28.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 141/6

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä29 päivänä elokuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa unioniin.

(2)

Tutkimus pantiin vireille valituksen johdosta, jonka teki 17 päivänä heinäkuuta 2012 European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta unionissa on yli 60 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireille panemiseksi.

(3)

Komissio asetti 30 päivänä tammikuuta 2013 kirjaamisvelvoitteen asianomaisista maista peräisin olevan saman tuotteen tuonnille 28 päivänä tammikuuta 2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 79/2013 (3).

(4)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä10 päivänä marraskuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (4) Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia unioniin koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta ja pani vireille erillisen tutkimuksen.

(5)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(6)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Argentiinassa ja Indonesiassa, tiedossa oleville tuojille, toimittajille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Argentiinan ja Indonesian viranomaisille. Vireillepanoilmoituksessa kehotettiin kaikkia asianomaisia osapuolia, joita tutkimus koskee, ilmoittautumaan komissiolle.

(7)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(8)

Valituksen tekijät, vientiä harjoittavat Argentiinan ja Indonesian tuottajat, tuojat sekä Argentiinan ja Indonesian viranomaiset esittivät näkökantansa. Kaikkia niitä asiaan liittyviä osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(9)

Ottaen huomioon tutkimuksessa osallisina olevien Argentiinan ja Indonesian vientiä harjoittavien tuottajien, unionin etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuottajien suuren määrän ja voidakseen saattaa tutkimuksen päätökseen lakisääteisessä määräajassa komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa valita perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti tutkittavaksi Argentiinan ja Indonesian vientiä harjoittavista tuottajista, etuyhteydettömistä tuojista ja unionin tuottajista kohtuullisen kokoisen otoksen (tästä menettelystä käytetään nimitystä ’otanta’).

(10)

Jotta komissio pystyisi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia Argentiinan vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(11)

Kymmenen vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Kaksi yritystä ilmoitti kuitenkin, että niillä ei ollut lainkaan vientiä unioniin (tai ei lainkaan tuotantoa) tutkimusajanjaksolla.

(12)

Loput kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa (tai tuottajaryhmää) vastasivat viennin koko määrästä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(13)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti vientiä harjoittavista tuottajista tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmistä kolme otokseen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Valitun otoksen osuus on 86 prosenttia edellä 12 kappaleessa tarkoitettujen kahdeksan vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamasta tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä tutkimusajanjaksolla.

(14)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia sekä Argentiinan tuottajien järjestöä ja Argentiinan viranomaisia kuultiin edustavan otoksen valinnasta, eivätkä ne esittäneet vastalauseita.

(15)

Mikään otokseen kuulumaton argentiinalainen yritys ei pyytänyt perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(16)

Jotta komissio pystyisi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia indonesialaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(17)

Kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Kolme yritystä ilmoitti kuitenkin, että niillä ei ollut lainkaan vientiä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(18)

Loput viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa (tai tuottajaryhmää) vastasivat kaikesta unioniin suuntautuvasta viennistä tutkimusajanjaksolla.

(19)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti vientiä harjoittavista tuottajista tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmistä neljä otokseen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittu osuus on 99 prosenttia edellä 18 kappaleessa tarkoitettujen viiden vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamasta tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä tutkimusajanjaksolla.

(20)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Indonesian viranomaisia kuultiin.

(21)

Mikään otokseen kuulumaton indonesialainen yritys ei pyytänyt perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(22)

Jotta komissio pystyisi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia etuyhteydettömiä tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Yksikään tuoja ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(23)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajia edustavan otoksen. Otokseen sisältyi kahdeksan unionin tuottajaa, joiden komissio tiesi ennen tutkimuksen vireillepanoa tuottavan biodieseliä. Komissio valitsi otoksen tuotantomäärän, myyntimäärän ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin tuotannosta oli 27 prosenttia.

(24)

Vireillepanoilmoituksessa kehotettiin myös asianomaisia osapuolia esittämään kantansa alustavasta otoksesta. Kun ehdotetusta otoksesta ilmoitettiin, kaksi yritystä, jotka oli tarkoitus sisällyttää otokseen, perui yhteistyönsä, ja ne korvattiin kahdella muulla yrityksellä. Unionin tuotannonala esitti myös, että otokseen olisi sisällytettävä vähintään yksi pk-yritys, sillä biodieselin tuottajina on suuri määrä pk-yrityksiä. Tämä pyyntö hyväksyttiin.

(25)

Otoksen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(26)

Kyselylomake lähetettiin kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle tai tuottajien ryhmälle Argentiinassa, neljälle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle tai tuottajien ryhmälle Indonesiassa ja kahdeksalle otokseen valitulle unionin tuottajalle.

(27)

Vastaus kyselylomakkeeseen saatiin seitsemältä otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta tai tuottajien ryhmältä Argentiinasta ja Indonesiasta, kahdeksalta otokseen valitulta unionin tuottajalta ja kolmelta käyttäjältä.

(28)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(29)

Tarkasteltavana ovat Argentiinasta tai Indonesiasta peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää, puhtaassa muodossa tai seokseen sisältyvinä, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 1516 20 98, ex 1518 00 91, ex 1518 00 95, ex 1518 00 99, ex 2710 19 43, ex 2710 19 46, ex 2710 19 47, 2710 20 11, 2710 20 15, 2710 20 17, ex 3824 90 97, 3826 00 10 ja ex 3826 00 90, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tunnetaan yleisesti nimityksellä ’biodiesel’.

(30)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Argentiinassa tuotettu biodiesel on yksinomaan soijaöljystä johdettua ”soijametyyliesteriä”, jäljempänä ’SME’, Indonesiassa tuotettu biodiesel yksinomaan palmuöljystä johdettua ”palmumetyyliesteriä”, jäljempänä ’PME’, kun taas unionissa tuotettu biodiesel on pääosin ”rapsimetyyliesteriä”, jäljempänä ’RME’, mutta peräisin myös muista syöteöljyistä, myös jäteöljyistä sekä neitsytöljyistä.

(31)

SME, PME ja RME kuuluvat kaikki rasvahappometyyliestereiden (FAME) luokkaan. Termi ”esteri” viittaa kasviöljyjen transesteröintiin eli alkoholin sekoittamiseen öljyyn, jolloin syntyy biodieseliä ja sivutuotteena glyserolia. Termi ”metyyli” viittaa metanoliin, joka on prosessissa yleisimmin käytetty alkoholi.

(32)

SME- ja PME-biodieseliä voitaisiin käyttää sellaisenaan, mutta useimmiten niitä sekoitetaan joko keskenään tai RME:hen ennen käyttöä Euroopan unionissa. SME:tä sekoitetaan PME:hen, koska SME ei sellaisenaan täytä eurooppalaisen standardin EN 14214 vaatimuksia jodiarvon ja setaanilukujen osalta. PME:tä (ja SME:tä) sekoitetaan RME:heen, koska PME:n ja SME:n suodatettavuuden rajalämpötila (Cold Filter Plugging Point, CFPP) on korkeampi kuin RME:llä eivätkä ne sen vuoksi ole sellaisenaan sopivia käytettäviksi talvikuukausien aikana Euroopan unionin kylmillä alueilla.

(33)

Biodieseleiden ja mineraalidieselin sekoituksia käytetään kuljetusalalla polttoaineena maantieajoneuvojen kuten henkilöautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen dieselkäyttöisissä moottoreissa sekä junissa. Biodieseliä voidaan sellaisenaan tai mineraalidieseleihin sekoitettuna käyttää myös lämmityspolttoaineena asuntojen, liiketilojen ja teollisuuden lämmityskattiloissa sekä generaattoreiden polttoaineena sähkön tuottamiseen.

(34)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Argentiinan ja Indonesian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(35)

Yksi indonesialainen tuottaja pyysi, että fraktioidut metyyliesterit jätetään menettelyn kohteena olevan tuotteen ulkopuolelle. Rasvahappometyyliestereiden fraktiointitislauksessa ne erotellaan ainesosiin, joilla on erilaiset kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Indonesialainen tuottaja totesi, että fraktioidut metyyliesterit, joita yritys tuotti ja vei EU:hun, eivät ole biodieseliä eikä niitä käytetä polttoaineena vaan muihin teollisiin sovelluksiin. Yritys totesi myös, että näiden fraktioitujen metyyliestereiden tuottamiseen käytetty raaka-aine on kookosöljy tai palmunsiemenöljy eikä raaka palmuöljy, jota yleensä Indonesiassa käytetään biodieselin tuottamiseen.

(36)

Fraktioidut metyyliesterit kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen tuotekuvauksen piiriin, sillä ne ovat rasvahappometyyliestereitä ja ne valmistetaan raaka-aineista, joita käytetään biodieselin valmistukseen. Vaikka ne eivät sellaisenaan täytä eurooppalaisen standardin (EN 14214) vaatimuksia, ne voidaan sekoittaa muihin biodieseleihin, jolloin saatava seos on standardin mukainen. Täsmälleen sama koskee palmumetyyliestereiden biodieseliä, joka ei sinällään ilman sekoittamista ole eurooppalaisen standardin mukaista. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(37)

Yksi eurooppalainen palmunsiemenöljypohjaista rasvahapon metyyliesteriä Indonesiasta tuova tuoja haki tullinalennusta tietyn käyttötarkoituksen perusteella tuonnille, joka ei ollut tarkoitettu polttoainekäyttöön vaan prosessointiin tyydyttymättömäksi rasva-alkoholiksi.

(38)

Tullinalennus tiettyyn käyttötarkoitukseen on kansallisten tulliviranomaisten hallinnoima ohjelma, jossa tuonnista maksettaviin tulleihin sovelletaan alennusta tuotujen raaka-aineiden varmennetun loppukäytön perusteella. Ohjelma on vahvistettu yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännöksissä. (6)

(39)

Tämä pyyntö käsitellään tutkimuksen lopullisessa vaiheessa, kun komissio on saanut asianomaisten osapuolten huomautukset siitä, olisiko myönnyttävä tähän erityispyyntöön, joka koskee palmunsiemenöljypohjaisen rasvahapon metyyliesterin tuontia muuhun kuin polttoainekäyttöön. Näissä huomautuksissa olisi käsiteltävä sitä, voitaisiinko tällaista alennusta käyttää lopullisten tullien kiertämiseen, jos ne otetaan käyttöön, sekä alennuksen vaikutusta muuhun kuin polttoainekäyttöön tarkoitetun biodieseliin tuontiin sellaista maista, joita toimenpiteet jo koskevat.

(40)

Komissio tarkasteli ensin jokaisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko samankaltaisen tuotteen Argentiinassa riippumattomille asiakkaille suuntautuva kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio totesi, että kunkin otokseen valitun yrityksen tai yritysryhmän osalta tällaisen myynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(41)

Tämän jälkeen komissio yksilöi kunkin otokseen valitun yrityksen tai yritysryhmän sellaiset kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai niihin verrattavissa.

(42)

Kunkin otokseen valitun yrityksen tai yritysryhmän kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan samanlainen tai verrattavissa unioniin vietäväksi myytyyn tuotelajiin, tarkasteltiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynnin kokonaismäärä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia unioniin vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(43)

Tämän jälkeen komissio arvioi kunkin otokseen valitun yrityksen tai yritysryhmän osalta, oliko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti tapahtunut perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin kannattavan myynnin osuus myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjaksolla.

(44)

Tutkimuksessa ilmeni, että Argentiinan markkinat ovat valtion tiukassa sääntelyssä. Fossiilisen dieselin ja biodieselin sekoittaminen on Argentiinassa pakollista (tutkimusajanjaksolla 7 prosenttia biodieseliä). Tämän sekoitusvaatimuksen täyttämisen edellyttämä biodieselmäärä jaetaan myöntämällä kiintiöitä tietylle määrälle argentiinalaisia biodieselin tuottajia. Öljy-yhtiöiden on pakko ostaa biodieseliä argentiinalaisilta biodieselin tuottajayrityksiltä pakollisen sekoitusvaatimuksen täyttämiseksi. Valtio määrää hinnan, jonka Argentiinan energiaministeriö julkaisee. Tutkimusajanjaksolla tämä valtion määräämä viitehinta laskettiin monimutkaisella kaavalla, jossa otetaan huomioon tuotantokustannukset (raaka-aine-, kuljetus- ja muut kustannukset) ja varmistetaan tietyn suuruisen voiton saanti. Viitehinnan määrittämiseen käytetyt parametrit saatiin maan kaikkein syrjäisimmällä alueella sijaitsevan, kaikkein tehottomimman tuottajan arvioiduista kustannuksista, mistä oli seurauksena argentiinalaisten tuottajien huomattava kannattavuus.

(45)

Näissä olosuhteissa katsottiin, että kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, ja samankaltaisen tuotteen normaaliarvo oli määriteltävä alustavasti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä yrityksen omiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksolla myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali. Valituksen tekijät ovat väittäneet, että Argentiinan eriytetty vientivero laskee soijapapujen ja soijaöljyn hintaa ja vääristää näin biodieselin tuottajien kustannuksia. Komissiolla ei tässä vaiheessa ole riittävästi tietoja, jotta se voisi päättää, mikä on parhaiten soveltuva tapa tarkastella tätä väitettä. Tämän vuoksi lopullisessa vaiheessa ja käynnissä olevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa tarkastellaan lähemmin sitä, vastaavatko kustannukset kohtuullisessa määrin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen liittyviä kustannuksia.

(46)

Kun otetaan huomioon 44 kappaleessa kuvatut vallitsevat markkinaolosuhteet, komissio katsoo, että voitto ei voi perustua otokseen valittujen yritysten todellisiin tietoihin. Määritettäessä normaaliarvoa käytettävä voitto pohjautui tämän vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla kohtuulliseen määrään voittoa, joka on saavutettavissa tämän tyyppisellä nuorella ja innovatiivisella pääomavaltaisella toimialalla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa vapailla ja avoimilla markkinoilla, eli 15 prosenttia liikevaihdosta.

(47)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(48)

Niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety suoraan riippumattomille asiakkaille unioniin, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(49)

Jos vientimyynti unioniin tapahtui unionin alueella sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayritysten kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Näissä tapauksissa tehtiin oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten ja voittomarginaalin huomioon ottamiseksi. Tätä laskelmaa varten katsottiin kohtuulliseksi 5 prosentin tasoinen voitto liikevaihdosta.

(50)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(51)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(52)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, ja liitännäiskustannusten, vientitullien ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(53)

Kun vientimyynti unioniin tapahtui unionin ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayritysten kautta, komissio tutki, olisiko tällaisia etuyhteydessä olevia kauppiaita pidettävä vientiä harjoittavan tuottajan vientimyyntiosastona vai palkkiopohjalta toimivana edustajana.

(54)

Yksi kauppayritys oli läheisessä etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan ja täysin sen hallinnassa, sillä ei ollut neuvotteluvaltaa tai vaikutusta hintoihin tai toimitusehtoihin ja se kävi kauppaa ainoastaan kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan Argentiinassa valmistamilla tuotteilla. Näin ollen sitä pidettiin vientiä harjoittavan tuottajan vientimyyntiosastona eikä oikaisua tehty palkkioiden ottamiseksi huomioon. Yhden EU:n ulkopuolella sijaitsevan kauppayrityksen todettiin olevan löyhemmässä yhteydessä argentiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, se ei ollut vientiä harjoittavan tuottajan hallinnassa ja kävi kauppaa myös muiden tuottajien valmistamilla muilla tuotteilla. Tässä tapauksessa katsottiin, että kauppayrityksen toiminta oli samanlaisia kuin palkkiopohjalla toimivalla kauppiaalla. Tämän vuoksi vientimyynnin hintoihin tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti oikaisu, jotta voitiin ottaa huomioon kauppiaan saama nimellinen voittomarginaali.

(55)

Tämän oikaisun laskemiseen ei käytetty todellista eroa, joka on Argentiinassa vientiä harjoittavan tuottajan etuyhteydessä olevalta kauppiaalta veloittamien myyntihintojen ja toisaalta etuyhteydessä olevien kauppiaiden ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta EU:ssa veloittamien myyntihintojen välillä. Oikaisu laskettiin etuyhteydessä olevan kauppiaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuullisen suuruisen voiton perusteella. Yrityksen todellista voittoa ei pidetty luotettavana yritysten suhteen luonteen vuoksi.

(56)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta verrattiin samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(57)

Yhteistyössä toimineiden mutta otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Tämä marginaali laskettiin kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyjen marginaalien perusteella.

(58)

Kaikkien muiden Argentiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuvan viennin määriä Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin. Koska yhteistyön aste oli erittäin korkea eli 100 prosenttia unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjakson aikana, kaikkiin muihin argentiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettava jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin sen otokseen valitun yhteistyössä toimivan tuottajan tasolle, jolla oli korkein polkumyyntimarginaali.

(59)

Tällä tavalla määritetyt väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

Polkumyyntimarginaali

(60)

Komissio tarkasteli ensin jokaisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko samankaltaisen tuotteen Indonesiassa riippumattomille asiakkaille suuntautuva kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio totesi, että lukuun ottamatta kahta vientiä harjoittavaa tuottajaa kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa.

(61)

Tämän jälkeen komissio yksilöi niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joiden myynti oli yleisesti edustavaa, kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai niihin verrattavissa.

(62)

Kunkin samanlaisen tai verrattavissa olevan tuotelajin osalta tarkasteltiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan unioniin viemän vertailukelpoisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä. Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden myynti oli yleisesti edustavaa, ei kotimarkkinoilla todettu vietävien tuotelajien edustavaa myyntiä, tai niitä ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla.

(63)

Tämän vuoksi kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen normaaliarvo määritettiin väliaikaisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti lisäämällä tutkimusajanjakson aikaisiin yrityksen omiin valmistuskustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali. Valituksen tekijät ovat väittäneet, että Indonesian eriytetty vientivero laskee palmuöljyn hintaa ja vääristää näin biodieselin tuottajien kustannuksia. Komissiolla ei tässä vaiheessa ole riittävästi tietoja, jotta se voisi päättää, mikä on parhaiten soveltuva tapa tarkastella tätä väitettä. Tämän vuoksi lopullisessa vaiheessa ja käynnissä olevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin sitä, vastaavatko kustannukset kohtuullisessa määrin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen liittyviä kustannuksia.

(64)

Tutkimuksessa ilmeni, että Indonesian biodieselin kotimarkkinat ovat valtion tiukassa sääntelyssä. Valtion täysin omistama öljy- ja kaasuyhtiö Pertamina on kotimarkkinoiden selvästi suurin yritys (yli 90 % otokseen valittujen tuottajien biodieselin ostoista kotimarkkinoilla). Valtio on antanut Pertaminalle tehtäväksi sekoittaa biopolttoaineita fossiilisiin polttoaineisiin myytäväksi sen huoltoasemilla. Indonesian kauppaministeriö määrittää kuukausittain niin sanotun HPE-hinnan (eli viennin vertailuhinnan), joka on vientitullien kuukausittaisen tason laskemiseen käytettävä vertailuhinta. Pertamina ostaa biodieseliä Indonesian valtion määrittämän HPE-hinnan tasolla.

(65)

Näissä olosuhteissa voiton määrä ei voi perustua otokseen valittujen yritysten todellisiin tietoihin, koska kotimarkkinamyynnin ei katsota tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Määritettäessä normaaliarvoa käytettävä voitto pohjautui tämän vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla kohtuulliseen määrään voittoa, joka on saavutettavissa tämän tyyppisellä nuorella ja innovatiivisella pääomavaltaisella toimialalla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa vapailla ja avoimilla markkinoilla, eli 15 prosenttia liikevaihdosta.

(66)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(67)

Niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety suoraan riippumattomille asiakkaille unioniin, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(68)

Jos vientimyynti unioniin tapahtui unionin alueella sijaitsevien etuyhteydessä olevien myyntiyritysten kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Näissä tapauksissa tehtiin oikaisut kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä koituneiden kustannusten huomioon ottamiseksi, ja 5 prosentin voitto liikevaihdosta katsottiin kohtuulliseksi.

(69)

Yhdessä jäsenvaltiossa perittiin maksuja asiakkailta, jotka halusivat biodieseliä ostettuaan hyötyä voimassa olevien sääntelypuitteiden (7) mukaisesta kaksinkertaisesta laskennasta; näitä maksuja ei pidetty osana vientihintaa. Tällaiset maksut eivät liity tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sellaisenaan vaan pikemminkin etuyhteydessä olevan tuojan antamiin asiakirjoihin, joilla voidaan hankkia valtion viranomaisten myöntämä todistus, jonka avulla etuyhteydessä olevan tuojan asiakas voi täyttää tarvittavat edellytykset ja sekoittaa ainoastaan puolet biodieselmäärästä (koska tällainen biodiesel voidaan laskea ”kaksinkertaisesti”).

(70)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(71)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(72)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, tarkastusmaksujen, pankkimaksujen, vientitullien ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(73)

Kun vientimyynti unioniin tapahtui unionin ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayritysten kautta, komissio tutki, olisiko tällaisia etuyhteydessä olevia kauppiaita pidettävä vientiä harjoittavan tuottajan vientimyyntiosastona vai palkkiopohjalta toimivana edustajana.

(74)

Yhden yrityksen tai yritysryhmän todettiin tehneen etuyhteydessä olevan kauppayrityksen kanssa sopimuksen kaupan käynnistä muun muassa biodieselillä palkkiota vastaan. Tässä tapauksessa katsottiin, että etuyhteydessä olevaa kauppiasta olisi pidettävä palkkiopohjalta toimivana edustajana, minkä vuoksi vientimyyntihintoihin olisi tehtävä oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti kauppiaan saama voittomarginaali.

(75)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla tarkasteltavana olevaa tuotetta (eli PME:tä) sekoitettiin RME:hen ennen myyntiä ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle. Tämän vuoksi tehtiin 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti oikaisu tarkasteltavana olevan tuotteen fyysisten ominaisuuksien erojen huomioon ottamiseksi.

(76)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta verrattiin samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(77)

Yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Marginaali määritettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen marginaalien perusteella ottamatta huomioon sitä vientiä harjoittavaa tuottajaa, jonka polkumyyntimarginaali oli nolla.

(78)

Kaikkien muiden Indonesiassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuvan viennin määriä Eurostatin vastaaviin tuontitilastoihin. Koska yhteistyön aste oli erittäin korkea eli 99 prosenttia unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjakson aikana, kaikkiin muihin indonesialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettava jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin sen otokseen valitun yhteistyössä toimivan tuottajan tasolle, jolla oli korkein polkumyyntimarginaali.

(79)

Tällä tavalla määritetyt väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

Polkumyyntimarginaali

(80)

Samankaltaista tuotetta tuottaa unionissa 254 tuottajaa. Ne muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(81)

Oli esitetty väitteitä, joiden mukaan huomattava määrä unionin suurista tuottajista oli etuyhteydessä Argentiinan viejiin ja/tai toi biodieseliä Argentiinasta, minkä vuoksi ne pitäisi sulkea unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

(82)

Tutkimuksen jälkeen kolme yritystä suljettiin unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle, koska niiden tuonti asianomaisista maista vastasi 63:a, 85:tä ja 71:tä prosenttia niiden omasta tuotannosta tutkimusajanjaksolla. Kaksi muuta yritystä jätettiin määritelmän ulkopuolelle, sillä ne eivät olleet tuottaneet biodieseliä tutkimusajanjakson aikana. Mitään näiden yritysten tietoja ei ole käytetty jäljempänä olevissa jaksoissa. Alustavasti pääteltiin, että perusteita ei ollut minkään muun unionin tuottajan jättämiselle unionin tuotannonalaa koskevan määritelmän ulkopuolelle.

(83)

Tutkimusajanjakson aikaisen unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuotannonalasta, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja. Näiden tietojen perusteella unionin tuotanto oli noin 9 052 871 tonnia tutkimusajanjaksolla. Kuten edellä todettiin, otokseen valittiin kahdeksan unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli 27 prosenttia.

(84)

Unionin kulutus määritettiin kaikkien unionin tuottajien unionin markkinoilla tuottaman unionin kokonaistuotannon määrän perusteella, josta oli vähennetty niiden vienti ja johon oli lisätty tuonti Argentiinasta ja Indonesiasta ja muista kolmansista maista.

(85)

Tuonnin määrä Argentiinasta ja Indonesiasta saatiin Eurostatin tiedoista, jotka koskevat niitä eri CN-koodeja, joihin tuote on luokiteltu.

(86)

Edellä esitetyn pohjalta unionin biodieselin kulutus kasvoi 5 prosenttia vuodesta 2009 tutkimusajanjakson loppuun.

(87)

Kuten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa vahvistetaan, kahdesta maasta tapahtuvan tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain, jos kaksi ehtoa täyttyy.

(88)

Ensimmäinen ehto on, että polkumyyntimarginaali on kummastakin maasta tulevassa tuonnissa vähimmäistasoa suurempi eikä tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen. Argentiinasta ja Indonesiasta tulevalle tuonnille määritetty polkumyyntimarginaali oli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi, eikä kummastakaan asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ollut perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti vähäpätöinen (tutkimusajanjaksona Argentiinan markkinaosuus oli 10,8 prosenttia ja Indonesian 8,5 prosenttia).

(89)

Toinen ehto on, että tuodut tuotteet kilpailevat keskenään ja unionin samankaltaisen tuotteen kanssa. Argentiinasta ja Indonesiasta tuodun biodieselin sekoittavat mineraalidieseliin ja myyvät asiakkaille kaikkialla unionissa samat kauppayritykset suorassa kilpailussa unionin tuotannonalan tuottaman biodieselin kanssa.

(90)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät ja että Argentiinasta ja Indonesiasta tulevaa tuontia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti vahinkoanalyysin tekemiseksi.

(91)

Tuontimäärät Argentiinasta ja Indonesiasta kasvoivat merkittävästi vuodesta 2009 tutkimusajanjaksolle, ja tuonti Indonesiasta kasvoi Argentiinan tuontia nopeammin. Markkinaosuus kasvoi 9,1 prosentista 19,3 prosenttiin samana aikana.

(92)

Vaikka tuontihinnat nousivat tarkastelujaksolla, erityisesti vuosina 2010 ja 2011, sekä Argentiinasta että Indonesiasta peräisin olevan biodieselin hinnat pysyivät unionin tuotannonalan hintoja alhaisempina koko tarkastelujakson ajan.

(93)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin, otokseen valituilta argentiinalaisilta ja indonesialaisilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(94)

Argentiinasta peräisin olevaa SME:tä ja Indonesiasta peräisin olevaa PME:tä vertailtiin unionin markkinoilla valmistettuun ja myytyyn tuotteeseen suodatettavuuden rajalämpötilan (Cold Filter Plugging Point, CFPP) pohjalta, joka on se lämpötila, jossa biodiesel muuttuu takaisin rasvaksi eikä sovi käytettäväksi polttoaineena.

(95)

Kaikessa Argentiinasta EU:hun tulevassa myynnissä CFPP oli 0 celsiusastetta. Tällaista myyntiä verrattiin tämän vuoksi unionin tuottajien myymään biodieseliin, jonka CFPP on 0.

(96)

Kaikessa Indonesiasta EU:hun tulevassa myynnissä CFPP oli 13 celsiusastetta. Koska vain erittäin pieni määrä unionin tuottajien myynnistä tehtiin tällaisella CFPP-arvolla – sillä Indonesiasta peräisin oleva PME sekoitetaan lähes aina muista lähteistä peräisin olevaan biodieseliin ennen myyntiä ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle – suoraa vertailua ei pidetty kohtuullisena. Indonesiasta peräisin olevan PME:n, jonka CFPP on 13, vientihintaa oikaistiin tämän vuoksi ylöspäin hintaan CFPP:n arvolla 0 ottamalla huomioon unionin markkinoiden hintaero unionin tuotannonalan valmistaman PME:n myynnissä CFPP:n arvolla 13 ja biodieselin, jonka CFPP on 0, keskimääräisen hinnan välillä.

(97)

Edellä esitetyn menetelmän perusteella Argentiinan ja Indonesian sekä unionin hintojen ero ilmaistuna prosentteina unionin tuotannonalan painotetusta keskimääräisestä hinnasta (noudettuna lähettäjältä -tasolla) eli hintojen alittavuuden marginaali oli 2,5–9,1 prosenttia.

(98)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka oli määritetty unionin tuotannonalalle arviointijaksolla.

(99)

Kuten edellä mainittiin, tarkasteltaessa unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutunutta vahinkoa käytettiin unionin tuottajien otosta koskevia tarkistettuja tietoja.

(100)

Vahingon arvioinnissa komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotalouden vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotalouden indikaattorit tarkastelujaksolta unionin tuotannonalan toimittamien kaikkia unionin tuottajia koskevien tietojen pohjalta. Komissio arvioi mikrotalouden indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta kerättyjen tarkistettujen tietojen pohjalta.

(101)

Seuraavat makrotalouden indikaattorit arvioitiin kaikkia unionin biodieselin tuottajien koskevien tietojen pohjalta: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttö, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin suuruus ja toipuminen aiemmasta polkumyynnistä.

(102)

Seuraavat mikrotalouden indikaattorit arvioitiin otokseen valittuja unionin biodieselin tuottajien koskevien tietojen pohjalta: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto ja pääoman saanti.

(103)

Unionin tuotannonalan tuotanto kasvoi tarkastelujaksolla kulutusta vastaavasti. Kapasiteetti pysyi verrattain vakaana erityisesti vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä; kapasiteetin käyttöaste pysyi näin ollen alhaisena koko tämän ajan. Unionin tuotannonala ei pystynyt käyttämään aiemmin asennettua kapasiteettia tai missään määrin hyödyntämään tällä jaksolla kapasiteetin kasvua, jolla oli ennakoitu Yhdysvaltoihin kohdistuvien toimenpiteiden käyttöönottoa tai joidenkin jäsenvaltioiden odotettuja kiintiöjärjestelmiä tai kasvavia toimeksiantoja.

(104)

Etuyhteydettömille yrityksille unionissa suuntautuvan myynnin määrä pysyi tällä jaksolla vakaana. Koska kulutus kasvoi jaksolla hiukan, myyntimäärän säilyminen vakaana johti markkinaosuuden supistumiseen (5,5 prosenttiyksikköä), mikä korvautui tuonnilla asianomaisista maista.

(105)

Unionin tuotannonalan kasvu tulee esiin määrällisissä indikaattoreissa kuten tuotantoa, myyntiä ja erityisesti markkinaosuutta kuvaavissa indikaattoreissa. Vaikka kulutus kasvoi arviointijakson aikana, unionin tuottajien markkinaosuus ei kasvanut kulutuksen mukaisesti. Unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui jakson aikana, kun tuonnin määrä kasvoi. Samaan aikaan Indonesiasta ja Argentiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 10 prosenttiyksikköä. Se, että unionin tuotannonala ei pystynyt täysin hyödyntämään markkinakasvua, vaikutti negatiivisesti sen taloudelliseen tilanteeseen.

(106)

Koska biodieselteollisuus on pääomavaltainen ala, jonka tuotantoprosessi ei edellytä suurta työvoimaa ja koska biodieselin varsinaisessa tuotannossa alihankintaa käytetään paljon, tuotantoteollisuus ei työllistä suurtaa määrä ihmisiä. Koska tuotantomäärät kasvoivat jaksolla hiukan, myös työllisyys lisääntyi.

(107)

Koska työllisyys kasvoi nopeammin kuin tuotanto, tuottavuus heikentyi 7 prosenttiyksikköä vuoden 2009 tutkimusajanjakson lopun välillä.

(108)

Unionin tuotannonalalle oli aiheutunut vahinkoa Amerikan yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista vuoteen 2009 asti, jolloin nyt käynnissä olevaa menettelyä koskeva tutkimusajanjakso alkaa. Amerikan yhdysvalloista tulevaa tuontia koskevilla käytössä olevilla tulleilla oli tarkoitus luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joissa unionin tuotannonala pystyy kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin tällaisen tuonnin kanssa ja toipua sille aiheutuneesta vahingosta.

(109)

Näin ei selvästikään ole tapahtunut. Unionin tuotannonala on nyt vähemmän kannattava kuin vuonna 2009 ja on menettänyt markkinaosuuttaan jopa vuoteen 2009 nähden Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevalle tuonnille, joka alittaa unionin hinnat. Kapasiteetin käyttöaste on laskenut, vaikka unionin kulutus on kasvanut. Aiemmasta polkumyynnistä toipuminen ei selvästikään ole onnistunut.

(110)

Argentiinalaisten ja indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit on vahvistettu edellä polkumyyntiä koskevassa osassa. Yhden indonesialaisen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, joka vastaa vähäisestä osasta Indonesiasta tulevaa tuontia, ei todettu polkumyyntiä. Muiden indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien todettiin kuitenkin tuovan biodieseliä polkumyynnillä unionin markkinoille. Kun lisäksi otetaan huomioon näistä kahdesta asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(111)

Vaikka unionin tuotannonala pystyi tarkastelujaksolla nostamaan myyntihintojaan, tuotantokustannukset kasvoivat vuoden 2011 huonon rapsisadon vuoksi siinä määriin, että myyntihinnan nousu ei riittänyt kattamaan kustannuksia. Unionin tuotannonalan kannalta ei ollut taloudellista tuoda vaihtoehtoisia raaka-aineita Argentiinasta ja Indonesiasta näissä maissa käytössä olevien verotusjärjestelmien vuoksi, joten se joutui turvautumaan valmiin biodieselin tuontiin pitääkseen omat kustannuksensa pienempinä ja vähentääkseen näin kokonaistappiotaan.

(112)

Samalla otokseen valittujen yritysten palkkakustannukset kasvoivat tarkastelujaksolla, mikä sai yritykset edelleen etsimään keinoja kokonaiskustannusten pienentämiseen.

(113)

Biodieselin varastot kasvoivat arviointijaksolla noin 40 prosenttia. Tällaista varastojen kasvua tapahtui koko arviointijakson ajan. Koska biodieseliä ei voi varastoida yli 6 kuukauden mittaista aikaa (keskimääräinen varastointiaika on vain noin kolme kuukautta), varastoihin liittyvillä tiedoilla on vain vähäistä merkitystä arvioitaessa unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(114)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus heikkeni arviointijaksolla merkittävästi 3,5 prosentista -2,5 prosenttiin.

(115)

Unionin tuottajien biodieselin tuotantoon tekemien investointien taso laski tällä jaksolla, minkä osoittaa, että tällaisiin investointeihin käytettävissä olevien resurssien määrä oli pienenentynyt unionin tuottajien markkinanosuuden myötä, vaikka otokseen valitut tuottajat vielä pystyivätkin investoimaan biodieselin tuotantoon.

(116)

Otokseen valittujen unionin tuottajien sijoitetun pääoman tuotto, joka ilmaisee niiden tuloksen prosentteina biodieselin tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, seurasi kannattavuuden laskusuuntausta. On katsottava, että sijoitetun pääoman tuoton heikkeneminen on selvä osoitus unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä tutkimusajanjaksolla.

(117)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, supistui merkittävästi arviointijaksolla, mikä osoittaa, että otokseen valittujen yritysten oli vaikea kilpailla Argentiinasta ja Indonesiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin kanssa.

(118)

Tarkistettujen tietojen arviointi osoittaa, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan määritelmän mukaista merkittävää vahinkoa. Kulutuksen kasvaessa unionin tuotannonala on menettänyt markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan, ja tuonti on kasvattanut markkinaosuuttaan unionin tuottajia alhaisemmin hinnoin.

(119)

Muutkin indikaattorit osoittavat laskevaa tai vakaata kehityssuuntausta myös sen jälkeen, kun Amerikan yhdysvaltoja koskevat toimenpiteet otettiin käyttöön ja tulleja laajennettiin koskemaan Kanadasta tulevaa, toimenpiteitä kiertävää tuontia.

(120)

Unionin tuottajat pystyivät siirtämään suurimman osan tuotantokustannusten noususta vuosina 2010 ja 2011 (+33 prosenttiyksikköä) hintoihin mutta ainoastaan laskemalla kannattavuutta kannattavuusrajalle. Ne eivät kuitenkaan pystyneet siirtämään eteenpäin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä tapahtunutta kustannusten kasvua, joka johtui syöttöaineen hinnan noususta, mikä on lähes 80 prosenttia biodieselin kokonaistuotantokustannuksista. Tällaista kustannusten kasvua ei voitu siirtää kokonaisuudessaan asiakkaille unionin markkinoilla, mikä aiheutti tappioita tutkimusajanjaksolla.

(121)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko asianomaisista maista polkumyynnillä tuleva tuonti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

(122)

Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(123)

Todettiin, että vähäinen osuus (2–6 prosenttia) Indonesiasta EU:hun suuntautuneesta tuonnista ei tutkimusajanjaksolla tapahtunut polkumyynnillä. Muu tuonti Indonesiasta ja kaikki tuonti Argentiinasta tapahtui polkumyynnillä. Ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin vähäisen määrän poistaminen Indonesiasta ilmoitetun tuonnin kokonaismäärästä ei vaikuta edellä eriteltyyn kehityssuuntaukseen.

(124)

Tutkimus osoitti, että halpaan hintaan polkumyynnillä tapahtunut tuonti asianomaisista maista kasvoi tarkastelujaksolla huomattavasti määrältään (yli kaksinkertaiseksi). Tämän johdosta tuonnin markkinaosuus kasvoi huomattavasti 10 prosenttiyksiköllä vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson lopun välillä 9,1 prosentista 18,8 prosenttiin.

(125)

Kulutuksen kasvusta huolimatta unionin tuotannonala menetti 5,5 prosenttiyksikköä markkinaosuudesta tarkastelujaksolla.

(126)

Polkumyyntituonnin keskimääräiset hinnat nousivat 48 prosenttia vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta ne olivat huomattavasti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat samalla jaksolla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, ja keskimääräinen hintojen alittavuuden marginaali oli tutkimusajanjaksolla Indonesian osalta 4 prosenttia ja Argentiinan osalta 8 prosenttia.

(127)

Halvan polkumyyntituonnin kasvun aiheuttama paine unionin markkinoilla ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Otokseen valitut yritykset pystyivät siirtämään asiakkaidensa maksettavaksi vain 38 prosentin hinnannousun, vaikka niiden kokonaiskustannukset kohosivat 47 prosenttia samalla jaksolla.

(128)

Edellä esitetyn perustella päätellään alustavasti, että asianomaisista maista peräisin olevalla halvalla polkumyyntituonnilla, joka alitti yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana ja jonka määrä myös merkittävästi kasvoi, on ollut ratkaiseva asema unionin tuotannonalan kärsimässä merkittävässä vahingossa.

(129)

Tuonti kolmansista maista, lähinnä Yhdysvalloista, Norjasta ja Etelä-Koreasta, supistui merkittävästi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson lopun välillä. Tämä tuonnin supistuminen johtui Yhdysvalloista tulevaa tuontia koskevien toimenpiteiden käyttöönotosta vuonna 2009 ja toimenpiteiden kiertämistä koskevasta tutkimuksesta, joka koski Kanadasta lähetettyä tuontia vuonna 2010. Koska muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus supistui samalla, kun unionin tuotannonalan rahoitusasema heikkeni, muista kolmansista maista tuleva tuonti ei voinut vaikuttaa merkittävästi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Näin ollen ei voida päätellä, että tällainen tuonti poistaisi syy-yhteyden vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten välillä.

(130)

Ilman polkumyyntiä tapahtunutta tuontia asianomaisista maista esiintyi, mutta ainoastaan vuoden 2011 jälkipuoliskolla. Koska tällaista vientiä oli vain lyhyen aikaa ja vähäisissä määrin, se on voinut aiheuttaa vain vähäisen määrän vahinkoa unionin tuotannonalalle eikä se voi poistaa syy-yhteyttä vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten välillä.

(131)

Koska unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle jätettyjen unionin tuottajien tuotanto on määrältään vähäistä ja niiden vientimäärät kokonaisuudessaan pieniä, näitä tuottajia ei pidetty unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä.

(132)

Argentiinan biodieselin tuottajien järjestö CARBIO väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon aiheutti unionin tuottajien harjoittama tuonti Argentiinasta ja Indonesiasta. Ne katsoivat tällaisen tuonnin itseaiheutetuksi vahingoksi ja väittivät, että argentiinalaisia tuottajia ei toimintansa vuoksi olisi katsottava vahingon syyksi.

(133)

Unionin tuotannonalan toimittamista tiedoista käy selvästi ilmi, että tuotannonala toi biodieseliä tarkastelujaksolla Argentiinasta ja Indonesiasta ja että tällaista tuontia oli jopa 60 prosenttia kaikesta näistä maista peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala on kuitenkin ilmoittanut, että tällainen tuonti tapahtui itsepuolustuksena. Unionin tuottajat pystyivät lyhyellä aikavälillä hyötymään tällaisesta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, mikä auttoi niitä jatkamaan liiketoimintaansa keskipitkällä aikavälillä.

(134)

Tällainen unionin tuotannonalan harjoittama biodieselin tuonti unioniin polkumyyntihinnoin lisääntyi merkittävästi vuonna 2011 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin biodieselin ja sen raaka-aineiden eriytetyn vientiveron vaikutus tuntui voimakkaimmin, sillä tuohon aikaan raaka-aineiden (soija- ja palmuöljyn) tuonti tuli epätaloudelliseksi verrattuna lopullisen tuotteen tuontiin. Kummassakin maassa käytettävässä eriytetyssä vientiverojärjestelmässä raaka-aineiden vientiä verotetaan enemmän kuin lopullisen tuotteen vientiä. Kysymystä siitä, olisiko tätä eriytettyä vientiveroa pidettävä tukien vastaisen asetuksen 2 artiklassa tarkoitettuna tukena, tarkastellaan käynnissä olevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa.

(135)

Tutkimusajanjaksolla esimerkiksi soijaöljyn tuontihinta Argentiinasta oli joidenkin kuukausien ajan korkeampi kuin SME:n tuontihinta, mikä teki soijaöljyn ostamisen epätaloudelliseksi. Tässä tilanteessa SME:n ostaminen oli ainoa taloudellisesti perusteltavissa oleva vaihtoehto.

(136)

Jos unionin tuotannonala ei olisi tuonut näitä biodieselmääriä, unionin kauppayritykset olisivat joka tapauksessa tuoneet ne, alittaneet unionin tuotannonalan hinnat ja myyneet ne unionin markkinoilla, sillä niillä on jo näistä maista tuontia, joka myydään unionin tuotannonalan kanssa kilpaileville dieselin jalostajille. Tällainen tuonti ei poista syy-yhteyttä, ja tämän vuoksi väite hylätään alustavasti.

(137)

CARBIO väitti myös, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui liiallisen laajentumisen luomasta ylikapasiteetista. Väitettiin, että kapasiteetin käyttöaste oli vuonna 2008 ollut 50 prosenttia ja että unionin tuotannonala oli jatkanut laajentumista ilman vastaavaa kysynnän kasvua.

(138)

On totta, että tarkastelujaksolla kapasiteetin käyttöaste pysyi koko unionissa alhaisena ja oli alimmillaan 40 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Osa yrityksistä ei tämän vuoksi käyttänyt asentamaansa kapasiteettia.

(139)

Kapasiteetin käyttöaste oli kuitenkin alhainen jo tarkastelujakson alussa, pysyi alhaisena koko jakson ja oli otokseen valituissa yrityksissä myös vakaa.

(140)

Otokseen valitut yritykset olivat kannattavia tarkastelujakson alussa ja tappiollisia jakson lopussa, mutta niiden kapasiteetin käyttöaste pysyi vakaana. Voidaan kohtuudella päätellä, että koko tuotannonalan kannattavuus heikkeni mutta sen kapasiteetin käyttöaste pysyi vakaana. Tätä ei näin olleen voida pitää merkittävänä vahingon syynä, sillä syy-yhteyttä ei näytä olevan. Tämän vuoksi väite hylätään alustavasti.

(141)

CARBIO väittää myös, että unionin tuotannonalaa vaivaa tehokkuuden puute, erityisesti sen vuoksi, että se ei ole integroitunut vertikaalisesti eikä toimi raaka-aineiden läheisyydessä.

(142)

Nämä väitteet hylättiin alustavasti. Osa otokseen valituista yrityksistä sijaitsee satamissa, joissa raaka-aineita on laivakuljetuksina saatavilla saumattomasti, ja muut otokseen valitut yritykset ovat sijoittaneet biodieseltehtaansa samalle paikalla kuin kasviöljyn tuotantolaitoksensakin. Monet Etelä-Euroopassa toimivat biodieselin tuottajat sijaitsevat satama-alueilla nimenomaan siksi, että saatavilla on Argentiinasta ja Indonesiasta tuotuja raaka-aineita, tai ne toimivat samoilla paikoilla kuin asiakkaansakin (jotka ovat mineraaliöljyn jalostamoita). Koska eriytetyn vientiveron vaikutuksesta raaka-aineet ovat kalliimpia kuin lopullinen tuote, tämä on selvästi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, kun PME:n ja SME:n valmistaminen EU:ssa on tullut taloudellisesti mahdottomaksi.

(143)

CARBIO viittasi myös eräisiin sääntelytekijöihin, joiden se väitti aiheuttaneen vahinkoa unionin tuotannonalalle; osa näistä on ehdotuksia, joita ei ole vielä saatettu voimaan. CARBIO kuitenkin korosti ”kaksinkertaisen laskennan” järjestelmää, jota kuvataan jäljempänä.

(144)

Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot määräävät tietyn osuuden biodieseliä sekoitettavaksi mineraalidieseliin ennen sen myyntiä käyttäjille. Osa jäsenvaltioista on käyttänyt uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin säännöstä, jonka mukaan osuus voidaan puolittaa, jos käytettävä biodiesel on valmistettu jäteöljyistä tai käytetyistä eläinrasvoista. Jos kyseinen jäsenvaltio esimerkiksi edellyttää että 7 prosenttia biodieseliä sekoitetaan 93 prosenttiin mineraalidieseliä, tämä 7 prosentin osuus voidaan laskea 3,5 prosenttiin, jos käytetään jäteöljystä tehtyä biodieseliä.

(145)

CARBIO väittää, että kaksinkertaisen laskennan säännöt ovat aiheuttaneet tutkimusajanjaksolla 1 miljoonan tonnin vähennyksen ns. ”ensimmäisen sukupolven” biodieselin myynnissä, mikä on ollut unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä. Tämä väite hylätään, sillä otokseen valittuihin unionin tuottajiin kuuluu joitakin yrityksiä, jotka valmistavat kaksinkertaisesti laskettavaa biodieseliä, eikä niiden rahoitustilanne poikkea merkittävästi niistä otokseen valituista yrityksistä, jotka tuotavat biodieseliä kasviperäisistä neitsytöljyistä. Nämä yritykset ovat osoittaneet tietojensa tarkistamisen yhteydessä, että niiden biodieselin hintaan on vaikuttanut Argentiinasta ja Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin matala hinta, sillä ne kilpailevat suoraan asianomaisista maista peräisin olevan PME:n ja SME:n kanssa.

(146)

On myös väitetty, että unionin tuotannonalalle aiheutuu vahinkoa, koska se ei investoi riittävästi toisen sukupolven biopolttoaineisiin, kuten jäteöljyihin. Tämä väite on alustavasti hylätty, sillä unionissa ei ole saatavilla riittävästi jäteöljyä, jotta käsiteltävää jäteöljymäärää voitaisiin nykyisestä merkittävästi kasvattaa.

(147)

CARBIO väitti myös, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä ei voinut olla tuonti asianomaisista maista, koska useissa jäsenvaltioissa on kiintiöjärjestelmiä ja verojärjestelyitä, joilla rajoitetaan pääsyä tällaisille markkinoille. Väitettiin myös, että osa EU:n markkinoista on ilmasto-olojen vuoksi suljettu SME:ltä ja PME:ltä.

(148)

On totta, että PME:n suodatettavuuden rajalämpötilan (Cold Filter Plugging Point – CFPP) vuoksi (joka on +13 celsiusastetta) PME:tä ei voida käyttää kaikkialla unionissa ilman sekoittamista muihin biodieseleihin, jolloin CFPP-arvoa voidaan laskea. SME:n CFPP on 0 celsiusastetta, mikä mahdollistaa laajemman käytön erityisesti kesäkuukausien aikana.

(149)

Väitettä, jonka mukaan eräiden jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmä aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin tarkoin koko tutkimuksen ajan.

(150)

Joissakin jäsenvaltioissa on käytössä kiintiöjärjestelmiä, joissa myönnetään tietty tuotantokiintiö kyseisessä jäsenvaltiossa tai jossakin muussa unionin jäsenvaltioissa toimiville yrityksille. Useimmat maat antavat kuitenkin etuja verojärjestelmän kautta, ja näitä etuja ollaan pienentämässä tai poistamassa.

(151)

Esimerkiksi Ranskassa on ”verottomuusetu”, jonka suuruus on 90 euroa tuotettua biodieseltonnia kohden. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alhaisten hintojen vuoksi on kuitenkin usein halvempaa tuoda biodieseliä kuin ostaa sitä unionin tuotannonalalta, jopa veroetu mukaan luettuna. Tämä näkyy siinä, että Argentiinasta tulevaa tuontia esiintyy selvästi Ranskan markkinoilla.

(152)

Joissakin jäsenvaltioissa ei ilmasto-olojen tai kiintiöjärjestelmien vuoksi esiinny tuontia Argentiinasta ja Indonesiasta. Suurimmassa osassa unionia markkinoilla kuitenkin on tuontia Argentiinasta ja Indonesiasta, joko siksi, että kiintiöjärjestelmää ei ole, tai siksi, että hinta on alhaisempi kuin mikään jäsenvaltion mahdollisesti tarjoama veroetu.

(153)

Koska PME:tä ja SME:tä voidaan unionissa tuotettuun RME:hen tai muuhun biodieseliin sekoitettuna myydä kaikkialla unionissa ja tuontia esiintyy suurina määrinä ja polkumyyntihintoihin myös niissä jäsenvaltioissa, joissa on veroetujärjestelmiä, tämä väite hylätään alustavasti, sillä nykyiset kiintiöjärjestelmät ja verojärjestelyt eivät poista syy-yhteyttä vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusten väliltä.

(154)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että asianomaisista maista peräisin olevan halvan polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi. Samanaikaisesti todettiin, että kyseinen tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnan tutkimusajanjaksolla.

(155)

Tiedot osoittavat, että asianomaisista maista tulevan halvan tuonnin määrän kasvaessa unionin tuotannonalan taloustilanne heikkenee merkittävästi.

(156)

Edellä esitetyssä analyysissa on asianmukaisesti erotettu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Tämän analyysin perusteella päätellään alustavasti, että kyseinen polkumyynnillä tapahtunut tuonti asianomaisista maista on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(157)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi tiedossa olleet tekijät on arvioitu perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti, eikä ole löydetty näyttöä siitä, että ne poistaisivat syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(158)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, raaka-aineiden toimittajien ja käyttäjien edut.

(159)

Kuten edellä esitettiin, unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen johtaisi erittäin todennäköisesti unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivisen suuntauksen jatkumiseen. Unionin tuotannonalan tilannetta leimasi erityisesti kannattavuuden lasku vuoden 2009 +3 prosentista -2,5 prosenttiin tutkimusajanjakson loppuun tultaessa. Tilanteen heikkeneminen edelleen johtaisi lopulta tuotannon supistamiseen ja useampien tuotantolaitosten sulkemiseen, mikä uhkaisi unionin työllisyyttä ja investointeja.

(160)

Toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. Unionin tuotannonalan kannattavuuden laskusuuntaus johtuu siitä, että kilpailu asianomaisista maista peräisin olevan halvan polkumyyntuonnin kanssa on vaikeaa, mikä puolestaan johtuu myös kummassakin maassa käytössä olevasta vientiverojärjestelmästä, joka laskee SME- ja PME-tuonnin hintaa unionin markkinoilla ja samalla nostaa raaka-aineiden hintaa. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto asettaisi näin olleen unionin tuotannonalan asemaan, jossa se voisi parantaa kannattavuuttaan tasolle, jota pidetään välttämättömänä tälle pääomavaltaiselle tuotannonalalle.

(161)

Toimenpiteiden pitäisi antaa unionin tuotannonalalle mahdollisuus alkaa toipua tutkimuksen aikana todetusta vahingollisesta polkumyynnistä.

(162)

Unionissa toimivia etuyhteydettömiä tuojia/kauppiaita pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle. Yksikään tuoja ei kuitenkaan toiminut yhteistyössä tutkimuksessa.

(163)

Koska etuyhteydettömistä tuojista tai kauppiaista ei ole tietoja, ei ole näyttöä siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi selkeästi tällaisten osapuolten edun vastaista.

(164)

Kaikille tiedossa oleville käyttäjäyrityksille, jotka ovat mukana mineraalidieselin tuotannossa ja jakelussa ja myös mukana mineraalidieselin ja biodieselin pakollisessa sekoittamisessa, lähetettiin kyselylomakkeet menettelyn vireillepanon yhteydessä.

(165)

Kolme biodieselin käyttäjää vastasi käyttäjiä koskevaan kyselylomakkeeseen mutta totesi, että biodiesel on hyvin pieni osa niiden kaikesta liiketoiminnasta. Ne ilmoittivat, että niillä on lakisääteinen velvoite ostaa biodieseliä ja että mahdollisesta tullin korotuksesta johtuva biodieselin hinnan nousu siirrettäisiin automaattisesti niiden asiakkaille, kuten aiemminkin oli tehty.

(166)

Kun otetaan huomioon, että saatavilla oli tietoja vain rajoitetusti, toimenpiteiden käyttöönotolla pitäisi olla vain erittäin vähäinen vaikutus loppukuluttajaan, sillä kuluttajien huoltoasemilta ostamamaan mineraalidieseliin sekoitetaan vain vähäinen prosenttiosuus biodieseliä. Ei havaittu näyttöä siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi selkeästi muiden käyttäjien tai kuluttajien etujen vastaista.

(167)

Yksi raaka-ainetoimittajien järjestö, FEDIOL (Euroopan kasviöljy- ja proteiinijauhoteollisuutta edustava järjestö) vastasi raaka-ainetoimittajille lähetettyyn kyselylomakkeeseen. Ne ilmoittivat, että tuonti asianomaisista maista oli laskenut rapsiöljyn kysyntää unionissa yli 1 miljoonalla tonnilla vuosina 2009–2011.

(168)

Ne katsovat, että toimenpiteiden käyttöönotolla on myönteinen vaikutus EU:n raaka-ainetoimittajiin, kun EU:n kapasiteetin käyttöaste nousee. Rapsiöljyn kysynnän mahdollinen kasvu vaikuttaisi myös rehuseosalaan, koska se käyttää rapsiöljyn tuotannosta syntyvää jäännöstä, ja EU:n maatalouteen, joka tuottaa rapsia.

(169)

Saatu näyttö osoittaa näin ollen, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin raaka-ainetoimittajien edun mukaista.

(170)

Toimenpiteiden käyttöönotto Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa olisi selvästikin unionin tuotannonalan etujen mukaista. Se antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden kasvaa ja toipua polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta. Jos toimenpiteitä ei kuitenkaan otettaisi käyttöön, unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi edelleen, ja lisää toimijoita joutuisi lopettamaan toimintansa. Vaikka käyttäjien ja tuojien osalta ei voitu tehdä selviä päätelmiä, toimenpiteiden käyttöönoton pitäisi olla myös raaka-ainetoimittajien edun mukaista.

(171)

Ei ole pakottavia syitä, jotka osoittaisivat, että väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa olisi selkeästi unionin edun vastaista

(172)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(173)

Näiden toimenpiteiden tasoa määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä, niitä ylittämättä.

(174)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä pitäisi voida taata unionin tuotannonalalle mahdollisuus kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellainen ennen veroja laskettu myyntivoitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(175)

Tätä varten 15 prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta laskettuna voitiin pitää soveliaana tasona, johon unionin tuotannonalan olisi voitu edellyttää pääsevän ilman vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä; tämä perustuu tuontia Amerikan yhdysvalloista koskeneen aiemman tutkimuksen päätelmiin, jossa se katsottiin kohtuulliseksi takaamaan tämän tuotannonalan tuottavat investoinnit pitkällä aikavälillä.

(176)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen kuuluvien unionin tuottajien myyntihintoja tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali.

(177)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisissa maissa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(178)

Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa olisi otettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit alhaisemman tullin säännön mukaisesti eli polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina.

(179)

Polkumyyntitullit määritettiin vertaamalla vahingon korjaavia marginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Väliaikaiset polkumyyntitullit, ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnoista, ovat seuraavat:

(180)

Koska polkumyyntitullia sovelletaan puhtaan biodieselin lisäksi myös sekoituksiin, joihin sisältyy biodieseliä (suhteessa painon mukaiseen biodieselpitoisuuteen), on tarkempaa ja asianmukaisempaa ilmaista tulli kiinteänä määränä nettotonnia kohden ja soveltaa tätä tuotuun puhtaaseen biodieseliin tai sekoitetun tuotteen biodieselosuuteen, jotta jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat panna tullin täytäntöön asianmukaisesti.

(181)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(182)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (8), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(183)

Komissio asetti kirjaamisvelvoitteen asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille 28 päivänä tammikuuta 2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 79/2013. Tämä tehtiin perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaista polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista taannehtivaa soveltamista varten. Mitään päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta ei voida tehdä menettelyn tässä vaiheessa.

(184)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta. Tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan harkita uudelleen mahdollisten lopullisten toimenpiteiden määrittämistä varten,