52000PC0319

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

1.1 Sääntelykehys

Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulukuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY [1] ("postidirektiivi") sisältää seuraavat pääkohdat:

[1] EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.

- siinä perustetaan yhdenmukaistettu sääntelykehys yhteisön postialalle

- siinä määritellään postimarkkinoiden kilpailulle avaamisen jatkamista koskeva päätöksentekoprosessi.

Näiden puitteiden pääkohdissa määritellään:

- postin yleispalvelun vähimmäislaajuus, joka kaikkien jäsenvaltioiden on taattava; ulkomaanpalveluiden laatuvaatimukset; hinnoitteluperiaatteet ja laskennan avoimuutta säätelevät periaatteet

- yhteiset enimmäisrajat sellaisille palveluille, jotka jäsenvaltio voi varata yleispalvelun tarjoajalle (tai tarjoajille), siinä määrin kuin on tarpeen yleispalvelun ylläpitämiseksi (tosiasiassa 350 grammaa ja viisi kertaa alimman painoluokan lähetyksen vakiohinta)

- muiden kuin varattujen postipalvelujen tarjonnan edellytyksenä olevia valtuutusmenettelyjä tai toimilupia sekä postialan sääntelyelinten ja toiminnan erillisyyttä koskevat periaatteet.

Postidirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä piti tehdä helmikuuhun 1999 mennessä, on saatu melkein päätökseen jäsenvaltioissa. Eräitä ongelmia on kuitenkin jäljellä. Ne koskevat pääasiassa niiden järjestelyjen riittävyyttä, joilla varmistetaan vaadittujen sääntelyviranomaisten oikeudellinen erillisyys ja toiminnallinen riippumattomuus postialan toimijoista, ja postimonopolien laajenemista lisäarvollisiin palveluihin. Komissio työskentelee ratkaisujen löytämiseksi näihin ongelmiin. Komissio työskentelee myös ratkaistavakseen erityiset tapauskohtaiset kilpailua koskevat kantelut postitiedonannon 98/C 39/02 [2] periaatteiden mukaisesti.

[2] EYVL C 39, 6.2.1998, Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta postialalla ja tiettyjen postipalveluja koskevien valtion toimenpiteiden täytäntöönpanemisesta.

Postidirektiivissä säädetään postimarkkinoiden asteittaisen ja säännellyn kilpailulle avaamisen jatkamisesta, mistä aiheesta neuvosto antoi 7. helmikuuta 1994 päätöslauselman yhteisön postipalvelujen kehittämisestä [3]. Säädetyn aikataulun mukaan:

[3] EYVL C 48, 16.2.1994, s. 3.

- komission olisi 31. joulukuuta 1998 mennessä tehtävä ehdotus postimarkkinoiden asteittaisen ja säännellyn avaamisen jatkamisesta erityisesti ulkomaanpostin ja suoramainonnan kilpailulle avaamisen osalta sekä hinta- ja painorajojen edelleen tarkistamisesta

- neuvoston ja parlamentin olisi tehtävä päätös kyseisestä ehdotuksesta 1. tammikuuta 2000 mennessä, ja

- toimenpiteiden olisi tultava voimaan 1. tammikuuta 2003.

Komission ehdotuksen viivästyminen johtuu lähinnä edellisen komission 15. maaliskuuta 1999 tapahtuneesta eroamisesta ja uuden komission tarpeesta tutkia kysymystä uudelleen.

Tämän vuoden maaliskuussa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet kiinnittivät erityistä huomiota postimarkkinoiden kilpailulle avaamisen jatkamiseen, kuten puheenjohtajan päätelmistä ilmenee. Ensinnäkin yleisellä tasolla unioni asetti itselleen uuden strategisen tavoitteen seuraavaksi vuosikymmeneksi: tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietopohjaiseksi taloudeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhtenäisyyttä. Toiseksi valtioiden ja hallitusten päämiehet vetosivat erityisesti postipalveluiden suhteen komissioon, neuvostoon ja jäsenvaltioihin, jotta nämä toimisivat kukin toimivaltansa puitteissa seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

- laaditaan vuoden 2000 loppuun mennessä strategia postipalvelujen esteiden poistamiseksi

- nopeutetaan vapauttamista aloilla kuten ..... postipalvelut tavoitteena aikaansaada täysin toimivat sisämarkkinat tällä alalla.

Nämä päätelmät on otettu huomioon tässä ehdotuksessa. Ehdotus perustuu alaa koskevaan perusteelliseen selvitykseen, joka aikaisempien työllisyyssuuntauksia ja sähköpostin vaikutuksia koskeneiden tutkimusten lisäksi sisälsi tutkimuksia yleispalvelun kustannuksista ja rahoittamisesta sekä postimarkkinoille pääsyn laajentamisen eri vaihtoehtojen vaikutuksista, joista asianomaisia osapuolia kuultiin ja pyydettiin toimittamaan tietoja [4].

[4] Nämä tutkimukset ovat Internetissä WWW-sivustossa osoitteessa:

Tähän ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet tekevät mahdolliseksi jatkaa yhteisön postimarkkinoiden avaamista asteittain postidirektiivin 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla muuttamalla kyseistä direktiiviä vastaavasti.

1.2 Postialan asema ja kehittyminen

1.2.1 EU:n yhtenäisyydelle keskeinen yhteisön perusrakenne

Postisektori on kolmen Euroopan taloudelle ratkaisevan tärkeän alan risteyskohta: viestinnän, mainonnan ja liikenteen tai logistiikan.

Näiden alojen markkinat ovat jo suurimmaksi osaksi avoimet kilpailulle ja niillä tapahtuu nopeaa kehitystä, jota markkinoiden kysyntä ja teknologiset muutokset ohjaavat (erityisesti televiestinnän tapauksessa).

Postisektorin, joka tarjoaa taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän viestinnän keskeisen perusrakenteen, on kehityttävä yhdenmukaisesti näillä markkinoilla tapahtuvan kehityksen kanssa, tai muutoin se jää jälkeen ja sen katsotaan yhä enemmän toimivan vain vanhentuneen teknologian varassa.

Koko EU:ssa postipalvelujen arvioidaan käsittelevän 135 miljardia lähetystä vuodessa ja luovan noin 80 miljardin euron liikevaihdon, joka on noin 1,4 prosenttia BKT:stä. Noin kaksi kolmasosaa liikevaihdosta syntyy kirjepalveluista, varattavissa olevat palvelut mukaan lukien. Liikevaihdon loppuosa syntyy paketti- ja pikalähetyspalveluista, jotka jo ovat kilpailulle avointa aluetta.

1.2.2 Sisämarkkinoiden keskeinen osa

Jos EU:n postipalvelut ovat tehottomia, tavarat ja palvelut eivät liiku parhaalla mahdollisella tavalla unionin alueella, mikä haittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä. Myöskään sähköisen kaupankäynnin tarjoamat edut eivät täysin toteudu, jos EU:n postipalvelut, jotka ovat Euroopassa tapahtuvien yrityksiltä yrityksille suunnattujen palvelujen ja kotiintoimitusten keskeinen osa, eivät ole ensiluokkaisia. Monipuolisten ja korkealaatuisten postipalvelujen ja -tuotteiden saatavuuden varmistaminen on siten vahvasti kuluttajien ja yritysten etujen mukaista. Lisäksi postimarkkinat eivät toimi eristyksissä, vaan yhdessä ja kilpailutilanteessa muiden viestintämuotojen kanssa, mikä tekee kaksinverroin tärkeäksi sen, että ne pysyvät uudistumisen ja teknisen kehityksen tasalla ja ovat siten investointien ja innovaatioiden kannalta kiinnostavia.

1.2.3 Suuri yhteiskunnallinen merkitys

Postipalvelujen arvioidaan työllistävän koko EU:ssa välittömästi noin 1,7 miljoonaa henkilöä, joista 1,3 miljoonaa on postialan yleispalvelun toimijoiden työllistämiä. Vaikka alan työntekijöiden määrä on nykyisin melko vakaa useimmissa jäsenvaltioissa, se on kuitenkin vähentynyt joissakin niistä ja tulee luultavasti vähenemään noin 0,8 prosenttia vuodessa seuraavien seitsemän vuoden aikana lisääntyneen tuottavuuden ja muiden viestintätapojen aiheuttaman kilpailun vuoksi. Tämä tulee tapahtumaan siitä riippumatta, millaisia päätöksiä markkinoille pääsyn lisäämisestä tehdään.

Lisäksi postipalvelujen yhteiskunnallinen rooli, joka ulottuu syrjäisille maaseutualueille, on elintärkeä yhteisön sosiaaliselle yhtenäisyydelle. Postipalveluilla on merkittävä solidaarisuuden, yhdistämisen ja kuulumisen symbolin ja ylläpitäjän asema erityisesti kunnissa, kylissä, kaupungeissa ja alueilla sekä unionin reuna-alueilla. Tämä kirjemarkkinoiden yhteiskunnallinen ulottuvuus ilmenee päivittäisenä jokaiseen osoitteeseen tapahtuvana yleisenä keräys- ja jakelupalveluna.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että nykyinen ehdotus ei muuta yleispalveluvelvoitteita, joista määrätään postidirektiivin 2 luvussa, jonka 3-6 artiklassa määritellään yleispalvelu, varmistetaan sen tarjoamisen takaaminen, esitetään vaatimukset, jotka sen on täytettävä, ja tarjottavien palveluiden ominaisuuksia koskevaa tarkkaa ja ajanmukaista tietoa koskevat vaatimukset. Lisäksi on todettava, että mikään jäsenvaltio ei ole ilmoittanut komissiolle yleispalvelun tarjoajalle poikkeuksellisten olosuhteiden tai maantieteellisten olojen vuoksi myönnetystä poikkeuksesta yleispalveluun.

Postisektorin työllisyysvaikutus on erittäin merkittävä tekijä. Olisi huomattava, että näiden työpaikkojen pitkäaikainen säilyminen voidaan parhaiten varmistaa ympäristössä, jossa kilpailu saa aikaan uusia edullisia tuotteita ja palveluja, jotka lisäävät postipalvelujen kysyntää ja tekevät niille mahdolliseksi osallistua viestintämarkkinoiden kasvuun. Tätä tarvitaan myös, jotta postialan toimijat voisivat laajentaa toimintaansa muille alueille ja siten hyötyä laaja-alaisen toiminnan eduista. Jos postipalvelut jäävät jälkeen viestintämarkkinoista kokonaiskehityksestä, on vaara, että postipalvelut menettävät juuri sen yhteiskunnallisen perustan, jolle niiden asema perustuu.

1.2.4 Palvelun laadun korostaminen

Yhtä lukuun ottamatta kaikki yleispalvelun tarjoajat ovat saavuttaneet postidirektiivissä esitetyn tavoitteen ulkomaanpostin toimittamisesta kolmessa päivässä lähetyksen jättöpäivän jälkeen 85 prosentissa ensimmäisen luokan postia ja viidessä päivässä 97 prosentin osalta (vaikkakin eri toimijoiden ja reittien välillä on yhä suuria eroja). Ulkomaanpostin palvelun laadun paraneminen johtuu osittain useimpien eurooppalaisten yleispalvelun tarjoajien allekirjoittamasta REIMS II -päätemaksusopimuksesta [5], joka tekee korkeampien päätemaksujen maksamisen riippuvaiseksi palvelun laadun todistetusta parantumisesta.

[5] Kansainvälinen yleissopimus päätemaksujen maksamisesta, eli korvaus postin lopputoimituksesta.

Kotimaanpostin osalta on vaikeampi mitata edistymistä, koska käytettävissä ei ole yhdenmukaisia ja riippumattomasti valvottuja laatua mittaavia järjestelmiä. Postidirektiivissä edellytetään, että toimijat julkaisevat palvelun laatustandardeja ja tietoa siitä, onko niiden vaatimukset täytetty. Postidirektiivin hyväksymisen jälkeen myös kotimaanpostin laadussa näyttää tapahtuneen (vähemmän dramaattista) kehitystä.

Tähän mennessä palvelun laadussa ja tuottavuudessa tapahtuneet merkittävät parannukset valmistelevat postialan toimijoita paremmin kilpailutilanteeseen.

1.2.5 Postisektorin uudelleenjärjestely

Teknologiasta on tulossa postialan kehityksen merkittävä voima

Nykyisellä teknisellä kehityksellä, kuten televiestintämarkkinoiden nopealla kehittymisellä, Internetin räjähdysmäisellä kehityksellä tai nopeasti syntyvillä sähköisen kaupankäynnin markkinoilla, on merkittävä potentiaalinen vaikutus postialaan, ja se luo sekä uhkia että mahdollisuuksia. Teknologiasta on sen vuoksi tulossa postialan kehityksen merkittävä voima. Lisäksi erityisten tai yksilöllisten palvelujen, jotka menevät paljon peruskirjepalvelua pitemmälle ja joissa joskus yhdistyvät uudet sähköiset viestintäteknologiat ja postipalvelujen lisäarvolliset osat, kehittämisestä on tulossa merkittävä suuntaus.

Syntymässä olevat sähköisen kaupankäynnin markkinat, jotka perustuvat maailmanlaajuiseen Internet-infrastruktuuriin, tekevät kattavat ja korkeatasoiset fyysiset jakeluverkot ja logistiikkapalvelut tarpeellisiksi. Tämä radikaali kehitys muuttaa kuljetus- ja logistiikka-aloja merkittävästi ja luo merkittävän liiketoimintapotentiaalin. Postialan toimijoiden on nopeasti määritettävä ja vakiinnutettava markkina-asemansa tässä uudessa taloudessa, jos ne haluavat hyötyä syntyvistä markkinoista.

Lainsäädännön muuttamisesta riippumatta kirjemarkkinat ovat jo lisääntyvässä kilpailutilanteessa. Peruskirjepalvelun (jota tavallisesti tarjotaan yksinoikeudella) osalta kilpailu johtuu vaihtoehtoisista viestintätavoista (kuten faksi, sähköposti, radiolähetykset ja nykyään Internet), joiden osuus saattaa nopeasti lisääntyä tulevaisuudessa. Näin on jo tapahtunut Kanadassa ja Yhdysvalloissa, joissa merkittävä osuus rahaliikenteestä korvattiin Internetin välityksellä tapahtuvilla siirroilla, kun Internetin läpäisyaste oli saavuttanut kriittisen massan.

Koska perinteisten kirjepalvelujen on jo mukauduttava teknologian kehityksen aiheuttamaan lisääntyvään paineeseen, tarvitaan uusi, mukautetumpi sääntely-ympäristö, jonka avulla kyseisiä palveluja vahvistetaan ja autetaan tulemaan tehokkaammiksi ja paremmin tarpeisiin vastaavaksi. Täten on mahdollista ylläpitää ja parantaa yleispalvelua, johon erityisesti eristyneempien maantieteellisten alueiden asukkaat tukeutuvat, ja siten vahvistaa sosiaalista yhtenäisyyttä.

Monet postialan toimijat ovat viime vuosina ryhtyneet laajoihin uudelleenjärjestelyihin ja uudistusohjelmiin. Uusien tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöä on laajennettu ja siten on parannettu nykyisten postipalvelujen tehokkuutta ja aloitettu uudentyyppisiä palveluja. Tällaisia uusia palveluja ovat lähetysten seuranta- ja jäljittämismahdollisuudet, hybridipostipalvelut ja lisäarvollisten palvelujen tarjoaminen asiakkaille postitusketjun eri tasoilla (esim. osoitetietokannat, postin painaminen ja valmistelu sekä yritysten vastauskuponkien käsittely). Postialan johtavat toimijat ovat lisäksi aloittaneet sähköisen kaupankäynnin markkinoiden kehittämisen.

Jäsenvaltioiden erilainen kehitys

Edellä kuvailtu uudistusprosessi ei kuitenkaan ole ollut samanlainen kaikkialla yhteisössä. Markkinoiden avaamisessa seitsemän jäsenvaltiota on tietyissä suhteissa mennyt pitemmälle kuin postidirektiivin mukainen mahdollinen enimmäisvaraus edellyttää. Ruotsissa ja Suomessa ei ole postimonopolia. Saksassa, Alankomaissa, Espanjassa, Italiassa ja Tanskassa varattujen palvelujen kattama alue on jo nyt pienempi kuin direktiivissä sallittu enimmäismäärä. Saksassa nykyinen raja on 200 grammaa tavallisen postin ja 50 grammaa suoramainonnan osalta; Alankomaissa (tiukasti määritelty) suoramainonta ei kuulu monopoliin ja hintojen painoraja (suunniteltu kesäkuuksi 2000) tulee olemaan 100 grammaa; Espanjassa kaikki paikallispostilähetykset ja suoramainonta ovat monopolin ulkopuolella; myös Italiassa suoramainonta on monopolin ulkopuolella.

Tällaiset erot lähestymistavassa voivat johtaa sisämarkkinoiden vääristymiseen ja epävakauteen. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa jatkuva yhdenmukaistaminen, jonka tavoitteena on markkinoiden avautuminen. Tämä on jo suuntauksena monissa jäsenvaltioissa.

Välitön kilpailu on edelleen vähäistä kirjemarkkinoilla

Postidirektiivissä on edellytetty vain hyvin rajoitettua markkinoiden avaamista (yli 350 grammaa painavat kirjeet tai viisinkertainen nopein perustariffi). Se ei luonut todellista kilpailua kirjemarkkinoille, koska se avasi kilpailulle keskimäärin vain kolme prosenttia julkisten toimijoiden postituloista. Merkittävä askel on siten lykätty tapahtuvaksi myöhemmin direktiivissä säädetyn aikataulun mukaisesti. Varattuja palveluja koskevan keskenään eroavan kansallisen lainsäädännön voimassapito johtaa tilanteeseen, jossa sisämarkkinoita ei vielä ole saatettu päätökseen palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden osalta.

Itse asiassa postidirektiivin julkaisemisen jälkeen tapahtunut kehitys on osoittanut, että eri yleispalvelun tarjoajien välillä ja jäsenvaltioiden välillä on yhä huomattavia eroja. Nämä erot keskittyvät kolmelle alueelle:

- myönnettyjen monopolien laajuus, joka monissa jäsenvaltioissa on huomattavasti alle direktiivissä sallitun 350 gramman enimmäisrajan (esim. Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Alankomaissa, Italiassa, Ruotsissa ja Suomessa)

- yleispalvelun tarjoajien toiminnallinen vapaus liittoutua yksityisten toimijoiden kanssa

- palvelun laadussa olevat erot, erityisesti tavallisen kotimaanpostin ja massapostitusten osalta.

Lisääntyvä välitön ja välillinen kilpailu ja alan keskittyminen

Eräät toimijat ovat pyrkineet tekemään hankintoja ja laajentumaan kansainvälisesti. Ne käyttäytyvät jo markkinasuuntautuneiden toimijoiden tavoin. Sellaiset erot voivat vielä lisääntyä, kun pikapaketti-, kuljetus- ja logistiikkamarkkinoilla toimivat tärkeimmät toimijat yhdistyvät. Pienemmät toimijat voivat kuitenkin muodostaa alueellisia tai muunlaisia strategisia liittoutumia. Nämä erilaiset kehityssuunnat johtavat sisämarkkinoiden lisääntyviin vääristymiin ja tekevät välttämättömäksi toteuttaa lisää lainsäädännöllisiä muutoksia, joilla yhdenmukaistetaan postipalvelujen tarjoamisen edellytyksiä.

Postidirektiivin antamisen jälkeen aktiivisemmat yleispalvelun tarjoajat ovat tehneet huomattavasti ulkomaisia hankintoja läheisillä kilpailulle avoinna olevilla markkinoilla. Kyseiset (pääasiassa julkiset) toimijat ovat yhä enemmän pyrkineet hankkimaan yhtiöitä, joilla on liiketoimintaa, asiantuntijoita ja kansainvälisiä verkkoja pikalähetys-, paketti- ja logistiikkamarkkinoilla, jotta ne voisivat vastata asiakkaiden lisääntyvään kysyntään Euroopan kattavista palveluista ja kohdata yksityisten toimijoiden taholta tulevan välittömän kilpailun.

Eräät yleispalvelun tarjoajat ovat myös käyttäneet hyväksi kansallisen verkon ja hyvän markkina-asemansa tarjoamia etuja laajentaakseen toimintaansa peruspostimarkkinoihin liittyville markkinoille, kuten sähköpostin lisäarvopalveluihin (esim. koodattujen asiakirjojen turvallinen sähköinen siirto), rahoituspalvelut ja yritysten postinkäsittelypalvelut.

Tämän ehdotuksen kannalta on myös merkittävää, että useat yleispalvelun tarjoajat ovat myös jo valmistautumassa avoimempia kotimaan ja kansainvälisiä kirjemarkkinoita varten hankintojen ja yhteenliittymien avulla (esim. TNT Post Groupin, the UK Post Officen ja Singapore Postin yhteisyritys). Kyseisen kaltaiset kehityssuunnat osoittavat, että direktiivin jälkeen postiala on ennakoinut kirjemarkkinoiden tulevaa kehitystä ja että tulevaisuudessa tapahtuvan markkinoiden avautumisen mahdollisuus on jo ollut joidenkin yleispalvelun tarjoajien liiketoimintaa koskevien päätösten keskeinen kriteeri.

Lisääntyvät kilpailua koskevat ongelmat

Yleispalvelun tarjoajien lisääntyvä kaupallinen toiminta yhdistettynä laajojen kotimaan monopolien jatkumiseen on antanut aihetta lisääntyvään kilpailua koskevaan huolestumiseen, johon on sisältynyt väitteitä ristikkäisistä tuista varatuilta palveluilta kilpailulle avoinna oleville palveluille. Yksityisten toimijoiden ja yleispalvelun tarjoajien itsensä tekemien, väitettyjä kilpailun vastaisia käytäntöjä tai epäoikeudenmukaisia valtiontukia koskevien kantelujen määrä on lisääntynyt. Yleispalvelun tarjoajien kotimaanmarkkinoiden huomattavan osan jatkuva suojeleminen ei ole keskipitkällä ajalla kannattavaa, koska se nojautuu markkinoiden vähemmän dynaamiseen osaan ja postimonopolien historialliseen laajuuteen perustuvaan lainsäädäntöön. Lisäksi yleispalvelun tarjoajat ovat joka tapauksessa yhä enemmässä määrin valmistautumassa kilpailukykyiseen tulevaisuuteen kotimaan- ja Euroopan markkinoillaan.

Työllisyyden kehittyminen

Postialan käynnissä olevat uudelleenjärjestelyt ovat johtamassa muutoksiin työllisyydessä. Yleispalvelun tarjoajien työllisyystasot ovat yleisesti ottaen useimmissa jäsenvaltioissa olleet vakaat viime vuosina siten, että yksittäiset nousut ja laskut ovat olleet keskimäärin 0,4 prosenttia vuodessa kaudella 1995-1998. Kahdessa tapauksessa yleispalvelun tarjoajien työllisyydessä tapahtui huomattavaa laskua: Saksassa vähennettiin vapaaehtoisen poistuman avulla 45 000 kokoaikatyötä vastaavaa työpaikkaa (17 prosenttia) vuosina 1995-1998 ja Ruotsissa 4 000 kokoaikatyötä vastaavaa työpaikkaa (9 prosenttia) samana aikana. Yhdessä tapauksessa, Alankomaissa, kokoaikatyötä vastaavien työpaikkojen määrä nousi jopa 41 088:lla, mikä johtui pääasiassa siitä, että yleispalvelun tarjoaja hankki omistukseensa TNT-ryhmän.

Samalla kun teknologian käyttöönotto ja kilpailupaineet ovat aiheuttanet kyseisten yleispalvelun tarjoajien perinteisiin palveluihin liittyvien työpaikkojen vähentymisen, uusia työpaikkoja syntyy sekä uusien palvelujen yhteydessä että yksityisellä sektorilla. Esimerkiksi Saksassa yksityiset toimijat, jotka avoimempien markkinoiden vuoksi perustivat uusia palveluja, saivat aikaan 5 000 uutta koko- ja osa-aikatyöpaikkaa ja 11 000 erityisiin työsopimuksiin perustuvaa osa-aikatyöpaikkaa pelkästään vuonna 1999. Vaikka yleispalvelun tarjoajan työpaikkojen määrä väheni yhtä paljon, vähennykset liittyivät tuottavuuden kasvuun ja uudelleenjärjestelyihin.

1.3 Tarve jatkaa markkinoiden avaamista kilpailulle

Kehityssuunnat

Sähköpostin ja sähköisen kaupankäynnin kehittymisen seuraukset vaikuttavat neljään asiaan. Ensinnäkin kehitys johtaa kirjeiden määrän pienenemiseen, erityisesti kun sähköinen pankkiasiointi ja sähköinen suoramainonta lisääntyvät Internetin käytön saavuttaessa kriittisen massan. Toiseksi tiettyihin pisteisiin keskittyvän ulkomaan sähköisen hybridipostin määrä kasvaa, vaikka äskettäinen Citicorp-tuomio [6] saattaa rajoittaa kasvua jonkin verran. Kolmanneksi sähköisen kaupankäynnin kehittyminen johtaa pakettilähetysten määrän kasvuun. Neljänneksi tietylle asiakastyypille suunniteltujen lisäarvollisten palvelujen kysyntä kasvaa.

[6] Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10. helmikuuta 2000 yhdistetyissä asioissa C-147/97 ja C-148/97 edellytti kotimaan postimaksun maksamista, jos posti siirretään sähköisesti rajan yli ja se tulee sen jälkeen uudelleen kotimaanmarkkinoille jaettavaksi, ellei käytössä ole kustannukset kattavaa maksujärjestelmää.

Nämä ovat lisäperusteita kirje- ja pakettipostin peruspalvelujen parantamiselle, jolla estettäisiin sähköpostia valtaamasta yhä enemmän alaa kirjepostilta, sekä tavallisten kirjepalvelujen ja lisäarvollisten palvelujen eron selventämiselle (katso jäljempänä kohta 2.9.2).

Markkinoiden avaamisen ja yleispalvelun välillä ei ole ristiriitaa

Lähetyspalveluissa voidaan merkittävästi hyödyntää mittakaavaetuja ja palvelujen kattavuutta. Postimarkkinoiden vapauttamisesta saadut kokemukset osoittavat, että palvelun ylläpidon ja parantamisen ja kilpailun asteittaisen lisäämisen välillä ei ole ristiriitaa, jos yleispalvelun tarjoajalla on tarvittava kaupallinen ja hinnoitteluun liittyvä jousto, jotta se pystyy vastaamaan kilpailuun lain rajoitusten puitteissa. Erityisesti yleispalvelun tarjoajien rahoituksellisen aseman parantuminen, heidän kokemuksensa ja taitotietonsa sekä se seikka, että monet yleispalvelun osat ovat jo kannattavia, tekevät mahdolliseksi kattaa suuren osan yleispalvelun tarjoamisesta syntyvä kuluja. Lisäksi postidirektiivin mukaan on mahdollista perustaa korvausrahasto, josta voidaan korvata kaikki sellaiset yleispalvelun kustannukset, joita uudelleen määritellyt varatut palvelut eivät kata, ja joka on ehdotuksen keskeinen suojatoimenpide. Kyseinen suojatoimenpide on jo nykyisessä direktiivissä.

Eräät kuluttajansuojajärjestöt ovat lisäksi vaatineet kirjemarkkinoiden avaamista kilpailulle jo jonkin aikaa [7]. Erityisesti BEUC on selvästi todennut, että se suosii postimonopolien täydellistä lakkaamista vuoteen 2005 mennessä, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus valita eri palveluntarjoajien välillä ja jotta kannustettaisiin palveluntarjoajia parantamaan laatua. Ehdotuksessa otetaan huomioon sekä kuluttajansuojajärjestöjen näkemys että tarve suoda yleispalvelun tarjoajille kohtuullinen ja oikeasuhtainen sopeutumisaika, johon kuuluu myös tarkasteluvaihe. Kun usean julkisen toimijan asema muuttuu sellaiseksi, että ne ovat kauempana valtion välittömästä vaikutuspiiristä toiminnallisissa ja kaupallisissa asioissa, ne hyötyvät lisääntyvästä kaupallisesta vapaudesta ja valmistautuvat suoraan kilpailuun samalla kun ne turvaavat ja vahvistavat sosiaalista tehtäväänsä.

[7] Esimerkiksi BEUC:n kanta (Bureau Européen des Unions des Consommateurs, Euroopan kuluttajajärjestöjen toimisto) 6. tammikuuta 1999.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että yleispalvelun tarjoajat muuttuvat tehokkaammiksi ja pystyvät paremmin kilpailemaan vaihtoehtoisten viestintämuotojen kanssa ja ovat vapaita monipuolistumaan ja laajentumaan lähimarkkinoille, ne pystyvät palvelemaan käyttäjiä ja varmistamaan alan pitkäaikaisen elinkelpoisuuden yleensä ja yleispalvelun erityisesti.

Sopiva ajankohta

Tulevassa lainsäädännön kehityksessä on otettava huomioon teknologiassa ja alan yleisrakenteessa tapahtuvat nopeat muutokset. Jos näin ei tehdä, alan nykyinen työllisyystilanne huonontuu jatkuvasti ja uusia työpaikkoja ei synny aukon paikkaamiseksi.

Yleispalvelun tarjoajat ovat jo aloittaneet yhä nopeammassa tahdissa jatkuvan, peruuttamattoman muutosprosessin, jonka avulla ne voivat hyötyä sisämarkkinoiden dynamiikasta niiden kehittyessä.

Tällä hetkellä ja tulevaisuudessa on nähtävissä, että kirjepostin markkinat kasvavat (noin 2-3 prosenttia vuodessa), mutta on hyvin mahdollista, että jossakin tulevaisuuden vaiheessa vaihtoehtoinen teknologia voi vaikuttaa tähän kasvuun. Sitä ennen syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia (esim. sähköisen kaupankäynnin kehittymisestä johtuvat) ja nyt on tilaisuus avata merkittävästi sisämarkkinoita postipalvelujen osalta. Sellainen toimenpide tekisi yleispalvelun tarjoajille mahdolliseksi hyötyä markkinoiden kasvusta ja toteuttaa kilpailun kohtaamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Tämän vuoksi ehdotuksesta on pyritty tekemään toteutettavissa oleva ja järkevä ottaen huomioon sopeutumiseen tarvittava aika.

2. Komission ehdotus

2.1 Ehdotettujen toimenpiteiden tavoitteet ja laajuus

Komission ehdotuksen tavoitteena on edetä kohti sisämarkkinoiden toteuttamista postipalvelujen osalta ja samalla varmistaa yleispalvelun säilyminen direktiivin ja Lissabonin huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että lisääntyneen kilpailun avulla parannetaan postin lähettäjille tarjottavan palvelun tasoa sen laadun ja hintojen suhteen sekä vahvistetaan siten Euroopan taloutta. Tähän päästään parhaiten sopimalla 1. tammikuuta 2003 otettavasta merkittävästä askeleesta eteenpäin ja laatimalla myös aikataulu markkinoiden avaamisen jatkamista koskeville päätöksille.

Komissio katsoo, että vuoden 2003 askeleen pitäisi olla selkeästi jäsenvaltioiden toteutettavissa ja että siinä pitäisi keskittyä erityisesti markkinoille, joissa avautumista on jo tapahtunut, sekä nopeimmin kasvaville aloille, joilla markkinoiden kasvu voi tasapainottaa kilpailun vaikutusta yleispalvelun tarjoajiin. Askeleen pitäisi myös olla tarpeeksi merkittävä, jotta se luo todellista kilpailua.

Komissio uskoo myös, että Lissabonin huippukokouksessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti vuonna 2003 tapahtuvaa markkinoiden avaamisen jatkamista koskevan päätöksen jälkeen pitäisi jatkaa kohti sisämarkkinoiden täydellistä toteuttamista tekemällä asiaa koskeva ehdotus ennen joulukuun 2004 loppua aikaisemmin samana vuonna tehtävän selvityksen jälkeen.

Edellä kuvaillun tilanteen ja ilmaistujen tavoitteiden perusteella komissio on sitä mieltä, että on olennaisen tärkeää laatia suunnitelma postidirektiivillä aloitetun postisektorin uudistamisprosessin jatkamisesta ja että se voidaan tehdä tämän ehdotuksen avulla. Sellainen lähestymistapa on avointen ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden tavoitteiden ja Lissabonin huippukokouksen päätelmien mukainen. Se on myös tarpeellinen ja oikeasuhtainen vastaus tarpeisiin, joita on sekä käyttäjillä että Euroopan taloudella laajemmassa merkityksessä.

Tällä ehdotuksella muutetaan postidirektiiviä antamalla selvä suunta ja aikataulu yhteisön postisektorin avaamisen jatkamiseksi järjestelmällisellä tavalla, joka antaa kaikille markkinatoimijoille ja erityisesti yleispalvelun tarjoajille riittävästi aikaa saattaa uudistusprosessi päätökseen ja mukautua suuremman kilpailun olosuhteisiin vakaassa ja ennakoitavissa olevassa oikeudellisessa ympäristössä.

Tässä ehdotuksessa ehdotetaan sen vuoksi postipalvelujen sisämarkkinoiden asteittaisen ja säännellyn avaamisen jatkamista kahdessa vaiheessa. Ensimmäiseen vaiheeseen, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2003, kuuluu nykyisten paino- ja hintarajoitusten yleinen pienentäminen eräiden palvelujen osalta, jotka voidaan edelleen varata, sekä vastaava kaikkien paino- ja hintarajoitusten poistaminen lähtevältä ulkomaanpostilta ja pikapostilta.

Markkinoiden avaamisen seuraava vaihe tulee voimaan 1. tammikuuta 2007. Siihen kuuluu yleispalvelun tarjoajille direktiivin 7 artiklan mukaisesti myönnettyjen, jäljellä olevien yksinoikeuksien vähentäminen edelleen siten, että tarve yleispalvelun säilyttämiseksi otetaan huomioon. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi päätettävä tämän vaiheen laajuudesta viimeistään 31. joulukuuta 2005 komission viimeistään 31. joulukuuta 2004 tekemän ehdotuksen perusteella, jota edeltää alaa koskeva selvitys. Komission pitäisi selvityksessään keskittyä yleispalvelun säilyttämiseen kilpailuympäristössä.

2.2 Vuonna 2003 toteutettava ensimmäinen vaihe; hinta/painorajojen pienennykset

Postidirektiivissä säädettyjä sellaisten postipalvelujen enimmäisrajoja, jotka jäsenvaltiot voivat siinä määrin kuin on tarpeen yleispalvelun tarjoamisen rahoittamiseksi varata yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille, ehdotetaan alennettavan 1. tammikuuta 2003 alkaen nykyisestä 350 grammasta ja viisinkertaisesta vakiomaksusta 50 grammaan ja 2,5 kertaiseen maksuun tavallisen kotimaanpostin, tulevan ulkomaanpostin ja suoramainonnan osalta sekä 0 grammaan lähtevän ulkomaanpostin osalta. Lähtevän ulkomaanpostin ja pikapostin osalta nykyinen hintaraja poistetaan.

Syyt rajan asettamiseen 50 grammaan ovat seuraavat:

Postidirektiivin nojalla yleispalvelun tarjoajille nykyään varattavissa olevien palvelujen enimmäismäärä on keskimäärin 70 prosenttia yleispalvelun tarjoajien kokonaispostituloista yhteisössä. Lähetysten, jotka painavat 50-350 grammaa, osuus yleispalvelun tarjoajien postipalveluista saamista tuloista yhteisössä on keskimäärin 16 prosenttia. Ehdotettu askel noudattaa siten asteittaista ja säänneltyä lähestymistapaa hinta- ja painorajojen alentamisessa. Mutta askel on kuitenkin riittävän suuri, jotta se rohkaisee julkisia toimijoita mukautumaan uusiin markkinaehtoihin.

Vain pieni osa kilpailulle avatusta 16 prosentista tulee olemaan uusien toimijoiden käytettävissä, mikä johtuu rinnakkaisen jakeluverkon perustamiseen tarvittavasta ajasta ja sen kustannuksista. Kilpailuympäristössä jo toimivista postimarkkinoista saatujen kokemusten perusteella voidaan arvioida, että keskipitkällä ajalla nykyinen palvelun tarjoaja säilyttää 80-90 prosenttia kilpailulle avatuista markkinoista.

Tämän ehdotuksen mukaisen markkinoiden avaamisen kertaluonteinen vaikutus työllisyys vähentymiseen olisi se, että nykyinen julkisten toimijoiden työllisyys vähentyisi edelleen 2,5 prosentilla käynnissä olevan uudistamisprosessin vuoksi. Hyvin rajoitettu lähestymistapa, jota edustaisi 100 gramman rajan valinta, vastaisi vain yhdeksää prosenttia markkinoiden avautumisesta mutta puolta tästä työllisyyden vähentymisestä. Tällä työllisyysvaikutuksessa olevalla erolla ei voi perustella 100 gramman rajan valintaa, koska se olisi riittämätön kilpailusta saatavan todellisen hyödyn kannalta eikä se riittäisi takaamaan parempia työllisyysnäkymiä sekä yksityisille että julkisille toimijoille keskipitkällä ajalla (katso myös jäljempänä kohta 2.8).

Useimmissa jäsenvaltioissa 50 grammaa on käytössä oleva painoraja, ja sen ei siten pitäisi aiheuttaa suuria teknisiä muutoksia toiminnassa. Raja on riittävän korkea, jotta se ei aiheuta käytännön ongelmia, joita voisi syntyä, jos varattuja palveluja kierrettäisiin nostamalla yksittäisten lähetysten painoa keinotekoisesti.

2.3 Alueet, joilla hinta/painorajat poistetaan

Postidirektiivin 7 artiklassa säädetään, että komission pitäisi kyseisen ehdotuksen taustaksi tekemässään postialaa koskevassa selvityksessä käsitellä myös mahdollisuuksia avata ulkomaanposti ja suoramainonta kilpailulle 1. tammi- kuuta 2003 alkaen.

- Suoramainonta

Suoramainonnan osalta on huomioitava seuraavat seikat:

Yhteisön yleispalvelun tarjoajien postipalveluista saamista tuloista keskimäärin kahdeksan prosenttia on peräisin suoramainoksista, joiden paino on 0-50 grammaa [8], mikä osoittaa ehdotuksen olevan asteittaisen ja säännellyn markkinoiden avaamisen linjalla.

[8] Suoramainokset, joiden paino on 50-350 grammaa, on jo avattu kilpailulle 50 gramman rajalla.

Suoramainonta on nopeasti kasvava ja kannattava segmentti (määrä ja tulot kasvavat noin viisi prosenttia vuodessa), joka jo kilpailee vaihtoehtoisten viestintävälineiden kanssa. Kuusi jäsenvaltiota on jo avannut tämän segmentin kokonaan tai osittain kilpailulle. Suoramainonnan nykyinen ja ennustettu kasvu (määrän ja arvon kasvu viidellä prosentilla vuodessa seuraavien seitsemän vuoden ajan) heijastelee sitä, että suoramainonnan määrä Euroopassa henkeä kohti on alle puolet Yhdysvalloissa lähetetystä suoramainonnasta. Kilpailijoilla on siten runsaasti tilaa ottaa osuus kasvavista markkinoista ilman, että yleispalvelun tarjonta vaarantuu merkittävän tulojen pienentymisen vuoksi. Tämä askel lisäisi suoramainonnan määrää ja laatua ja vahvistaisi koko suoramainonta-alaa kilpailussa vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden kanssa.

Komissio kuitenkin myöntää, että muualla esitetty pienentäminen 50 grammaan on jo merkittävä askel. Lisäksi noin kolmannes siitä 16 prosentin osuudesta yleispalvelun tuottajien postituloja, jonka 50 gramman raja avaa kilpailulle, muodostuu suoramainonnasta. Komissio myöntää, että tietyt jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole avanneet näitä markkinoita, mahdollisesti haluavat edelleen varata ehdotetun painorajan alapuolella olevan suoramainonnan siinä määrin kuin se on välttämätöntä yleispalvelun tarjoamisen takaamiseksi. Tämän vuoksi, jotta vuonna 2003 otettava askel on "asteittainen ja säännelty", komissio ei ehdota tässä vaiheessa muun suoramainonnan avaamista kilpailulle.

- Lähtevä ulkomaanposti

Lähtevän ulkomaanpostin osalta komissio uskoo, että tämä palvelu, joka on useimmissa jäsenvaltioissa käytännössä vapautettu, tekisi nykyisille ja uusille postialan toimijoille mahdolliseksi muodostaa kumppanuuksia ulkomaisten toimijoiden kanssa ulkomaanpostin toimittamiseksi jäsenvaltioihin ja erityisesti hyötyä kaikista kansallisten markkinoiden avaamisista 50 gramman rajan alapuolella. Komissio ehdottaa sen vuoksi, että lähtevän ulkomaanpostin vapauttaminen (noin kolme prosenttia yleispalvelun tarjoajien kokonaispostituloista) otetaan osaksi markkinoiden avaamisen seuraavaa vaihetta vuonna 2003.

- Saapuva ulkomaanposti

Saapuvan ulkomaanpostin osalta komissio on ottanut huomioon perustelut, joiden mukaan saapuvan ulkomaanpostin vapauttamista voi olla vaikeampi säännellä, koska lähetysten todellista alkuperää on vaikea tarkistaa. Toiseksi se voi ajan mittaan johtaa kotimaan massapostitusten (noin 30 prosenttia kotimaan lähetyksistä) osan uudelleensijoittamiseen, mikä tekee sen vaikutuksista ennalta arvaamattomampia. Lisäksi eräiden jäsenvaltioiden (erityisesti Luxemburgissa, Irlannissa ja Kreikassa) saapuvan ulkomaanpostin keskimääräistä suuremmat määrät voivat aiheuttaa sen, että kyseisten markkinoiden avaamisen vaikutukset muodostuvat tässä vaiheessa suhteettoman suuriksi kyseisten jäsenvaltioiden yleispalvelun tarjoajille. Komissio ei sen vuoksi ehdota saapuvan ulkomaanpostin markkinoiden avaamista seuraavassa vaiheessa vuonna 2003.

- Pikapostipalvelut

Kokemus on osoittanut, että lisäarvoperusteet, joita sovelletaan pikapostipalveluihin varatun alueen ulkopuolella, ovat hyvin kiistanalaisia. Komission tietoon on tullut monia tapauksia, joissa tämä on aiheuttanut ongelmia. On käynyt myös ilmi, että rajoitetuissa tapauksissa näitä palveluita voidaan tarjota alle hintarajan. Sen vuoksi komissio esittää pikapostipalveluiden hintarajan poistamista. Tämän toimenpiteen vaikutuksen arvioidaan olevan alle yksi prosentti yleispalvelun tarjoajien postituloista.

2.4 Ehdotetun markkinoiden avaamisen arvioidut vaikutukset

Näillä yhdistetyillä toimenpiteillä jatketaan markkinoiden avaamista, kuten postidirektiivissä on säädetty, ja säilytetään suuri osa nykyisistä varattavissa olevien tulojen enimmäismäärästä. Koko yhteisössä keskimäärin 50 prosenttia yleispalvelun tarjoajien kokonaispostituloista säilyy varattavissa olevan enimmäismäärän puitteissa uuden 50 gramman painorajan hyväksymisen sekä lähtevän ulkomaanpostin ja pikapostin markkinoiden täydellisen avaamisen jälkeen, kun määrä nykyisellään on 70 prosenttia.

Tämä merkitsee sitä, että ehdotetut toimenpiteet vastaavat markkinoiden 20 prosentin lisäavaamista (tuloina laskettuna) edelliseen direktiiviin verrattuna ja että ne ovat kohtuullinen, oikeasuhtainen ja täytäntöönpanokelpoinen välivaihe, joka antaa kaikille yleispalvelun tarjoajille riittävästi aikaa (viisi vuotta) valmistautua seuraavaan merkittävään askeleeseen kohti postipalvelujen sisämarkkinoita. Toimenpiteet eivät siten nykyisten taloustietojen valossa vaaranna yleispalvelun tarjoajien taloudellista vakautta.

2.5 Tarve jatkaa markkinoiden avaamista

Markkinoiden avaamisen seuraava vaihe 1. tammikuuta 2007

Aikataulun laatiminen postimarkkinoiden avaamisen loppuun saattamiselle jo nyt on tärkeää sekä yleispalvelun pitkäaikaisen elinkelpoisuuden että koko postialan jatkuvan kasvun ja kehittymisen kannalta. Postipalvelujen täydellisesti toimivien ja kilpailulle avointen sisämarkkinoiden varmistaminen yhteisön tasolla:

- tarjoaa tarvittavan dynamiikan kaikkialla yhteisössä uudenaikaisten ja tehokkaiden postien jatkuvalle kehittämiselle innovoinnin ja kilpailutilanteen kehittyviin palveluihin kohdistuvien dynaamisten vaikutusten avulla. Kuten markkinoiden viimeaikaisen kehityksen perusteella on jo nähty, markkinoiden avautumisen mahdollisuus voi jo itsessään toimia muutoksen kannustimena, edellyttäen että mahdollisuus on todellinen ja vakuuttava. On olennaista, että kaikki yleispalvelun tarjoajat aloittavat valmistelut mukautuakseen kaupallisempaan ja kilpailevampaan ympäristöön.

- mahdollistaa kaikkien jäljelle jäävien yleispalvelun kustannusten, joita ei voida kattaa suuremmalla palvelun ja hinnoittelun joustavuudella, kattamisen korvausrahaston ja/tai toimilupajärjestelmän avulla, mikä takaisi yleispalvelun säilymisen tulevaisuudessa.

- edistää uusia investointeja ja uusien palvelujen kehittämistä alalla sekä nykyisten postialan toimijoiden että uusien markkinatoimijoiden toimesta, mitä ei tapahtuisi selkeän aikataulun puuttuessa.

- tarjoaa parhaat edellytykset postipalvelujen ja muiden palvelujen vuorovaikutuksen edistämiselle tulevaisuudessa, mikä johtaa postialan täydelliseen integrointiin osaksi tietoyhteiskuntaa ja sen osuuden säilyttämiseen laajemmista viestintä- ja logistiikkamarkkinoista.

- auttaa varmistamaan, että sekä julkiset että yksityiset postialan toimijat eri puolilla yhteisöä voivat tarjota palvelujaan yhdenvertaisin edellytyksin siten, että sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka ovat avanneet kotimaan postimarkkinat kilpailulle, sijoittautuneet toimijat eivät ole kyseisillä markkinoilla kilpailullisesti huonommassa asemassa kuin toimijat, jotka ovat sijoittuneet sellaisiin yhteisön osiin, joissa kotimaanmarkkinat on suojeltu varausten avulla.

- kannustaa yleispalvelujen tarjoajia lisäämään ydinpalvelujensa kilpailukykyä vaihtoehtoisten, sähköisten lähetysmenetelmien taholta tulevan kasvavan kilpailun vuoksi.

- pienentää kilpailuongelmien riskiä, joka syntyy kansallisten postimonopolien aseman perineiden yleispalvelun tarjoajien hallitsevan aseman laajenemisesta liitännäismarkkinoille, kuten rahoituspalveluihin tai palveluihin, joissa konkreettinen perille toimittaminen on yhdistetty muihin kuin varsinaisiin postitoimintoihin, kuten logistiikkaan ja varastointipalveluihin, tai hybridipostipalveluihin.

- tyydyttää Euroopan laajuisesti toimivien yritysten sellaiseen yhteen postikumppaniin kohdistuva kysyntä, joka voisi hoitaa kaikki niiden postitukseen liittyvät tarpeet.

- varmistaa yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattaminen kohtuullisen ajan puitteissa, jotta kaikilla kansalaisilla ja yrityksillä olisi käytettävissään pysyvästi korkealaatuinen yleispalvelu samoin edellytyksin kaikkialla yhteisössä.

Markkinoiden avaamisella on siten myönteinen vaikutus taloudellisen toiminnan tasoon yleensä, minkä lisäksi se vaikuttaa yhteisön taloudelliseen yhdentymiseen ja sosiaaliseen yhtenäisyyteen.

Näistä syistä ehdotuksessa katsotaan, että markkinoiden avaamisen seuraavan vaiheen pitäisi alkaa 1. tammikuuta 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi päätettävä tämän vaiheen laajuudesta viimeistään 31. joulukuuta 2005 komission viimeistään 31. joulukuuta 2004 tekemän ehdotuksen perusteella, jota edeltää alaa koskeva selvitys. Komission pitäisi selvityksessään keskittyä yleispalvelun säilyttämiseen kilpailuympäristössä.

2.6 Markkinoiden avaamisen arvioitu vaikutus yleispalvelun tarjoajien toimintaan

Olettaen että alalla ei tapahdu lisää lainsäädännöllisiä muutoksia, yleispalvelun tarjoajien postialan toiminnan keskeisten alueiden nykyisin varattavissa olevalla alueella arvioidaan kasvavan sekä määrällisesti että tuloina laskettuna keskimäärin 2,2 prosenttia vuodessa vuosina 2000-2007.

Vaikka tänä aikana tapahtuviin lainsäädännöllisiin muutoksiin kuuluisikin markkinoiden täydellinen avaaminen vuonna 2007 sekä 50 gramman raja vuonna 2003, yleispalvelun tarjoajien tulojen arvioidaan edelleen kasvavan 2,3 prosenttia vuodessa samana aikana.

Nämä arviot osoittavat, että jopa sen mahdollisuuden toteutuessa, että markkinat avattaisiin täydellisesti vuonna 2007, yleispalvelun tarjoajien kokonaistoiminnan kasvu säilyy positiivisella tasolla. Näitä arvioita voidaan verrata postimarkkinoiden yleiseen kasvuun noin kolmella prosentilla vuodessa kolmena viimeksi kuluneena vuotena.

2.7 Kestävä takuu yleispalvelun tarjoamisesta.

Yleispalvelun kustannusten, joilla tarkoitetaan kaupallisesti kiinnostamattomien palvelujen tarjoamisesta syntyvää ylimääräistä taakkaa, arvioidaan vastaavan keskimäärin viittä prosenttia yleispalvelun tarjoajien postituloista. On virheellistä olettaa, että merkittävää osaa yleispalvelun tarjoamiseen liittyvistä kuluista ei voitaisi rahoittaa kaupallisin keinoin. Kaikki yleispalvelun tarjoamisen lisäkustannukset, joita varatut palvelut eivät kata, voidaan kattaa korvausrahastolla.

Yleispalvelun tarjoajien taloudellinen suorituskyky on merkittävästi parantunut viime vuosien aikana. Yhtä lukuun ottamatta kaikki yleispalvelun tarjoajat saavat nyt kustannukset peitettyä, ja jotkut saavat huomattavaa voittoa ja pystyvät jopa tekemään merkittäviä hankintoja muissa jäsenvaltioissa. Tämä kehityssuunta jatkuu tulevaisuudessa, kun tarjoajat parantavat tuottavuutta ja palvelun laatua, kuten nykyisessä direktiivissä on säädetty. Postipalvelujen markkinoiden tasainen kasvu ja yleispalvelun tarjoajien tuottavuuden kasvusta johtuva taloudellisen tuloksen paraneminen tekee jatkossakin mahdolliseksi tarjota ainakin merkittävä osa yleispalvelusta kaupalliselta pohjalta.

Ei myöskään pidä väheksyä nykyisten yleispalvelun tarjoajien etuasemaa sellaisissa seikoissa kuin kokemus, verkosto, toiminnan laajuus ja ulottuvuus, taitotieto, imago ja asiakasuskollisuus, joita minkä tahansa kilpailijan on vaikea nopeasti saada aikaan. Erityisesti yleispalvelun tarjoajien verkosto on merkittävä kilpailullinen etu, koska sitä on vaikea kopioida ja se muodostaa siten lisäkynnyksen, jonka yli uusien kilpailijoiden on päästävä kasvattaakseen liiketoimintansa määrää.

Tammikuun 1. päivään 2003 mennessä edellytetty markkinoiden avoimuuden aste antaa jäsenvaltioille edelleen mahdollisuuden varata merkittävä määrä palveluja yleispalvelun tarjoajalle (tai tarjoajille), millä voidaan kompensoida niiden yleispalveluvelvollisuudesta koituvat kustannukset yli sen, mitä kaupallinen toiminta tuottaa, ja tehdä niille mahdolliseksi valmistautua markkinoiden lisäavautumiseen.

Kilpailevien kirjemarkkinoiden luomisessa pidemmälle ehtineissä jäsenvaltioissa saadut kokemukset osoittavat, että uudenaikainen ja tehokas posti voi itsenäisesti tarjota postidirektiivissä edellytetyn tasoisen yleispalvelun kilpailuympäristössä tukeutuen yleisen postiverkostonsa ja huomattavan kansallisen profiilinsa tarjoamiin etuihin. Ei myöskään ole mitään todisteita siitä, että markkinoiden merkittävä avaaminen vaarantaisi postidirektiivin vaatimuksen "kohtuullisista hinnoista". Joissakin tapauksissa yhtenäinen hinnoittelu voi helposti kehittyä "yhtenäiseksi hintarakenteeksi", jossa otetaan huomioon eri käyttäjäluokat kuten tavallisesti jo on yritysasiakkaiden laita.

Joka tapauksessa nykyisessä postidirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot tarkastelevat hintojen tasoittamista siten, että ne vastaavat paremmin kustannuksia, kuten direktiivissä edellytetään. Ruotsissa (jossa postimarkkinat avattiin täysin kilpailulle vuonna 1994) ja Espanjassa (jossa paikallisposti on perinteisesti ollut vapaata) saadut kokemukset osoittavat, että yleispalvelun tarjoajat eivät tähän mennessä ole hylänneet yksityisasiakkaiden yhtenäistä hinnoittelua markkinoiden täydellisestä tai huomattavasta avaamisesta huolimatta. Tiukasti määrätty kaikille asiakkaille yhtenäinen hinnoittelu ei ole pakottava osa postidirektiiviä, ja se on otettu huomioon tässä ehdotuksessa. On korostettava, että suurin osa postilähetysten tuomista postituloista on peräisin yritysasiakkailta, jotka hyötyvät merkittävistä alennuksista.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki EU:n yleispalvelun tarjoajat ovat äskettäin tehneet sopimuksen ulkomaanpostin toimituskorvauksista, jotka komissio vapautti viime vuonna perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan nojalla, mikä on joissakin tapauksissa murtanut tai tulee murtamaan kotimaanpostin ja ulkomaanpostin tähän saakka yhtenäisen hinnoittelun EU:ssa. Tällä tavalla muutamat toimijat soveltavat periaatetta, jonka mukaan hinnat on mukautettava kustannuksiin sisämarkkina-alueella. Sen vuoksi ei olisi loogista noudattaa eri periaatetta varattujen kotimaan palvelujen osalta.

Jäsenvaltioiden ei myöskään tarvitse soveltaa tiukimpia rajoja yleispalveluun. On mahdollista harkita alhaisempaa ja halvempaa rajaa, jos se on samalla tai ylemmällä tasolla kuin postidirektiivissä säädetty taattu palvelu. Jäsenvaltiossa voi nykyisin olla esimerkiksi säädettyä alinta painorajaa korkeampi painoraja yleispalvelulle tai enemmän kuin yksi jakelu päivässä.

Postin asiakkaat (kuluttajat ja yritykset) haluavat yhä enemmän saada luotettavampia peruspalveluja tai räätälöidympiä lisäarvollisia palveluja, jotka paremmin vastaavat heidän tarpeitaan. Lisäarvollisten palvelujen, esimerkiksi kirjelähetysten seuranta- ja jäljityspalvelun tai taatun jakelupäivän tai -ajan, kehittäminen lisäisi yleispalvelun tarjoajien lähetysmääriä ja tuloja, ja niillä voitaisiin kattaa osa yleispalveluvelvoitteesta johtuvista kuluista.

Postidirektiivissä sallitaan jo nyt yleispalvelun turvaamiseksi käytettävän vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka rajoittavat kilpailua vähemmän kuin palvelujen varaaminen ja jotka ovat tulevaisuudessakin käytettävissä, silloin kuin niiden käyttö on perusteltua. Näitä menetelmiä ovat, kuten on mainittu, erityisesti jäsenvaltioiden mahdollisuus perustaa korvausrahasto tapauksissa, joissa ne katsovat, että yleispalveluvelvoite on epäoikeudenmukainen taloudellinen rasite niiden yleispalvelun tarjoajalle (tarjoajille), tai mahdollisuus tehdä postialan toimijan toimilupa riippuvaiseksi yleispalveluvelvoitteesta. Viime kädessä tämä jäsenvaltioiden mahdollisuus turvautua yleispalvelun korvausrahastoon, johon muita toimiluvan omaavia toimijoita saatetaan pyytää osallistumaan, on olennainen tae yleispalvelun tarjonnan jatkuvuudesta siitä riippumatta, mitä mahdollisesti tapahtuu yleispalvelun tarjoajan markkinaosuudelle.

Tämän vuoksi ja jotta korvausrahastot tai toimilupavelvoitteet eivät haittaisi tai kokonaan estäisi kilpailua, tähän ehdotukseen on sisällytetty lauseke, jossa komissiota vaaditaan tutkimaan empiiriset hintatiedot, joiden perusteella jo olemassa olevaan tai ehdotettuun korvausrahastoon suoritettavia maksuja on vaadittu, ja päättämään niiden hyväksymisestä tai muuttamisesta.

Tässä ehdotuksessa esitetyn markkinoiden avaamisen jatkamista koskevan aikataulun puitteissa jäsenvaltioilla on runsaasti aikaa toteuttaa tarvittavat sekä toiminnalliset että lainsäädännölliset muutokset sen varmistamiseksi, että yleispalvelun tarjoajan pitkän ajan taloudellinen elinkelpoisuus on turvattu parantuneen kilpailukyvyn kautta.

2.8 Yhteiskunnalliset ja työllisyyskysymykset

Yleispalvelun tarjoajat työllistävät nykyään noin 1,3 miljoonaa henkilöä ja yksityiset postialan toimijat noin 400 000.

On todennäköistä, että alalla viime vuosina nähty kokonaistyöllisyyden vähittäinen pienentyminen jatkuu vuoteen 2007, kun tehokkuuden kasvun vaikutukset ovat suuremmat kuin markkinoiden kasvun aiheuttamat vaikutukset. On arvioitu, että alan työllisyys pienentyy noin 8,4 prosenttia vuosina 1997-2007 markkinoiden jatkuvasta avaamisesta riippumatta.

Viidestä muutoksen aiheuttajasta (kysyntä, sähköinen viestintä, organisatoriset muutokset, automatisointi/uusi teknologia ja vapauttaminen) kilpailun syntymisellä on luultavasti vähiten vaikutusta työllisyyteen. Uudenaikaistamisesta kestävän työllisyyden muodossa saatuja hyötyjä on verrattava kustannuksiin, jotka syntyvät, jos tehdään vain vähän tai ei mitään, mikä merkitsisi jatkuvaa pysähtyneisyyttä ja lopulta peruuttamatonta taantumista.

Tämä johtuu osittain siitä, että muilla alan muutoksen aiheuttajilla on jo ollut suuri vaikutus postisektorin uudelleenjärjestelyihin, ja niiden merkitys on jatkossakin suuri siitä riippumatta, jatkuuko markkinoiden avaaminen.

Tutkittaessa yleispalvelun tarjoajien, kuten viime vuosina laajoja uudelleenjärjestelyjä ja uudenaikaistamisia läpikäyneiden TNT Post Groupin ja Deutsche Post AG:n, äskettäisiä tapahtumia, voidaan todeta, että ensin mainitussa työllisyys lisääntyi ja toiseksi mainitussa ei ollut pakollisia irtisanomisia työpaikkojen vähentymisestä huolimatta.

Tässä ehdotuksessa esitetty markkinoiden asteittaisen avaamisen aikataulu, jossa markkinoita ehdotetaan avattavan säännellysti ja kohtuullisesti siten, että ensimmäinen vaihe alkaa 1. tammikuuta 2003 ja seuraava vaihe vuonna 2007, antaa yleispalvelun tarjoajille lisäaikaa, jota ne saattavat tarvita valmistaakseen työvoimansa uuteen kilpailuympäristöön. Valmistautumiseen sisältyy kattavia henkilökunnan uudelleenkoulutus- ja uudelleensijoittamisohjelmia, joiden avulla täytetään markkinoiden tulevat tarpeet postialan toimijoiden toimintaan kuuluvilla postitoiminnan ja liitännäispalvelujen aloilla.

On korostettava, että jos markkinoiden avaamisen aiheuttamien paineiden alaisella julkisella sektorilla ei jatkettaisi uudistamista ja uudelleenjärjestämistä, olisi suuri riski, että perinteisten postipalveluiden kysyntä asiakkaiden keskuudessa laskisi olennaisesti, nopeasti ja peruuttamattomasti ajankohtana, jota ei tällä hetkellä ole helppo ennustaa. Kysyntä siirtyisi muihin viestintämuotoihin ja koskisi ennen muuta kasvavia mainosmarkkinoita, yrityspostia ja pankkien kirjeenvaihtoa. Jos nyt ei tehdä mitään tai tehdään liian vähän, luodaan perinteisten postipalveluiden työllisyyden vähentymistä vauhdittava ilmapiiri.

Keskipitkällä ja pitkällä ajalla ainoastaan dynaamisen, joustavan ja kustannustehokkaan postipalvelun kehittyminen voi taata uusia teknisiä haasteita kohtaavan alan selviytymisen ja menestymisen. Kilpailun aiheuttamalla jatkuvalla mukautumisella varmistetaan, että uudenaikaiset ja tehokkaat postipalvelut täyttävät tehtävänsä tietoyhteiskunnassa ja luovat uusia työpaikkoja nykyisten työpaikkojen säilyttämisen lisäksi.

2.9 Aiheeseen läheisesti liittyviä kysymyksiä

2.9.1 Jäsenvaltioiden vapaus avata markkinat nopeammin

Olisi muistettava, että tässä ehdotuksessa esitetty markkinoiden avaamisen vaiheittainen aikataulu on väljin mahdollinen aikakehys jäsenvaltioiden toimille, joiden tarkoituksena on avata postimarkkinat vastauksena vaihtoehtoisten viestintätapojen lisääntyneeseen kilpailuun. Postidirektiivin rakenteen (ja erityisesti 26 artiklan 1 kohdan) sekä perustamissopimuksen perusteella on selvää, että jäsenvaltiot voivat edetä markkinoiden avaamisessa pidemmälle ja nopeammin kuin mitä yhteisön sääntelykehyksessä edellytetään, kuten tosiasiassa on jo tapahtunut monissa jäsenvaltioissa. Tämän ehdotuksen sisältämää aikataulua olisi siten pidettävä väljimpänä mahdollisena aikakehyksenä, jonka mukaisesti pitkää sopeutumisaikaa tarvitsevienkin olisi avattava markkinat.

2.9.2 Erityiset palvelut

Viime vuosien aikana on kehitetty erilaisia erityispalveluja, jotka ovat erillään postin peruskirjepalveluista ja joilla täytetään asiakkaiden erityisiä tarpeita (esimerkiksi pikapalvelut tai muut erityispalvelut, jotka tarjoavat erilaisia lisäarvoa tuovia piirteitä, joita perinteisessä postipalvelussa ei ole). Kyseiset palvelut ovat joskus kehittyneet alhaisin hinnoin, mikä on ollut mahdollista niiden erittäin tarkkaan kohdistetun ja erityisen luonteen ansiosta. Nämä esimerkit osoittavat, että jonkin palvelun yksikköhinta ei ehkä enää ole todellinen indikaattori kyseisen palvelun mahdollisesta lisäarvosta.

Erityispalveluja, toisin sanoen kaikkia palveluja, jotka ovat selkeästi erillään tavallisesta kirjepostin yleispalvelusta, jotka vastaavat asiakkaiden erityisiin tarpeisiin ja jotka tarjoavat yleispalveluun kuulumattomia lisäpalveluita, ei voida pitää "yleisinä" eikä niitä sen vuoksi voi nykyisen direktiivin mukaan varata hinta- ja painorajoista riippumatta. Markkinoilla tapahtuvaa kehitystä vastaavasti on toivottavaa vahvistaa tätä eroa ottamalla uudessa direktiivissä käyttöön tällaisten erityisten (ei-tavanomaisten) palvelujen määritelmä, pikapostipalvelut mukaan luettuina. Direktiivin 2 artiklaan ehdotetaan sen vuoksi muutosta, joka vastaa direktiivin 7 artiklan ehdotettua uutta sanamuotoa.

2.9.3 Korvausrahasto

Postidirektiivissä jäsenvaltion sallitaan perustaa korvausrahasto, jos se katsoo, että 3 artiklan yleispalvelun velvoite on epäoikeudenmukainen taloudellinen rasite yleispalvelun tarjoajalle. Koska kyseinen rahasto tai mitkä tahansa muut tähän tarkoitukseen osoitetut valtion varat saattavat sisältää valtiontuen piirteitä, tähän direktiiviin kuuluu johdanto-osa, jossa muistutetaan tällaista tukea koskevista, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan ja 88 artiklan 3 kohdan mukaisista ilmoitusvelvollisuuksista.

2.9.4 Erityishinnat

Ottaen huomioon monille massalähetys- tai yritysasiakkaille sekä välittäjille tarjotut erityishinnat, jotka liittyvät yleispalvelun tarjoajan välttämiin kuluihin ja koska tähän liittyen on eräistä yleispalvelun tarjoajista tehty joitakin kanteluja, on tehtävä selväksi, että näiden erityishintojen ja kaikkien niihin liittyvien ehtojen soveltamisessa on aina noudatettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita. Näitä periaatteita pitäisi luonnollisesti soveltaa yhtä tiukasti kaikkiin yleispalvelun tarjoajien palveluihin, joissa kyseisiä hintoja sovelletaan. Direktiiviin on sen vuoksi sisällytetty nimenomainen vaatimus kyseisten periaatteiden noudattamisesta. Siinä vaaditaan myös, että kaikkien erityishintojen on oltava tarjolla myös yksityisasiakkaille, jotka lähettävät postia samoilla ehdoilla.

2.9.5 Ristiin tukeminen

Koska yleispalvelun tarjoajat laajentavat toimintaansa kilpailukykyisille aloille erityisesti yritysostojen ja liittoutumien avulla, koska varattujen palvelujen määrä pienenee ja kun otetaan huomioon, että viime vuosina on kanneltu eräiden yleispalvelun tarjoajien toiminnasta, on tarpeen säilyttää selkeä ero varattujen ja varaamattomien palvelujen laskennassa ja määritellä yleispalvelun tarjonnasta syntyvät lisäkustannukset.

Yleispalvelun tarjoajan on katettava kilpailevien postipalvelujensa kustannukset, ja on kiellettyä tukea varatuilla palveluilla kilpailevia palveluja, jotka eivät kuulu yleispalveluun. Yleispalveluun kuuluvien kilpailulle avointen palvelujen ristiin tukeminen ei saa olla suurempaa, kuin mitä on tarpeen yleispalvelun lisäkustannusten kattamiseksi. Sellainen direktiivissä oleva säännös, joka on postitiedonannon mukainen, voi auttaa poistamaan kilpailua koskevia ongelmia, joita on korostettu useassa komissiolle viime aikoina tehdyssä kantelussa. Komissio ehdottaa sen vuoksi, että direktiivin 12 artiklaa muutettaisiin tämän mukaisesti ja että kansallisten postialan sääntelyviranomaisten olisi annettava tätä koskevat säännöt ja ilmoitettava komissiolle toteuttamistaan toimenpiteistä.

2.9.6 Kuluttajavalituksessa käytetyt menetelmät

Tämän ehdotuksen muutetussa 19 artiklassa säädetään, että valitusmenettelyitä yleispalveluiden käyttäjille sovelletaan myös yleispalvelun ulkopuolisten postipalveluiden käyttäjiin.

2.9.7 Postidirektiivin voimassaolon lakkaaminen seuraavan markkinoiden edelleen avaamista koskevan päätöksen puuttuessa

Tämän ehdotuksen mukaisesti muutetussa 27 artiklassa esitetään, että postidirektiivin voimassaolo lakkaa 31. joulukuuta 2006, ellei toisin ole päätetty uuden 7 artiklan mukaisessa menettelyssä. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista ajanmukaistaa postidirektiivin nykyiset säännökset.

2.9.8 Selvitys ja kertomus postidirektiivin soveltamisesta vuonna 2000

Postidirektiivin 23 artiklassa säädetään, että komissio antaa viimeistään 31. joulukuuta 2000 Euroopan parlamentille ja neuvostolle alkuperäisen direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, johon sisältyvät asianmukaiset tiedot alan kehityksestä, erityisesti taloudellisista, yhteiskunnallisista, sekä työllisyyttä ja teknologiaa koskevista näkökohdista ja palvelun laadusta. Selvitys antaa mahdollisuuden arvioida nykyisen postidirektiivin käytännön soveltamisesta saatuja kokemuksia ja käsitellä muita lainsäädännöllisiä kysymyksiä, jotka on käsiteltävä yhteisön tasolla, jotta sisämarkkinoiden tehokas toiminta voitaisiin varmistaa.

3. Tiivistelmä ehdotuksen sisällöstä

1 artiklalla muutetaan postidirektiiviä seuraavasti:

a) 2 artiklaa muutetaan siten, että siihen sisällytetään määritelmä erityispalveluista, jotka eivät ole osa peruspostipalvelua ja ovat sen vuoksi varattavan alueen ulkopuolella.

b) 7 artikla korvataan uudella artiklalla, jossa vahvistetaan uudet paino- ja hintarajat ja palvelut, joihin niitä voidaan soveltaa, ja jossa säädetään markkinoiden avaamisen jatkamisesta kahdessa vaiheessa siten, että:

i) 1. tammikuuta 2003 lähtien sellaisten postipalvelujen enimmäishinta- ja -painorajoja, jotka jäsenvaltio voi edelleen varata yleispalvelun tarjoajalle (tarjoajille), alennetaan nykyiseltä tasolta (pääasiallisesti viisi kertaa alimpaan painoluokkaan kuuluvan, nopeimman vakioluokan kirjelähetyksen normaali hinta ja 350 grammaa) normaaliin hintaan kerrottuna 2,5:llä ja 50 grammaan tavallisten kirjelähetysten ja suoramainonnan osalta ja poistetaan kokonaan kaiken lähtevän ulkomaanpostin ja kaikkien pikapostipalveluiden osalta; ja

ii) Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät 31. joulukuuta 2005 mennessä postimarkkinoiden 1. tammikuuta 2007 tapahtuvaa lisäavaamista koskevan päätöksen komission ennen vuoden 2004 loppua tekemän ehdotuksen perusteella, jota edeltää alaa koskeva selvitys, jossa keskitytään yleispalvelun säilyttämiseen kilpailuympäristössä. Ellei kyseistä päätöstä tehdä, muutetun postidirektiivin voimassaolo lakkaa 31. joulukuuta 2006.

c) 9 artiklaa muutetaan lisäämällä uusi 6 kohta, jossa säädetään, että aina kun yleispalvelun tarjoajat soveltavat erityisiä hintoja, esimerkiksi yrityksille, massapostittajille tai eri asiakkaiden postin kokoajille tarjoamissaan palveluissa, niiden on sovellettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita sekä hintojen että niihin liittyvien ehtojen osalta. Muutoksessa säädetään lisäksi, että kyseisissä hinnoissa on otettava huomioon vältetyt kustannukset ja että niitä tulisi yhdessä niihin liittyvien ehtojen kanssa soveltaa tasavertaisesti yleispalvelun tarjoajien vastaaviin palveluihin. Uudessa kappaleessa määrätään myös, että kaikkien näiden hintojen on oltava tarjolla myös yksityisasiakkaille, jotka lähettävät postia samoilla ehdoilla.

d) 12 artiklaa muutetaan lisäämällä luetelmakohta, jossa säädetään, että kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava säännöt sen varmistamiseksi, että yleispalvelun tarjoajat eivät yleispalveluun kuuluvien palvelujen osalta tue varaamattomia palveluja varatuilla palveluilla muutoin kuin siinä määrin kuin on ehdottoman tarpeellista erityisten yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseksi kilpailulle avointen palvelujen kohdalla. Artiklassa edellytetään, että näistä säännöistä on ilmoitettava komissiolle.

e) 19 artiklaa muutetaan lisäämällä ensimmäiseen kappaleeseen lause, jossa määrätään, että vaadittuja valitusmenettelyjä on sovellettava myös muiden postipalveluiden kuin yleispalvelun käyttäjiin.

2 artiklassa on vakiosäännös direktiivin saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä 1. tammikuuta 2003 mennessä.

3 artiklassa säädetään direktiivin voimaantulosta.

4 artiklassa todetaan, että direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

2000/319 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan ja 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [9],

[9] EYVL

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [10],

[10] EYVL

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [11],

[11] EYVL

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [12],

[12] EYVL

sekä katsovat seuraavaa:

1) Neuvosto on yhteisön postipalvelujen kehittämisestä 7 päivänä helmikuuta 1994 antamassaan päätöslauselmassa [13] määritellyt yhteisön postialan politiikan yhdeksi päätavoitteeksi sovittaa yhteen postimarkkinoiden asteittainen ja säännelty kilpailulle avaamisen jatkaminen ja pysyvä takuu yleispalvelun tarjoamisesta.

[13] EYVL C 48, 16.2.1994, s. 3.

2) Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/67/EY [14] säädettiin postialan yhteisön tasoisesta sääntelykehyksestä, johon sisältyy toimenpiteitä yleispalvelun takaamiseksi, enimmäisrajojen asettaminen niille postipalveluille, jotka jäsenvaltiot voivat yleispalvelun ylläpitämiseksi varata yleispalvelun tarjoajalleen/tarjoajilleen, ja aikataulu markkinoiden kilpailulle avaamisen jatkamista koskevan päätöksen tekemiselle, minkä tarkoituksena on luoda postipalvelujen yhtenäismarkkinat.

[14] EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.

3) Perustamissopimuksen 16 artiklassa korostetaan yleistä etua koskevien palvelujen tärkeää asemaa unionin yhteisten arvojen joukossa ja niiden merkitystä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä; samassa artiklassa todetaan lisäksi, että olisi huolehdittava siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

4) Euroopan postipalveluista 14 päivänä tammikuuta 1999 annetuissa Euroopan parlamentin päätöslauselmissa [15] ja Euroopan postipalveluista 18 päivänä helmi- kuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa [16] korostetaan postipalvelujen sosiaalista ja taloudellista merkitystä ja tarvetta säilyttää yleispalvelun korkea laatu.

[15] EYVL C 104, 14.1.1999, s. 134.

[16] B5-0116/2000, jota ei ole vielä julkaistu EYVL:ssä.

5) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä esitettiin kaksi postipalveluja koskevaa päätöstä, joissa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita pyydettiin kutakin toimimaan toimivaltansa puitteissa. Pyydetyt toimet ovat ensinnäkin laatia vuoden 2000 loppuun mennessä strategia palvelujen, myös postipalvelujen, esteiden poistamiseksi ja toiseksi nopeuttaa vapauttamista sellaisilla aloilla kuin postipalvelut; ilmoitettuna tavoitteena on saada aikaan täysin toimivat postipalvelujen markkinat.

6) Komissio on tehnyt perusteellisen yhteisön postialaa koskevan selvityksen, johon sisältyi tutkimusten tilaaminen alan taloudellisesta, sosiaalisesta ja teknologisesta kehityksestä, ja on laajalti kuullut asianomaisia osapuolia.

7) Yhteisön postiala tarvitsee uudenaikaisen sääntelykehyksen, jolla pyritään tehostamaan postipalvelujen sisämarkkinoita, jotta ala pystyisi kilpailemaan vaihtoehtoisten viestintämenetelmien kanssa ja tyydyttämään käyttäjien muuttuvan ja lisääntyvän kysynnän.

8) Perustavoite yleispalvelun pysyvän tarjonnan varmistamisesta direktiivissä 97/67/EY edellytetyllä laatutasolla yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä voidaan turvata korkealla tehokkuudella, jonka vapaus tarjota palveluja tällä alalla varmistaa.

9) Tehokkaan ja asiakkaiden kysyntään vastaavan yleispostiverkon tarjoamat kilpailuedut voivat auttaa tasapainottamaan yleispalvelun tarjoamisvelvoitteesta aiheutuvia lisäkustannuksia, joita ei voida kattaa kaupallisin keinoin.

10) Kokemukset ovat osoittaneet, että ainoastaan hintarajan ottaminen huomioon pikapostipalvelujen lisäarvon määrittelyssä, ei enää ole käytännöllinen ratkaisu, mikä johtuu hintarajan alle jäävien lisäarvollisten pikapostipalvelujen kehittymisestä.

11) Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista määritellä luokka, johon kuuluvat "erityispalvelut", jotka vastaavat asiakkaiden erityistarpeisiin; tähän luokkaan olisi sisällyttävä kaikki palvelut, joissa on tarvittavat lisäominaisuudet; tällaisia palveluja ei pitäisi varata kyseisten lähetysten painosta tai hinnasta riippumatta. Tässä yhteydessä ei ole riittävää, että posti lähetetään sähköisesti etäpainamista varten, jotta se jäisi varatun alueen ulkopuolelle.

12) Keskipitkälle ajalle ennustettu kysynnän lisääntyminen postialalla kokonaisuudessaan auttaa tasapainottamaan niitä markkinaosuuksien menetyksiä, joita yleispalvelun tarjoajille saattaa aiheutua markkinoiden avaamisen jatkamisen seurauksena, ja antaa siten lisäturvaa yleispalvelulle.

13) Teknologian kehittyminen ja markkinapaineet tehokkuuden lisäämiseksi ovat tärkeimpiä muutostekijöitä, jotka vaikuttavat postialan työllisyyteen; muista muutostekijöistä markkinoiden avautumisella on vähemmän näkyvä osa; markkinoiden avautuminen auttaa laajentamaan postimarkkinoiden kokonaislaajuutta; kaikki tällaisista toimenpiteistä (tai niiden odotuksesta) johtuvat yleispalvelun tarjoajien henkilökunnan vähentämiset todennäköisesti tasapainottuvat seurauksena olevalla yksityisten toimijoiden ja uusien markkinoille tulijoiden työllisyyden kasvulla.

14) Olisi tarkoituksenmukaista säätää yhteisön tasolla kirjemarkkinoiden asteittaisen ja säännellyn kilpailulle avaamisen aikataulusta, joka antaa kaikille yleispalvelun tarjoajille riittävästi aikaa toteuttaa lisää sellaisia uudenaikaistamistoimenpiteitä ja uudelleenjärjestelyjä, joita tarvitaan niiden pitkäaikaisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi uusissa markkinaolosuhteissa; lisäksi tarvitaan asianmukainen ajanjakso, jona jäsenvaltiot voivat mukauttaa sääntelyjärjestelmänsä avoimempaan ympäristöön; sen vuoksi on tarkoituksenmukaista säätää markkinoiden avaamisen jatkamisesta vähittäin, siten että se muodostuu välivaiheesta, joka edustaa markkinoiden merkittävää mutta säänneltyä avaamista, ja sitä seuraavasta selvityksestä ja ehdotuksesta seuraavaksi vaiheeksi.

15) Olisi tarkoituksenmukaista varmistaa, että markkinoiden avaamisen seuraava vaihe on sekä luonteeltaan merkittävä että käytännössä jäsenvaltioiden toteutettavissa.

16) Yleispalvelun tarjoajille varattavissa olevien palvelujen painorajan yleinen pienentäminen 50 grammaan yhdistettynä lähtevän ulkomaanpostin ja pikapostin täydelliseen kilpailulle avaamiseen edustaa suhteellisen yksinkertaista ja säänneltyä seuraavaa vaihetta, joka on kuitenkin merkittävä.

17) Tavalliset kirjelähetykset, joiden paino on 50-350 grammaa, edustavat yhteisössä keskimäärin noin 16 prosenttia yleispalvelun tarjoajien kokonaispostituloista, tämän lisäksi lähtevä ulkomaanposti ja pikapalvelut, jotka jäävät hintarajan alle, edustavat yhteisössä keskimäärin noin neljää prosenttia yleispalvelun tarjoajien kokonaispostituloista.

18) Varattavissa olevien palvelujen hintaraja, joka on kaksi ja puoli kertaa alimpaan painoluokkaan kuuluvan, nopeimman vakioluokan kirjelähetyksen normaali hinta, on sopiva sen kanssa yhdessä tarvittaessa sovellettavan 50 gramman painorajan kanssa.

19) Tavallisten kotimaan kirjelähetysten 50 gramman painoraja on käytännöllinen, koska siihen ei liity vaaraa painorajan säännön kiertämisestä lisäämällä yksittäisten kirjelähetysten painoa keinotekoisesti, koska useimpien kirjelähetysten paino on alle 20 grammaa.

20) Useimmissa jäsenvaltioissa suoramainontaposti on jo nyt dynaaminen ja kasvava markkina-alue, jolla on merkittävät kasvunäkymät, kun muissa jäsenvaltioissa kasvulle on huomattavaa potentiaalia; suoramainonta on jo suurelta osin avointa kilpailulle kuudessa jäsenvaltiossa; kilpailusta johtuvat palvelun joustavuudessa ja hinnoittelussa tapahtuneet parannukset parantaisivat suoramainonnan asemaa suhteessa vaihtoehtoisiin viestintävälineisiin; se puolestaan johtaisi todennäköisesti uusiin postituotteisiin spin off -lisinä ja vahvistaisi postialan asemaa kokonaisuudessaan; kuitenkin siinä määrin kuin yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseksi on tarpeen, suoramainontapostia voidaan varata, kun ne eivät ylitä mainittuja paino- ja hintarajoja, jotka ovat 50 grammaa ja kaksi ja puoli kertaa vakioluokan kirjelähetyksen normaali hinta.

21) Lähtevä ulkomaanposti on jo käytännössä kilpailulle avointa useimmissa jäsenvaltioissa; sen varaamista ei tarvita varmistamaan yleispalvelua, koska se edustaa keskimäärin kolmea prosenttia kokonaispostituloista; markkinoiden tämän osan avaaminen lailla antaisi postin alan eri toimijoille mahdollisuuden kerätä, lajitella ja kuljettaa kaikkea lähtevää ulkomaanpostia ja toimittaa sitä jäsenvaltioissa, mutta vain siinä määrin kuin kyseisen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö sallii sen tapahtuvan.

22) Saapuvan ulkomaanpostin avaaminen kilpailulle tekisi mahdolliseksi kiertää 50 gramman rajan sääntöä siirtämällä osa kotimaan massapostin postittamisesta muualle, mikä tekisi sen vaikutuksista ennalta arvaamattomia; kirjelähetysten alkuperän tunnistaminen voisi lisäksi aiheuttaa täytäntöönpanovaikeuksia; tavallisten saapuvien ulkomaanlähetysten ja suoramainonnan sekä tavallisten kotimaan lähetysten 50 gramman painoraja on käytännöllinen, koska siihen ei sisälly vaaraa säännön kiertämisestä joko tällä tavoin tai yksittäisten kirjelähetysten painoa keinotekoisesti lisäämällä.

23) Postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen seuraavaa vaihetta koskevan aikataulun laatiminen nyt on tärkeää sekä yleispalvelun pitkän ajan elinkelpoisuuden että uudenaikaisten ja tehokkaiden postien jatkuvan kehittymisen kannalta.

24) Olisi tarkoituksenmukaista säätää ajanjaksosta, jona jäsenvaltiot voivat edelleen varata eräitä postipalveluja yleispalvelun tarjoajalleen/tarjoajilleen; tämä ajanjakso tekee yleispalvelun tarjoajille mahdolliseksi saattaa loppuun toimintojensa ja henkilökuntansa mukauttaminen kilpailuolosuhteisiin ilman, että se häiritsee niiden taloudellista tasapainoa, eikä se siten vaaranna yleispalvelun tarjontaa.

25) Olisi tarkoituksenmukaista määritellä uudet paino- ja hintarajat ja palvelut, joihin niitä voidaan soveltaa, ja säätää myöhemmästä selvityksestä ja markkinoiden avaamisen jatkamista koskevasta päätöksestä.

26) Jäsenvaltion päättämät toimenpiteet, joihin kuuluvat korvausrahaston perustaminen tai sen toiminnan kaikki muuttaminen tai kaikki täytäntöönpano tai maksaminen siitä, voi olla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan tarkoittamaa jäsenvaltion myöntämää taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnettyä tukea, josta on annettava etukäteen ilmoitus komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

27) Mahdollisuus antaa yleispalvelualueen kilpailijoille toimilupia voidaan yhdistää siihen, että näiden toimilupien haltijat velvoitetaan osallistumaan yleispalvelun tarjontaan.

28) On tarkoituksenmukaista, että kansalliset sääntelyviranomaiset liittävät kaikkien näiden toimilupien käyttöönoton vaatimuksiin, että toimilupien haltijoiden palveluita käyttävillä kuluttajilla on oltava käytössään avoimet, yksinkertaiset ja edulliset menettelytavat kuluttajavalitusten käsittelyyn, koskivat ne yleispalvelun tarjoajan/tarjoajien palveluita tai valtuutettujen toimijoiden, mukaan lukien toimilupien haltijat, palveluita. Lisäksi on tarkoituksenmukaista, että nämä menettelytavat ovat kaikkien postipalveluiden käyttäjien käytettävissä riippumatta siitä, ovatko kyseiset palvelut yleispalveluita.

29) Yleispalvelun tarjoajat tarjoavat tavallisesti esimerkiksi yritysasiakkaille, eri asiakkailta peräisin olevan postin kokoajille ja massapostittajille palveluja, jotka antavat niille mahdollisuuden päästä postivirtaan eri kohdissa ja eri edellytyksin kuin tavallisessa kirjepalvelussa; tätä tehdessään yleispalvelun tarjoajien on noudatettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita sekä kolmansien että omien vastaavien palveluidensa välillä. Palveluiden tarjoamisen syrjimättömyyden tarve huomioon ottaen tällaisten palveluiden on oltava myös tarjolla myös yksityisasiakkaille, jotka lähettävät postia samoilla ehdoilla.

30) Eräitä yleispalvelun tarjoajia koskevien, viime vuosina tehtyjen kantelujen vuoksi on tarkoituksenmukaista säätää, että jäsenvaltioiden on annettava säännöt sen varmistamiseksi, että yleispalvelun tarjoajat eivät tue varatun alueen ulkopuolisia palveluja varatuista palveluista saaduilla tuloilla muutoin kuin on osoitettu olevan ehdottoman välttämätöntä erityisten yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseksi; tämän vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkoituksenmukaista antaa tätä koskevat säännöt ja ilmoittaa niistä komissiolle.

31) Muutosten takia on tarkoituksenmukaista lykätä voimassaolon mahdollinen lakkaaminen 31 päivään joulukuuta 2006, direktiivin 97/67/EY voimassaolon päättymispäivä.

32) Sen vuoksi olisi direktiiviä 97/67/EY muutettava.

33) Tämä direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksen kilpailua ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten soveltamiseen, kuten selitetään erityisesti komission tiedonannossa kilpailusääntöjen soveltamisesta postialalla ja tiettyjen postipalveluja koskevien valtion toimenpiteiden täytäntöönpanemisesta [17],

[17] EYVL C 39, 6.2.1998, s. 2.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 97/67/EY seuraavasti:

1. Lisätään 2 artiklaan 20 alakohta seuraavasti:

"20. 'erityispalveluilla' palveluja, jotka ovat selvästi erillään yleispalveluista, täyttävät asiakkaiden erityiset tarpeet ja tarjoavat lisäpalveluominaisuuksia, joilla on lisäarvoa ja jotka eivät kuulu tavalliseen postipalveluun. Lisäarvollisia lisäominaisuuksia ovat esimerkiksi toimitus kuittausta vastaan, mahdollisuus muuttaa määränpäätä tai vastaanottajaa kuljetuksen aikana tai jos toimitus ensisijaiseen määränpäähän ei ole mahdollista, seuranta ja jäljittäminen, taattu toimitusaika, useampi kuin yksi toimitusyritys, toimitus asiakkaan määrittämän tärkeys- tai muun järjestyksen mukaan.

Kotikeruu ilman mitään näistä ominaisuuksista ei ole erityispalvelu.

Sitä, että toimija siirtää ja/tai vastaanottaa postin sähköisesti sen lajittelua, painamista ja/tai valmistelua varten, ei pidetä lisäpalveluominaisuutena tässä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

Pikaposti on erityispalvelu, jolle nopeamman ja luotettavamman keruun, kuljetuksen ja toimituksen lisäksi on ominaista joidenkin tai kaikkien seuraavien lisäpalveluominaisuuksien tarjoaminen: keruu lähettäjän osoitteesta, toimitus vastaanottajalle henkilökohtaisesti tai hänen valtuutetulle edustajalleen, taattu toimitus tiettyyn päivämäärään mennessä, mahdollisuus muuttaa määränpäätä tai vastaanottajaa kuljetuksen aikana, vahvistus lähettäjälle toimituksen tapahtumisesta, seuranta ja jäljittäminen, asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja laaja valikoima vaatimusten mukaisia palveluita."

2. Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

1. Siinä määrin kuin yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseksi on tarpeen, jäsenvaltiot voivat jatkaa tiettyjen peruspostipalvelujen varaamista yleispalvelun tarjoajalle/tarjoajille. Nämä palvelut on rajattu tavallisten kotimaan kirjelähetysten ja tulevan ulkomaanpostin keräilyyn, lajitteluun, kuljetukseen ja jakeluun sekä seuraavien paino- että hintarajojen puitteissa. Painoraja on 50 grammaa. Tätä painorajaa ei sovelleta, jos hinta on vähintään kaksi ja puoli kertaa alimpaan painoluokkaan kuuluvan, nopeimman luokan kirjelähetyksen normaali hinta.

Sokeille ja heikkonäköisille tarkoitetuissa maksuttomissa postipalveluissa voidaan poiketa paino- ja hintarajoista.

Siinä määrin kuin yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseksi on tarpeen, suoramainontaposti voi edelleen 1 alakohdassa mainittujen paino- ja hintarajojen puitteissa kuulua varattuihin palveluihin.

2. Lähtevät ulkomaan kirjelähetykset, asiakirjojen vaihto ja erityispalvelut (pikaposti mukaan lukien) eivät voi kuulua varattuihin palveluihin.

Erityispalveluksi ei ole riittävää, että posti lähetetään sähköisesti ainoastaan etäpainamista varten, jotta vältettäisiin saapuvan ulkomaanpostin monopoli.

3. Seuraavana askeleena kohti postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät viimeistään 31 päivänä joulu- kuuta 2005 postimarkkinoiden 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen tapahtuvasta avaamisen jatkamisesta. Tällaisten päätösten on perustuttava komission ennen 31 päivää joulukuuta 2004 tekemään ehdotukseen, jota edeltää alaa koskeva selvitys, jossa keskitytään yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseen asianmukaisella tavalla kilpailulle avoinna olevassa markkinaympäristössä. Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä annettava kaikki tarvittavat tiedot kyseisen selvityksen laatimiseksi."

3. Lisätään 9 artiklaan 6 kohta seuraavasti:

"6. Jos yleispalvelun tarjoajat soveltavat erityisiä hintoja, esimerkiksi yrityksille, massapostittajille tai eri asiakkaiden postin kokoajille tarjoamiinsa palveluihin, niiden on noudatettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita sekä hintojen että niihin liittyvien edellytysten osalta. Hinnoissa on otettava huomioon kustannukset, joilta on vältytty verrattuna peruspalveluun, joka kattaa kaikki ominaisuudet, joita tarjotaan yksittäisten postilähetysten keräilyyn, lajitteluun, kuljetukseen ja toimitukseen, ja niitä on yhdessä niihin liittyvien ehtojen kanssa sovellettava tasavertaisesti kolmansiin ja yleispalvelun tarjoajien vastaaviin palveluihin.

Kaikkien tällaisten hintojen on oltava tarjolla myös yksityisasiakkaille, jotka lähettävät postia samoilla ehdoilla. "

4. Lisätään 12 artiklaan luetelmakohta seuraavasti:

" - varattuihin palveluihin kuulumattomien yleispalvelujen tukeminen varatuista palveluista saaduilla tuloilla on kiellettyä paitsi siinä määrin kuin osoitetaan sen olevan ehdottoman tarpeellista erityisten yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseksi kilpailulle avoinna olevalla alueella; kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava tätä koskevat säännöt ja ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle."

5. Lisätään 19 artiklan ensimmäiseen kohtaan virke seuraavasti:

"Tätä periaatetta sovelletaan myös muiden postipalveluiden kuin yleispalvelun käyttäjiin."

6. Korvataan 27 artiklassa ilmaisu "31 päivään joulukuuta 2004" ilmaisulla "31 päivään joulukuuta 2006".

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahdentoista kuukauden kuluessa tämän direktiivin julkaisemisesta ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

RAHOITUSSELVITYS

1. TOIMENPITEEN NIMI

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi.

2. BUDJETTIKOHDAT

Ei ole, ainoastaan hallintomenoja.

3. OIKEUSPERUSTA

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 47 artiklan 2 kohta, 55 artikla ja 95 artikla.

4. TOIMENPITEEN KUVAUS

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Joulukuun 15 päivänä 1997 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission postidirektiivin 97/67/EY 7 artiklassa säädetään postimarkkinoiden asteittaisen ja säännellyn kilpailulle avaamisen jatkamista erityisesti ulkomaanpostin ja suoramainonnan osalta sekä hinta- ja painorajojen tarkistamista edelleen koskevan aikataulun voimaantulosta 1 päivänä tammikuuta 2003.

Tämän vuoden maaliskuussa Eurooppa-neuvoston Lissabonin-kokouksessa hallitusten päämiehet ja Ranskan presidentti asettivat kaksi tavoitetta postipalveluille, joiden osalta komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot vaativat toimia kukin toimivaltansa puitteissa. Kyseiset tavoitteet ovat seuraavat: "laaditaan vuoden 2000 loppuun mennessä strategia palvelujen esteiden poistamiseksi" (mukaan lukien postipalvelut) ja "nopeutetaan vapauttamista aloilla kuten ..... postipalvelut. Tavoitteena on aikaansaada täysin toimivat sisämarkkinat tällä alalla..."

Viime kuukausien ja vuosien markkinakehityksen myötä on käynyt entistä selvemmäksi, että tarvitaan kipeästi päätöksiä markkinoiden avaamiseksi edelleen, koska yleispalvelun tarjoajien toiminta ulottuu yritysostojen ja liittoutumien takia entistä laajemmin kilpailukykyisille markkinoille. Tämä on jatkuvan monopoliaseman vuoksi herättänyt huolta markkinoilla. Lisäksi yleispalvelun tarjoajat uudenaikaistavat parhaillaan toimintojaan, mitä on tuettava kilpailua edistävin toimin.

Markkinoita on avattava merkittävästi, jotta päästään kohti postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen tavoitetta edellä mainittujen Lissabonin huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Tällä tavoin parannetaan postin lähettäjille tarjottavan palvelun tasoa, laatua ja hintoja kaikkialla Euroopan unionissa ja taataan yleispalvelut vaarantamatta yleispalvelun tarjoajien taloudellista tasapainoa.

Ehdotusluonnoksessa esitetään kaksivaiheista lähestymistapaa. Ensimmäisessä vaiheessa, joka toteutetaan 1. tammikuuta 2003 mennessä, enimmäisvarausalueen raja on 50 grammaa tai 2,5 kertaa ensimmäisen luokan kirjemaksu tavallisen postin osalta lukuun ottamatta a) lähtevää ulkomaanpostia ja b) pikalähetyspalveluja, jotka on avattava täysin kilpailulle. Tämä lisää yleispalvelun tarjoajien postituloja keskimäärin 20 prosenttia ja jättää 50 prosenttia kyseisistä tuloista varausalueelle (verrattuna nykyisiin 70 prosenttiin).

Ehdotuksen toinen vaihe on se, että vuonna 2005 parlamentti ja neuvosto päättävät komission vuonna 2004 tekemän ehdotuksen perusteella seuraavasta askelesta. Ehdotus perustuu alaa koskevaan katsaukseen, jossa tarkastellaan yleispalvelujen säilyttämistä kilpailuympäristössä.

Lisäksi ehdotuksessa esitetään useita tukitoimenpiteitä, joilla reagoidaan aiemman direktiivin jälkeen havaittuun markkinoiden ja kilpailun kehitykseen. Kyseisiä toimenpiteitä tarvitaan, jotta markkinoiden avaaminen vuonna 2003 voitaisiin toteuttaa tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Toimenpiteissä määritellään erityispalvelut, jotka on erotettava perusasiakaspalveluista ja joilla vastataan erikseen määriteltyihin asiakkaiden tarpeisiin (esimerkiksi pikalähetyspalvelut) ja jotka eivät koskaan sisälly varausalueeseen. Lisäksi toimenpiteissä tarkkaillaan valtiontukia koskevien sääntöjen mukaisia korvausrahastojärjestelyjä, jotta taattaisiin, että korvaukset ovat asianmukaisessa suhteessa yleispalvelun tarjoamisen kustannuksiin nähden. Tarkkaillaan myös, että erityishintoja sovellettaessa ei harjoiteta syrjintää minkään yleispalvelun tarjoajien palvelun osalta, ja säilytetään ristiin tukemista koskevat tiukat säännöt.

Ehdotuksen mukaan postidirektiivin kokonaisuudessaan (sellaisena kuin se on muutettuna) voimassaolo voi jatkua 31 päivästä joulukuuta 2004 (jolloin sen voimassaolo päättyy, jos 7 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä ei ole tehty) 31 päivään joulukuuta 2006, jos siihen mennessä ei ole hyväksytty uutta ehdotusta.

Edellä esitetyn ehdotuksen myötä voidaan luoda entistä avoimempi ja paremmin sopeutettu postiala, jolla vastataan entistä paremmin kaikkien käyttäjien tarpeisiin ja lujitetaan Euroopan unionin taloutta. Samalla turvataan pääsy keskeisiin sosiaalisiin päämääriin - kaikkein tärkeimpänä yleispalvelun tarjoaminen.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1 päivästä tammikuuta 2001 31 päivään joulukuuta 2006.

5. MENOJEN LUOKITUS

6. MENOLAJI

7. RAHOITUSVAIKUTUKSET (B-osaan)

Ei vaikutuksia.

8. PETOKSENTORJUNTATOIMENPITEET9. KUSTANNUSTEHOKKUUSANALYYSI

9.1 Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on helpottaa postipalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa Euroopan yhteisössä. Markkinoiden avaaminen vaikuttanee siten, että postin määrä ja tulot kasvavat, palvelun laatu kohenee entisestään ja entistä enemmän mittatilaustyönä tehtäviä palveluja innovoidaan ja tarjotaan. Tällaisen kehityksen avulla postiala voi paremmin vastata uuden tekniikan tuomiin haasteisiin ja hyödyntää sähköisen kaupankäynnin ja yleiseurooppalaisen talouden tarjoamia mahdollisuuksia, joissa on mukana erityisesti suuria postinlähettäjiä kuten rahoituslaitoksia, yleishyödyllisiä palveluja tuottavia laitoksia ja postimyyntiyrityksiä.

9.2 Toimenpiteen perustelut

Direktiivissä otetaan huomioon postipalvelujen erittäin tärkeä sosiaalinen, alueellinen ja työllistävä merkitys. Siksi direktiivissä on säilytetty asteittainen ja säännelty lähestymistapa markkinoiden avaamiseen, ja siinä keskitytään sellaisiin markkinoiden osa-alueisiin, jotka kasvavat voimakkaasti tai ovat jo jossain määrin avoimia. Tällä tavoin kokonaismarkkinat kasvavat, vaikka yleispalvelun tarjoajien markkinaosuus pieneneekin. Direktiivissä luodaan edellytykset edistymiseen sisämarkkinoiden toteuttamisessa mutta ei aseteta ennakolta seuraavan vaiheen luonteeseen liittyviä ehtoja. Tällaisen pragmaattisen lähestymistavan ansiosta vuoden 2003 vaiheen kokemuksia voidaan arvioida, kun uusia ehdotuksia laaditaan vuonna 2004. Lisäksi ehdotetussa direktiivissä säädetään siitä, että komissiota avustaa edelleen komitea, jota on kuultava (21 artikla).

9.3 Toimenpiteen seuranta ja arviointi

Yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi ehdotetun direktiivin 7 artiklan mukaisesti komission on tehtävä vuoden 2004 loppuun mennessä uusi ehdotus. Sitä ennen on laadittava alaa koskeva selvitys, jossa keskitytään yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseen asianmukaisella tavalla kilpailulle avoinna olevassa markkinaympäristössä. Komissio laatii asiasta kertomuksen parlamentille ja neuvostolle ennen vuoden 2004 loppua.

10. HALLINTOMENOT (YLEISEN TALOUSARVION PÄÄLUOKKA, A-OSA)

Tarvittavien hallinnon voimavarojen tosiasiallinen käyttöönotto perustuu komission vuotuiseen voimavarojen jakamista koskevaan päätökseen, ottaen huomioon erityisesti henkilöstömäärä ja budjettivallan käyttäjän myöntämät lisämäärärahat.

10.1 Vaikutus henkilöstömäärään

>TAULUKON PAIKKA>

* END = Experts nationaux détachés / Kansalliset asiantuntijat

10.2 Lisähenkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

3,5 x 108 000 euroa (yksikköhinta) x kuusi vuotta, ura-alueet A1, A2 ,A4 ,A5 ja A7.

10.3 Toimenpiteeseen liittyvästä toiminnasta aiheutuvien muiden menojen kasvu

(1 000 euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Edellä esitetyssä taulukossa kohtaan A-7 liittyvät menot katetaan pääosaston MRKT yleisistä määrärahoista.

(1 000 euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

VAIKUTUSTEN ARVIOINTILOMAKE

EHDOTUKSEN VAIKUTUKSET YRITYKSIIN

ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin

Ehdotuksen nimi Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen kilpailulle avaamisen jatkamiseksi

Viitenumero: 99004

Ehdotus

1. Ehdotetun yhteisön säädöksen tarpeellisuus

Ehdotuksella muutetaan yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulu- kuuta 1997 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 97/67/EY ("postidirektiiviä") kyseisen direktiivin 7 artiklan mukaisesti, jotta laaditaan yhteisön postimarkkinoiden asteittaista ja säänneltyä kilpailulle avaamista koskevat aikataulu ja vähimmäisvaatimukset; tähän liittyy erikseen määritelty välivaihe vuonna 2003 ja aikataulu seuraavaa vaihetta varten vuodeksi 2007.

Markkinoiden avaamisen koordinointi yhteisön tasolla on tarpeen, jotta voitaisiin edistää postipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumista, taata laadukkaat postipalvelut samankaltaisin ehdoin kaikkialla Euroopan yhteisössä (erityisesti tarjottaessa tavaroita ja palveluja yli jäsenvaltioiden rajojen) liikeyrityksille, joille postitus on usein tärkeä osa liiketoimintaa, varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet yhteisön postialan toimijoille sekä edistää sosiaalista ja taloudellista yhtenäisyyttä takaamalla kaikille kansalaisille yleinen postipalvelu samanlaisin ehdoin asuinpaikasta riippumatta.

Vaikutukset yrityksiin

2. Keihin ehdotukset vaikuttavat-

Ehdotuksessa esitetyt markkinoiden avaamiseen liittyvät toimenpiteet vaikuttavat kaikkiin postipalvelujen käyttäjiin ja erityisesti palveluja käyttäviin liikeyrityksiin siten, että niillä on mahdollisuus käyttää entistä kilpailukykyisempiä palveluja ja useampia postipalvelun tarjoajia.

Lisäksi ehdotetun avaamisen myötä sekä nykyisillä että uusilla postialan toimijoilla, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, on entistä enemmän mahdollisuuksia kehittää palvelujaan tai vallata uusia markkina-alueita. Pienet ja keskisuuret yritykset erityisesti voivat tarjota paikallisia tai aluepalveluja.

Yleispalvelun tarjoajien, joita tällä hetkellä suojellaan niiden palvelujen varaamisella, jotka tämän ehdotuksen nojalla on tarkoitus avata, on valmisteltava organisatorisia ja liiketoimintaan liittyviä strategioita voidakseen toimia kilpailukykyisillä markkinoilla. Tosin todellisuudessa ne ovat valmistautuneet siihen jo useita vuosia.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta-

Postialan toimijoiden on ehdotettujen avaamistoimenpiteiden myötä sopeuduttava postialan entistä tiukempaan kilpailutilanteeseen. Jäsenvaltiot voivat jo postidirektiivin mukaisesti asettaa postialan toimijoille hyväksymismenettelyjä, ja kyseisiä menettelyjä sovellettaneen myös toimintaan tämän ehdotuksen myötä vapautuvilla markkinalohkoilla. Menettelyihin voi tietyin ehdoin sisältyä maksuja korvausrahastoon, joka perustetaan varmistamaan yleispalvelun tarjoaminen, jos varausalueen katsotaan olevan riittämätön tähän tarkoitukseen.

4. Mitä taloudellisia vaikutuksia ehdotuksilla mahdollisesti on-

Ehdotetuilla toimenpiteillä edistetään postipalvelujen tarjontaa ja kysyntää, lisätään liikeyritysten vapautta tulla postimarkkinoille ja kannustetaan suunnittelemaan tulevia investointeja. Lisäksi markkinoiden avaaminen oletettavasti kasvattaa markkinoita, minkä ansiosta voidaan varmistaa yleispalvelun tarjoaminen pysyvästi ja säilyttää alan työpaikat lujittamalla perinteisiä postipalveluja niiden joutuessa mukautumaan uuden tekniikan tuomiin haasteisiin.

Postipalvelujen käyttäjät, myös pienet ja keskisuuret yritykset, hyötyvät palvelun laadun paranemisesta, pienemmistä maksuista ja asiakaskeskeisemmistä postipalveluista.

5. Sisältävätkö ehdotukset toimenpiteitä pienten ja keskisuurten yritysten tilanteen huomioon ottamiseksi (esim. lievempiä tai erilaisia vaatimuksia)-

Pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät ehdotuksen toimenpiteistä, koska niiden ansiosta yrityksillä on mahdollisuus tulla entistä paremmin postimarkkinoille, ja näin ollen erityistoimenpiteitä ei tarvita. Pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät myös siitä, että uudet tulokkaat keskittyvät entistä enemmän niiden erityismarkkinoiden tarpeisiin.

Kuulemiset

6. Ehdotus perustuu laajojen kuulemisten jälkeen postidirektiiviin sisällytettyyn toimeksiantoon. Toimen valmisteluun on kuulunut lähinnä joukko tutkimuksia, joissa on tarkasteltu postialan tilannetta ja ehdotettujen markkinoiden avaamiseen liittyvien toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia. Asianomaisia osapuolia on kuultu laajasti.

Seuranta ja tarkistaminen

7. Ehdotuksessa esitetyistä markkinoiden avaamiseen liittyvistä toimenpiteistä tulee osa postidirektiivin mukaista sääntelykehystä. Komissio tarkistaa sääntelykehystä jatkuvasti ja voi esittää uusia ehdotuksia tämän ehdotuksen hyväksymisen ja täytäntöönpanon takia tarvittavista lisätoimenpiteistä.

Yhteyshenkilö

8. Lisätietoja antaa ja kommentteja vastaanottaa seuraava henkilö: Fernando Toledano, pääosasto MARKT, yksikkö D 3, puh: 296 81 77.