(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 14 päivänä toukokuuta 2020 vireille perusasetuksen 5 artiklan nojalla polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, joka koski Turkista, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kuumavalssatut levyvalmisteet’ tai ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, tuontia (2).

(2)

Komissio pani 12 päivänä kesäkuuta 2020 vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski saman Turkista peräisin olevan tuotteen tuontia (3).

(3)

Kun valituksen tekijä oli esittänyt asiaa koskevan pyynnön, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella 2020/1686 (4), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 17 päivänä joulukuuta 2020 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista väliaikaisista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 215 ja 216 kappaleessa selitetään, osapuolten esittämät huomautukset eivät johtaneet marginaalien muuttamiseen, koska huomautusten ei katsottu koskevan kirjoitus- tai laskuvirhettä.

(5)

Komissio otti 7 päivänä tammikuuta 2021 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/9 (5), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(6)

Kun oli ilmoitettu olennaisista tosiasioita ja huomioista, joiden perusteella väliaikainen tulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, valituksen tekijä, joidenkin käyttäjien etuja edustava konsortio, pitkiä terätuotteita tuova käyttäjä, otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, yhteen otokseen valittuun vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä oleva tuoja, Turkin teräksenviejien järjestö, jäljempänä ’ÇİB’, ja Turkin viranomaiset toimittivat kirjallisia huomautuksia, joissa ne esittivät kantansa alustaviin päätelmiin. Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi ja sai tarkempia tietoja vahinkomarginaaleja koskevista laskelmista.

(7)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan ja Turkin viranomaisten kanssa.

(8)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(9)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Turkista peräisin olevien raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(10)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan kanssa. Lisäksi yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja pyysi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan väliintuloa perusasetuksen 18 artiklan soveltamiseen liittyen.

(11)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio havaitsi laskuvirheen yhden vientiä harjoittavan tuottajan lopullista polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa. Sen vuoksi kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lähetettiin täydentävät lopulliset päätelmät, ja se esitti lisähuomautuksia täydentävistä päätelmistä.

(12)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne on otettu soveltuvin osin huomioon tässä asetuksessa.

(13)

Koska otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–18 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(14)

Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(15)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(16)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä ’Yhdistynyt kuningaskunta’, lakkasi olemasta Euroopan unionin jäsen 1 päivänä tammikuuta 2021. Näin ollen tämä asetus perustuu tietoihin, jotka koskevat Euroopan unionia ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jäljempänä ’EU27-maat’. Sen vuoksi komissio pyysi valituksen tekijää ja otokseen valittuja unionin tuottajia toimittamaan tietyt osat alkuperäisistä kyselyvastauksistaan siten, että ne koskevat vain EU27-maiden tietoja. Valituksen tekijä ja otokseen valitut unionin tuottajat toimittivat pyydetyt tiedot. Koska väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa julkaistujen makrotaloudellisten indikaattoreiden ja EU27-maita koskevien makrotaloudellisten indikaattoreiden ero johtuu yhden Yhdistyneen kuningaskunnan tuottajan tietojen poisjättämisestä, joidenkin tämän asetuksen taulukkojen tiedot esitetään vaihteluväleinä, jottei paljastettaisi kyseiseen asianomaiseen osapuoleen liittyviä luottamuksellisia tietoja.

(17)

Lopullisten polkumyyntimarginaalien laskemisessa otettiin huomioon otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynti vain EU27-maihin.

(18)

Unionin etua koskevassa arvioinnissa komissio esitti kysymyksen Yhdistyneen kuningaskunnan eron vaikutuksesta kyselyvastauksiin, jotka käyttäjät ja tuojat eli Marcegaglia Carbon Steel SpA, San Polo Lamiere ja Network Steel -ryhmän edustamat käyttäjät ja tuojat olivat toimittaneet. San Polo Lamiere ei reagoinut komission kysymykseen. Muut osapuolet totesivat, että Yhdistyneen kuningaskunnan erolla ei ollut mitään vaikutusta tietoihin, jotka ne olivat jo toimittaneet.

(19)

Komissio ilmoitti 12 päivänä tammikuuta 2021 asiakirja-aineistoon liitetyllä muistiolla (6) Yhdistyneen kuningaskunnan yrityksille ja järjestöille, että niitä ei pidetä enää asianomaisina osapuolina kaupan suojatoimenpiteitä koskevissa menettelyissä. Vain International Steel Trade Association, Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitseva osapuoli, joka edustaa tuojien ja käyttäjien etuja ja joka ilmoittautui asianomaiseksi osapuoleksi, reagoi muistioon toimittamalla perustellut pyynnön pysyä asianomaisena osapuolena menettelyssä. Koska osapuolella on Saksassa keskus, joka edustaa EU:n yrityksiä EU27-maissa, komissio hyväksyi sen pyynnön.

(20)

Turkin viranomaiset katsoivat, että Yhdistyneen kuningaskunnan eron vuoksi 7 päivänä tammikuuta 2021 käyttöön otetut toimenpiteet olivat perusteettomia ja laittomia, koska ne perustuivat EU28-maiden tietoihin. Turkin viranomaiset pyysivät 29 päivänä tammikuuta 2021 komissiota päättämään väliaikaiset toimenpiteet ja tekemään analyysin sellaisten tietojen perusteella, joista Yhdistynyt kuningaskunta on jätetty pois. Komissio piti Turkin viranomaisten pyyntöä perusteettomana, koska väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön asianomaisille osapuolille vuonna 2020 – jolloin unionissa oli vielä 28 jäsenvaltiota – ilmoitettujen päätelmien perusteella.

(21)

Lisäksi Turkin viranomaiset ja kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että väliaikaiset toimenpiteet saisivat olla voimassa enintään kolme kuukautta Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kaupasta tehdyn Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Turkin tasavallan välisen sopimuksen (7), jäljempänä ’Turkki-EHTY-sopimus’, 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio kuitenkin katsoo, että Turkki-EHTY-sopimuksen 11 artiklan määräykset ovat merkityksellisiä vain, jos vahinkoa kärsinyt osapuoli nimenomaisesti vetoaa kyseiseen artiklaan. Tässä tutkimuksessa komissio ei vedonnut Turkki-EHTY-sopimuksen 10 tai 11 artiklan määräyksiin eikä sillä näin ollen ollut velvollisuutta ottaa väliaikaisia toimenpiteitä käyttöön perusasetuksessa säädettyä kuuden kuukauden kestoa lyhyemmäksi ajaksi.

(22)

Alustavassa vaiheessa eräs haarukkatrukkien sekä nostotrukkien ja rakennuskoneiden osien valmistaja pyysi kuumavalssattujen pitkien terästuotteiden jättämistä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Komissio vahvisti alustavasti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, että kuumavalssatut pitkät terästuotteet eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin, koska 6–12 metriä pitkä kuumavalssattu tanko on pitkä tuote eikä teräslevytuote.

(23)

Osapuoli toisti pyyntönsä alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Se huomautti, että kyseiset tuotteet kuuluvat edelleen tuotteen määritelmään ja niihin näin ollen sovelletaan toimenpiteitä. Sen vuoksi se pyysi yli 6 000 mm:n pituisten tuotteiden jättämistä määritelmän ulkopuolelle, jotta samat tuotteet eli CN-koodiin 7226 91 91 – joka on yksi toimenpiteiden piiriin kuuluvista CN-koodeista – kuuluvat tietyt pitkät kuumavalssatut tangot jätettäisiin määritelmän ulkopuolelle. Komissio totesi, että osapuolen ehdottamaa poisjättämistä ei voitu toteuttaa, koska siihen sisältyisi tiettyjä kuumavalssattuja levyvalmisteita, joiden on tarkoitus kuulua toimenpiteiden piiriin. Tähän liittyen valituksen tekijä huomautti, että 10 000 mm:n pituutta voidaan soveltaa kuumavalssattujen levyvalmisteiden keloihin ja tietyssä määrin jopa tiettyihin määrämittaan leikattuihin kuumavalssattuihin levyvalmisteisiin, minkä vuoksi ominaisuus ei koske yksinomaisesti poisjättämisen kohteena olevia tuotteita. Valituksen tekijä oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että kuumavalssattujen pitkien terästankovalmisteiden ei ollut tarkoitus kuulua tutkimuksen soveltamisalaan.

(24)

Komissio totesi, että haarukkatrukkien valmistajan pyynnössä olevat tuotteet eroavat perusominaisuuksiltaan kuumavalssatuista levyvalmisteista paksuutensa ja leveytensä eivätkä niinkään pituutensa vuoksi, ja niiden paksuus ja leveys tekevät niistä eri tuotteita, joilla on erilainen käyttötarkoitus. Sen vuoksi tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin ”tuotteet, joiden a) leveys on enintään 350 mm ja b) paksuus vähintään 50 mm, tuotteen pituudesta riippumatta”.

(25)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Erdemir Romania S.R.L. pyysi CN-koodiin 7225 19 10 kuuluvien kuumavalssattujen ei-kidesuunnattujen piiseosteisten sähköteknisten tuotteiden jättämistä määritelmän ulkopuolelle, koska se ostaa tällaisia tuotteita ainoastaan emoyhtiöltään Erdemiriltä Turkista unionin tuottajien väitettyjen käytäntöjen (korkeat hinnat ja suppea tarjonta) vuoksi ja koska tähän ei väitetysti liity kilpailua unionin tuottajien kanssa. Erdemir Romania S.R.L väitti, että jos kyseisiä tuotteita ei jätetä tutkimuksen ulkopuolelle, tämä vaikuttaisi kielteisesti yritykseen ja koko Romanian talouteen.

(26)

Kyseinen poisjättämistä koskeva pyyntö koskee tuotantopanoksena käytettävien kuumavalssattujen levyvalmisteiden toimittamista sähköteknisen teräksen valmistajalle Romaniassa sen emoyhtiöltä Erdemiriltä Turkista. Komissio katsoo, että tämä tuotantopanosmateriaali ei ole erilainen, vaan sillä on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset kuin muilla toimenpiteiden kohteena olevilla kuumavalssatuilla levyvalmisteilla, ja ne ovat keskenään vaihdettavissa. Näin ollen komissio hylkäsi CN-koodiin 7225 19 10 kuuluvien kuumavalssattujen ei-kidesuunnattujen piiseosteisten sähköteknisten tuotteiden poisjättämistä koskevan pyynnön. Lisäksi useat unionin tuottajat tuottavat kuumavalssattuja ei-kidesuunnattuja piiseosteisia sähköteknisiä tuotteita, jotka ovat suorassa kilpailussa tuotujen tuotteiden kanssa. Mitä tulee pyynnön esittäneeseen osapuoleen kohdistuvaan vaikutukseen, komissio ei ymmärtänyt, miksi tuotteen pysyminen määritelmän piirissä olisi osapuolen mukaan ”katastrofaalista”, kun otetaan huomioon emoyhtiöön sovellettavan polkumyyntitullin taso.

(27)

Koska tuotteen määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28–33 kappaleessa esitetyt päätelmät, sellaisina kuin ne ovat tarkistettuna edellä 24 kappaleessa.

(28)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai polkumyyntiä koskevista alustavista ja lopullisista päätelmistä kirjallisia huomautuksia otokseen valituilta kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja valituksen tekijältä.

(29)

Tarkemmat tiedot perusasetuksen 18 artiklan soveltamisesta kahden etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan toimittamiin tietoihin, jotka koskivat kotimarkkinamyyntiin liittyviä kuljetuskustannuksia, esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 ja 56–59 kappaleessa.

(30)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittava tuottajaa vastusti perusasetuksen 18 artiklan soveltamista kotimaan kuljetuskustannuksiin ja väitti, että artiklan soveltamisedellytykset eivät täyty tässä tapauksessa. Jos komissio päättelee toisin, vientiä harjoittavien tuottajien mukaan komissio voisi tehdä oikaisun kotimaan kuljetuskustannuksiin vain niiden toimitusreittien osalta, joita koskevia yritysten tietoja pidettiin virheellisinä.

(31)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavien tuottajien väitettä ja tuki sitä, että komissio oli alustavasti soveltanut perusasetuksen 18 artiklaa kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneisiin kuljetuskustannuksiin.

(32)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä. Ensinnäkin ne väittivät, että kuumavalssattujen levyvalmisteiden kuljetuksesta aiheutuneiden kustannusten yksilöiminen tuottajan ja ryhmään kuuluvan toisen yrityksen välillä ei ole enää tarpeen, koska komissio päätti laskea polkumyyntimarginaalin erikseen molemmille ryhmään kuuluville yrityksille. Toiseksi ne totesivat, että komission olisi pitänyt käyttää tietoja, jotka toimitettiin vastauksena 18 artiklan soveltamisesta ilmoittavaan kirjeeseen, ja oikaista vain niiden toimitusreittien kuljetuskustannuksia, joissa ryhmään kuuluvan etuyhteydessä olevan yrityksen varasto/satama oli mukana välittäjänä toimivana myynti- tai jakelupisteenä. Yritys pyysi myös kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan osallistumista, ja kuuleminen järjestettiin 6 päivänä toukokuuta 2021.

(33)

Komissio analysoi väitettä ja päätteli, että perusasetuksen 18 soveltaminen kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneisiin kuljetuskustannuksiin oli perusteltua. Vaikka näiden kahden yrityksen osalta tehtiin erilliset laskelmat niiden alustavista päätelmistä esittämien huomautusten jälkeen, ne pysyivät etuyhteydessä olevina osapuolina, joten sisäiset kuljetuskustannukset olivat edelleen merkityksellisiä. Asiakirjoissa, jotka yritykset toimittivat väitteensä tueksi, ei esitetty mitään uusia tietoja eikä niissä ollut kaikista tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kotimarkkinamyyntiin liittyvistä toimitusreiteistä selvää ja kattavaa erittelyä, jonka perusteella komissio olisi pystynyt yksilöimään – ja sen vuoksi tarkastamaan – selvästi kaikki liiketoimet, joissa etuyhteydessä olevan yrityksen varasto/satama oli mukana välittäjänä toimivana myynti- tai jakelupisteenä. Asiakirja-aineiston tietojen perusteella ei voitu riittävällä varmuudella sulkea pois sitä, että ei olisi mitään muita toimitusreittejä, joista myös olisi jätettävä huomiotta jotkin sisäiset kuljetuskustannukset.

(34)

Neuvonantajan suositusten mukaisesti komissio arvioi uudelleen vientiä harjoittavien tuottajien kotimaan kuljetuskustannuksiin tehdyn oikaisun oikeasuhteisuutta. Komissio huomauttaa, että perusasetuksen 18 artiklan soveltaminen koski ainoastaan muutamia myyntitapahtumia kotimarkkinoilla (noin 10 prosenttia yhden ja noin 20 prosenttia toisen ryhmään kuuluvan vientiä harjoittavan tuottajan osalta) ja komissio oikaisi ainoastaan asiakkaalle toimitetut myyntitapahtumat. Näin ollen suurimpaan osaan kotimaan myyntitapahtumista tehdyt oikaisut pysyivät ennallaan. Vaikka komissio sovelsi käytettävissä olevia tietoja, se ei hylännyt kuljetuskustannuksia koskevaa oikaisua kokonaan. Sen sijaan se käytti yritysten toimittamia tosiasiallisia tietoja arvioidakseen kuljetuskustannukset reiteillä, joilla etuyhteydessä olevan välityspisteen osallistuminen oli epäselvää. Näin ollen komissio katsoi, että ottaen huomioon tosiseikat ja vientiä harjoittavien tuottajien tarve perustella pyydetyt oikaisut, kotimaisiin myyntitapahtumiin liittyviä kuljetuskustannuksia koskevien oikaisujen määrittämiseen sovellettu lähestymistapa oli oikeasuhteinen eikä kohtuuton.

(35)

Sen vuoksi väite hylättiin ja komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56–59 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(36)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–49 kappaleessa.

(37)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi, että määrittäessään sen tuotantokustannuksia komissio täsmäyttäisi ostetun tuotantopanoksen uudelleenlasketut kustannukset sen kirjanpitoon.

(38)

Komissio arvioi pyynnön ja totesi sen perustelluksi. Menetelmä, jota komissio alustavassa vaiheessa käytti ostettujen tuotantopanosten kustannusten uudelleenkohdentamiseen, jotta voitiin ottaa huomioon tuotteen teknisissä ominaisuuksissa olevista eroista johtuva kustannusten ero, johti kyseisen tuotantopanoksen korkeampiin kokonaiskustannuksiin, jotka eivät vastanneet vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoa. Sen vuoksi pyyntö hyväksyttiin ja komissio tarkisti ostetun tuotantopanoksen kustannuksia lopullisissa laskelmissa.

(39)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi komissiota hyväksymään tuotantokustannusten määrittämisessä sen ilmoittaman sähkökompensaation. Se väitti, että alustavissa päätelmissä komissio oli ymmärtänyt väärin yrityksen aseman Turkin sähkömarkkinoilla ja Turkin YEKDEM-järjestelmän, joka on uusiutuvan energian tukimekanismi, toimintaperiaatteen. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja selitti, että markkinatoimija (EPIAS) myy uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä markkinaosapuolille tietyllä hinnalla. Jos markkinahinta, jolla EPIAS oli ostanut tämän sähkön, osoittautuu myöhemmin tätä hintaa alemmaksi, ero korvataan sähkön ostajille. Sen vuoksi yritys väitti, että sähkökompensaatio on tarpeen, koska se kuvastaa sen sähkön nettokustannuksia, joissa on otettu huomioon korvaus.

(40)

Komissio analysoi toimitetut uudet selitykset ja päätteli, että pyyntö oli perusteltu. Näin ollen pyyntö hyväksyttiin ja sähkökompensaatio sisällytettiin tuotantokustannuksiin yrityksen lopullisessa polkumyyntilaskelmassa.

(41)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotantokustannusten laskelmissa komission olisi pitänyt ottaa huomioon vain kotimarkkinoilla myytyjen kuumavalssattujen levyvalmisteiden kustannukset, jotka tuottaja oli toimittanut erillään unioniin vietyjen valmisteiden kustannuksista, eikä määrittää yhtä tuotantokustannusta kuumavalssatuille levyvalmisteille yhdistämällä toimitetut kaksi kustannustietokokonaisuutta. Yritys väitti, että tällaisessa lähestymistavassa ei oteta huomioon sitä, että tuotevalikoima yhden tuotevalvontakoodissa määritetyn tuotelajin sisällä voi vaihdella markkinakohteen mukaan.

(42)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väitettä ja totesi, että jos kaksi tai useampia tuotteita kuuluu samaan tuotevalvontakoodiin, niiden tuotantokustannusten pitäisi olla samat, vaikka tuottaja pitää niitä erilaisina omassa kustannuslaskentajärjestelmässään. Sen vuoksi ne olisi ilmoitettava samassa tuotantokustannustaulukossa.

(43)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, jonka mukaan normaaliarvon laskemisessa olisi pitänyt ottaa huomioon vain kotimarkkinamyynnin tuotantokustannukset, jotka ilmoitettiin erillään unioniin suuntautuvan myynnin tuotantokustannuksista.

(44)

Komissio katsoi, että vientiä harjoittava tuottaja ei osoittanut, että tuotantokustannuksissa olisi ollut markkinakohteen mukaan mitään sellaisia tosiseikkoihin perustuvia eroja, jotka oikeuttaisivat erilliseen kustannusten laskentaan. Väitetyt kustannusten erot syntyivät, koska yritys toimitti tuotantokustannukset sisäisten koodiensa eikä tuotevalvontakoodien perusteella. Komissio katsoi, ettei ole mitään syytä erottaa toisistaan kotimarkkinoilla myytyjen ja vietyjen tuotteiden tuotantokustannuksia, jos tuotantoprosessissa ei ole tosiasiallisia eroja. Koska vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että samaan tuotevalvontakoodiin kuuluvan vientiin ja kotimarkkinamyyntiin tarkoitetun tuotteen tuotantoprosessi olisi erilainen, komissio päätteli, että se ei voinut hyväksyä kahdenlaisia kustannuksia. Sen vuoksi väite hylättiin.

(45)

Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa esittivät huomautuksia kotimaisten myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskemisesta, etenkin joidenkin rahoituserien, kuten rahoitustulojen, valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden sekä satunnaisten tuottojen ja tappioiden poisjättämisestä tai alustavasta uudelleenkohdentamisesta myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskemisessa.

(46)

Valituksen tekijä vastusti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa vientiä harjoittavien tuottajien väitteitä ja totesi, että poisjätetyt määrät eivät liittyneet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin vaan yritysten muuhun toimintaan, kuten pankkitalletuksiin ja uudelleenarvostustoimiin.

(47)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen nämä kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa toistivat väitteensä, jotka koskivat myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskemista.

(48)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa kyseenalaisti sen, että komissio luokitteli uudelleen jotkin menot myytyjen tavaroiden kustannuksista myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin tai tuotantokustannuksiin (kuten käyttämättömästä kapasiteetista aiheutuvat kustannukset, käyttämättömien raaka-aineiden varaukset) vaikkei se tehnyt samoin tiettyjen muiden menojen osalta, jotka ilmoitettiin myytyjen tavaroiden kustannuksissa. Yritykset väittivät lisäksi, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon toteutuneet valuuttakurssivoitot/-tappiot samoin kuin arvostuseroista johtuvat voitot/tappiot. Yritykset väittivät vielä, että kuljetukseen liittyvien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten osittaista uudelleenluokittelua yleisiksi myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiksi ei olisi pitänyt tehdä ryhmään kuuluvan etuyhteydessä olevan kauppiaan osalta, koska sille ei aiheutunut sisäisiä kuljetuskustannuksia. Jälkimmäinen väite toistettiin täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät erityisesti, että asia ei voinut koskea etuyhteydessä olevaa kauppiasta, koska se oli kuljetusketjun viimeinen lenkki.

(49)

Mitä tulee myytyjen tavaroiden kustannuksissa ilmoitettujen menojen uudelleenluokitteluun, yritys oli ilmoittanut tiettyjä menoja, jotka eivät sisältyneet tuotantokustannuksiin eivätkä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin. Näin ollen komissio katsoi, että menot jäisivät virheellisesti pois normaaliarvon määrittämisestä, jos niitä ei luokiteltaisi uudelleen kumpaankaan näistä luokista. Samalla komissio katsoi, että menot, joita ei luokiteltu uudelleen, joko eivät liittyneet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin (esim. johdannaisliiketoimet) tai niiden yhteys tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin ei ollut selvä (esim. raaka-aineiden hinnanerot).

(50)

Valuuttakurssivoittojen/-tappioiden osalta komissio katsoi, että arvostuserojen voitot/tappiot johtuvat toimien sulkemisesta eivätkä näin ollen liittyneet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin. Yritykset selittivät lisäksi, että valuuttakurssivoitot/-tappiot johtuivat euro- tai liiramääräisistä toimista, koska niiden kirjanpitovaluutta oli Yhdysvaltojen dollari. Koska kotimarkkinamyynti tapahtui dollareina, komissio katsoi, että valuuttakurssivoittojen/-tappioiden ei voida katsoa johtuneen kotimarkkinamyynnistä, minkä vuoksi ne olisi otettava huomioon määritettäessä tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettyjä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia.

(51)

Mitä tulee niiden sisäisten kuljetuskustannusten uudelleenluokitteluun, joihin perusasetuksen 18 artiklan säännöksiä sovellettiin (ks. 29–35 kappale), komissio katsoi ongelman esiintyvän koko yritysryhmän tasolla, mukaan lukien etuyhteydessä oleva kauppias. Komissio huomautti etuyhteydessä olevan kauppiaan osalta, että yrityksellä oli toimitiloja neljässä eri paikassa. Sen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tavarat kuljetettiin ensin johonkin muuhun sijaintipaikkaan ennen kuin ne lähetettiin asiakkaalle tai asiakas nouti ne.

(52)

Näin ollen komissio vahvisti alustavassa vaiheessa soveltamansa lähestymistavan ja hylkäsi kahden etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan esittämät väitteet.

(53)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vastusti sitä, että komissio ei ottanut huomioon valuuttakurssivoittoja/-tappioita, satunnaisia tuottoja ja rahoitustuloja, jotka yritys ilmoitti myynti-, yleis- ja hallintokustannuksissaan. Lisäksi se väitti, että komissio poisti myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista rahoitustulot muttei rahoitusmenoja.

(54)

Kirjanpitokäytäntönsä perusteella kyseinen yritys ei kyennyt ilmoittamaan erikseen toteutuneita valuuttakurssivoittoja/-tappioita, jotka liittyvät suoraan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin. Sen vuoksi komissio ei pystynyt määrittämään ilmoitettujen valuuttakurssivoittojen/-tappioiden tosiasiallista määrä, joka olisi otettava huomioon myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskemisessa.

(55)

Komissio huomauttaa, että alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa yritys väitti, että satunnaiset tuotot koskivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynti- ja tuotantotoimintaa. Yritys ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä tämän väitteen tueksi. Lisäksi komissio selvensi, että se hylkäsi vain yhden satunnaisissa tuotoissa ilmoitetun erän, jonka luonnetta ei voitu määrittää yrityksen toimittamien tietojen perusteella.

(56)

Komissio tarkasteli huolellisesti myös tietoja, jotka oli ilmoitettu rahoitustuloihin ja -menoihin kuuluviksi. Komissio hylkäsi yrityksen rahoitustuloja koskevan pyynnön, koska se ei liittynyt yrityksen päivittäiseen tuotanto- ja myyntitoimintaan vaan pikemminkin rahoitustoimintaan, jolla ei ollut yhteyttä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin. Yrityksen toimittamien tietojen perusteella komissio sitä vastoin katsoi, että yritykselle aiheutuneet rahoitusmenot liittyivät sen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotanto- ja myyntitoimintaan.

(57)

Näin ollen komissio vahvisti alustavassa vaiheessa soveltamansa lähestymistavan ja hylkäsi vientiä harjoittavan tuottajan esittämät väitteet.

(58)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission ei olisi pitänyt jättää huomiotta sen alustavassa vaiheessa toimittamia tietoja, koska ei ole olemassa ajallista poikkeusta, joka antaisi komissiolle mahdollisuuden tehdä näin, kunhan tiedot toimitetaan tutkimuksen määräaikojen kuluessa ja tiedot toimittava asianomainen osapuoli toimii yhteistyössä komission kanssa.

(59)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja kiisti alustavassa vaiheessa oikaisut, jotka komissio teki sen ristiintarkastettuihin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin, ja toimitti niihin liittyviä tarkempia tietoja. Komissio oli kohdentanut uudelleen tietyt myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, jotka yritys oli alun perin kohdentanut muihin tuotteisiin, mukaan lukien yrityksen itsensä valmistamien kuumavalssattujen levytuotteiden tuotantopanokset. Komissio tarkasteli toimitettuja lisätietoja huolellisesti ja päätteli, että tiedot eivät osoittaneet, että komission käyttämä menetelmä myynti-, yleis- ja hallintokustannusten uudelleenkohdentamiseksi olisi kohtuuton tai aiheeton, etenkin kun otetaan huomioon, että tuottaja ei ollut ilmoittanut tietoja eikä kohdentanut näitä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia asianmukaisesti etätarkastuksessa ja että se oli hyväksynyt alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytettyihin tuotantopanoksiin liittyvät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset voitaisiin kohdentaa tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(60)

Yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä vastusti alustavaa päätöstä yhdistää ryhmän kahden tuotantoyksikön kustannus- ja myyntiedot ryhmän polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa. Se väitti, että komission olisi sen sijaan pitänyt laskea ensin kahden etuyhteydessä olevan tuottajan yksilölliset polkumyyntimarginaalit niiden omien normaaliarvojen ja vientihintojen perusteella ja laskea sen jälkeen yksi painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali koko ryhmälle tällä perusteella.

(61)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavan tuottajan väitettä ja totesi, että komissio oli oikeassa käsitellessään yrityksiä yhtenä yksikkönä, kun otetaan huomioon ryhmän taloudellisen toiminnan luonne.

(62)

Komissio päätteli, että koska ryhmän kumpikin vientiä harjoittava tuottaja toimitti omat kustannus- ja myyntitietonsa siten, että niiden tuottamien tuotteiden kustannus- ja myyntitiedot voitiin erottaa toisistaan ja niitä voitiin seurata, oli mahdollista ja tarkempaa laskea kaksi erillistä polkumyyntimarginaalia ja yhdistää ne sitten koko ryhmää koskevaksi yhdeksi painotetuksi keskimääräiseksi polkumyyntimarginaaliksi. Sen vuoksi ryhmän väite hyväksyttiin ja sen polkumyyntimarginaali laskettiin vastaavasti.

(63)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli väärässä sisällyttäessään alustavasti joitakin käyttämättömään kapasiteettiin liittyviä menoja sen tuotantokustannuksiin ja että tällaiset menot koskivat vain muita kuin tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta.

(64)

Komissio analysoi vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot ja totesi väitteen perustelluksi. Käyttämättömään kapasiteettiin liittyvien menojen alustava sisällyttäminen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kustannuksiin johtui sitä tuoteluokkaa, johon nämä kustannukset liittyivät, koskevasta väärinkäsityksestä. Sen vuoksi väite hyväksyttiin ja kyseiset käyttämättömään kapasiteettiin liittyvät menot poistettiin vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannuksista.

(65)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, jonka mukaan huomioon olisi otettava siihen etuyhteydessä olevalle tavarantoimittajalle levyaihioiden (kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotantopanos) tuotannosta tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset eikä etuyhteydessä olevan tavarantoimittajan veloittamia ostohintoja. Lisäksi yritys huomautti, että tällainen lähestymistapa oli asianmukainen, koska alustavassa vaiheessa komissio yhdisti kahden etuyhteydessä olevan tuottajan toimittamat tiedot ja teki yhden polkumyyntimarginaalia koskevan laskelman.

(66)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavan tuottajan väitettä, jonka mukaan levyaihioiden kustannukset olisi ilmoitettava vientiä harjoittavalle tuottajalle aiheutuneina kustannuksina. Koska levyaihioita ei siirretty kustannusten tasolla vaan sitä korkeammalla tasolla, etuyhteydessä olevan tavarantoimittajan levyaihioiden kustannusten huomioon ottaminen vääristäisi laskelmia.

(67)

Komissio toteaa, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti normaaliarvon laskemisessa käytettyjen kustannusten on kuvastettava kohtuullisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia sellaisina kuin ne on kirjattu yrityksen kirjanpitoon. Väitteen esittäneen vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpidossa levyjen kustannukset oli kirjattu etuyhteydessä olevalle tavarantoimittajalle maksetun ostohinnan tasoisina. Levyaihioiden myyntihinta vientiä harjoittavalle tuottajalle oli verrattavissa myyntihintaan etuyhteydettömille osapuolille, ja komissio katsoi, että hinnat kuvastivat kohtuullisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia. Lisäksi komissio piti näitä kahta tuottajaa erillisinä yksikköinä ja teki kaksi erillistä polkumyyntilaskelmaa, joten alustavassa vaiheessa yhdistettyjä laskelmia koskeva väite oli merkityksetön. Sen vuoksi komissio vahvisti alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät.

(68)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio toimi virheellisesti oikaistessaan alustavasti rautamalmipellettien kustannukset vahvistaessaan kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotantokustannuksia. Oikaisu tehtiin, koska pellettien kustannukset perustuivat etuyhteydessä olevilta osapuolilta tehtyjen ostojen hintoihin, jotka eivät kuvastaneet tosiasiallisia markkinahintoja. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että jos oikaisu tehdään, vain osa tästä johtuvista lisäkustannuksista olisi kohdennettava tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon, koska rautamalmipellejä käytetään myös muiden tuotteiden tuotannossa.

(69)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavan tuottajan väitettä ja tuki komission tekemää oikaisua rautamalmipellettien kustannuksiin, koska etuyhteydessä oleville yksiköille maksettu ostohinta ei ollut markkinaehtoinen.

(70)

Komissio vahvisti alustavan päätelmänsä, jonka mukaan vientiä harjoittavan tuottajan rautamalmipellettien hintaan tehty oikaisu oli perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarpeen, koska pelletit ostettiin lähes yksinomaisesti etuyhteydessä olevilta osapuolilta hinnoilla, joiden ei todettu olevan markkinaehtoisia. Sen vuoksi ne korvattiin yrityksen ilmoittamilla etuyhteydettömillä ostohinnoilla. Väitettä, jonka mukaan vain osa oikaisusta aiheutuvista lisäkustannuksista olisi kohdennettava tutkimuksen kohteena olevaan tuotantoon, ei tuotu esiin yrityksen kyselyvastauksessa eikä sitä koskevien tietojen paikkansapitävyyttä voitu tarkastaa näin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta. Sen vuoksi väite hylättiin.

(71)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteen, jonka mukaan rautamalmipellettien ostohinta etuyhteydessä olevilta osapuolilta oli markkinaehtoinen, ja kiisti tavan, jolla komissio laski oikaisun kohdentamalla kaikki lisäkustannukset tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, koska sen mukaan rautamalmipellettejä käytetään myös muiden tuotteiden tuotannossa. Viimeksi mainitun seikan osalta yritys kiisti myös komission päätelmän, jonka mukaan menojen kohdentamisesta toimitetut tiedot olivat uusia eikä niitä voitu ristiintarkastaa.

(72)

Komissio arvioi huolellisesti yrityksen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämiin huomautuksiin sisältyvät väitteet ja tiedot. Komissio totesi, että etuyhteydessä oleva rautamalmipellettien toimittaja myi raaka-aineen vientiä harjoittavalle tuottajalle voittomarginaalilla. Voittomarginaali oli kuitenkin paljon alempi kuin vientiä harjoittava tuottaja väitti ja paljon alempi kuin se, jota sovellettiin ryhmän yritysten väliseen myyntiin ryhmän siirtohinnoittelupolitiikan mukaisesti, minkä vuoksi se ei näyttänyt kuvastavan markkinaehtoisen liiketoimen voittomarginaalia. Yritys ei myöskään toimittanut mitään muuta näyttöä, joka olisi osoittanut, että voittomarginaali kuvastaisi riippumattoman kauppayhtiön vaatimaa kohtuullista tasoa. Mitä tulee kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotannossa käytettyjen rautamalmipellettien osuuteen, komissio totesi, että yritys ilmoitti erikseen rautamalmin ostoista useissa eri muodoissa. Yritys kuitenkin ilmoitti kuumavalssattujen levytuotteiden tuotannossa käytetyn rautamalmin kustannukset ilman erittelyä, minkä vuoksi ei ollut mahdollista vahvistaa rautamalmipellettien tarkempaa kulutusta kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotannossa. Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan kyselyvastauksensa liitteenä toimittaman kapasiteettiraportin tiedot viittaavat siihen, että kaikki ostetut rautamalmipelletit käytettiin kokonaisuudessaan yrityksen ilmoittaman kuumavalssattujen levyvalmisteiden määrän tuottamiseen. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen lopullisesti.

(73)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission ei pitäisi lisätä ylimääräisiä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sen kotimarkkinamyyntiin, joka tapahtui ryhmään kuuluvan etuyhteydessä olevan tuottajan kautta, siten että se kuvastaisi etuyhteydessä olevan kauppiaan osallistumista. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kotimarkkinamyyntiin osallistunut etuyhteydessä oleva yritys laskutti aiheutuneet myynti- ja yleismenot, myös voittomarginaalin, ryhmän siirtohinnoittelukäytännön mukaisesti. Sen vuoksi vientiä harjoittavan tuottajan mukaan etuyhteydessä olevalle kauppiaalle aiheutuneet kustannukset näkyivät jo sen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksissa. Tähän liittyen vientiä harjoittava tuottaja viittasi etuyhteydessä olevan yrityksen veloittamaan ryhmän sisäiseen palvelumaksuun.

(74)

Komissio huomautti ensinnäkin soveltaneensa kotimarkkinamyyntiin osallistuneen kauppiaan myynti-, yleis- ja hallintokustannusten huomioon ottamisessa varovaista lähestymistapaa eikä käyttäneensä etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia vaan erään toisen ryhmään kuuluvan etuyhteydessä olevan yrityksen, joka toimi puhtaasti kauppiaana tiettyjen kotimarkkinoiden myyntitapahtumien osalta. Komissio katsoi, että etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan myynti-, yleis- ja hallintokustannukset olivat kohtuuttoman korkeat, kun taas etuyhteydessä olevan kauppiaan myynti-, yleis- ja hallintokustannusten voitiin katsoa olevan kohtuullisella tasolla etuyhteydessä olevan tuottajan kotimarkkinamyynnissä hoitamien tehtävien osalta. Lisäksi komissio totesi, että etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava tuottaja veloitti kyseiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta ryhmän sisäisen palvelumaksun. Yritysten toimittamien tietojen perusteella komissio ei kyennyt päättelemään, oliko vientiä harjoittavalta tuottajalta veloitetuissa palveluissa kyse kustannuksista, jotka aiheutuivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen jälleenmyynnistä kotimarkkinoilla, koska kirjanpitoon viedyt liiketoimet ja/tai toimitetut laskut oli kaikki merkitty vain ryhmän sisäisiksi palveluiksi. Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon viedyt ja tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kohdennetut menot ryhmän sisäisistä palveluista edustivat mitättömän pientä osuutta nettomyynnistä. Ottaen huomioon epävarmuuden kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon vietyjen ryhmän sisäisten palvelujen luonteesta ja noudattaen alusta lähtien omaksuttua varovaista lähestymistapaa komissio hylkäsi väitteen.

(75)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 51 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(76)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52–68 kappaleessa.

(77)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, jonka mukaan se muodostaa yhden taloudellisen yksikön siihen etuyhdessä olevan ja Turkissa sijaitsevan kauppiaan kanssa, joka myi tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ja tämän vuoksi se kiisti alustavasti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla vientihintaansa tehdyt oikaisut. Yritys viittasi aiempiin tuomioistuimessa käsiteltyihin asioihin, jotka koskivat tuottajan harjoittamaa vähäistä suoraa vientiä, ja väitti, että se ei ollut tarpeeksi yhtä taloudellista yksikköä koskevan väitteen hylkäämiseen. Yritys väitti myös, että tuottajan harjoittama suora myynti kotimarkkinoilla on merkityksetöntä määritettäessä, onko vientipuolella olemassa yksi taloudellinen yksikkö, ja että väitteen arvioinnin kannalta keskeistä on se, onko etuyhteydessä oleva kauppias tuottajan määräysvallassa.

(78)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavan tuottajan väitettä toteamalla, että tuottavan yksikön harjoittama suora myynti osoittaa, että kauppias toimii etuyhteydessä olevana jälleenmyyjänä, ja tuki komission vientihintaan tekemiä oikaisuja.

(79)

Komissio analysoi huomautuksia ja asiakirja-aineistossa olevaa näyttöä, erityisesti tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan välistä puitesopimusta. Komissio totesi, että puitesopimuksessa määritetään myydyistä tavaroista maksettava palkkio ja että valmistaja hoiti tehtäviä, jotka yleensä liittyvät myyntiosastoon, kun taas etuyhteydessä olevan kauppiaan tehtävät vastasivat valmistajan vientitoimintaan liittyvää palvelua suorittavan edustajan tehtäviä. Tämä oli johdonmukaista myös vientiä harjoittavalle tuottajalle aiheutuneiden suhteellisen korkeiden myyntikulujen kanssa. Tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan välisestä sopimussuhteesta ei toimitettu lisätietoja. Näin ollen komissio päätteli, että puitesopimukseen sisältyi lausekkeita, jotka olivat ristiriidassa sen väitteen kanssa, että etuyhteydessä olevan kauppiaan ja valmistajan välisen suhteen taloudelliset realiteetit kuvastivat valmistajan ja sisäisen myyntiosaston välistä suhdetta. Valmistaja pikemminkin vastasi suoraan myynnistä, kun taas etuyhteydessä oleva kauppias hoiti vientiin liittyviä toimia valmistajan puolesta ja palkkiota vastaan. Kun otetaan huomioon alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät, joiden mukaan valmistaja harjoitti myös suoraa myyntiä, komissio päätteli, että yhtä taloudellista yksikköä koskeva väite oli hylättävä. Sen vuoksi komissio vahvisti alustavat päätelmät, jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 ja 55 kappaleessa.

(80)

Suoran vientimyynnin merkityksellisyyteen liittyen vientiä harjoittava tuottaja toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen pääasiassa samat väitteet, jotka se esitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja joita käsitellään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa ja edellä 79 kappaleessa.

(81)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että vientimyynti ei suurimmaksi osaksi ole todellista vientimyyntiä, vaan tuotteet viedään kotimaisille ostajille erityisten oikeudellisten tai tullimenettelyjen mukaisesti. Komissio toteaa, että vientimyyntiin liittyvä oikeudellinen menettely ei ole ratkaiseva arvioitaessa sitä, onko myynnissä kyse vientimyynnistä, ja että tällaisen suoran myynnin harjoittaminen kotimarkkinamyynnin lisäksi osoitti, että tuottajalla oli edelleen myyntitehtäviä.

(82)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sillä, että tuottaja suoritti kaiken kotimarkkinamyynnin suoraan ilman etuyhteydessä olevan kauppiaan osallistumista, ei ole merkitystä määritettäessä, onko vientimyynnissä kyse yhdestä taloudellisesta yksiköstä. Komissio huomauttaa tämän osoittavan, että tuottajalla oli täysimittainen sisäinen myyntiosasto, mikä on merkityksellinen tekijä ja unionin yleinen tuomioistuin on tunnustanut sen sellaiseksi (8).

(83)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esitti useita väitteitä, jotka liittyivät sen tekemään sopimukseen siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan kanssa. Se väitti, että syynä vientiä harjoittavan tuottajan ja etuyhteydessä olevan kauppiaan väliseen sopimukseen on asiakirjanäyttö valtion tai veroviranomaisten tarkastuksen ja siirtohinnoittelusääntöjen vuoksi. Komissio huomauttaa, että vaikka vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan välisellä sopimuksella voi olla merkitystä myös verosyistä, se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että sopimuksessa määrätään selvästi, että etuyhteydessä oleva kauppias tarjosi vientipalveluja suoritetun myynnin perusteella maksettavaa palkkiota vastaan. Vientiä harjoittava tuottaja vahvisti myös, että sopimuksessa määrätään selvästi, että on vientiä harjoittavan tuottajan (valmistajan) vastuulla hankkia asiakkaita ja tehdä tarvittavat sopimukset ja sopia järjestelyistä näiden asiakkaiden kanssa. Komission mukaan tämä osoittaa, että vientiä harjoittavalla tuottajalla on oma täysin toimiva myyntiosasto vientimyyntiä varten eikä etuyhteydessä oleva kauppias toiminut näin ollen vientiä harjoittavan tuottajan sisäisenä myyntiosastona. Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja vaikutti väittävän, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu voitaisiin tehdä vain tilanteissa, joissa etuyhteydessä olevan kauppiaan tehtäväksi on annettu kaikki tehtävät, jotka myyntiosasto yleensä hoitaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohta koskee ”kyseessä olevan viennin osalta maksettuja palkkioita” täsmentämättä suoritettujen palvelujen tyyppiä. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisen oikaisun tarkoituksena on varmistaa, että edustajalle vientimyynnistä maksettu palkkio edustajan suorittamien, kyseiseen myyntitoimintaan liittyvien palvelujen korvaamiseksi oikaistaan asianmukaisesti, riippumatta siitä, mistä palvelut muodostuvat, jotta varmistetaan vertailukelpoisuus kotimarkkinamyynnin kanssa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(84)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sopimuksen määräystä, jonka mukaan tuotteiden vientiin liittyvistä toimista aiheutuvat voitot tai tappiot eivät voi jäädä etuyhteydessä olevalle kauppiaalle, olisi tarkasteltava siltä kannalta, että etuyhteydessä olevan kauppiaan tehtävät ovat samanlaisia kuin palkkioperusteisesti työskentelevän edustajan, koska edustaja ei hyväksyisi sitä, että sen (kaikki) voitot siirrettäisiin takaisin tuotantoyritykselle ja että sille korvattaisiin vain menot, jotka liittyvät remburssien tarkastamiseen, tulliselvitysasiakirjojen hoitamiseen, tarvittavien vientiasiakirjojen laatimiseen ja maksunkeruun varmistamiseen. Komissio huomauttaa, että vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan väliset rahoitusjärjestelyt kuvastavat toimia ja tehtäviä, jotka etuyhteydessä oleva kauppias on sopimuksen mukaisesti sitoutunut suorittamaan korvausta vastaan. Komission perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti tekemä oikaisu oli sovitettu niin, että se kattaa nämä tehtävät ja kuvastaa suoritetun palvelun asianmukaista markkinaehtoista korvausta. Jos etuyhteydessä olevalle kauppiaalle maksetaan korvaus palkkiona, joka kattaa vientiä harjoittavalle tuottajalle suoritetut vientipalvelut, tämä osoittaa, että etuyhteydessä oleva kauppias hoitaa sovitut palvelut vientiä harjoittavan tuottajan puolesta mutta ilman riittävää korvausta, mukaan lukien kohtuullinen voitto. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(85)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että vaikka se säilytti itsellään joitakin normaalisti myyntiosastoon liittyviä tehtäviä, se ei estä päätelmää, jonka mukaan kyseessä on yksi taloudellinen yksikkö. Vientiä harjoittavan tuottajan mukaan on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, että valmistaja ja kauppayhtiö voivat edelleen muodostaa yhden taloudellisen yksikön, vaikka valmistaja hoitaisikin itse joitakin myyntitehtäviä. Komissio huomauttaa, että sopimuksen mukaan vientiä harjoittava tuottaja itse asiassa säilytti itsellään useimmat – ellei jopa kaikki – myyntiosaston tavallisesti hoitamat tehtävät. Tämä on ristiriidassa vientiä harjoittavan tuottajan väitteen kanssa, jonka mukaan etuyhteydessä olevaa kauppiasta on käsiteltävä sen sisäisenä myyntiosastona (ks. 83 kappale). Etuyhteydessä oleva kauppias hoitaa pikemminkin vientimyyntiin liittyviä lisätehtäviä korvausta tai palkkiota vastaan, kuten vientiä harjoittava tuottaja itse muistutti. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu tehtiin näiden palkkioiden vuoksi.

(86)

Komissio huomauttaa, että vientiä harjoittava tuottaja viittasi toistuvasti asiassa Musim Mas tehdyn tutkimuksen ja annetun tuomion (9) tosiasiallisiin olosuhteisiin. Vientiä harjoittava tuottaja vaikutti olevan sitä mieltä, että koska sen oma tosiasiallinen tilanne ei ole samanlainen kuin asiassa Musim Mas, perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu ei ole perusteltu. Komissio on asiasta eri mieltä. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisen oikaisun aiheellisuutta on tarkasteltava kussakin tapauksessa vallitsevien tosiseikkojen ja komission käytettävissä olevan kaiken näytön perusteella. Musim Mas -tuomiossa ei asetettu vähimmäisvaatimusta, jonka olisi täytyttävä kaikissa tapauksissa. Tuomioistuin pikemminkin hyväksyi asiassa Musim Mas neuvoston tekemän arvioinnin kyseisessä asiassa todettujen tosiseikkojen perusteella. Kuten edellä muistutetaan, monet Musim Mas -asian merkityksellisistä tosiseikoista pätevät myös vientiä harjoittavan tuottajan tilanteeseen, varsinkin sopimuksen olemassaolo, mikä on ristiriidassa sen näkemyksen kanssa, että etuyhteydessä oleva kauppias olisi tosiasiallisesti ryhmän sisäinen myyntiosasto.

(87)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että yhden taloudellisen yksikön määrittämisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä ovat se, että vientiä harjoittava tuottaja harjoittaa valvontaa etuyhteydessä olevaan kauppiaaseen nähden, että etuyhteydessä oleva kauppias ei osta etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta ja että vientiä harjoittava tuottaja ja etuyhteydessä oleva kauppias sijaitsevat samassa osoitteessa.

(88)

Komissio huomauttaa, että kaikkien yksittäin tarkasteltujen tekijöiden ei tarvitse osoittaa, että vientiä harjoittava tuottaja ja etuyhteydessä oleva kauppias eivät muodosta yhtä taloudellista yksikköä. Komission on otettava huomioon kaikki vientiä harjoittavan tuottajan ja etuyhteydessä olevan kauppiaan välistä suhdetta sääntelevät edellytykset. Määräysvallan olemassaolo ei ole ratkaisevaa sen päätelmän kannalta, että etuyhteydessä oleva kauppias ei ole sisäinen myyntiosasto vaan tarjoaa erityyppisiä palveluja yritysryhmän sisällä, tässä tapauksessa vientiin liittyviä palveluja. Se, että etuyhteydessä oleva kauppias tarjoaa vientipalveluja palkkiota vastaan yksinomaan vientiä harjoittavalle tuottajalle, ja sen sijaintipaikka osoittavat vain, että etuyhteydessä oleva kauppias ei tarjoa samoja palveluja muille asiakkaille tässä vaiheessa. Tämä ei tarkoita sitä, että etuyhteydessä oleva kauppias olisi vientiä harjoittavan tuottajan sisäinen myyntiosasto.

(89)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi sen vuoksi tässä, että etuyhteydessä oleva kauppias suoritti vientiä harjoittavan tuottajan vientitoimintaa hoitavan edustajan tehtäviä, kuten remburssien tarkastaminen, tulliselvitykseen ja lastaukseen liittyvien asiakirjojen järjestäminen ja seuraaminen, tarvittavien vientiasiakirjojen laatiminen lastaamisen jälkeen ja vientiin liittyvien menettelyjen hoitaminen, kuten tavaroiden kustannusten perimisen varmistaminen. Etuyhteydessä olevalle kauppiaalle maksettiin myyntiin perustuva palkkio. Koska yritysryhmän sisäinen suhde vaikutti tällaiseen korvaukseen, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti pidettiin asianmukaisena käyttää kohtuullista voittomarginaalia, jotta vältettäisiin mahdolliset vääristymät, jotka saattavat aiheutua vientiä harjoittavan tuottajan ja etuyhteydessä olevan kauppiaan välisistä sisäisistä järjestelyistä (10).

(90)

Päätelmänä voidaan todeta, että väite hylättiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa ja edellä 79–88 kappaleessa esitetyistä syistä.

(91)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa toisti väitteen, jonka mukaan komission olisi laskettava polkumyynti neljännesvuosittain.

(92)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavien tuottajien väitettä ja totesi, että neljännesvuosittaiset polkumyyntilaskelmat eivät ole perusteltuja tässä tapauksessa, koska vähäiset kustannusvaihtelut sekä Turkin liiran inflaatio ja arvon aleneminen eivät oikeuttaneet neljännesvuosittaisia laskelmia koskevaan lähestymistapaan.

(93)

Komissio päätteli, että koska nämä kaksi yritystä eivät toimittaneet väitteensä tueksi mitään sellaista uutta näyttöä, joka muuttaisi komission arvioinnin, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64–68 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan ja väite hylättiin.

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteen neljännesvuosittaisista polkumyyntilaskelmista. Lisäksi yritys vertasi kustannusten vaihtelua sekä keskimääräistä inflaatiota ja Turkin liiran arvon heikentymistä todettuihin hinnan alittavuuden marginaaleihin osoittaakseen ensin mainitun tekijän väitetyn merkityksellisyyden. Yritys huomautti, että vaikka komissio käyttää raaka-ainehintojen indeksimekanismia yrityksiin liittyvissä menetelmissä, tässä tapauksessa polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa ei otettu huomioon hintojen vaihtelua.

(95)

Yritys ei toimittanut uusia tietoja väitteensä tueksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että toisin kuin vientiä harjoittava tuottaja väitti, neljännesvuosittaisten tuotantokustannusten vaihtelu vaikutti pääasiassa tutkimusajanjakson yhteen vuosineljännekseen, mutta tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiä oli koko tutkimusajanjakson ajan ja keskimääräinen inflaatioaste ja Turkin liiran arvon heikentyminen eivät olleet niin suuria, että olisi perusteltua poiketa komission vakiintuneesta käytännöstä, jonka mukaan polkumyyntimarginaali lasketaan vuosittain. Vientiä harjoittavan tuottajan tekemä vertailu hinnan alittavuuden marginaalien ja kustannuserojen, inflaation ja valuutan arvon alenemisen välillä tutkimusajanjaksolla ei pitänyt paikkaansa, koska kyseessä oli kaksi täysin erilaista arviointia, jotka eivät liity suoraan toisiinsa. Komissio toteaa sitoumuksiin liittyvistä hinnan indeksointimekanismeista, että ne ovat tarpeen asianmukaisen vähimmäistuontihinnan säilyttämiseksi, jotta vältetään väärinkäytökset ja kiertäminen ja poistetaan siten todettu polkumyynti ja vahinko riittävästi. Polkumyynnin ja vahingon toteamiseksi tarkastellaan aiempaa kautta, eivätkä nämä kaksi tilannetta ole vertailukelpoisia.

(96)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusivat valuutan muuntamiseen liittyvän oikaisun alustavaa hylkäämistä. Ne pyysivät oikaisua unioniin suuntautuvaan myyntiin liittyvien suojaussopimusten vuoksi. Pyyntö koskee valuuttakurssia, jota käytetään muunnettaessa ulkomaan valuuttana (tässä tapauksessa euroina) ilmoitettu myyntiarvo viejämaan valuutaksi (Turkin liiroiksi). Yritykset vetosivat perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ja alakohdan säännöksiin, joiden mukaan ”paitsi jos ulkomaanvaluutan myynti termiinimarkkinoilla kytkeytyy suoraan kyseiseen vientinä tapahtuvaan myyntiin, jolloin on käytettävä termiinikaupan vaihtokursseja”.

(97)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavien tuottajien pyyntöä ja totesi, että suojaaminen on sisäinen prosessi eivätkä yritykset voi väittää, että ilman suojaamista myyntihinta olisi ollut korkeampi, koska ei ole ilmeistä, että asiakas olisi maksanut korkeamman hinnan.

(98)

Komissio huomauttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohtaa sovelletaan tilanteissa, joissa valuutan muuntaminen on tarpeen normaaliarvon ja vientihinnan vertaamiseksi. Tavanomaisena käytäntönä on tehdä vertailu asianomaisen maan valuutassa. Sen vuoksi komissio käytti tässä tapauksessa Turkin liiraa vertailuvaluuttana. Molemmat yritykset, jotka pyysivät valuutan muuntamista koskevaa oikaisua, suojasivat euromääräiset vientimyyntitapahtumansa. Näistä myyntitapahtumista johtuva valuutan muuntoriski suojattiin kaikissa tapauksissa Yhdysvaltojen dollariin nähden. Koska vertailu tehtiin Turkin liiroissa ja kaikki euromääräiset liiketoimet muunnettiin suoraan Turkin liiroiksi ilman välimuuntamista Yhdysvaltojen dollareiksi – samoin kuin kaikki kotimarkkinamyynti otettiin huomioon liiroina – komissio katsoi, että suojaussopimuksissa sovittu euron ja dollarin välinen muuntokurssi ei ollut merkityksellinen vertailun kannalta. Näin ollen komissio hylkäsi kolmen vientiä harjoittavan tuottajan pyynnön.

(99)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa toistivat pyyntönsä valuutan muuntamista koskevasta oikaisusta unioniin suuntautuvassa myynnissä, jotta voidaan ottaa huomioon euromääräisistä liiketoimista johtuvan valuuttariskin suojaustoimet. Ne toistivat väitteensä, jonka mukaan hintavertailussa käytetystä valuutasta huolimatta suojausajankohdan muuntokurssista johtuvilla voitoilla tai tappioilla on merkittävä vaikutus hintavertailuun. Ne toimittivat teoreettisen esimerkin kotimarkkinatilauksesta, jossa yksikköhinta on sovittu Yhdysvaltojen dollareina tiettynä päivänä, ja vientimyyntitilauksesta, jossa sama yksikköhinta on sovittu euroina samana päivänä. Yritysten laskelmat osoittivat, että kun myyntitilaukset toimitetaan samana päivänä ja laskutettu arvo muunnetaan suoraan laskun valuutasta Turkin liiroiksi, vertailu johtaa polkumyyntiin, vaikka näissä kahdessa myyntitilauksessa sovittu hinta on sama myyntitilauspäivänä. Ne väittivät, että suojautumista koskeva oikaisu olisi tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan joko j tai k alakohdan perusteella.

(100)

Komissio analysoi väitettä ja erityisesti teoreettista esimerkkiä, joka väitetysti osoitti, että suojaussopimusten vaihtokurssi olisi otettava huomioon hintavertailussa. Komissio huomauttaa ensinnäkin, että vaikka esimerkki oli matemaattisesti oikein, se ei kuvasta yritysten liiketoiminnan eikä polkumyyntimarginaalia koskevien laskelmien todellisuutta. Esimerkistä saa sen käsityksen, että polkumyyntimarginaali lasketaan vertaamalla kahta samaan aikaan tehtyä yksittäistä liiketoimea, mikä ei pidä paikkaansa, sillä komissio vertaa tutkimusajanjaksolta määritettyä tuotelajikohtaista keskimääräistä normaaliarvoa ja keskimääristä vientihintaa. Toiseksi esimerkissä oletettiin virheellisesti, että kaikki tiettynä päivänä tehdyt myyntitilaukset toteutetaan samaan aikaan. Yksi vientiä harjoittavista tuottajista esitti itse asiassa erillisen väitteen, jonka mukaan toimitusaika tuotannon päättämisen ja sen välillä, että asiakas noutaa tavarat, on kotimarkkinoilla paljon pidempi kuin vientimyynnissä. Sen vuoksi yritysten antaman esimerkin todettiin olevan epätarkka tässä tilanteessa. Yksikään yrityksistä ei myöskään toimittanut näyttöä siitä, että niiden euromääräiset vientimyyntitapahtumat olisi alun perin neuvoteltu niiden dollarimääräisten hintojen perusteella. Päinvastoin, kyseisten vientimyyntitapahtumien myyntisopimukset ja/tai myyntitilaukset olivat suoraan euromääräisiä eikä niissä ollut mitään viittauksia Yhdysvaltojen dollariin. Sen vuoksi muuntamista euroista liiroiksi dollareiden kautta pidettiin merkityksettömänä. Näin ollen komissio hylkäsi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaista oikaisua koskevan pyynnön.

(101)

Vaikka yritykset väittivät pystyvänsä yhdistämään vientitapahtumat yksittäisiin suojaustoimiin, niitä voitiin oikaista ja monissa tapauksissa oikaistiinkin myynnin jälkeen taloudellisten näkymien mukaan ja yritysten tuoton maksimoimiseksi. Sen vuoksi komissio ei katsonut, että suojaus voitaisiin yhdistää suoraan kyseessä olevaan vientimyyntiin ja että myyntihinnan huomioon ottaminen olisi aiheuttanut riskin tosiasiallisen vientihinnan vääristymisestä.

(102)

Komissio hylkäsi myös 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisen pyynnön, koska yritykset eivät toimittaneet mitään näyttöä siitä, että niiden suojaustoimet olisivat johtaneet siihen, että asiakkaat maksoivat johdonmukaisesti eri hinnat kotimarkkinoilla.

(103)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti joidenkin pyytämiensä kotimarkkinamyyntiä koskevien oikaisujen alustavaa hylkäämistä. Yksi oikaisu koski tullinpalautusjärjestelmää ja toinen varastointikustannuksia. Toinen tuottajista vastusti myös maksuehtoja, joita komissio käytti sen kotimarkkinoiden luottokustannusten laskemiseen.

(104)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavien tuottajien pyyntöjä. Tullinpalautuksen osalta se totesi, että puhtaasti teoreettisia kustannuksia ei voida käyttää oikaisuna, koska ei ole mahdollista osoittaa selvää yhteyttä vietyjen tuotteiden ja tuoduista tuotantopanoksista maksamattomien tullien välillä. Varastointikustannusten osalta valituksen tekijä tuki komission päätöstä hylätä oikaisu, koska kyseinen yritys ei kyennyt osoittamaan, että varastossa pidempään olevien tuotteiden kotimarkkinahinnat ovat korkeammat.

(105)

Koska yritykset eivät toimittaneet tullinpalautusta koskevan oikaisun tueksi mitään sellaista uutta näyttöä, joka muuttaisi komission alustavan arvioinnin, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–63 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan ja pyyntö hylättiin. Yhden vientiä harjoittavan tuottajan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan nojalla pyytämä varastointikustannusten oikaisu liittyy siihen, että osassa sen kotimarkkinamyyntiä asiakkaat noutivat tavarat myöhässä, minkä vuoksi ne olivat pidempään yrityksen varastossa. Tästä pyynnöstä komissio päätteli, että koska yritys ei kyennyt yhdistämään väitettyä kustannusta yksittäisiin myyntitapahtumiin tai tiettyihin asiakkaisiin eikä osoittamaan, että varastointikustannukset vaikuttivat kotimarkkinahintoihin, pyyntö oli hylättävä. Kotimaisten luottokustannusten laskemisessa käytettyjen maksuehtojen osalta yritys ei toimittanut mitään uutta näyttöä, joka muuttaisi komission alustavan lähestymistavan, jossa se korvasi ilmoitetut maksuehdot, joiden etätarkastuksen aikana todettiin olevan ristiriidassa asiaan liittyvissä myyntisopimuksissa sovittujen ehtojen kanssa, tarkemmilla maksuehdoilla, jotka yritys toimitti ja jotka tarkastettiin etätarkastuksessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(106)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tullinpalautusta ja varastointikustannuksia koskevat oikaisut olisi otettava huomioon kotimarkkinamyynnin osalta, ja vastusti jälleen maksuehtoja, joita komissio käytti kotimaisten luottokustannusten laskemisessa.

(107)

Tullinpalautusta koskevan oikaisun osalta se toisti väitteensä, jonka mukaan riippumatta siitä, onko tuontitulli tosiasiallisesti maksettu vai ei, tuotantopanosta koskevalla tuontitullilla on vaikutus kyseisen tuotantopanoksen kotimaisten toimittajien veloittamaan hintaan.

(108)

Varastointikustannuksia koskevasta oikaisusta yritys toisti väitteen, jonka mukaan tällaisten kustannusten oikaisu on samanlainen kuin luottokustannusten oikaisu, koska molemmat liittyvät maksun viivästymiseen. Se väitti vielä, että tällaisen kotimaisen oikaisun hylkääminen on ristiriidassa sen kanssa, että sen unioniin suuntautuneen myynnin seisontakustannuksia koskeva vientioikaisu hyväksyttiin, ja että molemmissa tapauksissa tavaroiden saapuminen viivästyy, mistä aiheutuu lisäkustannuksia.

(109)

Kotimaisten luottokustannusten laskemisessa käytetyistä maksuehdoista yritys toisti, että komission olisi pitänyt laskea luottokustannukset hyväksyttyjen maksuehtojen perusteella eikä sen perusteella, koska maksut tosiasiallisesti suoritetaan, koska vain sovituilla maksuehdoilla voi olla vaikutusta hinnan määrittämiseen.

(110)

Tullinpalautuksen väitettyä oikaisua koskevista huomautuksista voidaan todeta – niiden komission alustavien päätelmien lisäksi, joiden mukaan laskelmissa ei voida ottaa huomioon teoreettisia kustannuksia – että toisin kuin yritys väittää, sen veloittamissa kotimarkkinoiden myyntihinnoissa ei otettu huomioon haettujen tullinpalautusten määrää, joka tekisi myynnistä tappiollisen. Sen vuoksi väite hylättiin.

(111)

Varastointikustannusten oikaisusta komissio toteaa, että vaikka varastoinnin lisäkustannukset tavaroista, jotka asiakkaat noutavat myöhässä, sisältyvät jo yleisiin myyntikustannuksiin, oikaisua, jolla väitteen mukaan oli tarkoitus kattaa varastoinnista johtuva maksun viivästyminen, jota yritys vertasi luottokustannusten oikaisuun, ei voida hyväksyä, koska yritys ei ottanut huomioon mahdollista viivästynyttä noutoa tehdessään myyntisopimuksen eikä se kyennyt yhdistämään sitä yhteenkään asiakkaaseen tai tiettyyn liiketoimeen, mikä vahvistaa sen, että haettu oikaisu ei kuvastunut myyntihinnassa. Toisin kuin seisontakustannusten osalta, jotka yritys kohdensi ainoastaan niihin vientitoimiin, joista seisontamaksuja tosiasiallisesti maksettiin, yritys ei kyennyt osoittamaan vastaavuutta väitettyjen varastointikustannusten ja sellaisten tosiasiallisen liiketoimien välillä, joihin ne väitetysti vaikuttivat. Sen vuoksi väite hylättiin.

(112)

Kotimaan luottokustannusten laskemisessa käytettyjen maksuehtojen osalta komissio katsoi, että yrityksen toimittamat tosiasialliset maksuehdot olivat tarkempia, koska myyntitilauksissa sovituiksi ilmoitettujen maksuehtojen todettiin olevan ristiriidassa liiketoimien otokseen liittyvissä myyntitilauksissa tosiasiallisesti sovittujen maksuehtojen kanssa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(113)

Yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä vastusti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan c alakohdan mukaista kotimarkkinamyynnin laskutuksen oikaisua koskevan pyyntönsä alustavaa hylkäämistä. Oikaisun tarkoituksena oli ottaa huomioon laskun kirjoittamisen jälkeen väitetysti myönnetyt alennukset.

(114)

Tutkimuksen aikana, myös etätarkastuksena aikana, yritys selitti, että se ei kyennyt yhdistämään kirjanpitoonsa merkittyä laskutuksen oikaisua yksittäisiin liiketoimiin. Se ei kyennyt esimerkiksi yksilöimään hyvitys- tai veloituslaskuja, jotka liittyivät niihin laskuihin, joiden arvo laskutusta koskevalla oikaisulla oli tarkoitus korjata. Sen vuoksi komissio päätteli, että pyydetty oikaisu ei ollut riittävän perusteltu ja vahvisti pyynnön hylkäämisen.

(115)

Kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa kyseenalaistivat unioniin suuntautuneen myynnin luottokustannusten alustavat laskelmat. Yritykset väittivät, että komissio sovelsi virheellisesti samoja Turkin keskuspankin euro- ja dollarimääräisten lainojen korkoprosentteja kaikkiin otokseen valittuihin vientiä harjoittaviin tuottajiin eikä ottanut huomioon sitä seikkaa, että lainojen korkoprosentit riippuivat yritysten erityispiirteistä ja taloudellisesta tilanteesta. Ne väittivät, että sen sijaan olisi pitänyt käyttää yritysten lainoihin sovellettuja tosiasiallisia korkoprosentteja.

(116)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavien tuottajien väitettä ja totesi, että komission alustava päätös soveltaa tasapuolisesti Turkin keskuspankin korkoprosentteja oli avoin ja puolueeton ja olisi pidettävä voimassa.

(117)

Komissio tarkasteli väitettä ja päätteli, että toisen etuyhteydessä olevan tuottajan luottokustannuksia koskevissa laskelmissa oli perusteltua käyttää sen riippumattomilta pankeilta markkinahintaisesti saamien lainojen osalta sopimuksen mukaista dollarimääräisten lainojen korkoprosenttia, jonka se tosiasiallisesti maksoi lyhytaikaisista lainoistaan. Muutos otettiin huomioon lopullisissa laskelmissa. Tuottajaan etuyhteydessä olevalta pankilta saadun lainan osalta komissio kuitenkin päätteli, että Turkin keskuspankin ilmoittaman keskimääräisen euromääräisten lainojen korkoprosentin käyttö oli perusteltua, koska sopimuskorko ei ollut markkinaedellytysten mukainen. Toisella ryhmään kuuluvalla vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut lainoja tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi luottokustannuksiin tehtävää oikaisua koskevia laskelmia varten ei ollut käytettävissä yrityskohtaista korkoprosenttia. Sen vuoksi oli perusteltua käyttää Turkin keskuspankin ilmoittamia keskimääräisiä korkoprosentteja.

(118)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen nämä kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että komission olisi pitänyt soveltaa samaa dollarimääräisten lainojen korkoprosenttia molempiin ryhmään kuuluviin tuottajiin, koska niiden rahoitusehdot olivat samat. Toinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti lisätietoja, jotka osoittivat, että se itse asiassa käytti yhden niistä lainoista, jotka etuyhteydessä oleva vientiä harjoittava tuottaja oli ilmoittanut.

(119)

Komissio tarkasteli väitettä ja totesi, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan rahoitusehdot eivät olleet samat kuin toisen ryhmään kuuluvan yrityksen, koska kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan lainaan sovellettu korkoprosentti oli korkeampi kuin muiden lainojen keskimääräinen korko, eikä tähän korkoon sisältynyt vielä pääkonttorin palveluista veloitettua marginaalia, kuten yritykset selittivät etätarkastuksen aikana ja toistivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Nämä seikat huomioon ottaen komissio hylkäsi väitteen.

(120)

Lisäksi yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi pitänyt käyttää yrityksen lainojen korkoprosentteja, koska komissio hyväksyi tällaisen lähestymistavan toisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(121)

Komissio piti näitä kahta tapausta erilaisina. Toinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti tietoja omista lainoistaan alkuperäisessä kyselyvastauksessaan, kun taas kyseinen yritys ei ilmoittanut mistään lyhytaikaisista lainoista. Sen sijaan yritys ehdotti pankkien välisten korkoprosenttien käyttämistä luottokustannusten määrittämiseen. Komissio katsoi, että yritys ei voisi saada lainaa pankkien välisellä korkoprosentilla, minkä vuoksi se korvasi kyseiset korot Turkin keskuspankin julkaisemalla kaupallisten lyhytaikaisten lainojen keskimääräisellä korkoprosentilla.

(122)

Lisäksi komissio arvioi uusia tietoja, jotka kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa ja joita se täydensi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Komissio katsoi, että kun otetaan huomioon alkuperäisessä kyselyvastauksessa ja tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa toimitetut ristiriitaiset tiedot, komission alustavaa päätöstä käyttää Turkin keskuspankin julkaisemia korkoja luottokustannusten määrittämiseen ei voida pitää kohtuuttomana. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(123)

Kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että käytetyissä muuntokursseissa oli ristiriitaisuuksia kustannus- ja myyntitietojen välillä. Myyntietojen osalta oli käytetty keskimääräistä kuukausittaista muuntokurssia mutta kustannustietojen osalta keskimääräistä vuotuista muuntokurssia.

(124)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti vientiä harjoittavien tuottajien väitettä ja tuki komission alustavaa lähestymistapaa käytettyihin muuntokursseihin. Sen mukaan kustannukset (jotka on kirjattu yritysten kirjanpitoon pidemmäksi ajaksi) olisi laskettava vuotuisesti ja muuntamisessa olisi käytettävä tutkimusajanjakson aikaista keskimääräistä vaihtokurssia, kun taas myyntiin liittyvät tulot olisi muunnettava tulojen syntymishetkellä käyttämällä kuukausittaista tai jopa päiväkohtaista vaihtokurssia.

(125)

Komissio arvioi väitteen ja totesi sen perustelluksi. Sen vuoksi väite hyväksyttiin ja lopullisissa laskelmissa yritysten sekä kustannus- että myyntitietojen muuntamiseen käytettiin keskimääräistä kuukausittaista vaihtokurssia.

(126)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että koska ne ilmoittivat kaikki polkumyyntilaskelmien kannalta merkitykselliset tiedot Yhdysvaltojen dollareina, niitä ei ollut tarpeen muuntaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti dollareista Turkin liiroiksi hintavertailua varten. Yritykset viittasivat perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan, jonka mukaan ”kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella”, kun taas tuotantokustannusten määrät, jotka komissio muunsi dollareista Turkin liiroiksi ja joita se käytti normaaliarvojen laskemisessa, erosivat yritysten kirjapitomerkinnöissä ilmoitetuista määristä.

(127)

Ensinnäkin komissio huomauttaa, että vientiä harjoittavien tuottajien liiketoimet hoidettiin dollareina, euroina ja liiroina. Sen vuoksi valuutan muuntaminen oli tarpeen, jotta voitiin ilmoittaa arvot yhtenä valuuttana vertailun mahdollistamiseksi. Toiseksi komissio ei kiistänyt sitä, että yritykset muunsivat itse kaikki arvot dollareiksi, koska dollari oli yrityksen kirjanpitovaluutta. Komissio kuitenkin piti asianmukaisena käyttää asianomaisen maan valuuttaa normaaliarvon ja vientihinnan vertailussa. Koska yritykset ilmoittivat tuotantokustannukset dollareina, komissio piti – myös yritysten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämien huomautusten perusteella – perusteltuna muuntaa tiedot Turkin liiroiksi käyttämällä kuukausittaista vaihtokurssia. Koska yritykset eivät toimittaneet täydellisiä tietojoukkoja tuotantokustannuksista Turkin liiroina, mahdollisia eroja liiran arvoissa niiden kirjapidossa käytettynä täydentävänä valuuttana ei voitu ottaa huomioon. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(128)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi pitänyt tehdä tietyt vähennykset eli vientijärjestön maksun vähennys ja kiinteämääräinen vientivähennys laskiessaan sen unioniin suuntautuvan myynnin hintaa.

(129)

Komissio toteaa, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esitti tämän väitteen myös alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa ja oikaisuista keskusteltiin alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa.

(130)

Kuulemisen aikana yritys vahvisti, että vientijärjestön maksu maksettiin sen jäsenyydestä ÇİB:ssä. Yritys selitti, että maksu on prosenttisosuus kunkin vientitapahtuman arvosta. Sen vuoksi komissio katsoi, että vientijärjestön maksu on kustannus, joka aiheutuu yritykselle yksinomaan sen vientitoimista, ja sen taso riippuu yrityksen viennin tasosta. Lisäksi oikaisun arvo voitaisiin määrittää erikseen kustakin vientitapahtumasta sen arvon perusteella.

(131)

Kiinteämääräisestä vientivähennyksestä yritys väitti, että ei ole asianmukaista vähentää sen arvoa vientihinnasta, koska kyseessä on ennemminkin veroetuus kuin yrityksen tosiasiallinen meno. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa yritys viittasi Turkin lainsäädäntöön (11), jossa annetaan viejille mahdollisuus vähentää 0,5 prosenttia vientimyyntituloistaan sellaisten kustannusten huomioon ottamiseksi, jotka aiheutuivat mutta joita ei voitu kirjata asianmukaisten asiakirjojen puuttumisen vuoksi. Sen vuoksi komissio katsoi, että kiinteämääräinen vientivähennys edusti tosiasiallista menoa, joka oli aiheutunut yrityksen vientimyyntitoiminnasta, josta yrityksellä ei ollut asianmukaisia asiakirjoja ja jota ei voitu kirjata muulle kulutilille. Lisäksi komissio kykeni määrittämään vähennyksen arvon kustakin liiketapahtumasta.

(132)

Näin ollen komissio hylkäsi väitteen, joka koski vientijärjestön maksun vähennystä ja kiinteämääräistä vientivähennystä.

(133)

Komissio otti huomioon asianomaisten osapuolten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämät huomautukset ja laski polkumyyntimarginaalit uudelleen vastaavasti (ks. 28–132 kappale).

(134)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(135)

Yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskelmat, joissa otettiin huomioon alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaisten osapuolten esittämien huomautusten seurauksena tehdyt korjaukset ja oikaisut, ilmoitettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille.

(136)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti EU27-maissa 21 tiedossa olevaa tuottajaa, jotka kuuluivat 14 ryhmään. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(137)

EU27-maiden osalta unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin 71–74,5 miljoonaa tonnia, mukaan luettuna kytkösmarkkinatuotanto.

(138)

Otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta EU27-maissa oli 34–38 prosenttia. Näiden tuottajien osuus vireillepanoa edeltävässä vaiheessa edustavuutta koskevan arvioinnin yhteydessä ilmoittautuneiden tuottajien unionin myyntimäärästä oli 40–44 prosenttia.

(139)

Turkin viranomaiset katsoivat, että komissio ei selittänyt tyydyttävällä tavalla, miksi vapaita markkinoita ja kytkösmarkkinoita koskevia lukuja oli tarpeen tarkastella erikseen. Turkin viranomaisten mukaan komission esittämät selitykset olivat ristiriidassa WTO:n paneelin asiassa ”Morocco – Hot-rolled-steel (Turkey)” ja valituselimen asiassa ”US – Hot-rolled steel” esittämien päätelmien kanssa, joiden mukaan tutkivan viranomaisen on periaatteessa tarkasteltavana samalla tavalla kaikkia tuotannonalan osia ja koko tuotannonalaa tai annettava tyydyttävä selitys, miksi näin ei tehdä.

(140)

Jotta unionin tuotannonalasta saataisiin mahdollisimman kattava kuva, komissio hankki tietoja kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja määritteli, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82 kappaleessa mainittujen vahinkoindikaattoreiden osalta komissio analysoi erikseen kytkösmarkkinoita ja vapaita markkinoita koskevia tietoja ja teki vertailevan analyysin, kun se oli mahdollista ja perusteltua. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83 kappaleessa mainittujen vahinkoindikaattoreiden osalta komissio kykeni tekemään merkityksellisen analyysin vain viittaamalla unionin tuotannonalan koko toimintaan. Sen vuoksi komissio katsoo, että sen analyysi on unionin tuomioistuinten ja WTO:n oikeuskäytännön (12) mukainen.

(141)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että komissio oli toiminut epäjohdonmukaisesti WTO:n oikeuskäytäntöön nähden, koska i) se ei analysoinut erikseen myyntihintojen, tuotantokustannuksia, kasvua, vientimäärää ja -hintoja, kannattavuutta, investointien tuottoa ja kassavirtaa koskevia tietoja ii) eikä selittänyt, miksi se tarkasteli vain vapaita markkinoita koskevia tietoja eikä tehnyt erillistä vertailevaa tarkastelua. Komissio on eri mieltä, koska sen lisäksi, mitä edellä olevassa kappaleessa selitetään, otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastaukset mahdollistivat myyntihintojen, myyntimäärinen ja kannattavuuden analysoimisen vapailla markkinoilla ja muilla markkinoilla. Se, että taulukossa 10 esitetään myyntihinnat vapailla markkinoilla, ei tarkoita sitä, että myyntihintoja kytkösmarkkinoilla ei olisi tutkittu.

(142)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–83 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(143)

EU27-maissa kulutus unionin vapailla markkinoilla kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

Kulutus unionin vapailla markkinoilla (tonnia)

(144)

Vuosien 2016 ja 2018 välillä kulutus vapailla markkinoilla kasvoi 2 prosenttia mutta laski tämän jälkeen. Kokonaiskulutus vapailla markkinoilla laski tarkastelujaksolla 1 prosentin.

(145)

EU27-maissa kulutus unionin kytkösmarkkinoilla kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 2

Kulutus unionin kytkösmarkkinoilla (tonnia)

(146)

Kulutus kytkösmarkkinoilla kasvoi hieman tutkimusajanjakson alkupuoliskolla, minkä jälkeen se supistui. Kokonaiskulutus kytkösmarkkinoilla laski 7 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(147)

EU27-maissa kokonaiskulutus – kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutuksen summa – kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 3

Kokonaiskulutus (kulutus vapailla ja kytkösmarkkinoilla) (tonnia)

(148)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että kokonaiskulutus kasvoi hieman vuonna 2018 mutta laski vuoteen 2016 verrattuna kokonaisuudessaan 5 prosenttia. Kytkösmarkkinoiden kulutus oli 59 prosenttia kokonaiskulutuksesta tutkimusajanjaksolla.

(149)

Tuonti Turkista EU27-maihin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(150)

Turkista tuleva tuonti lisääntyi 196 prosenttia tarkastelujaksolla eli sen osuus vapailla markkinoilla lähes kolminkertaistui.

(151)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että Turkki ei vienyt markkinaosuutta unionin tuotannonalalta vaan vain tietyn osuuden kolmansilta mailta, eikä tällä voinut olla mitään vaikutusta unionin tuottajiin.

(152)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset lisäsivät, että komission analyysi Turkista tulevan tuonnin määrästä oli päätepisteanalyysi, ja ne kehottivat komissiota analysoimaan pikemminkin määrän kehitystä neljännesvuosittaisten tietojen perusteella vuosilta 2019 ja 2020 sekä tuonnin vähenemistä tutkimusajanjakson jälkeen. Komissio huomauttaa, että Turkin viranomaisten lähestymistapa ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että tuonti Turkista kasvoi vuosittain vuosien 2016–2018 välillä 196 prosenttia tarkastelujaksolla ja että sen markkinaosuus lähes kolminkertaistui vapailla markkinoilla.

(153)

Näitä huomautuksia käsitellään 5 jaksossa.

(154)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Turkista EU27-maihin tulevan tuonnin painotettu keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 5

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(155)

Turkista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat vuoden 2016 ja tutkimusajanjakson välillä 363 eurosta 492 euroon tonnilta, mikä vastaa 36 prosentin nousua. Polkumyyntituonnin keskimääräisten hintojen ja unionin tuotannonalan keskimääräisten myyntihintojen ero tutkimusajanjaksolla oli merkittävä (7,8 prosenttia), kuten taulukosta 10 käy ilmi.

(156)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset katsoivat, että Turkista tulevan tuonnin hinnat eivät olisi voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuottajille. Näitä huomautuksia käsitellään 5 jaksossa.

(157)

Hinnan alittavuuden marginaalia koskevia laskelmia on tarkistettu niin, että otetaan huomioon tilanne EU27-maiden perusteella, ja komissio määritti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntituonnin painotettujen keskimääräisten hinnan alittavuuden marginaalien olevan 1,2–2 prosenttia. Koska kuumavalssattujen levyvalmisteiden markkinat ovat erittäin hintaherkät ja kilpailu perustuu enimmäkseen hintaan, komissio piti tällaisia hinnan alittavuuden marginaaleja merkittävinä.

(158)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer korosti, että markkinoiden luonteen ja merkittävän hintakilpailun vuoksi suhteellisen vähäinenkin hinnan alittavuus voi olla merkittävä. Turkin viranomaiset kuitenkin totesivat, että todettujen hinnan alittavuuden marginaalien määrittäminen merkittäväksi on vain väite, koska ei ollut asianmukaista analyysiä tai kriteereitä, joiden perusteella marginaalia olisi pidettävä merkittävänä. Komissio hylkäsi tämän väitteen perusteettomana. Markkinoiden kehitys ja muutokset tuontilähteissä (ks. taulukko 14) vahvistavat hinnan merkityksen kuumavalssattujen levyvalmisteiden markkinoilla. Kuten Turkin viranomaiset myönsivät itsekin, Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vain pienen hintaeron vuoksi (13).

(159)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Erdemir- ja Colakoglu-ryhmät väittivät, että vahvistamalla otokseen valittujen unionin tuottajien myynnin hinnan alittavuuden 66,1 prosenttiin (Colakoglu-ryhmä) tai 69,5 prosenttiin (Erdemir-ryhmä) komissio ei vahvistanut hinnan alittavuutta tuotteen osalta kokonaisuudessaan ja rikkoi siten perusasetuksen 3 artiklan 3 kohtaa. Niiden mukaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että todetut hinnan alittavuuden marginaalit olisivat erilaiset, jos komissio olisi tutkinut hintavaikutusta otokseen valittujen unionin tuottajien kaiken myynnin perusteella. Komissio hylkäsi väitteen perusteettomana, koska perusasetuksessa ei edellytetä, että alittavuuden toteamisen olisi perustuttava kaikkeen otokseen valittujen unionin tuottajien myyntiin. Hinta-analyysi perustuu pikemminkin unioniin vietyjen mallien ja samankaltaisen tuotteen väliseen vertailuun, eikä vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynnin ja unionin tuotannonalan myynnin vertaaminen tarkoita sitä, että kukin yksittäinen vientiä harjoittava tuottaja veisi unioniin kaikkia (kolmen) otokseen valitun unionin tuottajan myymiä malleja. Komissio muistutti joka tapauksessa, että polkumyyntituonnin keskimääräisten hintojen ja unionin tuotannonalan keskimääräisten myyntihintojen ero tutkimusajanjaksolla oli merkittävä (7,8 prosenttia), kuten taulukosta 10 käy ilmi.

(160)

Komissio muistuttaa, että alustavassa vaiheessa valituksen tekijä oli pyytänyt komissiota aloittamaan vahingon kehityssuuntausten analyysin vuodesta 2017 sillä perusteella, että vuosi 2016 (tässä tutkimuksessa tarkastelujakson ensimmäinen vuosi) oli ”epäedustava vuosi”, koska unionin tuotannonalan todettiin kärsineen vahinkoa useista lähteistä peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen ja tuetun tuonnin vuoksi. Komissio myöntää, että vahinkoindikaattoreiden kehitystä vuodesta 2016 lähtien vääristi polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin vaikuttaminen edelleen unionin tuotannonalan tilanteeseen vuonna 2016 ja että tuotannonala osoitti selkeitä toipumisen merkkejä sen jälkeen, kun vuonna 2017 oli otettu käyttöön tällaista tuontia koskevat lopulliset polkumyynnin ja tukien vastaiset toimenpiteet. Komissio päätti kuitenkin esittää tiedot tavanomaisen käytäntönsä mukaisesti eli ottaa huomioon tutkimusajanjakson lisäksi sitä edeltäneet kolme kalenterivuotta. Sen vuoksi komissio sisällytti myös vuoden 2016 tarkastelujaksoon.

(161)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB väitti, että vuoden 2016 tiedot vaikuttivat puuttuvan joistakin vahinkoanalyysin näkökohdista ja että tämä oli johtanut harhaan komission vahinkoarviointia. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuoli selvensi, että se vastusti vuoden 2016 indikaattoreiden arviomatta jättämistä, etenkin niiden, joiden suuntaus on positiivinen vuoden 2016 jälkeen (esim. unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla) ja jotka osoittavat, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät saman suuntaisesti, että kotimaista tuotannonalaa koskevan väitetyn vahingon tarkastelun olisi perustuttava vuosiin 2016–2019, mikä sen mukaan ei ollut asian laita kaikkien vahinkoindikaattoreiden osalta. Turkin viranomaiset katsoivat, että lähimenneisyydessä on mahdotonta yhdistää tuotannonalan tilanteen paranemista tai heikkenemistä siihen, onko kaupan suojatoimenpiteitä käytössä. Turkin viranomaiset kritisoivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 104 kappaletta, koska niiden mukaan se, että Kiinaa koskevat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet ja tasoitustullit julkaistiin huhtikuussa ja kesäkuussa 2017 (14) ja että Brasiliaa, Irania, Venäjää ja Ukrainaa koskevat lopulliset polkumyyntitullit otettiin käyttöön lokakuussa 2017 (15), merkitsi sitä, että kaikki näistä maista tulleen polkumyyntituonnin vahingolliset vaikutukset olivat edelleen olemassa vuonna 2017. Väitteensä tueksi Turkin viranomaiset korostivat, että vuonna 2017 näistä viidestä maasta tuli edelleen 26 prosenttia kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnista.

(162)

Mitä tulee väitteisiin, jotka koskevat vuoden 2016 huomioon ottamista joidenkin vahinkoindikaattoreiden osalta, komissio selventää, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen asiaa koskevat taulukot, 1.8 jakso ja muut päätelmät kattoivat vuodet 2016–2019, kuten asetuksessa todetaan. Taulukoissa esitetyissä tarkastelujaksoon liittyvissä huomautuksissa otetaan huomioon vuodesta 2016 alkavat suuntaukset riippumatta siitä, ovatko ne positiivisia vai negatiivisia. Tämä pätee siinäkin tapauksessa, että komissio ottaa huomioon – kuten nyt käsillä olevassa asiassa – tarkastelujakson sisällä tiettynä ajankohtana esiintyneet tapahtumat, mukaan lukien kaupan suojatoimenpiteet.

(163)

Mitä tulee Brasiliaa, Irania, Venäjää ja Ukrainaa koskeviin polkumyyntitoimenpiteisiin, tutkimusajanjakso kattoi 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisen ajanjakson. Kiinaa koskevien polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden osalta polkumyyntiä, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajanjakson. Turkin viranomaisten huomautukset, joiden mukaan näiden viiden maan osuus oli edelleen 26 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonista vuonna 2017, minkä vuoksi ne aiheuttivat edelleen vahinkoa unionin tuotannonalalle, ovat harhaanjohtavia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 14 käy ilmi, näistä viidestä maasta tulevan tuonnin määrä putosi 68 prosenttia (5 724 303 tonnista 1 810 518 tonniin) vuosien 2016 ja 2017 välillä ja niiden yhteenlaskettu markkinaosuus 16,1 prosentista 5,2 prosenttiin. Nämä suuntaukset ovat samat EU27-maiden perusteella tarkasteltuna. Tämän asetuksen taulukosta 14 käy ilmi, että kyseisistä viidestä maasta tulevan tuonnin määrä putosi merkittävästi (5 611 020 tonnista 1 565 303 tonniin) vuosien 2016 ja 2019 välillä samoin kuin niiden yhteenlaskettu markkinaosuus (16–17 prosentista 4–5 prosenttiin). Näin ollen komissio pitää perusteettomana väitettä, jonka mukaan aiemmissa tutkimuksissa olisi käynyt ilmi, että Kiinasta, Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta tulevan polkumyyntituonnin kaikki haitalliset vaikutukset olivat edelleen olleet olemassa vuonna 2017.

(164)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset toistivat huomautuksensa, jotka koskevat Kiinaa koskevien lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden ja tasoitustullien sekä Brasiliaa, Irania, Venäjää ja Ukrainaa koskevien lopullisten polkumyyntitullien ajoitusta. Ne väittivät, että tuonnin väheneminen näistä maista ei muuta sitä seikkaa, että tämä tuonti muodosti edelleen merkittävän osan EU27-maiden tuonnista ja aiheutti vahinkoa vuonna 2017. Turkin viranomaisten mukaan komissio yritti välttää tällaisten vahingollisten vaikutusten tutkimista käyttämällä lukuja, jotka osoittivat absoluuttista vähenemistä. Komissio piti väitettä perusteettomana. Aiempien tutkimusten tutkimusajanjaksoilla ei todettu vahingollista polkumyyntiä vuonna 2017, jolloin toimenpiteiden kohteena olevien maiden markkinaosuudet olivat jo jyrkästi laskeneet, kuten aiemmin jo todettiin. Tämän asetuksen 5.2.1 jaksoon sisältyy analyysi, joka koskee markkinoiden kehitystä ja eri tuontilähteiden markkinaosuutta.

(165)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(166)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni tarkastelujaksolla 4 prosenttia ja tuotantokapasiteetti kasvoi 4 prosenttia. Tämän seurauksena kapasiteetin käyttöaste laski 7 prosenttia eli 84 prosentista 78 prosenttiin vuoden 2016 ja tutkimusajanjakson välillä.

(167)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että koska unionin tuotannonala kasvatti kapasiteettiaan joka vuosi vuodesta 2016, tämä osoittaa sen olevan hyvässä kunnossa. Komissio oli asiasta eri mieltä ja huomautti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107 kappaleessa todetaan, että kapasiteetin lisääntyminen vuosien 2016 ja 2017 välillä osoittaa unionin markkinaolosuhteiden kohentumista edellä mainituista viidestä maasta tulevaa tuontia koskevien lopullisten polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton seurauksena ja että kapasiteetin lisääntyminen vuoden 2017 jälkeen oli tulosta tehokkuuden lisääntymisestä ja tuotannon pullonkaulojen poistamisesta.

(168)

Turkin viranomaiset arvostelivat sitä, että kytkösmarkkinoista ja vapaista markkinoista ei tehty erillistä analyysiä, minkä vuoksi tuotannon yleisen vähenemisen syytä ei kyetty yksilöimään. Komissio katsoo, että taulukon 6 jakaminen kytkösmarkkinoihin ja vapaisiin markkinoihin olisi merkityksetöntä. Unionin tuottajat käyttävät samoja tuotantovälineitä ja -linjoja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon riippumatta siitä, onko se tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai ei. Kytkösmarkkinoille tarkoitetusta määrästä on kuitenkin tarkempia tietoja taulukossa 8.

(169)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla EU27-maissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla

(170)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä vapailla markkinoilla kasvoi 3 prosenttia tarkastelujaksolla ja sen markkinaosuus 4 prosenttia.

(171)

EU27-maissa unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus unionin kytkösmarkkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntimäärä ja markkinaosuus kytkösmarkkinoilla

(172)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinat unionissa (unionin tuotannonalan jatkojalostusta varten pitämät kuumavalssatut levyvalmisteet) supistuivat 7 prosenttia eli noin 3 miljoonalla tonnilla tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan markkinaosuus kytkösmarkkinoilla (prosentteina unionin kokonaistuotannosta) supistui 61 prosentista 59 prosenttiin vuoden 2016 ja tutkimusajanjakson välillä.

(173)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset arvostelivat sitä, että komissio selitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 kappaleessa unionin tuotannonalan markkinaosuuden vapailla markkinoilla kasvaneen vuosien 2018 ja 2019 välillä siitä syystä, että kytkösmarkkinoilta siirtyi merkittäviä myyntimääriä vapaille markkinoille omaisuuseristä luopumisen vuoksi. Turkin viranomaisten mukaan selitys osoitti komission puolueellisen lähestymistavan, koska se erotti markkinat toisistaan haluamaksi katsomallaan tavalla. Turkin viranomaiset toistivat väitteensä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kyseenalaistivat unionin tuotannonalan markkinaosuuden kehityksen vahvistamistavan puolueettomuuden. Komissio hylkäsi puolueellista lähestymistapaa koskevan väitteen. Komission mielestä on perusteltua ja jopa välttämätöntä pitää kytkösmarkkinatuotantoa vapaiden markkinoiden tuotantona, kun kyseessä on omaisuuseristä luopuminen. Vaikka unionin tuottajien osuus vapailla markkinoilla kasvoikin tarkastelujaksolla, kuten Turkin viranomaiset totesivat, komissio huomauttaa, että kasvu oli merkittävästi vähäisempää kuin Turkista tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvu samalla kaudella. Tilanteessa, jossa kulutus unionissa oli melko vakaata, Turkista tuleva tuonti täytti joidenkin muiden polkumyynti- ja/tai tasoitustullien kohteena vuodesta 2017 olleiden kolmansien maiden jättämän aukon.

(174)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että myytyjen tuotantolinjojen tuotantomääristä ei esitetty mitään analyysiä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111 kappale). ÇİB totesi, että myynti johtui strategisista ja kaupallisista syistä. Komissio huomautti, että myynnissä oli kyse omistusoikeuden muuttamisesta unionin tuottajien välillä, eikä se vaikuttanut taulukkoon 6. Komissio ei havainnut mitään yhteyttä kyseisen myynnin ja Turkista tulevan tuonnin välillä.

(175)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että keskeiset vahinkoindikaattorit, kuten myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla, osoittivat, ettei unionin tuotannonalan tulos ollut heikko. Komissio piti toteamusta perusteettomana, koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 ja 150 kappaleessa selitetään, että unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi omaisuuseristä luopumisen vuoksi, minkä seurauksena merkittävästä määrästä liiketoimia, joita olisi aiemmin pidetty kytkösmarkkinamyyntinä, tuli liiketoimia vapailla markkinoilla. Vahingon määrittäminen perustuu kaikkien sellaisten merkityksellisten taloudellisten tekijöiden ja indikaattoreiden arviointiin, jolla on vaikutusta tuotannonalan tilanteeseen, kuten perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa säädetään.

(176)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että tässä jaksossa esitetyt komission huomautukset eivät selitä, miksi unionin tuotannonala kasvoi tai miksi myyntimäärän ja markkinaosuuden kasvulla ei ole merkitystä tässä tapauksessa. Näitä huomautuksia käsitellään 217 kappaleessa.

(177)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa on perustelemattomia väitteitä, ja ne arvostelivat joitakin sanamuotoja. Komissio totesi väitteen perusteettomaksi, koska kyseisessä johdanto-osan kappaleessa viitataan nimenomaisesti tietoihin ja päätelmiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(178)

EU27-maita koskevat tuotantoluvut osoittavat vahvan laskevan suuntauksen vuodesta 2017, kun taas myynti ja markkinaosuus olivat vakaita ja kulutus vapailla markkinoilla lisääntyi hieman samalla kaudella. EU27-maiden unionin tuotannonala kasvoi vain, kun lähtökohdaksi otetaan vuosi 2016, jolloin muista maista tulevan polkumyyntituonnin oli todettu aiheuttaneen sille vahinkoa, ja silloinkin kasvu oli erittäin vähäistä.

(179)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset pohtivat, olivatko tietyt kasvua koskevat päätelmät puolueettomia, koska komissio oli aiemmin pitänyt tuotannon vähenemistä ”voimakkaana” mutta myynnin kasvua vapailla markkinoilla ”vähäisenä”. Komissio huomauttaa ensinnäkin, että Turkin viranomaisten väitteessään esittämät prosenttiosuudet eivät koskeneet EU27-maita ja olivat siten vanhentuneita, ja toiseksi prosentuaalisen muutoksen määrittämistä koskevassa vertailussa on otettava huomioon muutoksen kohteena olevan arvon suhteellinen suuruus.

(180)

EU27-maiden työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Työllisyys ja tuottavuus

(181)

Kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotantoon liittyvän unionin tuotannonalan työllisyystaso vaihteli tarkastelujaksolla mutta pysyi yleisesti ottaen vakaana. Tuotannon alenemisen vuoksi unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus (mitattuna vuodessa tuotettuina tonneina työntekijää kohti) pieneni 4 prosenttia tarkastelujaksolla.

(182)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että työllisyyden kaltaiset keskeiset vahinkoindikaattorit osoittivat, ettei unionin tuotannonalan tulos ollut heikko. Komissio kuitenkin toteaa, että siitä huolimatta, että työntekijöiden lukumäärä oli vakaa tarkastelujaksolla, määrä väheni voimakkaasti vuosien 2017 ja 2019 välillä. Unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko oli joka tapauksessa kiistaton, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.5.4 jaksossa ja tämän asetuksen 4.6 jaksossa osoitetaan.

(183)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että merkittävää vahinkoa koskevan päätelmän tekeminen pelkästään työntekijöiden määrän vähenemisen perusteella on ristiriidassa WTO:n oikeuskäytännön kanssa ja että työntekijöiden määrän vähenemisen vuodesta 2017 alkaen ei voida katsoa johtuvan Turkista polkumyynnillä tulevasta tuonnista. Komissio hylkäsi nämä väitteet. Komissio ei missään vaiheessa tehnyt merkittävää vahinkoa koskevaa päätelmää pelkästään sen perusteella, että työntekijöiden määrä väheni. Työntekijöiden määrän kehityksestä voidaan todeta, että se noudatteli tiiviisti tuotannon kehitystä.

(184)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että tuottavuutta ei pitäisi tarkastella yksipuolisesti, koska tuottavuus putosi vuonna 2017 sen vuoksi, että työllisyys lisääntyi merkittävästi vuosina 2016 ja 2017. Tuottavuus on yksi tekijöistä, joka otetaan huomioon vahinkoanalyysissä, ja komissio vahvisti, että yhtäkään tekijää ei tarkasteltu yksipuolisesti.

(185)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset katsoivat, että edellä olevan kappaleen viimeinen virke itse asiassa vahvisti, että tuottavuuden väheneminen aiheutui työllisyyden kasvusta vuonna 2017. Komissio on eri mieltä Turkin viranomaisten kanssa, joskin se myöntää, että työllisyyden kasvulla vuosina 2016–2017 oli merkitystä tuottavuuden vähenemisessä vuosina 2016–2017. On kuitenkin syytä huomata, että tuottavuus väheni jälleen vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin myös työllisyys laski, mikä johti tuottavuuden kaikkiaan 4 prosentin laskuun tarkastelujaksolla, kuten 181 kappaleessa todetaan.

(186)

Kaikki EU27-maiden polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien suuruuden vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon Turkista tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(187)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset kiistivät komission huomautukset, jotka koskivat unionin tuotannonalan elpymistä vuonna 2017 kaupan suojatoimien tuloksena. Koska jaksossa käsitellään toipumista aiemmasta polkumyynnistä, komissio piti perusteltuna muistuttaa, että kun otetaan huomioon samaa tuotetta koskevien aiempien tutkimusten päätelmät, unionin tuotannonalan tilanteeseen vaikuttivat polkumyyntikäytännöt vuonna 2016, tilanne osoitti elpymisen merkkejä vuodesta 2017 ja terveemmät kannattavuustasot hävisivät tutkimusajanjaksolla.

(188)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–117 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(189)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Myyntihinnat ja tuotantokustannukset unionissa

(190)

Keskimääräiset yksikkömyyntihinnat nousivat merkittävästi vuonna 2017 vuoteen 2016 verrattuna ja jälleen vuonna 2018. Unionin tuotannonalan keskimääräiset yksikkökohtaiset myyntihinnat kuitenkin laskivat vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä 574 eurosta 534 euroon tonnilta, kun taas sen tuotantokustannukset kasvoivat 540 eurosta 560 euroon tonnilta vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä. Vaikka unionin tuotannonala oli vuosina 2017 ja 2018 kyennyt siirtämään tuotantokustannustensa nousun asiakkaidensa maksettavaksi ja pysymään kannattavana, se ei enää tutkimusajanjaksolla pystynyt toimimaan näin. Tuotantokustannuksia koskevat tiedot tässä taulukossa ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 ovat täysin samat.

(191)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset huomauttivat, että unionin tuotannonalan yksikkökohtaiset tuotantokustannukset ja keskimääräiset yksikkökohtaiset myyntihinnat vapailla markkinoilla olivat kohonneet saman verran (+ 36 prosenttia) tarkastelujaksolla, joten unionin tuotannonala kykeni ottamaan raaka-aineen hinnannousut huomioon hinnoissaan. Komissio huomauttaa, että Turkin viranomaisten arvio on pelkkä päätepisteanalyysi, jossa ei oteta huomioon vuotuista kehitystä eikä sitä, että polkumyyntitutkimuksessa, joka johti Brasiliaa, Irania, Venäjää ja Ukrainaa koskevien toimenpiteiden käyttöönottoon vuonna 2017, todettiin aiheutuneen vahinkoa 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisenä aikana. Brasiliasta, Iranista, Venäjältä ja Ukrainasta tuleva polkumyyntituonti painoi myyntihintoja unionissa alaspäin vielä 2016 (16), ja unionin tuotannonala pystyi palauttamaan myyntihintansa tavanomaiselle tasolle vasta vuonna 2017 (17). Komissio toteaa myös, että unionin tuotannonalan myyntihinnat laskivat vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä 574 eurosta 534 euroon tonnilta, kun taas sen yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat 540 eurosta 560 euroon tonnilta samalla kaudella. Vaikka unionin tuotannonala oli vuosina 2017 ja 2018 kyennyt siirtämään tuotantokustannustensa nousun asiakkaidensa maksettavaksi ja pysymään kannattavana, se ei enää tutkimusajanjaksolla pystynyt toimimaan näin.

(192)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että komissio ei pystynyt osoittamaan, miten unionin tuotannonala pystyi ottamaan huomioon kustannusten kohoamisen vuonna 2017 myyntihinnoissaan. Komissio on asiasta eri mieltä. Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastausten etätarkastuksissa ja taulukossa 10 vahvistettiin, että kustannusten kohoaminen vuosina 2016–2017 johti korkeampiin myyntihintoihin vapailla markkinoilla EU27-maissa vuosina 2016–2017.

(193)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(194)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohden nousivat tarkastelujaksolla 12 prosenttia. Taulukko on täysin sama kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 11.

(195)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että työvoimakustannusten kohoamista ei voitu yhdistää yksinomaisesti Turkista tulevaan tuontiin. Osapuoli valitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei tarkasteltu työvoimakustannusten kehityksen syitä. Komissio vakuutti Turkin viranomaisille, että koska työvoimakustannukset ovat yksi vahinkoanalyysissä huomioon otettavista tekijöistä, komissio ei tarkastellut yhtäkään tekijää erikseen. Työvoimakustannusten kohoamiselle oli monia syitä, kuten työvoimaa edustavien ammattijärjestöjen kanssa tehdyt sitoumukset. Komissio kuitenkin muistutti, että tärkeä seikka tässä analyysissä on se, missä määrin unionin tuotannonala kykeni siirtämään eteenpäin edeltävässä jaksossa tarkastellun kustannusten kohoamisen.

(196)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Varastot

(197)

Loppuvarastot pienenivät tarkastelujakson aikana 16 prosenttia. Mitä tulee loppuvarastojen kehitykseen osuutena tuotannosta, tämä indikaattori pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla ja oli noin 5 prosenttia tuotantomäärästä. Taulukko on täysin sama kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 12.

(198)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset pitivät puolueellisena komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappaleessa esittämiä päätelmiä, joiden mukaan varastoja ei pidetty merkittävänä vahinkoindikaattorina. Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa selitetään, useimmat samankaltaisen tuotteen lajit tuotetaan tilausten perusteella, minkä vuoksi ne toimitetaan tuotannon jälkeen eikä niitä pidetä varastossa. Komissio teki saman varastoja koskevan päätelmän aiemmissa samaa tuotetta koskevissa tutkimuksessa (18). Lisäksi tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että useimmat samankaltaisen tuotteen lajit tuotetaan käyttäjien erityistilausten perusteella.

(199)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset kyseenalaistivat komission huomautukset loppuvarastojen vähenemisestä prosentteina tuotannosta. Komissio muistuttaa, että loppuvarastot prosentteina tuotantomäärästä pysyivät suhteellisen vakaasti noin 5 prosentissa tarkastelujaksolla ja että tätä tekijää ei pidetä merkittävänä indikaattorina. Koska useimpia samankaltaisen tuotteen lajeja tuotetaan käyttäjien tilausten perusteella, komission mielestä olisi perusteetonta katsoa, että vakaat varastot (prosentteina tuotantomäärästä) tarkoittavat sitä, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa.

(200)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 13

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(201)

Kannattavuus kehittyi negatiivisesti tarkastelujaksolla vuosina 2017 ja 2018 aluksi ilmenneestä voittojen kasvusta huolimatta. Kannattavuus putosi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 6,8 prosentista -6,1 prosenttiin.

(202)

Nettokassavirta oli positiivinen vuosina 2017–2018 (huippu vuonna 2018) ja kääntyi negatiiviseksi tutkimusajanjaksolla, kun kannattavuus oli alimmillaan tarkastelujaksolla. Pääoman saantia heikensi voittojen vähentyminen.

(203)

Vuotuiset investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 8 prosenttia mutta supistuivat tutkimusajanjaksolla vain hieman vuoden 2016 tasoa suuremmiksi. Investointien tuotto seurasi samaa suuntausta kuin kannattavuus. Taulukon 13 tämä osa on investointien ja investointien tuottojen osalta sama kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 13.

(204)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 13 esitetyt investointitasot olivat valtavat ja osoittivat selvästi, että vahinkoa ei aiheutunut. Komissio oli eri mieltä Turkin viranomaisten päätelmistä, koska investoinnit tehtiin enimmäkseen vuosina 2017 ja 2018 eli sen jälkeen, kun unionin tuotannonala alkoi elpyä aiemmista polkumyyntikäytännöistä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167 kappaleessa selitetään, unionin tuottajat eivät kyenneet investoimaan niin paljon kuin halusivat tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonala on erittäin pääomavaltainen, joten investoinnit eivät olleet valtavia suhteellisesti tarkasteltuna. Pääoman saantia heikensi voittojen vähentyminen.

(205)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset pyysivät selitystä sille, että investoinnit lisääntyivät 62 prosenttia vuosina 2016–2017, kun kuumavalssattuja levyvalmisteita koskevat toimenpiteet viittä maata kohtaan tulivat voimaan lokakuussa 2017. Komissio huomauttaa aluksi, että lähtökohtaisesti sitä, että markkinoilla on unionin tuotannonalaa vahingoittavaa polkumyyntituontia, ei voida käyttää unionin tuotannonalan investointipäätöksiä vastaan, koska tällä epäsuorasti palkittaisiin kyseiset epäterveet kaupalliset käytännöt. Komissio muistuttaa, että väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet yhtä kuumavalssattujen levyvalmisteiden päätuojaa, Kiinaa, vastaan julkaistiin 7 päivänä lokakuuta 2016 (19) ja lopulliset toimenpiteet tulivat voimaan huhtikuun 2017 alussa (20). Tämän asetuksen taulukosta 14 käy ilmi Kiinasta, Venäjältä, Brasiliasta, Ukrainasta ja Iranista polkumyynnillä tulevan tuonnin selvä väheneminen vuosien 2016 ja 2017 välillä, ja tämä suosi viivästyneiden investointien toteuttamista vuonna 2017.

(206)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että jotkin terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvät investoinnit eivät johda voittoon tai investointien tuottoon. Komissio katsoi, että unionin tuotannonalan olisi pitänyt kyetä saamaan voittoa silloinkin, kun se noudattaa terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyviä sitoumuksia. Terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvät investoinnit eivät estä yrityksiä saamasta tervettä voittoa tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Turkin viranomaiset olivat samaa mieltä tästä päätelmästä mutta katsoivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio ei ollut tarkastellut puolueettomasti kannattavuutta ja investointien tuottoa, koska terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvät investoinnit ovat kalliita sinä vuonna, jona ne tehdään, eikä mikään yritys odota tällaisten investointien tuottoa. Komissio on eri mieltä, koska terveellä unionin tuotannonalalla pitäisi olla vankka kannattavuustaso ja investointien tuottojen taso, jotka mahdollistavat ilman investointien rahallista tuottoa menot, jotka ovat tarpeen terveys-, turvallisuus- ja ympäristösyistä.

(207)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126–131 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(208)

Vaikka kulutus vapailla markkinoilla väheni hieman tarkastelujaksolla (-1 prosentin), unionin tuotannonalan myyntimäärä vapailla markkinoilla kasvoi ja sen markkinaosuus kasvoi [75–76] prosentista [78–79] prosenttiin. Nämä myyntimäärien ja markkinaosuuden pienet parannukset voidaan kuitenkin havaita vain verrattuna vuoteen 2016, jolloin unionin tuotannonalalle koitui vahinkoa polkumyynnillä muista maista tulevasta tuonnista. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotanto väheni kuitenkin 4 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste 7 prosenttia. Vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä tuotannon määrä ja kapasiteetin käyttöaste laskivat vielä selvemmin ja myös myynti vapailla markkinoilla väheni. Unionin tuotannonala kasvoi vuodesta 2017 alkaen ja elpyi epäterveestä tuonnista, johon sovellettiin polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä, mutta sen tilanne heikkeni tutkimusajanjakson aikana.

(209)

Unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kasvoivat merkittävästi (+ 36 prosenttia) tarkastelujaksolla, lähinnä raaka-ainehintojen voimakkaan nousun vuoksi.

(210)

Unionin tuotannonalan myyntihinnat nousivat kustannuksia enemmän vuosina 2017 ja 2018, minkä ansiosta unionin tuottajat pystyivät toipumaan aiemmasta polkumyynnin aiheuttamasta vahingosta ja saavuttamaan 6,7 prosentin kannattavuuden. Vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin tuotannonalan oli kuitenkin alennettava myyntihintojaan kustannusten kohoamisesta (+ 4 %) huolimatta säilyttääkseen markkinaosuutensa Turkista polkumyynnillä tulevaan tuontiin nähden. Tällä oli tuhoisa vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen, joka laski vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä +6,7 prosentista -6,1 prosenttiin.

(211)

Muut taloudelliset indikaattorit (kassavirta, investointien tuotto) noudattivat samanlaista suuntausta, erityisesti tutkimusajanjaksolla, ja näin ollen investointien taso laski voimakkaasti aiempiin vuosiin verrattuna.

(212)

Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eron vuoksi makrotaloudellisia indikaattoreita ja muutamia muita tietoja tarkistettiin, kuten 16 kappaleessa selitetään. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoiden 1–13 ja tämän asetuksen taulukoiden 1–13 väliset erot ovat kuitenkin mitättömän vähäiset sekä yksikköjen että suuntausten osalta. Hinnan alittavuuden tasot pysyivät merkittävinä. Tämän vuoksi komissio päätteli, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero ei muuta väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehtyjä vahinkoa koskevia päätelmiä.

(213)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli lopullisesti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(214)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB ja Turkin viranomaiset olivat eri mieltä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 5.1 jaksossa esitetyistä päätelmistä. Turkin viranomaiset totesivat, että kyseisessä jaksossa esitetyillä selityksillä ei voitu perustella syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja vuosina 2018–2019 väitetysti esiintyneen vahingon välillä, koska Turkista tulevan tuonnin määrä oli vakaa ja sekä Turkista tulevan tuonnin hinnat että unionin tuotannonalan tuotantokustannukset laskivat kyseisellä kaudella. Komissio totesi, että Turkin viranomaisten väitteet olivat epätarkkoja. Unionin tuotannonalan tuotantokustannukset eivät laskeneet kyseisellä kaudella. Ne pikemminkin nousivat vuosien 2018 ja 2019 välillä 540 eurosta 560 euroon tonnilta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 ja tämän asetuksen taulukossa 10 esitetään. Vuosina 2018–2019 Turkista tulevan tuonnin määrä pysyi kohtalaisen vakaana (joskin määrä oli suurempi kuin vuosina 2016 ja 2017), mutta sen hinnat laskivat 8,5 prosenttia, kuten tämän asetuksen taulukoista 4 ja 5 käy ilmi. Komissio huomauttaa, että Turkin viranomaiset pitivät väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettuja hinnan alittavuuden tasoja mitättömän vähäisinä mutteivät kuitenkaan kiistäneet sitä, että kuumavalssatut levyvalmisteet ovat erittäin hintaherkkä tuote. Turkin viranomaiset myönsivät itsekin, että Turkista tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvu selittyi vain pienellä hintaerolla (21). Tämän vuoksi väitteet hylättiin. Hinnan alittavuuden esiintymisestä riippumatta unionin tuotannonalan oli tutkimusajanjakson aikana pidettävä hintansa selvästi tuotantokustannuksia alempana, jotta se olisi pystynyt säilyttämään markkinaosuutensa Turkista alhaisemmin hinnoin tulevan tuontimäärän aiheuttaman hinnankorotusten estymisen vuoksi.

(215)

Turkin viranomaiset totesivat myös, että Turkki ei vienyt markkinaosuutta unionin tuotannonalalta vaan vain tietyn osuuden kolmansilta mailta, eikä tällä voinut olla mitään vaikutusta unionin tuottajiin. ÇİB väitti saman suuntaisesti, että komissio ei ollut ottanut huomioon, että Turkista tuleva tuonti täytti muiden toimittajamaiden jättämän aukon. Osapuoli väitti myös, että unionin tuotannonalan tuloksen ja Turkista tulevan tuonnin kehityksen välillä ei ollut ajallista korrelaatiota, koska kun unionin tuottajien tilanne heikkeni vuoden 2019 toisen ja kolmannen neljänneksen välillä, kuten valituksen tekijä väitti, Turkista tuleva tuonti väheni eikä sen hinta muuttunut. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat neljännesvuosittaisen analyysin osoittavan, että tuonti Turkista alkoi vähentyä merkittävästi vuoden 2019 alusta lähtien. Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi saman suuntaisesti, että komissio ei ollut selittänyt, miksi jotkin unionin tuotannonalan keskeiset taloudelliset indikaattorit kohenivat tai pysyivät vakaina vuosina 2016–2019, kun tuonti Turkista lisääntyi vähitellen. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että merkittävä vahinko johtui muista tekijöistä kuin Turkista tulevasta tuonnista, koska vuosien 2016 ja 2018 välillä Turkista tulevan tuonnin määrä kasvoi mutta myös sen hinta kohosi.

(216)

Komissio oli samaa mieltä siitä, että jos Turkista tuleva tuonti olisi täyttänyt aukon, siinä ei olisi ollut ongelmaa; tuonti unioniin tuli kuitenkin epäterveillä polkumyyntihinnoilla. Komissio oli eri mieltä ajallisen korrelaation puuttumisesta. ÇİB jätti analyysissään huomiotta Turkista tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen. Se, että vahinko on ilmeinen ennemminkin hintaan liittyvissä indikaattoreissa, ei heikennä vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä koskevaa yleistä päätelmää. Kuten väliaikaistat tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa todetaan, vuonna 2019 unionin tuotannonala joutui asettamaan hintansa selvästi kustannusten alapuolelle säilyttääkseen markkinaosuutensa Turkista alhaisemmilla hinnoilla tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Näin ollen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on selvä korrelaatio.

(217)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset huomauttivat, että unionin tuotannonala kilpailee tuonnin kanssa pääasiassa vapailla markkinoilla. Turkin viranomaiset väittivät, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvu vapailla markkinoilla osoittaa, että Turkista tulevasta tuonnista ei aiheutunut vahinkoa. ÇİB totesi, että unionin tuotannonalan myynnin ja markkinaosuuden kasvu vapailla markkinoilla Turkista tulevasta tuonnista huolimatta ei tue päätelmää, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa tarkastelujaksolla. Komissio katsoo, että kummankaan osapuolen esittämissä väitteissä ei otettu huomioon Turkista tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vaikutuksia eikä sitä, että hintaan liittyvät indikaattorit osoittavat selvää ja kiistatonta vahinkoa. Unionin tuotannonala hankki tutkimusajanjaksolla osan tietyiltä tuontilähteiltä jääneestä markkinaosuudesta. Tämä kuitenkin tapahtui selvästi kustannukset alittavilla myyntihinnoilla Turkista tulevan tuonnin ja sen alhaisten hintojen aiheuttaman hintapaineen vuoksi.

(218)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 ja 139 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(219)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Tuonti kolmansista maista

(220)

Tuonti muista maista kuin Turkista väheni tarkastelujaksolla 38 prosenttia ja sen markkinaosuus pieneni 21–22 prosentista 12,5–13,5 prosenttiin.

(221)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset katsoivat, että väliaikaisessa asetuksessa ei ollut otettu huomioon tietyistä kolmansista maista tulevan tuonnin (alhaista) hintaa ja että Turkista tulevan tuonnin hinnat eivät olisi voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuottajille. Turkin viranomaiset perustelivat päätelmäänsä sillä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 14 esitettyjen tietojen perusteella kaikki tuontihinnat laskivat enemmän kuin pelkästään Turkista tulevan tuonnin hinnat vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä ja että kuumavalssattujen levyvalmisteiden hinnoissa oli suurta vaihtelua. Turkin viranomaiset totesivat, että kaikista muista kolmansista maista kuin Turkista tulevan tuonnin kumuloitu määrä oli lähes kaksinkertainen Turkista tulevan tuonnin määrään nähden. Koska tämän tuonnin hinnat olivat alemmat kuin Turkista tulevan tuonnin hinnat, Turkin viranomaiset katsoivat, ettei tämän tuonnin vaikutusta voida jättää huomiotta. Tähän liittyen ÇİB totesi, että Intiasta tulevan tuonnin hintojen nopea lasku osui ajallisesti yhteen unionin tuottajien kannattavuuden heikkenemisen kanssa.

(222)

Komissio analysoi muista kolmansista maista tulevan tuonnin määriä, arvoja ja suuntauksia mutta totesi, ettei sen vaikutus heikentänyt syy-yhteyttä polkumyynnillä Turkista tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Mitä tulee Turkin viranomaisten tekemään hintavertailuun Turkista ja muista lähteistä tulevan tuonnin hintojen välillä, komissio huomauttaa, että muista lähteistä tulevan tuonnin hinnat on aliarvioitu, koska Turkin viranomaiset eivät ottaneet huomioon sitä, että Eurostatin hintatiedot eivät sisällä maksettuja polkumyynti- ja tasoitustulleja. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa todetaan, Intiasta tulevan tuonnin tarkkaa tuotevalikoimaa ja näin ollen sitä, alittivatko tämän tuonnin hinnat unionin tuotannonalan hinnat, ei voida määrittää pelkästään Eurostatin keskimääräisten hintojen perusteella. Yksikään osapuoli ei toimittanut tuotelajikohtaista näyttöä, joka olisi viitannut Intiasta tulevan tuonnin merkittävään hinnan alittavuuteen. Yksikään osapuoli ei myöskään kiistänyt sitä, että Intiasta tulevan tuonnin määrä oli neljännes Turkista tulevan tuonnin määrästä, minkä vuoksi se ei kyennyt heikentämään polkumyyntituonnin ja todetun vahingon välistä syy-yhteyttä. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että sillä ei ole mitään sellaisia tietoja, jotka viittaisivat siihen, että Intiasta tulevaa tuontia myytäisiin polkumyyntihinnoilla unionissa tai että se aiheuttaisi vahinkoa unionin tuottajille. Kun otetaan huomioon Intiasta tulevan tuonnin suhteellisen pieni markkinaosuus, tämä tuonti ei voinut aiheuttaa samassa määrin painetta unionin tuottajille kuin Turkista polkumyynnillä tuleva tuonti.

(223)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB kiisti jaksossa tehdyn analyysin ja päätelmät, ja Turkin viranomaisten mukaan komissio ei halunnut tarkastella muista kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutuksia eikä osoittanut, että tämä tuonti ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuottajille. Komissio oli eri mieltä osapuolten kanssa, koska se tutki kaikki asiakirja-aineistossa olevat asian kannalta merkitykselliset tiedot. Mikään osapuoli – niin Turkin viranomaiset kuin ÇİB – ei toimittanut tutkimuksen missään vaiheessa tuotelajikohtaista näyttöä, joka olisi osoittanut Intiasta tulevan tuonnin (tai Serbiasta tulevan tuonnin, kuten ÇİB väitti) merkittävän alihinnoittelun. Komissio päätteli, että asiakirja-aineistossa oleva näyttö ei tue väitettä, joka koskee muista kolmansista maista tulevan tuonnin väitettyjä vaikutuksia. Tämä ei kuitenkaan kyseenalaista päätelmää siitä, missä määrin tämä tuonti aiheutti painetta unionin tuottajiin rinnakkain Turkista polkumyynnillä tulevan tuonnin kanssa. Päätelmä, jonka mukaan tuonti kolmansista maista ei heikennä syy-yhteyttä Turkista polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä, vahvistettiin. Näiden seikkojen perusteella yleinen syy-yhteyttä koskeva päätelmä vahvistettiin.

(224)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140–146 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(225)

Etuyhteydettömille osapuolille suuntautuneen unionin tuotannonalan viennin määrä ja hinta kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 15

Vientimyynti

(226)

Unionin tuottajien vientimäärä kasvoi tarkastelujaksolla 21 prosenttia niin, että se oli hieman alle 2 miljoonaa tonnia vuonna 2019. Unionin tuotannonalan vientimäärien osuus sen myyntimäärästä unionin vapailla markkinoilla oli alle 6 prosenttia.

(227)

Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147–149 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(228)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset pyysivät komissiota keräämään enemmän tietoja ja tutkimaan tarkemmin kysyntää kytkösmarkkinoilla. Turkin viranomaiset ottivat esiin jotakin erittelyjä valituksen tekijän julkaisussa ”European Steel in Figures 2020” ja Euroopan autonvalmistajien liiton vuoden 2019 raportissaan julkaisemat heikot tulokset.

(229)

Kuumavalssatuilla teräslevyvalmisteilla on kaksi pääasiallista käyttötarkoitusta. Ne ovat perusraaka-ainetta erilaisten teräksestä valmistettujen lisäarvollisten jatkojalostustuotteiden tuotannossa, kuten kylmävalssatut teräslevyvalmisteet ja pinnoitetut teräsvalmisteet. Niitä käytetään myös teollisuudessa raaka-aineena, jota loppukäyttäjät ostavat käytettäväksi eri tarkoituksiin esimerkiksi rakennusalalla (teräsputkien tuotanto), laivanrakennuksessa, kaasusäiliöissä, autoissa, paineastioissa ja energiaputkistoissa. Turkin viranomaisten esittämien tietojen perusteella kysyntää useilla kulutussektoreilla ei voitu arvioida. Komissio totesi, että terästä käyttävien sektoreiden tuotantotoiminta unionissa väheni 0,2 prosenttia vuonna 2019 – vuonna 2018 tapahtuneen 2,9 prosentin kasvun jälkeen. Tämä oli ensimmäinen tuotannon lasku sitten vuoden 2013. Vuoden 2019 negatiivinen kasvu johtui rakennustuotannon lisääntymisestä ja kaikkien muiden terästä käyttävien sektoreiden toiminnan vähenemisestä (eniten autoteollisuudessa) (22). Komissio katsoi, että useiden terästä käyttävien sektoreiden negatiivinen kasvu vuonna 2019 aiheutti haasteita kuumavalssattujen levyvalmisteiden valmistajille. Tilanteen ei kuitenkaan havaittu vähentävän Turkista tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen välistä syy-yhteyttä tutkimusajanjaksolla, kun otetaan huomioon tämän tuonnin määrän lisääntyminen, sen vaikutus unionin tuotannonalan hintoihin ja muut edellä yksilöidyt vahingolliset tekijät.

(230)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että kytkösmarkkinoiden kulutuksen vaikutuksia ei ollut tutkittu, mikä on WTO:n sääntöjen vastaista. Turkin viranomaiset väittivät, että komissio päätti olla tutkimatta teräksen käyttäjäteollisuuden poikkeuksellista heikkenemistä EU:ssa. Komissio on asiasta eri mieltä. Turkin viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä väitteensä tueksi. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen alaviitteessä 16 esitetyt julkaisut eivät osoita ”teräksen käyttäjäteollisuuden poikkeuksellista heikkenemistä EU:ssa”. Tutkimuksen aikana yksikään käyttäjä ei esittänyt samanlaisia väitteitä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195 kappaleessa tuodaan esiin, käyttäjät tärkeimmillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla, kuten autoteollisuudessa, teollisuuslaitteissa tai rakennusalalla, eivät ilmoittautuneet tutkimuksessa.

(231)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150 ja 151 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(232)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB katsoi vahingon johtuvan unionin kulutuksen yleisestä laskusta, ja Turkin viranomaisten mukaan kulutuksen väheneminen aiheutti unionin tuotannonalan tuotantomäärien vähenemisen. Komissio huomauttaa, että kuten taulukosta 1 käy ilmi, kulutus vapailla markkinoilla eli markkinoilla, joilla kilpailu tuontituotteiden kanssa pääasiassa tapahtuu, putosi 1 prosentin tarkastelujaksolla. Komissio ei katso, että unionin kulutuksen tämän suuruinen lasku heikentäisi syy-yhteyttä Turkista polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen välillä tutkimusajanjaksolla.

(233)

Ottaen huomioon edellä olevassa jaksossa esitetyt seikat ja koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 ja 153 kappaleessa esitetyt päätelmät. Kysynnän kehitys EU27-maiden tietojen perusteella ei muuta näitä päätelmiä.

(234)

Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 ja 155 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(235)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB väitti, että merkittävä vahinko johtui muutoksista unionin markkinoilla, unionin tuottajien rakenneuudistus- ja järkeistämistoimista, tietystä ostopolitiikasta tai muista kolmansista maista halvoin hinnoin tulevasta tuonnista. Väitteiden tueksi ei esitetty näyttöä, joten ne hylättiin.

(236)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147–149 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(237)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, komissio päätteli, että mikään tekijöistä analysoituna erikseen tai yhdessä ei heikentänyt syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä siinä määrin, että tämä yhteys ei enää olisi todellinen ja merkittävä, minkä vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159–161 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(238)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä vastusti sitä, että komissio käytti tavoitevoittona vuoden 2017 keskimääräistä voittoa (6,8 prosenttia) viitehinnan alittavuuden marginaalia koskevissa laskelmissa. Valituksen tekijä väitti, että vuonna 2017 unionin tuotannonala kärsi edelleen muista lähteistä tulevasta polkumyyntituonnista, että komissio ei ollut noudattanut tavanomaista käytäntöään ja että jopa ÇİB oli ehdottanut korkeampaa voittomarginaalia. Valituksen tekijän mukaan tavoitevoiton olisi oltava 10–15 prosenttia, kuten 12,9 prosenttia, jota käytettiin saman tuotteen tuontia koskevassa aiemmassa tutkimuksessa (23), vaikkakin se myönsi, että tavoitevoiton vähimmäistaso voisi olla myös 7,9 prosenttia, joka oli tätä tuotetta koskevassa viimeisimmässä tutkimuksessa käytetty tavoitevoitto.

(239)

Komissio arvioi väitettä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164 ja 166 kappaleessa selitetään, tavoitevoiton määrittämisessä komissio käyttää perustana perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan säännöksiä, joskaan vuotta, jolloin vallitsivat ”tavanomaiset kilpailuolosuhteet” ennen Turkista tulevan tuonnin lisääntymistä, ei voitu yksilöidä kohtuullisen ajan kuluessa. Lisäksi kuten jo 4.5.1 jaksossa tuodaan esiin, komissio ei kyennyt päättelemään, että vuonna 2017 unionin tuotannonala kärsi edelleen polkumyyntituonnista, kuten valituksen tekijä väitti. Brasiliaa, Irania, Venäjää ja Ukrainaa koskevissa polkumyyntitutkimuksissa polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2015 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisen ajanjakson. Se, että lopulliset suojatoimenpiteet näistä lähteistä tulevaa tuontia vastaan otettiin käyttöön lokakuussa 2017, ei tarkoita sitä, että vuonna 2017 esiintyi edelleen vahingollisia polkumyyntikäytäntöjä. Tätä päätelmää vahvistaa kyseisistä viidestä maasta tulevan tuonnin jyrkkä väheneminen vuonna 2017, kuten jo 163 kappaleessa mainitaan. Näin ollen komissio vahvisti, että vuosi 2017 on paras perusta tavoitevoiton määrittämiselle tässä tutkimuksessa. Kun otetaan huomioon tässä tapauksessa todetut polkumyyntimarginaalit, korkeampien tavoitevoittojen käyttämistä koskevan pyynnön hyväksymisellä ei olisi vaikutusta toimenpiteiden tasoon.

(240)

Alustavassa vaiheessa komissio käytti Bloomberg New Energy Financen tietoja määrittääkseen ennustetut EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien hinnat tulevien ympäristökustannusten laskemista varten. Hintoja on päivitetty lopullisessa vaiheessa 15 päivänä helmikuuta 2020 saatavilla olevien tietojen perusteella.

(241)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 216 kappaleessa viitataan yhdeltä otokseen valitulta unionin tuottajalta perusasetuksen 19 a artiklan nojalla saatuihin huomautuksiin, jotka koskevat vahinkolaskelmia. Osapuoli väitti, että arvioitaessa unionin tuotannonalan tulevia kustannuksia, jotka johtuvat monenvälisten ympäristösopimusten tai sosiaalisten velvoitteiden noudattamisesta, huomioon olisi otettava kuumavalssattujen levyvalmisteiden keskimääräinen tuleva tuotantomäärä eikä kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuotannossa käytettävien tulevien tuotantoketjun alkupään tuotteiden keskimääräistä määrää. Ottaen huomioon kolmen otokseen valitun unionin tuottajan toimittamat ja komission todentamat tiedot komissio totesi tässä menettelyssä, että tuotantoketjun alkupään tuotteet synnyttivät suoraan epäpuhtauspäästöjä, minkä vuoksi se oli asianmukainen taso noudattamisesta aiheutuvien kustannusten arvioimiseksi. Kustannuksia sovellettiin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ottamalla huomioon sen tuotantoketjun alkupään tuotteen kulutussuhde, joka synnytti päästöt tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa.

(242)

Kuten 1.8 jaksossa selitetään, unionin kokoonpano muuttui vuonna 2021, mikä aiheutti muutoksen myös tiedoissa, joita käytettiin viitehinnan alittavuuden marginaalin määrittämiseen. Vahingon korjaava taso EU27-maiden osalta esitetään seuraavassa taulukossa:

(243)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 163–170 kappaleessa esitetyt päätelmät, sellaisina kuin ne ovat muutettuina edellä olevassa taulukossa.

(244)

Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171 ja 172 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(245)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella komissio katsoi, että on aiheellista määrittää lopullisten tullien määrä alhaisemman tullin säännön mukaisesti perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla. Tämän vuoksi lopulliset polkumyyntitullit olisi vahvistettava seuraavasti:

(246)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä totesi, että turkkilaisten viejien hiljattain ilmoittamat laajentamissuunnitelmat olivat lisäsyy siihen, miksi polkumyyntitoimenpiteet olivat unionin edun mukaisia. Yksikään osapuoli ei kiistänyt sitä, että toimenpiteet olisivat unionin tuotannonalan edun mukaisia. Tämän vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175–179 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(247)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset ja ÇİB totesivat, että unionin tuottajia suojeltiin jo tuonnilta. ÇİB väitti, että Turkista tuleva tuonti oli vähentynyt merkittävästi vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä vuoden ensimmäiseen neljännekseen verrattuna. Turkin viranomaiset ottivat tähän liittyen esiin lopulliset suojatoimenpiteet, joissa on määrälliset rajoitukset (kiintiöt tai tariffikiintiöt), sekä kiintiön käyttämisen jälkeen maksettavat 25 prosentin lisätullit. Turkin viranomaiset muistuttivat, että tuojat ja käyttäjät olivat todenneet ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, että kaupan suojatoimet vaikuttavat voimakkaasti toimitusvarmuuteen ja vaikeuttavat tuojien toimintaa. Turkin viranomaiset lisäsivät, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden ja suojatoimenpiteisiin liittyvien maakohtaisten kiintiöiden vuoksi, jotka ovat voimassa kesäkuun 2021 loppuun asti, tuojat ja käyttäjät eivät pysty löytämään uusia tuontilähteitä unionin kysynnän tyydyttämiseksi.

(248)

Komissio katsoo, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188–193 kappaleessa kumotaan kattavasti väitteet, jotka liittyvät toimituspulaan, myös Turkin viranomaisten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämät väitteet. Komissio huomauttaa myös, että suojatoimenpiteillä ja polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä puututaan eri tilanteisiin. Tässä tapauksessa suojatoimenpiteet on otettu käyttöön tariffikiintiön muodossa, mutta tällä ei estetä epäterveiden kaupan käytäntöjen poistamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden käyttöönottoa, etenkin tariffikiintiön rajoissa eli ennen kuin suojatullia sovellettaisiin.

(249)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 192 kappaleessa myös selitetään, polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei tarkoita Turkista tulevan tuonnin loppumista tai edes sen vähenemistä merkittävästi. Tutkimuksen havainnot tukevat tätä päätelmää. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään tuoja ei toimittanut määrällisiä tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että tästä menettelystä johtuvilla polkumyyntitoimenpiteillä olisi kohtuuton vaikutus niiden toimintaan. Toimenpiteiden tason ei pitäisi estää turkkilaisia teräksen valmistajia myymästä kuumavalssattuja levyvalmisteita unioniin ja unionin tuojille. Steel Business Briefingin vuonna 2021 julkaisemassa lehdistötiedotteessa tuotiin esiin, että vuonna 2020 unioni muodostaa edelleen Turkin tärkeimmät kuumavalssattujen kelojen vientimarkkinat (24). Samassa lähteessä raportoidaan kuumavalssattujen levytuotteiden lisäkapasiteetista Turkissa (25).

(250)

Koska etuyhteydettömien tuojien edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 180–182 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(251)

Turkin viranomaisten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämät käyttäjiä koskevat huomautukset olivat samat kuin etuyhteydettömiä tuojia koskevat huomautukset, ja niitä käsiteltiin jo 7.2 jaksossa.

(252)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB ilmaisi huolensa laadun ja innovoinnin heikkenemisestä unionin markkinoilla toimenpiteiden seurauksena. Väite oli hyvin yleisluonteinen eikä sen tueksi esitetty mitään näyttöä, ja komissio piti sitä perusteettomana. Komissio totesi, että vaikeista markkinaolosuhteista huolimatta unionin tuottajat tarjosivat edelleen korkealaatuisia tuotteita koko tarkastelujakson ajan. Komissio odottaa polkumyyntoimenpiteiden luovan tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka antavat unionin tuotannonalalle mahdollisuuden tarjota korkealaatuisempia ja innovatiivisempia tuotteita kaikkien toimijoiden eduksi.

(253)

Kuumavalssattujen levyvalmisteiden unionin käyttäjien ja tuojien konsortio, jäljempänä ’konsortio’, esitti huomautuksia väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta (26). Konsortio väitti, että tutkimusajanjakson jälkeen unionin tuottajat väitetysti vähensivät tuotantomäärää, jonka ne asettavat saataville unionin vapailla markkinoilla. Konsortio toi esiin, että tämä väitetty käytäntö yhdessä muista lähteistä tulevassa tuonnissa voimassa olevien kaupan suojatoimenpiteiden kanssa johti ennennäkemättömään hintojen nousuun unionin markkinoilla. Konsortio väitti, että unionin riippumattomat käyttäjät eivät olleet sellaisessa tilanteessa, että ne voisivat hankkia olennaista raaka-ainetta (kuumavalssattuja levyvalmisteita) unionin tuottajilta. Hinnannousu olisi antanut unionin tuottajille mahdollisuuden parantaa voittomarginaalejaan siinä määrin, että ne olisivat toipuneet väitetystä vahingosta, joka oli aiheutunut tutkimusajanjaksolla. Konsortio katsoi, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö antaa komissiolle mahdollisuuden arvioida tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä unionin etua koskevan analyysin yhteydessä, ja tässä tapauksessa kehitys olisi edellyttänyt toimenpiteiden lopettamista. Tämän väitteen yhteydessä konsortio väitti vielä, että koska unionin tuottajat eivät väitetysti kykene toimittamaan riittävästi tuotteita, minkä seurauksena hinnat kohoavat, riippumattomilla käyttäjillä unionissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin turvautua tuontiin tarvittavassa määrin. Konsortio totesi, että tietyistä maista tulevassa tuonnissa voimassa olevat kaupan suojatoimenpiteet ja Turkista tulevaa tuontia koskevat väliaikaiset toimenpiteet uhkaavat mahdollisuutta hankkia kuumavalssattuja levyvalmisteita kolmansista maista. Konsortio toi esiin, että muut kolmannet maat eivät voi korvata Turkkia luotettavimpana toimittajamaana. Konsortio kiisti myös komission päätelmän, joka koskee käyttäjien mahdollisuutta mukautua sääntelymuutoksiin ja vaihtaa toimittajaa. Konsortio väitti, että käytännössä tämä on harvoin mahdollista ja että vähäisten määrien ostamista muiden kolmansien maiden tuottajilta ei voida pitää osoituksena siitä, että käyttäjät voivat vaihtaa toimittajaa helposti. Konsortio epäili unionin tuotannonalan kykyä ja jopa halukkuutta toimittaa merkityksellisiä lisämääriä riippumattomille jatkokäyttäjille unionissa ja muiden maiden kuin Turkin valmiutta toimittaa merkityksellisiä määriä kuumavalssattuja levyvalmisteita unioniin. Kaikki nämä tekijät johtaisivat konsortion mukaan käyttäjien keskeisen raaka-aineen kustannusten kestämättömään nousuun, mikä vaikuttaisi niihin suhteettomasti.

(254)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB ilmaisi huolensa kuumavalssattujen levyvalmisteiden hintojen kohoamisesta unionin markkinoilla toimenpiteiden seurauksena ja kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleen päätelmät, joiden mukaan unionin tuottajat voisivat käyttää käyttämätöntä kapasiteettiaan etuyhteydettömien käyttäjien kysynnän tyydyttämiseksi.

(255)

Valituksen tekijä kiisti nämä väitteet (27). Se viittasi erityisesti lähteisiin, joiden mukaan tuotantokapasiteetti kasvaa vuonna 2021 muun muassa tiettyjen uunien uudelleenkäynnistyksen takia ja riittäviä toimituslähteitä on sekä unionissa että kolmansissa maissa. Valituksen tekijä toteaa, että mahdollinen toimitusketjun epätasapaino markkinoilla olisi ollut luonteeltaan vain väliaikainen ja johtui koronaviruspandemian aiheuttamista häiriöistä, muun muassa joidenkin uunien sulkemisesta. Valituksen tekijä totesi vielä, että unionissa ja muualla on runsaasti vaihtoehtoisia toimituslähteitä unionin kysynnän mahdollisen lisääntymisen tyydyttämiseksi, mukaan lukien merkittävä käyttämätön kapasiteetti unionissa ja maailmanlaajuisesti. Se myös väitti, että Turkki todennäköisesti jatkaa toimituksia unionin markkinoille, kun otetaan huomioon käyttöön otetut kohtuulliset polkumyyntitullit. Lopuksi valituksen tekijä toisti, että polkumyyntitullilla ei olisi merkittävää vaikutusta käyttäjien kustannuksiin, ja viittasi simulaatioihin, jotka se oli tehnyt menettelyn aikaisemmassa vaiheessa.

(256)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että jos komissio ottaa käyttöön lopullisen suojatoimenpiteen jo voimassa olevan suojatoimenpiteen ja muista lähteistä tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevien muiden polkumyynti- ja tasoitustullien lisäksi, toimituksista tulee mahdollisesti puutetta. Turkin viranomaiset väittivät lisäksi, että tuonti Turkista alkoi vähentyä vuonna 2019 suojatoimenpiteen seurauksena, ja ne uskoivat, että mahdollisten uusien toimenpiteiden seurauksena tuonti Turkista loppuu, ja kysyivät, miten komissio voi olla varma siitä, että Turkista tuleva tuonti ei lopu.

(257)

Komissio käsitteli ensin väitteitä, jotka koskevat vähäistä tarjontaa, muita toimituslähteitä ja mahdollisuutta mukautua sääntelymuutoksiin ja vaihtaa toimittajaa. Tämän jälkeen se käsitteli tutkimusajanjakson jälkeisten tietojen käyttämistä koskevaa pyyntöä.

(258)

Komissio totesi, että konsortion ja Turkin viranomaisten väitteet toimituspulasta eivät täsmää tutkimuksessa vahvistettujen lukujen ja suuntausten kanssa. Tämä pätee sekä yleisellä tasolla että yhteistyössä toimineiden käyttäjien toimittamien tietojen tasolla. Yleisellä tasolla komissio toteaa ensin, että terästä koskevien suojatoimenpiteiden (28) puitteissa tutkimusajanjakson aikana on ollut saatavilla erittäin suuria määriä tullittomia tariffikiintiöitä jatkuvasti ja enenevässä määrin (29). Jos unionissa olisi kysyntää suuremmille tuontimäärille, se voitaisiin näin ollen tyydyttää tullittomalla tuonnilla. Toiseksi tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalalla on riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia (30), jonka ansiosta se voi lisätä edelleen tuotantoaan unionissa. Unionin tuottajilla ei ole mitään taloudellista perustetta olla käyttämättä (käyttämätöntä) kapasiteettiaan kysynnän tyydyttämiseksi unionissa, riippumatta siitä, ovatko käyttäjät etuyhteydessä vai eivät, etenkin kun tuotannonalan taloudellinen tilanne on kaikkea muuta kuin optimaalinen. Kolmanneksi komissio toisti alustavassa vaiheessa esittämänsä päätelmät (31), jotka koskevat kolmansien maiden kykyä toimittaa kuumavalssattuja levyvalmisteita tarvittavia määriä, ja muistutti, että ne voivat tehostaa läsnäoloaan unionin markkinoilla, kuten jotkin niistä ovat jo tehneet, jos kysyntää on. Viimeiseksi komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 192 kappaleessa esittämäänsä päätelmään, joka koskee perusteetonta olettamusta siitä, että Turkista tuleva tuonti häviäisi unionin markkinoilta, jos komissio ottaa käyttöön lopullisen tullin. Komissio muistuttaa, että jotkin toimenpiteiden kohteena olevista maista jatkoivat vientiä unioniin, joissakin tapauksissa merkittävässä määrin (32).

(259)

Konsortion väite on ristiriidassa myös riippumattomien käyttäjien tutkimuksen yhteydessä toimittamien tietojen kanssa. Turkista tulevan tuonnin osuus näiden käyttäjien tuotevalikoimasta on melko vähäinen (alle 15 prosenttia). Turkista tehtyjen ostojen osuus oli alle puolet muista lähteistä peräisin olevasta tuonnista ja ne olivat lähes viisi kertaa pienemmät kuin ostot unionin tuottajilta, jotka olivat käyttäjien selvästi suurimmat tavarantoimittajat. Lisäksi komissio vahvisti, että etuyhteydettömien käyttäjien kyselyvastauksista saadut luvut osoittavat selvästi, että ne voivat muuttaa (ja itse asiassa ovat muuttaneetkin) vuosittain merkittävästi hankintalähteitään, myös merkittävässä määrin. Komissio totesi, että yhteistyössä toimineet käyttäjät kaksinkertaistivat ja jopa kolminkertaistivat tuontinsa tietyistä maista tutkimusajanjaksolla (ne lisäsivät kaikkiaan 40 prosenttia tuontia näistä kolmansista maista). Käyttäjät alkoivat myös ostaa tutkimusajanjaksolla maista, joista ne eivät olleet ostaneet tutkimusajanjaksoa edeltävänä vuonna, ja lopettivat ostot tietyistä maista, joista ne olivat ostaneet vuonna 2018. Asiakirja-aineistossa olevat tiedot ovat näin ollen ristiriidassa konsortion lausunnon kanssa, jonka mukaan käyttäjät kykenevät ostamaan vain vähäisiä määriä kuumavalssattuja levyvalmisteita muista kolmansista maista ja käytännössä vaihtaminen muihin tavarantoimittajiin on harvoin mahdollista.

(260)

Komissio toteaa muista Turkin viranomaisten esittämistä väitteistä, että mitä tulee tuonnin vähenemiseen vuonna 2019, Turkki ei käyttänyt yleistä tariffikiintiötä, joka oli käytettävissä 1 päivään heinäkuuta 2020 saakka (33). Komissio ei myöskään näe mitään yhteyttä niiden seikkojen välillä, että tuonti vähenee tiettynä vuonna ja että tuonti loppuu lopullisten polkumyyntitullien käyttöönoton seurauksena, eivätkä Turkin viranomaiset ole toimittaneet mitään näyttöä väitteensä tueksi. Lisäksi komissio huomauttaa, että Turkista tulevan tuonnin taso väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeen osoittaa, että tuonti ei loppunut. Turkki käytti erittäin paljon (92 prosenttia) maakohtaisesta tariffikiintiöstään tammikuun ja maaliskuun 2021 välillä ja vei edelleen merkittäviä määriä huhtikuun ja kesäkuun 2021 välillä. Nämä tiedot osoittavat, että voimassa olevasta väliaikaisesta polkumyyntitullista huolimatta Turkki toimitti edelleen määriä, jotka vastaavat sille suojatoimenpiteen nojalla myönnettyjä kiintiömääriä.

(261)

ÇİB:n väitteestä, joka liittyi tuonnin väitettyyn vähenemiseen (vuoden 2019 ensimmäinen neljännes verrattuna vuoden 2019 viimeiseen neljännekseen) komissio toteaa jälleen, että Turkki olisi voinut toimittaa lisämääriä tullittoman kiintiöjärjestelmän (34) puitteissa vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä. Komissio ei kuitenkaan ymmärrä, miten Turkista tulevan tuonnin väheneminen yksinään johtaisi toimituspulaan markkinoilla. Komissio muistuttaa, että unionin markkinat ovat osoittaneet pystyvänsä mukautumaan eri toimituslähteisiin sääntelymuutosten, kuten kaupan suojatoimenpiteiden käyttöönoton, mukaan.

(262)

Edellä olevat tosiseikat huomioon ottaen komissio näin ollen hylkäsi konsortion, Turkin viranomaisten sekä ÇİB:n väitteet.

(263)

Pyynnössä, jonka mukaan komission olisi otettava päätelmissään huomioon tutkimusajanjakson jälkeinen kehitys, konsortio toi esiin ennennäkemättömän hintojen nousun, joka tapahtui vuoden 2020 lopun ja vuoden 2021 ensimmäisen neljänneksen välillä. Konsortio lisäsi, että tällainen hintojen kohoaminen uhkaa konsortion jäsenten toimintaa unionissa ja että näillä hinnoilla unionin tuottajat olisivat kasvattaneet voittojaan ja elpyneet siten tutkimusajanjaksolla aiheutuneesta mahdollisesta vahingosta.

(264)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB ja Turkin viranomaiset arvostelivat komission päätelmää. Valituksen tekijä puolestaan väitti, että komission ei pitäisi arvioida tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä, koska tässä tapauksessa kyseessä eivät ole poikkeukselliset eivätkä rakenteelliset vaan vain lyhytaikaiset olosuhteet.

(265)

Komissio katsoi, että väite, jonka mukaan hinnat saattoivat kohota jossakin vaiheessa tutkimusajanjakson jälkeen, ei voi kyseenalaistaa tutkimuksen alustavassa ja lopullisessa vaiheessa tehtyjä päätelmiä. Komissio huomauttaa, että konsortion esittämässä väitteessä ei ole merkityksellistä asiayhteyttä eikä sitä tukevaa näyttöä, joka osoittaisi selvästi, että tutkimusajanjakson tietoihin perustuvat tutkimusta koskevat päätelmät mitätöityisivät pelkästään tällaisen kehityksen vuoksi. Myös väite, jonka mukaan unionin tuotannonala olisi toipunut vahingollisesta tilanteestaan, on perusteeton, eikä sen tueksi ole esitetty mitään näyttöä. Komissio muistuttaa, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon.

(266)

Ottaen huomioon lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut huomautukset komissio toteaa, että kumpikaan osapuoli ei toimittanut mitään lisänäyttöä siitä, miten tutkimusajanjakson jälkeinen hinnan kohoaminen tekisi lopullisten polkumyyntitullien käyttöönotosta perusteettoman unionin etua koskevan testin perusteella.

(267)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183–198 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(268)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että unionin teräksen valmistajat yrittivät jatkuvasti säilyttää oligopolinsa unionin markkinoilla ja poistaa kansainvälisen kilpailun. Turkin viranomaiset huomauttivat, että unionin tuottajien osuus myynnistä vapailla markkinoilla oli jo 79 prosenttia eivätkä tähän osuuteen sisältyneet kytkösmarkkinoiden määrät, jotka olivat merkittävät. Myös ÇİB viittasi unionin tuottajien suureen markkinaosuuteen ja pelkäsi, että kyseessä on monopoliasema.

(269)

Komissio totesi oligopolia koskevan väitteen perusteettomaksi, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 200 kappaleessa selitetään. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään osapuoli ei kiistänyt sitä, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75 ja 200 kappaleessa todetaan, unionissa on yli 20 tiedossa olevaa tuottajaa, jotka kuuluvat 14:ään eri ryhmään, mikä osoittaa, että markkinoilla on tervettä kilpailua niiden välillä ja kolmansista maista tulevan tuonnin kanssa. Koska kilpailunvastaisista käytännöistä ei esitetty näyttöä, tuottajien markkinaosuus on merkityksetön tukemaan väitettä oligopolista, saati monopolista.

(270)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että edellä esitetyssä ei arvioitu yksityiskohtaisesti, riittävästi ja avoimesti väitettä unionin tuotannonalan voimistuneesta oligopolista, eikä kyse ole siitä, että voimistunutta oligopolia koskeva väite oli perusteeton. ÇİB:n mukaan väitteen arvioinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon muut tekijät, kuten voimassa olevat toimenpiteet, toimituspula sekä laadun ja innovoinnin heikkeneminen. Osapuolen mukaan unionin yleinen tuomioistuin edellyttää, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi erityishuomiota on kiinnitettävä tehokkaan kilpailun palauttamiseen. Osapuoli toisti – uutta näyttöä esittämättä – väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalla on ”voimistunut oligopoli” unionin markkinoilla.

(271)

Komissio viittaa hiljattaiseen komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan (35), jossa todetaan, että tuoreessa konsolidointiaallossa yrityskeskittymien valvonnan avulla Euroopan teräsmarkkinoilla pystyttiin säilyttämään vireä kilpailu, joka hyödyttää monia terästä käyttäviä jatkojalostusteollisuuden aloja, jotta ne voivat luottaa kohtuuhintaisiin materiaaleihin maailmanlaajuisessa kilpailussa ja työllistää miljoonia eurooppalaisia. Kieltämällä kilpailun vastaiset yrityskeskittymät (esim. Tata Steel/ThyssenKrupp) tai hyväksymällä yrityskeskittymät tietyin edellytyksin, kuten rakenteelliset luovutukset (esim. ArcelorMittal/Ilva), yrityskeskittymien valvonnalla on varmistettu, että eurooppalaiset teräsalan asiakkaat eivät kärsi pienemmästä valinnanvarasta, korkeammista hinnoista tai vähemmästä innovoinnista. Komissio piti ÇİB:n väitteitä perusteettomia, myös siltä osin kuin on kyse kuumavalssattujen levyvalmisteiden toimituspulasta (ks. 7.3 jakso). Sen vuoksi komissio vahvisti alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät.

(272)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199 ja 200 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(273)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset totesivat, että niiden mukaan polkumyyntullit olivat tarpeettomat ja haitalliset unionin markkinoiden kannalta ja että niillä olisi kielteinen vaikutus unionin etuun kokonaisuudessaan. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ÇİB totesi, että komissio ei ollut tasapainottanut kyseessä olevia eri etuja avoimella tavalla eikä perustellut päätelmiään. Komissio piti tällaisia väitteitä perusteettomina, kun otetaan huomioon tutkimuksen havainnot, eli polkumyynnin esiintyminen, siitä seuraava merkittävä vahinko unionin tuotannonalalle ja eri etujen tasapainottamisen tulos.

(274)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 201 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(275)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko. Tämän asetuksen 6 jaksossa ja erityisesti 6.3 alajaksossa esitetyistä syistä polkumyyntitullit olisi vahvistettava alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(276)

Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

(277)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(278)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (36). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(279)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(280)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkkisi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(281)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(282)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(283)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(284)

Koska lopullinen tulli on alhaisempi kuin väliaikainen tulli, lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(285)

Kuten 1.2 jaksossa mainitaan, valituksen tekijän esittämän pyynnön jälkeen komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(286)

Tutkimuksen lopullisen vaiheen aikana arvioitiin kirjaamisesta kerätyt tiedot. Komissio analysoi, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset kriteerit lopullisten tullien taannehtivaa kantamista varten.

(287)

Komissio analyysi osoitti, että tuonti ei ollut kasvanut merkittävästi sen tuonnin tason lisäksi, joka aiheutti vahinkoa tutkimusajanjaksolla, kuten perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään. Komissio vertasi analyysissä tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa edeltävään viimeiseen kokonaiseen kuukauteen. Kun verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon, myöskään tällöin ei todettu tuonnin merkittävää lisäkasvua:

(288)

Tämän vuoksi komissio päätteli, että lopullisten tullien taannehtiva kantaminen kaudelta, jona tuonti kirjattiin, ei ollut perusteltua tässä tapauksessa.

(289)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimitti hintasitoumustarjouksen perusasetuksen 8 artiklan mukaisesti.

(290)

Komissio arvioi tarjouksen ja katsoi, että hintasitoumuksen hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että tarjous kattaa monenlaisia tuotelajeja, joita ei voida erottaa toisistaan, joillakin samaan CN/Taric-koodiin kuuluvilla tuotelajeilla on vähimmäistuontihinnat, tarjotut vähimmäistuontihinnat eivät ole riittäviä poistamaan polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia useimpien tuotelajien osalta ja tarjotulla indeksointijärjestelmällä ei kyetä ottamaan huomioon raaka-ainehintojen vaihtelua.

(291)

Vientiä harjoittavan tuottajan ehdottamaa hintasitoumusta koskevissa huomautuksissaan valituksen tekijä puolsi sitoumuksen epäämistä ja tuki komission analyysiä.

(292)

Komissio lähetti vientiä harjoittavalla tuottajalle kirjeen, jossa esitettiin sitoumustarjouksen hylkäämisen syyt ja annettiin yritykselle mahdollisuus esittää huomautuksia päätöksestä.

(293)

Komissio ei saanut vientiä harjoittavalta tuottajalta huomautuksia päätöksestään, jonka mukaan ehdotettu sitoumus olisi riittämätön ja epäkäytännöllinen.

(294)

Näin ollen hintasitoumustarjous hylättiin 290–293 kappaleessa esitetyistä syistä.

(295)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (37) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(296)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,