52001AE0407

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille - Euroon siirtyminen käytännössä: tilannekatsaus ja tulevat tehtävät"

(2001/C 155/11)

Komissio päätti 19. syyskuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Euroon siirtyminen käytännössä: tilannekatsaus ja tulevat tehtävät"

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 13. maaliskuuta 2001. Esittelijä oli Umberto Burani.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. maaliskuuta 2001 pitämässään 380. täysistunnossa (maaliskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 73 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Euroseteleiden ja -kolikoiden liikkeellelaskun lähestyessä komissio katsoi aiheelliseksi laatia tilannekatsauksen. Se antoi 12. heinäkuuta 2000 tiedonannon(1) sekä 11. lokakuuta 2000 suosituksen 303/05. Näiden ilmestymisen välillä komission yksiköt ovat laatineet kaksi Euro Papers -julkaisusarjaan(2) kuuluvaa asiakirjaa, jotka täydentävät tilannekuvaa ja tarjoavat paljon arvokasta tietoa.

1.1.1. Tämä lausunto muodostaa komitean edustamien työmarkkina- ja ammattialajärjestöjen kokemukseen ja asiatuntemukseen perustuvan TSK:n osuuden ongelmien objektiiviseen arviointiin. Lisäksi se tarjoaa toivottavasti hyödyllisiä ratkaisuehdotuksia.

1.1.2. Johdonmukaisuuden vuoksi käsitellään aluksi pohdinnan perustana olevaa komission tiedonantoa ja Euro Papers -julkaisuja. Lopuksi käsitellään edellä mainituille asiakirjoille luonnollisen jatkon muodostavaa komission suositusta.

1.2. TSK on jo käsitellyt euron käyttöönottoon liittyviä käytännön ongelmia useissa yhteyksissä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa erityisesti seuraavat lausunnot:

- vihreästä kirjasta annettu lausunto(3)

- oma-aloitteinen lausunto euron vaikutuksista markkinoihin(4)

- käytännön järjestelyjä koskeva lausunto(5).

Komitea korostaa, että lähes kaikki sen edellä mainituissa ja muissa lausunnoissa esittämät pohdinnat ja aiemmat ennusteet ovat toteutuneet. Samalla on todettava, että vaikkei osaa komitean suosituksista ole toteutettu, ne ovat edelleen voimassa.

2. Osa I - Tiedonanto ja Euro Papers -julkaisut

2.1. Nykytilanne

2.1.1. Yritykset

2.1.1.1. Monissa suuryrityksissä ja erityisesti monikansallisissa yrityksissä euro on jo käytössä tilivaluuttana. Myös useissa muissa yrityksissä valmistelut ovat pitkällä. Komissio odotti "lumipallovaikutusta" tai euroon siirtymisen "leviämistä"(6) suuryrityksistä pk-yrityksiin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Niinpä komitea totesi, että "tarve luoda 'jonkinlainen yhteys' kansallisessa valuutassa ja yhtenäisvaluutassa tehtävien sisäisten toimien välillä voi muodostua taakaksi ja aiheuttaa hankaluuksia"(7). Tämä valintojen järkevyyteen perustuva toteamus pitää edelleen paikkansa myös vuoden 2001 loppuun asti. Se on paikallaan ottaa huomioon suunniteltaessa toimia euron liikkeellelaskuun päättyvän ajanjakson aikana.

2.1.2. Aikaisemmin tehtyjen valintojen järkevyys ei kuitenkaan oikeuta laiminlyömään euroon siirtymisen strategisten seurausten havainnointia eikä käy perusteluksi aivan liian monien yritysten huolestuttavan hitaalle valmistautumiselle euroon siirtymiseen. Kun 60 prosenttia suuryrityksistä lienee valmiita vuoden 2000 loppuun mennessä, yli puolet pk-yrityksistä arvelee valmistelujensa olevan kesken vielä 31. joulukuuta 2001. Mikäli tämä on totta, tilanne on enemmän kuin huolestuttava. Komission mukaan "on olemassa aikamoinen vaara, että tilanne loppuvuonna 2001 aiheuttaa pullonkauloja, sillä käytettävissä ei välttämättä ole riittävästi atk- ja kirjanpitoalan asiantuntijoita". Komitea on jo kiinnittänyt komission huomiota tähän seikkaan(8) ja kehottanut sitä yhteistyössä atk-alan kanssa varmistamaan, että alan resurssit ovat määräaikojen ja käytettävissä olevien voimavarojen tasalla.

2.1.2.1. Tietojenkäsittelyjärjestelmien muuntaminen on lisäksi viimeinen vaihe hallinnon valmisteluissa, jotka vievät kaikkein pienimmissäkin yrityksissä melko paljon aikaa. Vakavin ongelma ei koske tietojärjestelmiin liittyviä resursseja, vaan yleensä puutteellista valmistautumista. Mikäli useat yritykset ovat valmistautuneet euroon siirtymiseen puutteellisesti, on muiden yritysten sekä kansalaisten ja kuluttajien kannalta olemassa vaara, etteivät monet yrityksistä olekaan valmiita käsittelemään uutta virallista rahaa. Nykyisellään riski on pelkästään teoreettinen, mutta jäsenvaltioiden tulee kiinnittää tähän mahdollisuuteen huomiota. Lisäksi niiden tulee riskin torjumiseen tähtäävien toimien rinnalla suunnitella toimenpiteitä, joihin ryhdytään, mikäli uhkakuva kaikesta huolimatta toteutuu.

2.2. Kansalaiset ja kuluttajat

2.2.1. Useimmat kansalaiset ja kuluttajat suhtautuvat euroon varautuneesti tai ainakin varautuneemmin kuin ennen euron 1. tammikuuta 1999 tapahtunutta käyttöönottoa odotettiin(9). Kiinnostuksen puuteeseen on ehkä osasyynä ollut euron dollarikurssin kehitys etenkin vuonna 2000. Myös euromääräisiä tilejä on avattu erittäin vähän, ja euromääräinen maksuliikennekin on ollut vähäistä, jos mukaan ei lasketa arvopaperikauppaan liittyviä maksuja, jotka on suoritettava euroina. Erittäin harvoin hyödynnetään maksupäätteiden tarjoamaa mahdollisuutta suorittaa maksu euroina (puolet maksupäätteistä tarjoaa tämän mahdollisuuden). Lisäksi on pantava merkille, että institutionaaliset sijoittajat ovat olleet eurosta paljon kiinnostuneempia kuin kansalaiset ja kuluttajat.

2.2.2. Tiedonannossa(10) ja komission Euro Papers -julkaisussa(11) todetaan, että "maksupäätteiden omistajia voitaisiin kannustaa nopeuttamaan monivaluuttaisiin maksuoperaatioihin soveltuvien maksupäätteiden mukauttamista euroon". Yleisemmin todetaan, että "on alettava pohtia, miten kansalaiset saadaan käyttämään entistä aktiivisemmin euromääräisiä maksuvälineitä". Edellä mainitussa euroa käsittelevässä julkaisussa todetaan lisäksi, että kuluttajien välinpitämättömyys johtuu "muiden syiden lisäksi myös euroalueen sisäisistä tilisiirroista perittävistä korkeista kuluista".

2.2.3. Komission esittämät välinpitämättömyyden syyt eivät vaikuta ainakaan näiltä osin päteviltä. Tilien avaamisella tai maksupäätteiden käytöllä ei ole mitään tekemistä kansainvälisten tilisiirtojen kanssa, joiden osuus on yksi prosentti kotimaan maksuliikenteen tilisiirtoihin verrattuna. Pankit perivät samat siirtokulut (joita käsitellään tuonnempana), tehtiinpä siirto euroalueen jäsenvaltion rahassa tai euroina. Myöskään siirtojen kokonaismäärä ei ole vähentynyt. Kuten komitea jäljempänä perustellusti toteaa, on syitä sen mielestä etsittävä muualta.

2.3. Hintojen kaksoismerkintä

2.3.1. Tiedonannossa(12) todetaan, että hintojen kaksoismerkintä on levinnyt laajalti suurimmassa osassa euromaita sekä etenkin suurissa vähittäismyyntiketjuissa ja suurehkoissa vähittäiskauppa- ja palveluyrityksissä. Ennakoidun mukaisesti huomattavimman poikkeuksen tähän muodostavat pienyritykset, joilta puuttuvat tarvittavat välineet ja tiedot. Kuten tiedonannossa todetaan, "kaksoismerkinnän todellista tehoa on kuitenkin alettu epäillä: vaikuttaa siltä, että kuluttajat kiinnittävät vain vähän huomiota euroina ilmaistuihin hintoihin". Komitea ennakoi tämän kehityksen vihreästä kirjasta(13) antamassaan lausunnossa, jossa se otti voimakkaasti kantaa "summien kaksinkertaista kirjaamista vastaan" sekä esitti mahdollisesti tehokkaampia vaihtoehtoisia tai täydentäviä ratkaisuja.

2.4. Julkishallinto ja paikallisviranomaiset

2.4.1. Jäsenmaiden julkishallintojen valmistelut euroon siirtymiseksi vaikuttavat muutamaa merkittävää poikkeusta lukuunottamatta olevan hyvässä vaiheessa. Paikallisviranomaisten osalta tilanne ei ole yhtä hyvä. Vaikuttaa siltä, että niistä monet ovat aliarvioineet ongelmaa ja sen vaikutuksia. Tällainen kuva välittyy ainakin tiedonannosta(14).

2.4.2. Kansalaisille suunnatut jäsenvaltioiden, julkishallinnon ja osittain myös paikallisviranomaisten tiedotuskampanjat ovat sitä vastoin olleet erittäin tehokkaita. Edellä esitetyn perusteella voi syntyä kuva, että osa julkisviranomaisista on asettanut "helppoina" tai "suosittuina" pidetyt kampanjat tai suoraan kansalaisille ja äänestäjille suunnatun viestinnän niiden vaikeampien ja teknisempien tehtävien edelle, jotka liittyvät oman hallinnon uudistamiseen.

3. Tiedonanto

3.1. Euroopan unionin historiassa yhteenkään hankkeeseen ei ole panostettu yhtä paljon resursseja ja varoja kuin euroon siirtymiseen. Vaivaa ja varoja säästämättä komissio, Euroopan parlamentti, jäsenvaltiot, Euroopan keskuspankki, talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, julkishallinnot ja yksityiset järjestötkin ovat tietoisesti ja voimakkaasti panostaneet hankkeeseen. Historian kuluessa rahauudistuksia on kyllä ollut useita, mutta aikaisemmin ne tapahtuivat väistämättömänä osana talouselämän kehitystä ilman liiallista dramatiikkaa. Näistä esimerkkeinä mainittakoon punnan jako kymmenesosiin ja siirtyminen cruzadosta realiin Brasiliassa.

3.1.1. Komissio on toiminut monessa suhteessa sekä koordinoijana että aloitteentekijänä. Vuonna 1996 se aloitti kampanjan "Euro, yhteinen raha Euroopalle", joka jatkuu edelleen. Kahden viime vuoden aikana rahaa on käytetty 117 miljoonaa euroa, josta kaksi kolmasosaa sopimuksiin jäsenvaltioiden kanssa. Rahoitusta on myönnetty valmistelutoimiin (julkaisuihin, konferensseihin, seminaareihin, koulujen opetusmateriaaleihin jne.), ja lisäksi jäsenvaltioiden taloudellinen panostus on vähintään komission myöntämän rahoituksen luokkaa.

3.1.2. Rahoitusta on myönnetty myös kerrannaisvaikutuksia edistäville organisaatioille, "Euro tutuksi" -hankkeeseen sekä kaupunkikohtaisiin ja alueellisiin kokeiluihin. Komissio on lisäksi järjestänyt tärkeimmissä finanssikeskuksissa asiantuntijaseminaareja sekä yli 80 erilaista tapahtumaa unionin ulkopuolisissa maissa. Niin ikään on järjestetty kursseja (yleisiä ja esim. sosiaalisille erityisryhmille suunnattuja) ja jatkokoulutusseminaareja, osallistuttu kansainvälisille messuille, julkaistu InfEuro -lehteä, laadittu julkaisuja, asiakirjoja, apuvälineitä, oppaita, videoita ja julisteita sekä interaktiivinen Internet-sivu ja siihen liittyvä tietokanta. Voidaan siis sanoa, ettei yhtään viestinnän osa-aluetta ole jätetty hyödyntämättä.

3.1.3. Euroopan parlamentti on osittain eräiden jäsentensä suorasta aloitteesta mutta useimmiten yhteistyössä ennen kaikkea komission ja jäsenvaltioiden kanssa myöntänyt varoja vastaaviin toimiin.

3.1.4. Lisäksi jäsenvaltiot ja niiden julkishallinnot ovat toteuttaneet monia yleisiä tai alakohtaisia aloitteita, jotka on suunnattu erityisesti kansalaisille ja yrityksille sekä muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille. Täsmällisiä tietoja varojen käytöstä ei ole, mutta on varmaa, että toimet ovat olleet kattavia ja ne on toteutettu vakuuttavasti.

3.1.5. Euroopan keskuspankki valmisteli pankki- ja rahoitusjärjestelmien vuonna 1999 tapahtuneen euroon siirtymisen erinomaisesti. Alusta pitäen moitteettomasti toimineen Target -järjestelmän perustamisen lisäksi keskuspankki on osallistunut myös "europolitiikan" luomiseen sekä euroalueella että yhteisön ulkopuolisissa maissa. EKP on vastannut kolikoiden lyömiseen ja setelien painamiseen liittyvän jäsenvaltioiden keskuspankkien toiminnan hankalasta koordinointitehtävästä, ja lisäksi tiedottanut erittäin tehokkaasti. Merkille pantavaa on, että EKP on käyttänyt huomattavan summan (80 miljoonaa euroa) uusia kolikoita ja seteleitä kuvaaviin esitteisiin.

3.1.6. Myöskään komitea ei ole väistänyt velvollisuuksiaan kansalaisyhteiskuntaan nähden. Monet sen jäsenistä ovat panneet alulle kansalaisille sekä jäsenvaltioissa toimiville ja kansainvälisille järjestöille ja toimijoille suunnattuja tiedotusaloitteita tai osallistuneet niihin.

3.1.7. Yksityiset järjestöt ovat vastanneet komission ja hallitusten kehotukseen vastuullisesti ja varoja säästämättä. Kuluttajajärjestöt ovat luonnollisesti kohdistaneet toimensa kansalaisille ja kuluttajille yleensä sekä muita heikommassa asemassa oleville ryhmille. Ammattialajärjestöjen kohderyhmänä ovat pääasiassa olleet niiden jäsenet. Vaikuttaa siltä, että ammattialajärjestöjen tiedotus on käytännössä tavoittanut poikkeuksetta kaikki yritykset. Rahoitusala (erityisesti pankit) on käyttänyt asiakkailleen ja suurelle yleisölle suunnatussa tiedottamisessa esitteitä (joita arvioidaan julkaistun kaikkiaan noin 300 miljoonaa kappaletta), euromääräisiä tiliotteita sekä kaikkiin asiakkaille suunnattuihin ja toistuviin tiedotteisiin painettuja viestejä. Summien kaksoismerkintä on melko yleinen käytäntö.

3.2. Tulokset

3.2.1. Pakostakin euroon on parhaiten sopeutunut rahoitusala, joka siirtyi rahaliikenteen sekä rahoitus- ja arvopaperitoiminnan osalta yhteiseen rahaan jo vuoden 1999 alussa. Lisäksi sillä on kokemusta eurotilien avaamisesta pienen, mutta merkittävän asiakaskunnan kohdalla. Näin ollen euroon siirtyminen kaikessa pankkitoiminnassa vuoden 2001 lopussa tai jopa sitä ennen ei aiheuttane lisätyötä lukuun ottamatta ongelmia.

3.2.2. Kuten todettiin, on pk-yritysten sekä kansalaisten ja kuluttajien laimea suhtautuminen euroon sen sijaan pettymys ja osittain huolestuttavaakin. Eurobarometrin sekä yksityisten järjestöjen selvitykset kuvaavat tilannetta: eurosta ei tiedetä mitään tai tiedot ovat unohtuneet, osa odottaa "sopivaa" ajankohtaa asian selvittämiseksi tai epäilee koko euroon siirtymisen toteutumista.

3.3. Päätelmät

3.3.1. Lukuunottamatta rahoitusalaa, jonka oli pakko sopeutua euroon, sekä niitä, jotka katsoivat saavansa euroon siirtymisestä välitöntä hyötyä (suuryritykset ja erityisesti monikansalliset yritykset), voidaan saatujen kokemusten perusteella todeta markkinoinnin ja viestinnän asiantuntijoiden hyvin tunteman periaatteen pitävän paikkansa: yksilön käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa mm. viestinnän keinoin, mutta hänen valintoihinsa niillä on miltei mahdoton vaikuttaa, ellei valinnoilla ole suoraa ja välitöntä vaikutusta yksilön itsensä kannalta.

3.3.2. Yritysten osalta komissio toteaa tiedonannossaan, että "tiedottamisen tulee jatkua, jotta yritykset ovat tarkkaan perillä euron käyttöönoton aikataulusta ja niille käy selväksi, että siirtymäkausi päättyy 31. joulukuuta 2001 ja valmisteluja on vauhditettava". Komitea katsoo, että tiedottaminen on kohdistettava etenkin eturyhmiin, joiden puolestaan tulee välittää oma viestinsä muille kokemuksensa perusteella parhaaksi katsomallaan tavalla. Kyseisen viestin avulla tulisi saada eturyhmien jäsenet tutustumaan saatavilla olevaan runsaaseen materiaaliin ja ryhtymään ajoissa tarvittaviin toimenpiteisiin, sillä laiminlyönnin vaikutukset kohdistuvat heihin itseensä. Komission ja jäsenvaltioiden tehtävä on puolestaan tiedottaa eturyhmille euroon siirtymisen käytännön järjestelyistä, mutta järjestöjen vastuulla on tiedon välittäminen edelleen jäsenilleen. Komitea ei voi hyväksyä sitä, että julkisin EU-varoin tuetaan yrityksille suunnattuja kampanjoita. Komitea toivoo, että kukin jäsenvaltio myöntää ainoastaan poikkeustapauksissa rahoitustukea muita heikommassa asemassa oleville kansallisille järjestöille.

3.3.3. Kansalaisten ja kuluttajien osalta tilannetta tulee analysoida tasapuolisesti ja objektiivisesti, ilman asiaan liittymättömien pohdintojen vaikutusta. Komissio toteaa, että kansalaisten enemmistö on saanut tietoa, mutta näyttää unohtaneen sen. Euron käyttöönoton yhteydessä toteutetun valtavan julkisuuskampanjan jälkeen euroon kohdistuva kiinnostus ja sen tuntemus sekä hankkeen tuki näyttivätkin olevan melko korkealla. Useimmat hiljattain tehdyt selvitykset osoittavat, että muutamaa huomattavaa poikkeusta lukuunottamatta edellä mainitut seikat ovat kääntyneet laskuun ja ihmiset näyttävät unohtavan aikaisemmin oppineensa asiat(15). Edellä mainittua tukee joukkopsykologian perusperiaate, jonka mukaan viesti, jolla ei ole suoraa ja välitöntä merkitystä, jää usein vastaanottamatta tai unohdetaan.

3.3.4. Kuluttajista ainoastaan pankkien asiakkaat näyttävät tietävän keskimääräistä enemmän euroon siirtymisestä. Tämä koskee erityisesti pidemmälle koulutettuja (muttei välttämättä vauraimpia) asiakkaita. Myös tämä seikka tukee komitean pohdintojen paikkansapitävyyttä: "Tiedon laajasta leviämisestä vastaavat pääasiassa yritykset ja varsinkin pankit siitä yksinkertaisesta syystä, että vain käytännön seikkoihin liittyvällä tiedolla on kuluttajalle suoraa ja todellista merkitystä"(16).

3.3.5. Kokemus on paljastanut pelkästään teoriaan perustuvien oletusten heikkoudet. Hintojen kaksoismerkinnän vaikutus oli ennustettavissa, ja vääräksi on osoittautunut myös vihreässä kirjassa esitetty olettamus, jonka mukaan kilpailu voisi johtaa siihen, että yksityiset yritykset hinnoittelevat palvelunsa euroissa, mistä voisi koitua huomattavia etuja kuluttajille.

3.3.5.1. Komitea varoitti jo aiemmin perusteettomista arvioista. Samassa lausunnossaan se toteaa, että euromääräiset tilit (ja euromääräisten palvelujen käyttö) ovat "ainoastaan laskennallinen keino, joka totuttaa kuluttajan ajattelemaan uudessa valuutassa, mutta jolla ei ole itsessään käytännön merkitystä". Vasta nyt tiedetään, että ainoastaan prosentti kuluttajista on avannut euromääräisen tilin. Tekniseltä kannalta viesti oli täydellinen, mutta valitettavasti siinä ei otettu huomioon kohdassa 2.2.1 mainittua periaatetta. Suositukset ovat turhia, mikäli kuluttaja katsoo, ettei niillä ole hänelle suoraa ja välitontä merkitystä.

3.3.6. Nyt tiedotuskampanja tulisi aloittaa uudelleen ja uusin voimin. Komitea suosittelee lämpimästi, että se kohdistetaan ainoastaan mm. eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönottoon liittyviin teknisiin seikkoihin, tilien muuntamiseen ja käteisen vaihtamiseen, eikä kampanjasta tehdä liian raskasta sisällyttämällä siihen muitakin seikkoja, koska muutamat yksinkertaiset käsitteet jäävät todennäköisimmin mieleen. Euroon siirtymisestä on erityisesti riisuttava turha dramatiikka. Ihmiset on saatava ymmärtämään, ettei euroon siirtyminen vaadi keneltäkään suurta vaivaa. Poikkeuksen muodostavat erityisryhmät (näkövammaiset, pienituloiset, lukutaidottomat tai lukutaitorajoitteiset, syrjäseuduilla asuvat), joita varten on sovellettava sopivia viestintävälineitä ja keinoja.

3.3.6.1. Lisäksi tiedotuskampanjan ei pidä olla "eurooppalainen" vaan pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla. Ainoastaan ne tuntevat omat erityispiirteensä ja kansalaistensa mentaliteetin ja pystyvät soveltamaan omiin kansallisiin ja alueellisiin erityispiirteisiinsä soveltuvaa lähestymistapaa. Jäsenvaltioiden tulisi huolehtia tarvittavasta tiedotuksesta etenkin sellaisilla maantieteellisillä alueilla ja niiden väestöryhmien keskuudessa, jotka ovat vaikeastitavoitettavissa joukkoviestinten avulla.

3.3.6.2. Toinen suositus koskee toteuttamisaikataulua. Kampanja on valmisteltava etukäteen, mutta käynnistettävä vasta vuoden 2001 viimeisellä neljänneksellä. Tähän mennessä laaditut selvitykset osoittavat, että mikäli kampanja aloitetaan aikaisemmin, on jälleen olemassa vaara, että liian varhaisessa vaiheessa saatu tieto unohdetaan.

3.3.6.3. Kuten jo yritysten osalta todettiin, myös kansalaisille suunnattu tiedottaminen tulee rahoittaa julkisista varoista ainoastaan, mikäli tiedotusvälineiden ja yksityisten tahojen oma-aloitteiset toimet eivät tuo toivottua tulosta. Komissiolla ja erityisesti jäsenvaltioilla tulee olla käsitys eri aloilla ja yksityishenkilöiden, yritysten ja julkisten laitosten keskuudessa vallitsevasta tilanteesta, ja niiden on valmistettava toimia mahdollisten aukkojen täyttämiseksi. Päällekkäisyyttä ja kaksinkertaisuutta on vältettävä.

3.3.6.4. Erityisesti on vältettävä yhtäältä "teknisen" ja toisaalta euron tarjoamiin etuihin liittyvän "poliittisen" viestin lähettämistä samalla kertaa. Joissain tapauksissa viestien yhdistämisestä voisi olla hyötyä, mutta päätös viestin lähettämisestä ja lähettämistavasta tulee jättää jäsenvaltioille. Tämäkin seikka tukee ajatusta "kansallisista" kampanjoista "eurooppalaisten" sijaan (vrt. 3.3.6.1).

3.3.7. Komitea toivoo, että euroon siirtymistä valmistelevissa kampanjoissa otetaan huomioon sen jo useaan kertaan esittämä ehdotus, joka näyttää tähän asti aina jääneen huomiotta. Komitea on suositellut, että euroon siirtymiseen liittyviä käytännön seikkoja koskevassa tiedotuskampanjassa kiinnitettäisiin huomiota maksukorttien laajaan käyttöön, koska siten muuntolaskelmat suoritetaan automaattisesti ja samalla vältytään vaihtorahan laskemiselta(17). Tätä seikkaa tulisi korostaa koko viestinnässä, mutta etenkin pankkien ja kaupan osalta. Maksukortteja kannattaa käyttää mahdollisimman paljon, mikäli muuntolaskelmat tuntuvat monimutkaisilta tai mikäli vastapuolen laskelmiin ei luoteta.

3.3.8. Lisäksi viestien "sävy" ei ole komitean mielestä ei lainkaan vähäpätöinen seikka. Tähän asti kampanjoissa on esitelty euron etuja ja rohkaistu vastaanottajaa valmistautumaan euroon siirtymiseen. Näkökulmaa tulisi nyt muuttaa ja viestinnässä tulisi korostaa euroon siirtymisen kiireellisyyttä ja väistämättömyyttä. Vastaanottajan tulee ymmärtää, että aika on käymässä vähiin: joka ei valmistaudu tilanteeseen hankkimalla tietoa ja ryhtymällä tarvittaviin toimiin, joutuu kohtaamaan "järjestelmän ulkopuolelle jääneen" osalle tulevat seuraukset. Kaiken lainsäädännön perustana oleva roomalaisen oikeuden periaate, jonka mukaan lakia on noudatettava, vaikka sitä ei tuntisikaan ("ignorantia legis non excusat"), pätee tässäkin yhteydessä. Jämerä, mutta kohtelias muistutus kansalaisten velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan ja heidän omien etujensa valvomisesta on paljon tehokkaampi kuin anteeksipyytelevät kehotukset ja pyynnöt.

3.3.9. Myös euromääräisten hintojen pyöristämistä on pohdittava, etenkin maissa, joiden oma raha ei jakaannu sadasosiin tai joissa ne eivät enää ole käytössä. Koska markkinataloudessa myyjä voi vapaasti määritellä hintansa, on olemassa vaara, että hintojen yleinen pyöristäminen ylöspäin kiihdyttää inflaatiota, vaikka toisaalta yritysten välisen kilpailun voidaankin olettaa hillitsevän suuntausta. Tästä ongelmasta onkin tiedotettava yrityksille ja kuluttajajärjestöille, mutta siten, ettei lietsota ristiriitaa.

4. Eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönotto

4.1. Komissio toteaa tiedonannossaan, että eurokolikoita on vaikeampi käyttää vilpillisesti kuin nykyisin liikkeellä olevia jäsenvaltioiden kolikoita. Komitea panee tämän merkille, mutta varottaa liiasta itsetyytyväisyydestä. Tekniikka on nykyään erittäin pitkälle kehittynyttä ja järjestäytyneen rikollisuuden käytössä olevat keinot niin merkittäviä, ettei varomattomuuteen ole varaa. Keskuspankit, Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) ja Europol osallistuvat kaikki torjuntaoperaatioon, joka ei ainakaan tähän mennessä ole ollut helppo. Vaikka toiminnan koordinointi Interpolin kanssa lienee itsestään selvää ja ehkä jopa suunnitteilla, on siitä kuitenkin paikallaan muistuttaa, koska euro leviää laajalti myös unionin ulkopuolelle.

4.2. Komissio toteaa lisäksi, että myyntiautomaatit tunnistavat eurokolikot tyydyttävästi. Toteamus ei kuitenkaan koske monissa maissa etenkin pysäköintitaloissa ja huoltoasemilla edelleen käytettäviä seteliautomaatteja. Euroseteleiden arvon ja niiden tunnistamisen edellyttämän kalliin tekniikan vuoksi olisi toivottavaa, että seteliautomaattien käyttöä pyrittäisiin rajoittamaan. Myyntiautomaattien tulisi siten toimia vain kolikoilla tai maksukorteilla.

5. Väärentämisen torjunta

5.1. Komitea ottaa huomioon neuvoston toukokuussa 2000 tekemän päätöksen, joka koskee euron suojelua väärentämiseltä(18). Siinä suositellaan jäsenvaltioille tehokkaiden, kohtuullisten ja vaikutukseltaan ehkäisevien rangaistusten käyttöönottoa rikoksissa, jotka liittyvät yhtenäisvaluutan väärentämiseen ja väärennösten liikkeellelaskemiseen. Komitea on kuitenkin pettynyt huomatessaan jälleen, ettei päätökseen ole sisällytetty sen ehdotusta(19) vastaavien torjunta- ja rankaisutoimien soveltamisesta käteisen rahan väärentämisen lisäksi myös muiden maksuvälineiden kuten maksukorttien, sekkien ja matkasekkien väärentämiseen ja väärennösten käyttämiseen.

5.2. Edellä mainittujen maksuvälineiden suojeleminen väärennöksiltä vastaavin, vaikkakin ehkä lievemmin keinoin on kuitenkin suositeltavaa niiden jo nyt yleisen ja euroon siirtymisen myötä yhä yleistyvän käytön vuoksi (jo nyt joissain maissa 70-80 % supermarkettien päivittäisestä kassatulosta koostuu korttimaksuista).

5.2.1. Näihin toimiin on ryhdyttävä sekä kansalaisten etujen varmistamiseksi että etenkin järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Huomion kiinnittäminen pelkästään varsinaiseen rahaan osoittaa, että näkemys yleisestä edusta ja sen suojelusta rajoittuu ainoastaan valtioon ja sen etuun. Yleinen etu (kansalaisten suojelu ja järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu) on kuitenkin taloudellisesti ja erityisesti yhteiskunnallisesti yhtä tärkeä. Komitea odottaa komission ryhtyvän pikaisesti toimiin asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymiseksi.

5.3. Rahan ja muiden maksuvälineiden väärentäminen ja väärennösten liikkeellelasku liittyy yleisemmin järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun, jota komitea on käsitellyt aiemmassa lausunnossaan(20). Rikollisuuden torjunnan tehokkaan koordinoinnin mahdollistamiseksi se kehotti jäsenvaltioita pikaisesti ryhtymään rakenteidensa ja säännöstensä uudelleen järjestämiseen. Komissio on tehnyt aihetta koskevan asetusehdotuksen, joka kuitenkin rajoittuu euron väärentämiseen. Sen hyväksyminen näyttää kuitenkin kärsivän viivästyksistä ja esteistä, joita ei ongelman kiireellisyyden ja tärkeyden vuoksi voida mitenkään hyväksyä.

6. Kansalliset käteisrahan siirtymäsuunnitelmat

6.1. Jakso, joka alkaa 31. joulukuuta 2001, lienee koko "euro-operaation" kriittisin, sillä se koskee ammattinsa puolesta valmentautuneiden tahojen lisäksi kaikkia kansalaisia, myös erityisryhmiä, joiden ei voida olettaa tuntevan täydellisesti siirtymään liittyviä sääntöjä ja menettelyjä. Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet omiin toimiinsa, joiden voidaan olettaa vastaavan kunkin maan tarpeita ja kansalaisten tottumuksia.

6.2. Jäsenvaltiot ovat päättäneet itse siitä, toimitetaanko seteleitä ja kolikoita saataville etukäteen. Kaupan ja erityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevien palveluyritysten kannalta vaikeinta on varmistaa, että jo ensimmäisenä päivänä euroja on käytössä riittävästi vaihtorahaksi ja että henkilökunta tottuu käsittelemään uutta rahaa. Suuren yleisön osalta tärkeintä on sen sijaan oppia tuntemaan eri kolikot ja setelit. Tähän tarkoitukseen riittänevät jo nyt saatavilla olevien tai myöhemmin sopivana ajankohtana jaettavien erilaisten esitteiden värikuvat. Lienee epätodennäköistä, että tavallinen kansalainen pystyy hankkimaan riittävät tiedot erottaakseen väärennökset oikeasta rahasta.

6.3. Väärennösten torjunta on erityisen tärkeää kaupan ja palvelujen alalla. Niillä on ensimmäisestä päivästä lähtien oltava käytössään edullisia mutta tehokkaita välineitä väärennösten tunnistamiseksi. Vaikka komitea ei ole asiasta tietoinen, tähän tähtääviä toimia on jo ehkä hyväksytty tai niitä ollaan hyväksymässä.

6.4. Pääongelmiksi näyttävät muodostuvan jonojen välttäminen pankkien palvelupisteissä asiakkaiden nostaessa uutta rahaa sen käyttöönoton ensimmäisinä päivinä ja kauppojen pyrkimys antaa jäsenvaltion rahalla suoritetusta maksusta vaihtoraha mahdollisuuksien mukaan euroina. Tässä yhteydessä viestinnällä on ratkaiseva rooli. Lisäksi on hyvä muistaa, että televisio on tehokkain, vaikuttavin ja hinnaltaan kontaktia kohden myös edullisin viestin. Kansalaisille on kerrottava, että jäsenvaltioiden rahaa voidaan käyttää jonkin aikaa (noin 2 kk) normaaliin tapaan. Kuluttajien kannattaisi kuitenkin tallettaa joulukuussa tilillensä kaikki käteinen, jota he eivät välttämättä tarvitse. Tähän kuluttajia ei kuitenkaan pidä velvoittaa. Toisaalta sekään, että kauppias antaa vaihtorahan jäsenvaltion rahana, ei ole kuluttajan kannalta ongelma. Viestin tavoitteena tulee siis olla oletettujen hankaluuksien ja vaikeuksien turhan dramatisoinnin välttäminen, sillä niitä ei ilmene, mikäli kansalaiset noudattavat annettuja ohjeita. Komitea toistaakin useaan otteeseen eri yhteyksissä esittämänsä ehdotuksen, jonka mukaan kuluttajat ja kaupat on saatava vakuuttuneiksi sähköisten maksuvälineiden laajamittaisen käytön eduista. Ne ovat ainoita maksuvälineitä, joita käytettäessä vältytään muuntolaskelmilta, tarkistuksilta, epäilyiltä ja käteisenä annettavan vaihtorahan laskemiselta.

6.5. Pankit eivät peri kuluja "kohtuullisten" summien vaihtamisesta euroiksi. Tässä yhteydessä on kuitenkin paikallaan muistaa, että tämä koskee ainoastaan kunkin maan omaa rahaa ja että muiden maiden valuutan (setelien) vaihtamisesta peritään edelleen käsittely- ja palautuskuluja jo voimassa olevien ehtojen mukaisesti, joiden tulee säilyä nykyisellään. On myös syystä täsmentää, ettei vieraiden kolikoiden vaihtamiseen ole varauduttu, koska niiden käsittely on niiden arvoon nähden kohtuuttoman kallista. Ongelma ei ole erityisen merkittävä yksityishenkilöille. Tietyissä maissa on käynnistetty kampanjoita, joiden tarkoituksena on saada yksityishenkilöt luovuttamaan hallussaan oleva muiden maiden valuutta hyväntekeväisyyteen tai tutkimuslaitoksille. Tällaisia aloitteita tulisikin yleistää.

6.6. "Tavanomaisten" määrien vaihtamisessa - tässä yhteydessä olisi parempi puhua kohtuullisista määristä - niille henkilöille, joilla ei ole pankkitiliä, pankkien tulisi vaihtaa summat ilmaiseksi. Mikäli kysymystä tarkastellaan järkevästi, siitä ei pitäisi aiheutua huomattavia ongelmia, koska henkilöillä, joilla ei ole pankkitiliä, ei myöskään liene huomattavia rahasummia. Jotta esim. järjestäytynyt rikollisuus ei pyri hyötymään tilaisuudesta ja vaihtamaan "pimeää" rahaa eri pankeissa ja käteisasiakkaiksi ilmoittautuvien eri henkilöiden nimissä, on vaihdettavan summan yläraja kuitenkin asetettava rahanpesua hillitsevälle tasolle.

6.6.1. Edellä esitetyn kannan vastaväitteenä on esitetty, ettei joissain jäsenvaltioissa kaikilla kansalaisilla ole pankki- tai postisiirtotiliä ja että monet säilyttävät vieläkin huomattavia summia kotonaan. Koska ketään ei voida velvoittaa avaamaan pankki- tai postisiirtotiliä, on "laillisen" ja "laittoman" rahan erottaminen edelleen vaikeaa. Ongelma voidaan kuitenkin ratkaista nykyisiä rahanpesulakeja soveltamalla. Useimmissa maissa näiden lakien mukaan tietyn rajan ylittävien käteissummien hallussapito tulee perustella ja summan haltijan tulee todistaa henkilöllisyytensä. Jokainen poikkeus tästä säännöstä avaisi rahanpesijöille juuri sen mahdollisuuden, joka heiltä lailla halutaan sulkea. Komitea suosittelee, että tätä normia ryhdytään soveltamaan yleisesti.

6.7. Eräs käytännön seikka, joka liittyy seteleiden ja kolikoiden vaihtoon euroon siirryttäessä, on logistiikka. Suuri yleisö ei ole kovinkaan hyvin perillä kyseessä olevien määrien valtavista mittasuhteista, kuljetusongelmista, säilytyksestä, vartioinnista, jakelusta sekä liikenteestä poistetun rahan kokoamisesta ja tuhoamisesta. Jäsenvaltioiden keskuspankit ja niiden pankkijärjestelmät ovat jo pitkään yrittäneet ratkaista näitä vaikeita ongelmia, mutta komitealle on muodostunut käsitys, ettei kaikkia kysymyksiä ole vielä saatu ratkaistua. Tässä yhteydessä kehotus tarkkuuteen ei liene paikallaan eikä oikeutettu alalla työskentelevien ammattitaidon vuoksi. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nyt järkeviltä ja käyttökelpoisilta kuulostavien ratkaisujen toteuttaminen voi viime hetkellä ilmenevien käytännön esteiden vuoksi olla vaikeaa.

7. Osa II - Komission suositus

7.1. Kuten johdannossa todettiin, komission antama suositus muodostaa luonnollisen päätelmän tiedonannolle ja komission "Euro Papers" -julkaisuille. Jotta komitean esittämät pohdinnat ja näkemykset olisivat mahdollisimman selkeitä ja ymmärrettäviä, se noudattaa tässä lausunnossa em. asiakirjojen rakennetta ja käsittelee niitä julkaisujärjestyksessä.

7.2. 1 artikla: "Tuleville käyttäjille tiedottaminen". Suositukset vastaavat komitean käsitystä tiedon laajasta leviämisestä, ja komitea on niistä samaa mieltä. Se kiinnittää kuitenkin huomiota edellä kohdassa 3 esitettyihin varauksiin ja viittauksiin. Komitea suosittelee turvautumista ensisijaisesti etujärjestöihin ja pankkeihin ja toissijaisesti jäsenvaltioihin ja niiden viranomaisiin (mikäli välttämätöntä). Koska kampanja kohdistuu julkisiin laitoksiin ja jäsenvaltioissa toimiviin etujärjestöihin, se ei pidä unionin toimielinten toimia tarpeellisina. Tässä yhteydessä tulee pitää erityisesti mielessä tähän mennessä tiedottamiseen käytetty summa. Varmaa on, ettei yhteenkään tiedotuskampanjaan ole koskaan käytetty yhtä paljon rahaa vastaanottajaa kohti yhtä heikoin tuloksin.

7.3. 2 artikla: "Auttaa kansalaisia euroon totuttelussa". Hintojen kaksoismerkintöjen osalta jäsenvaltioissa kehotetaan vuoden 2001 viimeisen neljänneksen aikana vaihtamaan hintojen merkintäjärjestys siten, että ensimmäisenä ilmoitetaan selkeästi hinta euroina ja sen jälkeen vastaava summa jäsenvaltion rahassa. Tämä on järkevää, mutta toimen tehokkuudelta ei pidä toivoa liikoja. Toimenpiteestä on hyötyä, mikäli kuluttajalla on jo euromääräinen tili. Mikäli hän käyttää edelleen jäsenvaltion rahaa (käteisenä tai tilillään), hän katsoo kyseisessä rahassa ilmoitettua hintaa. Yleisesti ottaen ei ole varmaa, että tällä toimella kuluttajat totutetaan muuntolaskelmiin. Sen osoittaa kuitenkin vasta käytäntö. Voidaan olettaa, että valveutuneimmat kuluttajat omaksuvat muuntolaskelmien tekemisen, mutta erityisryhmien on voitava luottaa myyjien apuun.

7.3.1. Vuoden 2001 aikana julkishallintojen ja yritysten tulee siirtyä palkanmaksussaan euroon. Sama pätee eläkkeisiin. Tämän seurauksena osa palkansaajista saattaa muuttaa tilinsä euromääräisiksi, mikä sinänsä edistäisi uuteen rahaan tottumista. Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota asiaan liittyvään ongelmaan. Mikäli vain osa palkansaajista muuttaa tilinsä euromääräiseksi, tarvitaan palkanmaksajien, -saajien ja pankkien yhteistyötä, jotta alun pitäen tiedetään, mitkä summat tulee maksaa euroina (niille, joilla on euromääräinen tili) ja mitkä tulee muuntaa jäsenvaltion rahaksi. Vaikka kaikkia euromääräisiä tilejä ei avattaisikaan kerralla, on otettava huomioon, että tietojen päivittäminen lisää jonkin verran hallintotyötä.

7.3.2. Myös televisiossa lähetettävien erilaisten kilpailujen ja tietokilpailujen yhteydessä voitaisiin edistää euron tunnetuksi tekemistä paremmin kuin tiedotuskampanjoilla, jos palkintosummat ryhdyttäisiin mahdollisimman pian ilmoittamaan sekä euroina että jäsenvaltion rahassa. Sama pätee mm. rahapeleihin ja vedonlyöntiin. Ajatus voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta tavoite on tärkeä, ja komitea katsoo, että tämäkin seikka kannattaa ottaa huomioon.

7.4. 3 artikla: "Kannustaa talouden toimijoita kokeilemaan euroa". Artiklassa ehdotetaan, että vuoden 2001 kolmannella neljänneksellä pankit muuttaisivat tilit ja maksuvälineet euromääräisiksi, ellei asiakas sitä nimenomaisesti kiellä. Tiliotteissa kaikki summat on ilmoitettava euroina sekä jäsenvaltion rahassa. Näin ollen väistämätöntä euroon siirtymistä voitaisiin aikaistaa vähintään kolmella kuukaudella. Tähän ainakin osa asiakkaista suhtautuisi myönteisesti. Myös osa pankeista voisi hyötyä tästä järjestelystä, jonka ansiosta vuoden loppuun suunnitellun "kertarysäyksen" vaikutusta voitaisiin lievittää, mikäli jo käytössä olevat muunto-ohjelmat sen sallivat. Edellä mainittu ei kuitenkaan päde kaikkiin luottolaitoksiin. Jäsenvaltioiden tulee kuulla asianosaisia, eikä siirtymisen aikaistamisesta saa missään tapauksessa tulla pakollista.

7.4.1. Edellä mainitun lisäksi komitea kiinnittää huomiota 2 ja 3 artiklan väliseen yhteyteen. Mikäli palkat maksetaan vuoden 2001 loppuun jäsenvaltion rahassa, kuten useimmissa yrityksissä todennäköisesti tehdään, joutuu palkansaaja käsittelemään kahta rahayksikköä, mikäli hänen tilinsä muutetaan automaattisesti euromääräiseksi. Saman ongelman kanssa joutuvat tekemisiin myös työntekijät, joille palkka maksetaan euroina, mutta joilla on tili jäsenvaltion rahassa. Yleisesti ottaen olisi toivottavaa, että sekä palkkojen maksussa että tilinpidossa siirryttäisiin euroihin samanaikaisesti. Tämä ei ole yksinkertaista, ja siitä tulisi kuulla asian eri osapuolia, kuten ammattijärjestöjä, kuluttajia ja pankkeja.

7.5. 4 artikla: "Muuntotapahtumien vähentäminen". Komitea on tästä artiklasta täysin yhtä mieltä. Euroja tulee käyttää myös sopimuksissa, julkisissa hankinnoissa sekä uusien yritysten osakepääoman ilmoittamisessa, etenkin jos esim. sopimukset ovat voimassa joulukuun 31. päivän 2001 jälkeen. Vastaavaa menettelyä tulee soveltaa työehtosopimuksissa. Komitea on jo ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti ajatukseen, että ihmisiä kehotettaan tallettamaan tileilleen joulukuussa välttämättömintä lukuunottamatta kaikki käteisvaransa(21).

7.5.1. Eräissä jäsenvaltioissa jo muista syistä hyväksytty palkkojen ja eläkkeiden käteismaksukielto. Niiden ohjaaminen pankki- tai postisäästötileille voisikin tarjota mahdollisuuden vähentää muuntotapahtumia. Sen lisäksi, että näin säästyttäisiin euroiksi muuntamiselta, vähennettäisiin myös yksityishenkilöihin, pankkeihin ja postitoimipaikkoihin kohdistuvaa ryöstöuhkaa sekä torjuttaisiin pimeää työtä. Tällaista yleistä pakkoa on myös vastustettu, vaikka se näyttää toimivan eri maissa ongelmitta. Komitea katsoo, että vaikka pakkoon ei turvauduttaisikaan, on palkkojen ja eläkkeiden maksamista käteisenä kuitenkin paikallaan hankaloittaa kaikin keinoin.

7.6. 5 artikla: "Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönoton helpottaminen". Artiklassa hahmoteltuja keinoja on käsitelty tämän lausunnon kohdassa 6. Komitea on niistä yhtä mieltä, mutta kiinnittää huomiota mahdollisiin logistiikkaan liittyviin esteisiin(22), tarpeeseen estää rahanpesu(23) sekä väärennöksiltä suojautumiseen(24). Sivumennen todettakoon, että euroon siirtymisestä riippumatta kauppa toivoo käteisen korvaamista muilla maksuvälineillä (etenkin maksukorteilla). Kuluttajia kehotetaan erityisesti rahankuljettajien lakkojen aikana käyttämään maksukortteja, mutta käteisen rahan määrän pienentäminen on myös normaaliaikoina välttämätöntä.

8. Päätelmät

8.1. Komitea on yhtä mieltä siitä, että multimediaa, mutta etenkin televisiota hyödyntävä uusi tiedotuskampanja on euroon siirtymistä silmällä pitäen tarpeen. Komitea suosittelee kuitenkin, että kampanja toteutettaisiin oikeaan aikaan, ja siihen käytettäisiin mahdollisimman vähän jäsenvaltioiden ja ennenkaikkea yhteisön julkisia varoja. Käytännön tasolla kukin jäsenvaltio on vastuussa omasta tiedotuspolitiikastaan.

8.2. Tässä mielessä myös euron etuja ja sen Euroopalle tarjoamaa hyötyä koskevan poliittisen viestin välittäminen tulee jättää jäsenvaltioiden viranomaisille. Ainoastaan ne pystyvät arvioimaan tilannetta, viestintätapoja sekä omien kansalaistensa vastaanottavaisuutta.

8.3. Yhteiseen rahaan siirtymiseen liittyy monia käytännön ongelmia, joita ei pidä dramatisoida sen enempää käytännössä kuin kansalaisille suunnatussa tiedottamisessa. Kansalaisten tulee lisäksi myöntyä toimimaan suositusten mukaan ja toteuttamaan niitä käytännössä, eli välttämään suurien käteissummien säilyttämistä ja vaihtamista sekä uuden rahan jonottamista. Lisäksi pankki- tai postisäästötili tulisi avata viimeistään nyt, ja maksukortteja tulisi käyttää aina kuin se on mahdollista.

8.4. Pankkijärjestelmällä ja kaupalla on keskeinen rooli. Pankkien tehtäviin kuuluu tilien ja kaikkien tiedotteiden muuntaminen euromääräisiksi sekä logistiikan osalta uuden rahan vastaanotto, säilytys ja jakelu. Kauppojen rooliin kuulu jäsenvaltioiden rahan kerääminen asiakkailta, sen toimittaminen pankkiin ja tarvittaessa vaihtorahan antaminen euroina. Tähän kaikkeen liittyy kolikoiden ja seteleiden ennakkosaatavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja niistä aiheutuvia logistisia sekä turvallisuuteen ja korkojen määrittelyyn liittyviä ongelmia.

8.5. Koska komitea on tietoinen, että tämä kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan ja edellyttää varovaisia neuvotteluja, se ei aio ottaa siihen kantaa. Logistiikkaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen kuuluu siitä vastaavalle taholle, myös uuden ja vanhan rahan yhteiskäytön aikana. Tässä yhteydessä komitea kiinnittää huomiota siihen, että logistiikkaongelmat kasvavat yhteiskäyttöjakson lyhetessä.

Bryssel 29. maaliskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) KOM(2000) 443 lopullinen.

(2) Euro Papers, nro 38 ja 41, elokuu 2000 (suomenkielistä toisintoa ei ole saatavissa).

(3) EYVL C 18, 22.1.1996, s. 112.

(4) EYVL C 56, 24.2.1997, s. 65.

(5) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 130.

(6) Ks. komission tiedonanto, kohta 1 a.

(7) EYVL C 18, 22.1.1996, s. 112, kohta 6.5.1.

(8) EYVL C 18, 22.1.1996, s. 112, kohta 5.3.4.

(9) Ks. Euro Papers, nro 38, elokuu 2000, sivu 5, toinen kappale (englanninkielinen versio).

(10) Kohta 2 a.

(11) Euro Papers, nro 38.

(12) Kohta 2 c.

(13) EYVL C 18, 22.1.1996, s. 112, kohta 6.1.5.

(14) Kohta B 2 a.

(15) Euro Papers nro 38, kohta 2.2, s. 10.

(16) EYVL C 18, 22.1.1996, s. 112, kohta 8.2.3.

(17) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 130, kohdat 5.4 ja 5.4.1.

(18) Ks. myös Europolin ja Euroopan keskuspankin yhteistä strategiaa pohtivan ohausryhmän muodostamiseen liittyvät toimet (Joint Press Release, 24.3.2001).

(19) EYVL C 18, 22.1.1996, s. 112, kohdat 7.13 ja 7.14.

(20) EYVL C 268, 19.9.2000, s. 48.

(21) Ks. kohta 6.4.

(22) Ks. kohta 6.7.

(23) Ks. kohta 6.6.

(24) Ks. kohdat 5.2 ja 6.2.