(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 24 päivänä syyskuuta 2021 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Brasiliasta, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan perusteella. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun eurooppalainen teräsalan järjestö Eurofer, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, oli tehnyt valituksen 13 päivänä elokuuta 2021. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Valitus tehtiin seuraavien unionin tuottajien puolesta: ArcelorMittal Atlantique et Lorraine (Ranska), ArcelorMittal Etxebarri SA (Espanja) ja ThyssenKrupp Rasselstein GmbH (Saksa), joiden väitettiin edustavan sataa prosenttia kyseisestä tuotannonalasta unionissa. Tutkimuksen aikana komission tietoon tuli yksi uusi kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottaja unionissa eli Acciaierie d’Italia. Koska valituksen tekijöiden osuus unionin tuotannonalan tuotannosta ja myynnistä oli kuitenkin [85–95] prosenttia, valituksen katsottiin olevan unionin tuotannonalan tekemä perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(4)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta erikseen valituksen tekijälle, tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan ja Brasilian viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(5)

Komissio toimitti osapuolille 25 päivänä huhtikuuta 2022 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi, neljä viikkoa ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa, jäljempänä ’ennakkoilmoituskausi’. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien tarkkuudesta kolmen työpäivän kuluessa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–34 kappaleessa selitetään, komissio totesi, etteivät perusasetuksen 14 artiklan 5 a kohdan mukaiset kirjaamista koskevat edellytykset täyttyneet, minkä vuoksi asianomaisista maista tulevaa tuontia ei kirjattu ennakkoilmoituskaudella.

(6)

Komissio sai huomautuksia seuraavilta osapuolilta: Baoshan Iron & Steel Co., Ltd, jäljempänä ’Baosteel’, Handan Jintai Packing Materials Co., Ltd, jäljempänä ’Jintai’, ja CANPACK. Baosteelin toimittamien tietojen myötä korjattiin laskelmissa ollut kirjoitusvirhe. Jintain huomautukset liittyivät perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohtaan eli eivät laskelmien tarkkuuteen. Sen vuoksi niitä tarkasteltiin väliaikaisista toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen, ja niitä käsitellään jäljempänä 3.1 jaksossa. CANPACKin huomautukset liittyivät unionin etuun, ja niitä käsitellään jäljempänä 7 jaksossa.

(7)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä23 päivänä toukokuuta 2022 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta ja Brasiliasta peräisin olevien kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettujen teräsvalmisteiden tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/802 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(8)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, Eurofer (valituksen tekijä), Eviosys (unionin käyttäjä), CANPACK, joka edustaa yrityksiä CANPACK Slovakia s.r.o., Can-Pack Food and Industrial Packaging Sp. z o.o. ja Tapon France S.A.S. (unionin käyttäjiä), Astir Vitogiannis Bros Single Member SA, jäljempänä ’Astir Vitogiannis’ (unionin käyttäjä), Baosteel (kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja), Jintai (kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja), Companhia Siderurgica Nacional, jäljempänä ’CSN’ (brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja), China Iron and Steel Association, jäljempänä ’CISA’, Kiinan viranomaiset sekä Brasilian viranomaiset esittivät kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

(9)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin Baosteelin, CISAn ja Astir Vitogiannisin kanssa.

(10)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(11)

Komissio ilmoitti 31 päivänä elokuuta 2022 kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta ja Brasiliasta peräisin olevien kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettujen teräsvalmisteiden tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä.

(12)

Asianomaisten osapuolten esitettyä huomautuksia komissio ilmoitti niille 16 päivänä syyskuuta 2022 muutamista lopullisiin päätelmiin tehtävistä selvennyksistä ja vähäisistä korjauksista, joilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta lopullisiin tulleihin. Osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia. Ainoastaan CISA esitti huomautuksia.

(13)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin CISAn, Baosteelin, Eviosysin ja Euroferin kanssa.

(14)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 6 ja 7 kappaleessa selitetään, China Iron and Steel Association, jäljempänä ’CISA’, toimitti vireillepanon jälkeen huomautuksia, joissa se väitti, että valitus perustui liiaksi luottamuksellisiin tietoihin ja että ei-luottamuksellinen versio ei näin ollen riittänyt siihen, että valituksen perustana olevat todisteet olisi voitu ymmärtää kunnolla. CISA toisti tämän väitteen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(15)

Komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetussa asiakirja-aineistossa oleva valituksen ei-luottamuksellinen versio sisälsi kaiken olennaisen näytön ja ei-luottamukselliset tiivistelmät luottamuksellisista tiedoista, jotta asianomaiset osapuolet voisivat asianmukaisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan, ja hylkäsi näin ollen tämän väitteen.

(16)

Koska unionin tuottajia, tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9–17 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(17)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa selitetään, kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja GDH Zhongyue (Zhongshan) Tinplate Industry Co., Ltd pyysi yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla ja lähetti vastauksen kyselylomakkeeseen määräajassa. Tämä pyyntö esitettiin uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komissio oli alustavasti todennut, että pyynnön tarkastelu olisi hankaloittanut tehtävää kohtuuttomasti ja estänyt tutkimuksen saattamisen päätökseen perusasetuksen mukaisessa määräajassa. Komissio muistutti, että se rajoitti otoksensa kahteen yritykseen, jotka edustivat suurinta Kiinasta tulevan tuonnin määrää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Molemmat yritykset toimivat kaikilta osin yhteistyössä muun muassa tutkittaessa ja todennettaessa (etätarkastuksena) useiden niin Kiinassa kuin unionissa toimivien etuyhteydessä olevien yritysten toimittamia tietoja. Tästä syystä komissio ei voinut tarkastella yritystä GDH Zhongyue (Zhongshan) Tinplate Industry Co., Ltd yksilöllisesti otokseen valittujen yritysten lisäksi. Tämä päätelmä pysyi voimassa myös lopullisessa vaiheessa. Näin ollen komissio vahvisti, ettei se myönnä yksilöllistä tarkastelua kyseiselle yritykselle.

(18)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 ja 21 kappaleessa todetaan, komissio lähetti kyselylomakkeet kolmelle unionin tuottajalle, valituksen tekijälle, yhdelle etuyhteydettömälle tuojalle ja tiedossa oleville käyttäjille sekä kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle asianomaisissa maissa. Lisäksi se lähetti Kiinan viranomaisille kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa sekä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen raaka-aineita koskevia vääristymiä Kiinassa.

(19)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa mainittujen etätarkastusten lisäksi komissio teki tarkastuskäynnin seuraavan unionin käyttäjän tiloihin:

(20)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2020 ja 30 päivän kesäkuuta 2021 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2018 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(21)

Komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana ovat Kiinasta ja Brasiliasta peräisin olevat raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut, kromioksideilla tai kromilla ja kromioksideilla pinnoitetut levyvalmisteet, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7210 50 00 ja 7212 50 20, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(22)

Kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä käytetään moniin eri tarkoituksiin, tyypillisesti kuluttaja- ja teollisuuspakkauksissa. Yleisimmin sitä käytetään elintarvikepakkauksissa, kuten tölkkien kansissa ja pohjissa, korkeissa, repäisyrenkaissa ja niin edelleen. Muita käyttötarkoituksia ovat kodinkoneiden ulkoiset osat, filmikotelot, valokuidun suojaamiseen käytettävät suojamateriaalit ja muut sähkö- ja elektroniikkaosien suojat.

(23)

Koska muita asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 ja 28 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(24)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai otokseen valitulta kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta, CISAlta sekä Kiinan viranomaisilta kirjallisia huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(25)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42–109 kappaleessa.

(26)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA ja Kiinan viranomaiset esittivät huomautuksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisesta tässä tutkimuksessa. Lisäksi Baosteel ilmoitti olevansa samaa mieltä CISAn huomautuksista.

(27)

Kiinan viranomaiset katsoivat, että maaraportti on asiasisällöltään ja oikeudelliselta kannalta virheellinen ja että sen perusteella tehdyt päätökset eivät ole oikeutettuja. Tosiseikkojen osalta maaraportti on Kiinan viranomaisten mukaan epäedustava ja yksipuolinen eikä kuvasta todellisuutta. Lisäksi se, että komissio on laatinut maaraportteja vain muutamasta maasta, herättää huolta suosituimmuuskohtelusta. Kiinan viranomaisten mukaan myöskään se, että komissio käyttää maaraporttiin sisältyvää näyttöä, ei ole oikeudenmukaisen ja tasapuolisen lainsäädännön hengen mukaista, koska se antaa unionin tuotannonalalle epäoikeudenmukaista etua ja koska tällöin on tosiasiassa kyse asian päättämisestä jo ennen oikeudenkäyntiä.

(28)

Myös CISA katsoi, että komissio tukeutui liikaa maaraporttiin, joka CISAn mielestä on yksipuolinen, puolueellinen ja vanhentunut ja josta on sen mukaan tarkoituksellisesti jätetty pois tosiseikkoja, jotta olisi helpompaa tehdä valituksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen perusteella. CISA oli lisäksi eri mieltä komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.1.3 jaksossa antamasta vastauksesta, jossa komissio väitti, että sekä Kiinan viranomaisilla että muilla osapuolilla oli mahdollisuus toimittaa tietoja, jotka kumoaisivat maaraporttiin sisältyvät lähteet, täsmentäen, että todistustaakka on tässä tapauksessa tutkivalla viranomaisella eikä kolmansien maiden viejillä. Lisäksi CISA korosti, että maaraportti ei koske nimenomaan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen alaa vaan se on laadittu yleispäteväksi asiakirjaksi, jota komissio käyttää eri tutkimuksissa tekemättä eroa eri teollisuudenalojen välillä. CISA katsoi myös, että viisivuotissuunnitelmat, joihin komissio tutkimuksessaan viittaa osoittaakseen merkittävien vääristymien olemassaolon, ovat ainoastaan ohjaavia asiakirjoja, joissa esitetään tulevaisuutta koskevia poliittisia näkemyksiä ja jollaisia julkaistaan myös Euroopan unionissa, eivätkä ne näin ollen aiheuta vääristymiä. Lisäksi CISA katsoi, että maaraportissa mainittu 13. viisivuotissuunnitelma kattaa ainoastaan vuoteen 2020 ulottuvan ajanjakson eli se ei ollut merkityksellinen tutkimusajanjakson loppupuoliskon kannalta.

(29)

Komissio oli eri mieltä väitteestä. Nämä väitteet käsiteltiin jo suurelta osin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, ja sen vuoksi komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68–70 kappaleessa esitetyt päätelmät. Komissio ei ymmärtänyt, miksi esimerkiksi Kiinan voimassa olevaan lainsäädäntöön viittaaminen ei kuvastaisi todellisuutta. CISA väitti lisäksi, että komissio on jättänyt pois sellaisia tosiseikkoja, näkökohtia ja päätelmiä, jotka olisivat ristiriidassa maaraportin tarkoituksen kanssa, mutta CISA ei ilmoittanut, mitä nämä tosiseikat tai näkökohdat, jotka asettaisivat kyseenalaiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien olemassaolon, tarkalleen ottaen ovat. Todistustaakan osalta todetaan, että maaraportin ja muun esitetyn näytön perusteella komissio täytti todistustaakkansa ja että CISA tai muut asianomaiset osapuolet eivät kyenneet osoittamaan esitettyä näyttöä vääräksi. Komissio painotti lisäksi, että Kiinan viranomaisten julkaisemat viisivuotissuunnitelmat eivät ole pelkästään yleisiä ohjeasiakirjoja vaan ne ovat luonteeltaan oikeudellisesti sitovia. Tältä osin komissio viittasi suunnitelmia koskevaan yksityiskohtaiseen analyysiin maaraportin 4 luvussa, jonka 4.3.1 jaksossa käsitellään erikseen suunnitelmien sitovuutta.

(30)

Kiinan 13. viisivuotissuunnitelmaa koskevan väitteen osalta, jonka mukaan kyseinen suunnitelma ei ollut merkityksellinen tutkimusajanjakson jälkipuoliskon (1 päivästä tammikuuta30 päivään kesäkuuta 2021) kannalta, komissio toisti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 kappaleessa jo todettiin, 14. viisivuotissuunnitelmia alettiin julkaista vasta vuoden 2021 aikana. Esimerkiksi 14. yleinen viisivuotissuunnitelma julkaistiin 12. maaliskuuta, teräsromua koskeva 14. viisivuotissuunnitelma 15. syyskuuta ja raaka-aineiden kehittämistä koskeva 14. viisivuotissuunnitelma 21. joulukuuta 2021. Komissio totesi, että 13. viisivuotissuunnitelman soveltamisen alkamispäivän ja 14. viisivuotissuunnitelman julkaisupäivän välisenä aikana sovellettiin edelleen 13. viisivuotissuunnitelman säännöksiä. Joka tapauksessa se, että 13. viisivuotissuunnitelmaa sovellettiin tutkimusajanjakson ensimmäisellä puoliskolla, on jo osoitus perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien olemassaolosta, riippumatta siitä, milloin yksittäiset 14. viisivuotissuunnitelmat tarkalleen julkaistiin. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(31)

Kiinan viranomaiset toistivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen maaraporttia koskevat väitteensä esittämättä mitään uusia seikkoja perusteluissaan. Näin ollen komissio totesi, että nämä väitteet käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68–70 kappaleessa sekä edellä olevassa johdanto-osan 29 kappaleessa.

(32)

Myös CISA toisti maaraporttia arvostelevat huomautuksensa lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittäen uudelleen näkemyksensä, jonka mukaan maaraportti ei täytä puolueetonta ja objektiivista näyttöä koskevia vaatimuksia. Lisäksi CISA mainitsi jälleen 13. viisivuotissuunnitelmaan liittyvän ongelman huomauttaen, että suunnitelmaa ei ensinnäkään pitäisi nähdä sitovana lakina vaan yleisenä poliittisena asiakirjana, jollaisia on laadittu myös EU:ssa, ja että toiseksi puolet tutkimusajanjaksosta ajoittuu 13. viisivuotissuunnitelman kattaman ajanjakson ulkopuolelle. CISA pyysi tässä yhteydessä komissiota selittämään, miten 13. viisivuotissuunnitelman sisältöä voidaan pitää todisteena merkittävistä vääristymistä sen jälkeen, kun suunnitelman soveltamisaika on päättynyt.

(33)

Komissio oli eri mieltä väitteestä. Ensinnäkin, kuten edellä johdanto-osan 29 kappaleessa jo todettiin, Kiina noudattaa säännöllistä viiden vuoden suunnittelujaksoa. Kunkin jakson aikana laaditaan jo yksittäisiä suunnitteluasiakirjoja seuraavalle jaksolle, ja on myös mahdollista, että seuraavan jakson yksittäisten suunnitteluasiakirjojen virallinen hyväksyminen tapahtuu hieman viiveellä edellisen jakson vastaavien suunnitteluasiakirjojen voimassaolon päättymisen jälkeen. Se, että 13. viisivuotissuunnitelman virallinen päättymispäivä voi ajoittua tutkimusajanjakson puoliväliin tai että asianomaista alaa koskevat 14. viisivuotissuunnitelmat julkaistiin tietyllä viiveellä edellisen suunnittelujakson päättymisen jälkeen, ei kuitenkaan muuta Kiinan suunnittelujärjestelmän luonnetta eli sitä, että viranomaiset ja liiketoiminnan harjoittajat toimivat joka hetki osana jotakin suunnittelujaksoa. Komissio oli myös eri mieltä CISAn väitteestä, jonka mukaan 13. viisivuotissuunnitelma oli pelkkä julkisten investointien painopisteitä käsittelevä yleinen poliittinen asiakirja. Ensinnäkään CISA ei esittänyt mitään perusteita, jotka olisivat asettaneet kyseenalaiseksi maaraportin 4.3.1 jaksossa esitetyn komission analyysin, johon viitataan edellä johdanto-osan 29 kappaleessa. Lisäksi CISA on usean seikan suhteen väärässä rinnastaessaan komission uuden teollisuusstrategian 13. viisivuotissuunnitelmaan: nämä asiakirjat eroavat muun muassa tyypiltään (komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja muille EU:n toimielimille verrattuna Kiinan ylimmän lainsäädäntöelimen hyväksymään asiakirjaan) sekä luonteeltaan ja sisällöltään (selittävä asiakirja, jossa esitetään poliittisia painopisteitä, verrattuna määräävään ohjeasiakirjaan, jossa asetetaan teollisuuden tuotostavoitteita sekä yksityiskohtaisia täytäntöönpanovelvoitteita kaikille toimijoille, joita asiakirja koskee).

(34)

Tästä syystä Kiinan viranomaisten ja CISAn esittämät väitteet hylättiin ja komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68–70 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(35)

Ensinnäkin Kiinan viranomaiset ja CISA väittivät, että normaaliarvon muodostaminen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti on ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen ja erityisesti sen 2.2 artiklan kanssa, jossa esitetään kattava luettelo tilanteista, joissa normaaliarvo voidaan muodostaa laskennallisesti, eivätkä ”merkittävät vääristymät” kuulu näihin tilanteisiin.

(36)

Toiseksi asianmukaisen edustavan maan tietojen käyttäminen on Kiinan viranomaisten ja CISAn mukaan ristiriidassa GATT-sopimuksen VI.1(b) artiklan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan kanssa, joissa edellytetään alkuperämaan tuotantokustannusten käyttämistä normaaliarvon muodostamisessa. CISAn mukaan komissio jätti huomiotta valituselimen asiassa ”European Union – Anti-Dumping Measures on Biodiesel from Argentina”, jäljempänä ’asia DS473’, tekemän päätelmän, jonka mukaan se, että muun kuin viejämaan tietojen käyttö on sallittua, ”ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tutkiva viranomainen voi yksinkertaisesti korvata alkuperämaan tuotantokustannukset alkuperämaan ulkopuolelta saaduilla kustannuksilla”. Lisäksi CISA muistutti, että valituselimen asiassa DS473 tekemän päätelmän mukaan aina, kun alkuperämaan tuotantokustannuksia määritetään WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan mukaisesti muun kuin viejämaan tietojen perusteella, tutkivan viranomaisen on varmistettava, että näitä tietoja käytetään alkuperämaan tuotantokustannusten määrittämiseksi, ja tämä voi edellyttää, että tutkiva viranomainen mukauttaa näitä tietoja. CISAn mukaan tiedoista ei kuitenkaan käy ilmi, että komissio olisi pyrkinyt mukauttamaan asianmukaisen edustavan maan tietoja Kiinan tuotantokustannusten määrittämiseksi. CISAn mielestä tämä vaikuttaa olevan ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklassa säädetyn velvoitteen kanssa, joka koskee EU:ta.

(37)

Kolmanneksi Kiinan viranomaiset ja CISA väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaiset komission tutkimuskäytännöt eivät ole WTO:n sääntöjen mukaisia siltä osin kuin komissio vastoin WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa on jättänyt huomiotta kiinalaisten tuottajien asiakirjat määrittämättä, ovatko kyseiset asiakirjat Kiinassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia ja antavatko ne kohtuullisen hyvän käsityksen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. CISA väitti tässä yhteydessä, että komission käytäntö todettiin WTO:n sääntöjen vastaiseksi jo asiassa DS473. Lisäksi Kiinan viranomaiset muistuttivat, että valituselin vahvisti asiassa DS473 ja paneeli asiaa DS494 (European Union – Cost Adjustment Methodologies II (Russia)) koskevassa raportissaan, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan mukaan, kunhan tutkimuksen kohteena olevan viejän tai tuottajan tiedot vastaavat – hyväksyttävissä rajoissa – tarkasti ja luotettavasti tuottajalle tai viejälle tarkasteltavana olevasta tuotteesta aiheutuvia kaikkia tosiasiallisia kustannuksia, voidaan katsoa, että ”ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista”, jolloin tutkivan viranomaisen olisi käytettävä näitä tietoja tutkimuksen kohteena olevien tuottajien tuotantokustannusten määrittämiseksi.

(38)

Ensimmäisen väitteen osalta todettakoon, että CISA esitti saman väitteen jo ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan ja komissio käsitteli väitettä yksityiskohtaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 kappaleessa. Sen vuoksi komissio vahvisti kyseisessä kappaleessa esittämänsä päätelmän.

(39)

Toinen väite puolestaan on pitkälti toistoa väitteestä, joka käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 ja 66 kappaleessa. Lisäksi komissio totesi, että soveltaessaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa sen on käytettävä asianmukaisen edustavan maan vääristymättömiä kustannuksia varmistaakseen, että käytettyihin kustannuksiin eivät vaikuta vääristymät ja että ne perustuvat helposti saatavilla oleviin tietoihin. Koska CISA ei esittänyt tarkempia tietoja, joiden perusteella kustannuksia olisi pitänyt mukauttaa enemmän, helposti saatavilla oleviin tietoihin perustuvien edustavan maan vääristymättömien kustannusten katsottiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan vaatimukset. Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 kappaleessa esitetyt päätelmänsä ja hylkäsi tämän väitteen.

(40)

Kolmannessa väitteessä CISA toistaa jo ensimmäistä muistiota koskevissa huomautuksissaan esittämänsä näkemyksen, sekä väittää, että komissio toistaa samat oikeudelliset virheet, jotka todettiin asian DS473 yhteydessä. Muilta osin väite vaikuttaa koskevan samaa asiaa kuin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 ja 67 kappaleessa käsitelty väite. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen ja vahvisti alustavat päätelmänsä.

(41)

Kiinan viranomaiset toistivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen väitteensä, jotka koskivat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan yhteensopivuutta WTO:n lainsäädännön kanssa sekä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisia komission tutkimuskäytäntöjä kiinalaisten tuottajien tietojen käytön osalta, mutta ne eivät esittäneet mitään uusia seikkoja perusteluissaan. Sen vuoksi komissio totesi, että nämä väitteet käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–67 kappaleessa sekä edellä olevassa johdanto-osan 35–37 kappaleessa. Näin ollen komissio hylkäsi myös nämä väitteet ja vahvisti alustavat päätelmänsä.

(42)

Kiinan viranomaiset totesivat, että komission olisi toimittava johdonmukaisesti ja tutkittava perusteellisesti, esiintyykö edustavassa maassa niin sanottuja markkinavääristymiä. Niiden mukaan edustavan maan tietojen hyväksyminen sellaisenaan ilman arviointia on kaksinaismoralistista. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että EU:n lainsäädännön mukaan komission on käytettävä vääristymättömiä hintoja normaaliarvon muodostamiseksi. Sen vuoksi komission olisi Kiinan viranomaisten mielestä tutkittava oma-aloitteisesti ja todistettava, esiintyykö edustavissa maissa vääristymiä, sen sijaan, että se vain passiivisesti odottaa asianomaisten osapuolten toimittavan näyttöä. Lisäksi Kiinan viranomaiset katsoivat, että komission olisi tutkittava, esiintyykö EU:n kotimarkkinoilla markkinavääristymiä, erityisesti siksi, että EU:ssa on väitetysti useita tapauksia, joiden pitäisi herättää huolta markkinavääristymisen mahdollisuudesta.

(43)

Kiinan viranomaiset esittivät nämä väitteet uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja toistivat kantansa, jonka mukaan valtion harjoittamaa välttämätöntä taloudellisen toiminnan sääntelyä ei pitäisi pitää markkinoita vääristävänä eikä perusteena tuontituotteiden polkumyyntimarginaalin keinotekoiselle kasvattamiselle ilman, että arvioidaan samankaltaisten käytäntöjen vaikutuksia kotimarkkinoiden tuotantokustannuksiin.

(44)

CISA huomautti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan merkittävien vääristymien esiintymistä koskeva arviointi olisi tehtävä kustakin vientiä harjoittavasta tuottajasta erikseen, mikä ei toteutunut tässä tutkimuksessa.

(45)

Kiinan viranomaisten esittämien väitteiden osalta komissio muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti komissio muodostaa laskennallisen normaaliarvon muiden valitsemiensa tietojen kuin viejämaan kotimarkkinahintojen ja -kustannusten perusteella vain, jos se toteaa, että tällaiset tiedot kuvastavat asianmukaisesti vääristymättömiä hintoja ja kustannuksia. Tässä prosessissa komission on käytettävä vain vääristymättömiä tietoja. Komissio ei siis missään nimessä odota passiivisesti vaan tekee oman analyysinsä ja pyytää lisäksi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia normaaliarvon määrittämiseen ehdotetuista tietolähteistä tutkimuksen varhaisessa vaiheessa. Tätä varten se julkaisee varhaisessa vaiheessa menettelyä muistioita, joissa se esittää ne vääristymättömät lähteet, joita se aikoo käyttää. Komissio ottaa huomioon kaikki osapuolten esittämät huomautukset tehdessään lopullisen päätöksen siitä, mitä vääristymättömiä tietoja normaaliarvon laskemisessa olisi käytettävä. Mitä tulee Kiinan viranomaisten pyyntöön, jonka mukaan komission olisi arvioitava mahdolliset vääristymät EU:n sisämarkkinoilla, komissio ei ymmärrä tämän seikan merkityksellisyyttä arvioitaessa merkittävien vääristymien esiintymistä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(46)

CISAn väitettä käsiteltiin jo ja se hylättiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 ja 72 kappaleessa. Komissio totesi, että CISA on ilmeisesti päättänyt lukea vain ensimmäisen virkkeen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72 kappaleesta. Siksi komissio viittasi kyseisen johdanto-osan kappaleen toiseen virkkeeseen ja siinä esitetyn toteaman perustana olevaan analyysiin, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.1.3 jaksossa. Koska asianomaiset osapuolet eivät esittäneet muita väitteitä, komissio vahvisti lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen edellä mainituissa johdanto-osan kappaleissa esittämänsä päätelmät.

(47)

Asianomaisilta osapuolilta ei saatu huomautuksia, joissa kiistettäisiin Brasilian soveltuvuus edustavaksi maaksi ja CSN:n soveltuvuus edustavassa maassa toimivaksi tuottajaksi. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistettiin.

(48)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen CISA ja Baosteel esittivät huomautuksia joistakin vertailuhinnoista ja väittivät, että vertailuhintoina olisi käytettävä muita, edustavampia hintoja.

(49)

Ensinnäkin CISA ja Baosteel kyseenalaistivat Brasilian kotimarkkinoiden teräksenhintojen käytön kuumavalssatun ja kylmävalssatun teräksen vertailuhintojen määrittämiseksi. Näiden osapuolten mukaan teräksen hinnat Brasilian kotimarkkinoilla olivat huomattavasti korkeammat kuin hinnat muiden merkittävien teräksentuottajamaiden, kuten Turkin ja Intian, markkinoilla. Niiden mielestä teräksen hintoihin Brasilian kotimarkkinoilla vaikutti tutkimusajanjaksolla vääristymiä, minkä vuoksi niitä ei voida pitää edustavana vertailuarvona.

(50)

Komissio huomautti, että Brasilia valittiin asianmukaiseksi edustavaksi maaksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa vahvistettujen objektiivisten kriteerien perusteella. Komissio katsoi, että Metal Bulletin -julkaisussa ilmoitetut kuumavalssattujen ja kylmävalssattujen teräskelojen hinnat Brasilian kotimarkkinoilla olivat tältä osin asianmukaiset.

(51)

On syytä tarkentaa, että komissio ei havainnut mitään viitteitä siitä, että Brasilian kotimarkkinahinnat olisivat olleet vääristyneitä ja että niitä ei olisi voitu käyttää vertailuarvona. Komissio ei katsonut, että Brasiliassa olisi toteutettu toimenpiteitä, joiden voitaisiin katsoa vääristäneen teräskelojen kotimarkkinahintoja siinä määrin, että näitä hintoja ei olisi pitänyt käyttää.

(52)

CISA ja Baosteel viittasivat Brasiliassa toimivien teräksentuottajien rajalliseen määrään ja siitä johtuvaan vähäiseen kilpailuun. Ne totesivat, että Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission (ITC) raportin (5) mukaan suurin osa Brasiliassa tuotetusta kylmävalssatusta teräksestä on kolmen yrityksen valmistamaa. Lisäksi CISA ja Baosteel mainitsivat muutamia Brasilian kylmävalssatun teräksen tuotannonalalla tapahtuneita viimeaikaisia kehityskulkuja, joista kerrotaan lyhyesti samassa raportissa. Niitä olivat muun muassa Brasilian kolmen teräksentuottajan toiminnoissa tapahtuneet muutokset, kuten tuotannon keskeyttäminen, tehtaiden sulkemiset ja alasajot, tilapäinen tyhjäkäynti ja laajennukset vuosina 2015–2021. Myös Brasilian kokonaistuotanto ja -kulutus supistuivat vuosina 2018–2020. Tätä tilannetta pahensi väitetysti Brasilian realin heikkeneminen. Komissio kuitenkin totesi, että kaikki nämä väitteet olivat yleisluontoisia eivätkä ne osoittaneet, että kotimarkkinahintoihin olisi vaikuttanut vääristymiä.

(53)

Komissio totesi tässä yhteydessä, että Brasiliassa on merkittävää teräsvalmisteiden tuotantoa ja että se kuuluu maailman kymmenen suurimman teräksentuottajamaan joukkoon: vuonna 2021 maassa tuotettiin 36,2 miljoonaa tonnia raakaterästä ja 34,8 miljoonaa tonnia teräsvalmisteita (6). Brasiliassa on 31 terästehdasta, joiden omistajina on yhteensä 12 eri yritysryhmää (7). Kun markkinoilla on kolme päätoimijaa – kuten ITC:n raportissa todetaan – ja lisäksi useita pienempiä toimijoita, lähtökohtaisesti ei voida katsoa, että kilpailu tällaisilla markkinoilla olisi heikkoa, ilman erityistä näyttöä siitä, että markkinat eivät toimi asianmukaisesti. Sen vuoksi väitettä, jonka mukaan Brasilian hinnat olivat vääristyneitä merkittävän keskittymisen ja vähäisen kilpailun vuoksi, ei voida hyväksyä. Joka tapauksessa – vaikka Brasilian markkinoita pidettäisiinkin niiden väitetyn rakenteen perusteella keskittyneinä markkinoina –, komissio ei silti voisi pitää markkinoiden väitettyä keskittymisastetta sinällään 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitettuna ”vääristymänä”. Mikään näyttö ei viitannut siihen, että kotimarkkinahinnat olisivat olleet seurausta valtion ohjauksesta tai siitä, että valtio olisi puuttunut tavanomaisten markkinavoimien toimintaan. Päinvastoin – näyttö viittaa siihen, että kyseisillä markkinoilla on kilpailua, eikä johdanto-osan 52 kappaleessa kuvattu Brasilian kylmävalssatun teräksen tuotannonalan viimeaikainen kehitys ollut ristiriidassa tämän päätelmän kanssa. Näin ollen Brasilian teräsmarkkinat ja niiden hinnat ovat edustavat ja ainakin osittain suojassa valuuttakurssivaihtelujen vaikutuksilta.

(54)

CISA ja Baosteel mainitsivat myös kuumavalssattujen ja kylmävalssattujen teräskelojen 12 prosentin tuontitullin, joka vääristää hintoja entisestään. Komissio katsoi, että tuontitullien olemassaolo yksistään ei ollut riittävä peruste pitää kotimarkkinahintoja vääristyneinä, todeten, että useimmat maat soveltavat jonkintasoisia tuontitulleja. Lisäksi, kuten johdanto-osan 55 kappaleessa todetaan, Brasilian hinnat seurasivat suurimman osan vuodesta tiiviisti muiden kehittyvien markkinoiden hintoja, joten mikään ei viitannut rakenteellisiin tai systeemisiin vääristymiin.

(55)

CISA ja Baosteel viittasivat myös Brasilian teräslevymarkkinoilla vuonna 2020 vallinneeseen väitettyyn epätasapainoon, joka nosti hintoja. Hintojen nousu oli kuitenkin maailmanlaajuista. OECD:n (8) mukaan teräslevyjen hinnat olivat vuoden 2021 tammikuussa 47 prosenttia korkeammat kuin vuotta aikaisemmin. Lisäksi CISAn ja Baosteelin toimittamien hintatietojen mukaan Brasilian hinnat noudattivat yleisesti ottaen muiden kehittyvien maiden talouksien hintoja lukuun ottamatta tutkimusajanjakson kahta viimeistä kuukautta, jolloin hinnat nousivat samalla tavalla kuin Euroopassakin. Näin ollen Brasilian hintakehitys ei näyttänyt olevan irrallaan maailmanlaajuisista suuntauksista siten, että Brasilian hinnat eivät olisi olleet edustavia tai ne olisivat olleet vääristyneitä.

(56)

Väitteestä, jonka mukaan hinnat Brasilian markkinoilla olivat huomattavasti korkeammat kuin hinnat muiden merkittävien teräksentuottajamaiden, kuten Turkin ja Intian, markkinoilla, komissio totesi, että yksinkertaiset hintaerot eri mahdollisten edustavien maiden välillä eivät yksistään ole riittävä peruste olla käyttämättä edustavan maan hintoja. Eri mahdollisten edustavien maiden lukuisten tuotannontekijöiden välillä on aina jonkin verran hintaeroja ja paikallista vaihtelua. Nämä objektiiviset hintaerot sinänsä eivät viittaa siihen, että valitussa edustavassa maassa esiintyisi vääristymiä. Jos näin olisi, se johtaisi siihen, että käyttöön valikoituisivat järjestelmällisesti kaikkien mahdollisten edustavien maiden alhaisimmat arvot. Tämä puolestaan olisi vastoin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiä ja niiden perusteluja. Sen sijaan komissio pitää johdonmukaisuuden vuoksi asianmukaisena käyttää saman valitun edustavan maan kotimarkkinahintoja, mikäli mahdollista (eli edellyttäen, ettei maassa esiinny vääristymiä tai epätavanomaisia tilanteita), sillä markkinaolosuhteet ovat samanlaiset kaikkien kyseisen maan tuotantopanosten osalta. Lisäksi, kuten johdanto-osan 55 kappaleessa todetaan, Brasilian hinnat noudattivat yleisesti ottaen muiden kehittyvien maiden talouksien hintoja. Tutkimusajanjakson kahden viimeisen kuukauden aikana nähty hintojen nousu ei tapahtunut irrallaan hintojen maailmanlaajuisesta noususuuntauksesta kyseisenä ajanjaksona, ja lisäksi komissio totesi, että kyseisellä ajanjaksolla tapahtunut hintojen nousu ei sitä paitsi vaikuttanut merkittävästi polkumyyntimarginaalilaskelmiin. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(57)

Baosteel myös kyseenalaisti kuumapuristettujen rautaharkkojen osalta käytetyn GTA-tietokannasta poimitun vertailuarvon. Baosteel väitti, että CN-koodi 7326 90 (”muut rauta- tai teräslangasta valmistetut tavarat”) käsittää suuren määrän eri tuotteita, joista useimmat ovat kalliimpia kuin kuumapuristetut rautaharkot.

(58)

Komissio totesi, että HS-nimikkeeseen 7326 90 kuuluvien muiden rauta- tai teräslangasta valmistettujen tavaroiden GTA-tietokannan mukaiset hinnat olivat täysin eri tasolla kuin teräksenvalmistuksessa konvertointivaiheessa tosiasiallisesti käytetyistä teräsharkoista ja teräsromusta yleensä maksettavat hinnat (ero oli yli 30-kertainen) ja että tätä nimikettä vastaava arvo ei näin ollen edustanut tätä kyseistä tuotannontekijää. Sen vuoksi komissio myönsi, ettei alustavasti käytetty vertailuarvo ollut asianmukainen. Komissio totesi, että lähin kuumapuristettuja rautaharkkoja vastaava teräksenvalmistuksessa käytettävä tuote, josta oli saatavilla vertailuhinta, oli kuumabriketöity rauta (HBI-briketti). Metal Bulletin -julkaisun mukaan kuumabriketöidyn raudan hinta rahti (9) mukaan lukien oli tutkimusajanjaksolla keskimäärin 2 464 juan renminbiä tonnilta. Näin ollen komissio päätti lopullisesti käyttää tätä vertailuhintana.

(59)

Kolmanneksi Baosteel kyseenalaisti pursotettujen alumiiniprofiilien osalta käytetyn GTA-tietokannasta poimitun vertailuarvon.

(60)

Tutkittuaan, mitä tuotetta Baosteel tosiasiallisesti käytti, komissio totesi, että konvertointi- ja raffinointiprosessissa käytetty raaka-aine oli alumiiniromua eikä pursotettuja alumiiniprofiileja. Näin ollen komissio päätti tämän raaka-aineen osalta korvata vertailuarvon GTA-tietokannasta poimitulla HS-nimikkeeseen 7602 00 kuuluvan alumiiniromun ja -jätteen hinnalla. Alumiiniromun vääristymättömäksi vertailuhinnaksi määritettiin 15 132 juan renminbiä tonnilta.

(61)

Baosteel kyseenalaisti myös rautamalmijauheen osalta käytetyn GTA-tietokannasta poimitun vertailuarvon. Baosteelin mukaan suurin osa tästä raaka-aineesta tuotiin markkinatalousmaista (pääasiassa Australiasta ja Brasiliasta) käyttäen valuuttana Yhdysvaltain dollaria. Tästä syystä Baosteel pyysi komissiota käyttämään vertailuhinnan sijaan Baosteelin ilmoittamaa tosiasiallista tuontihintaa.

(62)

Komissio totesi tältä osin, ettei Baosteel tuonut tuotetta suoraan vaan Hongkongiin sijoittautuneen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta ja ettei se ollut toimittanut riittävästi asianmukaisia todisteita, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta, ettei etuyhteydessä olevien yritysten välinen suhde ja/tai Kiinassa esiintyvät merkittävät vääristymät vaikuttaneet Baosteelin maksamaan lopulliseen ostohintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa edellytetään. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(63)

Näin ollen komissio määritti lopullisen normaaliarvon Baosteelin osalta käyttäen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–102 kappaleessa esitettyjä vertailuarvoja kahta raaka-ainetta lukuun ottamatta, kuten edellä johdanto-osan 58 ja 60 kappaleessa selitetään.

(64)

Komissio muodosti tämän perusteella tuotelajikohtaisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla. Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–109 kappaleessa esitetty normaaliarvon laskentamenetelmä vahvistetaan.

(65)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 ja 111 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(66)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 ja 113 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(67)

Koska polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 ja 117 kappaleessa selitetään, otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden yritysten osalta komissio laski kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin. Kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Koska yhteistyössä toimimisen aste oli käsiteltävänä olevassa tapauksessa alhainen, komissio päätti, että on asianmukaista asettaa kaikkia muita yrityksiä koskeva jäännöspolkumyyntimarginaali niiden tuotelajien korkeimman polkumyyntimarginaalin tasolle, joihin luokiteltuja tuotteita se otokseen valittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, jonka polkumyyntimarginaali on korkein, myi edustavina määrinä.

(68)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(69)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta CSN:ltä kirjallisia huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(70)

Tarkemmat tiedot normaaliarvon laskentamenetelmästä esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119–127 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(71)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(72)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 ja 130 kappaleessa.

(73)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja CSN väitti korostaneensa kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa, että komission olisi otettava huomioon laatuseikat, että se oli tuonut nämä seikat esille kotimarkkina- ja vientimyyntiään koskevissa tiedoissaan ja että se oli esittänyt lisää näyttöä asiasta etätarkastusten aikana. Sen vuoksi CSN pyysi komissiota ottamaan polkumyyntilaskelmissaan huomioon laatuerot, sillä ne vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen.

(74)

Komissio katsoi, että vaikka CSN toimitti tietoja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen laatueroista, se ei vaatinut kyselylomakevastauksessaan eikä etätarkastuksen aikana tekemään oikaisuja tämän perusteella. Komissio kuitenkin tarkasteli laatueroja koskevia tietoja uudelleen tämän alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitetyn väitteen vuoksi. CSN ei toimittanut laatuerojen tarkastelupyynnön lisäksi muita tietoja alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(75)

Tarkasteltavana olevan tuotteen eli I- ja II-laatuisen kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen laatuero johtuu tuotteen fyysisistä ominaisuuksista. II-laatuisessa kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetussa teräksessä on tiettyjä vikoja tai puutteita, jotka saattavat estää sen käytön siihen tarkoitukseen, jota varten se on tuotettu. Kuten CSN selitti puutteita koskevan menettelyn ja etätarkastuksen aikana, se myy tällaista II-laatuista kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä kolmansien maiden asiakkaille irtotavarana kevyessä tarjouskilpailun kaltaisessa menettelyssä, jossa tuote myydään eniten tarjonneelle.

(76)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdassa todetaan seuraavaa: ”Oikaisu tehdään tutkimuksen kohteena olevan tuotteen fyysisten ominaisuuksien erojen mukaisesti. Oikaisujen määrä vastaa markkinaerojen arvon kohtuullista arviota.”

(77)

Komission mielestä CSN ei toimittanut kohtuullista arviota markkinaerojen arvosta. Vastatessaan erääseen komission kysymykseen puutteita koskevan menettelyn yhteydessä CSN mainitsi, että II-laatuinen kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettu teräs on yleensä tietyn prosenttiosuuden verran heikompaa kuin I-laatuinen versio. Tutkittaessa yrityksen toimittamia tuotelajikohtaisia tietoja sekä vienti- että kotimarkkinamyynnin osalta kävi ilmi, ettei hintaerosta voitu tehdä tällaista yleistä päätelmää.

(78)

Ensinnäkin II-laatu ei aina ollut halvempaa kuin I-laatu. I- ja II-laadun välinen hintaero vaihteli tutkimusajanjaksolla negatiivisesta kaksinumeroisesta prosenttiluvusta positiiviseen kaksinumeroiseen prosenttilukuun. Tämä koski tutkimusajanjaksoa kokonaisuudessaan – kuukausittain tarkasteltuna erot olivat tätäkin suurempia.

(79)

Toiseksi laatuluokkien hintaero saattoi vaihdella kuukaudesta toiseen. Esimerkiksi yhden tietyn tuotelajin tapauksessa komissio havaitsi, että I-laatuinen tuote oli yhtenä kuukautena hieman kalliimpi kuin II-laatuinen mutta vain muutama kuukausi aiemmin se oli ollut huomattavasti II-laatuista halvempi.

(80)

Analyysista kävi selvästi ilmi, että hintaero vaihteli kuukausittain, ja I- ja II-laatuisen kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hintaero saattoi kuukaudesta riippuen olla joko positiivinen tai negatiivinen. Unionin myynnin osalta tämä johtui todennäköisimmin II-laatuisen tuotteen tapauksessa noudatettavasta tarjouskilpailun kaltaisesta myyntimenettelystä (ks. johdanto-osan 75 kappale), jossa II-laatuisen tuotteen hinta ei määräytynyt I-laatuisen tuotteen hinnan mukaan vaan kyseisen II-laatuisen tuotteen tarjouskilpailun aikaisen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämän vahvistivat CSN:n etätarkastuksen aikana antamat lausunnot.

(81)

Koska i) I- ja II-laadun välinen hintaero ei ollut johdonmukainen ja järjestelmällinen, ii) hintaero ei noudattanut CSN:n puutteita koskevaan kirjeeseen antamassaan vastauksessa mainitsemaa yleistä säännönmukaisuutta eikä iii) CSN esittänyt mitään uutta näyttöä väitteensä tueksi, komissio katsoi, ettei markkinaerojen arvoa osoitettu tai voitu arvioida, kuten edellytetään 2 artiklan 10 kohdan a alakohdassa. Näin ollen komissio hylkäsi CSN:n vaatimuksen, joka koski laatuerojen perusteella tehtävää oikaisua.

(82)

Koska polkumyyntimarginaalin laskemista koskevia väitteitä ei hyväksytty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 133 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(83)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(84)

Komissio selitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa, että koska vahingon arviointiin liittyvät tiedot saatiin pääasiassa kolmelta otokseen kuuluneelta unionin tuottajalta, joista kaksi kuuluu samaan konserniin, kaikki luvut esitetään tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä.

(85)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA väitti, että taloudellisten indikaattoreiden esittäminen vaihteluväleinä erityisesti unionin kulutuksen sekä ulkomaisia viejiä koskevien Eurostatin tietojen tapauksessa (väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukot 1 ja 4) esti sitä esittämästä merkityksellisiä huomautuksia näistä indikaattoreista, ja se pyysi komissiota esittämään tarkat tiedot. Lisäksi CISA väitti, että koska unionissa on neljä tuottajaa, jotka edustavat kolmea riippumatonta unionin tuottajien ryhmää, ei ole vaaraa siitä, että asianomaiset osapuolet pystyisivät päättelemään tiettyjä unionin tuottajia koskevia tietoja.

(86)

Tältä osin todetaan, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 ja 135 kappaleessa selitetään, vahingon arviointiin liittyvät tiedot saatiin pääasiassa otokseen kuuluneilta kolmelta unionin tuottajalta, joista kaksi kuuluu samaan konserniin. Sen vuoksi kaikki luvut oli esitettävä indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi. Lisäksi on syytä todeta, että vaikka unionin tuottajia on neljä ja ne edustavat kolmea unionin tuottajien konsernia, ryhmistä kaksi on etuyhteydessä keskenään, koska ArcelorMittalilla on omistusosuus Acciaierie d’Italiassa (10). Sen vuoksi komissio katsoi tarpeelliseksi suojata tietojen luottamuksellisuus eli käyttää vaihteluvälejä.

(87)

Komissio arvioi, että myös tiedot unionin kulutuksesta sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 1 ja 4 esitetyt tuontia ja markkinaosuuksia koskevat tiedot oli syytä esittää vaihteluväleinä, koska absoluuttisten lukujen perusteella olisi ollut mahdollista laskea kokonaismyynti ja unionin tuottajien markkinaosuudet, jolloin olisi paljastettu yksittäisten unionin tuottajien liiketoimintaan liittyviä luottamuksellisia tietoja. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(88)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–139 ja 144–146 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(89)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–139 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(90)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisesta arvioinnista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140–143 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(91)

Brasilian viranomaiset väittivät, että WTO:n polkumyyntisopimuksen mukaan mahdollista hinnan alittavuutta selvitettäessä tarkasteltavat perustekijät ovat polkumyynnillä tapahtuneen koko tuonnin sekä samankaltaisen tuotteen hinnat tuontijäsenvaltiossa ja että WTO:n polkumyyntisopimuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai muualla sopimuksessa ei ole mitään sellaisia määräyksiä, joiden perusteella tuonti muilta kuin tuottajien tai viejien otokseen kuuluvilta yrityksiltä voitaisiin jättää huomioimatta hinnan alittavuuden arvioinnissa, sillä myös tätä tuontia pidetään polkumyyntituontina. Brasilian viranomaisten mukaan WTO:n polkumyyntisopimuksessa ei myöskään ole mitään sellaisia määräyksiä, joiden perusteella etuyhteydessä olevien osapuolten väliset liiketoimet tai muu sellainen myynti, jota ei pidetä tavanomaisena kaupankäyntinä, voitaisiin jättää huomioimatta hinnan alittavuutta koskevassa analyysissa laskettaessa samankaltaisen tuotteen hintaa tuontijäsenvaltiossa. Brasilian viranomaiset viittasivat tässä yhteydessä paneelien asioissa ”EC – Fasteners (China)” ja ”Morocco – Definitive AD Measures on Exercise Books (Tunisia)” tekemiin päätöksiin.

(92)

Lisäksi Brasilian viranomaiset väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151 kappaleen (11) sanamuoto viittaa siihen, että hinnan alittavuutta analysoitiin Kiinan ja Brasilian osalta maakohtaisesti, vaikka väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleen mukaan ”komissio päätti kumuloida asianomaisista maista tulevan tuonnin edeltävissä kappaleissa kuvattua analyysiä varten”. Brasilian viranomaiset katsoivat, että jos tuonti kumuloidaan vahinkoanalyysia varten, samaa menettelyä olisi noudatettava kaikissa WTO:n polkumyyntisopimuksen 3 artiklassa edellytetyissä tutkimuksissa, mukaan lukien hintavaikutuksia tarkasteltaessa, viitaten tässä yhteydessä paneelin asiassa ”EC – Tube or Pipe Fittings” tekemään päätökseen.

(93)

Brasilian viranomaiset pyysivät komissiota selventämään, olivatko ne ymmärtäneet tutkimuksen tosiseikat oikein, ja jos olivat, oikaisemaan laskelmia

(94)

Komissio korosti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 186 ja 194 kappaleessa todetaan, sekä Brasiliasta että Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla oli tutkimusajanjaksolla merkittävä hinnankorotuksia estävä vaikutus unionin tuotannonalan hintoihin, mikä johti yhä suurempiin taloudellisiin tappioihin tarkastelujaksolla. Brasilian viranomaisten esittämät väitteet koskevat sitä vastoin toista hintavertailussa käytettävää arviointiperustetta eli hinnan alittavuutta (ks. johdanto-osan 91 ja 92 kappale). Näin ollen komissio piti kiinni päätelmästään, jonka mukaan hinnankorotukset unionin markkinoilla olivat estyneet vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson lopun välillä. Vaikka Brasilian viranomaisten väitteissä olisikin tarkoitettu hinnankorotusten estymistä, mikään asiakirja-aineistossa ei viittaa siihen, että otokseen kuulumattomien unionin tuottajien hinnat eroaisivat merkittävästi otokseen kuuluvien tuottajien hinnoista ja että näin ollen hinnankorotusten estymistä koskevat päätelmät eivät pitäisi paikkaansa. Itse asiassa jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 5 ja 6 esitetty tuontihintojen ja unionin hintojen vertailu osoittaa, että tuontihinnat olivat alhaisemmat kuin unionin hinnat (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappale). Komissio siis otti hintavaikutuksia tarkastellessaan huomioon kaiken tuonnin hintavaikutukset kaikkeen unionin tuotannonalan myyntiin. Joka tapauksessa komissio totesi, että perusasetuksessa säädetään otoksen valinnasta ja että myös WTO:n polkumyyntisopimus sisältää vastaavia määräyksiä, joiden mukaan silloin, kun osapuolia on huomattava määrä, tutkimus voidaan rajata kohtuulliseen määrään edustavia osapuolia edustavien päätelmien tekemiseksi. Brasilian viranomaisten mainitsema oikeuskäytäntö ei tue väitettä, jonka mukaan otokseen valittuja yrityksiä koskevia edustavia päätelmiä ei voitaisi käyttää päätelmien tekemiseksi muusta myynnistä ja tuonnista. Näin ollen nämä Brasilian viranomaisten väitteet hylättiin.

(95)

Hinnan alittavuuteen sekä hinnan alittavuutta koskevia laskelmia varten rajattuun unionin tuotannonalan myyntiin liittyvien väitteiden osalta komissio vahvisti, että otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin olevaa kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuontia verrattiin yksinomaan unionin tuotannonalan saman tuotelajin myyntiin. Tässä yhteydessä komissio laski hinnan alittavuuden asianomaisista maista peräisin olevan yhdistetyn tuonnin perusteella ja analysoi hintavaikutuksia tarkastellen tätä tuontia kokonaisuutena. Näin laskettuna hinnan alittavuus oli 1,9–21,8 prosenttia ja molempien maiden painotettuna keskiarvona 11,2 prosenttia.

(96)

Brasilian viranomaiset toistivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen väitteensä, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon keskenään etuyhteydessä olevien osapuolten väliset myyntitapahtumat. Lisäksi Brasilian viranomaiset väittivät, että myös otoksen ulkopuolisten unionin tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien myynti olisi pitänyt ottaa huomioon hinnan ja viitehinnan alittavuutta laskettaessa. Brasilian viranomaiset viittasivat paneelin raporttiin, jossa paneeli ei hyväksynyt tutkivan viranomaisen lähestymistapaa, jolla tämä muodosti kotimaisen tuotannonalan hinnat laskennallisesti hinnan alittavuutta määrittäessään, koska hintojen todettiin olevan kannattamattomia (12). Komissio ei ymmärtänyt, miksi kyseinen raportti olisi merkityksellinen Brasilian viranomaisten esittämän väitteen kannalta, jonka mukaan myös etuyhteydessä olevien osapuolten väliset myyntitapahtumat olisi pitänyt ottaa huomioon komission hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa. Joka tapauksessa todetaan, että kyseistä paneelin raporttia ei ole hyväksytty. Lisäksi – kuten edellä johdanto-osan 94 kappaleessa selitettiin – komissiolla oli oikeus soveltaa otantaa ja käyttää otokseen valittuja yrityksiä koskevia edustavia havaintoja päätelmien tekemiseksi muusta myynnistä ja tuonnista. Sen vuoksi se hylkäsi tämän väitteen. Joka tapauksessa komissio katsoi polkumyyntituonnista unionin tuotannonalaan kohdistuvia hintavaikutuksia analysoidessaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 186, 188, 193, 194 ja 208 kappaleessa todettu hinnankorotusten estyminen on jo itsessään riittävä indikaattori. Jokaisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta todettiin tutkimusajanjaksolla myös merkittävää viitehinnan alittavuutta, mikä osaltaan myös vahvistaa päätelmät hinnankorotusten estymisestä makrotasolla. Kuten johdanto-osan 185 kappaleessa todetaan, viitehinnan alittavuuden marginaalit olivat 23,9–53,2 prosenttia ja molempien maiden painotettuna keskiarvona 37,7 prosenttia. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 9 käy ilmi, unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla oli [780–910] euroa/tonni, kun taas tuotannon yksikkökustannukset olivat [840–980] euroa/tonni. Hinnankorotusten estymisen vuoksi unionin tuotannonala myi näin ollen tuotettaan hinnoilla, jotka eivät kattaneet edes tuottajien tuotantokustannuksia, puhumattakaan normaalista voittomarginaalista. Näin ollen päätelmät hinnankorotusten estymisestä asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin seurauksena vahvistettiin lopullisessa vaiheessa.

(97)

Komissio totesi, että nämä yksiselitteiset päätelmät merkittävästä hinnankorotusten estymisestä ovat jo yksistään oikeudellisesti riittäviä vahvistamaan, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Näissä olosuhteissa ei ole lainsäädännön mukaan tarpeen tehdä erillistä analyysia ja päätelmiä hinnan alittavuudesta, koska perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti se on vaihtoehtoinen hintavaikutusten arviointiperuste. Näin ollen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyistä hinnan alittavuutta koskevista päätelmistä huolimatta edellä esitettyjen, hinnankorotusten estymistä koskevien päätelmien vuoksi hinnan alittavuuden analysointi ja päätelmien tekeminen siitä eivät ole tutkimuksen lopputuloksen kannalta tarpeen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin vahvisti hiljattain antamissaan tuomioissa komission analyysin, jossa merkittävää hinnankorotusten estymistä käytetään välineenä hintavaikutusten arvioimiseksi perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti (13). Tästä syystä myöskään osapuolten esittämillä hintojen alittavuutta koskevilla huomautuksilla ei ole merkitystä. Perusteellisuuden vuoksi komissio päätti kuitenkin tarkastella asianomaisten osapuolten tätä koskevia väitteitä.

(98)

Brasilian viranomaiset kyseenalaistivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komission väitteen, jonka mukaan hinnan alittavuutta koskevien päätelmien tekeminen ei ole tutkimuksen lopputuloksen kannalta tarpeen, sillä Brasilian viranomaisten mukaan vahinkomarginaali perustui hintojen alittavuuteen. Kuten jäljempänä 6.1 ja 6.2 jaksossa selitetään, ja toisin kuin Brasilian viranomaiset väittivät, vahinkomarginaali ei kuitenkaan perustunut todettuun hinnan alittavuuteen vaan kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyyn viitehinnan alittavuuden marginaaliin, lukuun ottamatta Jintaita, jonka tapauksessa vahinkomarginaali vastasi todettua polkumyyntimarginaalia.

(99)

Brasilian viranomaisten väitteestä, jonka mukaan komission olisi otettava huomioon samankaltaisen tuotteen koko myynnin hinta unionin markkinoilla, etuyhteydessä olevien osapuolten väliset liiketoimet mukaan lukien, komissio totesi, että se kerää tutkimuksissaan kaikki tiedot, myös etuyhteydessä olevien osapuolten väliset myyntihinnat. Tässä yhteydessä komissio myös pyytää unionin tuottajia selittämään, millaisia siirtohinnoittelukäytäntöjä nämä noudattavat etuyhteydessä olevien osapuolten kanssa harjoitettavassa myynnissä. Jos etuyhteys vaikuttaa tähän myyntiin eivätkä myyntihinnat ole markkinaehtoisia, niitä ei oteta hinnan alittavuutta koskevassa analyysissa huomioon, koska tämä etuyhteys vaikuttaisi hinnan alittavuutta koskeviin laskelmiin. Jos etuyhteydessä olevien osapuolten välinen myynti sitä vastoin on markkinaehtoista ja edustaa markkinaehtoista liiketoimintaa, myyntihinnat voidaan hinnan alittavuutta laskettaessa ottaa huomioon normaalisti (edellyttäen, että kaupan portaan vuoksi ei ole tehty oikaisuja). Tämä toimintatapa on täysin linjassa perusasetuksen sääntöjen ja Brasilian viranomaisten mainitseman WTO:n oikeuskäytännön kanssa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(100)

Baosteel nosti päätelmät sisältävästä komission asiakirjasta esiin menettelyyn ja puolustautumisoikeuksiin liittyvän kysymyksen. Tässä asiakirjassa unionin tuotannonalan yksikkömyyntihinnat ja tavoiteyksikköhinnat, joihin edellä mainitut laskelmat perustuvat, esitetään suurina vaihteluväleinä ja vaihteluvälit ovat samat huolimatta eri tuotteen valvontakoodien hintaeroista, minkä vuoksi yritys ei pystynyt esittämään merkityksellisiä huomautuksia. Koska viitehinnan alittavuus lasketaan viejän CIF-arvon ja unionin tuotannonalan tavoitehinnan välisenä erotuksena, viejät eivät pysty tarkistamaan komission viitehinnan alittavuuden marginaalia koskevien laskelmien paikkansapitävyyttä, jos unionin tuotannonalan tavoitehintaa ei ole ilmoitettu mielekkäästi. Jintai toi esiin samankaltaisia huolenaiheita.

(101)

Komissio huomautti tältä osin, että johdanto-osan 86 kappaleessa selitettyjen luottamuksellisuusnäkökohtien vuoksi tiedot oli tarpeen esittää vaihteluväleinä. Komissio tarkisti vaihteluvälejä Baosteelin väitteen johdosta ottaen huomioon eri tuotteen valvontakoodien väliset hintaerot.

(102)

Baosteel myös pyysi komissiota selventämään, vertailiko se hintoja samassa kaupan portaassa. Tarkemmin sanottuna Baosteel väitti, että koska komissio oli vähentänyt viejien etuyhteydessä olevien kauppiaiden hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voitot, sen tulisi tehdä samoin myös unionin tuottajien kohdalla, jos nämä myyvät tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoilla etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta.

(103)

Myös Jintai väitti, ettei komissio vertaillut hintoja samassa kaupan portaassa hinnan alittavuuden marginaalia laskiessaan. Jintai väitti, että komission rinnastaessa vahinkolaskelmien yhteydessä suoritetussa hintavertailussa keskenään hinnat, jotka otokseen valitut unionin tuottajat veloittivat suorista myynneistä riippumattomille ostajille, sekä hinnat, jotka näiden tuottajien etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt veloittivat tällaisilta ostajilta, komission kyseisen tuotteen osalta huomioon ottama hinta oli paisutettu ja siten Jintain kannalta epäedullinen. Koska komissio toisin sanoen otti otokseen valittujen unionin tuottajien hintojen osalta huomioon tiettyjä sellaisia osatekijöitä, jotka liittyvät eri kaupan portaaseen kuin siihen, jota se käytti vertailussa (noudettuna-taso), komissio ei tehnyt tasapuolista vertailua laskiessaan Jintain hinnan alittavuuden marginaalia. Jintai väitti, että jos vertailu tehtäisiin oikein ja asianmukaisesti samassa kaupan portaassa, Jintain hinnan alittavuuden marginaali olisi todennäköisesti huomattavasti alle 0 prosenttia. Sen vuoksi Jintai pyysi komissiota tekemään asianmukaisen ja tasapuolisen vertailun oikeassa kaupan portaassa ja määrittämään siten Jintain oikean ”hinnan ylittävyyden marginaalin”. Tässä yhteydessä se viittasi tuomioistuimen päätöksiin Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio (14) ja Giant Electric Vehicle Kunshan v. komissio (15).

(104)

Komissio huomautti ensin, että hintojen alittavuutta koskevan analyysin lisäksi se teki erilliset päätelmät hinnankorotusten estymisestä. Nämä päätelmät esitetään yksityiskohtaisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185, 186 ja 194 kappaleessa. Nämä päätelmät merkittävästä hinnankorotusten estymisestä ovat jo itsessään oikeudellisesti riittäviä osoittamaan kielteiset vaikutukset unionin tuotannonalan veloittamiin hintoihin, kuten johdanto-osan 97 kappaleessa selitettiin. Perusteellisuuden vuoksi komissio kuitenkin tarkasteli hinnan alittavuutta koskevia väitteitä, kuten kyseisessä johdanto-osan kappaleessa selitetään.

(105)

Mitä tulee Baosteelin väitteeseen, joka koski oikaisun tekemistä hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien kauppiaiden voittojen huomioon ottamiseksi, komissio vahvisti, ettei se ollut tehnyt tällaista oikaisua hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissaan. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150 ja 151 kappaleessa todetaan, komissio teki useita muita oikaisuja varmistaakseen tasapuolisen vertailun samassa kaupan portaassa. Näillä oikaisuilla se muunsi unionin tuotannonalan hinnat noudettuna-hinnoiksi ja vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnat CIF-hinnoiksi (16) unionin rajalla. Komissio teki kuitenkin simulaation, jossa se laski hinnan alittavuuden Baosteelin myynnin osalta sekä soveltamatta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa että soveltaen sitä soveltuvin osin, ja totesi, että hinnan alittavuus oli Baosteelin osalta molemmissa tapauksissa merkittävää, vähintään 7,5 prosenttia. Näin ollen hinnan alittavuuden todettiin olevan merkittävää myös vähentämättä 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja Baosteelin etuyhteydessä olevien kauppiaiden voittoja, toisin kuin Baosteel väitti.

(106)

Jintain osalta komissio huomautti, että koska kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei vienyt tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden kautta, sen vientihintaan ei tehty oikaisuja soveltamalla soveltuvin osin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa. Komissio ei tässä tapauksessa pitänyt asianmukaisena oikaisujen tekemistä myöskään unionin tuottajien myyntiin. Komissio totesi, että varmistaakseen, että hintoja vertaillaan samanlaisina, niiden tulisi sisältää mahdollisimman samat hinnan osatekijät ja vastata mahdollisimman samaa kaupan porrasta. Näistä ensin mainitun näkökohdan osalta todetaan, että Jintain vientihinta vastasi suoraa myyntiä kyseiseltä kiinalaiselta oikeushenkilöltä riippumattomille asiakkaille unionissa. Otokseen valituista unionin tuottajista yksi myi tuotetta suoraan loppukäyttäjille, ja sen hinta sisälsi samat hinnan osatekijät kuin Jintain hinta. Kaksi muuta otokseen valittua unionin tuottajaa kuuluivat Arcelor Mittal Group -konserniin. Kummallakaan niistä ei ollut suoraa myyntiä tuotantoyksiköiltä loppuasiakkaille, vaan niiden myynti tapahtui etuyhteydessä olevien yksiköiden kautta. Komissio totesi, ettei näillä tuotantoyksiköillä ollut omia myyntiorganisaatioita vaan myynnistä vastasivat niiden etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt. Toisin sanoen tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset jakautuivat tuotanto- ja myyntiyksiköiden kesken: tuotantoyksiköt vastasivat yksinomaan valmistuskustannuksista, ja eri jäsenvaltioissa sijaitsevat etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt vastasivat myynti- ja markkinointikustannuksista. Tuotantoyksiköille ei aiheutunut minkäänlaisia myyntikuluja, ja Arcelor Mittalin myyntiosasto sijaitsi kokonaisuudessaan myyntiyksiköissä, jotka olivat erillisiä oikeushenkilöitä. Arcelor Mittal Groupin myynnistä aiheutuneista hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista vastasivat etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt niiden myydessä tuotetta unionin asiakkaille, ja myyntiyksiköt saivat myös myynnistä syntyneen voiton. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio otti huomioon myyntiyksikön unionin asiakkailta veloittaman hinnan, koska tämä hinta sisälsi samat tuotanto- ja markkinointikustannukset kuin Jintain vientihinta, sillä Jintain tuotannosta sekä myynnistä vastasi yksi ja sama yksikkö, kuten oli myös kolmannen otokseen valitun unionin tuottajan tapauksessa. Jos Arcelor Mittal Groupin etuyhteydessä olevan myyntiyksikön hintaa ei olisi otettu huomioon, hinta olisi ollut tosiasiallista pienempi, koska tällöin se ei olisi sisältänyt myyntikustannuksia, joita yksikölle välttämättä aiheutui sen myydessä tuotetta riippumattomille asiakkaille unionissa. Unionin tuotannonalan etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt ja Jintai hoitivat samankaltaisia myyntitoimintoja, sillä niiden molempien on 1) hankittava asiakkaita unionissa, 2) allekirjoitettava myyntisopimukset ja 3) hoidettava toimitukset, laskujen maksuun liittyvät toiminnot jne. Näin ollen hintavertailussa otettiin huomioon asioissa komissio v. Hansol Paper (17), CRIA ja CCCMC v. komissio (18) sekä Giant Electric Vehicle Kunshan v. komissio (19) annettujen tuomioiden mukaisesti molempien osapuolten taloudelliset vastuut ja roolit sekä vienti- että EU:n puolella vaiheessa, jossa molemmat osapuolet kilpailevat unionin markkinoilla.

(107)

Vaikka Jintain pyyntö hyväksyttäisiin (eli komissio tekisi hinnan alittavuuden laskemiseksi unionin tuotannonalan myyntiin oikaisuja soveltamalla soveltuvin osin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa) ja oletettaisiin, ettei kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta siten todettaisi hinnan alittavuutta, tämä ei siltikään muuttaisi komission hinnan alittavuutta koskevaa päätelmää Kiinan osalta eikä tarkasteltaessa molempia asianomaisia maita yhdessä. Jintain vienti unioniin muodosti nimittäin vain 6,3 prosenttia unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä ja vain 11,6 prosenttia otokseen kuuluvasta viennistä. Vaikka hinnan alittavuutta ei esiintyisi Jintain viennin osalta, hinnan alittavuutta koskevat päätelmät osoittautuisivat silti muita otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia koskevien tietojen perusteella paikkansapitäviksi niin Kiinan osalta kuin tarkasteltaessa molempia asianomaisia maita yhdessä. Lisäksi, kuten johdanto-osan 97 ja 104 kappaleessa muistutetaan, vaikka Jintain hinnan alittavuus todettaisiin minkä tasoiseksi tahansa, tällä ei olisi vaikutusta hinnankorotusten estymistä koskeviin komission päätelmiin. Jintain hintojen todettiin itse asiassa alittavan viitehinnan selvästi (ks. johdanto-osan 185 kappale).

(108)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA tiedusteli, onko makrotaloudellisiin indikaattoreihin liittyvissä tiedoissa otettu huomioon Acciaierie d’Italia. Komissio vastasi myöntävästi.

(109)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153–157 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(110)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA pyysi komissiota vahvistamaan, onko tämä varmistanut, että asiaankuuluviin makrotaloudellisiin indikaattoreihin liittyvissä tiedoissa on varmasti otettu huomioon kaikki tuottajat, myös Acciaierie d’Italia, sekä huomautti, että pelkästään Acciaierie d’Italian osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta ja -myynnistä unionissa on [5–15] prosenttia, mikä on yli merkityksettömän tason.

(111)

Komissio vahvisti tältä osin, että Acciaierie d’Italian tiedot on otettu huomioon makrotaloudellisissa indikaattoreissa.

(112)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 158–160 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(113)

Koska myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161 ja 162 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(114)

Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 163 ja 164 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(115)

Koska kasvusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 165–167 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(116)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Brasilian viranomaiset väittivät, että polkumyyntimarginaalin merkittävyyttä arvioidessaan komissio vain toisti muissa tutkimuksissa tehtyjä päätelmiä. Esimerkiksi päätelmä, jonka mukaan polkumyyntimarginaalit ylittävät vähimmäistason, esitetään jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 kappaleessa tuonnin kumulatiivisen arvioinnin yhteydessä, ja lisäksi vähimmäistason ylittyminen voidaan päätellä väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisesta. Lisäksi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrää ja hintaa analysoitiin jo WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.1, 3.2 ja 3.5 artiklan yhteydessä, ja tämä analyysi esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144–152 kappaleessa. Polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä ei siis tehty omaa erillistä analyysia. Sen vuoksi Brasilian viranomaiset pyysivät komissiota analysoimaan tätä tekijää merkityksellisellä tavalla suhteessa muihin WTO:n polkumyyntisopimuksen 3 artiklassa mainittuihin indikaattoreihin.

(117)

Tältä osin komissio totesi, että polkumyyntimarginaalin merkittävyyttä tarkasteltaessa on tutkittava, voidaanko polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalaan pitää merkityksettöminä, kun otetaan huomioon kyseisen tuonnin määrä ja hinta.

(118)

Komissio muistutti, että kaikki polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa (de minimis) suuremmat. Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä oli merkittävä tarkastelujaksolla ja tutkimusajanjaksolla, ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat ja estivät niiden korottamisen. Kuten komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168 kappaleessa, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta ei näin ollen voida pitää merkityksettömänä, vaan se oli jopa merkittävä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(119)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168 ja 169 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(120)

Koska hinnoista ja hintoihin vaikuttavista tekijöistä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170–172 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(121)

Koska työvoimakustannuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 ja 174 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(122)

Koska varastoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175 ja 176 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(123)

Koska kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista, investointien tuotosta ja pääoman saannista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 177–182 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(124)

CISA ja Eviosys väittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, ettei unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa ja että mahdolliset unionin tuotannonalaan kohdistuneet kielteiset taloudelliset vaikutukset johtuivat todellisuudessa muista tekijöistä, kuten covid-19-pandemiasta. CISA toisti väitteensä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(125)

CISA ja Eviosys huomauttivat ensinnäkin, että unionin tuotannonalan markkinaosuus itse asiassa kasvoi tarkastelujaksolla, samaan aikaan kun unionin kulutus supistui.

(126)

Toiseksi CISA huomautti makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta, ettei yksikään niistä viitannut siihen, että unionin tuotannonalalle olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa. Se huomautti, että tuotantokapasiteetti ja kotimarkkinamyynti ovat pysyneet vakaalla tasolla samalla, kun kulutus on supistunut, mikä selittää markkinaosuuksien selvän kasvun. Lisäksi unionin tuotannonala on selvästi pystynyt lisäämään työntekijöiden määrää, mikä myös viittaa siihen, ettei sille ole aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(127)

Kolmanneksi CISA huomautti mikrotaloudellisten indikaattoreiden osalta, ettei unionin myyntihinta laskenut tarkastelujakson ja tutkimusajanjakson välillä ja että keskipitkällä aikavälillä se vain vaihteli hieman. Lisäksi Eviosys huomautti, että unionin tuotannonalan myyntihinnat pysyivät yleisesti ottaen vakaina, ja se oli eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan unionin tuotannonala ”ei pystynyt nostamaan myyntihintojaan kohonneiden tuotantokustannusten kattamiseksi” väitetysti ”tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi”. Tältä osin Eviosys väitti, että kysynnän väheneminen tarkastelujaksolla yhdessä covid-19-pandemian vaikutusten kanssa estivät unionin tuotannonalaa korottamasta myyntihintojaan.

(128)

Neljänneksi CISA viittasi siihen, että kannattavuusluvut vaihtelivat, vaikka unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi. Tässä yhteydessä CISA kyseenalaisti unionin tuotannonalan päätöksen jatkaa merkittäviä investointeja huolimatta siitä, että unionin kulutus ei selvästikään ollut kasvussa, ja se pyysi komissiota kertomaan tarkemmin niistä lakisääteisistä vaatimuksista, jotka velvoittavat unionin tuotannonalan tekemään investointeja, sekä varmistamaan, että nämä vaatimukset ovat tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta tarkoituksenmukaisia. CISA huomautti myös, että kasvaneilla tuotantokustannuksilla ei ole mitään yhteyttä Kiinan vientiin, minkä vuoksi komission tulisi pitää tätä syy-yhteyden katkaisevana tekijänä.

(129)

CISA väitti myös, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt kannattavuustasot antavat ymmärtää, asianomaisten toimijoiden markkinanäkymiä pidetään yleisesti erittäin myönteisinä. CISA viittasi tiettyihin artikkeleihin (20) ja totesi, että kaikki otokseen valitut kolme tuottajaa (joista kaksi kuuluu samaan konserniin) mainitaan nimenomaisesti näissä artikkeleissa, joiden mukaan Arcelor Mittal kasvatti viime vuonna myyntiään 44 prosenttia ja ThyssenKruppin vuosineljänneksen tulot kasvoivat vuoden 2021 joulukuussa 39 prosenttia edellisvuodesta.

(130)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA toisti väitteensä, jonka mukaan komission olisi arvioitava Arcelor Mittalin ja ThyssenKruppin tutkimusajanjakson jälkeisiä väitettyjä korkeita kannattavuuslukuja. Lisäksi CISA ja CANPACK väittivät, että Kiinasta ja Brasiliasta tulevan tuonnin hinnat ovat nousseet merkittävästi tutkimusajanjakson jälkeen ja että komission olisi otettava tämä huomioon.

(131)

Komissio oli eri mieltä näistä väitteistä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183 kappaleessa todetaan, sekä makro- että mikrotaloudelliset indikaattorit heikkenivät tarkastelujakson aikana. Vaikka unionin tuotannonalan myyntimäärä pysyi kaiken kaikkiaan vakaana ja sen markkinaosuus kasvoi jonkin verran tarkastelujaksolla, unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni pääasiassa siksi, että tuotantokustannusten kasvua ei voitu kattaa myyntihintojen vastaavalla nousulla. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttama merkittävä hinnankorotusten estyminen johti vuodesta 2019 alkaen tappioihin, jotka kasvoivat edelleen tutkimusajanjaksolla. Vaikka työntekijöiden määrä kasvoi tarkastelujaksolla, tämä kasvu tapahtui pääasiassa vuosina 2019 ja 2020. Tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonala irtisanoi työntekijöitä.

(132)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 187 kappaleessa todetaan, kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Tämä vaikutti kielteisesti unionin tuotannonalan kykyyn rahoittaa itse toimintaansa, tehdä tarvittavia investointeja ja hankkia pääomaa, mikä haittasi sen kasvua ja jopa uhkasi sen selviytymistä.

(133)

Lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi tehtyjen investointien osalta komissio huomautti, että nämä investoinnit liittyivät ympäristö- ja sosiaalisiin velvoitteisiin eivätkä tuotantokapasiteetin kasvattamiseen.

(134)

CISAn ja CANPACKin mainitsemat markkinanäkymät, tuonnin hintakehitys ja unionin tuottajien tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen saavuttama väitetty kannattavuustaso eivät ole merkityksellisiä arvioitaessa unionin tuotannonalalle tutkimusajanjakson aikana aiheutunutta vahinkoa.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA esitti työntekijöiden määrän kasvun sekä komission selityksen, jonka mukaan investoinnit liittyivät ympäristö- ja sosiaalisiin vaatimuksiin, liittyvän toisiinsa ja väitti, etteivät tällaiset investoinnit edellytä työntekijöiden määrän lisäämistä. Lisäksi se pyysi komissiota selostamaan, minkä laajuisia ja suuruisia investointeja tuotannonala tarkalleen ottaen teki ympäristö- ja sosiaalisten velvoitteiden täyttämiseksi.

(136)

Komissio ei katsonut, että työllisyyden kasvulla olisi yhteyttä tehtyihin investointeihin. Kuten edellä johdanto-osan 131 kappaleessa todettiin, työllisyys kasvoi pääasiassa vuosina 2019 ja 2020, kun taas vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä se heikkeni 8,9 prosenttia. Investoinnit puolestaan jatkoivat kasvuaan tutkimusajanjaksolla. Komissio huomautti myös, ettei se voinut kertoa otokseen valittujen yritysten tekemien investointien tarkkaa laajuutta ja suuruutta, koska nämä ovat luottamuksellisia tietoja. Kuten edellä johdanto-osan 133 kappaleessa jo todettiin, investoinnit eivät kuitenkaan liittyneet tuotantokapasiteetin kasvattamiseen vaan pikemminkin senhetkisen kapasiteetin mukauttamiseen ja/tai korvaamiseen.

(137)

Näin ollen komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Sen vuoksi komissio hylkäsi asianomaisten osapuolten väitteet, joiden mukaan merkittävää vahinkoa ei aiheutunut, ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183–188 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(138)

Muita vahinkoa aiheuttavia tekijöitä koskevia väitteitä käsitellään jäljempänä 5 jaksossa.

(139)

CISA väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että asianomaisten maiden markkinaosuutta, joka ei missään vaiheessa ylittänyt 18:aa prosenttia ja joka myöhemmin supistui tutkimusajanjaksolla, ei voida pitää liian suurena.

(140)

Komissio oli eri mieltä tästä väitteestä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 192 kappaleessa selitetään, asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä 13,1 prosentista 15,4 prosenttiin. Komissio piti tällaista markkinaosuutta merkittävänä ja katsoi todetut hintatasot huomioon ottaen, että sillä voi olla vaikutusta unionin tuotannonalaan perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 190–192 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(141)

Eviosys väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että asianomaisista maista tulevan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta ei ole näyttöä ja että unionin tuottajien hinnat eivät näytä seuranneen Kiinan tai Brasilian hintoja, mikä viittaa siihen, että Kiinan ja Brasilian hinnat eivät vaikuttaneet niihin.

(142)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193 kappaleessa selitetään, asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset tuontihinnat olivat merkittävästi alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat unionin markkinoilla ja kyseisen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat painotetusti keskimäärin 11,2 prosentilla. Alhaisilla hinnoilla tapahtuneen tuonnin merkittävä määrä painoi unionin tuotannonalan hintoja alas, minkä seurauksena se ei saanut tuotantokulujaan katettua ja tuotti siksi tappiota.

(143)

Lisäksi – riippumatta siitä, seurasivatko unionin tuotannonalan hinnat Kiinan ja Brasilian hintoja – on selvää, että asianomaisista maista alhaisilla hinnoilla tapahtunut tuonti esti unionin tuotannonalaa korottamasta hintojaan ja vaikutti näin ollen kielteisesti hintoihin. Hinnankorotusten estyminen on perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisen hintavaikutusanalyysin yhteydessä riittävä peruste todeta, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnoilla oli merkittävä kielteinen vaikutus unionin hintoihin. Näin ollen väite hylättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistettiin.

(144)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eviosys toisti väitteensä, jonka mukaan mahdollinen vahinko ei voinut olla asianomaisista maista tulevan tuonnin aiheuttamaa, ja toisti myös, että unionin tuotannonalan myymien tuotteiden ja asianomaisista maista tulevan tuonnin välillä on hyvin vähän kilpailua muun muassa siksi, että tuontituotteiden laatutaso on alhaisempi, ne eivät sovellu tiettyihin käyttötarkoituksiin, niillä on pidemmät toimitusajat ja korkeammat kuljetuskustannukset ja asiakastukea on saatavilla rajallisesti, mikä selittää myös hintaerot ja sen, että kyseisen tuonnin hinnat ovat yleisesti ottaen alhaisempia kuin unionin myyntihinnat.

(145)

Eviosys ei kuitenkaan toimittanut lisänäyttöä väitteidensä tueksi. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 194–197 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(146)

Brasilian viranomaiset kiinnittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomiota alustavassa arvioinnissa laskettuun vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan, joka oli [850–990] euroa/tonni. Koska tämä hinta on korkeampi kuin tutkimuksen ulkopuolisista maista tulevan tuonnin hinta (822 euroa/tonni) ja koska muista kuin tutkituista maista peräisin olevan tuonnin määrä on suurempi kuin Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä, komission olisi otettava tutkimuksen ulkopuolisista maista tulevaa tuontia koskevan arvioinnin tulokset huomioon mahdollisena vahinkoa aiheuttavana tekijänä. Siten tämän tuonnin vahingolliset vaikutukset erotettaisiin väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista.

(147)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199 kappaleessa todetaan, muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä supistui 23 prosenttia ja sen markkinaosuus 21 prosenttia tarkastelujaksolla ja sen keskimääräinen tuontihinta pysyi lähellä unionin tuotannonalan keskimääräistä myyntihintaa ja oli merkittävästi korkeampi kuin asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräinen tuontihinta. Tämän perusteella oli selvää, että jos unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa, se johtui tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista, joka piti hintatason alhaisena. Vaikka ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että muut tuontilähteet – myös tarkasteltavana olevan tuotteen tuontitullit mukaan laskettuina – aiheuttivat vahinkoa unionin tuotannonalalle, ne eivät selvästi pystyneet heikentämään polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja tutkimusajanjakson aikana havaitun merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(148)

Lisäksi keskimääräisen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan osalta todetaan, että kyseinen hinta laskettiin tietyn tuoteyhdistelmän perusteella, joka puolestaan perustui otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tosiasialliseen vientiin, ja sitä verrattiin kyseisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin olevan tuonnin maahantuontikustannuksiin. Tästä syystä hinta ei ollut suoraan verrattavissa keskimääräisiin CIF-tuontihintoihin.

(149)

Näin ollen väite hylättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 198–201 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(150)

CISA, Eviosys ja CANPACK väittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että covid-19-pandemia ja sen taloudelliset seuraukset katkaisevat tuonnin ja unionin tuotannonalan tilanteen välisen syy-yhteyden. CISA väitti, että covid-19-pandemia aiheutti ennen kaikkea kysyntäpuolen kriisin eikä tuonnin lisääntymiseen liittyvää, tuotannonalaa vahingoittavaa kriisiä ja että sen pääasiallisena seurauksena oli tuotannon keskeytyminen ja siitä johtuva taantuma unionin markkinoilla.

(151)

Brasilian viranomaiset viittasivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203–205 kappaleeseen ja väittivät, että komissio vaikutti väheksyvän covid-19-pandemian vaikutuksia unionin tuotannonalaan sillä perusteella, että ”unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen alkoi – – jo ennen pandemiaa ja jatkui sen jälkeen, kun unionin tuotannonalan tuotanto alkoi tutkimusajanjaksolla uudelleen”. Brasilian viranomaiset katsovat, että tämä väite ei ole riittävä syy väheksyä covid-19-pandemian vaikutuksia, sillä pandemia saattoi vaikuttaa kielteisesti unionin tuotannonalaan samaan aikaan kuin väitetty polkumyynnillä tapahtuva tuonti.

(152)

Tältä osin komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleeseen, jossa se myönsi, että covid-19-pandemialla oli kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan, erityisesti vuonna 2020, jolloin unionin tuotannonalan tuotantolaitokset oli suljettava väliaikaisesti, ja että on mahdollista, että covid-19-pandemia on vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Komissio painotti kuitenkin edelleen, että unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkeneminen alkoi jo ennen covid-19-pandemiaa ja jatkui pandemian jälkeisessä elpymisvaiheessa, myös tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi covid-19-pandemian kielteisiä vaikutuksia ei voida pitää unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon pääasiallisena syynä siinä määrin, että se olisi heikentänyt vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä. Tämän vuoksi komissio hylkäsi nämä väitteet.

(153)

Koska tuotantokustannusten kehityksestä ei esitetty huomautuksia alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 206–209 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(154)

CISA huomautti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalan vienti oli merkittävää: sen osuus tutkimusajanjaksolla oli 22 prosenttia. CISA myös viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoon 14, josta käy ilmi, että unionin tuotannonalan vientimäärä supistui 7 prosenttiyksikköä ja vientihinnat laskivat 6 prosenttiyksikköä. CISA väitti, että vientimyyntiin liittyvä kielteinen kehitys vaikutti merkittävästi unionin tuotannonalan yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn.

(155)

CANPACK oli eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan unionin tuotannonalan vientitulos ei riittänyt heikentämään syy-yhteyttä, koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 14 käy selvästi ilmi, että unionin tuottajien myyntihinta unionin ulkopuolisiin maihin oli samalla tasolla kuin Kiinasta peräisin olevan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hinnat. CANPACK ei pitänyt vakuuttavana unionin tuottajien väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala joutui myymään unionin ulkopuolelle siksi, että se ei pystynyt myymään tuotetta unionin markkinoilla, vaikka kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen kysyntä unionin käyttäjien keskuudessa oli suurta.

(156)

Brasilian viranomaiset arvioivat, että koska unionin tuotannonalan viennin määrä on suurempi kuin väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin, vientitulosta ei voida pitää vähäisenä tekijänä.

(157)

Unionin tuotannonalan vientitoiminta kehittyi siten, että vientimäärä kasvoi ensin vuosina 2019 ja 2020 ja supistui sitten tutkimusajanjaksolla, kun taas keskimääräiset vientihinnat laskivat vuodesta 2020 lähtien. Tämän kehityksen mukaisesti unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla kasvoi hieman vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä. Näin ollen unionin tuotannonalan vientitoiminnan vähäisellä heikkenemisellä ei näytä olleen merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan yleiseen taloudelliseen suorituskykyyn, joka heikkeni enemmän samana ajanjaksona. Lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 12 esitetyt negatiiviset kannattavuusluvut perustuvat ainoastaan EU:n myyntiin eli ne eivät johdu mahdollisista vientitulojen menetyksistä. Sen vuoksi komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 213 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jossa se totesi, että vaikka vientituloksen heikkeneminen olisi voinut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, lasku ei riitä heikentämään asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä, kun otetaan huomioon unionin myynnin suuri osuus vientimyyntiin verrattuna. Sen vuoksi komissio hylkäsi asianomaisten osapuolten tätä koskevat väitteet.

(158)

CANPACK ilmaisi alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen olevansa eri mieltä väitteestä, jonka mukaan unionin toimittajien ja niiden unionissa toimivien asiakkaiden välisten pitkäaikaisten (vuotuisten) sopimusten vaikutus todettuun unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon on vähäinen eikä voi heikentää syy-yhteyttä. CANPACKin mukaan unionin tuotannonalan myynti perustuu vuotuisiin sopimuksiin, joissa vahvistetaan tulevan vuoden määrät ja hinnat ja joiden puitteissa unionin tuottajilla on korkeintaan vain pieni marginaali myyntihintojen nostamiseen, jos raaka-aineiden hinnat nousevat vuotuisen sopimuksen soveltamisen aikana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 214 kappaleessa todetaan. Unionin tuottajat muodostavat tarjouksensa seuraavan vuoden arvioitujen raaka-aineiden hintojen ja tuotantokustannusten pohjalta ottaen huomioon muutosten riskin (käytännössä seuraavan vuoden hinnoista neuvotellaan edellisen vuoden viimeisen neljänneksen aikana).

(159)

Tältä osin komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 208 kappaleeseen, jossa todetaan, että unionin tuotannonala ei pystynyt nostamaan myyntihintojaan koko tarkastelujakson aikana eli yli kolmeen vuoteen. Koska tämän suuntauksen havaittiin jatkuvan pitkään, se ei voinut selittyä pelkästään raaka-ainekustannusten nousulla ja vuotuisten sopimusten vaikutuksella eli kiinteillä hinnoilla.

(160)

Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 214 ja 215 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(161)

CISA ja Eviosys huomauttivat alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että kulutuksen väheneminen tulisi ottaa huomioon merkityksellisenä tekijänä syy-yhteyttä tarkasteltaessa. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA toisti väitteensä, jonka mukaan kulutuksen väheneminen voisi katkaista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja todetun vahingon välisen syy-yhteyden. Osapuolet eivät kuitenkaan perustelleet väitteitään. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(162)

Brasilian viranomaiset olivat eri mieltä komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218 kappaleessa esittämästä päätelmästä, jonka mukaan markkinakysynnän 3 prosentin supistumista ei voida pitää sellaisena vahingoittavana tekijänä, joka heikentäisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja todetun vahingon välistä syy-yhteyttä. Brasilian viranomaisten mukaan myös markkinoiden supistuminen voi vaikuttaa kotimaisen tuotannonalan tuotantomäärään ja kiinteisiin kustannuksiin ja sitä olisi tarkasteltava yhdessä muiden sellaisten tekijöiden kanssa, joilla on samat vaikutukset.

(163)

Tältä osin komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 217 kappaleessa, että markkinoiden 3 prosentin supistumisesta huolimatta unionin myyntiluvut pysyivät ennallaan, mikä viittaa siihen, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä eivät olleet kysynnän vähenemisen vuoksi pienentyneet tuotantomäärät vaan pikemminkin hinnankorotusten estyminen asianomaisista maista tulevan tuonnin seurauksena. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 216–218 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(164)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat tarkastelujaksolla, mutta tuonnin hinnat puolestaan laskivat. Tämä tapahtui samaan aikaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen kanssa. Sen vuoksi komissio vahvisti, että tämän tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on selvä syy-yhteys.

(165)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Brasilian viranomaiset väittivät, että komissio ei erottanut asianmukaisesti toisistaan unionin tuotannonalan vientitoiminnan, unionin kulutuksen vähenemisen ja covid-19-pandemian vaikutuksia polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista, viitaten valituselimen asiassa ”US – Hot-Rolled Steel” antamaan päätökseen (226 kohta).

(166)

Brasilian viranomaiset pyysivät komissiota arvioimaan näitä kolmea tekijää uudelleen, mieluiten kumulatiivisesti, ottaen huomioon niiden vaikutukset unionin tuotannonalan tuotokseen ja kiinteisiin kustannuksiin sekä erottamaan nämä vaikutukset väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista.

(167)

Eviosys väitti, ettei unionin tuotannonala pystynyt nostamaan myyntihintojaan tarkastelujaksolla kysynnän vähenemisen ja covid-19-pandemian vuoksi, vaikka sen tuotantokustannukset kasvoivat. Eviosys katsoi, että komission olisi arvioitava tarkemmin muiden tekijöiden vaikutusta unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(168)

Myös CANPACK oli sitä mieltä, että komissio aliarvioi muiden tekijöiden vaikutuksen. Nämä osapuolet olivat eri mieltä erityisesti siitä, että covid-19-pandemian vaikutukset ja raaka-aineiden puute unionin markkinoilla eivät riittäneet heikentämään syy-yhteyttä asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(169)

CISA myös väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio ei tarkastellut riittävästi covid-19-pandemian vaikutuksia, vaikka koko tutkimusajanjakso ajoittui samaan aikaan pandemian taloudellisesti merkittävimpien vaikutusten kanssa. Lisäksi CISA väitti, että otokseen valittujen unionin tuottajien investoinnit selittivät kokonaan kannattavuuden heikkenemisen ja siitä johtuvan kotimaisen tuotannonalan tilanteen.

(170)

Tältä osin komissio vahvisti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 kappaleessa todetaan, se erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka olivat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(171)

Investointien osalta komissio totesi, että eniten investointeja tehnyt yritys teki otokseen valituista yrityksistä parhaan tuloksen. Näin ollen unionin tuotannonalan kannattavuuden ja tutkimusajanjakson aikana tehtyjen investointien välillä ei ollut suoraa yhteyttä. Sen sijaan investoinnit olivat tarpeellisia ja perustuivat lakisääteisiin vaatimuksiin, ja ne sekä täysimääräiset kustannukset olisi pitänyt olla mahdollista rahoittaa perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti kohtuullisilla voitoilla ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(172)

Komissio arvioi muiden tekijöiden vaikutuksia ottaen huomioon asianomaisten osapuolten huomautukset ja totesi, että nämä tekijät eivät heikentäneet syy-yhteyttä. Esimerkiksi sellaisilla tekijöillä kuin covid-19-pandemialla tai vuotuisilla myyntisopimuksilla, joissa vahvistettiin kiinteät hinnat koko vuodelle, sekä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen kysynnän vähenemisellä tarkastelujaksolla saattoi todella olla vaikutusta unionin tuotannonalan tulokseen. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selitä hinnankorotusten estymistä, joka haittasi unionin tuotannonalaa koko tarkastelujakson ajan ja erityisesti tutkimusajanjakson aikana.

(173)

Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne alkoi heikentyä ennen covid-19-pandemiaa ja raaka-ainetoimituksiin liittyviä häiriöitä. Lisäksi normaalissa kilpailuympäristössä unionin tuotannonalan pitäisi pystyä nostamaan myyntihintojaan tuotantopanosten kustannusten noustessa, joten vuotuisten sopimusten vaikutus ei voi selittää sitä, miksi unionin tuotannonala ei pystynyt koko tarkastelujakson aikana nostamaan myyntihintojaan säilyttääkseen kannattavuutensa.

(174)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 219–221 kappaleessa esittämänsä päätelmän.

(175)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA huomautti, että sen käsityksen mukaan tulevien ympäristökustannusten vuoksi tehdyssä oikaisussa ei ole otettu huomioon mahdollisia tämänhetkisiä ja tulevia korvauksia, joita unionin tuotannonalalle maksetaan sähkön hintojen nousun kompensoimiseksi. Komissio vahvisti tältä osin, että tällaisia korvauksia ei ole otettu huomioon tulevia ympäristökustannuksia laskettaessa.

(176)

CSN väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 228 kappaleessa mainitut tulevat lisäkustannukset ([10–20] euroa tonnilta), jotka lisättiin vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan, olivat mielivaltaisia ja spekulatiivisia ja vääristivät unionin ja Brasilian myyntihintojen vertailun. CSN korosti, että Brasilia teki EU:n ja Mercosurin välisen sopimuksen puitteissa vahvoja sitoumuksia kestävän kehityksen alalla (nämä sitoumukset liittyvät erityisesti monenvälisiin työstandardeihin ja työntekijöiden oikeuksia koskeviin sopimuksiin sekä monenvälisiin ympäristösopimuksiin) sekä kaupan ja ilmastonmuutoksen alalla. CSN:n mukaan komission unionin tuottajille tarjoama suoja ylittää sen, mikä on tarpeen vahingollisen polkumyynnin poistamiseksi, ja se pyysi, ettei komissio lisäisi tulevia lisäkustannuksia Brasilian osalta.

(177)

Brasilian viranomaiset väittivät ennen lopullisten päätelmien ilmoittamista ja sen jälkeen, että vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan sisällytettiin muiden kansainvälisten sopimusten (kuten Pariisin sopimuksen ja Kansainvälisen työjärjestön johdolla allekirjoitettujen sopimusten) noudattamiseen liittyviä kustannuksia, vaikka nämä kustannukset eivät johdu millään tavalla polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista. Lisäksi Brasilian viranomaiset väittivät, että vahinkoa aiheuttamattoman hinnan muodostamiseksi käytettyä 6 prosentin voittomarginaalia ei saavutettu kertaakaan vahinkoa koskevassa analyysissa tarkastellun ajanjakson aikana, joten käyttämällä 6 prosentin voittomarginaalia vahinkoa aiheuttamattoman hinnan muodostamiseksi komissio kompensoi väitetyn polkumyyntituonnin vahingolliset vaikutukset enemmän kuin riittävästi, mikä ei vastaa vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen VI artiklan 2 kohdassa vahvistettua tarkoitusta. Tästä syystä Brasilian viranomaiset pyysivät komissiota poistamaan lisäkustannukset vahinkoa aiheuttamattomasta hinnasta.

(178)

Tältä osin komissio huomautti, että tulevat kustannukset otettiin huomioon perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti riippumatta ympäristö- ja työstandardien tilanteesta ja täytäntöönpanosta kolmannessa maassa ja/tai kahden- tai monenvälisistä sopimuksista, joissa asianomaiset maat ovat osapuolina. Komissio sovelsi perusasetusta, jossa keskitytään yksinomaan unionin tuotannonalan tuotantokustannuksiin, joihin lukeutuvat muun muassa edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettujen sopimusten ja yleissopimusten perusteella määräytyvät mahdolliset tulevat kustannukset. Kyseisessä säännöksessä ei edellytetä, että näiden tulevien kustannusten on johduttava polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista. Pyynnöllä, joka koskee vastaavien kansainvälisten sopimusten tai EU:n ja Mercosurin välisen sopimuksen (joka ei ole vielä tullut voimaan) täytäntöönpanoa Brasiliassa, ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän Brasilian viranomaisten esittämän väitteen.

(179)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 228–232 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(180)

Baosteelin esittämistä huomautuksista, jotka koskivat hintojen vertailukelpoisuuteen liittyvää mahdollista epäsymmetriaa, todetaan, että komissio määritti viitehinnan alittavuuden marginaalin käyttämällä Baosteelin laskennallista vientihintaa, joka määritettiin soveltuvin osin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, ja vertaamalla sitä unionin tuotannonalan tavoitehintaan, joka ei sisältänyt Arcelor Mittalin etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia. Näin määritettyä tavoitehintaa käytettiin viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Unionin tuottajien etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden kustannuksia ei siis otettu huomioon, jolloin hintojen vertailukelpoisuudessa ei ollut enää epäsymmetriaa. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti (21) hiljattain tämän lähestymistavan, jonka mukaan unionin tuottajien etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden kustannuksia ei oteta huomioon.

(181)

Noudattaen samaa lähestymistapaa kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 234 kappaleessa komissio määritti tämän jälkeen viitehinnan alittavuuden marginaalin vertaamalla otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hintaero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta. Muiden otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden kiinalaisten yritysten osalta komissio käytti kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan painotettuja keskimääräisiä marginaaleja.

(182)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, komissio, joka ei ollut kirjannut tuontia ennakkoilmoituskauden aikana, analysoi tuontimäärien kehitystä määrittääkseen, oliko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen merkittävästi johdanto-osan 7 kappaleessa kuvatulla neljän viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella ja oliko komission sen vuoksi otettava tästä kasvusta aiheutunut lisävahinko huomioon määrittäessään viitehinnan alittavuuden marginaalia.

(183)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ennakkoilmoituskaudella oli Surveillance 2 -tietokannasta saatujen tietojen perusteella 58 prosenttia suurempi kuin keskimääräiset tuontimäärät neljän viikon aikana tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti oli lisääntynyt huomattavasti ennakkoilmoituskaudella.

(184)

Tuonnin kasvun aiheuttaman lisävahingon huomioon ottamiseksi komissio päätti oikaista vahingon korjaavaa tasoa tuontimäärän kasvun perusteella, jota pidetään asiaankuuluvana painotuskertoimena perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan säännösten perusteella. Sen vuoksi komissio laski kertoimen, joka saatiin jakamalla neljän viikon pituisen ennakkoilmoituskauden aikaisen 10 109 tonnin suuruisen tuonnin ja 52 viikon pituisen tutkimusajanjakson aikaisen tuonnin yhteenlaskettu määrä tutkimusajanjakson tuontimäärällä, joka oli ekstrapoloitu 56 viikkoon. Tulokseksi saatu luku 4,1 prosenttia kuvastaa tuonnin kasvusta aiheutunutta lisävahinkoa. Lopulliset vahinkomarginaalit kerrottiin tällä tekijällä.

(185)

Näin ollen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien muiden yritysten lopullinen viitehinnan alittavuuden marginaali on seuraava:

(186)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jintai esitti huomautuksia perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisesta. Se kiisti vääristymän (arvonlisäveron palautusten poistamisen) olemassaolon, kyseisen vääristymän ja Kiinan markkinoiden hintojen välisen syy-yhteyden sekä Brasilian hintojen soveltuvuuden kansainvälisiksi vertailuarvoiksi.

(187)

Ensinnäkin todettiin, että kuumavalssattujen kelojen (CN-koodi 7208 27) osalta esiintyi arvonlisäveron palautusten poistamiseen liittyvä vääristymä, joka oli olemassa koko tutkimusajanjakson ajan. Tämä käy ilmi Kiinan tuonti- ja vientitulleja koskevasta asiakirjasta ”Customs Import and Export Tariff of the People’s Republic of China”. Arvonlisäveron palautusten pienennykset tai poistamiset ovat yksi perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa nimenomaisesti mainituista tilanteista, jotka aiheuttavat raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä.

(188)

Toiseksi komissio muistutti, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti riittää, että todetaan vääristymän (tässä tapauksessa arvonlisäveron palautusten poistamisen) olemassaolo ja se, että raaka-aineiden kotimaiset hinnat Kiinassa ovat alhaisemmat kuin edustavilla kansainvälisillä markkinoilla. Tässä säännöksessä ei aseteta oikeudellista velvoitetta osoittaa sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisesti, että tämän vääristymän ja Kiinan markkinoiden alhaisempien hintojen välillä on syy-yhteys.

(189)

Kolmanneksi kuumavalssattujen kelojen hinnoissa havaittiin tutkimusajanjaksolla merkittävä ero Jintain ostohintojen sekä Brasilian ja Turkin kotimarkkinoiden noudettuna-hintojen välillä (molempien näiden hintojen lähteenä oli Metal Bulletin -julkaisu). Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 242 kappaleessa selostetaan, nämä hinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin Jintain tuotantopanosten hinnat – hintaero oli [10–30] – [30–50] prosenttia.

(190)

Komissio tutki myös, olivatko Turkin ja Brasilian hinnat perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti asianmukaisia sekä kansainvälisiä markkinoita edustavia. Komissio totesi aluksi, että koska perusasetuksessa ei ole yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, mitä hintoja on käytettävä, komissiolla on unionin tuomioistuinten asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti laaja harkintavalta. Väitteen asiasisällön osalta komissio totesi, että saatavilla oli lukuisia vertailuhintoja esimerkiksi sellaisista lähteistä kuin Metal Bulletin ja että saatavilla ei ollut sopivampaa keskiarvoa, esimerkiksi alueellista vertailuarvoa, jota olisi voitu käyttää tutkimuksessa. Komissio vertasi kuumavalssattujen kelojen Turkin ja Brasilian kotimarkkinahintoja useisiin muihin Metal Bulletin -julkaisussa saatavilla oleviin mahdollisiin kansainvälisiin vertailuarvoihin ja totesi, että osa hinnoista oli korkeampia ja osa alhaisempia, mikä tuki sitä, että Brasilian ja Turkin hinnat olivat edustavia sekä asianmukaisia kansainvälisenä vertailuarvona. Komissio totesi myös, että Brasiliassa myytyjen kuumavalssattujen kelojen määrät olivat erittäin suuria.

(191)

Jintai väitti myös, että kuumavalssattujen kelojen Brasilian kotimarkkinahinnat olivat vääristyneitä covid-19-pandemian vuoksi. Jintai vertasi tässä yhteydessä kuumavalssattujen kelojen hintoja Brasiliassa ja Kiinassa. Komissio ei kuitenkaan voinut ottaa tätä vertailua huomioon, koska kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75 kappaleessa todetaan ja kuten myös edellä johdanto-osan 46 kappaleessa vahvistettiin, tarkasteltavana olevan tuotteen, kuumavalssatut kelat mukaan lukien, raaka-aineiden hintoihin kohdistui Kiinassa merkittäviä vääristymiä. Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 55 kappaleessa todettiin, samaan aikaan, kun hinnat nousivat Brasilian kotimarkkinoilla, teräslevyvalmisteiden hinnat nousivat myös maailmanlaajuisesti. Jintain kuumavalssattujen kelojen hinnat olivat myös huomattavasti alhaisemmat kuin Metal Bulletin -julkaisusta poimitut Turkin kotimarkkinoiden noudettuna-hinnat.

(192)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jintai esitti lisähuomautuksia perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisesta. Se väitti, että vääristymän olemassaolo on välttämätön mutta ei riittävä edellytys. Kiinan viranomaiset esittivät samankaltaisen huomautuksen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komissio totesi, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa säädetään, että kun ”raaka-aineen hinta on huomattavasti alempi kuin edustavilla kansainvälisillä markkinoilla” ja tämä johtuu jostakin kyseisessä säännöksessä yksilöidyistä monista eri toimenpiteistä, kyseessä on vääristymä, ja että kyseisen raaka-aineen osuuden tuotantokustannuksista on oltava vähintään 17 prosenttia. Jos nämä kaksi edellytystä täyttyvät, kyseessä on vakava vääristymä, jolla on erittäin todennäköisesti vaikutusta Kiinan tuotannonalan kilpailukykyyn ja joka samalla aiheuttaa lisävahinkoa unionin tuotannonalalle. Lisäksi komissio muistutti, että perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisesti tehtiin myös toinen analyysi ennen kuin päätettiin perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan soveltamisesta. Komissiolla on tätä analyysia tehdessään laaja harkintavalta (22). Perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohtaa ei siis sovelleta automaattisesti, kuten Jintai väitti, vaan pikemminkin perusteellisen analyysin tuloksena.

(193)

Lopputuloksena todetaan, että osapuolet eivät toimittaneet pakottavaa näyttöä siitä, että Brasilian ja Turkin kotimarkkinoiden noudettuna-hinnat eivät edustaisi kansainvälisiä markkinoita. Sen vuoksi komissio vahvisti alustavan päätelmänsä, jonka mukaan kyseiset hinnat ovat perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja edustavia kansainvälisiä vertailuarvoja.

(194)

Edellä esitetyn perusteella Jintain väite hylättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 235–243 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(195)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239 kappaleen mukaisesti komissio tutki myös, kohdistuiko muihin mahdollisiin raaka-aineisiin, kuten kylmävalssattuihin keloihin, 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä. Komissio totesi, ettei yhteenkään sellaiseen raaka-aineeseen, jonka osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista oli yli 17 prosenttia, kohdistunut tutkimusajanjakson aikana 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä. Komissio vahvisti myös, että toisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan, Baosteelin – joka ei ostanut kuumavalssattuja keloja Kiinasta – osalta alhaisemman tullin säännön mukauttaminen osoittautui merkityksettömäksi, koska polkumyyntimarginaali oli alhaisempi kuin viitehinnan alittavuuden marginaali.

(196)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohtaan viitaten, että raaka-aineisiin liittyvien vääristymien arvioinnin tarkoituksena on selvittää, riittäisikö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli poistamaan vahingon. Kiinan viranomaisten mukaan raaka-aineisiin liittyvien vääristymien esiintyminen ei välttämättä tarkoita, että vahinkomarginaali olisi nostettava polkumyyntimarginaalin tasolle. Kiinan viranomaiset väittivät, ettei komissio ollut arvioinut, olisiko viitehinnan alittavuuden marginaali ollut riittävä vahingon poistamiseksi, vaan se sovelsi suoraan polkumyyntimarginaalia, mikä on vastoin EU:n lainsäädännön vaatimuksia ja tarkoitusta.

(197)

Jintai viittasi viimeaikaisiin tutkimuksiin, joissa komissio asetti vahinkomarginaalin viitehinnan alittavuuden marginaalin tasolle, ja väitti, että tällainen marginaali poistaisi unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Vaikka komissio katsoisi, että Jintain viitehinnan alittavuuden marginaali ei riittäisi poistamaan vahinkoa, vahinkomarginaalia ei pitäisi automaattisesti asettaa polkumyyntimarginaalin tasolle vaan se olisi määritettävä jollain muulla kohtuullisella menetelmällä. Sen vuoksi Jintai pyysi komissiota käyttämään laskettua viitehinnan alittavuuden marginaalia vahingon korjaavan tason määrittämiseksi tai laskemaan jonkin muun kohtuullisen vahinkomarginaalin Jintain osalta.

(198)

Tältä osin komissio totesi, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa säädetään, että ”tutkiessaan, riittääkö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli poistamaan aiheutuneen vahingon, komission on otettava huomioon se, onko tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta olemassa raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä”, ja lisäksi 7 artiklan 2 b kohdassa säädetään, että ”tämän artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, jos komissio voi kaikkien toimitettujen tietojen perusteella selvästi päätellä, että on unionin edun mukaista määrittää väliaikaisten tullien määrä tämän artiklan 2 a kohdan mukaisesti”. Jos komissio toteaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta on olemassa raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä, ja päättelee, että on unionin edun mukaista määrittää väliaikaisten tullien määrä polkumyyntimarginaalin tasolle, komissiolla ei ole velvollisuutta eikä oikeutta laskea ”muuta kohtuullista vahinkomarginaalia” polkumyyntimarginaalin lisäksi, kuten Jintai pyysi. Aina kun päätellään, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltaminen on perusteltua, koska unionin tuotannonalalle on aiheutunut lisävahinkoa viejämaassa esiintyvien raaka-aineisiin liittyvien vääristymien vuoksi, kuten tässä tapauksessa, katsotaan asianmukaiseksi vahvistaa tämän lisävahingon poistamiseksi tarvittavan tullin taso polkumyyntimarginaalin perusteella. Sen vuoksi komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten ja Jintain väitteet ja vahvisti polkumyyntimarginaalin soveltamisen tullin tason määrittämiseksi Jintain osalta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 277 kappaleessa esitetään.

(199)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 275–280 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(200)

Komissio päätteli alustavassa vaiheessa perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti, että raaka-aineisiin liittyvien vääristymien vuoksi oli selvästi unionin edun mukaista vahvistaa Jintain tulli polkumyyntimarginaalin tasolle.

(201)

Koska viejämaan käyttämättömästä kapasiteetista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 245 ja 246 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(202)

Tähän liittyvää kysymystä, joka koski kuumavalssattujen kelojen hintoja Kiinan kotimarkkinoilla, käsiteltiin johdanto-osan 186–194 kappaleessa. Koska raaka-aineita koskevasta kilpailusta ei esitetty yksityiskohtaisempia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247 ja 248 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(203)

Eviosys, Astir Vitogiannis ja CANPACK esittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen lisää väitteitä, joiden mukaan unionin tuotannonala ei kykene toimittamaan tarvittavia määriä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä, minkä vuoksi niiden on turvauduttava tuontiin Kiinasta. Ne väittivät myös, että tuonti muista kolmansista maista ei ole vaihtoehto pitkien ja monimutkaisten validointiprosessien vuoksi ja siksi, että kaikkia tarvittavia tuotetyyppejä ei ole saatavilla, sekä unionin suojatoimenpiteiden mukaisten tariffikiintiöiden vuoksi.

(204)

Komissio arvioi huolellisesti kaiken unionin käyttäjien ja unionin tuotannonalan tämän osalta toimittaman näytön.

(205)

Määrät, joita nämä kolme käyttäjää ostivat Kiinasta, vaihtelivat hyvin paljon, mutta komissio totesi, että hyvin pieni osa Kiinasta tulevasta kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetusta teräksestä ostettiin Jintailta – suurin osa määristä ostettiin Baosteelilta, johon perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan säännösten soveltaminen Jintain osalta ei vaikuta, tai kahdelta muulta otokseen kuulumattomalta yhteistyössä toimineelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta.

(206)

Sen vuoksi komissio katsoi, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan säännösten soveltaminen Jintain osalta, mikä vaikuttaa myös yhteistyöstä kieltäytyneiden kiinalaisten viejien tullien tasoon, ei aiheuttaisi unionin käyttäjille vakavia arvoketjun häiriöitä – ne pystyisivät ostamaan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä Baosteelilta ja kahdelta muulta yhteistyössä toimineelta mutta otokseen kuulumattomalta kiinalaiselta yritykseltä. Tätä helpottaa lisäksi se, että Baosteeliin sovellettavaa lopullista polkumyyntitullia tarkistetaan johdanto-osan 57–60 kappaleessa selitettyjen oikaisujen johdosta merkittävästi alaspäin, minkä seurauksena myös otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden viejien tullia tarkistetaan alaspäin. Lisäksi käyttäjät voisivat tuoda kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä sellaisista muista kolmansista maista, joihin ei sovelleta polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(207)

Komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 ja 253 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan on unionin edun mukaista määrittää väliaikaisten tullien määrä Jintain osalta perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti.

(208)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 255 ja 256 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(209)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kolme käyttäjää, Eviosys, CANPACK ja Astir Vitogiannis, ilmaisivat olevansa jyrkästi eri mieltä unionin etua koskevasta komission alustavasta päätelmästä, ja toistivat väitteensä merkittävistä toimitusongelmista, joita ilmenee käyttäjien tehdessä tilauksia unionin kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottajilta, minkä seurauksena unionin markkinoilla on puutetta tuotteesta. Ne toistivat myös väitteensä, jonka mukaan unionin tuottajat vievät merkittävän osan tuottamastaan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetusta teräksestä.

(210)

Edellä mainitut kolme käyttäjää toimittivat tiettyä näyttöä siitä, että unionin tuottajat ovat kieltäytyneet tai eivät ole pystyneet toimittamaan pyydettyjä määriä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä ja että sovittuja määriä ei ole toimitettu kokonaan ja säännöllisesti.

(211)

Eviosys ilmaisi huolensa siitä, että unionin kaksi tuottajaa, ThyssenKrupp ja ArcelorMittal, käyttävät hyväkseen markkinatilannetta, jossa ne ovat kaksi keskeistä toimijaa, joilla on yhteenlaskettuna erittäin suuri markkinaosuus ja jo nyt erittäin hyvä suoja tuonnilta voimassa olevien suojatoimenpiteiden ansiosta, toteuttamalla kohtuuttomia hinnankorotuksia, joita ne ovat tehneet erityisesti vuodesta 2021 lähtien.

(212)

Eviosys, CANPACK ja Astir Vitogiannis olivat eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan unionin tuotannonalalla on riittävästi tuotantokapasiteettia unionin markkinoiden kysynnän kattamiseksi. Ne olivat sitä mieltä, että vaikka olisi totta, että unionin tuotannonalalla on riittävästi kapasiteettia ja se voisi teoriassa vastata unionin markkinoiden kysyntään, todellisuudessa unionin tuottajat eivät ole halukkaita tai eivät pysty toimittamaan asiakkaidensa tarvitsemia määriä, koska ne myyvät yli 20 prosenttia kokonaistuotannostaan vientiin. Astir Vitogiannisin mukaan edes unionin tuotannonalan teoreettinen kapasiteetti 100 prosentin käyttöasteella ei riittäisi kattamaan koko unionin kysyntää. Kaikki unionin tuottajien puolella tapahtuvat häiriöt tai ylivoimaiset esteet – joita on tähän mennessä ollut useita – vaikuttavat vakavasti tuottajien tuottamiin kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen määriin, ja siten ne vaikuttavat myös niiden jatkojalostusalojen elinkelpoisuuteen, jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia tästä toimittajien osalta keskittyneestä teollisuudenalasta. CANPACK toisti väitteensä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(213)

Unionin tuotannonala sitä vastoin toisti, että sillä on riittävästi kapasiteettia kattaa unionin markkinoiden kysyntä ja että kysyntään vastaamiseksi se voisi ohjata vientimyyntiään unionin markkinoille, kuten on jo tapahtunutkin. Unionin tuottajat väittivät myös, että aiemmat toimitusongelmat ovat johtuneet pikemminkin hintanäkökohdista kuin tuotanto- tai toimitusvajeista. Unionin tuotannonala totesi myös, että kysyntä unionissa on tällä hetkellä supistumassa ja että sen olisi tämän ansiosta mahdollista kasvattaa toimituksiaan.

(214)

CANPACK väitti sekä alustavien että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että tutkimusajanjakson jälkeinen tilanne ja todellisuus markkinoilla eroavat merkittävästi tutkimusajanjaksolla vallinneesta tilanteesta, jonka perusteella unionin kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottajat esittivät tutkimuksen käynnistämistä. Kiinalaisten kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottajien hinnat ovat tällä hetkellä lähempänä unionin markkinoiden hintoja tai jopa niitä korkeampia. CANPACK väitti, että komission käyttöönottamien toimenpiteiden taso ei selvästikään ole tarkoituksenmukainen, sillä väliaikaiset tullit olivat useita kertoja suurempia kuin hintaero unionista ja Kiinasta peräisin olevan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen välillä. CANPACKin mukaan toimenpiteet johtaisivat erittäin huomattavaan hintaeroon unionin ja Kiinan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottajien hintojen välillä – tarjoten siten unionin tuottajille mahdollisuuden korottaa hintojaan entisestään – sekä kahden suurimman kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottajan duopoliin unionissa. Samalla toimenpiteiden käyttöönotto aiheuttaisi taloudellisia tappioita niille unionin kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen käyttäjille, jotka tuovat tätä tuotetta Kiinasta. Lisäksi olisi otettava huomioon, että polkumyyntitullien käyttöönotto pienentää unionin kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen käyttäjien voittomarginaaleja ja niiden on siirrettävä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hinnannousu (jo nyt korkean inflaation kanssa kamppailevien) kuluttajien maksettavaksi tai pahimmassa tapauksessa jopa lopetettava toimintansa.

(215)

Myös Astir Vitogiannis pyysi komissiota tarkastelemaan tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä unionin etua arvioidessaan. Se huomautti, että vaikka perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon”, unionin tuomioistuinten vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan selvästi, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohta koskee ainoastaan polkumyynnin ja vahingon eikä unionin edun arviointia. Astir Vitogiannis viittasi tässä yhteydessä asiaan ”Transnational Company ’Kazchrome’ ja ENRC Marketing v. neuvosto”, jossa unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että ”perusasetuksen 6 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa yhteisön edun olemassaolon toteamiseen perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä tarkoittaa, että tutkimusjakson jälkeistä ajanjaksoa koskevia tietoja voidaan ottaa huomioon yhteisön edun toteamisessa” (23), sekä asiaan ”CPME ym. v. neuvosto”, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että unionin edun ”arviointi edellyttää tulevia seikkoja koskeville olettamuksille perustuvaa ennustetta, jossa arvioidaan monitahoisia taloudellisia tilanteita” (24). Tarkemmin sanottuna Astir Vitogiannis väitti, että tutkimusajanjakson jälkeen unionin tuotannonala nosti myyntihintojaan lähes 100 prosenttia, vaikka kustannukset olivat kasvaneet paljon vähemmän, minkä ansiosta se saavutti kannattavia ja vahvoja voittomarginaaleja, kuten viimeisimmistä, valituksen tekijöiden itsensä ilmoittamista taloudellisista tuloksista käy ilmi.

(216)

Komissio tarkasteli huolellisesti kaikkia edellä mainittuja väitteitä, myös niitä, jotka koskivat tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä. Tutkimusajanjakson jälkeisten hintojen osalta komissio totesi, että hinnat todellakin nousivat, mutta sillä ei ollut saatavillaan näyttöä siitä, että nämä korkeat hinnat olisivat olleet rakenteellinen ilmiö. Asia oli pikemminkin päinvastoin – komissio totesi asianomaisista maista tulevan tuonnin hintojen osalta, että noustuaan ensin huippuunsa tutkimusajanjakson jälkeen ja erityisesti helmikuussa tuontihinnat alkoivat laskea juuri ennen ennakkoilmoituskautta (25) sekä sen aikana huolimatta väliaikaisten tullien tulevaa käyttöönottoa koskevasta ilmoituksesta. Unionin markkinoiden väitettyjen toimitusongelmien osalta komissio totesi eri etunäkökohtia punnittuaan, ettei se ollut vakuuttunut siitä, että nämä ongelmat olivat suuruusluokaltaan ja laajuudeltaan riittävän vakavia, jotta ne olisivat asettaneet toimenpiteiden käytön tai tason kyseenalaiseksi. Komissio otti tässä yhteydessä huomioon unionin tuotannonalan toteamuksen, jonka mukaan tarjonnan ja kysynnän tasapaino on kallistumassa kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen ostajien eduksi ja hinnat ovat jo laskeneet, kuten asianomaisista maista tulevan tuonnin hintakehitys osoittaa. Komissio otti huomioon myös, että unionin tuotannonala on valmis ohjaamaan vientimyyntiä unionin markkinoille mahdolliseen lisäkysyntään vastaamiseksi, kuten se on jo aiemmin tehnyt. Hintojen ei myöskään odoteta nousevan eikä kysynnän kasvavan enempää vuoden 2022 lopun ja vuoden 2023 (26) odotetun talouden hidastumisen vuoksi. Komissio muistutti myös, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että on kiinnitettävä ”erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu”. Tässä yhteydessä komissio totesi, etteivät käyttäjät esittäneet pakottavia perusteita sille, että toimenpiteiden suunniteltu taso vaikuttaisi niiden kannattavuuteen ja toimintaan niin merkittävästi, että tämä vaikutus olisi tärkeämpi kuin tarve ottaa toimenpiteet käyttöön polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin unionin tuotannonalalle aiheuttamien vinouttavien vaikutusten ja merkittävän vahingon estämiseksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 265 kappaleessa selitetään, ainoan kyselylomakkeeseen vastanneen käyttäjän Eviosysin tietojen perusteella näytti siltä, että se pystyisi kattamaan mahdollisen kustannusten nousun, kun otetaan huomioon sen kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettujen teräsvalmisteiden myynnin nykyinen kannattavuus ja asianomaisista maista tulevan tuonnin osuus sen hankintavalikoimasta. Tätä päätelmää ei ole kyseenalaistettu alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat komissio ei siis todennut, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi tutkimusajanjakson jälkeisen kehityksen vuoksi epäasianmukaista.

(217)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer väitti, että Astir Vitogiannis oli hiljattain kieltäytynyt toimituksista eikä se tiedustellut mahdollisista tulevista toimituksista ja että myös Eviosysin kysyntä väheni vuonna 2022. Komissio pani merkille, että suurin osa näytöstä oli peräisin unionin tuottajilta eikä asianomaisten käyttäjien kanssa käyty kirjeenvaihto vahvistanut näytön paikkansapitävyyttä. Sen vuoksi komissio ei pystynyt todentamaan toimitettua lisänäyttöä, erityisesti siksi, että se toimitettiin myöhäisessä vaiheessa menettelyä.

(218)

Astir Vitogiannis sekä CISA ja CANPACK ilmaisivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös huolensa siitä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet – sen muotoisina ja tasoisina kuin ne otettiin käyttöön väliaikaista tullia koskevalla asetuksella – suojelevat suhteettomasti ja epäoikeudenmukaisesti unionin tuottajien nykyistä duopolia ja vahvistavat sitä entisestään aiheuttaen siten äärimmäistä haittaa riippumattomille käyttäjille ja jalostajille. Astir Vitogiannis väitti myös, että unionin käyttäjien kustannusten nousu heikentää merkittävästi niiden kilpailukykyä verrattuna kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetusta teräksestä valmistettujen tuotteiden (metallipakkaukset, kruunukorkit) toimittajiin sellaisissa kolmansissa maissa, joilla ei ole voimassa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet lisäävät merkittävästi käyttäjien ja jalostajien kustannuksia heikentäen niiden kannattavuutta, koska ne eivät kykene kokonaan kattamaan tätä kustannusten nousua itse, sillä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettu teräs muodostaa merkittävän osan lopputuotteiden (elintarvike- ja juomapakkausten osat, kruunukorkit jne.) kustannuksista. Astir Vitogiannis väitti, että kustannusten nousun siirtäminen kokonaan toimitusketjun loppupäähän on yksinkertaisesti epärealistista, ja esitti näyttöä väitteensä tueksi.

(219)

Astir Vitogiannis on myös huolissaan siitä, että näin korkean tasoiset polkumyyntitoimenpiteet ja niiden soveltaminen jo alustavassa vaiheessa muodostavat erittäin suuren riskin unionin käyttäjille jo kuljetuksessa olevien raaka-aineiden ja tilausten kannalta, sillä käyttäjät ovat nyt tilanteessa, jossa ne eivät pysty tuomaan raaka-aineita tulleista johtuvien erittäin suurten taloudellisten vaikutusten ja tuontivaiheen tullimenettelyssä vaadittujen vakuuksien vuoksi. Sen vuoksi Astir Vitogiannis pyysi komissiota ottamaan nämä erityisolosuhteet huomioon ja varmistamaan, että toteutetaan toimenpiteitä, joilla rajoitetaan väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutuksia jo kuljetuksessa oleviin tavaroihin.

(220)

Kuten myös edellä johdanto-osan 216 kappaleessa selitettiin, näiden käyttäjien väitteet olivat melko yleisluontoisia eivätkä käyttäjät määrittäneet määrällisesti tai perustelleet toimenpiteiden vaikutusta kannattavuuteensa ja elinkelpoisuuteensa. Sen sijaan näytti siltä, että Eviosys, joka oli ainoa kyselylomakkeeseen vastannut ja kustannus- ja kannattavuustietoja toimittanut käyttäjä, pystyisi kattamaan mahdollisen kustannusten nousun, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 265 kappaleessa selitettiin. Näin ollen komissio hylkäsi nämä väitteet.

(221)

Eviosys ilmaisi lisäksi huolensa suojatoimenpiteiden ja polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden samanaikaisesta soveltamisesta, sillä niiden yhteisvaikutukset samoihin tuontituotteisiin pahentaisivat kummankin toimenpiteen mahdollisia kielteisiä heijastusvaikutuksia unionin käyttäjiin ja kuluttajiin. Eviosys viittasi aiempiin huomautuksiinsa, joissa se selitti, että voimassa olevat suojatoimenpiteet yhdessä Euroopan ja maailmanlaajuisten teräsmarkkinoiden muun viimeaikaisen kehityksen kanssa ovat johtaneet merkittävään kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tarjonnan puutteeseen unionissa, mikä on vaikuttanut sekä Eviosysiin että koko teräspakkausteollisuuteen. Tämä ei koske ainoastaan Kiinasta tulevaa tuontia vaan myös tuontia muista kolmansista maista, joista joillekin ei ole suojatoimenpiteissä edes myönnetty maakohtaista kiintiötä. Eviosys oli eri mieltä komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 250 kappaleessa esittämästä väitteestä, jonka mukaan ”unionin käyttäjät voivat hankkia tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta muista kolmansista maista”. Eviosys oli sitä mieltä, että jos Kiinasta ja Brasiliasta tulevassa tuonnissa otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, nämä toimenpiteet pahentavat entisestään vähäisen tarjonnan tilannetta unionin markkinoilla, erityisesti kun otetaan huomioon komission väliaikaisesti käyttöönottamien tullien erittäin korkea taso.

(222)

Komissio muistutti, että polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan silloin kun ja siltä osin kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei sovelleta suojatoimenpiteitä. Asetuksen (EU) 2019/1382 (27) mukaan samaan tuotteeseen ei sovelleta samanaikaisesti kaksinkertaista korjausta. Tätä periaatetta noudatetaan myös tässä asetuksessa, kuten jäljempänä johdanto-osan 262 ja 263 kappaleessa todetaan. Joka tapauksessa osapuolet eivät perustelleet, miksi nämä toimenpiteet yhdessä vaikuttaisivat niihin niin kielteisesti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin edun vastaista. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(223)

CANPACK ilmaisi sekä alustavien että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen olevansa eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan unionin kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen käyttäjien on mahdollista valita, mistä kolmannesta maasta ne hankkivat kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä, perustellen tätä sillä, että muille kolmansille maille myönnetyt suojatariffikiintiöt ovat pienemmät kuin Kiinalle myönnetyt kiintiöt, joten ne käytetään loppuun paljon nopeammin. CANPACK väitti, että toisin kuin komissio totesi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, Japanista ja Etelä-Koreasta peräisin olevan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hinnat eivät tutkimusajanjaksolla olleet merkittävästi Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräistä tuontihintaa korkeammat vaan verrattavissa siihen (Japanin hinta 776 euroa oli 8,5 % ja Etelä-Korean hinta 763 euroa 6,7 % korkeampi kuin Kiinan hinta), mutta myös kustannukset näissä kahdessa maassa ovat suuremmat kuin Kiinassa.

(224)

Astir Vitogiannis huomautti myös, että erittäin korkeat polkumyyntitullit estävät käytännössä suurimman osan Kiinasta ja Brasiliasta tulevasta tuonnista ja että muista kolmansista maista ei ole realistisista saada tuotetta riittävästi. Se oli myös eri mieltä komission väitteestä, jonka mukaan muista, tutkimuksen ulkopuolisista maista tulevan tuonnin väheneminen johtuu Brasiliasta ja Kiinasta tulevan tuonnin väitetyistä alhaisista ja polkumyyntihinnoista, sekä siitä, että ”jos asianomaisista maista ei tulisi polkumyyntituontia, tuonti muista kolmansista maista lisääntyisi, koska myyntihinnat unionin markkinoilla olisivat houkuttelevammat”. Astir Vitogiannisin mukaan saatavilla olevat Eurostatin tiedot osoittavat, että tutkimuksen ulkopuolisista maista (esimerkiksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Etelä-Koreasta) tulevan tuonnin hinnat ovat viime aikoina (tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen) nousseet merkittävästi huolimatta Kiinasta ja Brasiliasta tulevan tuonnin väitetyistä alhaisista ja polkumyyntihinnoista ja myös huolimatta siitä, että tuontimäärät näistä tutkimuksen ulkopuolisista maista ovat samaan aikaan pienentyneet. Myös tämä osoittaa, että muista kolmansista maista tulevaa tuontia ei voida pitää toimivana ja varmana vaihtoehtona Brasiliasta ja Kiinasta tulevalle menetettävälle tuonnille. Lisäksi Astir Vitogiannis väitti, että tuonti muista kolmansista maista edellyttää liiketoiminnan luonteen vuoksi pitkää, jopa vuoden kestävää hyväksymis- ja validointiprosessia.

(225)

Komissio oli eri mieltä väitteestä. Kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 250 kappaleessa selitetään, komissio totesi, että muista kolmansista maista tulevan tuonnin kokonaismäärä väheni tarkastelujaksolla 23 prosenttia, kun taas tuonti asianomaisista maista kasvoi samana ajanjaksona. Jos asianomaisista maista ei tulisi polkumyyntituontia, tuonti muista kolmansista maista todennäköisesti lisääntyisi, koska unionin markkinat olisivat houkuttelevammat ja hintoja voitaisiin nostaa. Lisäksi unionin tuotannonalan toimittamien tietojen mukaan hinnat alkoivat laskea jo toukokuussa 2022, mikä kävi ilmi myös asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnoista, kuten johdanto-osan 216 kappaleessa selitettiin; tarjonnan ja kysynnän tasapaino oli kallistumassa ostajien eduksi, ja joka tapauksessa unionin tuotannonala on valmis ohjaamaan osan vientimyynnistä unionin toimituksiin. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(226)

CISA väitti alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komission olisi luovuttava toimenpiteistä tai ainakin jätettävä soveltamatta niitä väliaikaisesti unionin taloudessa tällä hetkellä vallitsevan inflaatiopaineen sekä toimitusketjuihin kohdistuvan paineen vuoksi ja myös siksi, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja sen raaka-aineiden saatavuus on geopoliittisen kehityksen vuoksi rajallinen ja toimitusketjuissa on maailmanlaajuisesti vakavia häiriöitä. Lisäksi CISA ja Kiinan viranomaiset väittivät, että kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä käytetään pääasiassa halpojen säilykkeiden tuotannossa ja että nämä tuotteet ovat erittäin tärkeitä unionin alhaisemman tulotason kuluttajille, joiden elinkustannukset ovat jo nyt kasvaneet inflaation vuoksi. CISA ja Kiinan viranomaiset viittasivat myös Eviosysin huomautuksiin, jotka koskivat tarjonnan puutetta unionin markkinoilla, sekä unionin tuottajien vahvaan markkina-asemaan, mikä heikentää jatkojalostusteollisuuden neuvotteluvoimaa. Tässä yhteydessä ne viittasivat komission 11 päivänä kesäkuuta 2019 antamaan päätökseen (28), jolla kielletään Tata Steelin ja ThyssenKruppin yhteisyritys.

(227)

Komissio oli eri mieltä tästä väitteestä. Se huomautti ensinnäkin, että nämä CISAn esittämät väitteet olivat yleisluontoisia eikä niissä varsinaisesti selitetty mainittujen tekijöiden vaikutusta käyttäjien tilanteeseen tai esitetty varsinaista näyttöä siitä. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 266 kappaleessa selitetään elintarvikkeiden hintoihin mahdollisesti kohdistuvan vaikutuksen osalta, Eviosys ei perustellut väitettään osoittaakseen, että kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hintojen nousu johtaisi elintarvikkeiden pakkausten hintojen nousuun ja viime kädessä elintarvikkeiden hintojen nousuun tai että tällainen mahdollinen nousu tapahtuisi samassa suhteessa kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hintojen nousun kanssa. Lisäksi kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä käytetään ainoastaan tölkkien kansiin, kun taas tölkkien runkoon käytetään kalliimpaa tinapinnoitettua ohutlevyä. Näin ollen pelkkä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hintojen mahdollinen nousu ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi elintarvikepakkausten hintoihin. Tätä päätelmää ei ole kyseenalaistettu alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Sen vuoksi komissio hylkäsi CISAn ja Kiinan viranomaisten väitteet.

(228)

Lopuksi komissio totesi, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, jotta voitaisiin määrittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen unionin edun mukaista. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu.

(229)

Komissio arvioi huolellisesti kaikkia väitteitä ja näyttöä unionin edun kannalta ja selvitti, olisiko toimenpiteillä unionin tuotannonalalle tarjottu suoja selkeästi suhteeton käyttäjien etuun nähden, kuten tässä jaksossa selitetään.

(230)

Selkeän polkumyynti- ja vahinkotilanteen perusteella komissio päätteli, että lopulliset toimenpiteet ovat perusteltuja, jotta unionin tuottajat voivat saavuttaa jälleen kestävän voittomarginaalin. Komissio totesi erityisesti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko ja tarve suojata sitä asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvalta tuonnilta olivat etusijalla käyttäjien esittämiin näkökohtiin nähden. Käyttäjien kuvaamien seikkojen sekä tutkimusajanjakson jälkeisen, jäljempänä johdanto-osan 244 kappaleessa tarkemmin selitetyn markkinakehityksen vuoksi komissio kuitenkin harkitsi, tulisiko tulleja soveltaa tämän kehityksen kannalta paremmin soveltuvassa muodossa.

(231)

Näin ollen komissio vahvisti alustavan päätelmän, jonka mukaan unionin edun kannalta ei ole perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti riittäviä pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön lopullisia toimenpiteitä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(232)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 274 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan ei ole pakottavia syitä todeta, ettei toimenpiteiden käyttöön ottaminen asianomaisista maista peräisin olevan kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuonnissa olisi unionin edun mukaista.

(233)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(234)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 278 kappaleessa selitetyn lähestymistavan mukaisesti muiden yhteistyössä toimineiden otokseen kuulumattomien kiinalaisten yritysten lopullinen tulli perustui kahdelle otokseen valitulle kiinalaiselle yritykselle vahvistettuun painotettuun keskimääräiseen polkumyyntimarginaaliin, joka oli – toisin kuin alustavassa vaiheessa – alhaisempi kuin painotettu keskimääräinen vahinkomarginaali.

(235)

Komission 16 päivänä syyskuuta 2022 tekemien selvennysten ja oikaisujen jälkeen CISA huomautti, että oli edelleen epäselvää, perustuiko muiden yhteistyössä toimineiden yritysten kiinteä tulli näille yrityksille vahvistettuun polkumyynti- vai vahinkomarginaaliin. Lisäksi se toisti väitteensä, jonka mukaan komissio ei tehnyt päätelmiä yhteistyössä toimineiden otokseen kuulumattomien yritysten raaka-aineiden osalta. Siksi perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohtaa ei pitäisi soveltaa näihin yrityksiin.

(236)

Komissio selvensi, että yhteistyössä toimineiden otokseen kuulumattomien yritysten kiinteä tulli perustui painotettuun keskimääräiseen polkumyyntimarginaaliin, joka oli alhaisempi kuin todettu painotettu keskimääräinen vahinkomarginaali. Lisäksi komissio katsoi, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien otos oli edustava, ja kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, yksikään osapuoli ei vastustanut valittua otosta tai edes esittänyt huomautuksia siitä. Näin ollen myös otokseen valittuja yrityksiä koskevien päätelmien, mukaan lukien perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohtaa koskevien päätelmien Jintain osalta, katsottiin edustavan otokseen kuulumattomia yhteistyössä toimineita yrityksiä. Sen vuoksi komissio katsoi asianmukaiseksi ottaa nämä päätelmät huomioon sen laskiessa yhteistyössä toimineiden otokseen kuulumattomien yritysten painotettua keskimääräistä vahinko- ja polkumyyntimarginaalia kahden otokseen valitun yrityksen perusteella. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(237)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 279 ja 280 kappaleessa selitetään, koska kiinalaisten tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli alhainen ja koska Jintain tullin taso perustui perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti todettuun polkumyyntimarginaaliin, koko maata koskevan tullin taso perustui niiden tuotelajien korkeimpiin polkumyyntimarginaaleihin, joita Jintai myi edustavina määrinä. Komission ei ollut tarpeen laskea viitehinnan alittavuuden marginaalia tai vahinkomarginaaleja yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten osalta, koska 7 artiklan 2 a kohdan mukaisten vääristymien esiintyminen oli todettu.

(238)

Brasiliassa yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, joten jäännöstulli asetettiin samalle tasolle kuin Companhia Siderúrgica Nacionaliin sovellettava tulli.

(239)

Komission alustavassa vaiheessa käyttöön ottamat tullit olivat arvotulleja. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CSN, Eviosys, Baosteel ja Kreikan ulkoministeriö pyysivät komissiota harkitsemaan vähimmäistuontihinnan soveltamista arvotullien sijasta. CSN väitti, että vähimmäistuontihinta antaisi unionin tuottajille mahdollisuuden toipua väitetyn vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista ja samalla se estäisi kohtuuttomien hinnankorotusten mahdolliset kielteiset vaikutukset tutkimusajanjakson jälkeen – näillä hinnankorotuksilla voisi nimittäin olla merkittävä kielteinen vaikutus käyttäjien liiketoimintaan. Vähimmäistuontihinta olisi myös vastaus käyttäjien huoleen, sillä ne pelkäävät, että tarkasteltavana olevan tuotteen tarjonnasta tulee puutetta, ja se estäisi vakavien toimitushäiriöiden syntymisen unionin markkinoilla.

(240)

Komissio arvioi näitä väitteitä mutta katsoi, että vähimmäistuontihinta ei ole tässä tapauksessa asianmukainen tullimuoto, sillä sen myötä hinta yleensä asettuu kiinteälle tasolle ja se saattaa siten vaikuttaa markkinoihin voimakkaammin. Tämä voisi olla erityisen ongelmallista käsiteltävänä olevassa tapauksessa, jossa markkinoilla on pieni määrä unionin tuottajia. Vähimmäistuontihinta ei myöskään yleensä ole asianmukainen tullimuoto markkinoilla, joilla esiintyy epävakautta (esimerkiksi raaka-aineiden hinnoissa), kuten terästuotteiden tapauksessa. Sen vuoksi komissio hylkäsi nämä pyynnöt.

(241)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eviosys ja Baosteel pyysivät jälleen harkitsemaan vähimmäistuontihinnan soveltamista. CANPACK kannatti tätä. Eviosys ehdotti myös, että toimenpiteiden soveltamisen kahden ensimmäisen vuoden ajan sovellettaisiin vähimmäistuontihintaa yhdessä arvotullin kanssa, jota sovellettaisiin, mikäli vähimmäistuontihintaa ei noudateta, ja että tämän ajanjakson jälkeen kiinteä tulli korvaisi automaattisesti vähimmäistuontihinnan. Eviosys perusteli pyyntöään poikkeuksellisilla olosuhteilla, jotka liittyvät tarkasteltavana olevan tuotteen saatavuuteen unionin tuottajilta ja joiden se uskoi ratkeavan seuraavien kahden vuoden kuluessa. Se myös viittasi useisiin aiempiin asetuksiin (29), joissa komissio on muuttanut tullin vähimmäistuontihinnaksi käyttäjien etujen turvaamiseksi ja tarjonnan puutteen ehkäisemiseksi. Lisäksi se viittasi aiempiin tutkimuksiin (30), joissa polkumyyntitoimenpiteiden kesto rajoitettiin poikkeuksellisten markkinaolosuhteiden vuoksi kahteen vuoteen.

(242)

Eurofer ilmaisi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen olevansa samaa mieltä komission päätelmistä, joiden mukaan vähimmäistuontihinta ei olisi käsillä olevassa tutkimuksessa asianmukainen polkumyyntitulli, koska kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuotantokustannukset ovat viime aikoina kasvaneet jyrkästi, mikä vaikuttaa tuotteen myyntihintaan. Vähimmäistuontihinta ei näin ollen tarjoaisi riittävää helpotusta tuotannonalalle. Tämä tapaus myös poikkeaa huomattavasti aiemmista tutkimuksista, joissa sovellettiin vähimmäistuontihintaa, ja lisäksi vähimmäistuontihintoja on helppo kiertää ja ne on helppo kattaa.

(243)

Komissio totesi, että Eviosys ja Baosteel eivät toimittaneet uutta tietoa tai näyttöä, joilla ne olisivat perustelleet toistamansa vähimmäistuontihintaa koskevat pyynnöt. Näin ollen edellä johdanto-osan 240 kappaleessa esitetyt päätelmät pitävät edelleen paikkansa. Eviosys ei myöskään toimittanut näyttöä perustellakseen väitettään, jonka mukaan vähimmäistuontihinta olisi väitetyn tilapäisen tarjonnan puutteen kannalta soveltuvampi vaihtoehto kuin komission ehdottama kiinteä tulli. Ei myöskään ole varmaa, että tarjonnasta tulisi tilapäisesti puutetta, kuten väitettiin, sillä unionin tuotannonala on todennut, että se myy tarkasteltavana olevaa tuotetta riittävästi myös jatkossa. Vaikka väitetty tarjonnan puute toteutuisikin, mikään asiakirja-aineistossa ei viitannut siihen, että vähimmäistuontihinnan käyttöönotto kahden vuoden ajaksi olisi asianmukaisempi ja oikeasuhteisempi väline sen ratkaisemiseksi. Eviosysin vähimmäistuontihinnan käyttöönoton yhteydessä mainitsemien aiempien asetusten osalta komissio muistutti, että arvio siitä, onko vähimmäistuontihinnan käyttöönotto asianmukaista, tehdään tapauskohtaisesti, ja se riippuu kunkin tapauksen olosuhteista. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa vähimmäistuontihintaa ei pidetty soveltuvana polkumyynnin vastaisena toimenpiteenä edellä johdanto-osan 240 kappaleessa esitetyistä syistä, nimittäin siksi, että vähimmäistuontihinta tarjoaa vain perussuojan, joka ei tässä tapauksessa ole riittävä, kun otetaan huomioon polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat selkeät päätelmät ja tämänhetkiset vaikeat ja epävakaat markkinaolosuhteet. Viittauksista aiempiin asetuksiin, joissa asianomaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kokonaiskesto rajoitettiin kahteen vuoteen, komissio totesi, etteivät nämä asetukset ole tämän tapauksen kannalta merkityksellisiä, sillä niissä oli kyse ainoastaan toimenpiteiden kokonaiskestosta eikä niiden muodon muuttamisesta useiden vuosien soveltamisen jälkeen, kuten Eviosys ehdottaa. Lisäksi, kuten Eviosys itse huomautti, kussakin kyseisistä asetuksista toimenpiteiden keston rajoittamista koskevat perustelut liittyivät hyvin tarkasti kulloisenkin tutkimuksen tosiseikkoihin ja nämä perustelut erosivat toisistaan huomattavasti. Näin ollen komissio katsoi, että mainitut asetukset koskivat eri tilanteita kuin käsiteltävänä oleva asia. Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi nämä pyynnöt.

(244)

Toimenpiteiden muodon osalta komissio tarkasteli kiinteän tonnikohtaisen tullin soveltamista arvotullien sijasta, sillä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hinnat vaihtelivat ja lähes kaksinkertaistuivat tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen. Kiinteä tulli tai paljoustulli mahdollistaisi unionin tuotannonalan suojaamisen asianomaisista maista tulevalta vahingolliselta polkumyyntituonnilta, mutta hintojen noustessa se olisi vähemmän rajoittava kuin arvotulli, koska tällöin sen paino vähenisi merkittävästi.

(245)

Kiinteä tulli perustuu tutkimusajanjakson osalta määritettyyn vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan tai hintaan, josta on poistettu polkumyynnin vaikutus.

(246)

Komissio muistuttaa osapuolia, että jos asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat muuttuisivat merkittävästi ja jos tämä muutos olisi pysyvä ja sen seurauksena polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus heikkenisi, komissio voisi perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla ottaa nämä pysyvät muutokset huomioon ja mahdollisesti mukauttaa toimenpiteitä uusien olosuhteiden mukaisesti, myös muuttamalla niiden muotoa.

(247)

Eurofer ilmaisi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vastustavansa ehdotettua kiinteää tullia väittäen, että arvotullin soveltaminen olisi tutkimusajanjakson jälkeisen kehityksen valossa perusteltua. Se väitti erityisesti, että unionissa kaasun ja sähkön hinnat ovat nousseet jyrkästi ja niiden odotetaan nousevan edelleen lähitulevaisuudessa. Energian hinnat Brasiliassa ja Kiinassa eivät myöskään noudata samaa nousevaa suuntausta, mikä mahdollistaisi tuonnin kyseisistä maista unioniin alhaisilla hinnoilla. Sen vuoksi Eurofer väitti, että koska kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hinta on jatkuvasti korkealla, unionin tuotannonalan asianmukaisen suojelun varmistamiseksi tarvitaan arvotulleja. Lisäksi se väitti, että kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen hintatasossa ei tule tapahtumaan muita erittäin poikkeuksellisia huippuja, joten ei ole riskiä siitä, että arvotullit olisivat liian rajoittavia.

(248)

Komissio myönsi, että energian hinnat todellakin ovat nousseet. Yksikään osapuoli ei kuitenkaan väittänyt tai esittänyt näyttöä sen puolesta, että kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen tuottajat eivät pystyisi nostamaan hintojaan ja siirtämään kasvaneita kokonaiskustannuksiaan käyttäjien maksettavaksi tai että kiinteällä tullilla olisi tämän suhteen erilainen vaikutus kuin arvotullilla. Osapuolet eivät myöskään esittäneet näyttöä siitä, että kiinteä tulli, joka on laskettu sellaisen tutkimusajanjakson osalta määritetyn hinnan perusteella, josta on poistettu polkumyynnin vaikutus, tai tutkimusajanjakson osalta määritetyn vahinkoa aiheuttamattoman hinnan perusteella, estäisi unionin tuotannonalaa toipumasta tutkimusajanjakson aikana aiheutuneesta vahingosta. Lisäksi todetaan, että vaikka hinnat nousivat korkeimmalle tasolleen helmi-toukokuussa 2022, kuten Eurofer huomautti, ja ne ovat laskeneet tämän huipun jälkeen, ne pysyivät myös tämän ajanjakson jälkeen selvästi korkeammalla tasolla kuin tutkimusajanjaksolla. Nämä olosuhteet huomioon ottaen komissio vahvisti edellä johdanto-osan 244 kappaleessa esittämänsä päätelmät, joiden mukaan kiinteä tulli takaa unionin tuotannonalalle suojan asianomaisista maista tulevalta vahingolliselta polkumyyntituonnilta, samalla kun käyttäjien mainitsemat korkeisiin hintoihin liittyvät huolenaiheet on pyritty ratkaisemaan niin hyvin kuin mahdollista. Joka tapauksessa, kuten edellä johdanto-osan 246 kappaleessa todetaan, jos asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat muuttuvat merkittävästi ja jos tämä muutos on pysyvä ja sen seurauksena polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus heikkenee, toimenpiteiden tasoa ja/tai muotoa voidaan muuttaa.

(249)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja CNS esitti hintasitoumustarjouksen 13 päivänä syyskuuta 2022. Tarjous kuitenkin vastaanotettiin selvästi perusasetuksen 8 artiklassa asetetun määräajan jälkeen, joten komissio hylkäsi sen sillä perusteella, että se toimitettiin myöhässä. Komissio ilmoitti tästä kaikille asianomaisille osapuolille asiakirja-aineistoon liitetyllä ilmoituksella.

(250)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(251)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan siten soveltaa yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(252)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (31). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(253)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(254)

Laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa tuontiin yksilöllisiä polkumyyntitulleja, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esim. lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(255)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti erityisesti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(256)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(257)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(258)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Astir Vitogiannis, Kreikan ulkoministeriö, Baosteel ja CISA väittivät, että toimenpiteet olisi jätettävä väliaikaisesti soveltamatta perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. CSN ja CISA toistivat tämän väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. CISA viittasi myös Saksan ja Euroopan koneteollisuusjärjestön VDMA:n sekä EU:n teknologiateollisuutta edustavan kattojärjestön Orgalimin EU:lle esittämiin julkisiin pyyntöihin jättää väliaikaisesti soveltamatta terästuotteille kaupan suojatoimena asetettu tulli Venäjän federaation Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen takia. Yksikään mainituista artikloista ei kuitenkaan koske erityisesti kromilla elektrolyyttisesti pinnoitettua terästä tai tämän kyseisen erikoistuotteen markkinatilannetta.

(259)

Baosteel ei selittänyt tarkemmin, miksi toimenpiteet olisi tarpeen jättää soveltamatta väliaikaisesti. CISA ja CSN viittasivat tutkimusajanjakson jälkeiseen hintojen nousuun, toimitusketjuihin kohdistuvaan paineeseen sekä kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen ja sen raaka-aineiden rajalliseen saatavuuteen viimeaikaisen geopoliittisen kehityksen vuoksi.

(260)

Astir Vitogiannis väitti, että kromilla elektrolyyttisesti pinnoitetun teräksen saatavuus on rajallinen ja että vahinko ei tule jatkumaan, koska unionin kahden tuottajan yleisesti ottaen hyvistä tuloksista päätellen unionin tuotannonalalle ei väitetysti enää aiheudu vahinkoa. Kreikan ulkoministeriö mainitsi ainoastaan markkinoilla tapahtuneet ennennäkemättömät ja tilapäiset muutokset, joilla se viittasi tutkimusajanjakson jälkeisiin erittäin korkeisiin hintoihin.

(261)

Vastauksessaan komissio muistutti unionin etua koskevan arvioinnin yhteydessä jo esittämistään päätelmistä. Se viittasi erityisesti siihen, että hinnat olivat jo alkaneet laskea, kuten johdanto-osan 216 ja 225 kappaleessa todetaan. Hintojen ei myöskään odoteta nousevan eikä kysynnän kasvavan enempää vuoden 2022 lopun ja vuoden 2023 odotetun talouden hidastumisen vuoksi. Kun otetaan huomioon asianomaisista maista tutkimusajanjaksolla tulleen vahingollisen polkumyyntituonnin laajuutta koskevat päätelmät, ei myöskään ollut näyttöä siitä, että markkinaolosuhteet olisivat tilapäisesti muuttuneet siinä määrin, että asianomaisista maista tulevan tuonnin välitön jatkuminen tarkoittaisi, että unionin tuotannonalalle ei todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa yhdeksän kuukauden aikana. Tämän perusteella komissio päätti, että toimenpiteiden väliaikaista soveltamatta jättämistä koskevia väitteitä ei ole tällä erää tarpeen tarkastella enempää.

(262)

Komissio otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/159 (32) käyttöön tiettyjä terästuotteita koskevan suojatoimenpiteen kolmeksi vuodeksi. Suojatoimenpiteen voimassaoloa jatkettiin 30 päivään kesäkuuta 2024 saakka komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1029 (33). Tarkasteltavana oleva tuote on yksi suojatoimenpiteen soveltamisalaan kuuluvista tuoteluokista. Näin ollen suojatoimenpiteessä vahvistettujen tariffikiintiöiden ylittyessä samasta tuonnista kannettaisiin sekä kiintiön ylittävä tulli että polkumyyntitulli. Koska polkumyyntitoimenpiteiden ja suojatoimenpiteiden kumuloituminen voi johtaa siihen, että kauppaan kohdistuu haluttua suurempi vaikutus, komissio päätti estää polkumyyntitullin ja kiintiön ylittävän tullin samanaikaisen soveltamisen tarkasteltavana olevaan tuotteeseen suojatullin voimassaolon ajaksi.

(263)

Tämä tarkoittaa sitä, että jos täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kiintiön ylittävää tullia aletaan soveltaa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja se ylittää tämän asetuksen mukaisten polkumyyntitullien tason, kannetaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kiintiön ylittävä tulli. Tämän asetuksen nojalla käyttöön otettujen tullien kantaminen jätetään väliaikaisesti soveltamatta suojatullin ja polkumyyntitullin samanaikaisen soveltamisen ajaksi. Jos täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kiintiön ylittävää tullia aletaan soveltaa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja se on asetettu tämän asetuksen mukaisia polkumyyntitulleja alemmalle tasolle, kannetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kiintiön ylittävän tullin lisäksi kyseisen tullin ja tällä asetuksella käyttöön otetuista polkumyyntitulleista korkeamman välinen erotus. Se osa polkumyyntitullien määristä, jota ei kanneta, jätetään väliaikaisesti soveltamatta.

(264)

Asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (34) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(265)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,