(1)

On tarpeen vahvistaa unionin tasolla säännöt ekosysteemien ennallistamisesta, jotta varmistetaan luonnon monimuotoisuuden ja häiriönsietokyvyn elpyminen koko unionin alueella. Ekosysteemien ennallistaminen edistää myös ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista.

(2)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, esitetään kunnianhimoinen etenemissuunnitelma unionin muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa 20 päivänä toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” esitetään vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia.

(3)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (4) osapuolia. Näin ollen ne ovat sitoutuneet pitkän aikavälin strategiseen visioon, joka hyväksyttiin yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin kymmenennessä kokouksessa 18–29 päivänä lokakuuta 2010 päätöksellä X/2 luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta vuosiksi 2011–2020 ja jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä biologista monimuotoisuutta on arvostettava, suojeltava, ennallistettava ja käytettävä järkevästi siten, että pidetään yllä ekosysteemipalveluja ja tervettä maapalloa ja tuotetaan kaikkien ihmisten kannalta välttämättömiä hyötyjä.

(4)

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin 15. kokouksessa 7–19 päivänä joulukuuta 2022 hyväksytyssä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä asetetaan toimintapainotteiset maailmanlaajuiset tavoitteet vuoteen 2030 mennessä toteutettaville kiireellisille toimille. Tavoitteena 1 on varmistaa, että kaikkiin aloihin sovelletaan osallistavaa, yhdennettyä ja biologisen monimuotoisuuden huomioivaa aluesuunnittelua ja/tai tehokkaita hallintaprosesseja maan ja meren käytön muutoksiin puuttumiseksi ja, että biologiselta monimuotoisuudeltaan merkittävien alueiden, mukaan lukien ekologisesti hyvin eheät ekosysteemit, häviäminen saadaan lähelle nollaa vuoteen 2030 mennessä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia kunnioittaen alkuperäiskansojen oikeuksista annetun Yhdistyneiden kansakuntien, jäljempänä ”YK”, julistuksen mukaisesti. Tavoitteena 2 on varmistaa, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 30 prosenttiin heikentyneistä maa-, sisävesi- sekä meri- ja rannikkoekosysteemeistä kohdistuu tehokasta ennallistamista biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemitoimintojen ja -palvelujen, ekologisen eheyden ja kytkeytyneisyyden vahvistamiseksi. Tavoitteena 11 on ihmistä hyödyttävien luontovaikutusten ennallistaminen, säilyttäminen ja lisääminen, mukaan lukien ekosysteemitoiminnot ja -palvelut, kuten ilman, veden ja ilmaston sääntely, maaperän terveys, pölytys ja tautiriskin vähentäminen sekä suojelu luonnonkatastrofeilta ja katastrofeilta, luontopohjaisten ratkaisujen ja/tai ekosysteemipohjaisten lähestymistapojen avulla ihmisten ja luonnon hyväksi. Maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys mahdollistaa edistymisen kohti tulossuuntautuneiden tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

(5)

YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa ja erityisesti tavoitteissa 14.2, 15.1, 15.2 ja 15.3 viitataan tarpeeseen varmistaa maa- ja sisävesialueiden makean veden ekosysteemien ja niiden palvelujen, erityisesti metsien, kosteikkojen, vuoristojen ja kuivien alueiden, suojelu, ennallistaminen ja kestävä käyttö.

(6)

YK:n yleiskokous julisti 1 päivänä maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa vuosille 2021–2030 ekosysteemien ennallistamista koskevan YK:n vuosikymmenen, jonka tavoitteena on tukea ja laajentaa toimia ekosysteemien tilan heikentymisen ehkäisemiseksi, pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi maailmanlaajuisesti sekä lisätä tietoisuutta ekosysteemien ennallistamisen merkityksestä.

(7)

Vuoteen 2030 ulottuvalla EU:n biodiversiteettistrategialla pyritään varmistamaan, että luonnon monimuotoisuus Euroopassa saadaan elpymään vuoteen 2030 mennessä ihmisten, maapallon, ilmaston ja talouden hyödyksi. Siinä esitetään kunnianhimoinen EU:n luonnon ennallistamissuunnitelma, johon sisältyy useita keskeisiä sitoumuksia, muun muassa sitoumus esittää ehdotus luonnon ennallistamista koskeviksi oikeudellisesti sitoviksi EU:n tavoitteiksi, joilla pyritään ennallistamaan heikentyneitä ekosysteemejä, erityisesti niitä, joilla on parhaat mahdollisuudet ottaa talteen ja varastoida hiiltä sekä ehkäistä ja vähentää luonnonkatastrofien vaikutuksia.

(8)

Euroopan parlamentti suhtautui 9 päivänä kesäkuuta 2021 antamassaan vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n biodiversiteettistrategiaa koskevassa päätöslauselmassa erittäin myönteisesti sitoumukseen laatia lainsäädäntöehdotus, johon sisältyy sitovia luonnon ennallistamistavoitteita, ja katsoi lisäksi, että yleisen ennallistamistavoitteen lisäksi siihen olisi sisällytettävä ekosysteemi-, luontotyyppi- ja lajikohtaisia ennallistamistavoitteita, jotka kattavat metsät, niityt, kosteikot, turvesuot, pölyttäjät, vapaasti virtaavat joet, rannikkoalueet ja merelliset ekosysteemit.

(9)

Neuvosto katsoi 23 päivänä lokakuuta 2020 antamissaan päätelmissä, että on tärkeää estää luonnon monimuotoisuuden ja luonnon nykytilan heikentyminen entisestään, joskaan se ei riitä palauttamaan luontoa takaisin osaksi elämäämme. Neuvosto vahvisti, että luonnon ennallistamisessa tarvitaan enemmän kunnianhimoa, kuten esitetään uudessa EU:n luonnon ennallistamissuunnitelmassa, joka sisältää toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ennallistamisen ulottamiseksi suojelualueiden ulkopuolelle. Neuvosto totesi myös odottavansa ehdotusta oikeudellisesti sitoviksi luonnon ennallistamistavoitteiksi vaikutustenarvioinnin pohjalta.

(10)

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa vahvistetaan sitoumus, jonka mukaan oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia unionin maa-alueista, sisävedet mukaan lukien, ja 30 prosenttia unionin merialueista, joista vähintään kolmasosan tulisi kuulua tiukan suojelun piiriin, mukaan lukien kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Komission yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa vuonna 2022 laatimissa uusien suojelualueiden nimeämistä koskevissa kriteereissä ja ohjeissa, jäljempänä ”kriteerit ja ohjeet”, korostetaan, että jos ennallistetut alueet täyttävät tai niiden odotetaan täyttävän suojelualueita koskevat kriteerit, kun ennallistamisesta saadaan sen täysi vaikutus ja sovelletaan suojelualueita koskevia kriteereitä, näiden ennallistettujen alueiden olisi myös edistettävä suojelualueita koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista. Kriteereissä ja ohjeissa korostetaan myös, että suojelualueet voivat edistää merkittävästi vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian ennallistamistavoitteita, koska niiden avulla luodaan edellytykset ennallistamistoimien onnistumiselle. Tämä koskee erityisesti alueita, jotka voivat elpyä luontaisesti, jos poistetaan osa ihmisen toiminnasta aiheutuvista paineista tai rajoitetaan niitä. Tällaisten alueiden, mukaan lukien meriympäristö, asettaminen tiukan suojelun piiriin, riittää joissakin tapauksissa siihen, että niiden luonnonarvot palautuvat. Lisäksi kriteereissä ja ohjeissa korostetaan, että kaikkien jäsenvaltioiden odotetaan edistävän vuoteen 2030 ulottuvassa unionin biodiversiteettistrategiassa esitettyjen suojelualueita koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista oikeasuhteisesti kyseisillä alueilla oleviin luonnonarvoihin ja luonnon ennallistamiseen liittyviin mahdollisuuksiin nähden.

(11)

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa asetetaan tavoite varmistaa, että suojeltujen luontotyyppien ja lajien suojelun kehityssuunnat ja suojelun taso eivät heikkene ja että vähintään 30 prosenttia lajeista ja luontotyypeistä, joiden suojelun taso ei tällä hetkellä ole suotuisa, ovat kyseisessä luokassa tai osoittavat voimakasta myönteistä kehityssuuntaa kyseistä luokkaa kohti vuoteen 2030 mennessä. Komission yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa laatimat ohjeet, joilla tuetaan näiden tavoitteiden saavuttamista, osoittavat, että useimpien kyseisten luontotyyppien ja lajien osalta tarvitaan todennäköisesti säilyttämis- ja ennallistamistoimia, joilla joko pysäytetään niiden nykyiset kielteiset kehityssuunnat vuoteen 2030 mennessä tai säilytetään nykyiset vakaat tai paranevat kehityssuunnat taikka estetään suotuisan suojelutason omaavien luontotyyppien ja lajien heikkeneminen. Kyseisissä ohjeissa korostetaan lisäksi, että nämä ennallistamistoimet on ensisijaisesti suunniteltava, pantava täytäntöön ja koordinoitava kansallisella tai alueellisella tasolla ja että valittaessa ja priorisoitaessa vuoteen 2030 mennessä parannettavia lajeja ja luontotyyppejä on pyrittävä synergiaan muiden unionin ja kansainvälisten tavoitteiden, erityisesti ympäristö- tai ilmastopoliittisten tavoitteiden, kanssa.

(12)

Komission 15 päivänä lokakuuta 2020 julkaisemassa Euroopan unionin luonnon tilaa koskevassa kertomuksessa, jäljempänä ”luonnon tilaa koskeva vuoden 2020 kertomus”, todettiin, että unioni ei ole vielä onnistunut pysäyttämään sellaisten suojeltujen luontotyyppien ja lajien vähenemistä, joiden suojelu aiheuttaa huolta unionille. Väheneminen johtuu pääasiassa laajaperäisestä maataloudesta luopumisesta, hoitokäytäntöjen tehostamisesta, hydrologisten järjestelmien muutoksista, kaupungistumisesta ja ympäristön pilaantumisesta sekä kestämättömästä metsätaloudesta ja lajien hyödyntämisestä. Lisäksi haitalliset vieraslajit ja ilmastonmuutos ovat merkittäviä ja kasvavia uhkia unionin luontaiselle eläimistölle ja kasvistolle.

(13)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma johtaa unionin ja sen jäsenvaltioiden talouden asteittaiseen ja perusteelliseen muutokseen, joka puolestaan vaikuttaa voimakkaasti unionin ulkoiseen toimintaan. On tärkeää, että unioni hyödyntää kauppapolitiikkaansa ja laajaa kauppasopimusverkostoaan tehdäkseen kumppaneiden kanssa yhteistyötä ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi myös maailmanlaajuisesti ja edistää samalla tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

(14)

On aiheellista asettaa ekosysteemien ennallistamiselle yleinen tavoite, jolla edistetään taloudellista ja yhteiskunnallista muutosta, laadukkaiden työpaikkojen luomista ja kestävää kasvua. Luonnoltaan monimuotoiset ekosysteemit, kuten kosteikkojen, makeiden vesien, metsien, maatalouden ja harvan kasvillisuuden, merien, rannikkojen ja kaupunkien ekosysteemit tuottavat, jos niiden tila on hyvä, erilaisia keskeisiä ekosysteemipalveluja, ja heikentyneiden ekosysteemien ennallistamisesta hyvään tilaan kaikilla maa- ja merialueilla saadaan hyötyjä, jotka ovat paljon suuremmat kuin ennallistamisen kustannukset. Kyseisistä palveluista on monenlaisia sosioekonomisia hyötyjä, jotka riippuvat taloudellisista, sosiaalisista, kulttuurisista, alueellisista ja paikallisista erityispiirteistä.

(15)

YK:n tilastotoimikunta hyväksyi maaliskuussa 2021 pidetyssä 52. istunnossaan YK:n ympäristötilinpitojärjestelmään sisältyvän ekosysteemitilinpidon, jäljempänä ”SEEA EA -järjestelmä”. SEEA EA -järjestelmä muodostaa integroidun ja kattavan tilastokehyksen, jonka avulla voidaan organisoida luontotyyppejä ja maisemia koskevia tietoja, mitata ekosysteemien laajuutta, tilaa ja palveluja, seurata ekosysteemivarojen muutoksia ja yhdistää kyseiset tiedot taloudelliseen ja muuhun ihmisten toimintaan.

(16)

Luonnoltaan monimuotoisten ekosysteemien turvaaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta liittyvät kiinteästi toisiinsa. Luonto ja luontopohjaiset ratkaisut, kuten luonnolliset hiilivarannot ja -nielut, ovat olennaisen tärkeitä ilmastokriisin torjunnassa. Samaan aikaan ilmastokriisi pahentaa jo nyt maa- ja meriekosysteemien muutosta, ja unionin on valmistauduttava siihen, että ilmastonmuutoksen vaikutukset vain voimistuvat ja että niitä esiintyy yhä tiheämmin ja suuremmassa mittakaavassa. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ”IPCC”, erityisraportissa ilmaston 1,5 celsiusasteen lämpenemisen vaikutuksista todettiin, että jotkin vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia tai peruuttamattomia. IPCC:n kuudennessa arviointiraportissa todetaan, että ekosysteemien ennallistaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua ilmastonmuutosta ja vähentää elintarviketurvaan kohdistuvia riskejä. Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi (IPBES) katsoi biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista vuonna 2019 julkaisemassaan maailmanlaajuisessa arviointiraportissa, että ilmastonmuutos on keskeinen tekijä luonnon muuttumisessa, ja odottavissa on, että ilmastonmuutoksen vaikutukset lisääntyvät tulevina vuosikymmeninä ja joissakin tapauksissa ylittävät muiden ekosysteemin muutosten syiden, kuten maan ja meren käytön muuttumisen, vaikutuksen.

(17)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (5) asetetaan sitova tavoite ilmastoneutraaliudelle unionissa vuoteen 2050 mennessä ja sen jälkeisille negatiivisille päästöille sekä asetetaan etusijalle nopeat ja ennakoitavissa olevat päästövähennykset ja lisätään samalla luonnollisten nielujen aikaansaamia poistumia. Ekosysteemien ennallistaminen voi edistää merkittävästi luonnollisten nielujen ylläpitämistä, hoitoa ja lisäämistä sekä luonnon monimuotoisuuden lisäämistä samalla kun torjutaan ilmastonmuutosta. Asetuksessa (EU) 2021/1119 edellytetään myös, että asiaankuuluvat unionin toimielimet ja jäsenvaltiot varmistavat jatkuvan edistymisen toimissa, joilla parannetaan sopeutumiskykyä, vahvistetaan ilmastokestävyyttä ja vähennetään haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle. Siinä edellytetään myös, että jäsenvaltiot sisällyttävät sopeutumisen kaikkiin politiikanaloihin ja edistävät ekosysteemipohjaista sopeutumista ja luontopohjaisia ratkaisuja. Luontopohjaiset ratkaisut ovat luonnon innoittamia ja luontopohjaisia ratkaisuja, jotka ovat kustannustehokkaita ja tuottavat yhtä aikaa ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä ja auttavat parantamaan selviytymiskykyä. Tällaiset ratkaisut tuovat enemmän ja monipuolisempia luontoon liittyviä ja luonnonmukaisia ominaisuuksia ja prosesseja kaupunkeihin, maisemiin ja vuodenaikoihin paikallisesti mukautettujen, resurssitehokkaiden ja systeemisten interventioiden avulla. Näin ollen luontopohjaisten ratkaisujen on hyödytettävä luonnon monimuotoisuutta ja tuettava erilaisten ekosysteemipalvelujen tarjoamista.

(18)

Komission 24 päivänä helmikuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” korostetaan tarvetta edistää luontopohjaisia ratkaisuja ja todetaan, että kustannustehokas sopeutuminen ilmastonmuutokseen voidaan saavuttaa suojelemalla ja ennallistamalla kosteikkoja ja turvemaita sekä rannikko- ja meriekosysteemejä, kehittämällä kaupunkien viheralueita ja asentamalla viherkattoja ja -seiniä sekä edistämällä ja hoitamalla kestävällä tavalla metsiä ja viljelysmaita. Luonnoltaan monimuotoisten ekosysteemien määrän lisääminen parantaa kykyä sietää ilmastonmuutosta ja tarjoaa tehokkaampia tapoja vähentää katastrofeja ja ehkäistä niitä.

(19)

Unionin ilmastopolitiikkaa tarkistetaan parhaillaan, jotta voidaan noudattaa asetuksessa (EU) 2021/1119 esitettyä kehityspolkua ja vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/839 (6) pyritään vahvistamaan maankäyttösektorin panosta vuoden 2030 yleisen ilmastotavoitteen saavuttamiseen ja yhdenmukaistamaan tavoitteet maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden, jäljempänä ”LULUCF”, päästöjen ja poistumien tilinpidosta asiaan liittyvien luonnon monimuotoisuutta koskevien poliittisten aloitteiden kanssa. Kyseisessä asetuksessa korostetaan luontopohjaisten hiilipoistumien suojelua ja tehostamista, ekosysteemien ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamista, huonontuneen maan ja ekosysteemien ennallistamista sekä turvemaiden uudelleenvettämistä. Lisäksi sillä pyritään parantamaan suojellun ja ennallistettavan maan kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien seurantaa ja niitä koskevaa raportointia. Tässä yhteydessä on tärkeää, että ekosysteemit kaikissa maaluokissa, mukaan lukien metsät, niityt, viljelysmaat ja kosteikot, ovat hyvässä tilassa, jotta ne pystyvät tehokkaasti ottamaan talteen ja varastoimaan hiiltä.

(20)

Kuten 23 päivänä maaliskuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa ”Elintarviketurvan varmistaminen ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistaminen” todetaan, geopoliittinen kehitys on entisestään korostanut tarvetta varmistaa elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyky. On näyttöä siitä, että maatalouden ekosysteemien ennallistamisella on myönteisiä vaikutuksia elintarvikkeisiin liittyvään tuottavuuteen pitkällä aikavälillä ja että luonnon ennallistaminen toimii vakuutuksena, jolla varmistetaan unionin pitkän aikavälin kestävyys ja häiriönsietokyky.

(21)

Toukokuussa 2022 annetussa Euroopan tulevaisuutta käsitelleen konferenssin loppuraportissa kansalaiset kehottavat unionia suojelemaan ja ennallistamaan luonnon monimuotoisuutta, maisemaa ja valtameriä, estämään pilaantumista ja edistämään tietämystä, tietoisuutta, koulutusta ja vuoropuhelua ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta, energiankäytöstä ja kestävyydestä.

(22)

Ekosysteemien ennallistaminen yhdessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan ja kulutuksen vähentämiseen tähtäävien toimien kanssa auttaa myös ehkäisemään ja parantamaan kykyä sietää mahdollisia tulevia tartuntatauteja, joilla on zoonoottista potentiaalia, ja siten pienentämään taudinpurkausten ja pandemioiden riskiä sekä tukemaan unionin ja maailmanlaajuisia pyrkimyksiä soveltaa yhteinen terveys -lähestymistapaa, jossa tunnustetaan ihmisten terveyden, eläinten terveyden sekä terveen ja selviytymiskykyisen luonnon välinen luontainen yhteys.

(23)

Maaperä on olennainen osa maaekosysteemejä. Komission 17 päivänä marraskuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle” korostetaan tarvetta ennallistaa huonontunut maaperä ja parantaa maaperän biologista monimuotoisuutta. Maailmanlaajuinen mekanismi, joka on aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa, tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (7) mukaisesti perustettu elin, ja kyseisen yleissopimuksen sihteeristö ovat perustaneet maaperän huonontumisen nollatasoa koskevan tavoiteohjelman, jolla autetaan maita saavuttamaan maaperän huonontumisen nollataso vuoteen 2030 mennessä.

(24)

Neuvoston direktiivillä 92/43/ETY (8) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/147/EY (9) pyritään varmistamaan Euroopan arvokkaimpien ja uhanalaisimpien lajien ja luontotyyppien sekä ekosysteemien, joihin ne kuuluvat, pitkäaikainen suojelu, säilyttäminen ja eloonjääminen. Natura 2000 -verkosto perustettiin vuonna 1992. Kyseessä on maailman suurin koordinoitu suojelualueiden verkosto, ja se on keskeinen väline näiden kahden direktiivin tavoitteiden toteuttamisessa. Tätä asetusta olisi sovellettava siihen jäsenvaltioiden Euroopassa sijaitsevaan alueeseen, johon perussopimuksia sovelletaan, ja se olisi näin ollen mukautettava direktiiveihin 92/43/ETY ja 2009/147/EY sekä myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/56/EY (10).

(25)

Komissio on laatinut puitteet ja ohjeet direktiivin 92/43/ETY nojalla suojeltujen luontotyyppien hyvän tilan määrittämiseksi ja kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien lajien elinympäristöjen riittävän laadun ja määrän määrittämiseksi. Kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen ennallistamistavoitteet voidaan asettaa näiden puitteiden ja ohjeiden perusteella. Tällainen ennallistaminen ei kuitenkaan riitä kääntämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymissuuntausta ja elvyttämään kaikkia ekosysteemejä. Luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi laajempien ekosysteemien mittakaavassa olisi sen vuoksi vahvistettava erityisiin indikaattoreihin perustuvia lisävelvoitteita.

(26)

Direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY pohjalta ja kyseisissä direktiiveissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ennallistamistoimenpiteitä, joilla varmistetaan suojeltujen luontotyyppien ja lajien, mukaan lukien luonnonvaraiset linnut, elpyminen kaikilla unionin alueilla, myös Natura 2000 -verkostoon kuulumattomilla alueilla.

(27)

Direktiivin 92/43/ETY tavoitteena on varmistaa unionin tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen. Siinä ei kuitenkaan aseteta määräaikaa kyseisen tavoitteen saavuttamiselle. Direktiivissä 2009/147/EY ei myöskään aseteta määräaikaa lintukantojen elpymiselle unionissa.

(28)

Määräajat ennallistamistoimenpiteiden käyttöönotolle Natura 2000 -alueiden ulkopuolisilla alueilla olisi vahvistettava, jotta voidaan asteittain parantaa suojeltujen luontotyyppien tilaa kaikkialla unionissa ja palauttaa luontotyyppejä, kunnes saavutetaan tarvittava suotuisa viiteala kyseisten luontotyyppien suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi unionissa. Jäsenvaltioiden olisi ennallistamistoimenpiteitä toteuttaessaan tarvittaessa asetettava vuoteen 2030 saakka etusijalle ne luontotyyppien alueet, joiden tila ei ole hyvä ja jotka sijaitsevat Natura 2000 -alueilla, kun otetaan huomioon kyseisten alueiden keskeinen rooli luonnonsuojelun kannalta ja se, että voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaan on jo olemassa velvoite ottaa käyttöön tehokkaita järjestelmiä ennallistamistoimenpiteiden pitkän aikavälin vaikuttavuuden varmistamiseksi Natura 2000 -alueilla. Jotta jäsenvaltioilla olisi tarvittava joustovara laajamittaisten ennallistamistoimien toteuttamiseksi, jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä niillä luontotyyppien esiintymisalueilla, joiden tila ei ole hyvä ja jotka sijaitsevat Natura 2000 -alueiden ulkopuolisilla alueilla, kun se on perusteltua erityisten paikallisten olosuhteiden ja edellytysten vuoksi. Lisäksi on aiheellista ryhmitellä luontotyypit sen ekosysteemin mukaan, johon ne kuuluvat, ja asettaa aikasidonnaiset ja määrälliset aluekohtaiset tavoitteet luontotyyppiryhmille. Näin jäsenvaltiot voisivat valita, mitkä luontotyypit ryhmän sisällä ennallistetaan ensimmäiseksi.

(29)

Direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien lajien elinympäristöille ja direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluville luonnonvaraisten lintujen elinympäristöille vahvistettujen vaatimusten olisi oltava samankaltaisia, ottaen erityisesti huomioon näiden molempien elinympäristöjen kytkeytyneisyys, jotta lajien kannat voivat menestyä.

(30)

Luontotyyppien ennallistamistoimenpiteiden on oltava riittäviä ja soveltuvia, jotta kyseiset luontotyypit saavuttaisivat hyvän tilan ja jotta suotuisat viitealat määritettäisiin mahdollisimman nopeasti kyseisten luontotyyppien suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi. On tärkeää, että ennallistamistoimenpiteet ovat niitä, jotka ovat tarpeen aikasidonnaisten ja määrällisten aluekohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. On myös tarpeen, että lajien elinympäristöjen ennallistamistoimenpiteet ovat riittävät ja sopivat niiden riittävän laadun ja määrän saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti, jotta saavutetaan lajien suotuisa suojelun taso.

(31)

Tämän asetuksen mukaisesti käyttöön otetut ennallistamistoimenpiteet tiettyjen liitteessä I lueteltujen luontotyyppien, kuten niittyjen, nummien tai kosteikkojen, ennallistamiseksi tai säilyttämiseksi voisivat joissakin tapauksissa edellyttää metsän poistamista, jotta voidaan palata suojeluperusteiseen hoitoon, joka saattaa sisältää niittämisen tai laiduntamisen kaltaisia toimia. Luonnon ennallistaminen ja metsäkadon pysäyttäminen ovat molemmat tärkeitä ja toisiaan vahvistavia ympäristötavoitteita. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1115 (11) johdanto-osan 36 kappaleessa todetaan, komissio laatii ohjeet kyseisessä asetuksessa vahvistetun ”maatalouskäytön” määritelmän tulkinnan selventämiseksi erityisesti niiltä osin kuin on kyse metsän muuntamisesta maaksi, jonka käyttötarkoitus ei ole maatalouskäyttö.

(32)

On tärkeää varmistaa, että tämän asetuksen nojalla käyttöön otetuilla ennallistamistoimenpiteillä saadaan aikaan konkreettisia ja mitattavissa olevia parannuksia ekosysteemien tilaan sekä yksittäisten ennallistamisalueiden tasolla että kansallisella ja unionin tasolla.

(33)

Jotta voidaan varmistaa, että ennallistamistoimenpiteet ovat tehokkaita ja että niiden tuloksia voidaan ajan myötä mitata, on olennaisen tärkeää, että tällaisten ennallistamistoimenpiteiden kohteena olevat alueet osoittavat jatkuvasti merkkejä paranemisesta, kunnes hyvä tila saavutetaan, jotta voidaan parantaa direktiivin 92/43/ETY liitteen I soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien tilaa, palauttaa kyseiset luontotyypit ja parantaa niiden kytkeytyneisyyttä.

(34)

On myös olennaisen tärkeää, että alueet, joihin sovelletaan ennallistamistoimenpiteitä direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien lajien elinympäristöjen laadun ja määrän parantamiseksi, sekä direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöt paranevat jatkuvasti, jotta voidaan edistää tällaisten lajien elinympäristöjen riittävän määrän ja laadun saavuttamista.

(35)

On tärkeää varmistaa, että direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien, jäsenvaltioiden ja koko unionin Euroopassa sijaitsevalla alueella hyvässä tilassa olevien luontotyyppien kattamien alueiden määrää kasvatetaan asteittain, kunnes kunkin luontotyypin suotuisa viiteala on saavutettu ja vähintään 90 prosenttia kyseisistä alueista jäsenvaltion tasolla on hyvässä tilassa, jotta kyseiset luontotyypit unionissa voivat saavuttaa suotuisan suojelun tason. Jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja sellaisten luontotyyppien osalta, jotka ovat hyvin yleisiä ja laajalle levinneitä unionissa ja jotka kattavat yli kolme prosenttia asianomaisen jäsenvaltion Euroopassa sijaitsevasta alueesta, voitava soveltaa tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen yksittäisten luontotyyppien osalta alle 90 prosentin osuutta siihen alueeseen, jonka on tarkoitus olla hyvässä tilassa, jos kyseinen prosenttiosuus ei estä kyseisten luontotyyppien suotuisan suojelun tason, sellaisena kuin se on määritettynä direktiivin 92/43/ETY 1 artiklan e alakohdan mukaisesti, saavuttamista tai säilyttämistä kansallisella luonnonmaantieteellisellä tasolla. Jos jäsenvaltio soveltaa kyseistä poikkeusta, jäsenvaltion olisi perusteltava se kansallisessa ennallistamissuunnitelmassaan.

(36)

On tärkeää varmistaa direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien lajien elinympäristöjen sekä direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen laadun ja määrän asteittainen lisääminen jäsenvaltioiden ja koko unionin Euroopassa sijaitsevalla alueella, kunnes ne riittävät varmistamaan kyseisten lajien selviytymisen pitkällä aikavälillä.

(37)

On tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien kattamien alueiden, joihin sovelletaan ennallistamistoimenpiteitä, tila paranee jatkuvasti, kunnes ne saavuttavat hyvän tilan, ja että jäsenvaltiot ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että kun kyseiset luontotyypit ovat saavuttaneet hyvän tilan, ne eivät heikkene merkittävästi, jotta ei vaaranneta hyvän tilan säilyttämistä tai saavuttamista pitkällä aikavälillä. Kyseisten tulosten saavuttamatta jättäminen ei merkitse sitä, että olisi laiminlyöty velvollisuus ottaa käyttöön näiden tulosten saavuttamiseksi soveltuvia toimenpiteitä. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot pyrkivät toteuttamaan toimia, joilla pyritään estämään merkittävä heikkeneminen kyseisten luontotyyppien kattamilla alueilla, joiden tila joko on jo hyvä tai joiden tila ei ole hyvä, mutta joihin ei vielä sovelleta ennallistamistoimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet ovat tärkeitä, jotta vältetään ennallistamistarpeiden lisääminen tulevaisuudessa, ja niissä olisi painotettava alueita, jotka edustavat niitä jäsenvaltioiden kansallisissa ennallistamissuunnitelmissaan yksilöimiä luontotyyppejä, jotka on ennallistettava ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi. On kuitenkin aiheellista tarkastella mahdollista ylivoimaista estettä, kuten luonnonkatastrofeja, jotka voisivat johtaa kyseisten luontotyyppien kattamien alueiden heikentymiseen, sekä sellaisia luontotyyppien väistämättömiä muutoksia, jotka johtuvat suoraan ilmastonmuutoksesta. Natura 2000 -alueiden ulkopuolisten alueiden osalta on aiheellista tarkastella myös muutoksia, jotka johtuvat erittäin tärkeän yleisen edun mukaisesta suunnitelmasta tai hankkeesta, johon ei ole käytettävissä vähemmän haitallisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ennallistamistoimenpiteiden kohteena olevien alueiden osalta tämä olisi määritettävä tapauskohtaisesti. Natura 2000 -alueiden osalta suunnitelmat ja hankkeet hyväksytään direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. On aiheellista varmistaa, että jäsenvaltiot säilyttävät vaihtoehtojen puuttuessa mahdollisuuden soveltaa heikentymisen estämistä koskevaa vaatimusta alueensa kunkin luonnonmaantieteellisen alueen tasolla kunkin luontotyypin ja lajin elinympäristön osalta. Tällainen mahdollisuus olisi sallittava tietyin edellytyksin, kuten sen, että kunkin merkittävän heikentymistapahtuman osalta on toteutettava hyvittäviä toimenpiteitä. Jos ennallistamistoimenpiteen toivotun tuloksen seurauksena alue muuttuu yhdestä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta luontotyypistä toiseen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaksi luontotyypiksi, alueen ei pitäisi katsoa huonontuneen.

(38)

Tämän asetuksen mukaisia Natura 2000 -alueiden ulkopuolisilla alueilla sovellettavia jatkuvaa paranemista ja heikentymisen estämistä koskevia velvoitteita koskevien poikkeusten soveltamiseksi jäsenvaltioiden olisi oletettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantolaitosten suunnittelun, rakentamisen ja käytön, niiden verkkoon liittämisen ja asiaankuuluvan verkon itsensä sekä varastointimenetelmien olevan pakottavan yleisen edun mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää rajoittaa kyseisen oletuksen soveltamista asianmukaisesti perustelluissa ja erityisissä olosuhteissa, esimerkiksi maanpuolustukseen liittyvistä syistä. Lisäksi näitä poikkeuksia sovellettaessa jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tällaiset uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet velvoitteesta siihen, että vähemmän haitallisia vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole, edellyttäen että hankkeista on tehty strateginen ympäristöarviointi tai ympäristövaikutusten arviointi. Jos tällaiset laitokset katsottaisiin erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi ja tapauksen mukaan rajoitettaisiin vaatimusta arvioida vähemmän vahingollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, tällaisiin hankkeisiin voitaisiin soveltaa yksinkertaistettua arviointia tämän asetuksen mukaiseen pakottavan yleisen edun arviointiin sovellettavien poikkeusten osalta.

(39)

Toimet, joiden ainoana tarkoituksena on puolustus tai kansallinen turvallisuus, olisi ehdottomasti asetettava etusijalle. Ottaessaan käyttöön ennallistamistoimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava vapauttaa niistä tällaisiin toimiin käytetyt alueet, jos kyseisten toimenpiteiden ei katsota olevan yhteensopivia asianomaisten alueiden jatkuvan sotilaskäytön kanssa. Lisäksi niiden tämän asetuksen säännösten soveltamiseksi, jotka koskevat poikkeuksia Natura 2000 -alueiden ulkopuolisilla alueilla sovellettavista jatkuvaa paranemista ja heikentymisen estämistä koskevista velvoitteista, jäsenvaltioiden olisi voitava katsoa tällaisia toimia koskevien suunnitelmien ja hankkeiden olevan pakottavan yleisen edun mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapauttaa tällaiset suunnitelmat ja hankkeet velvoitteesta siihen, että vähemmän haitallisia vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole käytettävissä. Jos jäsenvaltiot soveltavat tätä poikkeusta, olisi kuitenkin edellytettävä, että ne ottavat käyttöön toimenpiteitä kyseisten suunnitelmien ja hankkeiden johdosta luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi, siinä määrin kuin se on kohtuullista ja käytännössä mahdollista.

(40)

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa korostetaan tarvetta tehostaa toimia heikentyneiden meriekosysteemien ennallistamiseksi, mukaan lukien runsaasti hiiltä sisältävät ekosysteemit ja tärkeät kalojen kutu- ja kasvualueet. Kyseisessä strategiassa esitetään myös komission aikomus ehdottaa uutta toimintasuunnitelmaa kalavarojen säilyttämiseksi ja merellisten ekosysteemien suojelemiseksi.

(41)

Direktiivin 92/43/ETY liitteessä I luetellut merelliset luontotyypit on määritelty laajasti, ja ne käsittävät monia ekologisesti erilaisia alatyyppejä, joilla on erilaiset ennallistamismahdollisuudet, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on vaikea ottaa käyttöön asianmukaisia ennallistamistoimenpiteitä kyseisten luontotyyppien tasolla. Sen vuoksi kyseisen direktiivin liitteessä II lueteltuja merellisiä luontotyyppejä olisi täsmennettävä käyttämällä Euroopan luontoa koskevan tietojärjestelmän (EUNIS) asiaankuuluvia tasoja merten luontotyyppien luokittelussa. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava suotuisat viitealat kunkin luontotyypin suotuisan suojelun tason saavuttamiseksi siltä osin kuin näitä viitealoja ei ole jo käsitelty muussa unionin lainsäädännössä. Meriympäristön pehmeiden sedimenttien luontotyyppien ryhmä, joka vastaa tiettyjä direktiivissä 2008/56/EY täsmennettyjä laajoja pohjaelinympäristötyyppejä, on laajasti edustettuna useiden jäsenvaltioiden merivesissä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava rajoittaa asteittain käyttöön otettavia ennallistamistoimenpiteitä pienempään osuuteen näiden luontotyyppien, joiden tila ei ole hyvä, alasta edellyttäen, että tämä ei estä direktiivin 2008/56/EY mukaisesti määritetyn ympäristön hyvän tilan saavuttamista tai säilyttämistä, ottaen huomioon erityisesti mainitun direktiivin liitteessä I olevassa 1 ja 6 kohdassa tarkoitettujen ja kyseisen direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettujen ympäristön hyvän tilan määrittämisessä käytettävien kuvaajien kynnysarvot, jotka koskevat näiden luontotyyppien häviämisen laajuutta, näiden luontotyyppien tilaan kohdistuvia haitallisia vaikutuksia ja kyseisten haitallisten vaikutusten suurinta sallittua laajuutta.

(42)

Jos rannikoiden ja merellisten luontotyyppien suojelu edellyttää kalastus- tai vesiviljelytoiminnan sääntelyä, sovelletaan yhteistä kalastuspolitiikkaa, jäljempänä ”YKP”. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (12) säädetään erityisesti, että YKP:ssä sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvat haittavaikutukset voidaan minimoida. Kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että YKP:llä pyritään varmistamaan, että vesiviljely- ja kalastustoimissa vältetään merellisen ympäristön huonontuminen.

(43)

Luonnon monimuotoisuuden ja häiriönsietokykyisen luonnon jatkuvan, pitkäaikaisen ja kestävän elpymisen tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti YKP:n tarjoamia mahdollisuuksia. Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan unionin yksinomaisen toimivallan puitteissa jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä merten ekosysteemien suojelun tason ylläpitämiseksi tai parantamiseksi 12 meripeninkulman rajan sisällä. Lisäksi asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 määritellyt jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, voivat toimittaa yhteisiä suosituksia niistä säilyttämistoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi. Jos jäsenvaltio sisällyttää kansalliseen ennallistamissuunnitelmaansa säilyttämistoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden edistämiseksi, ja kyseiset säilyttämistoimenpiteet edellyttävät yhteisten suositusten toimittamista, asianomaisen jäsenvaltion olisi aloitettava kuuleminen ja toimitettava kyseiset yhteiset suositukset määräajassa, joka mahdollistaa niiden oikea-aikaisen hyväksymisen ennen niiden määräaikoja, jotta voidaan edistää meriekosysteemien säilyttämistä koskevien eri politiikkojen välistä johdonmukaisuutta. Tällaiset toimenpiteet on arvioitava ja hyväksyttävä YKP:ssä vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

(44)

Direktiivissä 2008/56/EY edellytetään, että jäsenvaltiot tekevät kahdenvälistä yhteistyötä alueellisten ja osa-alueellisten yhteistyömekanismien puitteissa, muun muassa alueellisten meriyleissopimusten eli Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (13), Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (14), Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelua koskevan yleissopimuksen (15) ja Bukarestissa 21 päivänä huhtikuuta 1992 allekirjoitetun Mustanmeren suojelua koskevan yleissopimuksen sekä kalastustoimenpiteiden osalta YKP:n yhteydessä perustettujen alueellisten ryhmien puitteissa.

(45)

On tärkeää ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä myös tiettyjen meriympäristön lajien, kuten haiden ja rauskujen, elinympäristöille, kun kyseiset lajit kuuluvat esimerkiksi Bonnissa 23 päivänä kesäkuuta 1979 allekirjoitetun muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen tai alueellisten merisopimusten erittäin uhanalaisten ja uhanalaisten lajien luetteloiden soveltamisalaan mutta jäävät direktiivin 92/43/ETY soveltamisalan ulkopuolelle, koska niillä on tärkeä tehtävä ekosysteemissä.

(46)

Maa-alueiden, makean veden, rannikoiden ja merellisten luontotyyppien ennallistamisen ja huonontumisen estämisen tukemiseksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus nimetä lisäalueita ”suojelualueiksi” tai ”tiukasti suojelluiksi alueiksi”, toteuttaa muita tehokkaita aluekohtaisia suojelutoimenpiteitä ja edistää yksityisiä maansuojelutoimenpiteitä.

(47)

Kaupunkiekosysteemien osuus unionin maapinta-alasta on noin 22 prosenttia, ja ne muodostavat alueen, jolla suurin osa unionin kansalaisista asuu. Kaupunkivihreään luetaan muun muassa kaupunkimetsät, puistot ja puutarhat, kaupunkifarmit, puistokadut, kaupunkien niityt ja pensasaidat. Kaupunkiekosysteemit tarjoavat muiden tässä asetuksessa käsiteltyjen ekosysteemien tavoin tärkeitä elinympäristöjä biologiselle monimuotoisuudelle, erityisesti kasveille, linnuille ja hyönteisille, pölyttäjät mukaan luettuina. Ne tarjoavat myös monia muita elintärkeitä ekosysteemipalveluja, joita ovat muun muassa luonnonkatastrofiriskien, kuten tulvien ja lämpösaarekevaikutusten, vähentäminen ja hallinta, jäähdytys, virkistys, veden ja ilman suodatus sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen. Kaupunkivihreän lisääminen on tärkeä tekijä, kun mitataan missä määrin kaupunkiekosysteemien kyky tarjota kyseisiä elintärkeitä palveluja on lisääntynyt. Kasvillisuuspeitteen lisääminen tietyllä kaupunkialueella hidastaa veden poisvaluntaa pienentäen näin jokien pilaantumisriskiä myrskyveden valuman osalta, auttaa viilentämään kesälämpötiloja, jolloin ilmastokestävyys paranee, ja tarjoaa luonnolle lisää tilaa, kukoistaa. Kaupunkivihreän lisääminen parantaa monissa tapauksissa kaupunkiekosysteemin terveyttä. Terveet kaupunkiekosysteemit puolestaan tukevat olennaisella tavalla muiden keskeisten eurooppalaisten ekosysteemien terveyttä, esimerkiksi kytkeytymällä ympäröivän maaseudun luonnonalueisiin, parantamalla jokien kuntoa kaupunkien ulkopuolella ja tarjoamalla maatalouden ja metsien luontotyyppien lintu- ja pölyttäjälajeille suoja- ja lisääntymisalueita ja muuttolinnuille tärkeitä elinympäristöjä.

(48)

Toimia, joilla varmistetaan, että kaupunkivihreän, erityisesti puiden, peittämä ala ei enää ole vaarassa huveta, on tehostettava voimakkaasti. Jotta voidaan varmistaa, että kaupunkivihreä tarjoaa jatkossakin tarvittavia ekosysteemipalveluja, sen häviäminen olisi pysäytettävä ja se olisi ennallistettava ja sitä olisi lisättävä muun muassa integroimalla vihreä infrastruktuuri ja luontopohjaiset ratkaisut, kuten viherkatot ja viherseinät, rakennusten suunnitteluun. Tällaisella integroinnilla voidaan edistää paitsi kaupunkien viheralueiden ylläpitoa ja kasvattamista mutta myös, jos siihen sisällytetään puut, kaupunkipuuston latvuspeittoalaa.

(49)

Tieteellinen näyttö viittaa siihen, että keinovalo vaikuttaa kielteisesti luonnon monimuotoisuuteen. Keinovalo voi myös vaikuttaa ihmisten terveyteen. Laatiessaan tämän asetuksen mukaisia kansallisia ennallistamissuunnitelmiaan jäsenvaltioiden olisi voitava harkita valosaasteen poistamista, vähentämistä tai korjaamista kaikissa ekosysteemeissä.

(50)

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa edellytetään lisätoimien toteuttamista makean veden ekosysteemien ja jokien luonnollisten toimintojen ennallistamiseksi. Makean veden ekosysteemien ennallistamiseen olisi sisällyttävä toimia jokien, niiden ranta-alueiden ja tulvatasanteiden luonnollisen kytkeytyneisyyden palauttamiseksi, mukaan lukien keinotekoisten esteiden poistaminen, jotta voidaan tukea suotuisan suojelun tason saavuttamista jokien, järvien ja tulvavaikutteisten luontotyyppien sekä direktiiveillä 92/43/ETY ja 2009/147/EY suojeltujen luontotyyppien sekä niissä elävien lajien osalta sekä saavuttaa yksi EU:n vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian keskeisistä tavoitteista, jonka mukaan ennallistetaan vähintään 25 000 kilometriä jokia vapaana virtaaviksi, verrattuna vuoteen 2020, jolloin EU:n vuoteen 2030 ulottuva biodiversiteettistrategia hyväksyttiin. Esteitä poistettaessa jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti puututtava vanhentuneisiin esteisiin, joita ei enää tarvita uusiutuvan energian tuotantoon, sisävesiliikenteeseen, vesihuoltoon tai muuhun käyttöön.

(51)

Pölyttäjät ovat unionissa vähentyneet dramaattisesti viime vuosikymmeninä. Joka kolmannen mehiläis- ja perhoslajin kanta pienenee ja joka kymmenes tällaisista lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Pölyttäjät ovat olennaisen tärkeitä maaekosysteemien toiminnalle, ihmisten hyvinvoinnille ja elintarviketurvalle, koska ne pölyttävät luonnonvaraisia ja viljeltyjä kasveja. Komission yksiköiden ja Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) yhdessä toteuttaman integroitua luontopääoman laskentajärjestelmää (INCA) koskevan hankkeen tuloksiin perustuva vuoden 2021 kertomus osoittaa, että lähes 5 000 000 000 euroa unionin maatalouden vuotuisesta tuotoksesta on suoraan pölyttäjähyönteisten ansiota.

(52)

Kesäkuun 1 päivänä 2018 antamallaan tiedonannolla komissio käynnisti pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen vastauksena Euroopan parlamentin ja neuvoston kehotuksiin puuttua luonnonvaraisten pölyttäjähyönteisten vähenemiseen. Kyseisen aloitteen täytäntöönpanoa koskeva 27 päivänä toukokuuta 2021 julkaistu edistymiskertomus osoitti, että pölyttäjien vähenemistä aiheuttaviin tekijöihin, torjunta-aineiden käyttö mukaan luettuna, liittyy edelleen merkittäviä haasteita. Sekä Euroopan parlamentti 9 päivänä kesäkuuta antamassaan päätöslauselmassa että neuvosto 17 päivänä joulukuuta 2020 antamissaan päätelmissä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 15/2020 ovat kehottaneet vahvistamaan toimia pölyttäjien vähenemisen estämiseksi ja perustamaan pölyttäjiä koskevan unionin laajuisen seurantakehyksen sekä asettamaan selkeät tavoitteet ja indikaattorit, jotka koskevat sitoutumista pölyttäjien vähenemisen pysäyttämiseen. Euroopan tilintarkastustuomioistuin suositteli vuonna 2020 julkaisemassaan erityiskertomuksessa, että komissio perustaisi asianmukaiset hallinnointi- ja valvontamekanismit pölyttäjiin kohdistuvien uhkien torjumiseksi. Komissio esitti 24 päivänä tammikuuta 2023 antamassaan tiedonannossa pölyttäjiä koskevan tarkistetun EU:n aloitteen ”Pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen tarkistaminen – Pölyttäjien olosuhteiden parantaminen”, jossa esitetään toimet, joita unionin ja sen jäsenvaltioiden on toteutettava pölyttäjien vähenemisen pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä.

(53)

Ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä pyritään sääntelemään yhtä pölyttäjien vähenemiseen vaikuttavaa tekijää kieltämällä torjunta-aineiden käyttö ekologisesti herkillä alueilla, joista monet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, esimerkiksi alueilla, joilla esiintyy pölyttäjälajeja, jotka lajeja koskevissa Euroopan punaisissa listoissa luokitellaan uhanalaisiksi.

(54)

Turvallisten, kestävien, ravitsevien ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tarjoamiseksi tarvitaan kestäviä, häiriönsietokykyisiä ja luonnoltaan monimuotoisia maatalouden ekosysteemejä. Luonnoltaan monimuotoiset maatalouden ekosysteemit myös parantavat maatalouden kykyä sietää ilmastonmuutosta ja ympäristöriskejä samalla kun varmistetaan elintarviketurvallisuus ja ruokaturva ja luodaan uusia työpaikkoja maaseutualueilla, erityisesti luonnonmukaiseen maatalouteen sekä maaseutumatkailuun ja virkistystoimintaan liittyviä työpaikkoja. Sen vuoksi unionin on parannettava maatalousmaansa luonnon monimuotoisuutta erilaisilla olemassa olevilla käytännöillä, jotka ovat suotuisia tai yhteensopivia luonnon monimuotoisuuden parantamisen kannalta, laajaperäisen maatalouden hyödyntäminen mukaan luettuna. Laajaperäinen maatalous on elintärkeää monien lajien ja luontotyyppien säilyttämiseksi luonnoltaan monimuotoisilla alueilla. Monista laajaperäisistä maatalouskäytännöistä on monenlaista ja merkittävää hyötyä luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelujen ja maisemapiirteiden suojelulle. Näitä ovat esimerkiksi täsmäviljely, luonnonmukainen maatalous, agroekologia, peltometsäviljely ja matalan intensiteetin pysyvän nurmen suojelun kannalta. Tällaisilla käytännöillä ei pyritä lopettamaan maatalousmaan käyttöä vaan pikemminkin mukauttamaan tällaista käyttöä maatalouden ekosysteemien pitkän aikavälin toiminnan ja tuottavuuden hyväksi. Omistajille, viljelijöille ja muille maankäyttäjille suunnatut taloudellisesti houkuttelevat rahoitusjärjestelmät, joiden tarkoituksena on, että nämä voisivat vapaaehtoisesti osallistua kyseisiin käytäntöihin, ovat tärkeitä ennallistamisen pitkän aikavälin hyötyjen saavuttamiseksi.

(55)

On tarpeen ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä maatalouden ekosysteemien biologisen monimuotoisuuden parantamiseksi kaikkialla unionissa, myös alueilla, jotka eivät kuulu direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien piiriin. Koska maatalouden ekosysteemien tilan arvioimiseksi ei ole olemassa yhteistä menetelmää, joka mahdollistaisi erityisten ennallistamistavoitteiden asettamisen maatalouden ekosysteemeille, on aiheellista asettaa yleinen velvoite parantaa maatalouden ekosysteemien biologista monimuotoisuutta ja mitata kyseisen velvoitteen täyttämistä niittyperhosindeksistä, kivennäismaata olevan viljelysmaan orgaanisen hiilen määrästä tai sellaisen maatalousmaan osuudesta, jolla on hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä, muodostetun indikaattorivalikoiman perusteella.

(56)

Koska viljelysmaiden linnut ovat hyvin tunnettuja ja laajalti tunnustettuja maatalouden ekosysteemien terveyttä kuvaavia keskeisiä indikaattoreita, on aiheellista asettaa tavoitteet niiden elvyttämiselle. Velvoitteen saavuttaa tällaiset tavoitteet olisi koskettava jäsenvaltioita, ei yksittäisiä viljelijöitä. Jäsenvaltioiden olisi saavutettava nämä tavoitteet ottamalla käyttöön tehokkaita viljelysmaan ennallistamistoimenpiteitä, tekemällä yhteistyötä viljelijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa ja tukemalla niitä toimenpiteiden suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa.

(57)

Maatalousmaan monimuotoiset maisemapiirteet, kuten suojakaistat, vuoroviljelyyn kuuluva ja kuulumaton kesantomaa, pensasaidat, yksittäiset puut ja puuryhmät, puurivit, pellonpientareet, palstat, ojat, purot, pienet kosteikot, terassiviljelmät, kiviröykkiöt, kiviaidat, pienet lammikot ja kulttuuriset erityispiirteet tarjoavat tilaa luonnonvaraisille kasveille ja eläimille, pölyttäjät mukaan lukien, estävät maaperän eroosiota ja ehtymistä, suodattavat ilmaa ja vettä, tukevat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä pölyttämisestä riippuvaisten viljelykasvien maatalouden tuottavuutta. Tuotannollisia ominaispiirteitä voidaan tietyin edellytyksin pitää myös hyvin monimuotoisina maisemapiirteinä.

(58)

Yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä ”YMP”, tavoitteena on tukea ja vahvistaa ympäristönsuojelua, myös luonnon monimuotoisuutta. Tämän politiikan erityistavoitteina on muun muassa edistää luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä ja vähenemissuuntauksen kääntämistä, parantaa ekosysteemipalveluja sekä säilyttää elinympäristöjä ja maisemia. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 (16) liitteessä III vahvistetussa uudessa YMP:n maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa ehdollisuusvaatimuksessa nro 8 (GAEC 8) pinta-alaperusteisten tukien saajilta edellytetään, että vähintään neljä prosenttia maatilan peltoalasta on pidetty muuna kuin tuottavana alueena tai piirteenä, kuten kesantoalana, ja että olemassa olevat maisemapiirteet säilytetään. Kyseisen GAEC-vaatimuksen nro 8 noudattamisesta johtuva neljän prosentin osuus voidaan pienentää kolmeen prosenttiin, jos tietyt ennakkoedellytykset täyttyvät. Kyseinen velvoite auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan myönteisen kehityssuunnan maatalousmaan monipuolisissa maisemapiirteissä. Lisäksi jäsenvaltioilla on YMP:n puitteissa mahdollisuus ottaa käyttöön viljelijöiden maatalousalueilla harjoittamia maatalouskäytäntöjä varten ekojärjestelmiä, joihin voi kuulua maisemapiirteiden tai tuottamattomien alojen säilyttäminen ja kehittäminen. Vastaavasti jäsenvaltiot voivat sisällyttää YMP:n strategiasuunnitelmiinsa myös maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksia, mukaan lukien maisemapiirteiden tehostettu hallinnointi, joka menee GAEC-vaatimusta nro 8 tai ekojärjestelmiä pidemmälle. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/783 (17) perustetun Life-ohjelman alaohjelman ”Luonto ja luonnon monimuotoisuus” mukaiset hankkeet edistävät myös Euroopan luonnon maatalousmaan monimuotoisuuden elpymistä vuoteen 2030 mennessä, koska niillä tuetaan direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY sekä vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n biodiversiteettistrategian täytäntöönpanoa.

(59)

IPCC:n vuonna 2006 antamissa kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevissa ohjeissa määritelty orgaanisen maaperän ennallistaminen ja uudelleenvettäminen maatalouskäytössä, eli laidun- ja viljelysmaana, jossa käytetään ojitettuja turvemaita, auttaa saavuttamaan merkittäviä luonnon monimuotoisuuteen liittyviä hyötyjä, vähentämään merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja tarjoaa muita ympäristöhyötyjä sekä edistää samalla monimuotoista maatalousmaisemaa. Jäsenvaltiot voivat valita erilaisista ojitettujen turvemaiden ennallistamistoimenpiteistä, kuten viljelysmaan muuttaminen pysyväksi nurmeksi ja laajaperäistämistoimenpiteet, joihin liittyy kuivatuksen vähentäminen, sekä täysimittainen uudelleenvettäminen, johon liittyy mahdollisuus kosteikkojen viljelykäyttöön, tai turvetta muodostavan kasvillisuuden kasvattaminen. Merkittävimmät ilmastohyödyt saadaan viljelysmaan ennallistamisesta ja uudelleenvettämisestä ja sen jälkeen voimaperäisesti viljellyn nurmen ennallistamisesta. Jotta maatalouskäytössä olevia ojitettuja turvemaita koskeva ennallistamistavoite voidaan panna joustavasti täytäntöön, jäsenvaltioiden olisi voitava katsoa ennallistamistoimenpiteiden ja ojitettujen turvemaiden uudelleenvettämisen turpeenottoalueilla sekä tietyssä määrin kuivatettujen turvemaiden ennallistamisen ja uudelleenvettämisen muussa maankäytössä, esimerkiksi metsänä, edistävän ennallistamistavoitteita, jotka koskevat maatalouskäytössä olevia ojitettuja turvemaita. Jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jos maatalouskäytössä olevien ojitettujen turvemaiden uudelleenvettäminen ei ole toteutettavissa rakennuksiin, infrastruktuuriin, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tai muiden yleiseen etuun liittyvien huomattavien kielteisten vaikutusten vuoksi ja jos muussa maankäytössä olevia turvemaita ei ole mahdollista uudelleenvettää, voitava vähentää uudelleenvetettävien turvemaiden laajuutta.

(60)

Jotta luonnon monimuotoisuuden kannalta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, ojitetun turvemaan alueiden ennallistamisen ja uudelleenvettämisen olisi ulotuttava sellaisten direktiivin 92/43/ETY liitteessä I lueteltujen kosteikkojen luontotyyppien alueiden ulkopuolelle, jotka on tarkoitus ennallistaa ja saattaa ennalleen. Tietoja orgaanisen maaperän laajuudesta sekä sen kasvihuonekaasupäästöistä ja -poistumista seurataan ja asetetaan saataville LULUCF-sektorin raportoinnissa jäsenvaltioiden kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa, jotka toimitetaan ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen mukaisesti. Ennallistettuja ja uudelleenvetettyjä turvemaita voidaan edelleen käyttää tuottavasti vaihtoehtoisilla tavoilla. Esimerkiksi kosteikkoalueella (kosteilla turvemailla) harjoitettavaan viljelyyn voi kuulua erityyppisten ruokojen ja tiettyjen puiden, mustikoiden ja karpaloiden sekä rahkasammaleen viljely ja vesipuhvelien laiduntaminen. Tällaisten käytäntöjen olisi perustuttava kestävän hoidon periaatteisiin, ja niillä olisi pyrittävä lisäämään luonnon monimuotoisuutta, jotta ne voivat olla arvokkaita sekä taloudellisesti että ekologisesti. Kosteikkoalueen viljely voi myös hyödyttää useita lajeja, jotka ovat uhanalaisia unionissa, ja se voi myös helpottaa kosteikkoalueiden ja niihin liittyvien lajien kantojen kytkeytyneisyyttä unionissa. Ojitettujen turvemaiden ennallistamiseen ja uudelleenvettämiseen sekä mahdollisten tulonmenetysten korvaamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden rahoitusta voidaan saada useista eri lähteistä, kuten unionin talousarviosta ja unionin rahoitusohjelmista.

(61)

Uudessa EU:n metsästrategiassa 2030, joka esitettiin 16 päivänä heinäkuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa, korostettiin tarvetta palauttaa metsien biologinen monimuotoisuus. Metsät ja muu puustoinen maa peittävät yli 43,5 prosenttia unionin maapinta-alasta. Metsäekosysteemit, joissa on runsaasti luonnon monimuotoisuutta, ovat alttiita ilmastonmuutokselle, mutta ne ovat myös luonnollinen liittolainen ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin riskeihin sopeutumisessa ja niiden torjumisessa, myös hiilivaranto- ja nielutoimintojensa kautta, ja ne tarjoavat monia muita tärkeitä ekosysteemipalveluja ja -hyötyjä, joita ovat muun muassa puutavaran ja puun, elintarvikkeiden ja muiden kuin puutuotteiden tarjonta, ilmaston sääntely, maaperän stabilointi ja eroosion hallinta sekä ilman ja veden puhdistaminen.

(62)

On otettava käyttöön ennallistamistoimenpiteitä metsäekosysteemien biologisen monimuotoisuuden parantamiseksi kaikkialla unionissa, myös alueilla, jotka eivät kuulu direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien piiriin. Koska metsäekosysteemien tilan arvioimiseksi ei ole yhteistä menetelmää, joka mahdollistaisi erityisten ennallistamistavoitteiden asettamisen metsäekosysteemeille, on aiheellista asettaa yleinen velvoite parantaa metsäekosysteemien biologista monimuotoisuutta ja mitata kyseisen velvoitteen täyttämistä yleisten metsälintujen indeksin ja valikoitujen muiden indikaattorien perusteella, joita ovat kuolleiden pystypuiden tai kuolleiden maapuiden määrä, eri-ikäisrakenteisten metsien osuus, metsien kytkeytyneisyys, orgaanisen hiilen määrä, sellaisen metsän osuus, jossa valtalajina ovat luontaiset puulajit, ja puuston monilajisuus.

(63)

Suunnitellessaan ja toteuttaessaan ennallistamistoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi metsäekosysteemeissä, ja asettaessaan metsien biologista monimuotoisuutta koskeville indikaattoreille tyydyttäviä tasoja, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon metsäpalojen riskit paikallisten olosuhteiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä parhaita käytäntöjä tällaisten riskien vähentämiseksi, erityisesti komission vuonna 2021 antamissa maalla tapahtuvien maastopalojen ehkäisyä koskevissa suuntaviivoissa kuvatun mukaisesti.

(64)

EU:n biodiversiteettistrategiassa 2030 annetaan sitoumus vähintään 3 miljardin uuden puun istuttamisesta unionissa vuoteen 2030 mennessä ekologisia periaatteita täysimääräisesti noudattaen. Komission 16 päivänä heinäkuuta 2021 antamassa tiedonannossa esitetty EU:n uusi metsästrategia 2030 sisältää kyseisen sitoumuksen täytäntöönpanoa koskevan etenemissuunnitelman, joka perustuu yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan oikea puu istutetaan ja kasvatetaan oikeaan paikkaan ja oikeaa tarkoitusta varten. Verkossa on puulaskuri, jonka avulla voidaan kirjata toimet sitoumuksen täyttämiseksi ja edistyminen niissä, ja jäsenvaltioiden olisi dokumentoitava istutetut puut kyseiseen välineeseen. Kuten vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa ja EU:n uudessa metsästrategiassa 2030 esitetään, komissio antoi 17 päivänä maaliskuuta 2023 suuntaviivat luonnon monimuotoisuutta edistävästä metsittämisestä, uudelleen metsittämisestä ja puiden istutuksesta. Kyseisillä suuntaviivoilla, joissa esitetään huomioon otettavien ekologisten periaatteiden puitteet, pyritään edistämään sitoutumista ja tällä tavoin tukemaan tämän asetuksen täytäntöönpanoa.

(65)

Direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY nojalla suojeltuja luontotyyppejä ja lajeja, pölyttäjiä sekä makean veden, kaupunkien, maatalouden ja metsäekosysteemejä koskevien ennallistamistavoitteiden ja -velvoitteiden olisi täydennettävä toisiaan ja toimittava synergiassa, jotta voidaan saavuttaa yleinen tavoite ekosysteemien ennallistamisesta jäsenvaltioiden maa- ja merialueilla. Yhden erityistavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat ennallistamistoimenpiteet edistävät monissa tapauksissa muiden tavoitteiden saavuttamista tai muiden velvoitteiden täyttämistä. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi suunniteltava ennallistamistoimenpiteet strategisesti, jotta maksimoidaan niiden vaikuttavuus luonnon elpymisen edistämisessä kaikkialla unionissa. Ennallistamistoimenpiteet olisi suunniteltava myös siten, että niissä otetaan huomioon ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä luonnonkatastrofien ja maaperän huonontumisen vaikutusten ehkäiseminen ja hallinta. Niillä olisi pyrittävä optimoimaan ekosysteemien ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset toiminnot, mukaan lukien niiden tuottavuuspotentiaali, ottaen huomioon niiden vaikutus asianomaisten alueiden ja yhteisöjen kestävään kehitykseen. Tahattomien seurausten välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi myös otettava huomioon ennallistamistoimenpiteiden toteuttamisen ennakoitavissa olevat sosioekonomiset vaikutukset ja arvioidut hyödyt. On tärkeää, että jäsenvaltiot laativat yksityiskohtaiset kansalliset ennallistamissuunnitelmat, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön. Aiemmasta levinneisyydestä ja pinta-alasta sekä ilmastonmuutoksesta johtuvista ympäristöolosuhteiden ennustetuista muutoksista olisi oltava dokumentoituja tietoja, joiden perusteella voidaan määrittää suotuisat viitealat luontotyypeille. Lisäksi on tärkeää, että yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti suunnitelmien valmisteluun. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon alueensa erityisolosuhteet ja -tarpeet, jotta suunnitelmissa voidaan vastata luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamiin paineisiin, uhkiin ja syihin, ja niiden olisi tehtävä yhteistyötä ennallistamisen ja rajatylittävän kytkeytyneisyyden varmistamiseksi.

(66)

Jotta voidaan varmistaa synergia niiden eri toimenpiteiden välillä, jotka on otettu käyttöön ja joita aiotaan ottaa käyttöön luonnon suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi unionissa, jäsenvaltioiden olisi kansallisia ennallistamissuunnitelmiaan laatiessaan otettava huomioon Natura 2000 -alueita varten vahvistetut suojelutoimenpiteet ja direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY mukaisesti laaditut hankkeiden toteuttamisjärjestyksen sisältävät toimintasuunnitelmat; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (18) mukaisesti laadittuihin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet vesimuodostumien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamiseksi; direktiivin 2008/56/EY mukaisesti laaditut meristrategiat ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi kaikilla unionin merialueilla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 (19) mukaisesti laaditut kansalliset ilmansuojeluohjelmat; biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti laaditut kansalliset biodiversiteettistrategiat ja -toimintasuunnitelmat sekä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti hyväksytyt säilyttämistoimenpiteet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 (20) mukaisesti hyväksytyt tekniset toimenpiteet.

(67)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (21), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (22) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY (23) tavoitteiden yhdenmukaisuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämisen osalta, erityisesti kansallisten ennallistamissuunnitelmien valmistelun yhteydessä, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden mahdollisuudet edistää luonnon ennallistamistavoitteiden saavuttamista.

(68)

Koska on tärkeää puuttua johdonmukaisesti luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin kahteen samanaikaiseen haasteeseen, luonnon monimuotoisuuden ennallistamisessa olisi otettava huomioon uusiutuvan energian käyttöönotto ja päinvastoin. Ennallistamistoimien ja uusiutuvan energian käyttöönottohankkeiden olisi oltava yhdistettävissä mahdollisuuksien mukaan, myös uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla ja erityisillä infrastruktuurialueilla. Direktiivissä (EU) 2018/2001 edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat koordinoidun kartoituksen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottamiseksi alueellaan, jotta voidaan tunnistaa kansallinen potentiaali ja sijoittamiseen käytettävissä olevat maanpinta-alueet, maanpinnan alaiset alueet ja meri- tai sisävesialueet, jotka ovat tarpeen sellaisten uusiutuvan energian tuotantolaitosten ja niihin liittyvän infrastruktuurin, kuten verkko ja varastointiratkaisut, lämpövarastointi mukaan luettuna, asentamiselle, joita tarvitaan, jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa vähintään kansalliset panoksensa vuoteen 2030 asetetun uusiutuvaa energiaa koskevan tarkistetun tavoitteen saavuttamiseen. Tällaisten tarpeellisten alueiden, mukaan lukien olemassa olevat laitokset ja yhteistyömekanismit, on oltava oikeassa suhteessa arvioituihin kehityskulkuihin ja kunkin uusiutuvan energian teknologian suunniteltuun asennettuun kokonaiskapasiteettiin, jotka on vahvistettu kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä näiden alueiden alaryhmä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiksi. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alue ovat joko maalla tai merellä sijaitsevia erityisiä paikkoja, jotka soveltuvat erityisen hyvin uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantolaitosten asentamiseen, joissa tietyntyyppisen uusiutuvan energian käyttöönotolla ei odoteta olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia valitun alueen erityispiirteiden vuoksi. Jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle keinotekoiset ja rakennetut pinnat, kuten rakennusten katot ja julkisivut, liikenneinfrastruktuuri ja sen välitön ympäristö, paikoitusalueet, maatilat, jätteen sijoituspaikat, teollisuusalueet, kaivokset, keinotekoiset sisävesialueet, järvet tai tekoaltaat ja tarvittaessa yhdyskuntajätevesien käsittelylaitokset sekä huonontunut maaperä, jota ei voida käyttää maataloudessa. Direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetään myös, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä yhden tai useamman suunnitelman, jossa nimetään erityisiä infrastruktuurialueita sellaisten verkko- ja varastointihankkeiden kehittämiseksi, joita tarvitaan uusiutuvan energian integroimiseksi sähköjärjestelmään, kun tällaisella kehittämisellä ei odoteta olevan merkittävää ympäristövaikutusta tai tällaista vaikutusta voidaan lieventää asianmukaisesti tai, jos tämä ei ole mahdollista, vaikutukset voidaan kompensoida. Tällaisten alueiden tavoitteena on tukea ja täydentää uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita ja erityisiä infrastruktuurialueita nimetessään jäsenvaltioiden on vältettävä suojelualueita sekä otettava huomioon kansalliset ennallistamissuunnitelmansa. Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatimista niiden alueiden kartoittamisen kanssa, jotka vaaditaan vähintään niiden vuoteen 2030 asetetun uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja tapauksen mukaan uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden ja erityisten verkkoalueiden nimeämisen kanssa. Kansallisten ennallistamissuunnitelmien valmistelun aikana jäsenvaltioiden olisi varmistettava synergia uusiutuvan energian ja energiainfrastruktuurin kehittämisen ja jo nimettyjen uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden ja erityisten verkkoalueiden kanssa sekä varmistettava, että kyseisten alueiden toiminta, mukaan lukien direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetyt kyseisiin alueisiin sovellettavat lupaprosessit, ei muutu.

(69)

Jotta voidaan varmistaa synergia jäsenvaltioissa jo suunniteltujen tai käyttöön otettujen ennallistamistoimenpiteiden kanssa, kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa olisi tunnustettava kyseiset ennallistamistoimenpiteet ja otettava ne huomioon. Kun otetaan huomioon IPCC:n kuudennessa arviointiraportissa esiintuotu heikentyneiden ekosysteemien ennallistamista koskevien toimien toteuttamisen kiireellisyys, jäsenvaltioiden olisi pantava kyseiset toimenpiteet täytäntöön samanaikaisesti ennallistamissuunnitelmien laatimisen kanssa.

(70)

Kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa ja luontotyyppien ennallistamistoimenpiteissä sekä toimenpiteissä luontotyyppien heikentymisen estämiseksi olisi myös otettava huomioon sellaiset tutkimushankkeiden tulokset, joilla on merkitystä ekosysteemien tilan arvioinnin, ennallistamistoimenpiteiden määrittämisen ja käyttöönoton sekä seurantatarkoitusten kannalta. Tapauksen mukaan niissä olisi otettava huomioon myös unionin eri alueiden tilanteiden moninaisuus, kuten sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuurilliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet, väestötiheys mukaan lukien, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(71)

On aiheellista ottaa huomioon Euroopan unioni toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa lueteltujen unionin syrjäisimpien alueiden erityistilanne; kyseisessä artiklassa määrätään erityistoimenpiteistä kyseisten alueiden tukemiseksi. Kuten vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä syrjäisimpien alueiden ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen, koska niiden luonnon monimuotoisuus on poikkeuksellisen rikasta. Erityisesti kansallisten ennallistamissuunnitelmien suunnittelussa olisi samalla otettava huomioon näiden ekosysteemien suojelemiseen ja ennallistamiseen liittyvät kustannukset sekä syrjäisimpien alueiden kaukainen sijainti, saaristoasema, pieni pinta-ala, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto. Jäsenvaltioita kannustetaan sisällyttämään niihin vapaaehtoispohjalta erityisiä ennallistamistoimenpiteitä sellaisilla syrjäisimmillä alueilla, jotka jäävät tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(72)

Euroopan ympäristökeskuksen olisi tuettava jäsenvaltioita niiden kansallisten ennallistamissuunnitelmien valmistelussa sekä edistymisen seurannassa ennallistamistavoitteiden saavuttamisen ja velvoitteiden täyttämisen osalta. Komission olisi arvioitava, ovatko kansalliset ennallistamissuunnitelmat asianmukaisia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi, jotta voidaan saavuttaa unionin yleiset tavoitteet kattaa yhteisesti unionin tason tavoitteena tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvilla alueilla ja ekosysteemeissä vähintään 20 prosenttia maa-alueista ja vähintään 20 prosenttia merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä, sekä tavoitteet ennallistaa unionissa vähintään 25 000 kilometriä jokia vapaasti virtaaviksi joiksi vuoteen 2030 mennessä, sekä vähintään kolme miljardia uuden puun istuttamista unionissa vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen edistämiseksi.

(73)

Luonnon tilaa koskeva vuoden 2020 kertomus on osoittanut, että merkittävä osa jäsenvaltioiden direktiivin 92/43/ETY 17 artiklan ja direktiivin 2009/147/EY 12 artiklan mukaisesti raportoimista tiedoista, jotka koskevat erityisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien suojelun tasoa ja kehityssuuntia, on saatu osittaisista tutkimuksista tai ne perustuvat ainoastaan asiantuntijalausuntoihin. Kyseinen kertomus osoitti myös, että useiden direktiivin 92/43/ETY nojalla suojeltujen luontotyyppien ja lajien tila ei ole vielä tiedossa. Kyseisten tietoaukkojen korjaaminen ja panostus seurantaan ja valvontaan ovat tarpeen, jotta voidaan tukea vankkoja ja tieteeseen perustuvia kansallisia ennallistamissuunnitelmia. Seurannassa ja valvonnassa olisi eri seurantamenetelmien oikea-aikaisuuden, vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden parantamiseksi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla unionin rahoittamien tutkimus- ja innovointihankkeiden tuloksia ja uusia teknologioita, kuten paikalla tehtävää seurantaa ja kaukokartoitusta, jossa käytetään Euroopan parlamentin ja unionin asetuksella (EU) 2021/696 (24) perustetun unionin avaruusohjelman Galileo-, EGNOS- ja Copernicus-komponenttien tarjoamaa avaruusdataa ja -palveluja. Euroopan unionin missioista 29 päivänä syyskuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa esitetyt EU:n tutkimusmissiot ”Ennallistetaan valtameriä ja vesistöjä”, ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen” ja ”Euroopan maaperäsopimus” tukevat ennallistamistavoitteiden täytäntöönpanoa.

(74)

Kun otetaan huomioon meriympäristöjen kartoitukseen ja seurantaan liittyvät erityiset tekniset ja rahoitukselliset haasteet, jäsenvaltioiden olisi voitava direktiivin 92/43/ETY 17 artiklan ja direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan mukaisesti raportoitujen tietojen lisäksi käyttää ekstrapoloinnin perustana paineita ja uhkia koskevia tietoja tai muita asiaankuuluvia tietoja arvioidessaan tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen merellisten luontotyyppien tilaa. Tällaista lähestymistapaa olisi myös voitava käyttää perustana merellisten luontotyyppien ennallistamistoimenpiteiden suunnittelussa tämän asetuksen mukaisesti. Tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen merellisten luontotyyppien tilan kokonaisarvioinnin olisi perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tietoon ja uusimpaan tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen.

(75)

Jotta voidaan varmistaa seuranta, joka koskee kansallisten ennallistamissuunnitelmien täytäntöönpanon edistymistä, käyttöön otettuja ennallistamistoimenpiteitä, ennallistamistoimenpiteiden kohteena olevia alueita sekä jokien esteettömyyttä häiritsevien rakenteiden kartoitusta koskevia tietoja, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa jäsenvaltioita vaaditaan laatimaan, pitämään ajan tasalla ja asettamaan saataville asiaankuuluvat tiedot tällaisen seurannan tuloksista. Tietojen sähköisessä raportoinnissa komissiolle olisi hyödynnettävä Euroopan ympäristökeskuksen Reportnet-järjestelmää ja pyrittävä rajoittamaan kaikkien toimijoiden hallinnollista taakkaa niin pitkälti kuin se on mahdollista. Jotta varmistetaan yleisen saatavuuden kannalta asianmukainen infrastruktuuri, raportointi ja tietojen vaihto viranomaisten kesken, jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa laadittavat dataeritelmät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2003/4/EY (25), 2007/2/EY (26) ja (EU) 2019/1024 (27) tarkoitettujen tietojen pohjalta.

(76)

Tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi pyynnöstä tuettava jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (28) perustetulla teknisen tuen välineellä, joka tarjoaa räätälöityä teknistä tukea uudistusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kyseisellä välineellä tarjottavaan tekniseen tukeen kuuluu esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen, lainsäädäntökehysten yhdenmukaistaminen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakaminen.

(77)

Komission olisi raportoitava jäsenvaltioiden edistymisestä tässä asetuksessa säädettyjen ennallistamistavoitteiden saavuttamisessa ja velvoitteiden täyttämisessä Euroopan ympäristökeskuksen laatimien unionin laajuisten edistymiskertomusten sekä jäsenvaltioiden asiaan liittyvillä politiikanaloilla, kuten luonto-, meri- ja vesipolitiikan aloilla, toimittamien muiden analyysien ja raporttien perusteella.

(78)

On äärimmäisen tärkeää, että ennallistamiseen tehdään asianmukaisia yksityisiä ja julkisia investointeja, jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttaminen ja velvoitteiden täyttäminen. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen sisällytettävä kansallisiin talousarvioihinsa luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin liittyvät menot, myös kansallisten ennallistamissuunnitelmien täytäntöönpanosta aiheutuvat vaihtoehto- ja siirtymäkustannukset, ja otettava huomioon, miten unionin rahoitusta käytetään. Unionin rahoituksella, jota myönnetään unionin talousarviosta ja unionin rahoitusohjelmista, kuten Life-ohjelmasta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1139 (29) perustetusta Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/2220 (30) perustetuista Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1058 (31) perustetuista Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1056 (32) perustetusta oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/695 (33) perustetusta tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti Eurooppa”, edistetään luonnon monimuotoisuuden tavoitteita, ja tarkoitus on osoittaa näiden tavoitteiden edistämiseen 7,5 prosenttia vuonna 2024 sekä 10 prosenttia vuonna 2026 ja vuonna 2027 neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2020/2093 (34) säädetyn vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/241 (35) perustetusta elpymis- ja palautumistukivälineestä saadaan lisärahoitusta luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen. Life-ohjelman osalta olisi kiinnitettävä erityistä huomiota strategisten luontohankkeiden asianmukaiseen käyttöön erityisenä välineenä, jolla voitaisiin tukea tämän asetuksen täytäntöönpanoa valtavirtaistamalla käytettävissä olevia rahoitusvaroja vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla.

(79)

Kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatiminen ei saisi merkitä jäsenvaltioille velvollisuutta kohdentaa uudelleen YMP:n, YKP:n tai muiden vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisten maatalouden ja kalastuksen rahoitusohjelmien tai -välineiden mukaista rahoitusta tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

(80)

Yksityisen rahoituksen edistämiseksi käytettävissä on useita unionin, kansallisia ja yksityisiä aloitteita, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/523 (36) perustettu InvestEU-ohjelma, joka tarjoaa mahdollisuuksia saada julkista ja yksityistä rahoitusta muun muassa luonnon ja sen monimuotoisuuden edistämiseen vihreiden ja sinisten infrastruktuurihankkeiden avulla, sekä hiiliviljely vihreänä liiketoimintamallina. Luonnon ennallistamistoimenpiteiden rahoittamista paikan päällä yksityisellä tai julkisella rahoituksella voitaisiin edistää, mukaan lukien tulosperusteinen tuki ja innovatiiviset järjestelmät, kuten hiilenpoiston sertifiointijärjestelmät. Julkisten investointiohjelmien avulla, mukaan lukien rahoitusvälineet, tuet ja muut välineet, voitaisiin myös kannustaa yksityisiin investointeihin, edellyttäen että valtiontukisääntöjä noudatetaan.

(81)

Asianmukaiset yksityiset ja julkiset investoinnit luonnon ennallistamistoimenpiteisiin ovat olennaisen tärkeitä tämän asetuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näin ollen komission olisi viimeistään 12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta esitettävä jäsenvaltioita kuultuaan raportti, joka sisältää analyysin tämän asetuksen täytäntöönpanossa havaituista vajeista. Kyseiseen raporttiin olisi liitettävä tarvittaessa ehdotuksia asianmukaisiksi toimenpiteiksi havaittujen vajeiden korjaamiseksi, mukaan lukien kohdennetun rahoituksen perustamisen kaltaiset rahoitustoimenpiteet, rajoittamatta vuoden 2027 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskevia lainsäätäjien valtaoikeuksia.

(82)

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa unionin oikeuden mukaisten yksilön oikeuksien oikeussuoja. Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Unioni ja jäsenvaltiot ovat tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen (37), jäljempänä ”Århusin yleissopimus”, osapuolia. Århusin yleissopimuksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti yleisöllä on muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

(83)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä oikeudenmukaista ja koko yhteiskunnan kattavaa lähestymistapaa kansallisten ennallistamissuunnitelmiensa valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Niiden olisi otettava käyttöön tarvittavat toimenpiteet, joilla otetaan paikallis- ja alueviranomaiset, maanomistajat ja maankäyttäjät ja näitä edustavat järjestöt, kansalaisyhteiskunnan järjestöt, liike-elämä, tutkimus- ja koulutusyhteisöt, viljelijät, kalastajat, metsänhoitajat, sijoittajat ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät ja suuri yleisö mukaan kansallisten ennallistamissuunnitelmien valmistelun, uudelleentarkastelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin ja edistetään vuoropuhelua ja tieteeseen perustuvan tiedon levittämistä biologisesta monimuotoisuudesta ja ennallistamisen hyödyistä.

(84)

Asetuksen (EU) 2021/2115 mukaan YMP:n strategiasuunnitelmien tarkoituksena on edistää niiden pitkän aikavälin kansallisten tavoitteiden saavuttamista, jotka vahvistetaan mainitun asetuksen liitteessä XIII luetelluissa säädöksissä tai jotka johtuvat niistä, ja olla johdonmukainen kyseisten tavoitteiden suhteen. Tämä asetus olisi otettava huomioon, kun komissio asetuksen (EU) 2021/2115 159 artiklan mukaisesti tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 uudelleen mainitun asetuksen liitteessä XIII olevaa luetteloa.

(85)

Vuoteen 2022 ulottuvassa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/591 (38) vahvistetussa kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa esitetyn sitoumuksen mukaisesti jäsenvaltioiden on lakkautettava asteittain ympäristön kannalta haitalliset tuet unionin ja kansallisella tasolla, käytettävä mahdollisimman tehokkaasti markkinapohjaisia välineitä sekä vihreän budjetoinnin ja rahoituksen välineitä, mukaan lukien sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen käytettävät välineet, ja tuettava yrityksiä ja muita sidosryhmiä luonnonpääoman standardoitujen tilipitokäytäntöjen kehittämisessä.

(86)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen tarpeellinen mukauttaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEU 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta perustamalla tieteeseen perustuva pölyttäjien monimuotoisuuden ja pölyttäjäkantojen seurantamenetelmä ja päivittämällä sitä sekä muutetaan tämän asetuksen liitteitä I–VII mukauttamalla tekniikan ja tieteen kehitykseen luontotyyppien ryhmiä ja luetteloja, meriympäristön lajien luetteloa, viljelysmaiden lintuindeksissä käytettyä lajiluetteloa, maatalouden ekosysteemien ja metsäekosysteemien biodiversiteetti-indikaattorien kuvausta, yksikköä ja menetelmiä ja ennallistamistoimenpiteiden esimerkkejä sisältävää luetteloa ja ottaa huomioon asetuksen soveltamisesta saadut kokemukset tai varmistaa johdonmukaisuus EUNIS-luontotyyppien kanssa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa vaikutustenarvioinnit ja asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (39) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(87)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tämän asetuksen liitteessä IV lueteltujen maatalouden ekosysteemien indikaattorien ja tämän asetuksen liitteessä VI lueteltujen metsäekosysteemien indikaattorien seuraamisessa käytettävien menetelmien täsmentämiseksi, ohjauskehyksen vahvistamiseksi kaupunkivihreän, kaupunkiekosysteemien puuston latvuspeiton, pölyttäjien, tämän asetuksen liitteessä IV lueteltujen maatalouden ekosysteemien biodiversiteetti-indikaattorien ja tämän asetuksen liitteessä VI lueteltujen metsäekosysteemejä koskevien indikaattoreiden tyydyttävien tasojen määrittämiselle, kansallisten ennallistamissuunnitelmien yhtenäisen muodon luomiseksi sekä tietojen toimittamisessa komissiolle sähköisesti käytettävän muodon, rakenteen ja yksityiskohtaisten järjestelyjen asettamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti (40).

(88)

Jotta voidaan reagoida nopeasti ja tehokkaasti, kun ilmenee odottamaton, poikkeuksellinen ja provosoimaton tapahtuma, johon unioni ei voi vaikuttaa ja jolla on vakavia unionin laajuisia vaikutuksia sellaisen maan saatavuuteen, jota tarvitaan riittävän maataloustuotannon turvaamiseksi unionin elintarvikkeiden kulutusta varten, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa keskeyttää väliaikaisesti tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten soveltaminen siinä määrin ja niin pitkäksi ajaksi kuin on ehdottoman välttämätöntä, mutta kuitenkin enintään 12 kuukaudeksi, säilyttäen samalla tämän asetuksen tavoitteet. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(89)

Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti arvioinnin olisi perustuttava tehokkuutta, vaikuttavuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja lisäarvoa koskeviin kriteereihin ja sen olisi luotava pohja jatkotoimia koskevien vaihtoehtojen vaikutustenarvioinnille. Lisäksi komission olisi arvioitava tarvetta asettaa ennallistamista koskevia lisätavoitteita, jotka perustuvat yhteisiin menetelmiin, joilla arvioidaan tämän asetuksen 4 ja 5 artiklan soveltamisalaan kuulumattomien ekosysteemien kuntoa, ja ottaen huomioon uusin tieteellinen näyttö.

(90)

Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2022/869 (41) olisi muutettava.

(91)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, eli biologisesti monimuotoisten ja häiriönsietokykyisten ekosysteemien pitkäaikaista ja kestävää elpymistä jäsenvaltioiden alueella Euroopassa jäsenvaltioiden käyttöön ottamilla ennallistamistoimenpiteillä ennallistamista koskevan unionin tavoitteen saavuttamiseksi yhteisesti maa- ja merialueiden osalta vuoteen 2030 mennessä ja kaikkien ennallistamisen tarpeessa olevien alueiden osalta vuoteen 2050 mennessä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla ja sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,