(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2022/2434 (2) asetukseen (EU, Euratom) 2018/1046, jäljempänä ’varainhoitoasetus’, sisällytetään monipuolinen varainhankintastrategia ainoaksi komission toteuttamissa lainanotto- ja velanhallintatoimissa käytettäväksi varainhankintamenetelmäksi. Asetuksen (EU, Euratom) 2022/2434 voimaantulon jälkeen monipuolista varainhankintastrategiaa sovelletaan rahoitusapuohjelmiin, joiden perussäädökset tulevat voimaan 9 päivänä marraskuuta 2022 tai sen jälkeen.

(2)

Komission olisi vahvistettava monipuolisen varainhankintastrategian toteuttamista varten tarvittavat järjestelyt. Monipuolisen varainhankintastrategian soveltaminen edellyttää sellaisten sääntöjen hyväksymistä, joiden avulla määritetään, miten aiheutuneet kustannukset kohdennetaan asianomaisiin rahoitusapuohjelmiin sen varmistamiseksi, että kaikki rahoitusapuun liittyvät unionille aiheutuneet kustannukset veloitetaan tuensaajalta.

(3)

Menetelmä, jota käytetään NextGenerationEU-välineeseen liittyvästä monipuolisen varainhankintastrategian toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten jakamiseksi, on vahvistettu komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2021/1095 (3). On aiheellista laajentaa nämä järjestelyt koskemaan myös varainhoitoasetuksen 220 a artiklassa tarkoitettuja monipuolisen varainhankintastrategian mukaisesti toteutettavia lainanotto- ja velanhallintatoimia.

(4)

Takaisinmaksuvelvollisuuden olisi säilyttävä rahoitusavun saajilla varainhoitoasetuksen 220 artiklan 5 kohdan e alakohdan sekä moitteetonta varainhoitoa ja talousarvion tasapainoa koskevien budjettiperiaatteiden mukaisesti. Kaikki kustannukset olisi veloitettava tuensaajilta sellaisen yhden yhtenäisen kustannustenjakomenetelmän perusteella, jolla varmistetaan kustannusten läpinäkyvä ja oikeasuhteinen jakaminen.

(5)

Kustannustenjakomenetelmällä olisi varmistettava, että tuensaajaluokat eivät rahoita toistensa kustannuksia. Lainojen kustannukset olisi kohdennettava kokonaisuudessaan kyseisten lainojen saajille, ja sellaisen tuen kustannukset, jota ei makseta takaisin, olisi kohdennettava EU:n talousarvioon niiden tosiasiallisten kustannusten perusteella, jotka ovat aiheutuneet hankittujen varojen asianomaisen osuuden hankkimisesta ja maksamisesta eri tuensaajille. Menetelmän olisi katettava kaikki lainanotto- ja velanhallintatoimista unionille aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuina kaikki hallinnolliset kustannukset, ja sen avulla olisi varmistettava, että kunkin maksun osalta lasketaan eri kustannusluokat.

(6)

Tuensaajien oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi komission olisi otettava käyttöön yhteinen ja yhtenäinen kustannusmenetelmä, jota sovelletaan kaikentyyppisiin maksuihin (unionin talousarviosta takaisin maksettavat maksut ja tuensaajien takaisin maksamat maksut) ja jolla kustannukset kohdennetaan tuensaajille niiden saamien varojen osuuden perusteella.

(7)

Kustannusten laskenta- ja jakomenetelmässä olisi erotettava toisistaan seuraavat kolme kustannusluokkaa: varainhankintakustannukset, likviditeetinhallintakustannukset ja hallinnolliset kustannukset. Varainhankintakustannukset perustuvat korko- ja muihin kuluihin, jotka komission on maksettava asianomaisten maksujen rahoittamiseksi liikkeeseen lasketuista eri instrumenteista. Likviditeetinhallintakustannukset ovat liikkeeseenlasketuista ja likviditeettitileillä tulevien maksujen kattamiseksi väliaikaisesti varantoina säilytettävistä määristä aiheutuvia kustannuksia. Nämä jatkuvat toiminnan yleiskustannukset kuuluvat olennaisina monipuoliseen varainhankintastrategiaan, ja ne olisi jaettava tasapuolisesti kaikkien tuensaajien kesken. Kolmas kustannusluokka ovat hallinnolliset kustannukset, jotka aiheutuvat monipuolisen varainhankintastrategian toteuttamista varten tarvittavien teknisten ja operatiivisten valmiuksien kehittämisestä ja jotka ovat selvästi seurausta monipuolisen varainhankintastrategian toteuttamisesta.

(8)

Kustannusten oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen kohdentaminen toteutetaan jakamalla maksut ja niihin liittyvät varainhankintavälineet ajanjaksoittain osioihin, jäljempänä ’aikaosiot’. Varainhoitoasetuksen 220 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien rahoitusapuohjelmien mukaisten maksujen lisääminen kustannustenjakomenetelmän soveltamisalaan ei vaikuta aiempiin maksuihin ja niihin liittyviin monipuolisen varainhankintastrategian mukaisesti toteutettuihin lainanottotoimiin, jotka on jo osoitettu aikaosioihin. Kaikkien monipuolisen varainhankintastrategian mukaisesti rahoitettavien lainoihin liittyvien maksujen kustannukset lasketaan ja kohdennetaan samalla tavalla tällaisten maksujen aloittamisesta alkaen. Tämän lähestymistavan tärkeimpänä etuna on, että varainhankintakustannukset ovat samat kaikille samaan aikaosioon osoitetuille maksuille, millä varmistetaan, että lainanotto räätälöidään maksutarpeiden mukaan.

(9)

Olisi varmistettava, että minkään sellaisen ohjelman, johon kustannustenjakomenetelmää sovellettaisiin, kustannusten jakautumiseen ei kohdistu vaikutuksia. Kustannustenjakomenetelmää sovellettaisiin sen hyväksymisestä alkaen NextGenerationEU-välineen puitteissa otettuihin lainoihin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2463 (4) mukaisiin lainoihin, sillä kyseisillä lainoilla on samankaltainen kesto ja rakenne. Sen vuoksi ne voidaan sisällyttää samoihin aikaosioihin. Jos perustetaan uusi rahoitusapuohjelma, jonka kesto ja rakenne ovat erilaiset ja joka todennäköisesti vaikuttaa kustannuksiin, tätä menetelmää olisi tarvittaessa tarkasteltava uudelleen.

(10)

Lainanottotoimien varainhankintakustannukset olisi johdettava kustannuksista, jotka aiheutuvat kaikista sellaisen kuuden kuukauden ajanjakson aikana toteutetuista lainanottotoimista, jolle maksupäivä osuu. Tämä varainhankintakustannusten jakaminen osioihin on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että maksusta veloitettavat varainhankintakustannukset ovat tiiviisti kytköksissä maksun suorittamishetkellä vallitseviin markkinakorkoihin. Tässä lähestymistavassa varainhankinnan tarkat kustannukset vahvistetaan vasta, kun rahoituspooli on saatettu päätökseen kuuden kuukauden aikaosion päättyessä, mutta ohjeelliset hinnat ovat lainansaajien saatavilla ennen kustannusten lopullista vahvistamista. Lainansaajilta tai asetuksen (EU) 2020/2094 (5) 3 artiklan 1 kohdan mukaisten ulkoisten käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa EU:n talousarviosta olisi veloitettava sama maksu. Näin vältetään sattumanvaraisuus, joka on tunnusomaisia perinteiselle back-to-back-menetelmälle. Kyseisessä menetelmässä tuensaajalle aiheutuvat kustannukset perustuivat ehtoihin, jotka voitiin saada sinä nimenomaisena päivänä, jona laina otettiin.

(11)

Kunkin aikaosion olisi oltava aktiivinen kuuden kuukauden ajan alkaen 1 päivästä tammikuuta tai 1 päivästä heinäkuuta. Ensimmäisen aikaosion olisi kuitenkin katettava 1 päivän kesäkuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välinen ajanjakso tämän päätöksen 4 artiklan mukaisesti.

(12)

Vaikka varainhankintakustannukset voivat vaihdella kuuden kuukauden aikaosioiden välillä sellaisten rahoitusoloihin liittyvien erojen vuoksi, joihin komissio ei voi vaikuttaa, komissio hallinnoi lainanotto- ja velanhallintatoimia varmistaakseen, että kullakin aikaosiolla on mahdollisimman pitkälti sama maturiteettiprofiili.

(13)

Komission varainhankintastrategian avulla voidaan hallita paremmin korkoriskiä ja muita rahoitusriskejä. Lainansaajilta perittävät korot pysyvät vakaina, joskin korkojen ajoittainen marginaalinen uudelleenlaskenta on tarpeen silloin, kun rahoituspoolin erääntyviä välineitä on korvattava. Komissio aikoo kehittää valmiuksiaan hyödyntää swapien kaltaisia johdannaisia hallitakseen jäljellä olevaa korkoriskiä ja tarjotakseen lainansaajille mahdollisuuden kiinteäkorkoisiin lainoihin, jos tämä on perusteltua. Kiinteäkorkoisen järjestelyn valitsevien tuensaajien olisi vastattava kaikista kustannuksista, joita tästä vaihtoehdosta aiheutuu.

(14)

Aikaosioon sisältyvien maksujen määrän olisi oltava yhtä suuri kuin siihen kohdennettujen pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrä. Useimmissa tapauksissa hankitut varat maksetaan samassa aikaosiossa ja kohdennetaan samaan aikaosioon kuin niiden hankkimiseen käytettävien pitkäaikaisten varainhankintavälineiden liikkeeseenlasku. Ennakoimattomat viivästykset maksujen suorittamisessa voivat kuitenkin johtaa tilanteisiin, joissa pitkäaikaiseen varainhankintaan perustuvat varat on hankittu mutta niitä ei voida maksaa alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa maksua voidaan lykätä siirtämällä se seuraavaan aikaosioon. Jos näitä varainhankintatarpeita vastaavat varat on kuitenkin jo hankittu ja kohdennettu edelliseen aikaosioon, niitä ei voida käyttää muihin tarpeisiin tässä aikaosiossa. Tällaisissa tilanteissa maksut olisi voitava kohdentaa siihen aikaosioon, johon varainhankintavälineet on kohdennettu. Samaan tapaan olisi voitava kohdentaa seuraavan aikaosion pitkäaikaisia varainhankintavälineitä edelliseen aikaosioon siinä tapauksessa, että edellisen aikaosion pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrä ei riitä kattamaan maksujen määrää.

(15)

Komissio tarvitsee myös käyttöönsä varoja, joiden avulla se voi ennakoida edeltävässä aikaosiossa maksutarpeita, joita syntyy seuraavan aikaosion alkuvaiheessa. Tällaisten tilanteiden huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että komissiolla on käytettävissään edullisin ehdoin varat maksujen suorittamiseksi lähellä aikaosioiden välistä siirtymää, komission olisi voitava kohdentaa pitkäaikaisia varainhankintavälineitä seuraavaan aikaosioon.

(16)

Valmius hallinnoida varainhankintatoimien likviditeettiä turvautumalla lyhtyaikaiseen lainanottoon ja käteisvarojen hallussapitoon vakavaraisuustarkoituksia varten on monipuolisen varainhankintastrategian keskeinen ja määräävä piirre. Komissio voi tällaisen likviditeetinhallinnan avulla vastata kaikkiin maksutarpeisiin ja mukauttaa liikkeeseenlaskua markkinaolosuhteisiin. Tästä valmiudesta aiheutuu kustannuksia, jotka syntyvät siitä, että varoja hankitaan lyhytaikaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskun avulla ja että osaa hankituista varoista säilytetään väliaikaisesti likviditeettitilillä, jotta voidaan varmistaa kyky suorittaa kaikki maksut vaadittaessa. Monipuolisen varainhankintastrategian mukaisilla velanhallintatoimilla voidaan parantaa korkoriskien ja muiden rahoitusriskien hallintaa. Niihin voi sisältyä johdannaisten, kuten swapien, käyttäminen tuensaajille myönnettäviin lainoihin liittyvien korko- tai muiden rahoitusriskien hallitsemiseen tai vakuudellisten tai vakuudettomien rahamarkkinatransaktioiden toteuttaminen. Kustannukset, jotka aiheutuvat omien joukkovelkakirjojen takaisinostosta ja/tai hallussapidosta likviditeetinhallintaa varten, olisi katsottava likviditeetinhallintakustannuksiksi. Tässä päätöksessä olisi vahvistettava perusta näiden likviditeettikustannusten laskemiselle ja niiden oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle perimiselle kaikilta kyseeseen tulevilta hankittujen varojen saajilta asianomaisen vuoden aikana.

(17)

Tiettyyn aikaosioon kohdennettujen pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrää suuremmat kyseisen aikaosion maksutarpeet tai suoritettavat korkomaksut voivat johtaa likviditeettivajeen syntymiseen aikaosiossa. Tiettyyn aikaosioon kohdennettujen pitkäaikaisten varainhankintavälineiden määrää pienemmät kyseisen aikaosion maksutarpeet tai kyseiseen aikaosioon kohdennettuja takaisin maksamatta olevia määriä koskevat takaisinmaksut voivat johtaa likviditeettiylijäämän muodostumiseen. Näiden likviditeettiylijäämien tai -vajeiden kompensointi on välttämätön edellytys monipuolisen varainhankintastrategian toteuttamiselle. Näitä kustannuksia ei pitäisi kattaa asianomaisista aikaosioista, vaan ne olisi erotettava muista kustannuksista ja niitä olisi hallinnoitava osana erillisiä likviditeetinhallinnan yleiskustannuksia. Tässä päätöksessä olisi otettava käyttöön mekanismi likviditeettivajeista tai -ylijäämistä aiheutuvien kustannusten selvittämiseksi, jotta ne voidaan kattaa varainhankintaohjelmasta kokonaistasolla likviditeetinhallintakustannusten muodossa. Komission olisi käytettävä likviditeetinhallintaosiota aikaosioissa mahdollisesti olevan positiivisen tai negatiivisen käteisvarasaldon tasaamiseksi niin, että se vastaa maksujen kokonaismäärää.

(18)

Monipuolisen varainhankintastrategian toteuttaminen edellyttää sellaisten uusien valmiuksien hankkimista, joita tarvitaan, jotta pääomamarkkinoille päästään mahdollisimman edullisin ehdoin ja jotta varmistetaan tällaisen infrastruktuurin jatkuva ja tehokas ylläpito. Tähän sisältyvät kustannukset, joita aiheutuu likviditeettitilien ylläpitämisestä, EU:n velkasitoumuksia ja joukkolainoja koskevien huutokauppojen järjestämisessä tarvittavien valmiuksien hankkimisesta sekä uusien sisäisten tiedonkäsittelyvalmiuksien käyttöönotosta. Tällaiset kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan lainanotto- ja maksutoimista, olisi katsottava yleiskustannuksiksi, joissa erotetaan toisistaan lainanotto- ja maksuinfrastruktuurin luomiseen ja sen ylläpitoon liittyvät kustannukset. Nämä kustannukset olisi otettava huomioon hallintokuluihin liittyvissä palvelukustannuksissa.

(19)

Hallintokuluihin liittyviin palvelukustannuksiin sisältyvät kaikki hallinnolliset kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan monipuolisen varainhankintastrategian toteuttamisesta. Nämä kustannukset ovat joko operatiivisten valmiuksien luomisesta aiheutuvia kertaluonteisia perustamiskustannuksia tai välttämättömiä toistuvia kustannuksia, jotka johtuvat suoraan monipuolisen varainhankintastrategian mukaisista lainanotto- ja velanhallintatoimista ja aiheutuvat ajan kuluessa. Toistuvat kustannukset ovat tiettynä vuonna suoritettaviin maksuihin kohdistettavia säännöllisiä vuotuisia kustannuksia, kun taas perustamiskustannukset olisi kirjattava kertaluonteisiksi kuluiksi.

(20)

Näitä toimia koskevia perustamiseen ja valmiuksien luomiseen liittyviä kustannuksia on aiheutunut jo vuodesta 2021 alkaen, ja ne on jo kohdennettu NextGenerationEU-välineen rahoitusapuohjelmien tuensaajille erityisten perustamiseen liittyvien yleiskustannusten kautta. Sen vuoksi varainhoitoasetuksen 220 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien muiden rahoitusapuohjelmien tuensaajien ei pitäisi vastata tähän aiempaan valmiuksien kehittämiseen liittyvistä kustannuksista vaan ainoastaan kyseisen infrastruktuurin ylläpitoon liittyvistä tulevista menoista. Varainhoitoasetuksen 220 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien rahoitusapuohjelmien hallintokustannusten osuus, NextGenerationEU-välinettä lukuun ottamatta, olisi sen vuoksi rajattava toistuviin kustannuksiin, ja kyseisiä rahoitusapuohjelmia olisi kohdeltava kuten kaikkia muita monipuolisen varainhankintastrategian tuensaajia.

(21)

Hallintokuluihin liittyviin palvelukustannuksiin sisältyvät hallinnolliset kustannukset olisi rajoitettava tyhjentävässä luettelossa mainittuihin hyväksyttäviin kustannuksiin, jotka liittyvät suoraan monipuoliseen varainhankintastrategiaan. Ulkopuolisen konsulttihenkilöstön palkkaamisesta aiheutuvat sopimusperusteiset maksut lisätään hyväksyttävien hallintomenojen luetteloon vuoden 2023 vuotuisen talousarvion yhteydessä tehtyjen sopimusten perusteella. Hyväksyttävien hallintomenojen luettelon laajentamisesta on ilmoitettu jäsenvaltioiden viranomaisille ennen tämän päätöksen hyväksymistä. Yhteenlasketut hallintokuluihin liittyvät palvelukustannukset muodostavat hyvin pienen osan monipuolisen varainhankintastrategian mukaisista toimista aiheutuvista kokonaiskustannuksista.

(22)

Jälkilaskutusprosessilla on tarkoitus varmistaa, että kustannukset peritään takaisin aina seuraavana vuonna siihen saakka, kun monipuolisen varainhankintastrategian mukaisista lainanotto-, velanhallinta- ja maksujenhallintatoimista ei enää aiheudu kustannuksia.

(23)

Asetuksen (EU) 2022/2463 nojalla Ukrainalle myönnettyjen rahoitusapulainojen osalta unioni voi poikkeuksellisesti vastata lainanottoon ja lainanantoon liittyvistä korko- ja hallintokuluista asetuksen (EU) 2022/2463 17 artiklan mukaisesti. Tarvittavat varat saataisiin jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista asetuksen (EU) 2022/2463 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näiden kustannusten laskutus olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava niiden kustannusten laskutuksen kanssa, jotka koskevat asetuksen (EU) 2020/2094 3 artiklan 1 kohdan mukaisista ulkoisista käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista suoritettavia maksuja, ja kyseiset kustannukset olisi koottava yhteen vuosineljänneksittäin.

(24)

Komission olisi annettava vahvistusilmoitus jokaisesta maksusta, mukaan lukien asetuksen (EU) 2020/2094 2 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettu tuki, jota ei makseta takaisin, asetuksen (EU) 2020/2094 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu takaisinmaksettava tuki jäsenvaltioille sekä varainhoitoasetuksen 220 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien rahoitusapuohjelmien nojalla jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle myönnetyt lainat.

(25)

Monipuolisen varainhankintastrategian mukaisten lainojen täytäntöönpanossa on noudatettava vakiomuotoisia rahoitusehtoja (maturiteetti- ja takaisinmaksuprofiili) kunkin maksuerän osalta. Kun on kyse tuesta, jota ei makseta takaisin, vahvistusilmoituksen olisi oltava tärkein peruste, jonka pohjalta kyseiset rahoitusehdot määräytyvät EU:n talousarvion osalta. Vahvistusilmoituksen tarkoituksena on määrittää kustannuksia koskeva maksupyyntö ilmoituksessa esitettyjen rahoitusehtojen pohjalta. Näihin ehtoihin olisi sisällyttävä maksun suorituspäivä, rahoitusavun määrä, varainhankintakustannusten maksupäivä ja eräpäivä. Vahvistusilmoitus muodostaa olennaisen perustan sellaiseen tukeen, jota ei makseta takaisin, liittyvälle EU:n talousarviosuunnittelulle, rahoitusketjuille ja kirjanpidolle.

(26)

Lainasopimuksiin sisältyvissä asianmukaisissa viittauksissa selvennetään, että suoritettujen maksujen kustannukset määritetään soveltamalla tässä päätöksessä vahvistettua menetelmää.

(27)

Tätä päätöstä olisi sovellettava kaikkiin NextGenerationEU-ohjelmaan kuuluviin lainanottotoimiin ja maksuihin, myös niihin, jotka ajoittuvat tämän päätöksen voimaantuloa edeltävälle ajalle,