51998AC0460

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Valkoinen kirja työaikadirektiivin ulkopuolisista toimialoista"

(98/C 157/18)

Komissio päätti 17. heinäkuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Valkoinen kirja työaikadirektiivin ulkopuolisista toimialoista".

Asian valmistelusta vastannut sosiaali-, perhe-, koulutus- ja kulttuuriasiain jaosto antoi lausuntonsa 12. maaliskuuta 1998. Esittelijä oli Joseph Konz.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25. 26. maaliskuuta 1998 pitämässään 353. täysistunnossa (maaliskuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 ääntä puolesta, 6 vastaan, ja 7 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Tämän lausunnon kohteena olevassa valkoisessa kirjassa pyritään määrittelemään, miten voidaan parhaiten huolehtia työajan osalta sellaisten työntekijöiden työsuojelusta, jotka eivät nykyisin kuulu tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY soveltamisalaan. Komissio on tutkinut asiaa Euroopan parlamentin kehotuksesta ja toteaa toimialakohtaisten analyysien ja arviointien perusteella, että ongelma vaatii ratkaisua. Kaikilla työaikadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävillä toimialoilla on työntekijöitä, joiden työpäivän pituutta ei ole säädelty tai joille ei ole taattu riittävää lepoaikaa. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, kilpailu sisämarkkinoilla ja eri kuljetusmuotojen välillä saattaa vääristyä. Ongelmaa voidaan lähestyä neljällä tavalla:

1) muihin kuin velvoitteisiin perustuva ratkaisumalli;

2) täysin alakohtainen ratkaisumalli;

3) alakohtaisesti eriytetty ratkaisumalli;

4) monialainen ratkaisumalli.

Komissio ehdottaa, että asiassa edetään kolmannen vaihtoehdon eli alakohtaisesti eriytetyn ratkaisumallin mukaisesti edellyttäen, ettei valkoisesta kirjasta saatava palaute anna aihetta muuhun. Jos ongelma ratkaistaan kolmannen vaihtoehdon mukaisesti, neuvoston direktiivin 93/104/EY soveltamisalaan sisällytettävä toiminta erotetaan toimista, jotka edellyttävät erityistoimenpiteitä.

Se merkitsisi tässä tapauksessa seuraavaa:

Edellä mainittu direktiivi ulotetaan kokonaisuudessaan koskemaan kaikkia kiinteässä asemapaikassa työskenteleviä. Voimassa olevia poikkeuksia mukautetaan siten, että tarve palvelujen jatkuvuuteen ja toiminnalliset edellytykset otetaan erityisesti huomioon.

Kaikki "liikkuvat" työntekijät ja "muuta merellä tehtävää työtä" tekevät sisällytetään direktiivin soveltamisalaan, siltä osin kuin on kyse direktiivissä säädetyistä: neljän viikon palkallisesta vuosilomasta;

yötyöntekijöiden terveystarkastuksista;

riittävän lepoajan takaamisesta;

vuosittaisen työajan enimmäispituuden määrittämisestä.

Hyväksytään uusia säännöksiä tai muutetaan voimassaolevaa toimialakohtaista erityislainsäädäntöä "liikkuvien" työntekijöiden ja "muuta merellä tehtävää työtä" tekevän henkilöstön työ- ja lepoajoista.

Komissio toivoo, että toimialakohtaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten avulla.

1.2. Neuvosto hyväksyi direktiivin 93/104/EY tietyistä työajan järjestämistä koskevista tekijöistä vasta 23. marraskuuta 1993, vaikka komissio teki direktiiviehdotuksensa jo 20. syyskuuta 1990 (). Ennen kuin sopimukseen päästiin neuvostossa (työllisyys- ja sosiaaliasiat), asiaa pyöriteltiin poliittisella tasolla. Tuloksena oli, että Yhdistynyt kuningaskunta päätti ehdollisesta ulkopuolelle jättäytymisestä viikottaisen työajan osalta, 17 artiklassa esitetyt, liian laveasti muotoillut poikkeukset ulotettiin koskemaan kaikkea johtohenkilöstöä ja useat toimialat jätettiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

1.3. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi 12. marraskuuta 1996 kanteen, jonka Yhdistynyt kuningaskunta oli nostanut neuvostoa vastaan. Tuomiossa todetaan, että kyseinen direktiivi ei ylitä tasoa, joka on tarpeen työntekijöiden työsuojelutavoitteiden saavuttamiseksi. Direktiivi 93/104/EY on siten lainvoimainen kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden oli määrä siirtää direktiivi omaan lainsäädäntöönsä viimeistään 23. marraskuuta 1996.

1.4. Direktiivi perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 118 a artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltiot "pyrkivät parantamaan erityisesti työympäristöä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi ( )". Direktiivin johdanto-osan neljänteen ja viidenteen kappaleeseen on myös kirjattu työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan () merkittävien 7, 8 ja 19 kohtien sisältö sekä periaate, jonka mukaan työturvallisuuden, työterveydenhuollon ja työntekijöiden terveyden tason parantaminen työpaikalla on tavoite, joka olisi säilytettävä ensisijaisena puhtaasti taloudellisiin tavoitteisiin nähden.

1.5. Työntekijöiden työsuojelua koskevien vähimmäissääntöjen soveltaminen on välttämätöntä sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta.

2. Yleistä

2.1. Talous- ja sosiaalikomitea (TSK) hyväksyi 18. joulukuuta 1990 suurella ääntenenemmistöllä lausunnon () kyseisestä direktiiviehdotuksesta (), jossa ei siinä vaiheessa esitetty tiettyjen toimialojen jättämistä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Juuri tämä ulkopuolelle jättäminen on syynä nyt lausuntopyynnön kohteena olevan valkoisen kirjan laatimiseen. TSK hyväksyi komission ehdotukset haluten siten korostaa niiden merkitystä ja viittasi useaan otteeseen asiaa koskeviin Genevessä sijaitsevan Kansainvälisen työjärjestön ILOn säännöksiin. Missään vaiheessa ei suositeltu minkään toimialan jättämistä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sillä direktiiviehdotuksessa pyrittiin sääntelemään vain eräitä työajan järjestämiseen liittyviä näkökohtia, ja tekstissä säädettiin myös tietyin edellytyksin sovellettavista poikkeusmahdollisuuksista.

TSK katsoi tuolloin, että kyseinen direktiiviehdotus:

ei millään tavalla vähentänyt työaikojen tai tuotantokaluston käyttöaikojen joustavuutta;

ei supistanut kokonaistyöaikaa;

ei aiheuttanut paineita vuoro- ja yötyön yhdenmukaistamiseen yhteisössä.

2.2. Kolme vuotta myöhemmin neuvosto arvioi, ettei ollut tarpeen toimia komission ja TSK:n ehdottamalla tavalla. Se päätti oma-aloitteisesti jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle suuren osan toimialoja. Päätös oli työelämän kannalta käsittämätön, varsinkin kun direktiiviehdotuksessa oli useita säännöksiä, joilla oli tarkoitus huolehtia siitä, että direktiivin periaatteita voitaisiin soveltaa joustavasti myös erityistilanteisiin. Neuvoston päätöksellä annettiin mahdollisuus poiketa direktiivin tärkeimmistä säännöksistä vuosilomaa lukuun ottamatta. Poikkeaminen on mahdollista mitä moninaisimmissa tilanteissa ja erityisesti silloin, "kun on kyse toiminnasta, jossa työntekijän työpaikka ja asuinpaikka ovat kaukana toisistaan, taikka kun työntekijän eri työpaikat ovat kaukana toisistaan".

2.3. TSK puolestaan totesi tuolloin neuvoston perustelleen päätöstään tietynlaisen toiminnan ulkopuolelle jättämisestä tämän toiminnan erityisluonteella mitenkään kiistämättä kyseisten alojen työntekijöiden sosiaalisen suojelun tarvetta. Direktiivin johdanto-osan kuudestoista kappale heijastaa hyvin tätä ajattelutapaa sekä poliittista tahtoa ratkaista ongelma toisin:

"( ) tietyillä toimialoilla, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, voi olla tarpeen, että työn erityisen luonteen vuoksi työaikajärjestelyissä toteutetaan erillistoimenpiteitä."

2.4. TSK pani merkille myös direktiivin hyväksymispäivänä annetun komission ilmoituksen: "Komissio pidättää itsellään oikeuden esittää viipymättä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä toimialoja koskevia ehdotuksia, joissa otetaan huomioon kunkin toimialan erityispiirteet."

2.5. TSK on myöhemmin seurannut kiinnostuneena komission ja Euroopan parlamentin erilaisia aloitteita asiassa. Esimerkiksi yhteistä liikennepolitiikkaa koskevasta komission toimintaohjelmasta 1995 2000 käydyn keskustelun yhteydessä Euroopan parlamentti totesi seuraavaa: "( ) on tarpeen esittää työaikaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia liikenteen alalla erityisesti silloin, kun työmarkkinaosapuolet eivät pääse sopimukseen".

2.6. TSK on samaa mieltä kuin komissio, joka toteaa lausuntopyynnön kohteena olevassa valkoisessa kirjassaan, että:

ei ole mitään objektiivista perustetta jättää tietty ala täysin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle;

ei ole syytä kohdella kiinteässä asemapaikassa työskenteleviä eri tavoin kuin direktiivin soveltamisalaan jo kuuluvia työntekijöitä;

työsuojelun vähimmäistason takaamiseksi direktiivin perusperiaatteita olisi sovellettava kaikkiin työntekijöihin;

työntekijöiden suojelun on oltava riittävää sellaisten haitallisten vaikutusten varalta, jotka johtuvat työn epäsäännöllisyydestä tai yötyöstä;

työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset olisivat paras ratkaisu.

3. Toimialakohtaisia huomioita

3.1. Liikenne

3.1.1. TSK on samaa mieltä kuin komissio, joka ilmoittaa suoraan, että vuonna 1993 suuri määrä erityisesti kiinteässä asemapaikassa työskenteleviä maantie-, rautatie-, sisävesi-, meri- ja lentoliikennealan työntekijöitä jätettiin ilman minkäänlaista objektiivista perustetta direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja että kyseiset työntekijät olisi sisällytettävä direktiivin 93/104/EY soveltamisalaan.

Kysymys on henkilöistä, jotka tekevät direktiivin soveltamisalaan sisällytettyjen alojen työntekijöiden työhön rinnastettavaa työtä. Asia on erittäin tärkeä, sillä nämä henkilöt edustavat hyvin suurta osaa direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä työntekijöistä.

3.1.2. TSK pahoitteleekin, että komission valkoiseen kirjaan, joka julkaistiin neljä vuotta sen jälkeen kun kyseiset työntekijät jätettiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ei liity väliaikaista direktiiviä.

3.1.3. TSK toteaa, että "liikkuviin" työntekijöihin sovellettavan direktiivin puuttuminen maakuljetusten alalla on jo aiheuttanut merkittäviä muutoksia eri kuljetusaloilla, ja monista eri syistä johtuvat lainsäädännölliset viivästykset pahentavat entisestään usein riidanalaistakin tilannetta. Jos direktiivi olisi aikoinaan hyväksytty, kielteinen kehitys tai ainakin sen vaikutukset olisi voitu välttää.

3.1.4. TSK on vakuuttunut siitä, että maantieliikenteen selvittämättömät ongelmat on ratkaistava viipymättä. Tämä on tarpeen, jotta estetään kilpailun vääristyminen tämän liikennemuodon piirissä ja eri liikennemuotojen välillä sekä maantieliikenteen parissa toisen lukuun työskentelevien kuljettajien työolosuhteiden nopea heikkeneminen. Näistä kuljettajista noin 1,2 miljoonaa toimii henkilöliikenteen ja 2,1 miljoonaa tavaraliikenteen palveluksessa.

On olemassa suuri vaara, että epäterve tilanne maakuljetuksissa, jotka ovat yksi Euroopan talouden elinvoimaisia aloja, saa aikaan huomattavia yhteiskunnallisia konflikteja ja sosiaalista dumppausta, jota ei voida hyväksyä.

Euroopan yhteisön tulee myös suojautua kilpailun vääristymiseltä, jota aiheuttaa alhaisen sosiaaliturvatason omaavista Euroopan ulkopuolisista maista tulevien maakuljetusyritysten harjoittama sosiaalinen dumppaus.

Tässä yhteydessä on lisäksi huomattava, että direktiiviä 93/104/EY sovelletaan jo automaattisesti maantieliikenteessä omaan lukuunsa (erityisesti kemian-, öljy- maatalous- ja elintarviketeollisuuden, rakennusalan sekä tukku- ja vähittäiskaupan palveluksessa) työskenteleviin kuljettajiin, joita on 3 3,5 miljoonaa.

TSK:n velvollisuutena on kiinnittää huomiota yhteisön säädökseen, jota sovelletaan myös itsenäisiin ammatinharjoittajiin, eli asetukseen N:o 3820/85 (ETY), jossa määrätään pisin mahdollinen ajoaika ja lyhyin mahdollinen lepoaika. Sillä ei kuitenkaan säädellä työaikaa kokonaisuudessaan.

3.1.5. TSK ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että rautatieliikenteen alalla työmarkkinaosapuolet pääsivät rautatieliikennettä käsittelevässä sekakomiteassaan sopimukseen jo 18. syyskuuta 1996.

Sopimus voisi hyvin toimia esimerkkinä muille toimialoille sekä komissiolle, jonka olisi esitettävä tarvittavat direktiiviehdotukset neuvostolle.

3.1.6. TSK arvostaa myös sitä, että myös meriliikenteen alalla työmarkkinaosapuolet ovat sekakomiteassaan päässeet sopimukseen, joka on tarkoitus viimeistellä lähiaikoina.

TSK toivoo komission tavoin, että jäsenvaltiot ratifioivat pikaisesti ILOn yleissopimuksen nro 180 (1996), joka koskee meriliikenteen työaikoja ja jonka Kansainvälinen työjärjestö hyväksyi Genevessä lokakuussa 1996.

Liikenneneuvoston tuoreen julkilausuman mukaan ratifioinnille on poliittista neuvottelupohjaa. Myös tämän maailmanlaajuiselle kilpailulle avoimen alan työmarkkinaosapuolet edellyttävät ratifiointia.

3.1.7. Sen sijaan komitea pahoittelee, etteivät työmarkkinaosapuolet ole päässeet sopimukseen sisävesiliikennettä käsittelevässä sekakomiteassaan joki- ja järviliikenteeseen liittyvistä kysymyksistä sen vuoksi, että eräillä työnantajilla ei mielestään ollut valtuuksia tehdä sopimusta.

3.1.8. TSK odottaa kärsimättömänä lentoliikenteen alan sopimusta, jossa tilapäisryhmän olisi vain vahvistettava lentoajan enimmäismäärät ("Flying Time Limitation").

3.2. Merikalastus

3.2.1. TSK myöntää ilman muuta, että merikalastuksen alan työolosuhteet ja työn luonne ovat hyvin poikkeukselliset ja epäyhtenäiset. Tämä johtuu erityisesti kalastusmuodoista ja -menetelmistä, kalastusalusten koosta sekä siitä, että kalastajista suuri osa on itsenäisiä ammatinharjoittajia. Ala on jatkuvien muutosten kohteena, ja TSK toteaakin, että työaikaongelmien ratkaisematta jättämisellä saattaa olla vakavia seurauksia yhteisön merikalastusohjelmien toteuttamiselle. Seuraukset tulevat vaikuttamaan kaikkiin osapuoliin.

3.2.2. Merikalastuksessa kuolemantapausten ja työtapaturmien määrä on paljon suurempi kuin muilla aloilla. TSK:n mielestä olisikin ensisijaisen tärkeää huolehtia riittävällä tavalla juuri merikalastusalan työntekijöiden työsuojelusta, sillä väsymyksen ja tapaturmien välinen yhteys on selvästi todettu. Tätä periaatetta ei voida kyseenalaistaa vetoamalla ikivanhoihin käytäntöihin, joiden hyödyllisyys kannattaisi tutkia, eikä taloudellisista syistä, kuten yhteisöjen tuomioistuinkin on nimenomaisesti todennut ().

3.2.3. Näistä syistä TSK kehottaa työmarkkinaosapuolia palaamaan neuvottelupöydän ääreen ja pyrkimään sopimukseen "sekakomiteassaan".

Jos sopimukseen ei päästä, osapuolten olisi toimitettava komissiolle ehdotuksia, jotta komissio voi tehdä neuvostolle direktiivin 93/104/EY yleisperiaatteiden pohjalta ehdotuksen asiakirjaksi, jossa otettaisiin huomioon kyseisen elinkeinoalan näkemykset.

3.3. Muu merellä tehtävä työ

3.3.1. TSK ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että mitkään valkoisen kirjan ehdotukset eivät näytä ilmentävän työmarkkinaosapuolten molemminpuolisia intressejä tällä alalla. Tilanne vaikuttaa johtuvan siitä, että toinen osapuoli ei ole halunnut ilmaista julkisesti pyrkimyksiään. TSK suosittelee, että komissio perustaisi "tilapäisen sekakomitean", jonka tehtävänä olisi määritellä alan työaikalainsäädännön sisältö.

3.3.2. TSK:n mielestä tämän "tilapäisen sekakomitean" olisi työssään nojauduttava erityisesti sellaisiin lakeihin ja asetuksiin, työehto- ja muihin sopimuksiin, joita sovelletaan useimmissa maissa, joissa merityötä tehdään.

Koska puheena oleva toiminta saattaa tulevaisuudessa saada uusia muotoja, TSK pitää asianmukaisen lainsäädännön saamista alalle hyvin tärkeänä.

3.4. Lääkärien erikoistuminen

3.4.1. TSK toteaa heti aluksi, ettei ole pätevää syytä jättää koulutuksen erikoistumisjaksoa suorittavia lääkäreitä neuvoston direktiivin 93/104/EY soveltamisalan ulkopuolelle: a) he eivät ole "liikkuvia" työntekijöitä ja b) he eivät työskentele eri tavoin kuin työsuhteiset kollegansa, jotka eivät erikoistu ja jotka kuuluvat määritelmällisesti direktiivin soveltamisalaan.

TSK pahoitteleekin, ettei komission valkoiseen kirjaan liity tilapäistä direktiiviä.

3.4.2. TSK toteaa lisäksi, että merkittävät eroavuudet (maiden sisälläkin) tällä hyvin omaleimaisella alalla vaarantavat lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä erikoistuvien lääkäreiden psyykkisen ja fyysisen terveyden. Liiallisen työn tai liian vähäisen levon seurauksena kärsii myös heidän antamansa hoito, jonka laadusta he ovat vastuussa koko sairaalayhteisölle.

3.4.3. Komissio arvioi valkoisen kirjan kohdassa 66, että erikoistuvien lääkärien päivystyskysymys olisi ratkaistava jäsenvaltiotasolla. TSK muistuttaa kuitenkin, että luonteeltaan hyvin erilaisten päivystys- ja varallaoloaikojen on oltava neuvoston direktiivin 93/104/EY yleisten periaatteiden ja erityisesti työskentelyä seuraavaa lepoaikaa koskevien periaatteiden mukaisia.

Jo nyt tulee ryhtyä ennakkotoimenpiteisiin kyseenalaisiksi osoittautuvissa sairaaloissa, jotta vältetään potilaiden saaman hoidon laadun kaikkinainen heikentyminen.

4. Päätelmät

4.1. TSK antaa tukensa komissiolle, joka on ottanut pragmaattisen lähestymistavan taatakseen yhteisön työsuojelun tason siltä osin kuin on kyse tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY tämänhetkisen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyillä toimialoilla työskentelevien henkilöiden työajoista.

4.2. TSK kannattaa kolmatta vaihtoehtoa ja siinä esitettyä kolmitahoista lähestymistapaa:

1) Ulotetaan direktiivi 93/104/EY koskemaan kokonaisuudessaan kaikkia kiinteässä asemapaikassa työskenteleviä.

2) Ulotetaan direktiivi 93/104/EY koskemaan kaikkia "liikkuvia" työntekijöitä ja "muuta merellä tehtävää työtä" tekevää henkilöstöä (merikalastajat mukaan lukien) seuraavien säännösten osalta:

neljän viikon palkallinen vuosiloma;

yötyöntekijöiden terveystarkastukset;

riittävän lepoajan varmistaminen;

vuosittaisen työajan enimmäismäärä.

3) Hyväksytään kunkin toimialan osalta erityislainsäädäntö, joka koskee "liikkuvien" työntekijöiden ja tarpeellisin muutoksin "merikalastuksen" parissa työskentelevien tai "muuta merellä tehtävää työtä" tekevien työ- ja lepoaikoja.

4.3. Komission tavoin TSK toivoo edelleen, että työmarkkinaosapuolet pääsevät sopimukseen liikenteen ja merikalastuksen alalla.

Komitea edellyttää komission jatkavan toimintaansa asian hyväksi. Komission olisi annettava lisää vastuuta työmarkkinaosapuolille ja samalla täsmennettävä, että tulevien säännösten on täytettävä seuraavat ehdot:

Säännökset sitovat direktiivin tavoin.

Säännöksiä sovelletaan kaikkiin asianomaisiin.

Säännösten perusteella ei voida heikentää nykyisiä työsuhteen ehtoja (ks. direktiivin 93/104/EY 18 artiklan 3 kohta).

Säännöksiin sisällytetään direktiivin 93/104/EY säännökset mahdollisista ja tarpeellisista poikkeuksista.

Säännökset ovat läheisyysperiaatteen mukaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että poikkeuksista voidaan neuvotella yritystasolla sekä jäsenvaltioissa aiemmin käytettyjä menettelytapoja noudattaen.

Säännökset tulevat voimaan samanaikaisesti; näin vältytään eri toimialojen väliseltä tuhoisalta kilpailulta, joka johtuisi siitä, että työntekijöiden työsuojeluun sovellettaisiin useita eri sääntöjä.

Säännöksissä korostetaan niiden yleishyödyllisyyttä, sillä liiallisesta työskentelystä johtuva väsymys on asianosaisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle todellinen ja välitön riski.

4.4. On itsestään selvää, että sen jälkeen kun työmarkkinaosapuolet ovat sopineet "sekakomiteoissaan" kohdan 4.2 alakohdan 2 soveltamisesta kullakin toimialalla, nämä sopimukset on siirrettävä saman kohdan alakohdassa 3 tarkoitettuun toimialakohtaiseen lainsäädäntöön.

4.5. Lopuksi TSK suosittelee, että työmarkkinaosapuolten neuvottelujen päättämiselle asetettaisiin kohtuullisen pikainen määräaika. Komission tehtävänä on ottaa neuvottelujen tulokset huomioon ja esittää neuvostolle mahdollisimman pian työaikaa koskevia käytännön ehdotuksia direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääneillä toimialoilla työskentelevien työntekijöiden tehokkaan työsuojelun varmistamiseksi. Yrityksille on kuitenkin jätettävä riittävät mahdollisuudet toimia harkitsemallaan tavalla.

TSK katsoo velvollisuudekseen korostaa niin ikään komitean kuulemisvelvoitetta asian käsittelyn eri vaiheissa.

Bryssel, 26. maaliskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() COM(90) 317 final SYN 295 EYVL C 254, 9.10.1990.

() Eurooppa-neuvoston kokous Strasburgissa 9. joulukuuta 1989.

() EYVL C 60, 8.3.1991, s. 26.

() EY:n tuomioistuimen 12. marraskuuta 1996 antama tuomio Yhdistyneen kuningaskunnan kanteesta neuvostoa vastaan.