52002PC0185

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Johdanto

Oheinen ehdotus on tarkoitettu uudeksi yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaksi puiteasetukseksi, jolla korvataan neuvoston asetukset (ETY) N:o 3760/92 ja (ETY) N:o 101/76.

Tähän ehdotukseen liittyvässä tiedonannossa yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta ("toimintasuunnitelma") selvitetään YKP:n uudistamismenettelyn tausta ja keskeiset tavoitteet.

I LUKU Soveltamisala ja tavoitteet

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP:n) on katettava kaikki kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä (joista ehdotuksessa käytetään nimitystä elolliset vesiluonnonvarat) hyödyntävä toiminta. Politiikkaan kuuluviin toimenpiteisiin olisi sisällytettävä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen ja hoito, pääsy kalastusvyöhykkeille ja elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeus, rakennepolitiikka ja laivastohallinto, valvonta ja täytäntöönpano, vesiviljely, markkinat ja kansainväliset suhteet.

Tässä esityksessä ei näistä aiheista kuitenkaan kehitellä pidemmälle rakennepolitiikkaa (muutoin kuin kalastuslaivastoa koskevien toimenpiteiden osalta), vesiviljelyä, markkinoita eikä kansainvälisiä suhteita. Ne joko otetaan käsiteltäviksi uudistuksen yhteydessä myöhempänä ajankohtana uusien komission aloitteiden pohjalta (vesiviljely ja kansainväliset suhteet) tai niihin sovelletaan jo nykyisellään yhteisön lainsäädäntöä, jota ei komission mielestä ole tarpeen tarkistaa tässä vaiheessa (kalastustuotteiden yhteinen markkinajärjestely ja muut kuin kalastuslaivastoa koskevat rakennetoimenpiteet). Tässä ehdotuksessa keskitytään kalakantojen säilyttämiseen ja kalastukseen liittyvien toimenpiteiden ympäristövaikutusten rajoittamiseen kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi ja YKP:n sääntöjen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi; siinä otetaan myös esille päätöksenteko- ja kuulemismenettelyitä.

YKP:n perustavoitteena on taata sellainen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo niin ympäristön kuin taloudellisten ja sosiaalistenkin tekijöiden osalta kestävät edellytykset.

Yhteisö tarvitsee uuden järjestelmän, joka tarjoaa ennalta varautumisen periaatteelle rakentuvan perustan johdonmukaisille kalastuksenhoitotoimenpiteille. Vastuiden pitäisi olla selkeästi määritellyt kansallisella, paikallisella ja yhteisön tasolla ja järjestelmän pitäisi tarjota moitteettomille tieteellisille lausunnoille perustuvia päätöksentekomenettelyitä, helpottaa alan toimijoiden laajaa osallistumista ja taata johdonmukaisuus muiden yhteisöpolitiikkojen kanssa.

II luku Säilyttäminen ja kestävyys

Keskeinen elollisten meren vesiluonnonvarojen säilyttämiseen ja kestävään hyödyntämiseen liittyvä tekijä, jota voidaan säädellä hoitotoimenpitein, on kalastuskuolevuus, jolla tarkoitetaan kalastuksen kautta vuosittain poistuvaa osaa kalastuksen kohteena olevasta kalakannasta. Muut tärkeät tekijät ovat enemmän tai vähemmän ennakoitavissa mutta eivät kalastuksenhoidosta vastaavien säädeltävissä. Hyödynnettävien kalakantojen säilyminen ja niiden kestävä kehitys ovat sen vuoksi saavutettavissa kalastuskuolevuutta säätelemällä.

Toinen kalastuksenhoidon tavoite on minimoida kalastustoimien vaikutuksia meriekosysteemeihin ja erityisesti muihin kuin kohdelajeihin sekä herkkiin elinympäristöihin.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on lukuisia keinoja, kuten saalisrajoitukset (kalastuksen tuotoksen rajoittaminen), pyyntiponnistuksen rajoitukset (kalastukseen sijoitetun panoksen rajoittaminen) sekä erilaiset nuorten kalojen ja muiden kuin kohdelajien suojelemiseksi toteutettavat toimenpiteet (joista yleensä käytetään nimitystä tekniset toimenpiteet). Näiden perustekijöiden pohjalta olisi asetettava tieteellisesti perustellut tavoitteet kalastuskuolevuudelle ja kalakantojen koolle, vahvistettava kalastamaan oikeutettujen alusten määrä ja tyyppi ja aina kun mahdollista, luotava kannustimia, joilla lisätään sellaisten kalastusmenetelmien käyttöä, jotka säästävät nuoria kaloja ja muita kuin kohdelajeja. Komissio ehdottaa, että kaikki nämä tekijät sisällytettäisiin yhteisön lähestymistapaan.

Komissio ehdottaa lisäksi, että yhteisö hylkäisi nykyisen menettelyn, jossa päätökset kalakantojen hoidosta tehdään vuosittain. Tällainen menettely ei ole johtanut riittävään kalastuskuolevuuden alentumiseen vaan on päästänyt monet kalakannat heikkenemään.

Komissio ehdottaa, että kalakantoja olisi hoidettava strategisesti monivuotiselta pohjalta siten, että tarvittaessa kalakannat voidaan elvyttää kestävälle tasolle ja sen jälkeen pitää sillä tasolla. Pakolliseksi menettely tulisi niiden kalakantojen osalta, jotka ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Monivuotisissa hoitosuunnitelmissa on oltava tavoitteet, joissa otetaan huomioon tieteelliset lausunnot ja joiden avulla kalakantojen tilaa voidaan arvioida. Niiden tulisi myös sisältää sellaiset hyödyntämisstrategiat, jotka määräävät ennalta, mitä menetelmää on käytettävä saalis- ja pyyntiponnistusrajojen asettamisessa.

Komissio ehdottaa, että neuvosto tekisi päätöksen monivuotisten hoitosuunnitelmien strategisista tekijöistä ja että ensimmäisen soveltamisvuoden jälkeen niiden ensisijaisesti teknisin perustein tapahtuvasta täytäntöönpanosta päättäisi komissio, jota avustaa hallintokomitea.

Pyyntiponnistusrajoituksia (tietyn tehoisen kalastusaluksen merelläoloaikaa) olisi pidettävä yhdessä saalisrajoitusten ja teknisten toimenpiteiden kanssa monivuotisten hoitosuunnitelmien olennaisina osina.

Myös kiireellisiin toimenpiteisiin ja 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteutettaviin kansallisiin toimenpiteisiin ehdotetaan lukuisia muutoksia:

- tarvitaan menettely, joka antaa komissiolle mahdollisuuden päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jotta voidaan toimia välittömästi silloin kun elollisten vesiluonnonvarojen säilyminen on vakavasti uhattuna. Tässä ehdotuksessa muutetaan asetuksessa (ETY) N:o 3760/1992 hätätoimenpiteille säädettyjä määräaikoja (kuudesta kuukaudesta vuoteen), jotta käytettävissä olisi riittävästi aikaa lopullisempien yhteisön toimenpiteiden toteuttamiselle; siinä myös säädetään jäsenvaltioiden kuulemisesta silloin kun tällaisiin toimiin ryhdytään jonkin jäsenvaltion pyynnöstä,

- jäsenvaltiolle ehdotetaan lupaa toteuttaa syrjimättömiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sen 12 meripeninkulman vyöhykkeellä kaikkiin alueella kalastaviin aluksiin, säädetään menettelyä koskevia suojalausekkeita, jotka antavat muille jäsenvaltioille ja alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille (ks. VI luku) mahdollisuuden esittää huomautuksia komissiolle silloin, kun toimenpiteitä sovelletaan muiden jäsenvaltioiden aluksiin. Neuvosto voi tehdä toisenlaisen päätöksen 20 työpäivän kuluessa.

- jäsenvaltioille ehdotetaan lupaa toteuttaa kaikkiin aluksiin enintään kolmen kuukauden ajan sovellettavia kiireellisiä toimenpiteitä niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä edellyttäen, että kalakantoja uhkaa vakava ja ennalta arvaamaton vaara ja että viivyttely johtaisi vahinkoon, jota olisi vaikea korjata. Tällä säännöksellä on tarkoitus korvata neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 45 artiklan 2 kohta samanlaisella säännöksellä, johon ei kuitenkaan sisälly aikarajaa. Säädetään menettelyä koskevia suojalausekkeita, jotka antavat muille jäsenvaltioille ja alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille mahdollisuuden esittää huomautuksia komissiolle. Neuvosto voi tehdä toisenlaisen päätöksen 20 työpäivän kuluessa.

III luku Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

Komissio on toistuvasti korostanut yhteisön laivastopolitiikan heikkouksia. Tehottomat ohjelmat laivastokapasiteetin hoitamiseksi sekä epätarkoituksenmukaiset tukijärjestelmät ovat johtaneet ylikapasiteettiin ja sitä kautta hupeneviin kalakantoihin. Järjestelmää on muutettava.

Komissio ehdottaa kahdenlaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat laivaston rakenteeseen:

a) toimenpiteet, jotka vaikuttavat suoraan laivaston kokoon:

- pyyntiponnistusrajoitukset, jotka vahvistetaan monivuotisissa hoitosuunnitelmissa, tulevat väistämättä vaikuttamaan laivastokapasiteettiin,

- jäsenvaltiokohtaisten ja MOO IV:n tavoitteisiin perustuvien laivaston viitetasojen vahvistaminen, johon liittyy alusten lisäys-poistosuhde 1:1, estää laivaston kokonaiskapasiteetin lisäämisen;

b) taloudelliset liitännäistoimenpiteet:

- kalastusaluksiin suunnatun julkisen tuen tiukka rajoittaminen ja tuen poistaminen yhteisön liikakapasiteetin siirtämiseltä kolmansiin maihin estävät pyyntiponnistuksen lisääntymisen,

- korkeampien romuttamispalkkioiden myöntäminen jäsenvaltioille ja tarvittaessa yhteisön lisärahoituksen myöntäminen aluksille, joihin monivuotiset hoitosuunnitelmat eniten vaikuttavat, kannustavat poistamaan lisää aluksia käytöstä.

Oheinen ehdotus kattaa a kohdassa mainitut toimenpiteet, b kohdassa mainittuja taloudellisia toimenpiteitä koskevat ehdotukset tehdään erikseen.

Kun monivuotisissa hoitosuunnitelmissa asetettavat kalastuskuolevuustavoitteet merkitsevät pyyntiponnistuksen pakollisia rajoituksia, monien jäsenvaltioiden on vähennettävä kapasiteettiaan voidakseen noudattaa niitä. Julkisen tuen turvin poistettava kapasiteetti vähennetään kullekin jäsenvaltiolle vahvistetuista viitetasoista, kuten tehdään jo nykyisinkin. Kun järjestelmä on otettu käyttöön, kansallisten laivastojen koko pienenee vähitellen.

Ehdotuksessa säädetään myös mahdollisuudesta vahvistaa uusia laivastokapasiteettia koskevia parametrejä, jotka perustuvat käytettäviin pyydystyyppeihin kalastusalusten vetoisuuden ja konetehon asemesta. Avoimuuden lisäämiseksi siinä säädetään laivaston seurannan parantamisesta uudistamalla yhteisön kalastusalusrekisteriä ja käynnistämällä säännöllinen laivastopolitiikkaa koskeva vuoropuhelu käyttäen vertaisarviointimenettelyä, jossa ovat mukana sekä jäsenvaltiot että komissio.

IV luku Kalastusvyöhykkeille pääsy ja elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeus

Komissio ehdottaa, että nykyisiä rajoituksia, jotka koskevat kalastusoikeutta 12 meripeninkulman rajan sisäpuolella ja jotka rajoittavat alueelle pääsyn lähisatamien aluksiin ja alueella kalastustoimintaa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 mukaisesti perinteisesti harjoittaviin muiden jäsenvaltioiden aluksiin, olisi jatkettava 31. joulukuuta 2002 jälkeen. Nämä säännökset ovat vähentäneet kalastuspainetta biologisesti herkimmillä merialueilla ja tuoneet taloudellista vakautta pienimuotoiseen kalastustoimintaan; niiden jatkamiselle on laaja tuki.

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioilla olisi yhtäläinen elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla muilla yhteisön vesillä, jollei neuvoston päättämistä toimenpiteistä tai komission taikka jäsenvaltioiden päättämistä väliaikaisista kiireellisistä toimenpiteistä muuta johdu.

Komissio ehdottaa, että muihin kuin jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeeseen liittyvien vyöhykkeille pääsyä koskevien sääntöjen yhteensopivuutta säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevien tavoitteiden kanssa tarkistettaisiin ennen vuoden 2003 loppua.

Komissio ehdottaa, että kalastustoiminnan suhteellisen vakauden säilyttämisperiaatteeseen perustuva kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken pidettäisiin voimassa. Se ehdottaa kuitenkin, että neuvosto päättäisi jakamismenetelmästä kunkin kannan osalta, jotta periaatteen soveltamisesta tulisi avoimempaa. Päätöksessä olisi otettava huomioon kaikki jakamista koskevat erityisedellytykset, kuten niin sanottu Haagin suosituimmuussopimus. Niin kuin oheisessa tiedonannossa yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta todetaan, komissio katsoo, että kalastusalan kehitys kohti normaalimpia taloudellisia edellytyksiä mahdollistaisi näiden järjestelyiden tarkistamisen pitemmällä aikavälillä.

Komissio muistuttaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että neuvoston on annettava 31. päivään joulukuuta 2002 mennessä mainitun asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuja yksityiskohtaisia sääntöjä seuraavat säännökset (12 meripeninkulman vyöhykkeelle kalastamaan pääsyä koskevasta järjestelystä).

V LUKU Yhteisön valvonta ja täytäntöönpanojärjestelmä

Kalakantojen hyödyntämiseen sovellettavien sääntelytoimenpiteiden noudattamista on valvottava tehokkaasti. Nykyinen järjestelmä on aivan liian puutteellinen. Sen vuoksi V luvussa säädetään yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää koskeva uusi oikeudellinen kehys.

Järjestelmä on laadittu sen varmistamiseksi, että kalakantojen käyttöoikeutta ja niiden hyödyntämistä säännellään kalastusketjun kaikissa vaiheissa ja että YKP:n sääntöjen - rakenne- ja markkinapolitiikka mukaan luettuina - noudattamista valvotaan. Jäsenvaltioiden ja komission vastuita samoin kuin kalastustoiminnan ja siihen liittyvien muiden toimintojen harjoittamisedellytyksiä selkiytetään. Lisäksi järjestelmässä otetaan käyttöön valvonta- ja täytäntöönpanovälineet ja luodaan edellytykset jäsenvaltioiden väliselle yhteistyölle ja koordinaatiolle. Täytäntöönpanotoimenpiteistä päättävät tilanteen mukaan neuvosto ja komissio.

Tässä tarkoituksessa on aiheellista sisällyttää tähän asetukseen keskeiset yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset, joista osa sisältyy jo yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettuun asetukseen (ETY) N:o 2847/93, jonka on oltava edelleen voimassa, kunnes kaikki tarvittavat täytäntöönpanosäännöt on annettu. Tässä järjestelmässä vastuu valvonnan ja täytäntöönpanon toteuttamisesta kuuluu jäsenvaltioille. Kun jokin jäsenvaltio jättää noudattamatta sille kuuluvat yhteisön velvoitteet, sitä voidaan vaatia korvaamaan sen yhteisölle aiheuttama vahinko tai menetys; korvaus voidaan myöntää kokonaan tai osittain vahinkoa kärsineille jäsenvaltioille.

Komission vastuulla on jäsenvaltioiden suorittaman valvonnan ja täytäntöönpanon seuranta ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin helpottaminen. Komission olisi voitava toteuttaa välittömiä ehkäiseviä toimia silloin, kun jonkin jäsenvaltion yhteisön sääntöjen rikkominen vaarantaa kalakantojen säilymisen.

Toimijat eivät saa ryhtyä harjoittamaan kalastustoimia tai niihin liittyviä toimia, elleivät ne noudata velvollisuuksiaan antaa tietoja toimistaan ja suostu tarvittaessa toimimaan yhteistyössä tarkkailijoiden ja tarkastajien kanssa. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava yksi viranomainen, joka on vastuussa kalastustoimintaa koskevien tietojen keräämisestä ja tarkistamisesta.

Rikkomisten seurannan tehostamiseksi ehdotetaan, että kun on paljastunut vakavia rikkomisia, jäsenvaltiot toteuttavat välittömästi toimenpiteitä, joilla laittoman toiminnan jatkuminen estetään. Lisäksi ehdotetaan, että neuvosto päättää vakavia rikkomisia koskevista seuraamuksista.

Yhteistyötä ja koordinointia vahvistetaan määrittelemällä jäsenvaltioiden vastuut ja ottamalla käyttöön kauaskantoisempia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden suorittamaa YKP:n täytäntöönpanon valvontaa olisi vahvistettava. Komissio voi toteuttaa YKP:n sääntöjen soveltamista koskevia tarkastuksia, tutkimuksia, tarkistuksia ja selvityksiä. Komissio ehdottaa, että sen tarkastajien toimivaltuuksia laajennettaisiin ja että jäsenvaltiot nimeäisivät yhteisön tarkastajat. Nämä yhteisön tarkastajat antavat kertomuksen omalle jäsenvaltiolleen, mutta heillä on oikeus tehdä tarkastuksia yhteisön kalastusvyöhykkeillä ja yhteisön kalastusaluksilla. Jäsenvaltioiden on annettava tapahtumia arvioidessaan sama arvo yhteisön tarkastajien, komission tarkastajien ja muiden jäsenvaltioiden tarkastajien laatimille tarkastuskertomuksille kuin omille tarkastuskertomuksilleenkin.

VI luku Päätöksenteko ja kuuleminen

Tähän lukuun sisältyy joukko uusia elementtejä:

- Komissio ehdottaa, että kansainväliset suositukset olisi pantava nopeammin täytäntöön käyttämällä hallintokomiteamenettelyä. Esimerkiksi silloin kun alueellinen kalastusjärjestö on hyväksynyt jonkin toimenpiteen, josta tulee yhteisöä sitova sen jälkeen, kun vastalauseen esittämiselle säädetty määräaika on kulunut, yhteisöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin panna tämä toimenpide täytäntöön. Komissio ehdottaa, että tällaiset toimenpiteet olisi pantava täytäntöön sääntelykomiteamenettelyä käyttäen.

- Komissio ehdottaa, että perustetaan alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joilla turvataan alan toimijoiden parempi osallistuminen kalastuksenhoidon kehittämiseen alueellisella ja paikallisella tasolla.

Neuvoa-antavien toimikuntien olisi koostuttava kalastuksenhoidossa osallisina olevista osapuolista tietyllä merialueella tai kalastusvyöhykkeellä ja niiden olisi oltava luonteeltaan valtioidenvälisiä. Niiden olisi toimittava komission ja tarvittaessa jäsenvaltioiden neuvonantajina alueen kalastuksenhoitokysymyksissä sekä harjoitettava kaikkea muuta niiden ydintehtävien suorittamisen kannalta tarpeellista toimintaa. Komissio ehdottaa, että kukin alueellinen neuvoa-antava toimikunta perustettaisiin neuvoston päätöksen perusteella kahden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä.

Komission yhteyteen perustettu neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea (ACFA) jatkaa toimintaansa komission neuvonantajana laaja-alaisissa kalastuspolitiikkaa koskevissa asioissa.

- Komissio ehdottaa, että tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF:n) toimivaltaa laajennettaisiin siten, että sen tehtävänä olisi toimia neuvonantajana kaikissa kalastuksenhoitoon liittyvissä asioissa, kuten esimerkiksi sosiaalisissa ja ympäristökysymyksissä. Komissio aikoo antaa lähikuukausina tiedonannon kalastuksenhoitoa koskevien tieteellisten lausuntojen parantamisesta.

Asetuksen II ja III luvun säännöksiä on määrä tarkastella uudelleen vuonna 2008.

2002/0114 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o ... elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C, , s. .

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

[2] EYVL C, , s. .

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmä perustettiin 20 päivänä joulukuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3760/92 [3]. Mainitun asetuksen mukaan neuvoston on päätettävä tarvittavista muutoksista 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä.

[3] EYVL L 389, 31.12.1992, s. 1.

(2) Koska monet kalakannat vähenevät edelleen, yhteistä kalastuspolitiikkaa on parannettava kalastusalan pitkän aikavälin kannattavuuden takaamiseksi siten, että elävien vesiluonnonvarojen hyödyntämisen perustana ovat moitteettomat tieteelliset lausunnot ja ennalta varautumisen periaate.

(3) Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena olisi sen vuoksi oltava pyrkimys elollisten vesiluonnonvarojen ja vesiviljelyn kestävään hyödyntämiseen osana kestävää kehitystä ja ottaen tasapainoisella tavalla huomioon ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.

(4) On tärkeätä, että yhteisen kalastuspolitiikan hoitamista ohjaa hyvän hallintotavan periaate ja että toteutettavat toimenpiteet ovat yhteensopivia keskenään ja muiden yhteisön politiikkojen kanssa.

(5) Kestävän hyödyntämisen tavoite saavutetaan paremmin soveltamalla kalastuksenhoitoon monivuotista lähestymistapaa, joka sisältää kalakantojen monivuotiset hoitosuunnitelmat. Turvallisten biologisten rajojen alapuolella olevien kalakantojen osalta monivuotisten hoitosuunnitelmien vahvistaminen on ehdottomasti etusijalla. Näihin kantoihin kohdistuvaa pyyntiponnistusta saatetaan joutua tieteellisten lausuntojen perusteella vähentämään merkittävästi.

(6) Näissä monivuotisissa hoitosuunnitelmissa olisi vahvistettava tavoitteet kyseisten kalakantojen kestävälle hyödyntämiselle, niissä olisi oltava pyyntisäännöt, joissa säädetään, miten vuosittaiset saalis- ja pyyntiponnistusrajat on laskettava, ja niissä olisi säädettävä muista erityishoitotoimenpiteistä ottaen huomioon myös muille lajeille aiheutuvat seuraukset.

(7) Sellaisten kantojen, joille ei ole vahvistettu monivuotisia hoitosuunnitelmia, kestävä hyödyntäminen olisi varmistettava asettamalla saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajat.

(8) Olisi annettava säännös siitä, miten jäsenvaltiot tai komissio voivat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä silloin, kun kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai ekosysteemille.

(9) Jäsenvaltioille tulisi antaa lupa toteuttaa kaikkiin kalastusaluksiin sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä niiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisällä edellyttäen, että niiden koskiessa toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksia toteutettavat toimenpiteet ovat syrjimättömiä ja niistä on ensin kuultu muita osapuolia ja että yhteisö ei toteuta kyseisellä alueella erityisesti säilyttämistä ja kalastuksenhoitoa koskevia toimenpiteitä.

(10) Yhteisön laivastoa olisi supistettava, jotta se vastaisi käytettävissä olevia vesiluonnonvaroja, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi turvauduttava erityistoimenpiteisiin, kuten vahvistettava kalastuskapasiteetille viitetasot, joita ei saa ylittää, vahvistettava kalastusalusten romuttamiseen kannustavia toimenpiteitä ja vahvistettava kansalliset laivastoon lisäys- ja laivastosta poistojärjestelyt.

(11) Jokaisen jäsenvaltion olisi pidettävä kansallista rekisteriä kalastusaluksista ja annettava rekisteriin sisältyvät tiedot komission käyttöön jäsenvaltioiden laivastojen koon seuraamiseksi.

(12) Vuodesta 1983 käytössä olleet säännöt, joilla rajoitetaan vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeiden sisällä, ovat toimineet tyydyttävästi, ja niiden soveltamista olisi jatkettava pysyvältä pohjalta.

(13) Vaikka muutkin yhteisön lainsäädäntöön sisältyvät pääsyrajoitukset olisi pidettävä toistaiseksi voimassa, niitä olisi tarkistettava sen arvioimiseksi, tarvitaanko niitä varmistamaan kestävä kalastus.

(14) Kalastusalan epävarman taloudellisen tilanteen ja eräiden rannikkoalueiden asukkaiden kalastuksesta riippuvuuden vuoksi on tarpeen taata kalastustoiminnan suhteellinen vakaus jakamalla kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken siten, että ne perustuvat kullekin jäsenvaltiolle kalakannoista kuuluvaan ennakoitavissa olevaan osuuteen.

(15) Yhteisen kalastuspolitiikan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää olisi vahvistettava ja vastuunjakoa jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välillä olisi entisestään selkiinnytettävä. Tässä tarkoituksessa on aiheellista sisällyttää tähän asetukseen keskeiset yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset, joista osa sisältyy jo yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettuun asetukseen (ETY) N:o 2847/93, jonka on oltava edelleen voimassa, kunnes kaikki tarvittavat täytäntöönpanosäännöt on annettu.

(16) Säännökset valvonnasta, tarkastuksista ja täytäntöönpanosta koskevat kalastusalusten päällikköjen ja kaupanpitämisketjun toimijoiden velvollisuuksia sekä määrittelevät lisäksi jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet.

(17) Yhteisön olisi voitava hakea hyvitystä jäsenvaltioilta kiintiöiden alennuksina silloin, kun yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä on rikottu tavalla, josta on aiheutunut yhteisten vesiluonnonvarojen menetyksiä. Jos kiintiön alentaminen ei ole mahdollista, korvaus voidaan määrittää kiintiön arvoa vastaavaksi. Kun voidaan osoittaa, että sääntöjen rikkomisesta on aiheutunut vahinkoa jollekin toiselle jäsenvaltiolle, hyvitys tai korvaus olisi myönnettävä osittain tai kokonaan vahinkoa kärsineelle jäsenvaltiolle.

(18) Jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä, joilla estetään sellaisten käyttäytymistapojen luettelosta, joilla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä 24 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1447/1999 [4] tarkoitettujen vakavien rikkomisten jatkuminen, kun rikkoja on tavattu itse teossa. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot langettavat sellaisista vakavista rikkomisista yhtä tehokkaat seuraamukset.

[4] EYVL L 167, 2.7.1999, s. 5.

(19) Komission olisi voitava toteuttaa välittömästi toimenpiteitä estääkseen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamatta jättämistä aiheuttamasta eläville vesiluonnonvaroille vahinkoa.

(20) Komissiolle olisi annettava tarvittavat toimivaltuudet, jotta se voisi hoitaa velvollisuutensa valvoa ja arvioida sitä, miten jäsenvaltiot toteuttavat yhteistä kalastuspolitiikkaa.

(21) Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamiseksi on tarpeen lujittaa kaikkien asianosaisten virkamiesten välistä yhteistyötä ja koordinaatiota, erityisesti vaihtamalla kansallisia tarkastajia ja säätämällä, että jäsenvaltioiden on annettava tapahtumia arvioidessaan sama arvo yhteisön tarkastajien, muiden jäsenvaltioiden tarkastajien ja komission tarkastajien laatimille tarkastuskertomuksille kuin omille tarkastuskertomuksilleenkin.

(22) Kansainvälisten sopimusten yhteydessä hyväksyttyjen toimenpiteiden, joista tulee yhteisöä sitovia, ellei se vastusta niitä, täytäntöön panemiseksi olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu menettely.

(23) Koska tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat hallintotoimenpiteitä tai menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [5] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, ne olisi vahvistettava kyseisen päätöksen 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä tai 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

[5] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(24) Näiden yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi olisi perustettava alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joiden välityksellä yhteinen kalastuspolitiikka voisi hyötyä alan toimijoiden tietämyksestä ja kokemuksesta ja yhteisön eri vesialueilla vallitsevat erilaiset olosuhteet voitaisiin ottaa huomioon.

(25) Sen varmistamiseksi, että yhteisen kalastuspolitiikan käytettävissä on parhaat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, komissiolla olisi oltava apunaan tarkoitukseen soveltuva komitea.

(26) Elävien vesiluonnonvarojen kestävän hyödyntämisen perustavoitteen saavuttamiseksi on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeen ja aiheellista säätää noiden luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä koskevat säännöt. Perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti tämä asetus ei ulotu laajemmalle kuin on asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(27) Asetukseen (ETY) N:o 3760/92 tehtävien muutosten suuren lukumäärän ja laajuuden vuoksi kyseinen asetus olisi kumottava. Yhteisestä kalatalousalan rakennepolitiikasta 19 päivänä tammikuuta 1976 annettu asetus (ETY) N:o 101/76 [6], jonka kaikki olennaiset säännökset on mitätöity, olisi myös kumottava.

[6] EYVL L 20, 28.1.1976, s. 19.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU Soveltamisala ja tavoitteet

1 artikla Soveltamisala

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluu elollisiin vesiluonnonvaroihin ja vesiviljelyyn liittyvä säilyttämis- ja hyödyntämistoiminta sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja pitäminen kaupan, jos kyseistä toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön kalastusvesillä taikka jos sitä harjoittavat yhteisön kalastusalukset tai jäsenvaltioiden kansalaiset.

Tämän soveltamisalan puitteissa yhteisessä kalastuspolitiikassa säädetään johdonmukaisista elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä ja kalastuksen ympäristövaikutusten rajoittamisesta, kalastusvyöhykkeille pääsyn ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeuden edellytyksistä, rakennepolitiikasta ja laivastokapasiteetin sääntelystä, valvonnasta ja täytäntöönpanosta, vesiviljelystä, yhteisestä markkinajärjestelystä ja kansainvälisistä suhteista.

2 artikla Tavoitteet

1. Yhteinen kalastuspolitiikka takaa sellaisen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämisen, joka luo niin ympäristön kuin taloudellisten ja sosiaalistenkin tekijöiden osalta kestävät edellytykset.

Tässä tarkoituksessa yhteisö noudattaa ennalta varautumisen periaatetta toteuttaen toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja, mahdollistamaan niiden kestävä hyödyntäminen ja minimoimaan kalastustoimien vaikutuksia meriekosysteemeihin. Sen tavoitteena on ottaa vähitellen käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa kalastuksenhoidossa. Sen tavoitteena on edistää tehokasta kalastustoimintaa taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla tarjoamalla kohtuullinen elintaso kalastustoimista riippuvaisille ja ottamalla huomioon kuluttajien edut.

2. Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan seuraavia hyvän hallintotavan periaatteita:

a) vastuiden selkeä määrittely niin yhteisön kuin kansallisella ja paikallisellakin tasolla;

b) moitteettomille tieteellisille lausunnoille perustuva päätöksentekomenettely, joka tuottaa ajankohtaisia tuloksia;

c) alan toimijoiden laaja osallistuminen kaikissa politiikan vaiheissa sen laatimisesta täytäntöönpanoon asti;

d) yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen, erityisesti ympäristö-, alue-, kehitysyhteistyö-, terveys- ja kuluttajansuojapolitiikan kanssa.

3 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) 'yhteisön vesillä' jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita;

b) 'kalastusaluksella' kaikkia aluksia, jotka on varustettu elollisten vesiluonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten ja joilla on siihen lupa mukaan luettuna tutkimus- ja koekalastus;

c) 'yhteisön kalastusaluksella' jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja yhteisössä rekisteröityä kalastusalusta;

d) 'kestävällä hyödyntämisellä' kannan hyödyntämistä tavalla, joka todennäköisesti ei vaaranna sen hyödyntämistä tulevaisuudessa ja jolla ei ole kielteistä vaikutusta meriekosysteemeihin;

e) 'kalastuskuolevuudella' jonkin kannan tietyn ajanjakson saaliiden osuutta verrattuna kyseisenä ajanjaksona käytettävissä olevaan keskimääräiseen kantaan;

f) 'kannalla' tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää elollista vesiluonnonvaraa;

g) 'pyyntiponnistuksella' kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse joukosta aluksia, sillä tarkoitetaan joukon kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa;

h) 'turvallisilla biologisilla rajoilla' sellaisia kannan tilasta tai sen hyödyntämisestä kertovia indikaattoreita, joiden yläpuolella tiettyjen rajaviitearvojen rikkomisvaara on vähäinen;

i) 'viitearvoilla' arvioituja arvoja, jotka on saatu hyväksyttyä tieteellistä menettelyä käyttäen ja jotka vastaavat luonnonvarojen ja kalastuksen tilaa ja joita voidaan käyttää kalastuksenhoidon ohjeina;

j) 'kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla' hoitotoimia, jotka perustuvat periaatteelle, että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei käytetä syynä lykätä tai jättää toteuttamatta toimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi;

k) 'säilyttämistä koskevilla viitearvoilla' asetettuja rajoja, joilla hyödyntäminen pyritään pitämään turvallisissa biologisissa rajoissa;

l) 'saalisrajalla' jonkin kannan tai kantaryhmän purettuja saaliita koskevaa määrällistä rajaa tiettynä ajanjaksona;

m) 'kalastuskapasiteetilla' neuvoston asetuksen (EY) N:o 2930/86 mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja sen tehoa kilowatteina (kW). Tietyn tyyppisessä kalastuksessa kapasiteetti voidaan määritellä aluksen pyydysten lukumääränä ja/tai kokona;

n) 'laivastosta poistolla' aluksen poistamista jäsenvaltion kalastusalusrekisteristä. Niin kauan kuin alus jatkaa jäsenvaltion lipun alla purjehtimista sitä ei pidetä laivastosta poistettuna;

o) 'laivastoon lisäyksellä' jäsenvaltion lipun alla purjehtivan sellaisen aluksen rekisteröimistä, jolla on kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaan kalastukseen oikeuttava lisenssi.

p) 'kalastusmahdollisuudella' määrällistä kalastusoikeutta;

q) 'yhteisön kalastusmahdollisuuksilla' yhteisön kalastusvesillä yhteisön käytössä olevia kalastusmahdollisuuksia, joihin lisätään yhteisön kaikki kalastusmahdollisuudet yhteisön kalastusvesien ulkopuolella ja joista vähennetään kolmansille maille myönnetyt kalastusmahdollisuudet.

II luku Säilyttäminen ja kestävyys

4 artikla Toimenpidetyypit

1. Edellä 2 artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi neuvosto toteuttaa yhteisön toimenpiteet, jotka kattavat vyöhykkeille pääsyn ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeuden sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamisen edellytykset.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet suunnitellaan käytettävissä olevien tieteellisten ja teknisten lausuntojen sekä erityisesti 34 artiklan mukaisesti perustetun komitean laatimien kertomusten perusteella. Niihin voi sisältyä kunkin kannan osalta erityisesti seuraavia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kalastuskuolevuutta ja kalastustoimien ympäristövaikutuksia:

a) jäljempänä 5 artiklassa säädettävien monivuotisten hoitosuunnitelmien käyttöön ottaminen;

b) tavoitteiden vahvistaminen kantojen kestävälle hyödyntämiselle;

c) saaliiden rajoittaminen;

d) kalastamaan oikeutettujen alusten lukumäärän ja tyypin vahvistaminen;

e) pyyntiponnistuksen rajoittaminen;

f) seuraavanlaisten teknisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen:

i) pyydysten rakennetta ja käyttötapoja sekä näillä pyydyksillä kalastettaessa aluksella pidettäviksi hyväksyttyjen saaliiden koostumusta koskevat toimenpiteet;

ii) vyöhykkeet ja/tai ajanjaksot, joilla kalastustoiminta on joko kiellettyä tai sitä on rajoitettu;

iii) aluksella pidettävien ja/tai aluksesta purettavien kalojen sallittu vähimmäiskoko;

iv) erityistoimenpiteet kalastustoimien meriekosysteemeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi;

g) kannustimien luominen, taloudelliset kannustimet mukaan luettuina, valikoivamman kalastuksen edistämiseksi.

5 artikla Monivuotiset hoitosuunnitelmat

1. Neuvosto hyväksyy monivuotiset hoitosuunnitelmat kantojen ja ensisijaisesti sellaisten kantojen kestävälle hyödyntämiselle, joiden arvioidaan olevan turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Suunnitelmissa otetaan huomioon näiden kantojen hyödyntämisen vaikutukset muihin lajeihin.

2. Monivuotiset hoitosuunnitelmat takaavat:

a) turvallisten biologisten rajojen alapuolella olevien kantojen nopean paluun näiden rajojen yläpuolelle;

b) turvallisilla biologisilla rajoilla tai niiden yläpuolella olevien kantojen pysymisen rajojen yläpuolella;

c) edellä a ja b kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa sen, että kalastustoimien vaikutus ekosysteemeihin pidetään tasolla, joka on sopusoinnussa näiden ekosysteemien kestävyyden kanssa.

3. Monivuotiset hoitosuunnitelmat laaditaan kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan perusteella Ne perustuvat sekä asianomaisten tieteellisten elinten suosittelemiin säilyttämistä koskeviin viitearvoihin.

4. Monivuotisiin hoitosuunnitelmiin sisältyy tavoitearvot, joita käytetään vertailuarvoina, kun arvioidaan kantojen toipumista turvallisiin biologisiin rajoihin tai kantojen pysymistä turvallisissa rajoissa. Tavoitearvot ilmoitetaan

a) populaation kokona ja/tai

b) pitkäaikaisena tuottona ja/tai

c) kalastuskuolevuutena ja/tai

d) saaliiden vakautena.

Suunnitelmissa määritellään ensisijaiset keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; ne voivat tarvittaessa sisältää myös tavoitteita, jotka koskevat muita eläviä vesiluonnonvaroja tai ekosysteemien säilyttämistä koskevan tilanteen pitämistä ennallaan tai parantamista.

5. Monivuotisiin hoitosuunnitelmiin sisältyy pyyntisäännöt, jotka muodostuvat joukosta ennalta määrättyjä biologisia parametrejä, joilla säännellään saalisrajoja ja joihin voi sisältyä mitä tahansa 4 artiklan 2 kohdan b-g alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

6. Komissio raportoi monivuotisen hoitosuunnitelman tehokkuudesta tavoitteiden saavuttamisessa.

6 artikla Saalis- ja pyyntiponnistusrajojen vahvistaminen

1. Niiden kantojen osalta, joille on hyväksytty monivuotinen hoitosuunnitelma, neuvosto päättää saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoista sekä näihin rajoihin liittyvistä edellytyksistä suunnitelman toteuttamisen ensimmäisenä vuotena. Seuraavina vuosina saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoista päättää komissio 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen ja monivuotisessa hoitosuunnitelmassa vahvistettujen pyyntisääntöjen mukaisesti.

2. Niiden kantojen osalta, joita ei säännellä monivuotisten hoitosuunnitelmien perusteella, saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoista sekä näihin rajoihin liittyvistä edellytyksistä päättää neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

7 artikla Komission toteuttamat kiireelliset toimenpiteet

1. Kun kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai ekosysteemille, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä, enintään vuoden kestävistä toimenpiteistä.

2. Jäsenvaltion on toimitettava edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle sekä asianomaisille jäsenvaltioille ja neuvoa-antaville toimikunnille, jotka voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Komissio tekee päätöksen asiassa 15 työpäivän kuluessa perustellun pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kiireellisiä toimenpiteitä on sovellettava välittömästi. Niistä ilmoitetaan asianomaisille jäsenvaltioille ja ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa 2 kohdan toisessa alakohdassa mainitun komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kymmenen työpäivän kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen.

5. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin 20 työpäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut 4 kohdassa tarkoitetun pyynnön.

8 artikla Jäsenvaltioiden toteuttamat kiireelliset toimenpiteet

1. Kun kalastuksesta aiheutuu vakava ja ennalta arvaamaton uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai ekosysteemille, jäsenvaltio voi suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla merialueilla toteuttaa enintään kolme kuukautta kestäviä kiireellisiä toimenpiteitä silloin, kun aiheeton viivyttely johtaisi vahinkoon, jota olisi vaikea korjata.

2. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, on ilmoitettava komissiolle sekä asianomaisille jäsenvaltioille ja neuvoa-antaville toimikunnille aikeestaan lähettämällä näille toimenpideluonnos ja sen perustelut ennen toimenpiteiden hyväksymistä.

3. Asianomaiset jäsenvaltiot ja neuvoa-antavat toimikunnat voivat jättää kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa tiedoksi antamisesta. Komissio vahvistaa toimenpiteen tai vaatii sen peruuttamista taikka muuttamista 15 työpäivän kuluessa tiedoksi antamisesta.

4. Päätös annetaan tiedoksi asianomaisille jäsenvaltioille. Se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa 3 kohdan toisessa alakohdassa mainitun komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tiedoksi antamisesta.

6. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin 20 työpäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut 5 kohdassa tarkoitetun pyynnön.

9 artikla Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat toimenpiteet

1. Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksen vaikutusten minimoimiseksi meriekosysteemien säilyttämiseen 12 meripeninkulman sisällä sen perusviivoista edellyttäen, että yhteisö ei toteuta kyseisellä alueella erityisesti säilyttämistä ja kalastuksenhoitoa koskevia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden on oltava yhteensopivia 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa, eivätkä ne saa olla lievempiä kuin yhteisön lainsäädännössä säädetyt.

Kun jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet koskevat jonkin toisen jäsenvaltion aluksia, ne voidaan toteuttaa vasta, kun toimenpideluonnoksesta, johon liittyy perustelut, on neuvoteltu komission, asianomaisten jäsenvaltioiden ja neuvoa-antavien toimikuntien kanssa.

2. Muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin sovellettaviin toimenpiteisiin on sovellettava 8 artiklan 3-6 kohdassa säädettyjä menettelyitä.

III luku Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

10 artikla Kalastuskapasiteetin vähentäminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava laivastojensa kalastuskapasiteetin vähentämistoimenpiteitä vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi kalastuskapasiteettinsa ja yhteisön kalastusmahdollisuuksien välillä ja ottaen huomioon 6 artiklan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei 11 artiklassa ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja laivaston kapasiteetin viitetasoja ylitetä.

3. Alusta ei saa poistaa julkisella tuella tuetusta laivastosta, ellei asetuksessa (EY) N:o 3690/93 määriteltyä kalastuslisenssiä ja, silloin kun niistä on säädetty, asiaa koskevissa asetuksissa määriteltyjä kalastuslupia ole sitä ennen peruutettu. Lisenssiä enempää kuin mahdollisia kyseessä olevaa kalastusta koskevia kalastuslupiakaan vastaavaa kapasiteettia ei voida korvata.

4. Kun julkista tukea on myönnetty sellaisen kalastuskapasiteetin poistamiseen, joka ylittää sen kapasiteettimäärän, joka on poistettava 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viitetasojen noudattamiseksi, poistettu kapasiteettimäärä vähennetään automaattisesti viitetasoista. Näin saaduista viitetasoista tulee uudet viitetasot.

11 artikla Kalastuslaivastojen viitetasot

1. Komissio vahvistaa jokaiselle jäsenvaltiolle sen lipun alla purjehtivien yhteisön alusten kokonaiskalastuskapasiteetin viitetasot 31 artiklan 2 säännösten mukaisesti.

Viitetasot ovat samat kuin monivuotisen ohjausohjelman 1997-2002 (jäljempänä 'MOO IV') neuvoston päätöksen 97/413/EY mukaisesti kullekin laivastonosalle 31 päiväksi joulukuuta 2002 vahvistettujen tavoitteiden summa.

2. Neuvosto voi vahvistaa muuna kuin kilowatteina ja bruttotonneina ilmoitetut kalastuskapasiteetin viitetasot.

12 artikla Laivastoon lisäys- ja laivastosta poistojärjestelyt

Jotta estettäisiin kokonaiskalastuskapasiteetin kasvaminen, jäsenvaltioiden on hoidettava alusten laivastoon lisäykset ja laivastosta poistot siten, ettei laivastoon lisäysten kokonaiskapasiteetti missään vaiheessa ylitä laivastosta poistojen kokonaiskapasiteettia.

13 artikla Täytäntöönpanosäännökset

Edellä olevan 11 ja 12 artiklan velvoitteiden valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

14 artikla Tietojen vaihto

Komissio ja jäsenvaltiot vaihtavat säännöllisesti tässä asetuksessa säädettyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyviä tietoja laivaston tilasta ja kehityksestä. Tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

15 artikla Kalastusalusrekisteri

1. Jokaisen jäsenvaltion on luotava sen lipun alla purjehtivista yhteisön kalastusaluksista rekisteri, johon on sisällyttävä vähintään se määrä tietoja alusten ominaisuuksista ja toiminnasta, joka on tarpeen yhteisön tasolla vahvistettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi.

2. Kunkin jäsenvaltion on annettava komission käyttöön edellä 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot.

3. Komissio perustaa yhteisön kalastusalusrekisterin, johon sisältyy sen 2 kohdan nojalla saamat tiedot, ja antaa sen jäsenvaltioiden käyttöön.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäistiedot sekä menettelyt niiden 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuksi toimittamiseksi määritellään 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

16 artikla Yhteisön rahoitusosuuksien tilapäinen peruuttaminen

Rajoittamatta 23 artiklan 4 kohdan soveltamista komissio voi peruuttaa tilapäisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 ja yhteisön kiireellisestä toimenpiteestä kalastusalusten romuttamiseksi annetun asetuksen (EY) N:o XXXX/2002 mukaisen yhteisön rahoituksen tai vähentää kyseiselle jäsenvaltiolle myönnettäviä kalastusmahdollisuuksia tai pyyntiponnistusta niin kauan kuin jäsenvaltio laiminlyö 10, 12 ja 15 artiklan säännösten noudattamisen tai jättää toimittamatta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2792/1999 ja komission asetuksessa (EY) N:o 366/2001 vaadittavat tiedot.

IV luku Vyöhykkeille pääsyä ja elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta koskevat säännöt

17 artikla Yleiset säännöt

1. Yhteisön kalastusaluksilla on oltava yhtäläinen pääsy kalastusvyöhykkeille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla yhteisön vesillä lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei II luvussa vahvistetuista toimenpiteistä muuta johdu.

2. Jäsenvaltioilla on oikeus rajoittaa kalastus niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia yhteisön kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa olevien naapuruussuhteiden osana toteutettaviin järjestelyihin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit.

18 artikla Erityissäännöt (Shetlandin kieltoalue)

1. Liitteessä II määritellyllä alueella perpendikkelipituudeltaan vähintään 26-metristen yhteisön kalastusalusten muihin pohjakalalajeihin kuin harmaaturskaan ja mustakitaturskaan kohdistuvaa kalastustoimintaa säädellään ennakkolupajärjestelmän avulla tässä asetuksessa ja erityisesti sen liitteessä II säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamisesta ja täytäntöönpanomenettelyistä voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

19 artikla Vyöhykkeille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta koskevien sääntöjen tarkistaminen

1. Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003 Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön lainsäädännössä säädetyistä vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta koskevista muista kuin 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista säännöistä kertomuksen, jossa se arvioi näiden sääntöjen aiheellisuutta säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevien tavoitteiden kannalta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja ottaen huomioon 17 artiklan 1 kohdassa vahvistetun periaatteen neuvosto päättää 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä näihin sääntöihin tehtävistä muutoksista.

20 artikla Kalastusmahdollisuuksien ja pyyntiponnistuksen jakaminen

1. Neuvosto päättää yhteisön kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevasta jakomenetelmästä jäsenvaltioiden kesken kunkin kannan osalta siten, että se takaa kullekin jäsenvaltiolle osuuden kyseisistä kalastusmahdollisuuksista ja/tai pyyntiponnistuksesta ottaen huomioon tarpeen taata kullekin jäsenvaltiolle sen kalastustoimien suhteellinen vakaus.

2. Kun yhteisö vahvistaa uusia kalastusmahdollisuuksia, neuvosto päättää näiden mahdollisuuksien jakomenetelmästä ottaen huomioon jokaisen jäsenvaltion edun.

3. Kukin jäsenvaltio päättää sille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevasta jakomenetelmästä sen lipun alla purjehtivien alusten osalta. Jäsenvaltion on annettava jakomenetelmä komissiolle tiedoksi.

4. Neuvosto vahvistaa kolmansien maiden käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet ja jakaa ne kullekin kolmannelle maalle.

5. Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille myönnetyt kalastusoikeudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

V LUKU Yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmä

21 artikla Tavoitteet

Yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmässä valvotaan kalastusvyöhykkeille pääsyä, elollisten vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta ja 1 artiklassa esitettyjen yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvien toimien harjoittamista sekä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamista.

22 artikla Kalastusvyöhykkeille pääsyn ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeuden sekä kalastustuotteiden kaupan pitämisen edellytykset

1. On kiellettyä harjoittaa yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvia toimia, jollei seuraavia edellytyksiä noudateta:

a) aluksella on oltava mukana kalastuslisenssi ja tarvittaessa myös kalastusluvat;

b) aluksella on oltava asennettuna toimiva järjestelmä, jonka avulla sen paikantaminen ja tunnistaminen kaukoseurantajärjestelmien avulla on mahdollista;

c) aluksen päällikön on viipymättä kirjattava ja annettava tiedoksi kalastustoimia koskevat tiedot, joihin sisältyvät myös tiedot puretuista ja jälleenlaivatuista saaliista, sellaisessa muodossa, että ne voidaan siirtää sähköisesti. Tiedoista on toimitettava kopio viranomaisten käyttöön;

d) aluksen päällikön on päästettävä tarkastajat alukselleen ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä; tarkkailijajärjestelmää sovellettaessa päällikön on päästettävä myös tarkkailijat alukselleen ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä.

e) aluksen päällikön on noudatettava saaliiden purkamista, jälleenlaivausta, yhteisiä kalastustoimia, pyydyksiä, verkkoja sekä alusten merkitsemistä ja tunnistamista koskevia edellytyksiä ja rajoituksia.

2. Kalastustuotteiden kaupan pitämiseen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a) aluksen päällikkö saa myydä kalastustuotteita ainoastaan rekisteröidylle ostajalle tai rekisteröidyssä huutokaupassa;

b) kalastustuotteiden ostajan on oltava viranomaisten rekisteröimä;

c) kalastustuotteiden ostajan on toimitettava viranomaisille kauppalaskut tai myynti-ilmoitukset, paitsi jos myynti tapahtuu rekisteröidyssä huutokaupassa, jonka pitäjillä on velvollisuus toimittaa kauppalaskut tai myynti-ilmoitukset viranomaisille;

d) kaikkien purkamis- tai maahantuontipaikasta muualle kuljetettavien yhteisössä aluksesta purettujen tai yhteisöön tuotujen kalastustuotteiden, joita koskevia kauppalaskuja tai myynti-ilmoituksia ei ole toimitettu viranomaisille, mukana on oltava kuljettajan laatima asiakirja ensimmäiseen myyntiin saakka;

e) tiloista tai kuljetusvälineistä vastaavien henkilöiden on otettava tarkastajat vastaan ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä;

f) jos jollekin lajille on vahvistettu vähimmäiskoko, myynnistä, varastoinnista ja kuljetuksista vastaavien toimijoiden on kyettävä osoittamaan tuotteiden maantieteellinen alkuperä.

3. Yksityiskohtaiset säännöt 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanosta voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Säännöt voivat kattaa erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvia toimia harjoittavien jäsenvaltioiden, alusten päällikköjen, oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden dokumentointi-, kirjaamis-, raportointi- ja tiedonantovelvollisuudet.

Sääntöihin voi myös sisältyä tiettyjä alusryhmiä koskevia poikkeuksia näistä velvollisuuksista silloin, kun ne ovat perusteltuja näiden kalastusalusten toiminnan elollisiin vesiluonnonvaroihin kohdistuvien vaikutusten vähäisyyden vuoksi tai kun näistä velvollisuuksista aiheutuva taakka olisi suhteeton näiden alusten toiminnan taloudelliseen merkitykseen verrattuna.

23 artikla Jäsenvaltioiden velvollisuudet

1. Ellei yhteisön lainsäädännössä ole toisin säädetty, jäsenvaltioiden on taattava yhteisen kalastuspolitiikan tehokas valvonta, tarkastaminen ja sääntöjen täytäntöönpano.

2. Jäsenvaltioiden on valvottava yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvia toimia alueellaan tai niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla. Niiden on myös valvottava niiden lipun alla purjehtivien yhteisön kalastusalusten ja niiden kansalaisten kalastusvyöhykkeille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kalastustoimia yhteisön kalastusvyöhykkeen ulkopuolella.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jaettava taloudelliset ja henkilöresurssit ja luotava tarvittavat hallinnolliset ja tekniset rakenteet tehokkaan valvonnan, tarkastamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi ja käytettävä siihen muun muassa satelliittiseurantajärjestelmiä. Jäsenvaltioiden on myös otettava käyttöön alusten kaukohavaintojärjestelmä viimeistään vuonna 2004. Kussakin jäsenvaltiossa yksi viranomainen on vastuussa kalastustoimintaa koskevien tietojen keräämisestä ja tarkistamisesta, mihin sisältyy myös tarkkailijoiden sijoittaminen kalastusaluksille, sekä aiheellisten päätösten, myös kalastustoiminnan kieltämistä koskevien, tekemisestä ja tietojen toimittamisesta komissiolle sekä yhteistyöstä komission kanssa.

4. Jäsenvaltioiden on hyvitettävä niiden toimivaltaisten viranomaisten toimista tai laiminlyönneistä johtuvasta yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta aiheutuneet yhteisten elollisten vesiluonnonvarojen menetykset. Hyvityksen on tapahduttava jäsenvaltiolle myönnetyn kiintiön alennuksena. Alentaminen voidaan tehdä sinä vuonna, jona vahinko on syntynyt, tai sitä seuraavana vuonna taikka sitä seuraavina vuosina. Jos kiintiön alentaminen ei ole mahdollista, komissio vahvistaa jäsenvaltion korvaukseksi kiintiötä vastaavan arvon.

Komissio tekee päätökset 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio voi päättää, että jäsenvaltioon kohdistuviin toimenpiteisiin liittyy kyseessä olevan kiintiön tai kiintiötä vastaavan arvon uudelleen jakaminen niille jäsenvaltioille, joiden on todettu kärsineen vahinkoa yhteisten vesiluonnonvarojen menetyksestä. Näiden jäsenvaltioiden on käytettävä niille osoitettu kiintiö tai kiintiötä vastaava arvo yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen rikkomisesta aiheutuneesta yhteisten vesiluonnonvarojen menetyksestä johtunutta vahinkoa kärsineen kalastusalan hyväksi.

Jos mikään yksittäinen jäsenvaltio ei ole kärsinyt vahinkoa, kiintiötä vastaava arvo katsotaan varainhoitoasetuksen [7] 4 artiklan mukaiseksi yhteisön tuloksi, joka on käytettävä yhteisen kalastuspolitiikan valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden vahvistamiseen.

[7] Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettava 21 päivänä joulukuuta 1977 annettu varainhoitoasetus, EYVL L 356, 31.12.1977, s. 1.

5. Tämän artiklan täytäntöönpanoa ja myös jäsenvaltioiden suorittamaa 3 kohdassa tarkoitetun viranomaisen hyväksymistä koskevat säännöt voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

24 artikla Tarkastukset ja täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi tarvittavat tarkastus- ja täytäntöönpanotoimenpiteet alueellaan taikka suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla merialueilla. Niiden on myös toteutettava niiden lipun alla purjehtivien yhteisön kalastusalusten ja niiden kansalaisten kalastustoimiin yhteisön kalastusvyöhykkeen ulkopuolella liittyviä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Näihin toimenpiteisiin sisältyy:

a) pistokokeita ja tarkastuksia kalastusaluksilla ja yritysten ja muiden sellaisten yhteisöjen tiloissa, joilla on yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä toimintoja;

b) kalastusalusten paikannuksia;

c) tutkimuksia, rikkomisia koskevia oikeustoimia ja seuraamuksia 25 artiklan mukaisesti;

d) ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä 25 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Toteutettavista toimenpiteistä on esitettävä asianmukaiset asiakirjat. Toimenpiteiden on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt voidaan antaa 31 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

25 artikla Rikkomisten seuranta

1. Kun yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, joihin kuuluu hallinnollisen menettelyn tai rikosoikeudellisen menettelyn aloittaminen vastuussa olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan nojalla aloitettujen menettelyjen on oltava luonteeltaan sellaisia, että ne asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistavat sen, että rikkomisesta vastuussa oleva henkilö menettää rikkomisen tuottaman taloudellisen hyödyn, tai että ne saavat aikaan vaikutuksia, jotka ovat suhteessa rikkomisen vakavuuteen, ja ehkäisevät tehokkaasti muita samanlaatuisia rikkomisia.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä johtuvia rangaistusseuraamuksia voivat olla rikkomisen vakavuudesta riippuen muun muassa:

a) sakot,

b) kiellettyjen pyydysten ja saaliiden takavarikointi,

c) aluksen vakuustakavarikko,

d) aluksen väliaikainen käytöstä poisto,

e) lisenssin määräaikainen keskeyttäminen,

f) lisenssin peruuttaminen.

4. Rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamista neuvosto päättää niiden neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1447/1999 määriteltyä vakavaa rikkomista koskevien seuraamusten tasosta, joita jäsenvaltioiden on sovellettava.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava välittömiä toimenpiteitä, joilla estetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1447/1999 määriteltyä vakavaa rikkomista tekemässä olevia itse teossa tavattuja aluksia, luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä jatkamasta vakavaa rikkomista.

26 artikla Komission vastuulle kuuluvat tehtävät

1. Rajoittamatta komissiolle perustamissopimuksen nojalle kuuluvaa vastuuta komissio arvioi ja valvoo jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista ja helpottaa niiden välistä koordinointia ja yhteistyötä.

2. Jos komissio havaitsee merkkejä siitä, että yhteistä kalastuspolitiikkaa sovellettaessa ei ole noudatettu säilyttämistä, valvontaa, tarkastuksia tai täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, millä saattaa olla kielteinen vaikutus elollisiin vesiluonnonvaroihin tai yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmän tehokkaaseen toimintaan niin, että tarvitaan kiireellisiä toimia, se asettaa kyseiselle jäsenvaltiolle vähintään 10 työpäivän pituisen määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltion on osoitettava noudattavansa sääntöjä ja annettava omat huomautuksensa.

3. Jos komissio 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluttua umpeen toteaa, että sääntöjen noudattamista koskevat epäilyt eivät ole hälvenneet, se keskeyttää kokonaan tai osittain kalastustoimet tai saaliiden purkamiset joidenkin alusluokkien tai joidenkin satamien taikka alueiden osalta. Päätöksen on oltava oikeasuhteinen siihen riskiin nähden, joka sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuu elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle.

Komissio lopettaa keskeytyksen 10 työpäivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on osoittanut, ettei sääntöjen noudattamista koskevia epäilyksiä enää ole.

4. Jos jonkin jäsenvaltion kiintiö, osuus tai määräosa katsotaan kokonaan käytetyksi, komissio voi toteuttaa välittömiä toimia.

5. Sen estämättä, mitä 23 artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio valvoo kolmansien maiden lipun alla purjehtivien alusten kalastustoimintaa yhteisön kalastusvyöhykkeillä, kun siitä on yhteisön lainsäädännössä säädetty. Sitä varten komissio ja jäsenvaltiot, joita asia koskee, tekevät yhteistyötä ja koordinoivat toimensa.

6. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

27 artikla Komission suorittamat arvioinnit ja tarkastukset

1. Komissio voi omasta aloitteestaan ja omia keinojaan käyttäen aloittaa ja toimeenpanna yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista koskevia tarkastuksia, tutkimuksia, tarkistuksia ja selvityksiä. Se voi valvoa erityisesti:

a) jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten sääntöjen täytäntöönpanoa ja soveltamista;

b) kansallisten hallintotapojen ja tarkastus- ja valvontatoimien yhteensopivuutta sääntöjen kanssa;

c) vaadittavien asiakirjojen olemassaoloa ja niiden yhteensopivuutta sovellettavien sääntöjen kanssa;

d) olosuhteita, joissa jäsenvaltiot toteuttavat valvonta- ja täytäntöönpanotoimia.

Tässä tarkoituksessa komissio voi toteuttaa tarkastuksia niin aluksilla kuin yritysten ja muiden sellaisten yhteisöjen tiloissa, joilla on yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä toimintoja, ja sen käyttöön on annettava kaikki tiedot ja asiakirjat, joita se valvontaa tehdessään tarvitsee.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle sen näitä tehtäviä suorittaessaan tarvitsema apu.

2. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3. Komissio laatii joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamista koskevan arviointikertomuksen.

28 artikla Yhteistyö ja koordinaatio

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja kolmansien maiden kanssa varmistaakseen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on annettava muille jäsenvaltioille ja kolmansille maille noiden sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi tarvittava apunsa.

2. Kun on kysymys rajat ylittävien kalastustoimien valvonnasta ja tarkastamisesta, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden tässä luvussa tarkoitetut toimet koordinoidaan. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on vaihdettava tarkastajia.

3. Jäsenvaltioiden on sallittava toistensa tarkastajien, tarkastusalusten ja tarkastukseen käytettävien ilma-alusten suorittaa tarkastukset yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti, kun on kyse niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla harjoitettavasta ja kansainvälisillä merialueilla niiden lipun alla purjehtivien yhteisön alusten harjoittamasta kalastustoiminnasta.

4. Komissio laatii jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamien nimeämisesitysten perusteella 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen luettelon yhteisön tarkastajista, tarkastusaluksista ja tarkastukseen käytettävistä ilma-aluksista, joilla on lupa suorittaa tässä luvussa säädetyt tarkastukset yhteisön vesillä ja yhteisön kalastusaluksilla.

5. Yhteisön tarkastajien tai muiden jäsenvaltioiden tarkastajien taikka komission tarkastajien laatimat tarkastus- ja valvontakertomukset ovat hyväksyttäviä todisteita minkä tahansa jäsenvaltion hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä. Niillä on tapahtumia arvioitaessa sama arvo kuin jäsenvaltioiden omilla tarkastus- ja valvontakertomuksilla. 6. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa 31 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

VI luku Päätöksenteko ja kuuleminen

29 artikla Päätöksentekomenettely

Jollei muualla tässä asetuksessa toisin säädetä, neuvosto toimii perustamissopimuksen 37 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

30 artikla Kansainväliset suhteet

Kansainvälisten sopimusten, joissa yhteisö on osapuolena, nojalla hyväksytyt toimenpiteet, joista tulee yhteisöä sitovia, saatetaan osaksi yhteisön lainsäädäntöä 31 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Kun sellaiset toimet koskevat kalastusmahdollisuuksien jakamista, sovelletaan ensimmäistä kohtaa sen jälkeen, kun neuvosto on vahvistanut 20 artiklassa säädetyt toimenpiteet.

31 artikla Kalastus- ja vesiviljelyalan hallintokomitea

1. Komissiota avustaa kalastus- ja vesiviljelyalan komitea (jäljempänä 'komitea').

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY [8] 4 ja 7 artiklaa. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan 20 työpäivää.

[8] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

3. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan 60 työpäivää.

32 artikla Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat

1. Perustetaan alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joiden tehtävänä on auttaa 2 artiklan 1 kohdan tavoitteiden saavuttamisessa ja erityisesti toimia komission neuvonantajina tiettyjen merialueiden tai kalastusvyöhykkeiden kalastuksenhoitoa koskevissa asioissa.

2. Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat koostuvat kaikkien niiden jäsenvaltioiden, joiden kalastusalukset toimivat kyseisellä merialueella tai kalastusvyöhykkeellä, kalastus- ja vesiviljelyalojen, ympäristönsuojelu- ja kuluttajajärjestöjen, kansallisten ja/tai alueellisten hallintoelinten edustajista ja tieteellisistä asiantuntijoista. Komissio voi osallistua niiden kokouksiin.

3. Komissio voi kuulla alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia perustamissopimuksen 37 artiklan perusteella toteutettavia toimenpiteitä koskevista ehdotuksista, jotka se aikoo esittää ja jotka koskevat erityisesti asianomaisen alueen kalakantoja. Komissio ja jäsenvaltiot voivat kuulla toimikuntia myös muista toimenpiteistä.

4. Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voivat:

a) antaa suosituksia ja tehdä ehdotuksia kalastuksenhoitoon liittyvistä asioista omasta aloitteestaan tai komission taikka asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä;

b) ilmoittaa komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista omalla alueellaan ja antaa suosituksia ja tehdä ehdotuksia komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle tällaisten ongelmien hoitamiseksi;

c) hoitaa muita niiden tehtävien täyttämisen kannalta tarpeellisia toimia.

33 artikla Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamismenettely

Neuvosto tekee päätöksen alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan perustamisesta. Alueellinen neuvoa-antava toimikunta kattaa vähintään kahden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvia merialueita.

34 artikla Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea

1. Perustetaan tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF). Tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa on kuultava tarvittaessa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisen ja hoidon kannalta merkittävistä kysymyksistä, jollaisia ovat muun muassa biologiset, taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja tekniset tekijät.

2. Komissio ottaa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnon huomioon, kun se tekee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kalastuksenhoitoa koskevia ehdotuksia.

VII luku Loppusäännökset

35 artikla Kumoaminen

1. Kumotaan neuvoston asetukset (ETY) N:o 3760/92 ja (ETY) N:o 101/76.

2. Viittauksia 1 kohdan nojalla kumottujen asetusten säännöksiin pidetään viittauksina tämän asetuksen vastaaviin säännöksiin.

36 artikla

Uudelleentarkastelu

Tämän asetuksen II ja III luvun säännöksiä tarkastellaan uudelleen ennen vuoden 2008 loppua.

37 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I [9]

[9] Kaikki rajat on laskettu perusviivoista sellaisina kuin ne olivat asetuksen (ETY) N:o 170/83 voimaantulohetkellä ja yhteisöön kyseisen päivämäärän jälkeen liittyneiden valtioiden osalta sellaisina kuin ne olivat kyseisten valtioiden liittymishetkellä.

17 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN RANNIKKOVESILLE PÄÄSY

1. YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN RANNIKKOVEDET

A. RANSKA

>TAULUKON PAIKKA>

B. IRLANTI

>TAULUKON PAIKKA>

C. SAKSA

>TAULUKON PAIKKA>

D. ALANKOMAAT

>TAULUKON PAIKKA>

E. BELGIA

>TAULUKON PAIKKA>

2. IRLANNIN RANNIKKOVEDET

A. RANSKA

>TAULUKON PAIKKA>

B. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

>TAULUKON PAIKKA>

C. ALANKOMAAT

>TAULUKON PAIKKA>

D. SAKSA

>TAULUKON PAIKKA>

E. BELGIA

>TAULUKON PAIKKA>

3. BELGIAN RANNIKKOVEDET

>TAULUKON PAIKKA>

4. TANSKAN RANNIKKOVEDET

>TAULUKON PAIKKA>

5. SAKSAN RANNIKKOVEDET

>TAULUKON PAIKKA>

6. RANSKAN JA MERENTAKAISTEN DEPARTEMENTTIEN RANNIKKOVEDET

>TAULUKON PAIKKA>

7. ESPANJAN RANNIKKOVEDET

>TAULUKON PAIKKA>

8. ALANKOMAIDEN RANNIKKOVEDET

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

SHETLANDIN KIELTOALUE

A. Maantieteelliset rajat

Skotlannin länsirannikolla sijaitsevalta leveysasteelta 58°30' N pisteeseen 59°30' N - 6°15' W pisteestä 58°30' N - 6°15' W pisteeseen 59°30' N - 5°45' W pisteestä 59°30' N - 5°45' W pisteeseen 59°30' N - 3°45' W 12 meripeninkulman viivaa pitkin Orkneysaarista pohjoiseen pisteestä 59°30' N - 3°00' W pisteeseen 61°00' N - 3°00' W pisteestä 61°00' N - 3°00' W pisteeseen 61°00' N - 0°00' W 12 meripeninkulman viivaa pitkin Shetlandista pohjoiseen pisteestä 61°00' N - 0°00' W pisteeseen 59°30' N - 0°00' W pisteestä 59°30' N - 0°00' W pisteeseen 59°30' N - 1°00' W pisteestä 59°30' N - 1°00' W pisteeseen 59°00' N - 1°00' W pisteestä 59°00' N - 1°00' W pisteeseen 59°00' N - 2°00' W pisteestä 59°00' N - 2°00' W pisteeseen 58°30' N - 2°00' W pisteestä 58°30' N - 2°00' W pisteeseen 58°30' N - 3°00' W pisteestä 58°30' N - 3°00' W pisteeseen Skotlannin itärannikolla leveysasteella 58°30' N.

B. Sallittu pyyntiponnistus

Enimmäismäärä aluksia, joiden pituus perpendikkelien välillä on vähintään 26 metriä [10] ja joilla on lupa kalastaa muita pohjakaloja kuin harmaaturskaa ja mustakitaturskaa [11].

[10] Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2930/86 (EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1) säädetty pituus perpendikkelien välillä.

[11] Harmaaturskaa ja mustakitaturskaa kalastaviin aluksiin voidaan soveltaa pyydysten ja muiden kuin edellä tarkoitettujen lajien aluksella säilyttämiseen liittyviä valvontatoimenpiteitä.

Jäsenvaltio // Kalastusalusten sallittu lukumäärä

Ranska Yhdistynyt kuningaskunta Saksa Belgia // 52 62 12 2

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala: KALASTUS

Toimet:

110402 - Kalastustoimintaa koskeva tarkastaminen ja valvonta yhteisön merialueilla ja yhteisön ulkopuolella

110403 - Vuoropuhelun vahvistaminen kalastusteollisuuden ja yhteisen kalastuspolitiikan alan eri toimijoiden kanssa

110405 (ehdotettu ATE:seen 2003) - Kalastuksenhoitoa koskevien tieteellisten lausuntojen parantaminen

110610 (ehdotettu ATE:een 2003) - Yhteisön toimenpide kalastusalusten romuttamiseksi

Toimenpiteen nimi:

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen yhteisessä kalastuspolitiikassa

1. BUDJETTIKOHDAT JA NIMIKKEET

Luku B2-90, momentti B2-902

Luku B2-90, momentti B2-903

Luku B2-90, momentti B2-904 (esitys ATE:een 2003)

Luku B2-2xx (joustovälineen käyttöön ottaminen vuonna 2003)

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B-osa): 251,2 milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika:

2003-2006

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen (MSM) / maksumäärärahojen (MM) aikataulu (rahoitustuki) (ks. kohta 6.1.1)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (ks. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (ks. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

[X] Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista.

[X] Ehdotus voi edellyttää toimielinten välisen sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5. Vaikutukset tuloihin: [12]

[12] Lisätiedot, ks. erilliset perustelut.

[X] Ehdotus ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

TAI

Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

(Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä.)

(milj. euroa yhden desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

Perustamissopimuksen 37 artikla

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

20.12.1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3760/92 säädetään, että yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) on tarkasteltava uudelleen vuoden 2002 kuluessa.

YKP:llä on useita merkittäviä haasteita edessään, ja se sisältää monia puutteita. Monien kalakantojen tila on hälyttävä. Kalakannat ovat taantuneet ja puretut saaliit vähentyneet dramaattisesti viimeiset 25 vuotta. Monen kaupallisesti tärkeän pohjakalakannan, kuten turskan ja kummeliturskan, sukukypsien kalojen määrä oli 1970-luvun alussa kaksinkertainen 1990-luvun loppuun verrattuna.

Yhteisön laivaston kalastuskapasiteetti ylittää suuresti sen kapasiteetin, jolla käytettävissä olevia kalavaroja voitaisiin pyytää kestävällä tavalla. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tuoreimmat lausunnot osoittavat, että kestävän kalastuksen turvaamiseksi yhteisön pääasiallisten kalakantojen kalastuskuolleisuutta pitäisi laskea vähintään kolmanneksella tai jopa puolella kalastuksen luonteesta ja kalastusalueesta riippuen. Tehottomat ohjelmat laivastokapasiteetin hoitamiseksi sekä epätarkoituksenmukaiset tukijärjestelmät ovat johtaneet ylikapasiteettiin ja sitä kautta hupeneviin kalakantoihin.

Useimmat yhteisön kalastusalat ovat taloudellisesti haavoittuvia ja huonosti kannattavia aloja, joilta työpaikat vähenevät jatkuvasti. Vuosina 1990-1998 kalastusalalta on kadonnut 66 000 työpaikkaa, 22 prosenttia alan kaikista työpaikoista. Samanaikaisesti on jalostusalan työpaikoista kadonnut 14 prosenttia.

Nykyiset valvonta- ja täytäntöönpanomenettelyt ovat olleet riittämättömiä takaamaan tasavertaisia toimintaedellytyksiä koko unionin alueella, mikä on heikentänyt politiikan uskottavuutta.

Alan toimijoita ei ole otettu riittävästi mukaan politiikan suunnitteluun. Sen vuoksi kalastajat eivät aina anna tukeaan hyväksytyille säilyttämistoimenpiteille eivätkä noudata niitä.

Tieteellisissä lausunnoissa ja tiedoissa on merkittäviä aukkoja ja heikkouksia. Olisi vahvistettava järjestelmiä, joiden tehtävänä on toimia neuvonantajana kaikissa kalastuksenhoitoon liittyvissä asioissa, kuten esimerkiksi sosiaalisissa ja ympäristökysymyksissä.

Oheinen ehdotus on tarkoitettu uudeksi YKP:tä koskevaksi puiteasetukseksi, jolla korvataan neuvoston asetukset (ETY) N:o 3760/92 ja (ETY) N:o 101/76.

Nykyisen menettelyn, jossa päätökset kalakantojen hoidosta tehdään vuosittain, tilalle yhteisö tarvitsee uudet puitteet, jotka tarjoavat perustan johdonmukaisille monivuotisille kalastuksenhoitotoimenpiteille. Lisäksi uuteen järjestelmään sisältyy joukko toimenpiteitä, joilla kalastuskapasiteettia voidaan mukauttaa niin, että saavutetaan parempi tasapaino jäsenvaltioiden kalastuslaivastojen ja yhteisön kalastusmahdollisuuksien välillä. Vastuiden pitäisi olla selkeästi määritellyt kansallisella, paikallisella ja yhteisön tasolla ja järjestelmän pitäisi tarjota moitteettomille tieteellisille lausunnoille perustuvia päätöksentekomenettelyitä, helpottaa alan toimijoiden laajaa osallistumista ja taata johdonmukaisuus muiden yhteisöpolitiikkojen kanssa. Säädetään yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää koskeva uusi oikeudellinen kehys, joka takaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen paremman valvonnan ja noudattamisen ja johon liittyy seuraamusjärjestelmä.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

YKP:n nykyiset puutteet, jotka on kuvattu 5.1.1 kohdassa, perustuvat seuraaviin asiakirjoihin, kertomuksiin ja tutkimuksiin:

* Vihreä kirja YKP:n tulevaisuudesta, KOM(2001) 135 lopullinen, 20.3.2001,

* Kertomus kalastusalan tilasta yhteisössä, SEC(2001) 418, 419, 420, 20.3.2001. Tämä kertomus sisältää kertomuksen yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalan järjestelmän täytäntöönpanosta vuosina 1993-2002, kertomuksen rannikkoalueiden taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta ja kertomuksen kalavarojen tilasta ja niiden odotettavissa olevasta kehityksestä.

Nämä kertomukset perustuvat lukuisiin tutkimuksiin, kuten:

- MacAlister Elliott and Partners, Yhteisön vesiviljelyalan tulevaisuudennäkymät, Euroopan komissio, Kalastuksen pääosasto, joulukuu 1999.

- Vuoden 2000 vuosikertomus Economic performance of selected European fishing fleets (Euroopan valittujen kalastuslaivastojen taloudellinen suorituskyky), joka on laadittu osana yhteistä toimintaa FAIR PL97-3541.

- Regional socio-economic studies on employment and the levels of dependency on fishing (Alueelliset sosiaalis-taloudelliset tutkimukset työllisyydestä ja kalastuksesta riippuvuudesta), Euroopan komissio, Kalastuksen pääosasto, helmikuu 2000.

* Komission kertomus neuvostolle, Monivuotisten ohjausohjelmien (MOO) välitarkistuksen valmistelu, KOM(2000) 272 lopullinen, 10.5.2000;

* komission kertomus Yhteinen kalastuspolitiikka vuoden 2002 jälkeen - raportti komission vuosina 1998-1999 järjestämistä alueellisista kokouksista, KOM(2000) 14 lopullinen, 24.1.2000;

* kansainvälisen merentutkimusneuvoston neuvoa-antavan kalastuksenhoitokomitean kertomus, 2001, nro 246;

* komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, Vuonna 2000 havaitut käyttäytymistavat, joilla rikotaan vakavasti yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, KOM(2001) 650 lopullinen, 12.11.2001;

* komission kertomus yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanon valvonnasta. Yhteenveto yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavan valvontajärjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, KOM(2001)526 lopullinen, 28.9.2001.

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ehdotetun yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan uuden puiteasetuksen hyväksyminen merkitsee, että 5.1.1 kohdassa kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseksi on käynnistettävä joukko konkreettisia toimia.

Näitä ovat:

(1) Valmistelutyö, jonka tuloksena perustetaan vuoden 2004 puolivälissä yhteisön yhteinen tarkastusorganisaatio, johon voidaan koota kansalliset tarkastus- ja valvontakeinot valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevan yhteistyön ja koordinaation lujittamiseksi. Tavoitteena on, että kalastajat noudattaisivat YKP:n sääntöjä paremmin ja että taattaisiin tasavertaiset toimintaedellytykset koko unionin alueella.

(2) Ryhdytään perustamaan kalastuksenhoidon alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joilla turvataan kalastusalan toimijoiden parempi osallistuminen kalastuksenhoidon kehittämiseen alueellisella ja paikallisella tasolla. Asianosaisiin kuuluu kalastus- ja vesiviljelyalojen, ympäristönsuojelu- ja kuluttajajärjestöjen ja kansallisten ja/tai alueellisten hallintoelinten edustajia sekä tieteellisiä asiantuntijoita. Maantieteellisiä alueita ei vielä ehdotuksen tässä vaiheessa voida vahvistaa. Asianomaisen jäsenvaltion tehtävänä on pyytää alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan perustamista jollekin tietylle alueelle. Kokonaistavoitteena on varmistaa, että paikallinen tietämys ja kokemus otetaan politiikkaa laadittaessa huomioon, mikä puolestaan johtaa parempiin päätöksiin ja niiden parempaan noudattamiseen.

(3) Toimet kalastuksenhoitoa koskevien tieteellisten lausuntojen parantamiseksi ja ajantasaistamiseksi. Näihin kuuluvat tuki neuvoa-antavien elinten tieteelliselle työlle, tieteellisiä lausuntoja antavien yhteisön elinten, kuten tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean, vahvistaminen ja tieteellisten verkostojen kehittäminen. Paremmat tieteelliset lausunnot johtavat parempaan kalavarojen hoitoon. Ne ovat myös edellytyksenä YKP:n monivuotisten hoitosuunnitelmien onnistuneelle täytäntöönpanolle.

(4) Yhteisön toimenpide kalastusalusten romuttamiseksi: kyseessä on kiireellinen toimenpide, jonka tavoitteena on supistaa laivaston koon ja käytettävissä olevien kalavarojen välillä laajenevaa kuilua mahdollisimman nopeasti. Sen tarkoituksena on osoittaa lisää rahaa romuttamiseen vuonna 2003 ja taata, että KOR:n ja myöhemmin myös muiden rakennerahastojen ohjelmien uudelleensuuntaamisella käytettävissä on riittävästi tukirahaa kalastusalusten käytöstä poistamisen nopeuttamiseen.

Edunsaajina ovat ensisijaisesti alusten omistajat ja/tai kalastajat, joita monivuotiset hoitosuunnitelmat koskevat, mutta myös muut, kelpoisuusedellytykset täyttävät tahot.

On pantava välittömästi täytäntöön toimenpide, jolla voidaan supistaa laivastoa tai laivastoja merkittävästi.

5.3. Täytäntöönpanomenetelmät

(1) Ensimmäinen kohdassa 5.2 kuvattu toimi pannaan täytäntöön ulkoistamalla. (yhteisen tarkastusorganisaation perustaminen). Tätä toimea koskeva erillinen ehdotus tehdään vuoden 2002 kuluessa.

(2) Toisen kohdassa 5.2 kuvatun toimen täytäntöönpanossa käytetään yhteisön suoraa rahoitusta ja tukia.

(3) Kolmannen kohdassa 5.2 kuvatun toimen täytäntöönpanossa käytetään yhteisön tukea. Siitä tehdään erillinen ehdotus.

(4) Jäsenvaltion, joka haluaa saada taloudellista lisärahoitusta vuonna 2003, on esitettävä komissiolle suunnitelma niistä alusten käytöstä poistamisten kustannuksista, joille se hakee lisärahoitusta. Näiden tietojen perusteella komissio sitoo käytettävissä olevat varat.

Jäsenvaltioiden on jätettävä tukihakemuksensa 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä. Komissio päättää hakemusten perusteella kullekin jäsenvaltiolle maksettavasta yhteisön rahoitusosuudesta.

Vuosien 2004-2006 tarpeet kattavat lisävarat saadaan kohdentamalla rakennerahastovarat uudelleen väliarvioinnin jälkeen.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B-osa (koko ohjelmakaudeksi)

(Alla olevassa taulukossa ilmoitettujen kokonaismäärien laskutapa on esitettävä taulukossa 6.2 esitetyn jaottelun avulla) )

6.1.1. Rahoitustuki

MSM (milj. euroa kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B-osa (koko ohjelmakaudeksi) [13]

[13] Lisätiedot, ks. erilliset perustelut.

(Jos toimia on useita, on ilmoitettava kuhunkin toimeen kuuluvista konkreettisista toimenpiteistä tarkat tiedot suoritteiden laajuuden ja kustannusten arviointia varten.)

MSM (milj. euroa kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Laskutapa on tarvittaessa selitettävä.

Toimi 4:

Kustannusten laskeminen

Tarvittavien kapasiteetin vähennysten aiheuttamien kustannusten laskemisessa lähtökohtana olivat pyyntiponnistuksen suositellut vähennykset. Niiden alusten lukumäärä, joita pyyntiponnistusten vähennykset koskevat, voidaan arvioida käyttämällä kalastusalusrekisteriä. Arvioimalla, kuinka monelle alukselle haetaan romuttamistukea, voidaan laskea romuttamispalkkioiden kokonaismäärä kussakin jäsenvaltiossa. Tämän luvun ja ohjelmaan jo sisältyvän romuttamistukea koskevan luvun välinen ero kussakin kansallisessa KOR-ohjelmassa osoittaa, kuinka paljon lisärahoitusta tarvitaan. Laskelmat ovat seuraavat:

* On arvioitu, että monivuotisissa hoitosuunnitelmissa ehdotettavan kalastuskuolevuuden vähenemisen saavuttamiseksi kalastustoiminnasta olisi poistettava 8 592 alusta.

* Näiden alusten kokonaisvetoisuus on 351 791 bruttotonnia.

* Kun oletetaan, että toimenpidettä sovelletaan 80-prosenttisesti (jotkin alukset voivat selviytyä väliaikaisella käytöstä poistamisella), romutettavien alusten kokonaisvetoisuus on 281 433 bruttotonnia.

* Kustannukset 281 433 bruttotonnin romuttamisesta ovat 1,376 miljardia euroa.

* EU:n osuudeksi tulisi 712 miljoonaa euroa.

* KOR:n ohjelmasta tarkoitukseen on käytettävissä 663 miljoonaa euroa.

* Jäsenvaltiokohtainen tarkastelu osoittaa, että toiset jäsenvaltiot eivät tarvitse lisärahoitusta (esim. Espanjalle on myönnetty 319 milj. euroa, mutta se tarvitsee vain 171 milj. euroa, jolloin nettotarve on -148 milj. euroa) ja toiset tarvitsevat (esim. Yhdistyneelle kuningaskunnalle on myönnetty 63 milj. euroa, mutta se tarvitsee 124 milj. euroa, jolloin nettotarve on 61 milj. euroa). KOR:n varoja ei kuitenkaan ole mahdollista siirtää jäsenvaltiolta toiselle.

* Näiden jäsenvaltiokohtaisten laskelmien perusteella komissio arvioi, että niiden alusten, joihin monivuotiset hoitosuunnitelmat pahiten kohdistuvat, käytöstä poistamiseen tarvittavat lisämäärärahat ovat 271,6 milj. euroa.

* Vuodelle 2003 varattava määrä vastaa arvioitua lisärahoitustarvetta ennen kuin jäljelle jäävän määrän kattamisen edellyttävää väliarviointia ja uudelleen kohdentamista voidaan tehdä.

Laskelmassa on oletettu, että vanhimmat alukset romutetaan ensimmäisinä. Romutustuen kokonaiskustannukset voidaan laskea kunkin laivastonosan käytöstä poistettavan tonniston määrään asti vanhimmista aluksista maksettavien romutuspalkkioiden perusteella.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

1 Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

I. Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3)

II. Toimen kesto

III. Toimen kokonaiskustannukset (I x II) // 1 165 000 EUR

4 vuotta

4 660 000 EUR

(Arvioidessaan toimeen tarvittavien hallinnollisten ja henkilöresurssien määrää pääosastojen ja yksiköiden on otettava huomioon periaatekeskusteluissa sekä alustavaa talousarvioesitystä (ATE) hyväksyttäessä tehdyt komission päätökset. Tämä tarkoittaa, että pääosastojen on mainittava, että henkilöstötarpeet voidaan täyttää alustavan talousarvioesityksen hyväksymisen yhteydessä määrätyn alustavan määrärahajaottelun asettamissa rajoissa.

Jos tässä käsiteltyjä toimia ei ole poikkeuksellisesti voitu ennakoida alustavaa talousarvioesitystä laadittaessa, komissiota on pyydettävä päättämään, voidaanko ehdotetun toimen toteuttaminen hyväksyä ja jos, niin miten: alustavan määrärahajaottelun muuttamisella, määrärahojen tapauskohtaisella uudelleenjaolla, lisätalousarviolla vai talousarvioesitykseen tehtävällä oikaisukirjeellä).

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

Toimi 3: komissio tutkii käytettävissä olevat tieteelliset tiedot jokaisen kalavarojen hoitoa koskevan ehdotuksen osalta.

Toimi 4: romutusrahaston kehitystä seurataan valittujen indikaattoreiden perusteella ja sitä verrataan kapasiteetin suunniteltuun vähentämistarpeeseen KOR:n seurannan yhteydessä.

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Toimi 2: vuosittaiset toimintakertomukset

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Toimi 2: komission henkilöstö järjestää tarkastuksia paikalla.

Toimi 3: ennakko- ja jälkiarviointeja

Toimi 4: sovelletaan rakennerahastoja koskevassa perusasetuksessa (EY) N:o 1260/1999 ja KOR:ää koskevassa asetuksessa (EY) N:o 2792/1999 säädettyjä petosten torjuntatoimia.

Toimen 4 kohtaa 6.2 koskeva liite

>TAULUKON PAIKKA>