(1)

Venäjän federaation ilman edeltävää provokaatiota toteuttama ja perusteeton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja maakaasun toimitusten ennennäkemätön väheneminen Venäjän federaatiosta jäsenvaltioihin uhkaavat unionin ja sen jäsenvaltioiden toimitusvarmuutta. Samaan aikaan kaasutoimitusten käyttäminen aseena ja Venäjän federaation harjoittama markkinoiden manipulointi kaasuvirtojen tahallisten häiriöiden avulla ovat johtaneet energian hintojen jyrkkään nousuun unionissa, mikä on paitsi vaarantanut unionin talouden, myös heikentänyt vakavasti toimitusvarmuutta.

(2)

Tämä edellyttää unionilta vahvaa ja koordinoitua reagointia, jotta sen kansalaisia ja taloutta voidaan suojella liiallisilta ja manipuloiduilta markkinahinnoilta ja jotta voidaan varmistaa, että kaasu virtaa kaikille sitä tarvitseville kuluttajille rajojen yli, myös tilanteissa, joissa kaasua on saatavilla niukasti. Jotta voidaan vähentää riippuvuutta Venäjän federaatiosta tulevista maakaasun toimituksista ja alentaa kohtuuttomia hintoja, on ratkaisevan tärkeää koordinoida paremmin kaasun hankintoja ulkoisilta toimittajilta.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 122 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä erityisesti, jos ilmenee suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla. Tällaisiksi suuriksi vaikeuksiksi voidaan katsoa suuri riski Venäjän kaasutoimitusten täydellisestä pysähtymisestä ja energian hintojen erittäin voimakas nousu, jotka heikentävät unionin taloutta.

(4)

Komissio ilmoitti 18 päivänä toukokuuta 2022 antamassaan tiedonannossa ”REPowerEU-suunnitelma” EU:n energianhankintafoorumin perustamisesta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kaasun, nesteytetyn maakaasun (LNG) ja vedyn yhteistä hankintaa varten. Eurooppa-neuvosto antoi tukensa kyseiselle ilmoitukselle 30 ja 31 päivänä toukokuuta 2022. Komissio esitteli osana REPowerEU-suunnitelmaa myös EU:n ulkoisen energiastrategian, jossa selitetään, miten unioni tukee maailmanlaajuista, puhdasta ja oikeudenmukaista energiasiirtymää kestävän, varman ja kohtuuhintaisen energian varmistamiseksi. Unioni pyrkii saavuttamaan tämän muun muassa monipuolistamalla energialähteitään, erityisesti neuvottelemalla nykyisten tai uusien kaasuntoimittajien kanssa poliittisista sitoumuksista lisätä kaasutoimituksia ja korvata siten Venäjän kaasutoimitukset Eurooppaan.

(5)

EU:n energianhankintafoorumilla voi olla keskeinen rooli etsittäessä molempia osapuolia hyödyttäviä kumppanuuksia, jotka edistävät toimitusvarmuutta ja johtavat kolmansista maista ostetun kaasun tuontihintojen alenemiseen, kun hyödynnetään täysimääräisesti unionin kollektiivista painoarvoa. Tämän tavoitteen kannalta on olennaisen tärkeää lisätä kansainvälisiä yhteyksiä kaasun toimittajiin (sekä putkikaasun että nesteytetyn maakaasun toimittajiin) ja tulevaisuuden vihreän vedyn toimittajiin. Erityisesti EU:n energianhankintafoorumin kautta toteutettava paljon tiiviimpi koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ja niiden kesken suhteessa kolmansiin maihin varmistaisi unionin kollektiivisen painoarvon suuremman vaikutuksen.

(6)

Koska toimitusvarmuuden turvaamisessa on edelleen suuria vaikeuksia, yhteishankintojen olisi autettava varmistamaan, että yrityksillä on kaikissa jäsenvaltioissa tasapuolisempi pääsy uusiin tai täydentäviin kaasulähteisiin, mikä koituu loppuasiakkaiden hyödyksi, sekä autettava varmistamaan alhaisemmat hinnat kuin mitä olisi muutoin saatettu soveltaa kaasua palveluntarjoajan kautta yksittäin hankkiviin yrityksiin.

(7)

Yhteishankinnat voisivat johtaa etuuskohtelun tai tuen myöntämiseen uusiutuvien kaasujen, kuten biometaanin ja vedyn, toimituksille, mikäli ne voidaan syöttää turvallisesti kaasuverkkoon, ja sellaisen kaasun toimituksille, joka muutoin vapautettaisiin ilmakehään tai soihdutettaisiin. Jos millään asiaankuuluvalla lainkäyttöalueella ei ole olemassa muuta muodollista oikeudellista vaatimusta, tämän asetuksen mukaisia sopimuksia tekevät yritykset voivat käyttää YK:n öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden 2.0 raportointikehystä metaanipäästöjen mittaamiseen, raportointiin ja todentamiseen koko unioniin suuntautuvassa toimitusketjussa.

(8)

Tämän asetuksen mukaisesti kehitetyn uuden mekanismin olisi oltava kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa unioniin sijoittautuneet maakaasualan yritykset tai kaasua kuluttavat yritykset yhdistäisivät kaasunkysyntänsä sellaisen palveluntarjoajan kautta, jonka kanssa komissio on tehnyt sopimuksen. Tämä antaisi kaasuntoimittajille mahdollisuuden tehdä tarjouksia suurten yhdistettyjen määrien perusteella sen sijaan, että ne tekisivät useita pienempiä tarjouksia niitä yksittäin lähestyville ostajille. Toisessa vaiheessa unioniin sijoittautuneet maakaasualan yritykset tai kaasua kuluttavat yritykset voivat tehdä yksittäin tai muiden kanssa koordinoiden kaasunhankintasopimuksia sellaisten maakaasun toimittajien tai tuottajien kanssa, jotka ovat vastanneet yhdistettyä kysyntää.

(9)

Koska toimitusvarmuuden turvaamisessa on edelleen suuria vaikeuksia, kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen olisi autettava varmistamaan, että yrityksillä on kaikissa jäsenvaltioissa ja energiayhteisön sopimuspuolissa tasapuolisempi pääsy uusiin tai täydentäviin kaasulähteisiin, sekä loppuasiakkaiden hyödyksi autettava varmistamaan alhaisemman hinnat kuin mitä olisi muutoin sovellettu kaasua palveluntarjoajan kautta hankkiviin yrityksiin. Komission ehdotukseen asetukseksi uusiutuvien kaasujen, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista sisältyy jo ensimmäinen viittaus hyvin rajalliseen kaasun yhteishankinnan mahdollisuuteen tasehallintaa varten. Kyseinen ehdotus on kuitenkin peräisin ajalta ennen Venäjän federaation hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Kyseisessä ehdotuksessa ei myöskään määritelty mitään yksityiskohtaista käsitettä, vaan siinä käsiteltiin ainoastaan siirtoverkonhaltijoiden hyvin erityisiä tase-energiaan liittyviä tarpeita. Koska koordinoituja kaasuhankintoja koskevien rakenteiden puuttumiseen on löydettävä välitön ja paljon kattavampi ratkaisu, on aiheellista ehdottaa väliaikaista nopeutettua ratkaisua.

(10)

Kysynnän yhdistäminen ja yhteishankinnat voisivat siten vahvistaa unionin yhteisvastuuta kaasun hankinnassa ja jakelussa. Yhteishankinnoilla olisi yhteisvastuun hengessä tuettava erityisesti yrityksiä, jotka ovat aiemmin ostaneet kaasua ainoastaan tai pääasiassa venäläisiltä toimittajilta, auttamalla niitä hankkimaan toimituksia vaihtoehtoisilta maakaasun toimittajilta tai tuottajilta edullisin ehdoin kysynnän yhdistämisen ja yhteishankinnan tuloksena.

(11)

Kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen olisi edistettävä kaasuvarastojen täyttämistä nykyisessä hätätilanteessa, jos suurin osa Euroopan kaasuvarastoista tyhjenee tulevan talven jälkeen. Lisäksi kyseisten toimenpiteiden olisi autettava hankkimaan kaasua koordinoidummin yhteisvastuun hengessä.

(12)

Sen vuoksi kysynnän yhdistäminen ja yhteishankinnat on tarpeen toteuttaa nopeasti ja väliaikaisesti. Tämä mahdollistaisi palveluntarjoajan nopean perustamisen, mikä puolestaan mahdollistaisi kysynnän yhdistämisen. Palveluntarjoajalla, jonka kanssa komissio tekee sopimuksen, olisi vain joitakin perustoimintoja, ja sen organisoimassa prosessissa olisi ainoastaan osallistumista kysynnän yhdistämiseen koskevia pakollisia elementtejä, mutta siihen ei vielä sisältyisi sopimusehtojen pakollista koordinointia eikä velvoitetta tehdä sitovia tarjouksia kaasun ostamiseksi sen kautta.

(13)

Maakaasualan yrityksiä tai kaasua kuluttavia yrityksiä ei olisi vaadittava ostamaan kaasua palveluntarjoajan kautta tekemällä kaasuntoimitussopimuksia tai aiesopimuksia niiden kaasuntoimittajien tai -tuottajien kanssa, jotka ovat vastanneet yhdistettyä kysyntää. Maakaasualan yrityksiä tai kaasua kuluttavia yrityksiä kuitenkin kannustetaan voimakkaasti harkitsemaan kilpailulainsäädännön mukaisia yhteistyömuotoja ja hyödyntämään palveluntarjoajaa, jotta yhteishankinnoista saataisiin täysi hyöty. Sen vuoksi palveluntarjoajan ja osallistuvien yritysten välille voitaisiin kehittää mekanismi, jossa määriteltäisiin tärkeimmät ehdot, joiden mukaisesti osallistuvat yritykset sitoutuvat ostamaan yhdistettyä kysyntää vastaavan kaasun.

(14)

On tärkeää, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on selkeä kuva suunnitteilla olevista ja jo tehdyistä kaasuntoimitussopimuksista kaikkialla unionissa, jotta voidaan arvioida, onko toimitusvarmuutta ja energiayhteisvastuuta koskevat tavoitteet saavutettu. Sen vuoksi yritysten tai jäsenvaltioiden viranomaisten olisi ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille, joihin kyseiset yritykset ovat sijoittautuneet, suunnitelluista suurista kaasuhankinnoista, joiden volyymi on yli 5 TWh/vuosi. Tätä olisi sovellettava erityisesti uusia tai uudistettuja sopimuksia koskeviin perustietoihin. Komission olisi voitava antaa maakaasualan yrityksille tai asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille suosituksia, etenkin jos tiiviimpi koordinointi voisi parantaa yhteishankintojen toimivuutta tai jos tarjouskilpailun käynnistämisellä kaasun hankkimiseksi tai suunnitelluilla kaasuhankinnoilla voi olla kielteinen vaikutus toimitusvarmuuteen, sisämarkkinoihin tai energiayhteisvastuuseen. Suosituksen antaminen ei saisi estää maakaasualan yrityksiä tai asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisia jatkamasta neuvotteluja tällä välin.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi avustettava komissiota sen arvioimisessa, parantavatko kyseiset kaasuhankinnat toimitusvarmuutta unionissa ja ovatko ne energiayhteisvastuun periaatteen mukaisia. Sen vuoksi olisi perustettava tilapäinen ohjausryhmä, joka koostuu jäsenvaltioiden ja komission edustajista ja jonka tehtävänä on auttaa tämän arvioinnin koordinoinnissa.

(16)

Sopivan palveluntarjoajan olisi huolehdittava kysynnän yhdistämisestä yhteishankintoja varten. Sen vuoksi komission olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (1) mukaisella hankintamenettelyllä sopimus sellaisen palveluntarjoajan kanssa, joka pystyy kehittämään asianmukaisen tietoteknisen välineen ja organisoimaan kysynnän yhdistämisprosessin. Yhteishankintoihin osallistuvilta voitaisiin periä maksuja toimintakustannusten kattamiseksi.

(17)

Myöntäessään käyttöoikeuksia toimituksiin kysynnän yhdistämiseen osallistuvien yritysten kesken palveluntarjoajan olisi sovellettava menetelmiä, jotka eivät johtaisi syrjintään kysynnän yhdistämiseen osallistuvien pienempien ja suurempien osapuolien välillä ja joiden olisi oltava oikeudenmukaisia yksittäisten yritysten pyytämistä kaasumääristä riippumatta. Palveluntarjoajan olisi esimerkiksi myönnettävät käyttöoikeudet suhteessa kaasumääriin, jotka yksittäinen yritys ilmoitti ostavansa tietyn toimitusajan ja -paikan osalta. Tämä saattaa olla merkityksellistä tapauksissa, joissa toimitukset eivät riittävällä tavalla kata kysyntää unionin markkinoilla.

(18)

Kysynnän yhdistäminen ja maakaasun hankinta ovat monimutkaisia prosesseja, joissa on otettava huomioon useita tekijöitä, jotka eivät rajoitu vain hintoihin vaan sisältävät myös määriä, toimituspaikkoja ja muita parametreja. Sen vuoksi valitulla palveluntarjoajalla olisi oltava tarvittava kokemus maakaasun tai siihen liittyvien palvelujen hankintojen hallinnoinnista ja yhdistämisestä unionin tasolla. Kysynnän yhdistäminen ja maakaasun hankinta ovat myös ratkaisevan tärkeitä tekijöitä kaasun toimitusvarmuuden varmistamisessa ja energiayhteisvastuun periaatteen turvaamisessa unionissa.

(19)

On erittäin tärkeää suojata kaupallisesti arkaluonteiset tiedot, kun tietoja asetetaan komission, tilapäisen ohjausryhmän jäsenten tai kysynnän yhdistämiseen käytettävän tietoteknisen välineen perustavan tai sitä hallinnoivan palveluntarjoajan saataville. Sen vuoksi komission olisi sovellettava tehokkaita välineitä näiden tietojen suojaamiseksi luvattomalta pääsyltä ja kyberturvallisuusriskeiltä. Henkilötietoja, joita saatetaan käsitellä kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen osana, olisi käsiteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (2) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (3) mukaisesti.

(20)

Yhteishankinnat voitaisiin toteuttaa eri muodoissa. Ne voitaisiin toteuttaa sellaisen palveluntarjoajan järjestämillä tarjouskilpailuilla tai huutokaupoilla, joka yhdistää tietoteknistä välinettä käyttämällä maakaasualan yritysten ja kaasua kuluttavien yritysten kysynnän, jotta se mahdollisesti vastaisi maakaasun toimittajien tai tuottajien tarjouksia.

(21)

Kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen yhtenä tavoitteena on vähentää tarpeettomien hinnankorotusten riskiä, joka aiheutuu, kun yritykset tekevät tarjouksia samasta kaasuerästä. Sen varmistaminen, että yhteishankinnoista saatava hyöty tavoittaa loppuasiakkaat, riippuu viime kädessä yritysten omista päätöksistä. Suurten yritysten olisi toimittava hillitysti, vaikka ne voisivat myydä kaasun korkeammilla hinnoilla. Yritysten, jotka hyötyvät alhaisemmista hinnoista hankkimalla kaasua yhteishankinnoilla, olisi siirrettävä kyseiset hyödyt kuluttajille. Alhaisempien hintojen välittyminen olisi tärkeä indikaattori yhteishankinnan onnistumisesta, sillä se on ratkaisevan tärkeää kuluttajien kannalta.

(22)

Unioniin sijoittautuneiden maakaasualan yritysten ja kaasua kuluttavien yritysten olisi voitava osallistua yhteishankintaan. Yhteishankinta voi hyödyttää erityisesti myös teollisuuskuluttajia, jotka käyttävät tuotantoprosesseissaan runsaasti kaasua, kuten lannoitteiden, teräksen, keramiikan ja lasin tuottajia, antamalla niille mahdollisuuden yhdistää kysyntänsä, tehdä sopimuksia kaasu- ja LNG-eristä ja jäsentää toimitukset erityistarpeidensa mukaisesti. Yhteishankinnan järjestämistä koskevassa prosessissa olisi oltava läpinäkyvät säännöt siitä, miten siihen liitytään, ja olisi varmistettava yhteishankinnan avoimuus.

(23)

Kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen avaaminen myös Länsi-Balkanin kumppanimaille ja kolmelle assosioituneelle itäiselle kumppanimaalle on unionin ilmoitettu poliittinen tavoite. Sen vuoksi energiayhteisön sopimuspuoliin sijoittautuneiden yritysten olisi voitava osallistua tässä asetuksessa vahvistettuun kysynnän yhdistämiseen ja yhteishankintaan edellyttäen, että tarvittavat järjestelyt on toteutettu.

(24)

Unionin riippuvuutta Venäjän federaatiosta tulevista kaasutoimituksista on tarpeen vähentää. Yritykset, jotka ovat Venäjän federaation määräysvallassa tai minkä tahansa venäläisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön määräysvallassa tai jotka ovat SEUT 215 artiklan nojalla vahvistettujen unionin rajoittavien toimenpiteiden kohteena tai jotka ovat tällaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien muiden luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten omistuksessa tai määräysvallassa, olisi sen vuoksi suljettava pois yhteishankinnoista ja yhteishankintaprosessin järjestämisestä.

(25)

Jotta estetään se, että toimituslähteiden monipuolistamista ja irtautumista Venäjän federaatiosta tulevista kaasutoimituksista koskeva tavoite vaarantuisi siitä syystä, että venäläisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden määräysvallassa olevat yritykset tai muut elimet taikka Venäjän federaatioon sijoittautuneet yritykset osallistuvat kysynnän yhdistämiseen tai yhteishankintoihin, myös kyseisiltä elimiltä olisi evättävä mahdollisuus osallistua niihin.

(26)

Venäjän federaatiosta peräisin olevaa maakaasua ei olisi myöskään ostettava yhteishankintoina. Tämän vuoksi maakaasua, joka saapuu jäsenvaltioihin tai energiayhteisön sopimuspuoliin tiettyjen tulopisteiden kautta, ei olisi ostettava yhteishankintoina, sillä on todennäköistä, että Venäjän federaatiosta peräisin oleva maakaasu saapuu jäsenvaltioihin tai energiayhteisön sopimuspuoliin kyseisten tulopisteiden kautta.

(27)

Kaasun yhteishankintoihin osallistuvat saattavat tarvita takauksia siltä varalta, että jokin osallistuvista yrityksistä ei pystyisi maksamaan lopullisesta sovitusta määrästä. Jäsenvaltiot tai muut sidosryhmät voivat antaa yhteishankintoihin osallistuville taloudellista tukea, myös takauksia. Taloudellisen tuen myöntämisessä olisi noudatettava unionin valtiontukisääntöjä, tarvittaessa myös komission 23 päivänä maaliskuuta 2022 hyväksymiä kriisiajan tilapäisiä valtiontukipuitteita, sellaisena kuin ne ovat muutettuna 28 päivänä lokakuuta 2022.

(28)

Kaasunvarastojen täyttäminen on olennaisen tärkeää toimitusvarmuuden takaamiseksi unionissa. Koska maakaasun toimitukset Venäjän federaatiosta ovat vähentyneet, jäsenvaltioilla voi olla vaikeuksia täyttää kaasuvarastot kaasun toimitusvarmuuden takaamiseksi talveksi 2023/2024 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/1032 (4) säädetyllä tavalla. Palveluntarjoajan toteuttama kysynnän yhdistäminen voisi auttaa jäsenvaltioita vähentämään kyseisiä haasteita. Se voisi kilpailulainsäädännön rajoissa tukea erityisesti varastojen koordinoitua täyttöä ja hallintaa seuraavaa täyttökautta silmällä pitäen, jolloin voitaisiin välttää muun muassa koordinoimattomasta täytöstä johtuvat liialliset hintapiikit.

(29)

Sen varmistamiseksi, että yhteishankinnoilla edistetään kaasuvarastojen täyttämistä asetuksessa (EU) 2022/1032 vahvistettujen välitavoitteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat maakaasualan yritykset ja kaasua kuluttavat yritykset käyttävät palveluntarjoajan järjestämää prosessia yhtenä mahdollisena keinona täyttötavoitteiden saavuttamiseksi.

(30)

Asetuksessa (EU) 2022/1032 edellytetään, että jäsenvaltiot täyttävät kaasuvarastonsa 90-prosenttisesti 1 päivään marraskuuta 2023 mennessä. Tämä tavoite on korkeampi kuin 1 päivään marraskuuta 2022 asetettu tavoite (80 prosenttia). Yhteishankinnat voisivat auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan tämän uuden tavoitteen. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi vaadittava kotimaisia yrityksiä käyttämään palveluntarjoajaa riittävän suurten kaasun kysyntämäärien yhdistämiseen, jotta voidaan vähentää riskiä siitä, että niiden kaasuvarastoja ei saada täytettyä. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että niiden yritykset sisällyttävät kysynnän yhdistämisprosessiin määrät, jotka vastaavat vähintään 15 prosenttia niiden varastojen ensi vuoden täyttötavoitemäärästä, mikä vastaa koko unionissa noin 13,5:tä miljardia kuutiometriä. Jäsenvaltioiden, joiden alueella ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, olisi osallistuttava kysynnän yhdistämisprosessiin määrillä, jotka vastaavat 15:tä prosenttia niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (5) 6 c artiklan mukaisesta taakanjakovelvoitteesta.

(31)

Kysynnän yhdistämisen ja yhteishankintojen yhteydessä ei määrätä kaasuvarastojen hallinnosta, strategiset kaasuvarastot mukaan lukien, eivätkä ne rajoita asetusten (EU) 2017/1938 ja (EU) 2022/1032 soveltamista.

(32)

Jotta yhteishankintoja voitaisiin käyttää tehokkaasti ja jotta voitaisiin tehdä kaasusopimuksia palveluntarjoajalle kaasua tarjoavien toimittajien kanssa, yritysten olisi voitava koordinoida hankintaehtoja, kuten määriä, kaasun hintaa ja toimituspaikkoja ja -aikaa, unionin lainsäädännön rajoissa. Kaasunhankintakonsortioon osallistuvien yritysten olisi kuitenkin SEUT 101 artiklan mukaisesti varmistettava, että suoraan tai välillisesti vaihdettavat tiedot rajoittuvat siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi tämän asetuksen läpinäkyvyyttä ja hallintoa koskevilla säännöksillä olisi varmistettava, että hankintakonsortion sopimukset eivät vaaranna toimitusvarmuutta eivätkä energiayhteisvastuuta, erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot osallistuvat suoraan tai välillisesti hankintaprosessiin.

(33)

Kaasunhankintakonsortioita voidaan perustaa useampi kuin yksi, mutta tehokkain vaihtoehto olisi muodostaa yksi kaasunhankintakonsortio, johon kuuluu mahdollisimman monta yritystä kysynnän yhdistämiseksi palveluntarjoajan kautta ja joka on suunniteltu tavalla, joka on yhteensopiva unionin kilpailuoikeuden kanssa. Lisäksi voimien yhdistämisen yhdeksi kaasunhankintakonsortioksi olisi vahvistettava unionin neuvotteluvoimaa markkinoilla ja mahdollistettava suotuisat ehdot, joita tuskin voitaisiin saavuttaa pienempien yritysten toimesta tai toimimalla hajanaisemmin.

(34)

Tämän asetuksen mukaisten kaasunhankintakonsortioiden perustamisessa ja toteuttamisessa olisi noudatettava unionin kilpailusääntöjä, siten kuin niitä sovelletaan vallitsevissa poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa. Komissio on ilmoittanut olevansa valmis ohjeistamaan yrityksiä tällaisen kaasunhankintakonsortion suunnittelussa ja tekemään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (6) 10 artiklan nojalla päätöksen SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamatta jättämisestä, jos asiaankuuluvat suojatoimet otetaan käyttöön ja niitä noudatetaan. Komissio on myös ilmoittanut olevansa valmis antamaan epävirallisia ohjeita siltä osin kuin muihin konsortioihin osallistuvat yritykset ovat epävarmoja siitä, miten niiden yhteishankintajärjestelyn yhtä tai useampaa osatekijää arvioidaan unionin kilpailusääntöjen mukaisesti.

(35)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kysynnän yhdistämistä ja yhteishankintoja koskevat toimenpiteet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen niiden tavoitteen saavuttamiseksi, koska kyseiset toimenpiteet toteutetaan vapaaehtoiselta pohjalta, lukuun ottamatta rajoitettua poikkeusta, joka koskee pakollista osallistumista kysynnän yhdistämiseen kaasuvarastojen täyttämistä varten. Lisäksi yksityiset yritykset pysyvät edelleen yhteishankinnan yhteydessä tehtävien kaasuntoimitussopimusten osapuolina.

(36)

Jotta voidaan optimoida unionin nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten vastaanottokapasiteetti ja kaasuvarastojen käyttö, tarvitaan läpinäkyvyyttä lisääviä järjestelyjä ja organisoituja markkinoita, jotka helpottavat kaasun varastointikapasiteetin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten kapasiteetin jälkimarkkinakauppaa, samalla tavoin kuin kaasuputkistoissa tapahtuvien siirtojen tapauksessa. Tämä on erityisen tärkeää hätätilanteessa ja kaasuvirtojen siirtyessä Venäjän federaatiosta tulevasta putkikaasusta nesteytettyyn maakaasuun. Komission ehdotukset direktiiviksi uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja asetukseksi uusiutuvien kaasujen, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista sisältävät asiaa koskevia säännöksiä. Kyseisten säännösten aikaistaminen osana kriisitoimia on ratkaisevan tärkeää, jotta nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja kaasuvarastoja voidaan käyttää tehokkaammin ja riittävän läpinäkyvästi. Euroopan laajuisen avoimuusfoorumin osalta jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja kaasuvarastoja koskevia nykyisiä unionin avoimuusfoorumeja, jotta varmistetaan tämän asetuksen nopea täytäntöönpano. Jälkimarkkinoilla myytävän kapasiteetin varausalustan osalta nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen haltijoiden ja kaasuvarastojen haltijoiden olisi voitava hyödyntää nykyisiä alustojaan lisäämällä niihin tarvittavia ominaisuuksia.

(37)

Kaasunsiirtokapasiteetin pitkän aikavälin varausten osalta nykyisissä ylikuormituksen hallintaa koskevissa säännöissä säädetään ”käytä tai menetä” -menettelyistä. Kyseiset menettelyt ovat kuitenkin hitaita, sillä kestää vähintään kuusi kuukautta, ennen kuin ne alkavat vaikuttaa, ja ne edellyttävät kansallisilta sääntelyviranomaisilta raskaita hallinnollisia menettelyjä. Sen vuoksi kyseisiä sääntöjä olisi tiukennettava ja yksinkertaistettava, jotta kaasuverkonhaltijat voivat reagoida nopeasti kaasuvirtojen muutoksiin ja puuttua mahdolliseen ylikuormitukseen. Uudet säännöt voisivat erityisesti nopeuttaa sellaisen käyttämättömän pitkän aikavälin kapasiteetin myyntiä, joka muutoin jäisi kokonaan käyttämättä, mikä tehostaisi putkistojen käyttöä.

(38)

Siirtoverkonhaltijoiden olisi analysoitava saatavilla olevat tiedot siitä, miten verkon käyttäjät käyttävät siirtoverkkoa, ja määritettävä, onko sovittua kiinteää kapasiteettia vajaakäytetty. Tällainen vajaakäyttö olisi määriteltävä tilanteeksi, jossa verkonkäyttäjä on käyttänyt tai tarjonnut markkinoilla keskimäärin alle 80 prosenttia varatusta kiinteästä kapasiteetista edeltävien 30 päivän aikana. Vajaakäytön tapauksessa siirtoverkonhaltijan olisi julkaistava käytettävissä oleva kapasiteetti seuraavaa kuukausittaista huutokauppaa varten ja sen jälkeen huutokaupattava se. Vaihtoehtoisesti kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen sijaan voitava päättää kiinteän kapasiteetin seuraavan päivän ”käytä tai menetä” -mekanismin käyttämisestä. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa mekanismia olisi sovellettava kaikkiin yhteenliitäntäpisteisiin ylikuormituksesta riippumatta.

(39)

Yritysten, jotka ostavat kaasua tai tarjoavat kaasun toimituksia ennalta määriteltyihin toimituspaikkoihin yhteishankinnan kautta, olisi varmistettava siirtokapasiteetti kaasun hankintapaikoista sen määränpäähän. Sovellettavien sisämarkkinasääntöjen, mukaan lukien kaasuverkkosäännöstö, tarkoituksena on auttaa varmistamaan siirtokapasiteetti. Kansallisten sääntelyviranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijoiden ja kaasuvarastojen haltijoiden sekä varausalustojen olisi tarkasteltava mahdollisuuksia parantaa infrastruktuurin käyttöä kohtuuhintaisella tavalla tarkastelemalla mahdollisuutta kehittää uusia siirtokapasiteettituotteita, joilla EU:n sisäiset yhteenliitäntäpisteet, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja kaasuvarastot liitetään toisiinsa noudattaen samalla sovellettavia sisämarkkinasääntöjä, erityisesti komission asetusta (EU) 2017/459 (7).

(40)

Vaikka poikkeukselliset kriisiolosuhteet aiheuttavat Euroopan kaasuverkoissa virtausmallien muutoksia, jotka johtavat tietyissä unionin yhteenliitäntäpisteissä poikkeuksellisen korkeisiin pullonkaulatuloihin, jonkin verran joustoja voitaisiin nykyisten sääntöjen nojalla löytää tilanteesta kärsivien jäsenvaltioiden asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten kanssa käytävässä vuoropuhelussa, tapauksen mukaan komission avulla.

(41)

Venäjän federaation hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut merkittäviä epävarmuustekijöitä ja häiriöitä Euroopan maakaasumarkkinoilla. Tämän johdosta kyseiset markkinat ovat viime kuukausina kuvastaneet toimituksiin liittyvää epävarmuutta, ja tästä epävarmuudesta johtuvat markkinaodotukset ovat johtaneet erittäin korkeisiin ja epävakaisiin maakaasun hintoihin kyseisillä markkinoilla. Tämä on puolestaan aiheuttanut lisäpaineita markkinaosapuolille ja haitannut unionin energiamarkkinoiden sujuvaa toimintaa.

(42)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/65/EU (8) vahvistetaan säännöt, joilla varmistetaan niiden kauppapaikkojen moitteeton toiminta, joissa käydään kauppaa myös energiaan liittyvillä hyödykejohdannaisilla. Kyseisessä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on edellytettävä, että säännellyllä markkinalla on käytössä mekanismit, joilla taataan rahoitusmarkkinoiden tasapuolinen ja asianmukainen toiminta. Tällaisilla mekanismeilla ei kuitenkaan ole tarkoitus rajoittaa päivänsisäistä hintakehitystä, eikä niillä ole pystytty estämään kaasu- ja sähköjohdannaismarkkinoilla havaittua poikkeuksellista volatiliteettia.

(43)

Kun otetaan huomioon markkinaosapuolten kohtaamat vaikeudet kauppapaikoissa, joissa käydään kauppaa energiaan liittyvillä hyödykejohdannaisilla, sekä kiireellinen tarve varmistaa, että energiajohdannaismarkkinat täyttävät tehtävänsä reaalitalouden suojaustarpeiden järjestämisessä, on asianmukaista vaatia kauppapaikkoja, joissa käydään kauppaa energiaan liittyvillä hyödykejohdannaisilla, ottamaan käyttöön väliaikaisia päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismeja, jotta liiallisia hinnanmuutoksia voidaan hillitä tehokkaammin. Jotta voidaan varmistaa, että tällaisia mekanismeja sovelletaan kaikkein tärkeimpiin sopimuksiin, niitä olisi sovellettava energiaan liittyviin johdannaisiin, joiden maturiteetti on enintään 12 kuukautta.

(44)

Kauppapaikat, jotka tarjoavat energiaan liittyviä hyödykejohdannaisia, sallivat usein useiden energia-alan yritysten osallistumisen kaikista jäsenvaltioista. Tällaiset energia-alan yritykset ovat vahvasti riippuvaisia johdannaisista, joilla käydään kauppaa tällaisissa kauppapaikoissa, varmistaakseen ratkaisevan tärkeät kaasu- ja sähkötoimitukset kaikkialla unionissa. Kauppapaikoissa, joissa käydään kauppaa energiaan liittyvillä hyödykejohdannaisilla, esiintyvät liialliset hinnanmuutokset vaikuttavat näin ollen energia-alan yritysten toimintaan kaikkialla unionissa ja vaikuttavat viime kädessä kielteisesti myös loppukuluttajiin. Päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismien toteutusta ja soveltamista olisi sen vuoksi koordinoitava jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä sen varmistamiseksi, että energian toimitusvarmuuden kannalta olennaiset toimijat kaikissa jäsenvaltioissa hyötyvät suojatoimista sellaisten suurten hinnanmuutosten varalta, jotka haittaavat niiden liiketoiminnan jatkumista, mikä olisi haitallista myös loppukuluttajille.

(45)

Päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismeilla olisi varmistettava, että hintojen liialliset muutokset kaupankäyntipäivän sisällä estetään. Kyseisten mekanismien olisi perustuttava säännöllisin väliajoin havaittuun markkinahintaan. Kun otetaan huomioon energiajohdannaismarkkinoilla käytettävien välineiden suuri kirjo ja tällaisiin välineisiin liittyvien kauppapaikkojen erityispiirteet, päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismit olisi mukautettava kyseisten välineiden ja markkinoiden erityispiirteisiin. Sen vuoksi kauppapaikkojen olisi vahvistettava hintarajat ottaen huomioon kunkin asiaankuuluvan energiaan liittyvän hyödykejohdannaisen erityispiirteet, kyseisen johdannaismarkkinan likviditeettiprofiili ja sen volatiliteettiprofiili.

(46)

Määritettäessä aloitushintaa kaupankäyntipäivän ensimmäisen viitehinnan vahvistamiseksi kauppapaikan olisi käytettävä menetelmää, jota se tavallisesti soveltaa määrittääkseen hinnan, jolla tietystä energiaan liittyvästä hyödykejohdannaisesta käydään kaupankäyntipäivän alussa ensimmäiseksi kauppaa. Määritettäessä aloitushintaa kaupankäynnin mahdollisesti keskeydyttyä kaupankäyntipäivän aikana kauppapaikan olisi sovellettava sopivimmaksi katsomaansa menetelmää sen varmistamiseksi, että asianmukainen kaupankäynti käynnistetään uudelleen.

(47)

Kauppapaikkojen olisi voitava toteuttaa päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismi joko sisällyttämällä se olemassa oleviin hintavaihtelurajoihinsa, jotka ne ovat jo ottaneet käyttöön direktiivin 2014/65/EU mukaisesti, tai täydentävänä mekanismina.

(48)

Jotta voidaan varmistaa kauppapaikan toteuttaman päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismin toiminnan läpinäkyvyys, kauppapaikkojen olisi ilman aiheetonta viivytystä julkistettava kuvaus sen yleisistä ominaisuuksista tai aina, kun ne hakevat muutosta. Tasapuolisen ja asianmukaisen kaupankäynnin turvaamiseksi kauppapaikkoja ei kuitenkaan olisi velvoitettava julkistamaan käyttöön ottamansa mekanismin kaikkia teknisiä parametreja.

(49)

Jos tiedot, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’ESMA’, on kerännyt volatiliteetin hallintamekanismin toteuttamisesta kauppapaikoissa, joissa käydään kauppaa unionissa energiaan liittyvillä hyödykejohdannaisilla, osoittavat, että mekanismin toteuttamisen johdonmukaisuutta on tarpeen parantaa, jotta voidaan varmistaa liiallisen hintavolatiliteetin tehokkaampi hallinta kaikkialla unionissa, komission olisi voitava täsmentää päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismin yhdenmukaiset toteuttamisedellytykset, kuten hintarajojen määritystiheys tai toteutettavat toimenpiteet, jos kaupankäynti siirtyy kyseisten hintarajojen ulkopuolelle. Komission olisi voitava ottaa huomioon kunkin energiaan liittyvän hyödykejohdannaisen erityispiirteet, kyseisen johdannaismarkkinan likviditeettiprofiili ja sen volatiliteettiprofiili.

(50)

Jotta kauppapaikoilla olisi riittävästi aikaa toteuttaa tässä asetuksessa määritelty päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismi tehokkaasti, niille olisi annettava 31 päivään tammikuuta 2023 saakka aikaa ottaa käyttöön kyseinen mekanismi. Sen varmistamiseksi, että kauppapaikat pystyvät puuttumaan liiallisiin hinnanmuutoksiin nopeasti jo ennen kyseisen mekanismin perustamista, niillä olisi oltava käytössä alustava mekanismi, jolla voidaan yleisesti ottaen saavuttaa sama tavoite kuin päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismilla.

(51)

Päivänsisäisillä volatiliteetin hallintamekanismeilla kauppapaikoille ja kauppiaille asetetut velvoitteet ja rajoitukset eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen, jotta energiayhtiöt voivat jatkaa osallistumistaan kaasu- ja sähkömarkkinoille ja täyttää suojautumistarpeensa, ja ne edistävät siten energian toimitusvarmuutta loppukuluttajille.

(52)

Jotta voidaan varmistaa päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismien tehokas soveltaminen, toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava niiden toteuttamista kauppapaikoissa ja raportoitava siitä säännöllisesti ESMAlle. Jotta voidaan varmistaa päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismien johdonmukainen toteuttaminen, toimivaltaisten viranomaisten olisi myös varmistettava, että erot kyseisten mekanismien toteuttamisessa kauppapaikoissa ovat asianmukaisesti perusteltuja.

(53)

Jotta voidaan puuttua mahdollisiin eroihin päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismien soveltamisessa jäsenvaltioiden välillä, ESMAn olisi toimivaltaisten viranomaisten toimittamien raporttien perusteella koordinoitava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimia ja dokumentoitava havaitut erot tavassa, jolla kauppapaikat toteuttavat päivänsisäisen volatiliteetin hallintamekanismeja eri lainkäyttöalueilla unionissa.

(54)

Kun otetaan huomioon Venäjän federaatiosta tulevien maakaasutoimitusten ennennäkemätön väheneminen ja uusien äkillisten toimitushäiriöiden jatkuva riski, unionilla on kiireellinen tarve monipuolistaa kaasutoimituksiaan. Nesteytetyn maakaasun markkinat ovat kuitenkin edelleen kehittymässä Euroopassa, ja on vaikea arvioida näillä markkinoilla vallitsevien hintojen oikeellisuutta. Jotta unioniin suuntautuvien nesteytetyn maakaasun toimitusten hinta voitaisiin arvioida täsmällisesti, objektiivisesti ja luotettavasti, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/942 (9) perustettu Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) olisi kerättävä kaikki LNG-markkinatiedot, jotka ovat tarpeen päivittäisen nesteytetyn maakaasun hinta-arvioinnin laatimiseksi.

(55)

Hinta-arvioinnin olisi perustuttava kaikkiin liiketoimiin, jotka liittyvät nesteytetyn maakaasun toimituksiin unioniin. ACERille olisi annettava valtuudet kerätä nämä markkinatiedot kaikilta osapuolilta, jotka osallistuvat nesteytetyn maakaasun toimituksiin unioniin. Kaikki tällaiset osapuolet olisi velvoitettava ilmoittamaan kaikki LNG-markkinatietonsa ACERille niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista joko liiketoimen toteutumisen tai liiketoimen toteuttamista koskevan osto- tai myyntitarjouksen esittämisen jälkeen. ACERin hinta-arvioinnin olisi sisällettävä kattavimmat tiedot, mukaan lukien transaktiohinnat, ja 31 päivästä maaliskuuta 2023 alkaen unioniin suuntautuvien nesteytetyn maakaasun toimitusten osto- ja myyntihinnat. Julkaisemalla päivittäin tämä objektiivinen hinta-arvio sekä määritetty ero markkinoiden muihin viitehintoihin LNG-viitearvon muodossa, tasoitetaan tietä sille, että markkinaosapuolet ottavat sen vapaaehtoisesti käyttöön viitehintana sopimuksissaan ja liiketoimissaan. Kun nesteytetyn maakaasun hinta-arviointi ja LNG-viitearvon käyttö on vakiintunut, niistä voisi myös tulla vertailuindeksi johdannaissopimuksille, joita käytetään suojautumiseen nesteytetyn maakaasun hinnalta tai nesteytetyn maakaasun hinnan ja muiden kaasunhintojen väliseltä hintaerolta. Koska nesteytetyn maakaasun hinta-arviointi on tarpeen ottaa käyttöön kiireellisesti, kyseinen arviointi olisi julkaistava ensimmäisen kerran viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2023.

(56)

ACERille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1227/2011 (10) ja komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1348/2014 (11), jäljempänä yhdessä ’REMIT’, annetut valtuudet eivät riitä muodostamaan täydellistä ja kattavaa tietokokonaisuutta kaikista nesteytetyn maakaasun toimituksista unioniin. Tällainen päivittäistä hinta-arviointia varten laadittava kattava ja täydellinen tietokokonaisuus on kuitenkin tarpeen, jotta unioni voi yhteisvastuun hengessä hallinnoida kansainväliseen nesteytetyn maakaasun tuontiin liittyvää hankintapolitiikkaansa erityisesti meneillään olevassa kriisitilanteessa. Myös nesteytettyä maakaasua koskevista sopimuksista tarvitaan asiaankuuluvia tietoja, jotta voidaan varmistaa hintakehityksen seuranta sekä tietojen laadunvalvonta ja laadunvarmistus. Tämän tilapäisen välineen olisi mahdollistettava se, että ACER voi kerätä kaikki markkinatiedot, joita tarvitaan kattavan ja edustavan arvion tekemiseksi unioniin suuntautuvien nesteytetyn maakaasun toimitusten hinnoista.

(57)

Vaikka päivittäisen nesteytetyn maakaasun hinta-arvioinnin ja LNG-viitearvon pysyvä käyttöönotto olisi myöhemmässä vaiheessa sisällytettävä REMITin laajempaan tarkistamiseen, meneillään oleva kriisitilanne edellyttää jo nyt kiireellisiä toimia, jotta unioniin suuntautuviin nesteytetyn maakaasun toimituksiin ja tarkkaan hinnoitteluun liittyviä vakavia vaikeuksia voidaan käsitellä väliaikaisesti, kunnes REMITin tarkistus voidaan hyväksyä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(58)

Jotta voidaan välittömästi lisätä hintojen läpinäkyvyyttä ja suunnitteluvarmuutta nesteytetyn maakaasun tuontimarkkinoilla, olisi täsmennettävä, että asiaa koskevien tietokokonaisuuksien olisi sisällettävä tiedot toteutettujen nesteytetyn maakaasun liiketoimien hinnoista ja määristä, unioniin suuntautuviin nesteytetyn maakaasun toimituksiin liittyvien osto- ja myyntitarjousten hinnoista ja määristä sekä tapauksen mukaan siitä pitkän aikavälin sopimuksen hintakaavasta, josta hinta on johdettu.

(59)

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat LNG-markkinaosapuolet olisi määriteltävä osapuoliksi, jotka osallistuvat unioniin toimitettavien nesteytetyn maakaasun erien ostoon tai myyntiin. Kyseisiin LNG-markkinaosapuoliin olisi sovellettava REMITin mukaisesti markkinaosapuoliin sovellettavia velvoitteita ja kieltoja.

(60)

ACERilla olisi yhteistyössä komission kanssa oltava laajat valtuudet täsmentää keräämiensä markkinatietojen laatu ja sisältö, jotta se voi tehdä päivittäisen hinta-arvioinnin unioniin suuntautuvista nesteytetyn maakaasun toimituksista. Sillä olisi myös oltava laaja harkintavalta parhaaksi katsomansa siirtoprotokollan valinnassa. Jotta ilmoitettavien markkinatietojen laatu olisi mahdollisimman korkea, ACERille olisi annettava valtuudet täsmentää kaikki sille ilmoitettavien markkinatietojen parametrit. Parametreihin olisi sisällyttävä muun muassa viiteyksiköt, joissa hintatiedot ilmoitetaan, viiteyksiköt, joissa määrälliset tiedot ilmoitetaan, liiketoimen erääntymisajat tai liiketointa edeltävät osto- ja myyntitarjoustiedot sekä siirtoprotokollat, joita käytetään vaadittujen tietojen toimittamiseen ACERille.

(61)

ACERin olisi myös vahvistettava menetelmä, jota se käyttää päivittäisen nesteytetyn maakaasun hinta-arvioinnin ja LNG-viitearvon määrittämiseksi, sekä menettely tämän menetelmän säännöllistä uudelleentarkastelua varten.

(62)

Tämän asetuksen mukaisesti julkaistun hinta-arvion olisi tarjottava jäsenvaltioille ja muille markkinatoimijoille enemmän läpinäkyvyyttä Eurooppaan tuodun nesteytetyn maakaasun vallitsevan tuontihinnan suhteen. Hintojen läpinäkyvyyden lisäämisen olisi puolestaan annettava jäsenvaltioille ja unionissa kotipaikkaansa pitäville yksityisille yhteisöille mahdollisuus toimia paremmin tietoon pohjautuvalla ja koordinoidummalla tavalla ostaessaan nesteytettyä maakaasua maailmanmarkkinoilta ja erityisesti käyttäessään palveluntarjoajaa. Koordinoinnin lisäämisen nesteytetyn maakaasun hankinnassa olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus välttää keskinäistä kilpailua tai sellaisten ostotarjousten tekemistä, jotka eivät ole vallitsevan markkinahinnan mukaisia. Sen vuoksi tämän asetuksen nojalla julkaistut hinta-arviot ja vertailuarvot ovat ratkaisevan tärkeitä pyrittäessä lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta rajallisten nesteytetyn maakaasun toimitusten hankinnassa.

(63)

Markkinaosapuolten velvollisuus toimittaa ACERille tietoja nesteytettyä maakaasua koskevista liiketoimista on tarpeellinen ja oikeasuhteinen, jotta voidaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan ACER voi määrittää LNG-viitearvon, erityisesti koska se on yhdenmukainen markkinatoimijoiden REMITin mukaisten nykyisten velvoitteiden kanssa ja koska ACER pitää arkaluonteiset liiketoimintatiedot luottamuksellisina.

(64)

Kaupan hintavaihtelurajan ja LNG-viitearvon lisäksi käytettävissä on muita interventioita, mukaan lukien tilapäinen dynaaminen hintahaarukka, jonka Eurooppa-neuvosto pyysi asettamaan 20 ja 21 päivänä lokakuuta 2022 antamissaan päätelmissä, ottaen huomioon seuraavat suojatoimet; sitä olisi sovellettava Gasunie Transport Services B.V.:n ylläpitämässä virtuaalisessa Title Transfer Facility (TTF) -kauppapaikassa tehtyihin maakaasukauppoihin; muut unionin kaasukaupan keskukset voidaan yhdistää korjattuun TTF-spot-hintaan tilapäisen dynaamisen hintahaarukan avulla; ja se ei saisi rajoittaa OTC-kaasukauppaa, se ei saisi vaarantaa kaasun toimitusvarmuutta unionissa, sen olisi riiputtava edistymisestä kaasun säästötavoitteen saavuttamisessa, se ei saisi lisätä kaasun kokonaiskulutusta, se olisi suunniteltava siten, että se ei estä EU:n sisäisiä markkinapohjaisia kaasuvirtoja, se ei saisi vaikuttaa energiajohdannaismarkkinoiden vakauteen eikä asianmukaiseen toimintaan, ja siinä olisi otettava huomioon kaasun markkinahinnat eri järjestäytyneillä markkinapaikoilla eri puolilla unionia.

(65)

Asetuksessa (EU) 2017/1938 säädetään jo jäsenvaltioiden mahdollisuudesta asettaa hätätilanteessa etusijalle kaasutoimitukset tiettyihin keskeisiin kaasuvoimaloihin, koska ne ovat tärkeitä sähkön toimitusvarmuuden takaamiseksi ja verkon epätasapainon välttämiseksi. Keskeiset kaasuvoimalat ja niihin liittyvät kaasumäärät saattavat vaikuttaa merkittävästi kaasumääriin, joita on käytettävissä yhteisvastuuseen hätätilanteessa. Näissä olosuhteissa jäsenvaltioiden olisi, poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan 1, 3 ja 8 kohdassa säädetään, voitava väliaikaisesti pyytää kiireellisiä yhteisvastuutoimenpiteitä, myös jos ne eivät pysty turvaamaan kriittisiä kaasumääriä, jotka tarvitaan jatkuvan sähköntuotannon varmistamiseksi keskeisissä kaasuvoimaloissa. Samasta syystä yhteisvastuuta tarjoavien jäsenvaltioiden olisi myös voitava varmistaa, että toimitukset niiden yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille tai muut keskeiset palvelut, kuten kaukolämpö, ja niiden keskeisten kaasuvoimaloiden toiminta eivät vaarannu, kun ne tarjoavat yhteisvastuuta toiselle jäsenvaltiolle.

(66)

Olisi vahvistettava enimmäisraja kriittisille kaasumäärille, joita kussakin jäsenvaltiossa tarvitaan sähkön toimitusvarmuuden ylläpitämiseksi, jotta vältetään tarpeettomat tai epäasialliset yhteisvastuupyynnöt tai apua tarvitsevalle jäsenvaltiolle tarjottavan yhteisvastuun aiheettomat rajoitukset. Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO) talvikatsauksessa käytetty menetelmä muodostaa perustan sähkön toimitusvarmuuden kannalta kriittisen kaasumäärän määrittämiseksi sähkön toimitusvarmuudelle ja tällaisten rajojen asettamiseksi. Sähkö-ENTSOn laskemat sähkön toimitusvarmuuden kannalta kriittiset kaasumäärät vastaavat kaasumääriä, jotka ovat ehdottomasti tarpeen sähkön yleiseurooppalaisen riittävyyden varmistamiseksi käyttäen kaikkia markkinaresursseja, ottaen aina huomioon, että kaasu on viimeisenä ajojärjestyksessä. Sähkö-ENTSOn menetelmä perustuu laajaan pahimman tapauksen ilmasto- ja pakkokeskeytysten skenaarioiden otokseen. Se seikka, että Sähkö-ENTSOn menetelmässä ei oteta huomioon kaikkea sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, ei estä jäsenvaltiota pitämästä suojattujen asiakkaiden kaukolämpölaitoksia suojattuina asetuksen (EU) 2017/1938 määritelmän nojalla. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden sähköntuotanto perustuu yksinomaan nesteytetyn maakaasuun toimituksiin ja joissa ei ole merkittävää varastointikapasiteettia, sähkön toimitusvarmuuden kannalta kriittisiä kaasumääriä olisi mukautettava vastaavasti. Sähkön toimitusvarmuuden kannalta kriittinen kaasumäärä voi olla alhaisempi kuin sähköntuotantoon aiemmin käytetyn kaasun taso, koska sähkön riittävyys voidaan varmistaa muilla tavoin, muun muassa tarjoamalla toimituksia jäsenvaltioiden välillä.

(67)

Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion tai yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion tosiasiallisesti tarvitsemat kaasun vähimmäismäärät voisivat olla korkeammat kuin Sähkö-ENTSOn mallintamat arvot sähkökriisin välttämiseksi. Tällaisissa tapauksissa yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion tai yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion olisi voitava ylittää tässä asetuksessa vahvistetut enimmäisarvot, jos se voi perustella, että tämä on tarpeen energiakriisin välttämiseksi, kuten tapauksissa, jotka edellyttävät turvautumista taajuuden palautusreserveihin ja vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, tai poikkeuksellisissa skenaarioissa, joita ei otettu huomioon Sähkö-ENTSOn talvikatsauksessa, ottaen erityisesti huomioon hydrologiset tasot tai odottamattomat tapahtumat. Sähkön toimitusvarmuuden kannalta kriittinen kaasumäärä sisältää lähtökohtaisesti kaiken kaasun, jota tarvitaan vakaiden sähköntoimitusten varmistamiseksi, ja sen vuoksi se sisältää sähkön, jota tarvitaan kaasun tuotantoon ja siirtoon sekä keskeiset kriittisen infrastruktuurin alat ja laitteistot, jotka ovat keskeisiä asevoimien, kansallisen turvallisuuden ja humanitaariseen apuun liittyvien palvelujen toiminnan kannalta.

(68)

Markkinatoimijoille asetetut rajoitukset, jotka johtuvat yhteisvastuuseen perustuvan suojan laajentamisesta kriittisiin kaasumääriin, ovat tarpeen kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi tilanteessa, jossa kaasun tarjonta on vähentynyt ja kysyntä kasvanut talvikaudella. Kyseiset rajoitukset perustuvat asetuksessa (EU) 2017/1938 ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/1369 (12) vahvistettuihin voimassa oleviin toimenpiteisiin, ja pyrkimyksenä on lisätä kyseisten toimenpiteiden vaikuttavuutta nykyisissä olosuhteissa.

(69)

Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen ottaa huomioon teollisuuslaitoksille mahdollisesti aiheutuvat pitkäaikaiset vahingot, kun ne asettavat etusijalle kysynnän, jota olisi vähennettävä tai rajoitettava, jotta ne voivat tarjota yhteisvastuuta toiselle jäsenvaltiolle.

(70)

Tietyt asiakkaat, kuten kotitaloudet ja keskeisiä sosiaalipalveluja tarjoavat asiakkaat, ovat erityisen herkkiä kaasun toimitushäiriöiden kielteisille vaikutuksille. Tästä syystä asetuksella (EU) 2017/1938 otettiin käyttöön jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuumekanismi lieventämään vakavan hätätilanteen vaikutuksia unionissa sekä turvaamaan kaasuvirta yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille. Tietyissä tapauksissa myös suojattujen asiakkaiden kaasun käyttöä voitaisiin kuitenkin pitää ei-välttämättömänä. Tämäntyyppisen käytön, joka ylittää selvästi sen, mikä on tarpeen, vähentäminen ei vaarantaisi asetuksessa (EU) 2017/1938 asetettuja tavoitteita erityisesti siksi, että muihin kuin välttämättömiin tarkoituksiin kulutettu kaasu voisi aiheuttaa vakavaa haittaa muilla yksityisillä tai kaupallisilla aloilla. Jäsenvaltioilla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus saavuttaa kaasusäästöjä myös vähentämällä suojattujen asiakkaiden ei-välttämätöntä kulutusta erityisolosuhteissa, jos tällainen vähentäminen on fyysisesti mahdollinen eikä se vaikuta välttämättömiin käyttötarkoituksiin. Jäsenvaltioiden toteuttamat vähentämistoimenpiteet olisi kuitenkin rajattava tiukasti ei-välttämättömään kulutukseen, eivätkä ne saisi millään tavoin vähentää suojattujen asiakkaiden peruskäyttöä eivätkä rajoittaa heidän kykyään lämmittää kotejaan riittävästi.

(71)

Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vapaasti määrittää sovellettavat vähennystoimenpiteet ja ei-välttämätöntä kulutusta vastaavat toiminnot, kuten ulkolämmitys ja yksityisten uima-altaiden ja muiden lisärakennusten lämmitys. Kun jäsenvaltioilla on mahdollisuus rajoittaa ei-välttämätöntä kulutusta, niiden olisi voitava vahvistaa suojatoimia ja varmistaa, että kaasua toimitetaan muille keskeisille aloille, palveluille ja teollisuudenaloille, jotta ne voivat jatkaa toimintaansa kriisin aikana.

(72)

Kaikkien toimenpiteiden, joilla pyritään vähentämään suojattujen asiakkaiden ei-välttämätöntä kulutusta, olisi oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia, ja niitä olisi sovellettava erityisesti asetuksen (EU) 2017/1938 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan nojalla julistetussa kriisitilanteessa tai asetuksen (EU) 2022/1369 mukaisessa unionin hälytystilanteessa. Huolimatta ei-välttämättömän kulutuksen vähentämistoimenpiteiden soveltamisesta suojattujen asiakkaiden olisi edelleen oltava suojattuja toimitusten katkaisulta. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että tällaisilla toimenpiteillä ei rajoiteta sellaisten haavoittuvien asiakkaiden vaatimaa suojelua, joiden nykyistä kulutusta olisi pidettävä välttämättömänä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta toimitusten keskeytymiseen teknisistä syistä.

(73)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää siitä, tekevätkö ne eron suojattujen asiakkaiden välttämättömän kulutuksen ja ei-välttämättömän kulutuksen välille, ja jos tekevät, millä tavoin. Yhteisvastuutoimenpiteitä pyytävää jäsenvaltiota, joka päättää olla tekemättä tätä eroa, ei olisi ennen yhteisvastuuta koskevaa pyyntöä vaadittava osoittamaan, että ei-välttämätöntä kulutusta voitaisiin vähentää. Yhteisvastuuta tarjoavaa jäsenvaltiota ei olisi vaadittava tekemään eroa välttämättömien ja ei-välttämättömien asiakkaiden välillä yhteisvastuutoimenpiteisiin käytettävissä olevan kaasumäärän määrittämiseksi.

(74)

Jäsenvaltioiden ja unionin olisi hätätilanteessa varmistettava, että kaasu virtaa sisämarkkinoilla. Tämä tarkoittaa, että kansallisella tasolla toteutetut toimenpiteet eivät saisi aiheuttaa toimitusvarmuuteen liittyviä ongelmia toisessa jäsenvaltiossa, kun taas rajatylittävän infrastruktuurin käytön olisi oltava turvallista ja teknisesti mahdollista milloin tahansa. Nykyisessä lainsäädäntökehyksessä ei säädetä prosessista, jolla voitaisiin tehokkaasti ratkaista kahden jäsenvaltion välisiä ristiriitoja toimenpiteistä, jotka vaikuttavat kielteisesti rajatylittäviin virtoihin. Koska unionin kaasu- ja sähköverkot ovat yhteenliitettyjä, tämä voi johtaa vakaviin toimitusvarmuuteen liittyviin ongelmiin ja myös heikentää unionin yhtenäisyyttä suhteessa kolmansiin maihin. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) 2017/1938 12 artiklan 6 kohdassa säädetään, komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet arvioida toteutettuja kansallisia toimenpiteitä ja tarvittaessa vaatia niiden muuttamista kohtuullisen ajan kuluessa. Tätä varten komission olisi voitava pyytää tällaisten kansallisten toimenpiteiden muuttamista, jos se havaitsee muiden jäsenvaltioiden tai unionin kaasun toimitusvarmuuteen kohdistuvia uhkia. Kun otetaan huomioon nykyisen energiakriisin poikkeuksellinen luonne, komission päätöksiä olisi noudatettava ilman viivytyksiä, jotka voisivat mahdollisesti haitata unionin kaasutoimituksia. Sen vuoksi sovittelumenettelyt olisi keskeytettävä tämän asetuksen soveltamisajaksi sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi.

(75)

Energiayhteisvastuun periaate on unionin oikeuden (13) yleinen periaate, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin eikä ainoastaan naapurijäsenvaltioihin. Lisäksi olemassa olevan infrastruktuurin, mukaan lukien rajatylittävä siirtokapasiteetti ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset, tehokas käyttö on tärkeää kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi yhteisvastuun hengessä. Aikana, jona kaasun toimitushäiriöitä esiintyy unionin, alueellisella tai kansallisella tasolla ja putkikaasun käytöstä siirrytään laajassa mitassa nesteytetyn maakaasun käyttöön, jäsenvaltioiden, joissa vallitsee vakava kriisitilanne, olisi voitava hyötyä paitsi naapuriputkistojen tarjoamista toimitusmahdollisuuksista myös toimituksista maista, joissa on nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia. Joidenkin jäsenvaltioiden olisi voitava tarjota yhteisvastuuta muille jäsenvaltioille, vaikka niillä ei ole putkiyhteyttä suoraan eikä kolmannen maan tai muiden jäsenvaltioiden kautta, edellyttäen, että yhteisvastuuta pyytävä jäsenvaltio on hyödyntänyt kattavasti kaikki hätäsuunnitelmaansa sisältyvät markkinapohjaiset toimenpiteet, mukaan lukien nesteytetyn maakaasun ostot maailmanmarkkinoilta. Sen vuoksi on aiheellista laajentaa yhteisvastuuvelvoite koskemaan jäsenvaltioita, joilla on nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia mutta ei putkiyhteyttä ottaen huomioon putkikaasun ja nesteytetyn maakaasun markkinoiden ja infrastruktuurin, mukaan lukien LNG-alukset ja -säiliöalukset, väliset erot asetettaessa toimijoille velvoitteita sekä ottaen huomioon puutteelliset täytäntöönpanovaltuudet LNG-resurssien, kuten LNG-säiliöalusten suhteen, mukaan lukien maakaasun ja nesteytetyn maakaasun väliset vaihtomahdollisuudet, jos yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion alueella ei ole kaasun nesteytyslaitoksia.

(76)

Kun jäsenvaltio, jolla on nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia, tarjoaa yhteisvastuuta toiselle jäsenvaltiolle, sen ei olisi katsottava olevan vastuussa pullonkauloista tai muista mahdollisista ongelmista, joita sen oman alueen ulkopuolella saattaa aiheutua tai jotka johtuvat puutteellisista täytäntöönpanovaltuuksista jonkin kolmannen maan toimijan omistamiin LNG-aluksiin ja -säiliöaluksiin nähden, jos tällaiset pullonkaulat tai muut ongelmat vaikuttavat todellisiin kaasuvirtoihin ja viime kädessä estävät tarvittavan kaasumäärän toimittamisen yhteisvastuuta pyytävään jäsenvaltioon. Jos yhteisvastuuta tarjoavalla jäsenvaltiolle ei ole täytäntöönpanovaltuuksia, sitä ei olisi pidettävä vastuullisena siitä, ettei LNG-lastia vaihdeta maakaasuun.

(77)

Energiayhteisvastuun periaatteen täytäntöönpanoa varten asetuksella (EU) 2017/1938 otettiin käyttöön yhteisvastuumekanismi, jonka tarkoituksena on lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja luottamusta vakavan kriisin sattuessa. Yhteisvastuumekanismin toteuttamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden edellytetään sopivan tietyistä teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä kahdenvälisissä järjestelyissään asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(78)

Huolimatta oikeudellisesta velvoitteesta sopia kahdenvälisistä yhteisvastuujärjestelyistä 1 päivään joulukuuta 2018 mennessä vain muutama tällainen järjestely on saatettu päätökseen, mikä vaarantaa yhteisvastuutuen antamista hätätilanteessa koskevan oikeudellisen velvoitteen täytäntöönpanon. Komission antamaan ehdotukseen asetukseksi uusiutuvien kaasujen, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista sisältyi ensimmäinen yhteisvastuusopimuksen malli. Koska kyseinen malli kuitenkin laadittiin ennen Venäjän federaation hyökkäystä Ukrainaan, ja kun otetaan huomioon nykyinen tilanne, jossa kaasua on äärimmäisen niukasti saatavilla ja hinnat nousevat erittäin voimakkaasti, sekä kiireellinen tarve ottaa käyttöön väliaikaisia oletussääntöjä jo tulevaa talvea varten, on aiheellista luoda, poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, vaadittujen yhteisvastuutoimenpiteiden toteuttamiselle sellaisten oletussääntöjen väliaikainen kehys, jotka ovat vaikuttavia ja nopeasti toteutettavissa, eivät riipu pitkistä kahdenvälisistä neuvotteluista ja soveltuvat nykyiseen tilanteeseen, jossa hinnat ovat liian korkeat ja kaasun hinnat erittäin epävakaat. Erityisesti olisi otettava käyttöön selkeämmät oletussäännöt, jotka koskevat toimitetusta kaasusta aiheutuneiden kustannusten korvaamista jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä niiden mahdollisten lisäkustannusten rajoittamista, joita yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio saattaa periä. Asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan mukaisia yhteisvastuutoimenpiteitä olisi edelleen sovellettava, jollei nimenomaisesti toisin määrätä.

(79)

Yhteisvastuun olisi periaatteessa perustuttava yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion tai sen valtuuttamien elinten suoraan maksamaan oikeudenmukaiseen korvaukseen. Korvauksen olisi katettava kaasun hinta, tosiasialliset tai mahdolliset varastointikustannukset, rajatylittävä siirto ja siihen liittyvät kustannukset. Korvauksen olisi oltava oikeudenmukainen sekä yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion että yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion kannalta.

(80)

Tämänhetkinen kriisi johtaa hintatasoihin ja säännöllisiin hintapiikkeihin, jotka ovat kaukana niistä toimituskriisitilanteista, jotka olivat mahdollisia asetuksen (EU) 2017/1938 antamisen aikaan. Sen vuoksi kaasumarkkinoille tällä hetkellä tyypillinen nykyisestä kaasukriisistä johtuva päivänsisäinen hintavolatiliteetti olisi otettava huomioon määritettäessä yhteisvastuuta tarjoaville jäsenvaltioille maksettavan korvauksen suuruutta. Yhteisvastuun perusteella ja jotta voidaan välttää äärimmäisissä markkinaolosuhteissa tapahtuva hinnoittelu, olisi ongelmallista käyttää vaihtelevaa päivänsisäistä markkinahintaa yhteisvastuutoimenpiteen oletushinnan perustana. Kaasun hinnan olisi heijastettava yhteisvastuupyyntöä edeltävän päivän keskimääräistä vuorokausimarkkinahintaa yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa. Tämä huomioon ottaen korvaus perustuu edelleen ’markkinahintaan’, kuten komission suosituksessa (EU) 2018/177 (14) edellytetään. Keskimääräinen vuorokausimarkkinahinta on vähemmän riippuvainen hintojen heilahtelusta ja erittäin korkeista spot-hinnoista kriisitilanteissa, mikä sinällään rajoittaa vääristäviä kannustimia.

(81)

Kuten suosituksessa (EU) 2018/177 korostetaan, korvauksella voidaan kattaa kaasutoimitusten vähennyksen kohteena olevalle teollisuudenalalle aiheutuneet vahingot vain siinä tapauksessa, ettei niitä ole otettu huomioon kaasun hinnassa, joka yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion on maksettava, ja yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion ei olisi jouduttava maksamaan korvausta samojen kustannusten osalta kahdesti. Kun otetaan huomioon poikkeukselliset olosuhteet, joissa kaasun hinnat ovat nousseet ennennäkemättömälle tasolle, yhteisvastuuta vastaanottavaa jäsenvaltiota ei olisi automaattisesti velvoitettava kattamaan täysimääräisesti muita kustannuksia, kuten vahingonkorvauksia tai oikeudenkäyntikuluja, jotka aiheutuvat yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa, ellei yhteisvastuusopimuksessa sovita jostain muusta ratkaisusta. Kokemus on osoittanut, että vastaanottavan jäsenvaltion velvoite kantaa täysimääräisesti taloudellinen riski kaikista suorista tai epäsuorista korvauskustannuksista, joita yhteisvastuutoimenpiteiden tarjoamisesta saattaa mahdollisesti seurata, on keskeinen este yhteisvastuusopimusten tekemiselle. Yhteisvastuusopimuksia koskevissa oletussäännöissä olisi sen vuoksi lievennettävä tätä rajoittamatonta korvausvastuuta, jotta avoinna olevat sopimukset voidaan saattaa päätökseen mahdollisimman pian, sillä kyseiset sopimukset ovat asetuksen (EU) 2017/1938 kulmakivi ja kuvastavat energiayhteisvastuuta koskevaa unionin periaatetta. Silloin kun korvaus epäsuorista kustannuksista ei ole suurempi kuin 100 prosenttia kaasun hinnasta, kun se on perusteltu eikä kaasun hinta kata kustannuksia, yhteisvastuuta vastaanottavan jäsenvaltion olisi katettava kyseiset kustannukset.

Jos pyydetty korvaus on kuitenkin suurempi kuin 100 prosenttia kaasun hinnasta, komission olisi asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan vahvistettava kustannusten oikeudenmukainen korvaus, ja sen vuoksi sillä olisi oltava mahdollisuus varmistaa, että kustannusten korvauksen rajoittaminen on asianmukaista. Komission olisi sen vuoksi voitava sallia yksittäisissä tapauksissa erilainen korvaus kuin asetuksessa (EU) 2017/1938 säädetty korvaus ottaen huomioon tapauksen erityisolosuhteet, mukaan lukien toimenpiteet kaasun säästämiseksi ja kaasun kysynnän vähentämiseksi, ja energiayhteisvastuun periaate. Komission olisi arvioinnissa otettava asianmukaisesti huomioon se, että olisi vältettävä kohtuuttomat epäsuorat kustannukset, joita asiakkaille aiheutuu kaasutoimitusten vähentämisestä tai katkaisemisesta.

(82)

Tämän asetuksen säännöt, jotka koskevat yhteisvastuutoimenpiteitä koskevan korvauksen maksamista jäsenvaltioiden välillä, eivät rajoita kansallisten perustuslakien mukaisten vahingonkorvausperiaatteiden soveltamista.

(83)

Yhteisvastuujärjestelyjen tekeminen naapurijäsenvaltioiden kanssa, kuten asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan 10 kohdassa edellytetään, on asianmukaisin väline kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen, yhteisvastuutoimenpiteiden tarjoamista koskevan velvoitteen täytäntöönpanemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava poiketa tässä asetuksessa säädetyistä korvaamista koskevista oletussäännöistä, jos ne sopivat yhteisvastuusopimuksessa muista säännöistä. Jäsenvaltioilla olisi erityisesti oltava edelleen mahdollisuus sopia kahdenvälisesti lisäkorvauksesta, joka kattaa muut kustannukset, kuten kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat velvollisuudesta maksaa korvausta yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa, mukaan lukien vahingonkorvaukset teollisuustoiminnan supistumisesta. Kyseiset kustannukset voidaan kahdenvälisissä yhteisvastuusopimuksissa sisällyttää korvaukseen, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään velvoitteesta maksaa kaasutoimitusten vähennyksen kohteena olevalle teollisuudenalalle kaasun hinnan lisäksi korvauksia esimerkiksi taloudellisen vahingon vuoksi.

(84)

Yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion olisi otettava käyttöön oletusarvoinen yhteisvastuumekanismi viimeisenä keinona siinä tapauksessa, etteivät markkinat tarjoa tarvittavia kaasumääriä, mukaan lukien nesteytetty maakaasu ja ei-suojattujen asiakkaiden vapaaehtoisesti tarjoamat määrät, yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaiden kysynnän kattamiseksi. Jäsenvaltioiden edellytetään asetuksen (EU) 2017/1938 mukaisesti hyödyntäneen kattavasti kaikki hätäsuunnitelmiinsa sisältyvät toimenpiteet, mukaan lukien pakollinen kaasutoimitusten vähennys yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaiden tasolle asti.

(85)

Yhteisvastuumekanismin mahdollisen käyttöönoton kiireellisyyden ja seurausten olisi johdettava tiiviiseen yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden, komission ja jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2017/1938 10 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti nimeämien toimivaltaisten kriisijohtajien välillä. Sen vuoksi pyyntö olisi annettava tiedoksi kaikille osapuolille hyvissä ajoin, ja sen olisi sisällettävä vähimmäistiedot, joiden avulla yhteisvastuuta tarjoavat jäsenvaltiot voivat vastata siihen viipymättä. Yhteisvastuuta tarjoavien jäsenvaltioiden vastaukseen olisi sisällyttävä tiedot siitä, kuinka paljon kaasua yhteisvastuuta pyytävälle jäsenvaltiolle voitaisiin toimittaa, mukaan lukien määrät, jotka voitaisiin vapauttaa, kun sovelletaan muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat sopia teknisistä ja koordinointijärjestelyistä, joilla helpotetaan oikea-aikaista vastausta yhteisvastuupyyntöön. Yhteisvastuuta tarjotessaan jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava verkon toimintaturvallisuus ja luotettavuus.

(86)

Yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion olisi voitava vastaanottaa yhteisvastuuta useilta jäsenvaltioilta. Oletusarvoinen yhteisvastuumekanismi olisi otettava käyttöön vain, jos yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio ei ole tehnyt mitään kahdenvälistä järjestelyä yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion kanssa. Jos yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion ja yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion välillä on kahdenvälinen järjestely, kyseisen järjestelyn olisi oltava ensisijainen ja sitä olisi sovellettava niiden välillä.

(87)

Komission olisi voitava seurata oletusarvoisen yhteisvastuumekanismin soveltamista ja, jos se katsotaan tarpeelliseksi, sen olisi voitava helpottaa yhteisvastuuta koskevien pyyntöjen yhteensovittamista. Tätä varten komission olisi tarjottava interaktiivinen alusta, joka toimisi mallina ja mahdollistaisi yhteisvastuupyyntöjen jatkuvan ja reaaliaikaisen toimittamisen ja niiden täsmäämisen vastaaviin käytettävissä oleviin määriin.

(88)

Jäsenvaltiot ja energiayhteisön sopimuspuolet voivat myös sopia vapaaehtoisista järjestelyistä yhteisvastuutoimenpiteiden soveltamiseksi.

(89)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(90)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,