1.   Unionin rahoitustuen 364,5 miljoonan euron kokonaismäärä, joka on sisäisessä sopimuksessa vahvistettu myönnettäväksi yhdennestätoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) 1 päivästä tammikuuta 201431 päivään joulukuuta 2020 ulottuvalle seitsenvuotiskaudelle tämän päätöksen soveltamistarkoituksessa, jakautuu seuraavasti:

2.   Yhdennentoista EKR:n varoja ei saa sitoa 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ellei neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta toisin päätä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut varat loppuvat tämän päätöksen voimassaoloaikana, neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

1.   EIP:

2.   EIP:n omista varoista myönnetään rahoitusta seuraavin ehdoin:

3.   EIP:n omista varoistaan rahoittamien julkisen sektorin yrityksiin tehtävien investointien osalta asianomaiselta MMA:lta voidaan vaatia hankekohtaisia erityistakuita tai sitoumuksia.

1.   Tähän päätökseen perustuvissa toimissa, jotka MMA:t ovat kirjallisesti hyväksyneet, asianomaiset MMA:t:

2.   Tässä artiklassa ”asianomaisella MMA:lla” tarkoitetaan toimesta hyötyvää MMA:ta.

1.   Investointikehyksen varoja voidaan käyttää muun muassa

2.   Pääomaosakkuus on yleensä vähemmistöosakkuus, joka ei johda määräysvallan syntymiseen, ja siitä maksetaan korvausta asianomaisen hankkeen tulosten perusteella.

3.   Kvasipääomatuki voi muodostua osakkaiden ennakkomaksuista, vaihtovelkakirjoista, ehdollisista lainoista, toissijaisista lainoista ja osakkuuslainoista tai muista vastaavista tukimuodoista. Tällaista tukea voidaan antaa erityisesti

4.   Kunkin toimen korvaukset eritellään lainan myöntämisen yhteydessä.

5.   Rajoittamatta 4 kohdan soveltamista

6.   Takaukset hinnoitellaan niin, että niissä otetaan huomioon katettavat riskit ja toimenpiteen erityispiirteet.

7.   Tavallisten lainojen korko käsittää viitekoron, jota EIP soveltaa vastaaviin, vapaavuosia ja takaisinmaksuaikoja koskevilta ehdoiltaan samanlaisiin lainoihin, sekä EIP:n määrittelemän lisän.

8.   Tavallisia lainoja on myönnettävä edullisin ehdoin seuraavissa tapauksissa:

9.   Edellä 8 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen lainojen lopullinen korko on joka tapauksessa aina vähintään 50 prosenttia viitekorosta.

10.   Varat näihin edullisin ehdoin rahoitettaviin tarkoituksiin saadaan investointikehyksestä, ja ne ovat määrältään enintään investointikehyksestä osoitettava ja EIP:n omista varoistaan osoittama kokonaismäärä.

11.   Korkotuet voidaan pääomittaa tai käyttää avustuksina hankkeisiin liittyvän, erityisesti MMA:iden rahoituslaitoksille annettavan teknisen avun rahoittamiseen.

1.   Investointikehys koskee kaikkia talouden sektoreita, ja sillä tuetaan yksityissektorin ja kaupallisesti johdettujen julkisen sektorin yksiköiden investointeja, mukaan lukien tuloja tuottavaan yksityissektorille välttämättömään talouden ja tekniikan alan infrastruktuuriin tehtävät investoinnit. Investointikehystä hallinnoidaan

2.   EIP:lle korvataan investointikehyksen hallinnoinnista aiheutuvat kulut. EIP:lle maksettava korvaus muodostuu kiinteästä osuudesta, joka on vuosittain 0,5 prosenttia investointikehykseen alun perin myönnetyistä varoista, ja muuttuvasta osuudesta, joka on vuosittain enintään 1,5 prosenttia MMA:issa toteutettaviin hankkeisiin investointikehyksestä myönnetystä kokonaisrahoituksesta. Korvaus maksetaan investointikehyksen varoista.

3.   Tämän päätöksen voimassaolon päättyessä ja jos neuvosto ei ole tehnyt asiassa erityistä päätöstä, investointikehykseen tehtävät kumulatiiviset nettotakaisinmaksut siirretään seuraavaan MMA-rahoitusvälineeseen.

1.   MMA-investointikehyksestä rahoitettaviin toimiin sovelletaan EIP:n perussäännöissä vahvistettuja valvonta- ja vastuuvapausmenettelyjä.

2.   Euroopan tilintarkastustuomioistuin valvoo investointikehyksestä rahoitettavia toimia komission, EIP:n ja tilintarkastustuomioistuimen välillä sovittujen menettelyjen, erityisesti 27 päivänä lokakuuta 2003 tehdyn Euroopan komission, tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin välisen kolmikantasopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin kyseinen sopimus on muutettuna, täydennettynä tai ajoittain mukautettuna.

1.   EIP:n edustajat, kun heidän toimintansa liittyy tähän sopimukseen tai sen täytäntöönpanoon, ovat tehtäviä hoitaessaan ja matkustaessaan siihen paikkaan tai siitä paikasta, jossa heidän kuuluu tehtävänsä suorittaa, oikeutettuja MMA:issa tavanomaisiin erioikeuksiin ja vapauksiin.

2.   Virallisessa viestinnässään ja kaikkien asiakirjojensa toimittamisessa EIP:llä on MMA:iden alueella oikeus kansainvälisille järjestöille myönnettävään kohteluun.

3.   EIP:n virallista kirjeenvaihtoa ja muita virallisia tiedonantoja ei saa sensuroida.

1.   Tietyn MMA:n talouden riippuvuus tavaroiden, erityisesti maataloustuotteiden, kalastustuotteiden ja kaivannaisten viennistä on yksi peruste jaettaessa varoja pitkän aikavälin kehitystyöhön.

2.   Maan pitkän aikavälin kehittämiseen ohjelmoiduista varoista voidaan tämän liitteen 2 ja 3 artiklan perusteella myöntää ylimääräistä rahoitustukea vientitulojen epävakaudesta johtuvien haittavaikutusten lieventämiseksi ja tulojen laskun vaarantaman kehitysohjelman turvaamiseksi.

1.   Ylimääräisiä varoja myönnetään seuraavin perustein:

2.   Ylimääräistä tukea myönnetään enintään neljänä peräkkäisenä vuotena.

3.   Ylimääräiset varat otetaan huomioon asianomaisen maan kansantalouden tilinpidossa. Ne käytetään tämän päätöksen 85 artiklassa vahvistettujen täytäntöönpanosäännösten mukaisesti. Molempien osapuolten suostumuksella varoja voidaan käyttää kansalliseen talousarvioon sisältyvien ohjelmien rahoittamiseen. Osa ylimääräisistä varoista voidaan kuitenkin varata erityisaloja varten.

1.   Seuraavia tuotteita on pidettävä MMA:n alkuperätuotteina:

2.   Alkuperätuotteita, jotka on valmistettu kahdessa tai useammassa MMA:ssa kokonaan tuotetuista tai riittävästi valmistetuista tai käsitellyistä aineksista, pidetään sen MMA:n alkuperätuotteina, jossa viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa MMA:iden alueita pidetään yhtenä alueena.

1.   Seuraavia tuotteita pidetään MMA:ssa kokonaan tuotettuina:

2.   Edellä 1 kohdan h ja i alakohdassa käytetyillä ilmaisuilla ’sen alusten’ ja ’sen tehdasaluksilla’ tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaiset edellytykset voidaan täyttää jäsenvaltioissa tai eri edunsaajamaissa. Tällaisessa tapauksessa tuotteet on katsottava sen MMA:n alkuperätuotteiksi, jossa alus tai tehdasalus on rekisteröity 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

1.   Tuotteita, joita ei ole tuotettu kokonaan MMA:ssa tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on pidettävä sen alkuperätuotteina, jos lisäyksessä II olevassa luettelossa säädetyt edellytykset täyttyvät asianomaisten tavaroiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 5 ja 6 artiklan soveltamista.

2.   Jos tuote, joka on saanut jossakin MMA:ssa alkuperäaseman 1 kohdan mukaisesti, jatkokäsitellään kyseisessä MMA:ssa ja sitä käytetään aineksena jonkin toisen tuotteen valmistuksessa, kyseisen aineksen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia ei oteta huomioon.

3.   Kunkin tuotteen osalta on määritettävä, täyttyvätkö 1 kohdan vaatimukset.

Jos kuitenkin asiaankuuluva sääntö perustuu ei-alkuperäainesten enimmäismäärän noudattamiseen, ei-alkuperäaineisten arvo voidaan laskea keskiarvon perusteella 4 kohdan mukaisesti kustannusten ja valuuttakurssien vaihtelujen huomioon ottamiseksi.

4.   Edellä 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tuotteen keskimääräinen vapaasti tehtaalla -hinta on laskettava näiden tuotteiden kaikesta edellisenä verovuonna tapahtuneesta myynnistä veloitettujen vapaasti tehtaalla -hintojen summan perusteella ja käytettyjen ei-alkuperäainesten keskiarvo on laskettava edellisenä verovuonna tapahtuneessa tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäaineisten arvon summan perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty viejävaltiossa, tai, jos koko verovuotta koskevia lukuja ei vielä ole saatavilla, käytetään lyhyempää, kuitenkin vähintään kolmen kuukauden pituista ajanjaksoa.

5.   Jos viejät ovat valinneet keskiarvoihin perustuvat laskelmat, niiden on johdonmukaisesti sovellettava tällaista menetelmää viiteverovuotta seuraavana vuonna tai, soveltuvin osin, viitekautena käytettyä lyhyempää ajanjaksoa seuraavana vuonna. Ne voivat lopettaa tällaisen järjestelmän soveltamisen, jos ne toteavat jonkin verovuoden tai vähintään kolmen kuukauden pituisen lyhyemmän edustavan ajanjakson aikana, että tällaisen menetelmän käytön perusteena olleita kustannusten tai valuuttakurssin vaihteluja ei enää ole.

6.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettuja keskiarvoja on käytettävä vapaasti tehtaalla -hintana ja ei-alkuperäaineisten arvona ei-alkuperäainesten enimmäismäärää koskevan vaatimuksen noudattamisen tarkastamiseksi.

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 4 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 3 kohdan soveltamista:

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa toimia on pidettävä yksinkertaisina silloin, kun niiden suorittamiseksi ei tarvita erityistaitoja eikä nimenomaisesti näitä toimia varten tuotettuja tai asennettuja koneita, laitteita tai välineitä.

3.   Kaikki tietylle tuotteelle jossakin MMA:ssa suoritetut toimet on otettava huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

1.   Poiketen siitä, mitä tämän liitteen 4 artiklassa säädetään, ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ei-alkuperäaineksia, joita lisäyksessä II olevassa luettelossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti ei saa käyttää tietyn tuotteen valmistuksessa, voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden yhteisarvo tai nettopaino on enintään

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa mitään lisäyksessä II olevassa luettelossa vahvistetuissa säännöissä eriteltyä ei-alkuperäaineisten enimmäismäärää koskevaa prosenttiosuutta ei saa ylittää.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, jotka on tuotettu kokonaan MMA:ssa tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kyseisissä kohdissa säädettyä poikkeusta on kuitenkin sovellettava kaikkien sellaisten jonkin tuotteen valmistuksessa käytettyjen ainesten summaan, joiden osalta lisäyksessä I olevassa luettelossa vahvistettu kyseistä tuotetta koskeva sääntö edellyttää, että tällaisten ainesten on oltava kokonaan tuotettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 5 artiklan ja 11 artiklan 2 kohdan soveltamista.

1.   Unionin alkuperäaineksia pidetään MMA:n alkuperäaineksina, jos ne sisältyvät siellä valmistettuun tuotteeseen, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 2 artiklan soveltamista.

2.   Unionissa tehtyä valmistusta tai käsittelyä pidetään MMA:ssa tehtynä, jos aineksia myöhemmin valmistetaan tai käsitellään siellä siten, että valmistus tai käsittely ulottuu tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimia laajemmalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 2 artiklan soveltamista.

3.   Tässä artiklassa säädetyn kumulaation mahdollistamiseksi ainesten alkuperä vahvistetaan tämän liitteen mukaisesti.

1.   Talouskumppanuussopimusmaan alkuperäaineksia pidetään MMA:n alkuperäaineksina, jos ne sisältyvät siellä valmistettuun tuotteeseen, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 2 artiklan soveltamista.

2.   Talouskumppanuussopimusmaissa tehtyä valmistusta tai käsittelyä pidetään MMA:ssa tehtynä, jos aineksia myöhemmin valmistetaan tai käsitellään siellä siten, että valmistus tai käsittely ulottuu tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimia laajemmalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 2 artiklan soveltamista.

3.   Tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa talouskumppanuussopimusmaan ainesten alkuperä määritetään kyseiseen talouskumppanuussopimusmaahan sovellettavien alkuperäsääntöjen sekä alkuperäselvitysten ja hallinnollisen yhteistyön mukaisesti.

Tässä artiklassa säädettyä kumulaatiota ei sovelleta seuraaviin:

4.   Tässä artiklassa säädettyä kumulaatiota sovelletaan ainoastaan seuraavin edellytyksin:

5.   Jos talouskumppanuusmaat noudattavat 4 kohtaa jo ennen tämän päätöksen voimaantuloa, uutta sitoumusta ei vaadita.

1.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maiden ja alueiden alkuperäaineksia pidetään MMA:n alkuperäaineksina, jos ne sisältyvät siellä valmistettuun tuotteeseen, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen 2 artiklan soveltamista.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ainekset ovat sellaisen maan tai alueen alkuperäaineksia, joka

3.   Asianomaisten maiden tai alueiden ainesten alkuperä määritetään asetuksen (EU) N:o 978/2012 33 artiklan mukaisesti vahvistettujen alkuperäsääntöjen ja tämän liitteen 32 tai 41 artiklan mukaisesti.

4.   Tässä kohdassa säädettyä kumulaatiota ei sovelleta seuraaviin:

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä kumulaatiota sovelletaan ainoastaan seuraavin edellytyksin:

6.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja) päivämäärän, josta alkaen tässä artiklassa säädettyä kumulaatiota voidaan soveltaa tarvittavat vaatimukset täyttäneiden 1 artiklassa mainittujen maiden tai alueiden kanssa.

1.   Komissio voi MMA:n pyynnöstä myöntää alkuperää koskevan kumulaation MMA:n ja sellaisen maan välillä, jonka kanssa Euroopan unioni on tehnyt voimassa olevan vapaakauppasopimuksen tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaisesti, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

Komissio, joka ottaa huomioon kauppaa koskevien toimenpiteiden kiertämisen riskin ja kumulaatiossa käytettävien ainesten erityiset herkkyystekijät, voi asettaa lisää edellytyksiä pyydetyn kumulaation myöntämiseksi.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu pyyntö on osoitettava komissiolle kirjallisesti. Siinä on mainittava asianomainen kolmas maa tai maat, siinä on oltava luettelo asianomaisista kumulaation kohteena olevista aineksista, ja sen mukana on toimitettava todiste siitä, että tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

3.   Käytettyjen ainesten alkuperä ja se, millaista alkuperän todistavaa asiakirja-aineistoa sovelletaan, on määritettävä kyseisessä vapaakauppasopimuksessa määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Unioniin vietävien tuotteiden alkuperä on määritettävä tässä liitteessä säädettyjen alkuperäsääntöjen mukaisesti.

4.   Jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman, ei ole välttämätöntä, että riittävä valmistus tai käsittely on suoritettu unioniin vietäväksi tarkoitetun tuotteen valmistuksessa MMA:ssa käytetyille kolmannen maan alkuperäaineksille, jos asianomaisessa MMA:ssa tehty valmistus tai käsittely ylittää tämän liitteen 5 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

5.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarjassa) päivämäärän, jona laajennettu kumulaatio tulee voimaan, kyseiseen kumulaatioon osallistuvan unionin vapaakauppasopimuskumppanin, sovellettavat edellytykset ja luettelon aineksista, joihin tätä kumulaatiota sovelletaan.

6.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksinä toimenpiteen, jolla myönnetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kumulaatio. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän artiklan 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän liitteen säännöksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

2.   Kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, kukin yksittäinen tuote on otettava huomioon tämän liitteen säännöksiä sovellettaessa.

3.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

1.   Jos tuotteen valmistuksessa tai käsittelyssä käytetään keskenään korvattavissa olevia alkuperä- ja ei-alkuperäaineksia, jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat taloudellisten toimijoiden kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan siihen, että aineksia hallinnoidaan unionissa kirjanpidollisen erottelun menettelyä käyttäen niiden viemiseksi MMA:han kahdenvälistä kumulaatiota varten ilman ainesten erillisvarastointia.

2.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan asianmukaisina pitämillään edellytyksillä.

Lupa myönnetään ainoastaan, jos 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä käyttämällä voidaan varmistaa, että sellaisten tuotteiden määrä, joita voidaan pitää unionin alkuperätuotteina, on aina sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

Jos lupa myönnetään, menettelyä on sovellettava, ja sen soveltamisesta on pidettävä kirjaa unionissa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn luvansaajan on laadittava tai, siihen saakka kun rekisteröidyn viejän järjestelmää aletaan soveltaa, haettava alkuperäselvityksiä tuotteille, joita voidaan pitää unionin alkuperätuotteina. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä luvansaajan on annettava selvitys siitä, kuinka tuotemääriä on hallinnoitu.

4.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on valvottava 1 kohdassa tarkoitetun luvan käyttöä.

Ne voivat peruuttaa luvan seuraavissa tapauksissa:

1.   MMA:lle voidaan komission aloitteesta tai jäsenvaltion taikka MMA:n pyynnöstä myöntää väliaikainen poikkeus tämän liitteen säännöksistä seuraavissa tapauksissa:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö on osoitettava komissiolle kirjallisesti lisäyksessä X olevaa lomaketta käyttäen. Siinä on esitettävä pyynnön perustelut ja siihen on sisällyttävä asianmukaiset liiteasiakirjat.

3.   Pyyntöjä tutkittaessa otetaan huomioon erityisesti:

4.   Komissio myöntyy kaikkiin pyyntöihin, jotka on tämän artiklan mukaisesti perusteltu asianmukaisesti ja joista ei voi aiheutua vakavaa haittaa unionin vakiintuneelle elinkeinolle.

5.   Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että päätös tehdään mahdollisimman nopeasti ja muodostaa kantansa 95 työpäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut täydellisen hakemuksen.

6.   Väliaikainen poikkeus on rajoitettava kestämään ainoastaan niin kauan kuin kyseiset sisäiset tai ulkoiset syyt ovat olemassa tai niin kauan kuin on tarpeen, jotta MMA kykenee noudattamaan mainittuja sääntöjä tai täyttämään tavoitteet, jotka on asetettu poikkeuksella, ottaen huomioon kyseisen MMA:n erityistilanteen ja sen vaikeudet.

7.   Kun poikkeus myönnetään, on noudatettava vaatimuksia, jotka koskevat komissiolle annettavia tietoja poikkeuksen käytöstä ja niiden määrien hallinnasta, joille poikkeus on myönnetty.

8.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksinä toimenpiteen, jolla myönnetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu väliaikainen poikkeus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän liitteen 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Tässä liitteessä alkuperäaseman saamiselle määrättyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä MMA:ssa, jollei tämän liitteen 7–10 artiklassa toisin säädetä.

2.   Jos MMA:sta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että

1.   Vapaaseen liikkeeseen unionissa luovutettaviksi ilmoitettujen tuotteiden on oltava samat kuin siitä MMA:sta viedyt tuotteet, jonka alkuperätuotteita niiden katsotaan olevan. Ennen niiden ilmoittamista vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi niitä ei saa olla muutettu tai jalostettu millään tavalla eikä niille saa olla suoritettu mitään muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimia. Tuotteet tai lähetykset voidaan varastoida ja toimittaa osalähetyksinä, jos tämä tehdään viejän tai jonkin myöhemmän tavaroiden haltijan vastuulla ja tuotteet pysyvät tullivalvonnassa kauttakulkumaassa tai -maissa.

2.   Edellä olevan 1 kohdan noudattamista pidetään riittävänä, ellei tulliviranomaisilla ole aihetta toisin epäillä; tällaisissa tapauksissa tulliviranomaiset voivat pyytää tavaranhaltijaa antamaan täydentäviä todisteita, jollainen voi olla esimerkiksi konossementin kaltainen sopimusperusteinen kuljetusasiakirja tai pakkauksen merkintöihin tai numeroihin perustuva konkreettinen todiste taikka jokin muu itse tavaroihin liittyvä todiste.

3.   Mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, sovelletaan soveltuvin osin kun tämän liitteen 7–10 artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan.

1.   Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty muuhun kuin MMA:ssa, talouskumppanuussopimusmaassa tai Euroopan unionin jäsenvaltiossa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen unioniin tuotaviksi, myönnetään tuonnissa tämän päätöksen säännösten mukaiset etuudet, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että:

2.   Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava tämän liitteen IV osaston mukaisesti ja esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille kyseisessä maassa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys olosuhteista, joissa tuotteita on pidetty näytteillä.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

1.   Tämän liitteen 26, 31, 43 ja 46 artiklan soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna valuuttana kuin euroina, jäsenvaltiot vahvistavat euroina ilmaistuja määriä vastaavat määrät vuosittain omana kansallisena valuuttanaan.

2.   Lähetykseen sovelletaan 26, 31, 43 ja 44 artiklaa sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on laadittu.

3.   Kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina ilmaistujen määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana kunkin vuoden lokakuun ensimmäisen työpäivän euron kurssin mukaisesti. Määrät ilmoitetaan komissiolle 15 päivään lokakuuta mennessä, ja niitä sovelletaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä. Komissio ilmoittaa kaikille asianomaisille maille kyseisistä määristä.

4.   Jäsenvaltio voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrää, joka saadaan muunnettaessa euroina ilmaistu määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen tuloksena saatu määrä saa poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä enintään viisi prosenttia. Jäsenvaltio voi pitää euroina ilmaistun määrän kansallisena valuuttana ilmaistun vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ilman mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistua vasta-arvoa vähemmän kuin 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistu vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen tuloksena.

5.   Komissio tarkastelee omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai MMA:n pyynnöstä euroina ja niitä vastaavia eräiden jäsenvaltioiden kansallisessa valuutassa ilmaistuja määriä. Tätä tarkastelua tehdessään komissio harkitsee, onko aiheellista säilyttää näiden arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä tarkoitusta varten se voi päättää euroina ilmaistujen määrien muuttamisesta.

1.   Tuotteet vievän MMA:n tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2.   Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää sekä EUR.1-tavaratodistuksen että hakemuslomakkeen, joiden mallit esitetään lisäyksissä III ja IV. Nämä lomakkeet on täytettävä tässä liitteessä säädetyllä tavalla. Jos lomakkeet täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

3.   EUR.1-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa sen tuotteet vievän MMA:n tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema sekä tämän liitteen muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   Tuotteet vievän MMA:n tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää MMA:n, unionin tai talouskumppanuussopimusmaan alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän liitteen muut vaatimukset.

5.   Tavaratodistuksen antavien tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän liitteen muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. Tavaratodistuksen antavien tulliviranomaisten on valvottava myös, että 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat erityisesti, että tuotekuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

6.   EUR.1-tavaratodistuksen antopäivä merkitään tavaratodistuksen 11 kohtaan.

7.   Tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, ja se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

1.   Sen estämättä, mitä 22 artiklassa säädetään, EUR.1-tavaratodistus voidaan antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos:

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

3.   Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

4.   Jälkikäteen annettuihin EUR.1-tavaratodistuksiin on tehtävä seuraavat merkinnät EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan ”Huomautuksia” (kohta 7):

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan ”huomautuksia”.

1.   Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.   Näin annetun EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen kohtaan ”Huomautuksia” (kohta 7) on tehtävä kohtaan seuraava merkintä:

”DUPLICATE”.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen kohtaan ”huomautuksia”.

4.   Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-tavaratodistuksen antopäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

1.   Tämän liitteen 21 artiklan b alakohdassa tarkoitetun alkuperäilmoituksen voivat laatia:

2.   Alkuperäilmoitus voidaan laatia, jos tuotteita voidaan pitää MMA:n, talouskumppanuussopimusmaan tai unionin alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän liitteen muut vaatimukset.

3.   Viejän, joka laatii alkuperäilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tai -alueen tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema ja tämän liitteen muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   Viejä laatii alkuperäilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan lisäyksessä VI olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen yhtä liitteessä annetuista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan tai -alueen sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

5.   Alkuperäilmoituksissa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Tämän liitteen 27 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejämaan tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta alkuperäilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

6.   Viejä voi laatia alkuperäilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään maasta tai viennin jälkeen, jos se esitetään tuojamaassa viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu maahan.

1.   Viejämaan tulliviranomaiset voivat antaa mille tahansa viejälle luvan laatia alkuperäilmoituksia tuotteiden arvosta riippumatta. Tällaista lupaa hakevan viejän on annettava kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden tässä liitteessä asetettujen vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi.

2.   Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisena pitämänsä edellytykset.

3.   Tulliviranomaisten on annettava valtuutetulle viejälle tullin lupanumero, joka on merkittävä alkuperäilmoitukseen.

4.   Tulliviranomaisten on valvottava valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5.   Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita tai täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä taikka muutoin käyttää lupaa väärin.

1.   Alkuperäselvitys on voimassa kymmenen kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

2.   Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.   Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

1.   Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina ilman, että alkuperäselvityksen esittämistä vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä liitteessä säädetyt vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta. Jos tuotteet lähetetään postitse, ilmoitus voidaan tehdä tulliluetteloon CN22/CN23 tai kyseiseen asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille.

2.   Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3.   Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa olla yli 500 euroa pikkulähetysten osalta eikä yli 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

1.   Sovellettaessa tämän liitteen 2 artiklan 2 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa muista MMA:ista tai unionista tulevien ainesten tämän liitteen mukainen alkuperäasema todistetaan EUR.1-tavaratodistuksella tai alkuperäilmoituksella tai hankkijan ilmoituksella, jonka viejä antaa siinä maassa, josta aines tulee. Hankkijan ilmoituksen malli on lisäyksessä VII. Jos hankinnan suorittanut MMA soveltanut rekisteröidyn viejän järjestelmää mutta jatkokäsittelyn suorittanut MMA ei, alkuperäasema voidaan myös todistaa alkuperävakuutuksen avulla.

2.   Sovellettaessa tämän liitteen 2 artiklan 2 kohtaa ja 7 artiklan 2 kohtaa muissa MMA:issa tai unionissa suoritettu valmistus tai käsittely todistetaan hankkijan ilmoituksella, jonka viejä antaa siinä maassa, josta aines tulee. Hankkijan ilmoituksen malli on lisäyksessä VIII.

3.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa hankkijan on annettava erillinen hankkijan ilmoitus jokaisen aineslähetyksen osalta lähetystä koskevassa kauppalaskussa tai sen liitteessä taikka lähetysluettelossa tai muussa lähetystä koskevassa kaupallisessa asiakirjassa, jossa ainesten kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi.

Hankkijan ilmoitus voidaan laatia valmiille lomakkeelle.

Hankkijan ilmoitus on allekirjoitettava käsin. Kun kauppalasku ja hankkijan ilmoitus laaditaan tietokoneella, hankkijan ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse välttämättä allekirjoittaa käsin, jos hankkijayrityksessä asiasta vastaava työntekijä voidaan tunnistaa tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla siinä maassa tai sillä alueella, jossa hankkijan ilmoitus on laadittu. Mainitut tulliviranomaiset voivat vahvistaa tämän kohdan soveltamisen edellytykset.

Hankkijan ilmoitus esitetään sille tuotteet vievän MMA:n toimivaltaiselle tullitoimipaikalle, jota on pyydetty antamaan EUR.1-tavaratodistus.

4.   Sovellettaessa 8 ja 10 artiklaa unionin ja kyseisen maan asianomaisen vapaakauppasopimuksen mukainen alkuperäasema todistetaan kyseisessä vapaakauppasopimuksessa vahvistetuilla alkuperäselvityksillä.

5.   Sovellettaessa 9 artiklaa komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (4) mukainen alkuperäasema on todistettava samassa asetuksessa vahvistetuilla alkuperäselvityksillä.

6.   Edellä 1, 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan tai alkuperäilmoitukseen tai alkuperävakuutukseen on tarvittaessa merkittävä ”OCT cumulation”, ”EU cumulation”, ”EPA cumulation””cumulation with GSP country” tai ”extended cumulation with country x” tai ”Cumul PTOM”, ”Cumul UE”, ”cumul avec pays APE”, ”cumul pays SPG tai ”cumul étendu avec le pays x”.

1.   Viejän, joka hakee EUR.1-tavaratodistusta, on säilytettävä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

2.   Viejän, joka laatii alkuperäilmoituksen, on säilytettävä tämän alkuperäilmoituksen jäljennös ja 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

3.   Tuotteet vievän MMA:n tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1-tavaratodistuksen, on säilytettävä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kolme vuotta.

4.   Tuojamaan tulliviranomaisten on säilytettävä niille esitetyt EUR.1-tavaratodistukset ja alkuperäilmoitukset vähintään kolme vuotta.

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

2.   Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet, kuten lyöntivirheet, eivät saa johtaa kyseisen asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä asiakirjassa annettujen tietojen oikeellisuutta.

1)   MMA:iden toimivaltaisten viranomaisten on perustettava maassaan sijaitsevia rekisteröityjä viejiä koskeva sähköinen luettelo ja pidettävä se jatkuvasti ajan tasalla. Luettelo on päivitettävä viipymättä, kun viejä poistetaan rekisteristä tämän liitteen 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Luettelossa on oltava seuraavat tiedot:

3.   MMA:iden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle rekisteröityjen viejien nimeämisessä käytetystä kansallisesta numerointijärjestelmästä. Numeron alussa on oltava ISO alpha 2 -maakoodi.

1.   Rekisteröityjen viejien, jotka eivät enää täytä edellytyksiä tämän päätöksen kohteena olevien tavaroiden viemiseksi tai jotka eivät enää aio viedä tällaisia tavaroita, on ilmoitettava tästä MMA:iden toimivaltaisille viranomaisille, joiden on viipymättä poistettava ne kyseisessä MMA:ssa pidettävästä rekisteröityjen viejien luettelosta.

2.   Jos rekisteröidyt viejät tahallaan tai tuottamuksesta laativat tai laadituttavat sellaisia vääriä tietoja sisältävän alkuperävakuutuksen tai muun todisteasiakirjan, jotka johtavat siihen, että tullietuuskohtelu saadaan säännönvastaisesti tai vilpillisesti, MMA:n toimivaltaisten viranomaisten on poistettava viejä asianomaisen MMA:n pitämästä rekisteröityjen viejien luettelosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta MMA:n rangaistus- ja seuraamusjärjestelmän soveltamista.

3.   Rekisteröityjen viejien luettelosta poistamisella on vaikutusta vain sellaisiin vakuutuksiin, jotka laaditaan poistamispäivän jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kesken olevissa tarkastuksissa todettavien säännönvastaisuuksien mahdollista vaikutusta.

4.   Viejät, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat poistaneet rekisteröityjen viejien luettelosta 2 kohdan mukaisesti, voidaan lisätä uudelleen rekisteröityjen viejien luetteloon vasta sen jälkeen, kun ne ovat todistaneet MMA:n toimivaltaisille viranomaisille, että ne ovat korjanneet poistamisen aiheuttaneen tilanteen.

1.   Sekä rekisteröityjen että muiden viejien on noudatettava seuraavia velvoitteita:

2.   Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu kirjanpito voi olla sähköinen, mutta sen on mahdollistettava vientituotteiden valmistuksessa käytettyjen kaikkien ainesten jäljittäminen ja niiden alkuperäaseman vahvistaminen.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan myös tavarantoimittajiin, jotka antavat viejille hankkijan ilmoituksia, joissa vahvistetaan niiden toimittamien tavaroiden alkuperäasema.

1.   Viejän on laadittava alkuperävakuutus, kun siihen liittyvät tuotteet viedään, jos asianomaisia tavaroita voidaan pitää kyseisen MMA:n alkuperätuotteina.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alkuperävakuutus voidaan poikkeuksellisesti laatia viennin jälkeen (”jälkikäteen annettu vakuutus”) edellyttäen, että se esitetään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuote ilmoitettiin vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi, viimeistään kaksi vuotta viennin jälkeen. Jos lähetyksen osittaminen tehdään tämän liitteen 18 artiklan mukaisesti, alkuperävakuutus voidaan myös laatia jälkikäteen.

3.   Viejän on annettava alkuperävakuutus unionissa olevalle asiakkaalleen, ja siinä on oltava lisäyksessä XII eritellyt tiedot. Alkuperävakuutus on laadittava englannin tai ranskan kielellä.

Se voidaan laatia mille tahansa kaupalliselle asiakirjalle, josta asianomainen viejä ja kyseessä olevat tavarat voidaan tunnistaa.

4.   Kun tämän liitteen 2 ja 7 artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan ja viejä vie tuotteen, jonka valmistuksessa on käytetty MMA:n tai unionin alkuperäaineksia, viejän on otettava huomioon ainesten hankkijan antama alkuperävakuutus. Jos hankkija on sijoittautunut MMA:han, joka ei ole vielä pannut rekisteröidyn viejän järjestelmää täytäntöön, jatkokäsittelyn suorittavaan MMA:han sijoittautunut viejä voi myös käyttää EUR.1-tavaratodistusta, alkuperäilmoitusta tai hankkijan ilmoitusta.

5.   Tällaisissa tapauksissa viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on tapauksen mukaan oltava ilmaisu ”EU cumulation”, ”OCT cumulation”, ”Cumul UE” tai ”cumul PTOM”.

6.   Sovellettaessa tämän liitteen 8 ja 10 artiklaa unionin ja kyseisen maan asianomaisen vapaakauppasopimuksen mukainen alkuperäasema todistetaan kyseisessä vapaakauppasopimuksessa vahvistetuilla alkuperäselvityksillä.

Tällöin viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on oltava ilmaisu ”cumulation with EPA country” tai ”extended cumulation with country x” tai ”cumul avec pays APE” tai ”cumul étendu avec le pays x”.

7.   Sovellettaessa tämän liitteen 9 artiklan mukaista kumulaatiota asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukainen alkuperäasema on todistettava samassa asetuksessa vahvistetuilla alkuperäselvityksillä.

Tällöin viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on oltava ilmaisu ”cumulation with GSP country” tai ”cumul avec pays SPG”.

1.   Kullekin lähetykselle on laadittava alkuperävakuutus.

2.   Alkuperävakuutus on voimassa 12 kuukautta siitä päivämäärästä, jona viejä laati sen.

3.   Yksi alkuperävakuutus voi kattaa useita lähetyksiä, jos tavarat täyttävät seuraavat edellytykset:

1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa tulli-ilmoituksessa on viitattava alkuperävakuutukseen. Alkuperävakuutus on pidettävä tulliviranomaisten saatavilla, ja nämä voivat pyytää sen esittämistä ilmoituksen tarkastamiseksi. Nämä viranomaiset voivat myös vaatia vakuutuksen kääntämistä asianomaisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

2.   Jos tavaranhaltija pyytää tämän päätöksen soveltamista, vaikka sillä ei ole hallussaan alkuperävakuutusta vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen vastaanottohetkellä, kyseistä ilmoitusta on pidettävä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 253 artiklan 1 kohdan mukaisena epätäydellisenä ilmoituksena ja sitä on käsiteltävä tämän mukaisesti.

3.   Ennen kuin tavarat ilmoitetaan luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen tavaranhaltijan on asianmukaisella tavalla varmistettava, että tavarat noudattavat tässä liitteessä vahvistettuja sääntöjä, tarkastamalla erityisesti

1.   Seuraavat tuotteet on vapautettava velvoitteesta laatia ja esittää alkuperävakuutus:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

3.   Edellä olevaa 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa tuontia ei pidetä kaupallisena, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperävakuutuksessa ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tulliviranomaisille esitetyissä asiakirjoissa olevien tietojen välillä eivät sinänsä tee alkuperävakuutuksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa asianomaisia tuotteita.

2.   Alkuperävakuutuksessa olevat selvät muotovirheet, kuten lyöntivirheet, eivät saa johtaa asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisen asiakirjan merkintöjen oikeellisuutta.

1.   Tämän liitteen 42 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä on sovellettava jäsenvaltioiden tulliviranomaisten määrittämän ajan.

2.   Peräkkäisiä vapaaseen liikkeeseen luovutuksia valvovien tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on tarkastettava, että osalähetykset muodostavat osan niistä osiin puretuista tai kokoamattomista tuotteista, joille alkuperävakuutus on laadittu.

1.   Jos tuotteita ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen, alkuperävakuutus voidaan korvata yhdellä tai useammalla tavaranhaltijoiden laatimalla korvaavalla alkuperävakuutuksella kaikkien tai joidenkin tuotteiden lähettämiseksi muualle unionin tullialueelle. Tavaranhaltijoiden ei tarvitse itse olla rekisteröityjä viejiä saadakseen laatia korvaavia alkuperävakuutuksia.

2.   Kun alkuperävakuutus korvataan, alkuperäiseen alkuperävakuutukseen on merkittävä seuraavat tiedot:

Alkuperäiseen alkuperävakuutukseen on tehtävä merkintä ”Replaced” tai ”Remplacée”.

3.   Korvaavassa alkuperävakuutuksessa on oltava seuraavat tiedot:

Korvaavan alkuperävakuutuksen laativa henkilö voi liittää korvaavan alkuperävakuutuksen mukaan jäljennöksen alkuperäisestä alkuperävakuutuksesta.

4.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vakuutuksiin, joilla korvataan alkuperävakuutukset, jotka itsekin ovat korvaavia alkuperävakuutuksia.

5.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osiin korvaaviin alkuperävakuutuksiin, jos kyseessä on tämän liitteen 18 artiklan mukainen osalähetys.

1.   Jos tulliviranomaiset epäilevät tuotteiden alkuperäasemaa, ne voivat pyytää tavaranhaltijaa esittämään vahvistamassaan kohtuullisessa määräajassa kaikki käytettävissä olevat todisteet ilmoituksessa olevien alkuperämerkintöjen paikkansapitävyyden tai tämän liitteen 18 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamisen tarkastamiseksi.

2.   Tulliviranomaiset voivat evätä tullietuustoimenpiteen soveltamisen tämän liitteen 64 artiklassa säädetyn tarkastusmenettelyn ajaksi, jos

3.   Odotettaessa joko 1 kohdassa tarkoitettuja tavaranhaltijalta pyydettyjä tietoja tai 2 kohdassa tarkoitetun tarkastusmenettelyn tuloksia, tuotteet on luovutettava tuojalle, jos tarpeellisiksi katsotut varotoimenpiteet toteutetaan.

1.   Tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on evättävä tämän päätöksen soveltaminen ilman velvoitetta pyytää lisätodisteita tai lähettää tarkastuspyyntöä MMA:han, jos

2.   Tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on evättävä tämän päätöksen soveltaminen MMA:n toimivaltaisille viranomaisille osoitetun tämän liitteen 60 artiklassa tarkoitetun tarkastuspyynnön vuoksi, jos tuojajäsenvaltion tulliviranomaiset

1.   Jotta etuuskohtelua sovellettaisiin oikein, MMA:iden on sitouduttava

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun yhteistyöhön kuuluvat

3.   MMA:iden on esitettävä komissiolle ennen 1 päivää tammikuuta 2015 virallinen sitoumus 1 kohdan vaatimusten noudattamiseksi.

1.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarjassa) luettelon MMA:ista ja päivämäärän, jona niiden on katsottu täyttäneen tämän liitteen 51 ja 54 artiklassa tai 57 artiklassa tarkoitetut edellytykset. Komissio saattaa tämän luettelon ajan tasalle, kun uusi MMA täyttää samat ehdot.

2.   Kun tämän liitteen mukaisia MMA:n alkuperätuotteita luovutetaan vapaaseen liikkeeseen unionissa, niihin sovelletaan tariffietuuksia ainoastaan, jos ne on viety 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittuna päivänä tai sen jälkeen.

3.   MMA:n katsotaan noudattavan tämän liitteen 51 ja 54 artiklan tai 57 artiklan säännöksiä päivänä, jona se on

4.   Tämän liitteen IV osaston 3 jakson ja V osaston 3 jakson täytäntöönpanemiseksi MMA:iden on toimitettava tämän liitteen 57 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot vähintään kolme kuukautta ennen kuin rekisteröidyn viejän järjestelmää aletaan tosiasiallisesti soveltaa niiden alueella.

1.   MMA:iden on ilmoitettava komissiolle sellaisten alueellaan sijaitsevien viranomaisten nimet ja osoitteet, jotka

2.   MMA:iden on toimitettava komissiolle käyttämiensä leimasinten leimanäytteet.

3.   MMA:iden on ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisista muutoksista 1 ja 2 kohdan nojalla ilmoitettuihin tietoihin.

4.   Komissio välittää nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

1.   Alkuperäselvitysten jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojamaan tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä liitteessä säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa tuojamaan tulliviranomaiset palauttavat viejämaan tai alueen tulliviranomaisille EUR.1-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, alkuperäilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja esittävät tarvittaessa syyt tarkastuspyyntöön. Jälkitarkastuspyynnön tueksi toimitetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.   Tarkastuksen suorittavat viejämaan tai -alueen tulliviranomaiset. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Jos tuojamaan tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun myöntämistä kyseisille tuotteille siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet tuojalle, jos tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

5.   Tarkastuksen tulokset on ilmoitettava tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille mahdollisimman pian. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisiä tuotteita pitää MMA:n, unionin tai talouskumppanuussopimusmaan alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän liitteen muut vaatimukset.

6.   Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseiset asiakirjat aitoja tai mikä on tavaroiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun myöntämisen, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

1.   Hankkijan ilmoitus tarkastetaan pistokokein tai aina kun tuojamaan tai -alueen tulliviranomaisilla on aihetta epäillä asiakirjan aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai kyseisten ainesten tosiasiallista alkuperää koskevien tietojen oikeellisuutta ja täydellisyyttä.

2.   Tulliviranomaiset, joille hankkijan ilmoitus esitetään, voivat pyytää sen maan tai alueen tulliviranomaisia, jossa ilmoitus on laadittu, antamaan lisäyksessä IX esitetyn mallin mukaisen tiedotustodistuksen. Vaihtoehtoisesti tulliviranomaiset, joille hankkijan ilmoitus esitetään, voivat pyytää viejää esittämään sen valtion tai alueen tulliviranomaisten antaman tiedotustodistuksen, jossa ilmoitus on laadittu.

Tiedotustodistuksen antaneen tullitoimipaikan on säilytettävä todistuksen jäljennös vähintään kolme vuotta.

3.   Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä selkeästi ilmi, onko ainesten asemaa koskeva ilmoitus oikea.

4.   Tarkastuksia varten hankkijoiden on säilytettävä ilmoituksen sisältävän asiakirjan jäljennös sekä kaikki tarvittavat todisteet ainesten tosiasiallisesta asemasta vähintään kolme vuotta.

5.   Sen valtion tai alueen tulliviranomaisilla, jossa hankkijan ilmoitus on laadittu, on oikeus vaatia todistusaineistoa tai tehdä tarpeelliseksi katsomiaan tarkastuksia hankkijan ilmoituksen oikeellisuuden tarkastamiseksi.

6.   Virheellisen hankkijan ilmoituksen perusteella annettuja tai laadittuja EUR.1-tavaratodistuksia tai kauppalaskuilmoituksia pidetään mitättöminä.

1.   MMA:iden on ilmoitettava komissiolle sellaisten alueellaan sijaitsevien viranomaisten nimet ja osoitteet, jotka

2.   MMA:iden on ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisista muutoksista 1 ja 2 kohdan nojalla ilmoitettuihin tietoihin.

3.   Komissio välittää nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

1.   Komissio perustaa rekisteröityjä viejiä koskevan sähköisen tietokannan MMA:iden valtion viranomaisten ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten antamien tietojen perusteella.

2.   Vain komissiolla on pääsy tähän tietokantaan ja sen sisältämiin tietoihin. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on varmistettava, että komissiolle toimitettavat tiedot ovat ajan tasalla ja että ne ovat täydelliset ja täsmälliset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tietokannassa käsiteltävät tiedot on julkaistava internetissä, lukuun ottamatta 28 artiklassa tarkoitetun, viejäksi rekisteröitymistä koskevan hakemuksen 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja.

4.   Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa tietokannassa käsitellyt henkilötiedot voidaan siirtää kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille tai antaa niiden käyttöön ainoastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (5) 9 artiklaa noudattaen.

5.   Tällä päätöksellä ei millään tavalla vaikuteta unionin ja kansallisen lainsäädännön säännösten mukaiseen yksilöiden suojelun tasoon henkilötietojen käsittelyssä eikä sillä muuteta erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (6) mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia niiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia unionin toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksia niiden käsitellessä henkilötietoja tehtäviään suorittaessaan.

6.   Komissio julkaisee internetissä lisäyksessä XI olevassa 1 ja 3 kohdassa (joka liittyy toimintojen kuvaukseen) sekä sen 4 ja 5 kohdassa luetellut viejien tunniste- ja rekisteröintitiedot ainoastaan, jos kyseiset viejät ovat vapaaehtoisesti antaneet yksilöidyn ja tietoisen kirjallisen etukäteissuostumuksensa siihen.

7.   Viejille on annettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 artiklassa säädetyt tiedot.

8.   Lisäyksessä XI lueteltuihin, kansallisissa järjestelmissä käsiteltäviin rekisteröintitietoihin liittyviin henkilöiden oikeuksiin sovelletaan heidän henkilötietonsa tallentaneen jäsenvaltion lakia, jolla direktiivi 95/46/EY on pantu täytäntöön.

9.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn keskustietokannassa liittyviin henkilöiden oikeuksiin sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

10.   Kansallisten tietosuojavalvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojavaltuutetun on toimivaltansa rajoissa tehtävä aktiivisesti yhteistyötä ja varmistettava 1–4 kohdassa tarkoitetun tietokannan koordinoitu valvonta.

1.   Tuotteiden alkuperäasemaa koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi MMA:n toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava

Laajennettu kumulaatio sallitaan tämän liitteen 10 artiklan nojalla ainoastaan, jos maa, jonka kanssa unionilla on voimassa oleva vapaakauppasopimus, on sitoutunut antamaan MMA:lle tukeaan hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä samalla tavalla kuin se antaisi tällaista tukea jäsenvaltioiden tulliviranomaisille asianomaisen vapaakauppasopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla tarkastuksilla on varmistettava, että viejät täyttävät velvoitteensa jatkuvasti. Niitä on tehtävä asianmukaisten riskianalyysin perusteiden mukaisesti määritetyin väliajoin. Tätä varten MMA:iden toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava viejiä antamaan jäljennökset tai luettelo laatimistaan alkuperävakuutuksista.

3.   MMA:iden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus pyytää todisteita ja tarkastaa viejän tilit ja soveltuvin osin viejälle tuotteita toimittavan tuottajan tilit, mukaan lukien paikalla tehtävin tarkastuksin, ja muut asianmukaisina pidettävät tarkastukset.

1.   Alkuperävakuutusten jälkitarkastukset on tehtävä pistokokein tai aina, kun jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä niiden aitoutta, asianomaisten tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä liitteessä säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

Kun jonkin jäsenvaltion tulliviranomaiset pyytävät MMA:n toimivaltaisia viranomaisia tekemään yhteistyötä alkuperävakuutusten pätevyyden, tuotteiden alkuperäaseman tai näiden molempien tarkastamiseksi, sen on soveltuvin osin ilmoitettava pyynnössään syyt, miksi sillä on perusteltua aihetta epäillä alkuperävakuutuksen pätevyyttä tai tuotteiden alkuperäasemaa.

Tarkastuspyynnön tueksi voidaan toimittaa alkuperävakuutuksen jäljennös ja muita lisätietoja tai -asiakirjoja, joiden perusteella kyseisessä vakuutuksessa annettuja tietoja epäillään virheellisiksi.

Pyynnön esittävän jäsenvaltion on asetettava kuuden kuukauden pituinen ensimmäinen määräaika tarkastuksen tulosten tiedoksi antamiselle alkaen päivästä, jona tarkastuspyyntö tehtiin.

2.   Jos epäilyyn on perusteltua aihetta ja vastausta ei ole saatu 1 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa tai vastauksen sisältämät tiedot eivät ole riittävät tuotteiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi, toimivaltaisille viranomaisille on lähetettävä toinen tiedonanto. Tässä tiedonannossa on asetettava toinen määräaika, joka ei saa olla kuutta kuukautta pidempi.

1.   Tämän osaston III jaksoa ja VI osaston III jaksoa sovelletaan soveltuvin osin

2.   Jäsenvaltion tulliviranomaisen on unionin viejän pyynnöstä pidettävä tätä tämän päätöksen mukaisena rekisteröitynä viejänä, jos viejä täyttää seuraavat edellytykset:

1.   Tämän liitteen alkuperäselvitysten antamista, käyttöä ja jälkitarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin MMA:sta Ceutaan ja Melillaan vietäviin tuotteisiin sekä Ceutasta ja Melillasta MMA:han kahdenvälistä kumulaatiota varten vietäviin tuotteisiin.

2.   Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3.   Espanjan tulliviranomaiset vastaavat tämän liitteen soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

1.   Poiketen rekisteröidyn viejän järjestelmästä komissio voi antaa päätöksiä, joiden mukaan 21–35 artiklaa sekä 54, 55 ja 56 artiklaa voidaan soveltaa vientiin yhdestä tai useammasta MMA:sta 1 päivän tammikuuta 2017 jälkeen.

Poikkeus on voimassa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen, jotta MMA kykenee soveltamaan tämän liitteen 38–50 artiklaa ja 57–61 artiklaa.

2.   MMA:iden, jotka haluavat hyödyntää 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, on tehtävä sitä koskeva pyyntö komissiolle. Pyynnössä on ilmoitettava aika, joka tarvitaan kunnes kyseisen MMA:n katsotaan olevan kykenevä soveltamaan tämän liitteen 38–50 artiklaa ja 57–61 artiklaa.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksinä toimenpiteen, jolla myönnetään 1 kohdassa tarkoitettu väliaikainen poikkeus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 247 a artiklalla perustettu tullikoodeksikomitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) 5 artiklaa.

1.   Tätä liitettä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

2.   Tämän liitteen 52 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

3.   Tämän liitteen 8 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovelletaan 30 päivään syyskuuta 2015.

4.   Tämän liitteen 21–35 ja 54–56 artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2016.

5.   Tämän liitteen 38–50 artiklaa ja 57–61 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017.