatuisten, heikosti tuottavien työpaikkojen ja työttömyyden ja/tai toimettomuuden välillä; korostaa, että työttömyyteen liittyvää joustavuuden tarvetta sekä sosiaalietuuksia olisi käsiteltävä ensisijaisina seikkoina; katsoo, että sosiaaliturvajärjestelmien olisi aktiivisesti motivoitava ihmisiä etsimään uusia työmahdollisuuksia ja rohkaistava samalla muutokseen pienentämällä tulotason alenemista ja tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia; kehottaa poliittisia päätöksentekijöitä hyödyntämään joustoturvan käsitettä työnteon kannattavuutta edistävässä politiikassaan;

44.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen ”aktivoivaa politiikkaa”, joka perustuu edunsaajien kannalta liian rajalliseen valinnaisuuteen ja ehdollistaviin sääntöihin ja pakottaa ihmiset huonolaatuisiin töihin, jotka eivät takaa kunnollista elintasoa;

45.

ehdottaa, että yksityishenkilöiden henkilökohtaisen vastuun ja sosiaaliavun tarjoamisen välille löydetään tasapainoinen suhde, jotta kaikki voivat elää ihmisarvoista elämää ja osallistua yhteiskunnan toimintaan;

46.

korostaa neuvoston kantaa, jonka mukaan aktiivisella työmarkkinapolitiikalla olisi edistettävä ”hyvää työtä” ja yhteiskunnallista liikkuvuutta ja tarjottava perusta säännönmukaiseen, kannattavaan työllisyyteen ja asianmukaiseen sosiaaliseen suojeluun sekä ihmisarvoisiin työoloihin ja palkkaukseen;

47.

korostaa sosiaalitalouden, sosiaaliyritysten, voittoa tavoittelemattoman sektorin ja julkisen työvoimasektorin mahdollisuuksia luoda tuettuja työllistymismahdollisuuksia ja tarjota työympäristöjä heikossa asemassa oleville ryhmille, ja korostaa, että jäsenvaltioiden ja yhteisön politiikan (Euroopan sosiaalirahaston, alue- ja koheesiorahastojen jne.) pitääkin tutkia ja tukea parhaalla mahdollisella tavalla kyseisiä mahdollisuuksia;

48.

yhtyy komission näkemykseen siitä, että aktiivisen osallisuuden politiikan on tarjottava toimeentulotukea ja tukitoimia henkilöille, jotka eivät erilaisten syiden (kuten esimerkiksi vakavan vammaisuuden, iän tai työkyvyttömyyden, pitkäaikaisen tai sukupolvelta toiselle siirtyvän köyhyyden ja/tai syrjinnän, perhe- tai hoitovelvollisuuksien taakan tai paikallisen alueen köyhyyden) takia voi tehdä työtä, jotta köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen voidaan torjua ja jotta tällaiset henkilöt voivat elää ihmisarvoista elämää ja osallistua yhteiskunnan toimintaan;

49.

kehottaa jäsenvaltioita vähentämään vähän ansaitseviin ja myös keskituloisiin kohdistuvia verotuksellisia paineita, jotta työntekijöiden joutuminen köyhyysloukkuihin voidaan välttää ja jotta pimeän työvoiman käyttö voidaan estää;

50.

kiinnittää huomion Euroopassa tapahtuviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka muuttavat kotitalouksien sosiaalista rakennetta; kehottaa ottamaan kyseiset muutokset huomioon, jotta voitaisiin poistaa tekijät, jotka estävät avoliitossa ja yhdessä elävien pariskuntien työttömien osapuolten työelämään pääsyä;

51.

katsoo, että sosiaalitalouden ja sosiaaliyritysten on tarjottava asianmukaiset työolosuhteet ja asianmukainen korvaus ja että niiden on myös edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja syrjinnän vastaista politiikkaa (kuten esimerkiksi sukupuolten välisten palkkauserojen kaventamista, työehtosopimusten ja vähimmäispalkkojen noudattamista ja yhdenvertaista kohtelua);

52.

ottaa huomioon, että korkeakoulutukseen osallistumista lisäävistä myönteisistä toimista huolimatta jäsenvaltioita pitäisi rohkaista ylläpitämään ja ottamaan käyttöön työhön perustuvia oppisopimuskoulutusohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään työharjoittelua koskevaa yhdenmukaista politiikkaa, jolla tarjotaan vähimmäistakuut ja asianmukainen korvaus, ja kehottaa lisäksi torjumaan nykyistä suuntausta, jossa työpaikat naamioidaan palkattomaksi työharjoitteluksi;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään unionin kaikissa koulutusjärjestelmissä yhdenmukaisen menettelyn liittyen ammatilliseen suuntautumisprosessiin käyttäen pohjana samanlaisia koulutusmalleja, joiden avulla voidaan mahdollistaa nuorten pääsy koulutukseen heidän valitsemillaan työhön suuntautuvilla aloilla heidän urakehityksensä puitteissa; korostaa, että koulutusjärjestelmien tulee perustua tutkintojen ja ammatillisten todistusten vastavuoroiseen tunnustamiseen ja sen tulisi käsittää myös kieltenopetus yhteisön sisäisten viestintäongelmien poistamiseksi; katsoo, että uudelleenkoulutuksessa on saavutettava tasapaino henkisen ja ammatillisen hyvinvoinnin välillä niin, ettei ammatillista uudelleenkoulutusta pidetä ammatillisen kehityksen haittana tai esteenä;

54.

korostaa tarvetta edistää nuorten, vanhojen ja maahanmuuttajien aktiivista osallistumista kaikissa osallistavien työmarkkinoiden luomiseen tähtäävissä toimissa; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kiireellisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan taistella pimeää työvoimaa, lasten pakkotyötä ja työntekijöiden väärinkäyttöä vastaan, ja poistamaan harhaanjohtavan sekaannuksen taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton ja turvapaikanhaun välillä sekä sekaannuksen näiden ja laittoman maahanmuuton välillä; kehottaa jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä, jotta värvääjät eivät voi käyttää hyväkseen heikossa asemassa olevia työntekijöitä, ja kehottaa niitä allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n yleissopimuksen kaikkien siirtolaistyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksista;

55.

panee tyytyväisenä merkille komission näkemyksen, jonka mukaan lakisääteisten ja täydentävien sosiaaliturvajärjestelmien, terveyspalvelujen ja yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen on oltava ennaltaehkäiseviä ja yhteiskunnan koheesiota luovia, edistettävä yhteiskunnallista osallisuutta ja turvattava perusoikeudet; korostaa tarvetta varmistaa korkealaatuinen, helposti saatavissa oleva ja kohtuuhintainen ja pitkäaikainen hoito sitä tarvitseville ja tarvetta tukea kyseistä hoitoa tarjoavia tahoja; kehottaa jäsenvaltioita tunnistamaan ja käsittelemään ongelmat, jotka kohdistuvat huoltajiin, jotka joutuvat usein jäämään työmarkkinoiden ulkopuolelle;

56.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan kaikilla yleishyödyllisillä palveluilla, mukaan lukien verkostoaloilla, kuten liikenteellä, televiestinnällä, energialla ja muilla julkisilla palveluilla ja rahoituspalveluilla, pitäisi olla tärkeä rooli yhteiskunnallisen ja alueellisen koheesion turvaamisessa ja että niiden pitäisi edistää aktiivista osallisuutta;

57.

painottaa, että tavaroiden ja palveluiden saatavuuden pitäisi olla unionin jokaisen kansalaisen oikeus, ja kannattaa siksi komission ehdotusta horisontaaliseksi direktiiviksi, jolla täydennetään direktiiviä 2000/78/EY ja joka kattaa kaikenlaisen syrjinnän Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13 artiklassa mainittujen syiden perusteella, ja katsoo, että sen pitäisi auttaa vastustamaan syrjintää työn ulkopuolisilla elämän aloilla ottaen huomioon vammaisuuteen, ikään, uskontoon tai vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä syrjintä; katsoo samalla, että tulisi saavuttaa lisää edistystä yhteisön nykyisten syrjinnän vastaisten direktiivien täytäntöönpanossa;

58.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sosiaalisia maksuluokkia haavoittuvassa asemassa oleville esimerkiksi liittyen energiaan, julkiseen liikenteeseen ja mikrolainojen saantiin aktiivisen osallisuuden edistämiseksi, ja kehottaa harkitsemaan ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta taloudellisista ongelmista kärsiville;

59.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yleispalveluvelvoitteita (kuten esimerkiksi televiestintä- ja postipalveluita), jotta keskeisten palveluiden saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta voidaan vahvistaa ja jotta julkisten palveluiden kohdennetuissa velvoitteissa voidaan ottaa paremmin huomioon huonossa ja heikossa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien tarpeet;

60.

kehottaa neuvostoa sopimaan EU:n laajuisesta sitoutumisesta asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2015 mennessä ja kehottaa jäsenvaltioita kehittämään integroitua politiikkaa, jolla varmistetaan laadukas ja kohtuuhintainen asuminen kaikille; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ”hätäsuunnitelmia” talven varalle osana laajempaa asunnottomuusstrategiaa sekä perustamaan virastoja, joiden tehtävänä on tarjota asuntoja syrjinnästä kärsiville ryhmille; ehdottaa asunnottomuuden ja huonojen asuinolojen yleisyyttä koskevan vertailukelpoisen tiedon keräämistä; kehottaa komissiota laatimaan asunnottomuutta koskevan EU:n yhteisen määritelmän ja julkaisemaan vuosittaiset selvitykset jäsenvaltioissa toteutetuista toimista ja saavutetusta kehityksestä asunnottomuuden ratkaisemiseksi;

61.

kehottaa jäsenvaltioita vähentämään lapsiköyhyyttä 50 prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja kehottaa käyttämään vähennyksen mittaamiseen indikaattoreita, jotka eivät liity ainoastaan talouteen, ensimmäisenä askeleena lapsiköyhyyden poistamiseksi unionista, ja kehottaa osoittamaan riittävästä varoja tämän tavoitteen saavuttamiseen; katsoo, että tämän vähennyksen mittaamiseen käytettävissä indikaattoreissa olisi otettava erityisesti huomioon äärimmäisessä köyhyydessä elävien perheiden lapset;

62.

korostaa, että on tärkeää edistää sellaisia integroituja palveluja, joissa otetaan huomioon köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen monimuotoisuus ja käsitellään esim. yhteyttä köyhyyden ja asunnottomuuden välillä ja samalla tavoin väkivaltaa, terveyttä ja mielenterveyttä, koulutustasoa, yhteiskunnallista ja yhteisöllistä integraatiota, informaatioteknologian ja infrastruktuurin saavuttamattomuutta ja ”digitaalisen kuilun” syvenemistä;

63.

kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan lähestymistavan, jonka mukaan terveys otetaan huomioon kaikessa politiikassa, ja kehittämään integroitua sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikkaa terveydenhuollon tarjontaan sekä ennaltaehkäisyyn ja terveydelliseen tilanteeseen liittyvän eriarvoisuuden ehkäisemiseksi etenkin heikossa asemassa olevien tai kaikkein vaikeimmin saavutettavien ryhmien osalta;

64.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vapaaehtoistoimintaa ja auttamaan sellaisten ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta, jotka ovat etääntyneet työmarkkinoista tai jotka eivät enää vaikuta työmarkkinoilla;

65.

panee tyytyväisenä merkille komission keskittymisen palveluiden parempaan saatavuuteen (käyttömahdollisuudet ja kohtuuhintaisuus ja parempaan laatuun (käyttäjien osallistuminen, seuranta, toiminnan arviointi, hyvät työolot, tasa-arvoa noudattava työhönotto ja palveluntarjonta, palveluiden koordinointi ja integrointi ja riittävä fyysinen infrastruktuuri);

66.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan julkisten palveluiden koordinointia ja etenkin lapsille ja aikuisille suunnattujen palveluiden välisiä yhteyksiä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vanhempien tukiohjelmia sellaisilla aloilla, joilla köyhyys johtaa tiedonpuutteeseen liittyen lasten kasvatukseen, ja kehottaa takaamaan riittävät varat lapsille tarkoitetuille auttaville puhelimille; korostaa, että lasten ja perheiden julkisten palveluiden yhteydessä on taattava, että on olemassa oikeat rakenteet, kannustimet, suoriutumista ohjaavat järjestelmät, rahoitusvälineet ja työntekijät, että ensimmäisen vaiheen työntekijöillä on oikeanlainen ammattitaito, tieto ja luottamus niin, että se voi auttaa ennaltaehkäisyn ja aikaisten toimien parantamisessa ja että kaikki palvelut vastaavat käyttäjien ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien perheiden tarpeisiin;

67.

kehottaa jäsenvaltiota kiinnittämään entistä suurempaa huomiota siihen tosiseikkaan, että leikkaukset, jotka kohdistuvat tiettyihin palveluihin, kuten esimerkiksi ruokarahaan, ilmaisiin koulumateriaaleihin ja koulukuljetuksiin sekä keskeisiin vapaa-ajan toimintoihin ja koulusta riippumattomiin oppimahdollisuuksiin, voivat johtaa suoraan sosiaaliseen syrjäytymiseen ja etenkin heikommassa asemassa olevien lapsien sosiaaliseen syrjäytymiseen; korostaa, että jäsenvaltioiden on taattava tasavertaiset mahdollisuudet kaikkien lasten integroimiseksi koululiikuntaa koskevan aktiivisen politiikan ja tietoteknologian saatavuuden avulla; kehottaa komissiota sisällyttämään lapsille suunnatut palvelut, kuten esimerkiksi lastenhoidon, koulukuljetukset ja kouluateriat, yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin;

68.

panee tyytyväisenä merkille vammaisten pääsyn pois laitoshoidosta, mutta huomauttaa, että se edellyttää tukea kattaville yhteisöpohjaisille ja korkealaatuisille tuki- ja hoitopalveluille, jotka edistävät itsenäistä elämää, oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan, omien rahojen itsenäistä hallintaa sekä täysipainoista osallistumista yhteiskunnalliseen elämään;

69.

korostaa, että jäsenvaltioiden on edistettävä kattavien paikallisten, alueellisten ja kansallisten ikääntymisstrategioiden kehittämistä;

70.

uskoo, että toimia on lisättävä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla perheväkivallan sekä lasten ja vanhusten hyväksikäytön tunnistamiseksi, tutkimiseksi ja kitkemiseksi;

71.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään entistä rakentavamman lähestymistavan huumausainepolitiikkaan painottaen rikosoikeudellisten seuraamusten sijaan valistusta ja riippuvuuden hoitoa;

72.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle julkisen terveydenhuollon toimet, joilla pyritään torjumaan suoraan eriarvoisuutta, joka liittyy terveyteen ja terveyspalveluiden saatavuuteen useiden etnisten vähemmistöjen osalta;

73.

toteaa, että alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö voi johtaa kaikissa jäsenvaltioissa rikollisuuteen, työttömyyteen ja yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen; ei siksi hyväksy sitä, että monille henkilöille tällaisen hoidon ja neuvonnan saanti on mahdollista ainoastaan vankilajärjestelmän kautta;

74.

korostaa, että vammaisia on monenlaisia, kuten liikuntarajoitteiset, näkövammaiset, kuulovammaiset, mielenterveysongelmista kärsivät, kroonisesti sairaat ja oppimisvaikeuksista kärsivät ihmiset; korostaa, että monivammaisilla on erityisiä ongelmia samoin kuin moninkertaisesta syrjinnästä kärsivillä henkilöillä;

75.

pyytää estämään mielenterveysongelmista kärsivien ja oppimisvaikeuksista kärsivien ihmisten leimautumisen, edistämään mielenterveyttä ja hyvinvointia, ehkäisemään mielenterveysongelmia sekä lisäämään hoitoon myönnettäviä varoja;

76.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ihmiskaupan ja syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ja erityisesti allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen toimista ihmiskaupan vastustamiseksi;

77.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan ihmisoikeuksiin perustuvan, pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen ja muun asiaan kuuluvan ihmisoikeuslainsäädännön mukaisen turvapaikkapolitiikan ja samalla pyrkimään lopettamaan turvapaikanhakijoiden riippuvuuden sosiaaliavustuksista sallimalla heidän tehdä työtä sekä harkitsemaan uusien laillisten maahanmuuttoreittien kehittämistä;

78.

pahoittelee sitä, ettei sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa komission yhteisessä kertomuksessa vuodelta 2008 korosteta riittävästi köyhyyden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen poistamista;

79.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan aktiivisen osallisuuden lähestymistavan on edistettävä integroitua täytäntöönpanoa EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla sekä alueellisella ja paikallisella tasolla sisällyttäen toimintaan kaikki asianomaiset toimijat (työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt, paikalliset ja alueelliset viranomaiset jne.) ja tarjottava myös heikossa asemassa oleville ihmisille mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen strategioiden kehittämisessä, hallinnassa, toteuttamisessa ja arvioinnissa;

80.

painottaa, että Euroopan tasolla tarvitaan yhtenäisiä toimenpiteitä kaikenlaisten vähemmistöihin, vammaisiin ja vanhuksiin kohdistuvien väärinkäytösten estämiseksi ja rankaisemiseksi luotaessa eri aloja koskevia konkreettisia toimia, joiden avulla voidaan vähentää kyseisten yhteiskuntaryhmien haavoittuvaisuutta, myös aineellisten näkökohtien osalta;

81.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan strategiaa köyhyyden poistamiseksi ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi Euroopan sosiaalisessa toimintaohjelmassa vuoksiksi 2008–2012; vaatii sosiaalista suojelua ja yhteiskunnallista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän seuraavan kierroksen puitteissa selvempää sitoutumista uuteen, dynaamiseen ja tehokkaaseen yhteisön strategiaan, jossa asetettaisiin mielekkäitä tavoitteita ja luotaisiin tehokkaita välineitä ja seurantaa köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja eriarvoisuuden torjumiseksi; kehottaa neuvostoa ja komissiota torjumaan eri koordinointiprosesseihin liittyviä ongelmia (Lissabonin strategia, EU:n kestävän kehityksen strategia, avoin koordinointimenettely sosiaalisen osallisuuden ja sosiaaliturvan alalla), jotta saataisiin aikaan selvä sitoumus köyhyyden poistamiseen ja jotta voitaisiin edistää sosiaalisen osallisuuden ottamista huomioon kaikilla näillä politiikan aloilla;

82.

pyytää komissiota, sosiaalisen suojelun komiteaa ja jäsenvaltioita asettamaan erityiset sukupuolten välisen tasa-arvon tavoitteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, mukaan lukien toimintaohjelma niiden naisryhmien tukemiseksi, joilla on suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, kuten muiden kuin perinteisten ja yksinhuoltajaperheiden, siirtolaisnaisten, pakolaisnaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten, iäkkäämpien naisten ja vammaisten naisten, tukemiseksi;

83.

rohkaisee työmarkkinaosapuolia jatkamaan toimia, jotka ne ovat aiemmin käynnistäneet Joint Social Partner Analysis -tutkimuksen ja vuosien 2006–2008 työohjelmien yhteydessä heikossa asemassa olevien ihmisten integroimiseksi työmarkkinoille; katsoo, että toisaalta työmarkkinaosapuolien työmarkkinoihin liittyviä toimia on hallinnoitava aiempaa tehokkaammin ja toisaalta yhteiskunnalliseen osallisuuteen liittyvää yhteiskunnallista vuoropuhelua (kansalaisjärjestöt jne.) on myös laajennettava koskemaan myös muita alueita kuin vain työllisyyttä;

84.

tukee komission näkemystä, jonka mukaan suosituksen 92/441/ETY ja sosiaalista suojelua ja yhteiskunnallista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän tarkistamisen osalta käytössä pitäisi olla asianmukaisia indikaattoreita (esimerkiksi tilastollista tietoa keskimääräisistä käytettävissä olevista tuloista, kotitalouksien kulutuksesta, hintatasoista, vähimmäispalkoista, vähimmäistoimeetulo-ohjelmista ja niihin liittyvistä eduista); katsoo, että sosiaalista osallisuutta koskevien strategioiden toteutuksen seuraamisen ja arvioinnin sekä jäsenvaltioiden edistymistä käsittelevien kertomusten tulisi osoittaa, kunnioitetaanko perusoikeutta riittäviin varoihin ja sosiaaliseen tukeen, joiden avulla ihmiset voivat elää arvokkaasti, myös alueellisella tasolla;

85.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Uudistettu sitoumus sosiaaliseen Eurooppaan: sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän vahvistaminen” (KOM(2008)0418), jossa ehdotetaan sosiaalisen avoimeen koordinointimenetelmän vahvistamista parantamalla sen näkyvyyttä ja työmenetelmiä ja vahvistamalla sen yhteyksiä muihin politiikan aloihin; pitää erityisen myönteisinä komission ehdotuksia sellaisten tavoitteiden asettamisesta, jotka koskevat köyhyyden poistamista (yleisesti sekä lapsiköyhyyden, työssäkäyvien köyhyyden ja pitkäaikaisen jatkuvan köyhyyden poistamista), ja sen ehdotuksia eläkkeiden takaamasta vähimmäistulotasosta ja terveydenhoitopalvelujen saatavuudesta ja laadusta (lapsikuolleisuuden vähentäminen, terveydentilan parantaminen ja odotettavissa olevan eliniän piteneminen jne.);

86.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin lastenhoitopalveluita koskevien Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään laatimaan suosituksia siitä, miten vastata hoitopalveluiden tarpeeseen unionissa (erityisesti lastenhoidon sekä muiden huollettavien hoidon järjestäminen ja rahoittaminen), ja kehottaa asettamaan tarkkoja tavoitteita pyrkimyksenä tarjota lastenhoitopalveluita 90 prosentille lapsista syntymästä aina kouluikään saakka koko unionissa sekä riittävästi hoitopalveluita muille huollettaville vuoteen 2015 mennessä; korostaa, että kaikkien palveluiden tulisi olla hintojen kohtuullisuutta, saatavuutta ja hyvää laatua koskevien kriteerien mukaisia, jotta lasten kasvattaminen ja huollettavien hoitaminen ei enää muodostaisi erityistä naisten ”köyhyysriskiä”;

87.

korostaa, että kauimpana työmarkkinoista olevien tulisi hyötyä enemmän yhteisön ohjelmista, kuten Euroopan sosiaalirahastosta ja Equal-aloitteesta; kehottaa komissiota arvioimaan rakennerahastojen panosta avoimen koordinointimenetelmän tavoitteiden saavuttamisessa sosiaalista osallisuutta koskevien indikaattorien perusteella ja kehottaa kannustamaan uuden Euroopan sosiaalirahastoa koskevan asetuksen säännösten soveltamista ja käyttämään Progress-rahoitusta aktiivista osallisuutta tukeviin toimiin; kehottaa myös tutkimaan mahdollisuutta erottaa Euroopan sosiaalirahaston varoja tai määrittää erityinen budjetti tätä alaa koskevalle yhteisön aloitteelle; uskoo tämän edistävän myös köyhyyden torjunnan hyviä käytäntöjä koskevan verkoston luomista ja jäsenvaltioiden välistä kokemusten vaihtoa;

88.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden puitteissa toteutettaviin tehokkaisiin toimiin, mikä merkitsisi huomattavaa edistysaskelta kohti köyhyyden torjumisen pitkän aikavälin tavoitetta;

89.

kehottaa komissiota tukemaan lasten mielekästä ja turvallista osallistumista kaikkiin heitä koskeviin asioihin ja takaamaan kaikille lapsille tasavertaiset osallistumismahdollisuudet;

90.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja sosiaalisen suojelun komitealle.