1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Näillä suuntaviivoilla vahvistetaan vaatimukset, joiden mukaisesti kansalliset keskuspankit ilmoittavat jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, kotimaisten talousyksiköiden arvopaperiemissiot. Näissä suuntaviivoissa täsmennetään erityisesti EKP:lle raportoitavat tilastotiedot, tämän raportoinnin tiheys ja raportointiin sovellettavat vaatimukset.

2 artikla

Määritelmät

Näitä suuntaviivoja sovellettaessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklan määritelmiä.

3 artikla

Arvopaperiemissioista raportoitavat tilastotiedot

4 artikla

Raportoinnin tiheys

5 artikla

Takautuvien tietojen ilmoitusvaatimukset euron käyttöönoton yhteydessä

Jos jäsenvaltio, jonka rahayksikkö ei ole euro, ottaa euron käyttöön näiden suuntaviivojen voimaantulon jälkeen, kyseisen jäsenvaltion kansallinen keskuspankki ilmoittaa EKP:lle parhaiden edellytysten mukaisesti liitteessä tarkoitetut tilastotiedot viiden vuoden ajalta, sisältäen viimeisimmän viitevuoden tiedot.

6 artikla

Tietojen tarkastaminen

Kansalliset keskuspankit seuraavat EKP:lle näiden suuntaviivojen nojalla toimitettavien tilastotietojen laatua ja luotettavuutta ja tarkastavat ne, tämän kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2533/98 soveltamista.

7 artikla

Korjaukset

Kansalliset keskuspankit voivat tehdä korjauksia 3 artiklan mukaisesti ilmoitettuihin tilastotietoihin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säännöllisen raportoinnin yhteydessä.

8 artikla

Toimitustapa

9 artikla

Julkaiseminen

Jos kansalliset keskuspankit julkaisevat euroalueen kuukausittaisiin raha-aggregaatteihin liittyviä kansallisia tietoja, tietojen tulee olla samat kuin EKP:lle näiden suuntaviivojen nojalla raportoitavat tiedot. Mikäli kansalliset keskuspankit toisintavat EKP:n julkaisemia euroalueen raha-aggregaatteja, toisintojen tulee noudattaa tarkasti alkuperäistä lähdettä.

10 artikla

Yksinkertaistettu muutosmenettely

EKP:n johtokunta tekee tilastokomiteaa kuultuaan näiden suuntaviivojen liitteeseen tarvittaessa teknisiä muutoksia, edellyttäen, ettei niillä muuteta näiden suuntaviivojen perustana olevaa käsitteellistä viitekehystä eikä lisätä tietojenannosta koituvaa rasitetta jäsenvaltioissa. Johtokunta ilmoittaa viipymättä tällaisista muutoksista EKP:n neuvostolle.

11 artikla

Voimaantulo

12 artikla

Osoitus

Nämä suuntaviivat on osoitettu kaikille eurojärjestelmän keskuspankeille.

LIITE

TIEDONANTOJÄRJESTELYT

1 jakso: Johdanto

Euroalueen arvopaperiemissioita koskevista tilastoista voidaan muodostaa kaksi yhdistelmää:

—	kaikkien euroalueen kotimaisten talousyksiköiden arvopaperiemissiot kaikissa valuutoissa ja

—	kaikki euromääräiset arvopaperiemissiot maailmanlaajuisesti, sekä kotimaiset että ulkomaiset.

Merkittävin erottava tekijä on liikkeeseenlaskijan kotipaikka, ja tältä osin eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit kattavat yhdessä kaikki euroalueen kotimaisten talousyksiköiden emissiot (1). Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) toimittaa tiedot ulkomaiden eli kaikkien euroalueen ulkopuolisten maiden talousyksiköiden (mukaan lukien euroalueen ulkopuoliset kansainväliset järjestöt) arvopaperiemissioista.

Tiedonantovaatimukset esitetään tiivistetysti alla olevassa taulukossa.

	Arvopaperiemissiot
	Euroalueen talousyksiköt (kukin kansallinen keskuspankki antaa tiedot kotimaisista emissioista)	Ulkomaiset talousyksiköt (BIS)
		Euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot	Muut maat
Euromääräiset/kansallisten rahayksiköiden määräiset	A-kenttä	B-kenttä
Muiden rahayksiköiden määräiset  (*1)	C-kenttä	D-kenttä ei tarvita

2 jakso: Raportointivaatimukset

Taulukko 1. A-kentän raportointilomake kansallisille keskuspankeille

	KOTIMAISTEN LIIKKEESEENLASKIJOIDEN EUROMÄÄRÄISET/KANSALLISTEN RAHAYKSIKÖIDEN MÄÄRÄISET EMISSIOT
	Kannat	Bruttoemissiot	Lunastukset	Nettoemissiot  (*3)
	A1	A2	A3	A4
1. LYHYTAIKAISET VELKAPAPERIT  (*2)
Yhteensä	S1	S68	S135	S202
Keskuspankki	S2	S69	S136	S203
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S3	S70	S137	S204
Muut rahoituksen välittäjät	S4	S71	S138	S205
joista erityisyhteisöt	S5	S72	S139	S206
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S6	S73	S140	S207
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S7	S74	S141	S208
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S8	S75	S142	S209
Yritykset	S9	S76	S143	S210
Valtionhallinto	S10	S77	S144	S211
Osavaltio- ja paikallishallinto	S11	S78	S145	S212
Sosiaaliturvarahastot	S12	S79	S146	S213
2. PITKÄAIKAISET VELKAPAPERIT  (*2)
Yhteensä	S13	S80	S147	S214
Keskuspankki	S14	S81	S148	S215
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S15	S82	S149	S216
Muut rahoituksen välittäjät	S16	S83	S150	S217
joista erityisyhteisöt	S17	S84	S151	S218
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S18	S85	S152	S219
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S19	S86	S153	S220
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S20	S87	S154	S221
Yritykset	S21	S88	S155	S222
Valtionhallinto	S22	S89	S156	S223
Osavaltio- ja paikallishallinto	S23	S90	S157	S224
Sosiaaliturvarahastot	S24	S91	S158	S225
2.1 joista kiinteäkorkoisia:
Yhteensä	S25	S92	S159	S226
Keskuspankki	S26	S93	S160	S227
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S27	S94	S161	S228
Muut rahoituksen välittäjät	S28	S95	S162	S229
joista erityisyhteisöt	S29	S96	S163	S230
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S30	S97	S164	S231
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S31	S98	S165	S232
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S32	S99	S166	S233
Yritykset	S33	S100	S167	S234
Valtionhallinto	S34	S101	S168	S235
Osavaltio- ja paikallishallinto	S35	S102	S169	S236
Sosiaaliturvarahastot	S36	S103	S170	S237
2.2 joista vaihtuvakorkoisia:
Yhteensä	S37	S104	S171	S238
Keskuspankki	S38	S105	S172	S239
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S39	S106	S173	S240
Muut rahoituksen välittäjät	S40	S107	S174	S241
joista erityisyhteisöt	S41	S108	S175	S242
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S42	S109	S176	S243
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S43	S110	S177	S244
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S44	S111	S178	S245
Yritykset	S45	S112	S179	S246
Valtionhallinto	S46	S113	S180	S247
Osavaltio- ja paikallishallinto	S47	S114	S181	S248
Sosiaaliturvarahastot	S48	S115	S182	S249
2.3 joista nollakuponkilainoja:
Yhteensä	S49	S116	S183	S250
Keskuspankki	S50	S117	S184	S251
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S51	S118	S185	S252
Muut rahoituksen välittäjät	S52	S119	S186	S253
joista erityisyhteisöt	S53	S120	S187	S254
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S54	S121	S188	S255
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S55	S122	S189	S256
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S56	S123	S190	S257
Yritykset	S57	S124	S191	S258
Valtionhallinto	S58	S125	S192	S259
Osavaltio- ja paikallishallinto	S59	S126	S193	S260
Sosiaaliturvarahastot	S60	S127	S194	S261
3. NOTEERATUT OSAKKEET  ((†))
Yhteensä	S61	S128	S195	S262
Keskuspankki	S62	S129	S196	S263
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S63	S130	S197	S264
Muut rahoituksen välittäjät	S64	S131	S198	S265
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S65	S132	S199	S266
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S66	S133	S200	S267
Yritykset	S67	S134	S201	S268

Taulukko 2. C-kentän raportointilomake kansallisille keskuspankeille

	KOTIMAISTEN LIIKKEESEENLASKIJOIDEN MUIDEN RAHAYKSIKÖIDEN MÄÄRÄISET EMISSIOT
	Kannat	Bruttoemissiot	Lunastukset	Nettoemissiot
	C1	C2	C3	C4
4. LYHYTAIKAISET VELKAPAPERIT
Yhteensä	S269	S335	S401	S467
Keskuspankki	S270	S336	S402	S468
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S271	S337	S403	S469
Muut rahoituksen välittäjät	S272	S338	S404	S470
joista erityisyhteisöt	S273	S339	S405	S471
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S274	S340	S406	S472
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S275	S341	S407	S473
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S276	S342	S408	S474
Yritykset	S277	S343	S409	S475
Valtionhallinto	S278	S344	S410	S476
Osavaltio- ja paikallishallinto	S279	S345	S411	S477
Sosiaaliturvarahastot	S280	S346	S412	S478
5. PITKÄAIKAISET VELKAPAPERIT
Yhteensä	S281	S347	S413	S479
Keskuspankki	S282	S348	S414	S480
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S283	S349	S415	S481
Muut rahoituksen välittäjät	S284	S350	S416	S482
joista erityisyhteisöt	S285	S351	S417	S483
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S286	S352	S418	S484
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S287	S353	S419	S485
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S288	S354	S420	S486
Yritykset	S289	S355	S421	S487
Valtionhallinto	S290	S356	S422	S488
Osavaltio- ja paikallishallinto	S291	S357	S423	S489
Sosiaaliturvarahastot	S292	S358	S424	S490
5.1 joista kiinteäkorkoisia:
Yhteensä	S293	S359	S425	S491
Keskuspankki	S294	S360	S426	S492
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S295	S361	S427	S493
Muut rahoituksen välittäjät	S296	S362	S428	S494
joista erityisyhteisöt	S297	S363	S429	S495
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S298	S364	S430	S496
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S299	S365	S431	S497
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S300	S366	S432	S498
Yritykset	S301	S367	S433	S499
Valtionhallinto	S302	S368	S434	S500
Osavaltio- ja paikallishallinto	S303	S369	S435	S501
Sosiaaliturvarahastot	S304	S370	S436	S502
5.2 joista vaihtuvakorkoisia:
Yhteensä	S305	S371	S437	S503
Keskuspankki	S306	S372	S438	S504
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S307	S373	S439	S505
Muut rahoituksen välittäjät	S308	S374	S440	S506
joista erityisyhteisöt	S309	S375	S441	S507
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S310	S376	S442	S508
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S311	S377	S443	S509
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S312	S378	S444	S510
Yritykset	S313	S379	S445	S511
Valtionhallinto	S314	S380	S446	S512
Osavaltio- ja paikallishallinto	S315	S381	S447	S513
Sosiaaliturvarahastot	S316	S382	S448	S514
5.3 joista nollakuponkilainoja:
Yhteensä	S317	S383	S449	S515
Keskuspankki	S318	S384	S450	S516
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S319	S385	S451	S517
Muut rahoituksen välittäjät	S320	S386	S452	S518
joista erityisyhteisöt	S321	S387	S453	S519
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S322	S388	S454	S520
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S323	S389	S455	S521
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S324	S390	S456	S522
Yritykset	S325	S391	S457	S523
Valtionhallinto	S326	S392	S458	S524
Osavaltio- ja paikallishallinto	S327	S393	S459	S525
Sosiaaliturvarahastot	S328	S394	S460	S526
6. NOTEERATUT OSAKKEET
Yhteensä	S329	S395	S461	S527
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S330	S396	S462	S528
Muut rahoituksen välittäjät	S331	S397	S463	S529
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S332	S398	S464	S530
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S333	S399	S465	S531
Yritykset	S334	S400	S466	S532

Taulukko 3. A-kentän lisätietoerien raportointilomake kansallisille keskuspankeille

	KOTIMAISTEN LIIKKEESEENLASKIJOIDEN EUROMÄÄRÄISET/KANSALLISTEN RAHAYKSIKÖIDEN MÄÄRÄISET EMISSIOT
	Kannat	Bruttoemissiot	Lunastukset	Nettoemissiot
	A1	A2	A3	A4
6. NOTEERATUT OSAKKEET
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S533	S544	S555	S566
7. NOTEERAAMATTOMAT OSAKKEET
Yhteensä	S534	S545	S556	S567
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S535	S546	S557	S568
Muut rahoituksen välittäjät	S536	S547	S558	S569
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S537	S548	S559	S570
Yritykset	S538	S549	S560	S571
8. MUUT OSUUDET
Yhteensä	S539	S550	S561	S572
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S540	S551	S562	S573
Muut rahoituksen välittäjät	S541	S552	S563	S574
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S542	S553	S564	S575
Yritykset	S543	S554	S565	S576

1.   Liikkeeseenlaskijan kotipaikka

Tiedot antavan maan talousalueella toimivien mutta ulkomailla sijaitsevan talousyksikön omistamien tytäryhtiöiden toteuttamat emissiot luokitellaan tiedot antavan maan kotimaisten talousyksiköiden toteuttamiksi emissioiksi.

Tiedot antavan maan talousalueella sijaitsevien, kansainvälisesti toimivien pääkonttorien emissiot luokitellaan myös kotimaisten talousyksiköiden toteuttamiksi emissioiksi. Tiedot antavan maan talousyksiköiden omistuksessa mutta muualla kuin kyseisen maan talousalueella sijaitsevien pääkonttoreiden tai tytäryhtiöiden toteuttamat emissiot luokitellaan ulkomaisten talousyksiköiden toteuttamiksi emissioiksi. Esimerkiksi Brasilian Volkswagenin emissiot luokitellaan Brasiliassa sijaitsevien talousyksiköiden toteuttamiksi emissioiksi eikä tiedot antavassa maassa sijaitsevien talousyksiköiden emissioiksi. Jos yritykseltä puuttuu fyysinen ulottuvuus, yrityksen kotipaikka määräytyy sen talousalueen mukaisesti, jonka lakien mukaan yritys on perustettu tai rekisteröity (2).

Puutteellisten tietojen ja päällekkäisyyksien välttämiseksi asianomaisten tiedonantajien on ratkaistava erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden arvopaperiemissioiden raportointi kahdenvälisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 (3) liitteessä A vahvistetut muutetun Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmän (‘EKT 2010’) kotimaisuusedellytykset täyttävien ja euroalueen talousyksiköiksi luokiteltavien erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden emissiot ilmoittavat kansalliset keskuspankit eikä BIS.

2.   Liikkeeseenlaskijoiden jakautuminen sektoreittain

Emissiot luokitellaan sen sektorin mukaan, jolle liikkeeseen laskettuihin arvopapereihin liittyvä vastuusitoumus lankeaa. Sektoriluokittelu kattaa 12 erityyppistä liikkeeseenlaskijaa:

—	kansalliset keskuspankit,

—	muut rahalaitokset (4),

—	muut rahoituksen välittäjät (5),

—	joista arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt,

—	rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset,

—	konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat, ,

—	vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (6)

—	yritykset,

—	valtionhallinto,

—	osavaltio- ja paikallishallinto,

—	sosiaaliturvarahastot,

—	kansainväliset järjestöt.

Erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden kautta liikkeeseen lasketut arvopaperit, joiden emissioon liittyvä lopullinen vastuusitoumus lankeaa tällaisen yksikön sijasta emoyhtiölle, luokitellaan emoyhtiön eikä erityistä tarkoitusta varten perustetun yksikön liikkeeseen laskemiksi. Esimerkiksi AJAX Electronicsiin – eli euroalueen maassa ’A’ sijaitsevaan yritykseen – kuuluvan erityistä tarkoitusta varten perustetun yksikön emissiot lasketaan yrityssektorin emissioihin, ja niistä ilmoittaa maa ’A’. Erityistä tarkoitusta varten perustetulla yksiköllä ja sen emoyhtiöllä on kuitenkin oltava kotipaikka samassa maassa. Näin ollen jos emoyhtiön kotipaikka ei ole tiedot antavassa maassa, erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö luokitellaan tiedot antavan maan nimelliseksi kotimaiseksi talousyksiköksi, ja liikkeeseen laskevan sektorin on vastattava erityistä tarkoitusta varten perustetun yksikön taloudellista tehtävää. Jos esimerkiksi autoja valmistavan ACME Motorsin kotipaikka olisi Japanissa, ja ACME Motor Finance olisi sen tytäryhtiö, jonka kotipaikka on euroalueen maassa ’B’, ACME Motor Financen emissiot olisi kohdennettava maan ’B’ konserninsisäisiin rahoitusyksiköihin, koska emoyhtiö ACME Motorsin kotipaikka ei ole samassa maassa. Ainoana poikkeuksena tästä on tapaus, jossa erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt omistaa valtio, jolloin arvopaperi kirjataan valtion liikkeeseen laskemaksi emoyhtiön maassa. (7)

Valtionyhtiö, joka yksityistetään laskemalla liikkeeseen noteerattuja osakkeita, kohdennetaan yrityssektoriin. Vastaavasti julkinen luottolaitos, joka yksityistetään, kohdennetaan muiden rahalaitosten paitsi keskuspankkien sektoriin. Kotitalouksien tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen emissiot luokitellaan yritysten emissioiksi.

3.   Emissioiden maturiteetti

Lyhytaikaisiin velkapapereihin kuuluvat arvopaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään yksi vuosi, vaikka ne laskettaisiinkin liikkeeseen pitkäaikaisiin velkapapereihin sovellettavien menettelyjen mukaisesti.

Pitkäaikaisiin velkapapereihin kuuluvat arvopaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuosi. Pitkäaikaisiin velkapapereihin kuuluvat myös velkapaperit, joiden valinnainen maturiteetti on pisimmillään yli vuosi, ja velkapaperit, joiden maturiteetti on määrittelemätön.

Rahalaitosten tasetilastoihin kuuluvaa kahden vuoden maturiteettijakoa ei vaadita.

4.   Pitkäaikaisten velkapaperien luokittelu koron mukaan

Pitkäaikaiset velkapaperit jaetaan seuraavasti:

Kiinteäkorkoiset velkapaperit eli velkapaperit, jotka lasketaan liikkeeseen ja lunastetaan nimellisarvoon ja velkapaperit, jotka lasketaan liikkeeseen nimellisarvon alittavaan tai ylittävään hintaan.

Vaihtuvakorkoiset velkapaperit eli velkapaperit, joissa kuponkikorko ja/tai pääoma on sidottu tavaroiden ja palvelujen yleiseen hintaindeksiin (kuten kuluttajahintaindeksiin), korkoon tai kohde-etuuden hintaan, jonka perusteella nimellinen kuponkimaksu vaihtelee emission aikana. Arvopaperiemissioita koskevissa tilastoissa yhdistelmäkorkoiset velkapaperit luokitellaan vaihtuvakorkoisiksi (8).

Alihintaan liikkeeseen lasketut nollakuponkilainat eli instrumentit, joihin ei sisälly korkomaksuja ja jotka lasketaan liikkeeseen nimellisarvon selvästi alittavaan hintaan. Alihinta on yleensä samansuuruinen kuin lainasta kertyneet korot.

5.   Emissioiden luokittelu

Emissiot jaetaan kahteen laajaan ryhmään analysointia varten: a) velkapaperit (9) ja (b) noteeratut osakkeet (10). Velkapaperit, jotka lasketaan liikkeeseen suunnattuna antina, katetaan mahdollisimman laajalti. Rahamarkkinapaperit sisältyvät erottamattomana osana velkapapereihin. Noteeraamattomia osakkeita (11) ja osuuksia (12) voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti kahtena erillisenä lisätietoeränä. Rahamarkkinarahastojen ja muiden sijoitusrahastojen liikkeeseen laskemia rahasto-osuuksia ei lueta mukaan.

Luettelo, joka ei ole tyhjentävä, instrumenteista arvopaperiemissioita koskevissa tilastoissa:

a)

Velkapaperit i) Lyhytaikaiset velkapaperit Vähintään seuraavat instrumentit ilmoitetaan. — Valtion velkasitoumukset ja muut julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemat lyhytaikaiset paperit. — Rahoituslaitosten ja yritysten liikkeeseen laskemat jälkimarkkinakelpoiset lyhytaikaiset paperit. Tällaisille papereille on lukuisia nimityksiä, kuten yritystodistukset, tavaravekselit, omat vekselit, kauppavekselit, vekselit ja sijoitustodistukset. — Lyhytaikaiset arvopaperit, jotka on laskettu liikkeeseen pitkäaikaisen merkintätakuisen rahoitusohjelman yhteydessä. — Pankkivekselit (bankers’ acceptances, BA). ii) Pitkäaikaiset velkapaperit Seuraavat instrumentit ovat esimerkkejä, ja vähintään ne ilmoitetaan: — Haltijavelkakirjat. — Toissijaiset joukkolainat. — Joukkolainat, joiden valinnainen maturiteetti on pisimmillään yli vuosi. — Päiväämättömät tai jatkuvat joukkolainat. — Vaihtuvakorkoiset velkakirjalainat. — Vaihdettavissa olevat joukkolainat. — Katetut joukkolainat. — Indeksiin sidotut arvopaperit, joissa lainan pääoman arvo on sidottu hintaindeksiin, hyödykkeen hintaan tai valuuttaindeksiin. — Selvästi alihintaiset joukkolainat, joiden kuponkimaksut ovat pienet ja jotka lasketaan liikkeeseen nimellisarvon alittavaan hintaan. — Nollakuponkilainat. — Euromääräiset joukkolainat. — Maailmanlaajuiset joukkolainat. — Suunnatut joukkolainat. — Arvopaperit, jotka ovat syntyneet lainojen muuntamisen yhteydessä. — Lainat, jotka ovat todellisuudessa muuttuneet jälkimarkkinakelpoisiksi. — Debentuurit ja joukkolainat, jotka voidaan vaihtaa liikkeeseen laskevan yhtiön tai muun yhtiön osakkeiksi (vaihtovelkakirjalainat), niin kauan kuin niitä ei ole vaihdettu. Jos vaihto-oikeus on kohde-etuutena olevasta lainasta erillään, tällaisia optiotodistuksia, joita pidetään johdannaisina, ei lueta mukaan. — Sellaiset osakkeet, jotka antavat kiinteän tuoton mutta eivät oikeuta osuuteen yhtiön jäännösarvosta yhtiötä purettaessa, mukaan luettuina voittoon oikeuttamattomat etuoikeutetut osakkeet. — Liikkeeseen lasketut rahoitusinstrumentit, jotka ovat syntyneet osana lainojen, asuntolainojen, luottokorttiluottojen, siirtosaamisten tai muiden instrumenttien arvopaperistamista. Seuraavia instrumentteja ei lueta mukaan: — takaisinostosopimusten osana olevat arvopapereihin liittyvät taloustoimet, — ei-jälkimarkkinakelpoisten arvopapereiden emissiot, — ei-jälkimarkkinakelpoiset lainat.

b)

Noteeratut osakkeet Noteeratuiksi osakkeiksi luetaan seuraavat: — Osuudet osakeyhtiöiden pääomasta. — Lunastetut osakeyhtiöiden osakkeet. — Osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemat osinko-oikeudelliset osakkeet. — Sellaiset etuoikeutetut osakkeet, jotka oikeuttavat jako-osaan yhtiön jäännösvaroista sitä purettaessa. Tällaiset osakkeet voivat olla julkisesti noteerattuja tai noteeraamattomia. — Suunnatut annit mahdollisuuksien mukaan. Jos yritys yksityistetään ja valtio pitää itsellään osan yksityistetyn yrityksen osakkeista mutta loput noteerataan säännellyillä markkinoilla, yrityksen koko pääoma kirjataan noteeratuiksi osakkeiksi, sillä kaikilla osakkeilla voitaisiin milloin vain mahdollisesti käydä kauppaa markkinahintaan. Sama pätee silloin, jos osa osakkeista myydään suursijoittajille ja ainoastaan jäljelle jäävällä osuudella käydään kauppaa arvopaperipörssissä. Noteeratuiksi osakkeiksi ei lueta: — myynnissä olevia osakkeita, joita ei ole merkitty liikkeeseenlaskun yhteydessä, — debentuureja ja lainoja, jotka voidaan vaihtaa osakkeisiin ja jotka luetaan mukaan, kun ne vaihdetaan osakkeiksi, — henkilöyhtiöiden vastuunalaisten yhtiömiesten osuuksia, — julkisyhteisöjen sijoituksia sellaisiin kansainvälisiin järjestöihin, jotka ovat juridisesti samaan tapaan perustettuja kuin yhtiöt, joilla on osakepääoma, — ilmaisanteja liikkeeseenlaskun yhteydessä eikä osakkeiden jakamiseen liittyviä anteja; ilmaisosakkeet ja jaetut osakkeet sisältyvät kuitenkin erottamattomasti noteerattuun kokonaisosakekantaan.

6.   Liikkeeseenlaskun rahayksikkö

Kahden rahayksikön joukkolainat luokitellaan sen rahayksikön mukaan, jonka määräisenä ne on laskettu liikkeeseen. Kahden rahayksikön joukkolainat määritellään joukkolainoiksi, jotka on määrä lunastaa tai joiden korot maksetaan muuna kuin joukkolainan liikkeeseenlaskun rahayksikkönä. Jos maailmanlaajuinen joukkovelkakirjalaina lasketaan liikkeeseen useamman kuin yhden rahayksikön määräisenä, kukin osa ilmoitetaan omana emissionaan sen rahayksikön mukaisesti. Jos emissio toteutetaan kahden rahayksikön määräisenä, esim. 70 prosenttia euroina ja 30 prosenttia Yhdysvaltain dollareina, kummankin rahayksikön määräiset osat ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan erikseen. Näin ollen 70 prosenttia esimerkkinä olevasta emissiosta ilmoitetaan euromääräisenä/kansallisten rahayksiköiden määräisenä (13) ja 30 prosenttia muiden rahayksiköiden määräisenä. Jos emission eri rahayksiköiden määräisiä osia ei ole mahdollista ilmoittaa erikseen, tiedot antavan maan tekemä todellinen erittely ilmoitetaan kansallisissa lisätiedoissa.

7.   Emission kirjauksen ajankohta

Emissio katsotaan toteutuneeksi liikkeeseenlaskijan saadessa maksun eikä vastuusitoumuksen syntyessä.

8.   Kantojen ja virtojen yhteensovittaminen

Kansalliset keskuspankit toimittavat tiedot kannoista, bruttoemissioista, lyhyt- ja pitkäaikaisten velkapapereiden lunastuksista ja nettoemissioista sekä noteeratuista osakkeista.

Alla olevassa taulukossa esitetään kantojen ja virtojen (bruttoemissiot, lunastukset ja nettoemissiot) välinen yhteys. Käytännössä yhteys on monitahoisempi hintojen ja vaihtokurssin muutosten, uudelleen sijoitettujen (kertyneiden) korkojen, luokituksen muutosten, korjausten ja muiden vastaavien järjestelyjen takia.

i)	Kanta tilastointikauden lopussa	≈	Kanta edellisen tilastointikauden lopussa	+	Bruttoemissiot tilastointikaudella	-	Lunastukset tilastointi-kaudella	+	Luokituksen muutokset ja muut muutokset
ii)	Kanta tilastointikauden lopussa	≈	Kanta edellisen tilastointikauden lopussa	+	Nettoemissiot tilastointikaudella			+	Luokituksen muutokset ja muut muutokset

a)   Bruttoemissiot

Tilastointikauden bruttoemissioihin kuuluvat kaikki velkapapereiden ja noteerattujen osakkeiden emissiot, kun liikkeeseenlaskija myy uusia arvopapereita käteistä vastaan. Näillä tarkoitetaan uusien arvopapereiden säännönmukaisia emissioita. Emission toteuttamisaika määritellään sen perusteella, milloin maksu suoritetaan; tällöin emissioiden kirjauksen on vastattava mahdollisimman tarkkaan kyseisen emission maksun suoritushetkeä.

Noteerattujen osakkeiden osalta bruttoemissiot kattavat käteistä vastaan liikkeeseen lasketut uudet osakkeet, joiden liikkeeseenlaskijana on ensimmäistä kertaa pörssiin listautuva yritys, mukaan luettuina vasta perustetut yritykset ja yritykset, joiden yhtiömuoto muuttuu yksityisestä osakeyhtiöstä julkiseksi osakeyhtiöksi. Bruttoemissiot kattavat myös uudet osakkeet, jotka lasketaan liikkeeseen käteistä vastaan valtionyhtiöiden yksityistämisen ja pörssiin listautumisen yhteydessä. Ilmaisosakkeet jätetään ryhmän ulkopuolelle (14). Bruttoemissioita ei kirjata, mikäli yritys ainoastaan listautuu pörssiin mutta uutta pääomaa ei hankita.

Bruttoemissioihin ja lunastuksiin ei lueta olemassa olevien arvopapereiden vaihtamista tai siirtämistä yritysoston tai sulautumisen yhteydessä (15),ellei samalla synny uusia instrumentteja, jotka euroalueella sijaitseva talousyksikkö laskee liikkeeseen käteistä vastaan.

Myöhemmin muiksi instrumenteiksi muunnettavissa olevien arvopapereiden liikkeeseenlasku kirjataan liikkeeseenlaskuksi alkuperäisessä instrumenttiluokassa; kun ne muunnetaan muiksi arvopapereiksi, ne kirjataan lunastetuiksi kyseisestä instrumenttiluokasta samalla summalla ja katsotaan sitten bruttoemissioksi uudessa luokassa (16).

b)   Lunastukset

Tilastointikauden lunastukset kattavat kaikki liikkeeseenlaskijan tekemät velkapapereiden ja noteerattujen osakkeiden takaisinostot, joiden yhteydessä sijoittaja saa arvopapereistaan käteistä rahaa. Tämä tarkoittaa instrumenttien säännönmukaista poistamista. Lunastuksiin luetaan kaikki velkapaperit, joiden maturiteetti umpeutuu, sekä ennenaikaiset lunastukset. Mukaan luetaan myös yritysten osakkeiden takaisinostot, jos yritys ostaa takaisin kaikki osakkeensa käteisellä ennen yhtiömuotonsa muutosta tai jos se ostaa osan osakkeistaan takaisin käteisellä ja myöhemmin mitätöi ne, mikä johtaa pääoman alenemiseen. Lunastuksiin ei lueta yritysten osakkeiden takaisinostoa, jos sillä tarkoitetaan sijoittamista yrityksen omiin osakkeisiin (17).

Lunastuksia ei ilmoiteta, mikäli kyseessä on ainoastaan osakkeiden poistaminen pörssilistalta.

c)   Nettoemissiot

Nettoemissiot tarkoittavat kaikkia toteutuneita bruttoemissioita, joista on vähennetty kaikki tilastointikaudella toteutuneet lunastukset.

Noteerattujen osakkeiden kantojen on katettava kotimaisten talousyksiköiden kaikkien noteerattujen osakkeiden markkina-arvo. Tietyn euroalueen maan ilmoittamat noteerattujen osakkeiden kannat voivat siksi kasvaa tai vähentyä listautuneen yksikön uudelleensijoittautumisen vuoksi. Tämä koskee myös yritysosto- tai sulautumistilannetta, jossa ei luoda eikä lasketa liikkeeseen uusia instrumentteja käteistä vastaan ja/tai lunasteta niitä käteistä vastaan ja mitätöidä. Jotta vältettäisiin velkapapereiden ja noteerattujen osakkeiden laskeminen kahteen kertaan tai aukot tiedoissa liikkeeseenlaskijan vaihtaessa kotimaata, asianomaisten kansallisten keskuspankkien on sovittava tällaisen tapahtuman raportoinnin ajoituksesta.

9.   Arvostus

Arvopaperiemissioiden arvo muodostuu hintakomponentista ja lisäksi valuuttakomponentista, kun emission rahayksikkönä on muu kuin tiedot antavan maan rahayksikkö.

Kansalliset keskuspankit ilmoittavat lyhytaikaiset velkapaperit nimellisarvoon (18) ja noteeratut osakkeet markkina-arvoon. Pitkäaikaisten velkapapereiden arvostuksessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä korkotyypistä riippuen, jolloin kokonaissumma arvostetaan näiden menetelmien yhdistelmän mukaan. Esimerkiksi kiinteäkorkoiset ja vaihtuvakorkoiset emissiot arvostetaan tavallisesti niiden nimellisarvoon ja nollakuponkilainat niiden nimellisarvoon. Nollakuponkilainojen suhteellinen määrä on yleensä pieni, joten koodiluettelossa ei ole näiden menetelmien yhdistelmään perustuvaa arvostamista koskevaa vaihtoehtoa, vaan pitkäaikaisten velkapaperien kokonaissumma kirjataan nimellisarvoon. Mikäli nollakuponkilainoja on paljon, kokonaissummaa kuvaamaan käytetään arvoa ’määrittelemätön’ (Z). Jos on kyse arvostamismenetelmien yhdistelmästä, kansallinen keskuspankki toimittaa tästä yleensä yksityiskohtaiset tiedot ilmoittaessaan ominaisuuksia

a)   Hinnan arvostaminen

Noteerattujen osakkeiden kannat ja virrat kirjataan markkina-arvoon.

Velkapapereiden kantojen ja virtojen kirjaamisesta nimellisarvoon tehdään poikkeus, kun kyseessä ovat selvästi alihintaiset joukkolainat ja nollakuponkilainat, joiden kannat ja bruttoemissiot kirjataan niiden nimellisarvoon, eli liikkeeseenlaskun yhteydessä maksettuun diskontattuun hintaan korkoineen, ja joiden lunastushintana maturiteetin umpeutuessa on nimellisarvo. Nollakuponkilainojen kannan nimellisarvo voidaan laskea seuraavassa kuvatulla tavalla:

jossa

A	=	nimellisarvo = todellisuudessa suoritettu maksu korkoineen
E	=	diskontattu hinta liikkeeseenlaskun yhteydessä (liikkeeseenlaskun yhteydessä maksettu määrä)
P	=	nimellisarvo (maksetaan takaisin maturiteetin päättyessä)
T	=	aika liikkeeseenlaskupäivästä maturiteettiin (päivinä)
t	=	liikkeeseenlaskupäivästä kulunut aika (päivinä)

Eri maissa sovellettavien hinnan arvostamismenettelyjen välillä saattaa olla tiettyjä eroja.

EKT 2010:n mukaista hinnan arvostamista, jossa edellytetään velkapapereiden ja osakkeiden virtojen kirjaamista transaktioarvoon ja kantojen kirjaamista markkina-arvoon, ei sovelleta tässä yhteydessä.

Tiedot antava kansallinen keskuspankki laskee kertyneet korot alihintaisten joukkolainojen ja nollakuponkilainojen osalta, mikäli se on mahdollista.

b)   Valuutta- ja vaihtokurssien arvostamisesta ilmoittaminen

Kansalliset keskuspankit toimittavat kaikki tiedot EKP:lle euromääräisinä historiasarjat mukaan lukien. Muuntaessaan kotimaisten talousyksiköiden muiden rahayksiköiden määräisinä liikkeeseen laskemia arvopapereita (C-kenttä) (19) euromääräisiksi, kansalliset keskuspankit noudattavat mahdollisimman tarkkaan EKT 2010:een perustuvia vaihtokurssien arvostamisperiaatteita (20), sellaisina kuin ne esitetään seuraavassa:

i)	Kannat muunnetaan euromääräisiksi/kansallisten rahayksiköiden määräisiksi tilastointikauden lopussa eli soveltamalla tilastointikauden viimeisen pankkipäivän päättyessä markkinoilla vallitsevaa asiaankuuluvaa keskihinnan mukaista vaihtokurssia.

ii)

Bruttoemissiot ja lunastukset muunnetaan euromääräisiksi/kansallisten rahayksiköiden määräisiksi soveltamalla maksun suoritushetkellä markkinoilla vallitsevaa keskihinnan mukaista vaihtokurssia. Jos muuntamisessa sovellettavaa vaihtokurssia ei ole mahdollista määritellä tarkkaan, voidaan käyttää maksun suoritushetkellä mahdollisimman lähellä markkinoiden keskihintaa olevaa vaihtokurssia.

10.   Käsitteellinen johdonmukaisuus

Arvopaperiemissioita ja rahalaitosten tasetietoja koskevat tilastot kytkeytyvät toisiinsa rahalaitosten jälkimarkkinakelpoisten arvopapereiden emissioiden osalta. Arvopapereita ja niitä liikkeeseen laskevia rahalaitoksia koskevat tiedot ovat käsitteellisesti johdonmukaiset; sama pätee myös arvopapereiden jakamiseen maturiteettiluokkiin ja erittelyyn rahayksiköittäin. Arvopaperiemissioita ja rahalaitosten tasetietoja koskeviin tilastoihin sovelletaan eri arvostusperiaatteita (velkapapereiden osalta sovelletaan nimellisarvoa ja tasetietojen osalta markkina-arvoa). Lukuun ottamatta arvostuseroja ja arvopaperiomistusten nettouttamista kunkin maan rahalaitostaseessa, arvopaperiemissioiden tilastointia varten annetut tiedot rahalaitosten liikkeeseen laskemien arvopapereiden kannasta vastaavat rahalaitostaseen vastattavaa-puolen erää 11 (’liikkeeseen lasketut velkapaperit’). Lyhytaikaiset velkapaperit, sellaisina kuin ne määritellään arvopaperiemissioita koskevia tilastoja varten, vastaavat enintään vuoden pituisia velkapapereita. Pitkäaikaiset velkapaperit, sellaisina kuin ne määritellään arvopaperiemissioita koskevia tilastoja varten, vastaavat yli vuoden ja enintään kahden vuoden pituisten velkapapereiden ja yli kahden vuoden pituisten velkapapereiden summaa.

Kansalliset keskuspankit tarkistavat arvopaperiemissioita koskevien tilastojen ja rahalaitosten tasetilastojen kattavuuden sekä ilmoittavat EKP:lle mahdollisista käsitteellisistä eroista. Emissioiden osalta tehdään kolmen tyyppisiä johdonmukaisuustarkistuksia liikkeeseenlaskijan mukaan: a) kansallisten keskuspankkien euromääräiset/kansallisten rahayksiköiden määräiset emissiot, b) muiden rahalaitosten kuin keskuspankkien euromääräiset/kansallisten rahayksiköiden määräiset emissiot ja c) muiden rahalaitosten kuin keskuspankkien muiden rahayksiköiden määräiset emissiot. Arvopaperiemissioita koskevien tilastojen ja rahalaitosten tasetilastojen välillä saattaa esiintyä käsitteellisiä eroja, sillä arvopaperiemissioita koskevat tilastot ja rahalaitosten tasetilastot johdetaan eri tarkoituksia varten luoduista kansallisista raportointijärjestelmistä.

11.   Vaadittavat tiedot

Kukin maa toimittaa tilastotiedot kustakin asianomaisesta aikasarjasta. Kansallinen keskuspankki tekee EKP:lle viipymättä kirjallisen ilmoituksen perusteluineen, jos tiettyä erää ei sovelleta kyseisessä maassa. Kansallinen keskuspankki voidaan tilapäisesti vapauttaa aikasarjojen ilmoittamisvelvollisuudesta, jos kyseistä ilmiötä ei ole olemassa. Kansallinen keskuspankki ilmoittaa myös tästä ja kaikista muista tapauksista, joissa se on poikennut tässä liitteessä esitetystä raportointijärjestelmästä. Lisäksi se ilmoittaa EKP:lle korjauksista, jotka lähetetään korjausten laatua koskevine selvityksineen.

3 jakso: Kansalliset selvitykset

Kukin kansallinen keskuspankki toimittaa raportin, jossa kuvataan tiedonsiirron yhteydessä toimitettua tietoa. Raportin tulee kattaa jäljempänä yksilöidyt aiheet, ja siinä on noudatettava ehdotettua muotoa mahdollisimman tarkasti. Kansalliset keskuspankit toimittavat lisätietoja sellaisissa tapauksissa, joissa annetut tiedot eivät ole näiden suuntaviivojen mukaiset tai joissa tietoja ei ole toimitettu, sekä syyt siihen. Raportti toimitetaan viimeistään samaan aikaan kuin tiedot.

1.

Tietolähteet / tiedon keräämismenetelmä: Kansalliset keskuspankit antavat tiedot arvopaperiemissioita koskevien tilastojen laatimiseen käytetyistä tietolähteistä, joita ovat mm. hallinnolliset lähteet valtionhallinnon emissioiden osalta, rahalaitosten ja muiden laitosten suora raportointi, sanomalehdet ja tiedontuottajat, kuten International Financial Review. Kansalliset keskuspankit ilmoittavat, onko tiedot kerätty ja säilytetäänkö niitä emissiokohtaisesti, ja mitä perusteita on käytetty. Vaihtoehtoisesti kansalliset keskuspankit ilmoittavat, kerätäänkö tiedot ja tallennetaanko ne tilastointikautena yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden toteuttamien emissioiden summana, esimerkiksi suorien tiedonkeruujärjestelmien tapauksessa. Kansalliset keskuspankit antavat tiedot perusteista, joita on käytetty suorassa raportoinnissa tiedonantajien ja toimitettavan tiedon määrittelemiseksi.

2.

Tiedon kokoamismenetelmät: Raportissa annetaan lyhyt kuvaus tietojen kokoamisessa käytetystä menetelmästä, kuten yksittäisiä arvopaperiemissioita koskevan tiedon kokoamisesta, olemassa olevien aikasarjojen järjestämisestä sekä siitä, onko niitä julkaistu vai ei.

3.

Liikkeeseenlaskijan kotipaikka: Kansalliset keskuspankit täsmentävät, voidaanko emissioiden luokittelussa noudattaa täysin EKT 2010:n (ja IMF:n) soveltamaa kotipaikan määritelmää. Jos tämä ei ole mahdollista tai se on vain osittain mahdollista, kansalliset keskuspankit antavat kattavan selvityksen käytetyistä perusteista.

4.

Liikkeeseenlaskijoiden jakautuminen sektoreittain: Kansalliset keskuspankit ilmoittavat, jos 2 jakson 2 kohdan mukaisesta liikkeeseenlaskijoiden luokittelusta on poikettu. Selvityksessä selitetään todetut poikkeamat ja mahdolliset epäselvyydet.

5.

Emission rahayksikkö: Jos emission eri rahayksiköiden määräisiä komponentteja ei voida määritellä erikseen, kansalliset keskuspankit selvittävät, miltä osin ohjeista on poikettu. Lisäksi kansalliset keskuspankit, jotka eivät kykene erittelemään kaikkia emissioita sen mukaan, onko ne toteutettu paikallisen rahayksikön määräisinä, euromääräisinä/muiden kansallisten rahayksiköiden määräisinä tai muiden rahayksiköiden määräisinä, ilmoittavat, mihin emissiot on luokiteltu, sekä niiden emissioiden kokonaissumman, joita ei ole voitu asianmukaisesti luokitella, jotta voidaan päätellä vääristymän laajuus.

6.

Emissioiden luokittelu: Kansalliset keskuspankit antavat kattavat tiedot kansallisissa tiedoissa kuvatuista arvopaperityypeistä sekä niiden kansalliset nimikkeet. Jos kattavuudessa on puutteita, kansalliset keskuspankit ilmoittavat niistä. Kansalliset keskuspankit toimittavat erityisesti seuraavat tiedot. — Suunnatut emissiot: Kansalliset keskuspankit ilmoittavat, sisältyvätkö ne annettuihin tietoihin. — Pankkivekselit: Jos kyseiset arvopaperit ovat jälkimarkkinakelpoisia ja sisältyvät lyhytaikaisista velkapapereista annettuihin tietoihin, tiedot antava kansallinen keskuspankki esittää kansallisissa selvityksissä arvopapereiden kirjaamisessa sovellettavat kansalliset menettelyt ja näiden arvopapereiden luonteen. — Noteeratut osakkeet: Kansalliset keskuspankit ilmoittavat, sisältyvätkö noteeraamattomat osakkeet tai osuudet ilmoitettuihin tietoihin, ja antavat arvion noteeraamattomien osakkeiden ja/tai osuuksien määrästä, jotta voidaan päätellä vääristymän laajuus. Kansalliset keskuspankit ilmoittavat kansallisissa selvityksissä kaikki tiedossa olevat noteerattujen osakkeiden kattavuuteen liittyvät puutteet.

7.

Pitkäaikaisten velkapaperien jaottelu instrumenttiluokkiin: Jos kiinteäkorkoisten ja vaihtuvakorkoisten lainojen sekä nollakuponkilainojen summa ei vastaa pitkäaikaisten velkapapereiden summaa, kansalliset keskuspankit ilmoittavat niiden pitkäaikaisten arvopapereiden tyypin ja määrän, joista tällaista jakoa ei ole saatavilla.

8.

Emissioiden maturiteetti: Mikäli lyhytaikaisten ja pitkäaikaisten velkapaperien määritelmien täsmällinen soveltaminen ei ole mahdollista, kansalliset keskuspankit ilmoittavat, miltä osin ilmoitetut tiedot poikkeavat näistä määritelmistä.

9.

Lunastukset: Kansalliset keskuspankit täsmentävät, kuinka lunastuksia koskevat tiedot on johdettu ja onko tiedot kerätty suoran raportoinnin avulla vai laskettu jäännöksen perusteella.

10.

Hinnan arvostaminen: Kansalliset keskuspankit täsmentävät kansallisissa selvityksissä, mitä menetelmää käytetään a) lyhytaikaisten velkapapereiden, b) pitkäaikaisten velkapapereiden, c) diskontattujen joukkolainojen ja d) noteerattujen osakkeiden arvostamisessa. Kantojen ja virtojen arvostuserot selitetään.

11.

Raportoinnin toistuvuus, toimitusaika ja aikajänne: Kansalliset keskuspankit täsmentävät, kuinka suuri osa raportointia varten kootuista tiedosta on toimitettu vaatimusten mukaisesti, esim. kuukausittaisen tiedon osalta viiden viikon kuluessa. Myös toimitettavien aikasarjojen pituus määritellään. Kaikista sarjojen katkoksista, kuten arvopapereita koskevien tietojen ajallisessa kattavuudessa havaituista puutteista, ilmoitetaan.

12.

Korjaukset: Kansalliset keskuspankit antavat lyhyet selvitykset mahdollisista korjauksista ja selventävät niiden syyt ja laajuuden.

13.

Kunkin kotimaisten talousyksiköiden liikkeeseen laskeman instrumentin arvioitu osuus: Kansalliset keskuspankit antavat alla olevan taulukon mukaisesti kansalliset arviot kotimaisten talousyksiköiden kunkin emissiotyypin arvopapereiden osuuksista, eli sellaisten lyhytaikaisten ja pitkäaikaisten arvopapereiden sekä noteerattujen osakkeiden emissioiden osuuksista, jotka on toteutettu paikallisen rahayksikön määräisinä, euromääräisinä/muiden kansallisten rahayksiköiden määräisinä (ecu mukaan luettuna) tai muiden rahayksiköiden määräisinä. Prosentuaalisen osuuden arvio tarkoittaa kuhunkin arvopaperiluokkaan kuuluvien arvopapereiden prosentuaalista osuutta kaikista emissioista, ja se ilmoitetaan raportointia koskevien ohjeiden mukaisesti asiaankuuluvan otsakkeen alla. ’Huomautuksissa’ voidaan antaa lyhyitä kuvauksia. Kansalliset keskuspankit ilmoittavat myös kaikki rahaliittoon liittymisen mukanaan tuomat muutokset arvopapereiden osuuksissa.       Prosentuaalinen osuus: Huomautukset: Euromääräiset / kansallisten rahayksiköiden määräiset emissiot Paikallinen rahayksikkö STS     LTS     QUS     Euro / kansalliset rahayksiköt, paitsi paikallinen rahayksikkö, ml. ecu STS     LTS     Muiden rahayksiköiden määräiset   STS     LTS     STS = lyhytaikaiset velkapaperit. LTS = pitkäaikaiset velkapaperit. QUS = noteeratut osakkeet.

4 jakso: Kansainvälistä järjestelypankkia koskevat vaatimukset

Kansainvälistä järjestelypankkia (BIS) koskevissa tiedonantovaatimuksissa noudatetaan samoja periaatteita kuin kansallisia keskuspankkeja koskevissa vaatimuksissa, jotka esitetään edellä 1–3 jaksossa, lukuun ottamatta seuraavia:

Taulukko 4. B-kentän raportointilomake BIS:lle

	ULKOMAISTEN LIIKKEESEENLASKIJOIDEN EUROMÄÄRÄISET / KANSALLISTEN RAHAYKSIKÖIDEN MÄÄRÄISET EMISSIOT
	Kannat	Bruttoemissiot	Lunastukset
	B1	B2	B3
9. LYHYTAIKAISET VELKAPAPERIT
Yhteensä	S577	S642	S707
Keskuspankki	S578	S643	S708
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S579	S644	S709
Muut rahoituksen välittäjät	S580	S645	S710
joista erityisyhteisöt	S581	S646	S711
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S582	S647	S712
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S583	S648	S713
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S584	S649	S714
Yritykset	S585	S650	S715
Valtionhallinto	S586	S651	S716
Osavaltio- ja paikallishallinto	S587	S652	S717
Sosiaaliturvarahastot	S588	S653	S718
Kansainväliset järjestöt	S589	S654	S719
10. PITKÄAIKAISET VELKAPAPERIT
Yhteensä	S590	S655	S720
Keskuspankki	S591	S656	S721
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S592	S657	S722
Muut rahoituksen välittäjät	S593	S658	S723
joista erityisyhteisöt	S594	S659	S724
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S595	S660	S725
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S596	S661	S726
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S597	S662	S727
Yritykset	S598	S663	S728
Valtionhallinto	S599	S664	S729
Osavaltio- ja paikallishallinto	S600	S665	S730
Sosiaaliturvarahastot	S601	S666	S731
Kansainväliset järjestöt	S602	S667	S732
10.1 joista kiinteäkorkoisia:
Yhteensä	S603	S668	S733
Keskuspankki	S604	S669	S734
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S605	S670	S735
Muut rahoituksen välittäjät	S606	S671	S736
joista erityisyhteisöt	S607	S672	S737
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S608	S673	S738
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S609	S674	S739
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S610	S675	S740
Yritykset	S611	S676	S741
Valtionhallinto	S612	S677	S742
Osavaltio- ja paikallishallinto	S613	S678	S743
Sosiaaliturvarahastot	S614	S679	S744
Kansainväliset järjestöt	S615	S680	S745
10.2 joista vaihtuvakorkoisia:
Yhteensä	S616	S681	S746
Keskuspankki	S617	S682	S747
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S618	S683	S748
Muut rahoituksen välittäjät	S619	S684	S749
joista erityisyhteisöt	S620	S685	S750
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S621	S686	S751
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S622	S687	S752
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S623	S688	S753
Yritykset	S624	S689	S754
Valtionhallinto	S625	S690	S755
Osavaltio- ja paikallishallinto	S626	S691	S756
Sosiaaliturvarahastot	S627	S692	S757
Kansainväliset järjestöt	S628	S693	S758
10.3 joista nollakuponkilainoja:
Yhteensä	S629	S694	S759
Keskuspankki	S630	S695	S760
Muut rahalaitokset kuin keskuspankit	S631	S696	S761
Muut rahoituksen välittäjät	S632	S697	S762
joista erityisyhteisöt	S633	S698	S763
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset	S634	S699	S764
Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat	S635	S700	S765
Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot	S636	S701	S766
Yritykset	S637	S702	S767
Valtionhallinto	S638	S703	S768
Osavaltio- ja paikallishallinto	S639	S704	S769
Sosiaaliturvarahastot	S640	S705	S770
Kansainväliset järjestöt	S641	S706	S771

Emissioiden maturiteetti

BIS pitää maturiteetin osalta kaikkia lyhyen aikavälin ohjelman mukaisesti liikkeeseen laskettuja euroyritystodistuksia ja muita eurohaltijavelkakirjoja lyhytaikaisina instrumentteina ja kaikkia pitkän aikavälin ohjelman mukaisesti liikkeeseen laskettuja arvopapereita pitkäaikaisina arvopapereina riippumatta niiden alkuperäisestä maturiteetista.

Liikkeeseenlaskijoiden jakautuminen sektoreittain

BIS noudattaa BIS:n tietokannassa olevien liikkeeseenlaskijoiden ja raportointilomakkeissa vaadittujen liikkeeseenlaskijoiden sektorikohtaista erittelyä alla olevan taulukon mukaisesti.

BIS:n tietokannan mukainen sektorikohtainen erittely		Raportointilomakkeiden mukainen luokittelu
Keskuspankki	→	Keskuspankki
Liikepankit	→	Rahalaitokset
Muut rahoituksen välittäjät	→	Muut rahoituksen välittäjät
Valtionhallinto	→	Valtionhallinto
Muut julkisyhteisöt Valtion virastot	→	Osavaltio- ja paikallishallinto
Yritykset	→	Yritykset
Kansainväliset järjestöt	→	Kansainväliset järjestöt (ulkomaat)

Emissioiden luokittelut

Seuraavat BIS:n tietokantaan sisältyvät instrumentit luokitellaan arvopaperiemissioita koskevissa tilastoissa velkapapereiksi:

—	talletustodistukset,

—	yritystodistukset,

—	valtion velkasitoumukset,

—	joukkovelkakirjat,

—	euroyritystodistukset,

—	keskipitkän aikavälin velkakirjalainat,

—	muut lyhytaikaiset paperit.

Arvostus

BIS:n nykyisten arvostamissääntöjen mukaan velkapaperit kirjataan nimellisarvoon ja noteeratut osakkeet emissiohintaan.

BIS ilmoittaa EKP:lle kaikista ulkomaisten talousyksiköiden euromääräisistä/kansallisten rahayksiköiden määräisistä emissioista (B-kenttä) muuntamalla ne Yhdysvaltain dollareiksi; kantatietojen osalta muuntaminen suoritetaan tilastointikauden lopulla voimassa olevien vaihtokurssien mukaisesti ja emissioiden ja lunastusten osalta ajanjakson keskimääräisen vaihtokurssin mukaisesti. EKP muuntaa kaikki tiedot euromääräisiksi saman BIS:n soveltaman periaatteen mukaisesti. Ennen tammikuun 1 päivää 1999 päättyneiden tilastointikausien osalta käytetään ecun ja Yhdysvaltain dollarin välistä vaihtokurssia.

SANASTO

Arvopaperien liikkeeseenlaskijoihin kuuluvat ne yritykset tai yritysmäiset yhteisöt, jotka laskevat arvopapereita liikkeeseen ja jotka ovat oikeudellisessa vastuussa kyseisten arvopaperien haltijoihin nähden emission ehtojen mukaisesti.

Arvopaperistaminen määritellään asetuksen (EU) N:o 1075/2013 (EKP/2013/40) 1 artiklan 2 kohdassa.

Arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt (erityisyhteisöt) määritellään asetuksen (EU) N:o 1075/2013 (EKP/2013/40) 1 artiklan 1 kohdassa.

Eläkerahastot ovat rahoitusalan yrityksiä ja yritysmäisiä yhteisöjä, jotka pääasiallisesti ovat vakuutettujen henkilöiden sosiaalisten riskien ja tarpeiden hallintaan liittyvän rahoituksen välittäjiä (sosiaalivakuutus). Sosiaalivakuutusjärjestelminä eläkerahastot tarjoavat eläketuloja ja usein etuuksia, joita maksetaan kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta (EKT 2010, kohdat 2.105–2.110).

Eurolainat ovat joukkolainoja, jotka lasketaan liikkeeseen samanaikaisesti vähintään kahden maan markkinoille ja joiden ei tarvitse olla kummankaan asianomaisen maan rahan määräisiä. Yleensä liikkeeseenlaskun hoitaa useissa maissa toimivien rahoituslaitosten yhteenliittymä.

Ilmaisannilla tarkoitetaan sitä, että vanhoille osakkaille suunnataan uusia osakkeita omistusosuuksien suhteessa.

Julkisyhteisöihin kuuluvat institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, ja pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohdat 2.111–2.113). Julkisyhteisöihin kuuluvat valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot (EKT 2010, kohdat 2.114– 2.117).

Kansainväliset järjestöt sisältävät ylikansalliset ja kansainväliset järjestöt, kuten Euroopan investointipankki, kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja maailmanpankki.

Keskuspankki käsittää rahoitusyritykset ja yritysmäiset yhteisöt, joiden pääasiallinen tehtävä on laskea liikkeelle rahaa, säilyttää rahan sisäinen ja ulkoinen arvo ja pitää hallussaan joko kaikkea tai osaa maan kansainvälisistä valuuttavarannoista.

Kiinteäkorkoisiin emissioihin kuuluvat kaikki emissiot, joissa kuponkikorko ei muutu emission aikana.

Konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat ovat rahoitusyksikköjä ja yritysmäisiä yhteisöjä, jotka eivät välitä rahoitusta eivätkä tuota rahoituksen välitystä avustavia palveluja ja joiden varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla. Tämä alasektori sisältää hallintayhtiöt, joiden hallussa on määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia tytäryhtiöiden ryhmän pääomasta ja joiden pääasiallista toimintaa on ryhmän omistaminen ilman että ne tuottaisivat muita palveluja yrityksille, joiden pääoma on omistuksen kohteena; toisin sanoen hallintayhtiöt eivät hallinnoi eivätkä johda muita yksiköitä (EKT 2010, kohdat 2.98 ja 2.99).

Kotitaloudet ovat henkilöitä tai henkilöryhmiä kuluttajina ja markkinatavaroita ja rahoitus- ja muita palveluita tuottavina yrittäjinä (markkinatuottajina), jos tavaroiden ja palveluiden tuotanto ei ole erillisten yritysmäisinä yhteisöinä käsiteltyjen yksiköiden toimintaa.

Kotitaloussektoriin luetaan myös henkilöt tai henkilöryhmät tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalveluiden tuottajina omaa loppukäyttöä varten (EKT 2010, kohdat 2.118–2.128).

Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t) koostuvat voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä, jotka ovat kotitalouksia palvelevia erillisiä juridisia yksiköitä ja yksityisiä markkinattomia tuottajia. Niiden pääasialliset varat ovat kuluttajakotitalouksilta saatuja käteis- tai luontoismuotoisia vapaaehtoisia maksuja, julkisyhteisöjen suorittamia maksuja ja omaisuustuloja (EKT 2010, kohdat 2.129–2.130).

Liikkeeseenlaskijan kotipaikka: liikkeeseen laskeva yksikkö määritetään tiedot antavassa maassa olevaksi, jos sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus maan talousalueella – eli jos se osallistuu taloustoimiin pidemmän aikaa (vähintään yhden vuoden ajan) tällä alueella.

Lunastetut osakeyhtiön osakkeet ovat osakkeita, joiden pääoma on maksettu takaisin mutta jotka edelleen ovat edellisen omistajan hallussa. Haltijat ovat edelleen yhtiön omistajia ja oikeutettuja siihen osuuteen voitoista, joka jää jäljelle, kun osingot on maksettu jäljellä olevalle rekisteröidylle pääomalle, sekä myös osaan yrityksen purkautumisen yhteydessä jäävästä mahdollisesta ylijäämästä.

Lyhytaikaiset velkapaperit kattavat kaikki velkapaperiemissiot, joiden alkuperäinen maturiteetti on lyhyt eli enintään yksi vuosi. Lyhytaikaiset arvopaperit diskontataan yleensä liikkeeseenlaskun yhteydessä. Tähän alaluokkaan eivät kuulu arvopaperit, joiden jälkimarkkinakelpoisuus on hyvin rajoitettu, vaikka ne teoriassa olisivatkin jälkimarkkinakelpoisia.

Maailmanlaajuiset joukkolainat ovat joukkolainoja, joita lasketaan samanaikaisesti liikkeeseen sekä kotimaan markkinoilla että euromarkkinoilla.

Muut osuudet kattavat kaikki taloustoimet, jotka kohdistuvat muihin osuuksiin ja jotka eivät kuulu noteerattuihin ja noteeraamattomiin osakkeisiin.

Muut rahalaitokset kuin keskuspankit määritellään asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) 1 artiklassa.

Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (muut rahoituksen välittäjät) ovat rahoitusalan yrityksiä ja yritysmäisiä yhteisöjä, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta ottamalla velkaa muussa muodossa kuin valuuttana, talletuksina (tai talletusten läheisinä vastikkeina) tai sijoitusrahasto-osuuksina tai liittyen vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuisiin institutionaalisilta yksiköiltä (EKT 2010, kohdat 2.86–2.94).

Nimelliset kotimaiset yksiköt ovat a) ulkomaisten yksiköiden osia, joilla on taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus (mikä yleensä tarkoittaa, että niillä on vähintään vuoden kestävää taloudellista toimintaa) maan talousalueella, b) ulkomaisia yksiköitä, jotka ovat maan talousalueella sijaitsevien maa-alueiden tai rakennusten omistajia, mutta ainoastaan niiden taloustoimien osalta, jotka vaikuttavat po. maahan tai rakennuksiin.

Nollakuponkilainat sisältävät kaikki emissiot, joihin ei sisälly kuponkikoron maksua. Yleensä tällaiset joukkolainat lasketaan liikkeeseen alihintaan ja lunastetaan nimellisarvoon. Niihin luetaan myös nimellisarvoon liikkeeseen lasketut ja ylihintaan lunastetut lainat, kuten lainat, joiden lunastushinta on sidottu vaihtokurssiin tai indeksiin. Yleensä alihinta tai ylihinta on samansuuruinen kuin lainasta kertyneet korot.

Noteeraamattomat osakkeet (pl. sijoitusrahasto-osuudet) ovat osakkeita, joita ei ole noteerattu arvopaperipörssissä.

Noteeratut osakkeet tai listatut osakkeet (pl. sijoitusrahasto-osuudet) ovat jälkimarkkinoilla noteerattuja oman pääoman ehtoisia arvopapereita. Jälkimarkkinapaikka voi olla tunnettu pörssi tai muu kauppapaikka. Noteerattuja osakkeita kutsutaan myös listatuiksi osakkeiksi. Pörssissä noteeratuista osakkeista on noteerattujen hintojen ansiosta yleensä helposti saatavilla käyvät markkinahinnat.

Osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemat osinko-oikeudelliset osakkeet ovat arvopapereita, joilla maasta ja arvopapereiden syntyolosuhteista riippuen on erilaisia nimiä kuten perustajan osakkeet (founders’ shares), voitonjakoon oikeuttavat (profit shares) ja osinkoon oikeuttavat osakkeet (dividend shares). Nämä arvopaperit a) eivät kuulu rekisteröityyn pääomaan, b) eivät varsinaisesti anna haltijalleen omistajan asemaa c) eivätkä oikeuta haltijan osuuteen niistä mahdollisista voitoista, joita jää jäljelle, kun rekisteröidylle pääomalle on maksettu osingot, eivätkä osaan yrityksen purkautuessa jäävästä mahdollisesta ylijäämästä.

Osakkeiden nimellisarvon pilkkominen tarkoittaa emissioita, joissa yritys tai yritykseen rinnastettava yhteisö lisää osakkeiden määrää tietyssä suhteessa tai tietyllä kertoimella.

Osavaltio- ja paikallishallinto: osavaltiohallinto tarkoittaa julkisen hallinnon elimiä, jotka ovat erillisiä institutionaalisia yksiköitä ja hoitavat joitakin julkisen hallinnon tehtäviä valtionhallintoa alemmalla mutta paikallishallintoa ylemmällä tasolla, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa. Paikallishallinto tarkoittaa julkisen hallinnon elimiä, joiden toimivalta ulottuu ainoastaan talousalueen paikalliseen osaan, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen paikallisia laitoksia (EKT 2010, kohdat 2.115–2.116).

Osuudet osakeyhtiöiden pääomasta ovat arvopapereita, jotka antavat haltijoilleen omistajan oikeuksia ja oikeuttavat osuuteen jaettavista voitoista sekä nettovaroista yhtiön purkautuessa.

Pitkäaikaiset velkapaperit sisältävät kaikki pitkäaikaisten velkapapereiden emissiot, joissa alkuperäinen maturiteetti on pitkä eli yli yhden vuoden; pitkäaikaisiin arvopapereihin liitetään liikkeeseenlaskun yhteydessä yleensä kuponkeja.

Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset koostuvat kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti harjoittavat rahoituksen välitykseen läheisesti liittyviä toimintoja mutta eivät itse ole rahoituksen välittäjiä. Pääkonttorit, joiden kaikki tai useimmat tytäryritykset ovat rahoituslaitoksia, kuuluvat myös rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustaviin laitoksiin (EKT 2010, kohdat 2.95–2.97).

Sosiaaliturvarahastot ovat valtionhallinnon, osavaltiohallinnon ja paikallishallinnon institutionaalisia yksikköjä, joiden pääasiallista toimintaa on sosiaalietuuksien tuottaminen ja jotka täyttävät molemmat seuraavista kahdesta kriteeristä: a) lain tai asetuksen mukaan tietyt väestöryhmät ovat velvollisia osallistumaan järjestelmään tai maksamaan sosiaaliturvamaksuja, ja (b) julkisyhteisö vastaa – riippumattomasti tehtävästään valvovana elimenä tai työnantajana – laitoksen hallinnosta maksuja ja etuuksia koskevissa ratkaisuissa ja hyväksymisessä (EKT 2010, kohta 2.117).

Suunnatut emissiot tarkoittavat osakkeiden myyntiä yhdelle ostajalle tai rajoitetulle määrälle ostajia ilman julkista liikkeeseenlaskua.

Suunnatut joukkolainat ovat joukkolainoja, jotka on rajoitettu kahdenvälisellä sopimuksella vain tietyille sijoittajille, jos joukkolainoja on ainakin periaatteessa mahdollista siirtää edelleen.

Toissijaiset joukkolainat (eli toissijaiset velkainstrumentit) ovat sellaisia joukkolainan liikkeeseen laskevan laitoksen velvoitteita, joita voidaan realisoida vasta sen jälkeen kun kaikki etusijalla olevat vaatimukset (esim. talletukset/lainat tai etuoikeutetut velkapaperit) on tyydytetty, joten ne ovat joiltakin ominaisuuksiltaan ”osakkeiden ja osuuksien” kaltaisia.

Tytäryhtiöt ovat erillisiä yhtiöitä, joissa toisella yhteisöllä on osake-enemmistö tai täysi omistus.

Ulkomaiset liikkeeseenlaskijat ovat yksiköitä, jotka joko a) sijaitsevat tiedot antavan maan talousalueella, mutta niillä ei tarkasteluhetkellä ole eivätkä ne suunnittele vähintään vuoden kestävää taloudellista toimintaa tai taloustoimia tiedot antavan maan alueella, tai jotka b) sijaitsevat tiedot antavan maan talousalueen ulkopuolella.

Vaihtuvakorkoiset emissiot sisältävät kaikki emissiot, joissa kuponkikorko tai pääoma vahvistetaan ajoittain uudelleen itsenäisen korkotason tai indeksin mukaisesti.

Vakuutuslaitokset ovat rahoitusalan yrityksiä ja yritysmäisiä yhteisöjä, joiden pääasiallista toimintaa on riskien hallintaan liittyvän rahoituksen välitys ensivakuutuksen tai jälleenvakuutuksen muodossa (EKT 2010, kohdat 2.100–2.104)

Valtionhallinto koostuu valtion ministeriöistä ja keskusvirastoista, joiden toimivalta ulottuu koko talousalueelle, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa (EKT 2010, kohta 2.114).

Velkapaperit ovat velkatodistuksina toimivia jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja, joilla käydään yleensä kauppaa jälkimarkkinoilla tai jotka voidaan korvata markkinoilla vastakkaisella sopimuksella ja jotka eivät takaa haltijalle mitään omistajan oikeuksia liikkeeseen laskevaan laitokseen.

Yritykset ovat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettäviä institutionaalisia yksikköjä, jotka ovat markkinatuottajia ja joiden pääasiallinen toiminta on tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto. Yrityssektoriin sisältyvät myös yritysmäiset yhteisöt (EKT 2010, kohdat 2.45–2.54)

---

(1)  Jos tiedonantajat kohtaavat metodologisen ongelman, jota näissä suuntaviivoissa ei erikseen käsitellä, niiden tulisi soveltaa tarkistettua Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmää (’EKT 2010’), josta säädetään Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 21. toukokuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 549/2013 (EUVL L 174, 26.6.2013, s. 1).

(*1)  ’Muilla rahayksiköillä’ tarkoitetaan kaikkia muita rahayksiköitä, mukaan lukien euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansalliset rahayksiköt.

(*2)  Muilla velkapapereilla kuin osakkeilla tarkoitetaan luokkaa ’muut arvopaperit kuin osakkeet, pl. johdannaiset’.

(*3)  Tiedot nettoemissioista vaaditaan vain, jos kansalliset keskuspankit eivät kykene toimittamaan tietoja bruttoemissioista tai lunastuksista.

((†))  Noteeratuilla osakkeilla tarkoitetaan luokkaa ’noteeratut osakkeet, pl. sijoitusrahasto-osuudet ja rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet’.

(2)  Ks. EKT 2010:n kohta 2.07.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 549/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa (EUVL L 174, 26.6.2013, s. 1).

(4)  Rahamarkkinarahastojen sektorin tietoja ei kerätä.

(5)  Sijoitusrahastojen sektorin tietoja ei kerätä.

(6)  Eläkerahastot eivät käytännössä laske liikkeeseen velkapapereita.

(7)  Ks. EKT 2010:n kohdat 2.17–2.20.

(8)  Ks. EKT 2010:n kohta 5.102.

(9)  EKT 2010:n luokka F.3.

(10)  EKT 2010:n luokka F.511.

(11)  EKT 2010:n luokka F.512.

(12)  EKT 2010:n luokka F.519.

(13)  A-kenttä koskee kansallisia keskuspankkeja ja B-kenttä BIS:ää.

(14)  Ei luokitella rahoitustaloustoimeksi, ks. EKT 2010:n kohdat 5.158 ja 6.59 sekä tämän liitteen 2 jakson 5 kohdan b alakohta.

(15)  Jälkimarkkinoilla tapahtuva taloustoimi, johon kuuluu haltijan vaihtuminen, ei sisälly näihin tilastoihin.

(16)  Katsotaan kahdeksi rahoitustaloustoimeksi; ks. EKT 2010:n kohdat 5.96 ja 6.25 sekä tämän liitteen 2 jakson 5 kohdan a alakohdan ii alakohta.

(17)  Jälkimarkkinoilla tapahtuva taloustoimi, johon kuuluu haltijan vaihtuminen, ei sisälly näihin tilastoihin.

(18)  Lisätietoja nimellisarvon ja markkina-arvon määritelmistä, ks. EKT 2010:n kohdat 5.90, 7.38 ja 7.39.

(19)  Tammikuun 1 päivän 1999 jälkeen kotimaan talousyksiköiden toteuttamia euromääräisiä emissioita (osa A-kenttää) ei tarvitse arvottaa vaihtokurssiin perustuen, ja kotimaisten talousyksiköiden euromääräisinä/kansallisten rahayksiköiden määräisinä toteuttamat arvopaperiemissiot (jäljelle jäävä A-kentän osa) muunnetaan euroiksi soveltamalla 31 päivänä joulukuuta 1998 peruuttamattomasti kiinnitettyjä muuntokursseja.

(20)  Ks. EKT 2010:n kohta 6.64.