1.

Tämän liitteen 2.2 kohdan määräyksiä sovelletaan vierekkäisten syöttö- ja ottojärjestelmien välisiin fyysisiin ja virtuaalisiin yhteenliitäntäpisteisiin kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tai yhden jäsenvaltion sisällä, siltä osin kuin kyseisiin pisteisiin sovelletaan käyttäjien varausmenettelyjä. Niitä voidaan soveltaa myös kolmansiin maihin yhteydessä oleviin syöttö- ja ottokohtiin, jos kyseinen kansallinen sääntelyviranomainen on niin päättänyt. Kyseisiä 2.2. kohdan määräyksiä ei sovelleta loppukäyttäjiin ja jakeluverkkoihin yhteydessä oleviin ottokohtiin, nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemiin ja tuotantolaitoksiin yhteydessä oleviin syöttökohtiin ja varastointilaitoksiin yhteydessä oleviin syöttö- ja ottokohtiin.

2.

Vuodesta 2014 alkaen virasto julkaisee kunkin vuoden 1 päivään maaliskuuta mennessä seurantaraportin edeltävänä vuonna myytyjen kiinteäkapasiteettituotteiden aiheuttamasta ylikuormituksesta yhteenliitäntäpisteissä käyttäen perustana tietoja, joita siirtoverkonhaltijat julkaisevat tämän liitteen 3 kohdan nojalla ja jotka kansalliset sääntelyviranomaiset ovat tarvittavilta osin todentaneet sekä ottaen mahdollisimman suuressa määrin huomioon kapasiteettikaupan jälkimarkkinoilla ja keskeytyvän kapasiteetin käytön.

3.

Siirtoverkonhaltijoiden on asetettava tarjolle kaikki lisäkapasiteetti, joka tulee saataville 2.2.2, 2.2.3, 2.2.4 ja 2.2.5 kohdassa säädettyjen ylikuormituksen hallintamenettelyjen soveltamisen myötä, noudattaen tavanomaista jakamisprosessia.

4.

Jäljempänä 2.2.2, 2.2.4 ja 2.2.5 kohdassa määrätyt toimenpiteet on otettava käyttöön 1 päivänä lokakuuta 2013. Sen sijaan 2.2.3 kohdan 1–5 alakohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2016.

1.

Siirtoverkonhaltijoiden on laadittava ehdotus kannustinpohjaisesta ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmästä ja kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksynnän saatuaan toteutettava se lisäkapasiteetin tarjoamiseksi kiinteänä kapasiteettina. Ennen toteuttamista kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava naapurijäsenvaltioiden kansallisia sääntelyviranomaisia ja otettava niiden lausunnot huomioon. Lisäkapasiteetti määritellään kiinteäksi kapasiteetiksi, jota tarjotaan tämän asetuksen 16 artiklan 1 kohdan pohjalta lasketun, tietyn yhteenliitäntäpisteen teknisen kapasiteetin lisäksi.

2.

Ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmän on kannustettava siirtoverkonhaltijoita asettamaan saataville lisäkapasiteettia ottaen huomioon kyseisen syöttö- ja ottojärjestelmän tekniset ominaisuudet, kuten lämpöarvo, lämpötila ja oletettu kulutus, sekä vierekkäisten verkkojen kapasiteetit. Siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava syöttö- ja ottojärjestelmän teknisen tai lisäkapasiteetin uudelleenlaskentaan dynaamista lähestymistapaa.

3.

Ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmän on perustuttava kannustinmalliin, joka kuvastaa lisäkapasiteetin tarjoamisesta siirtoverkonhaltijoille aiheutuvaa riskiä. Järjestelmän on oltava sellainen, että lisäkapasiteetin myynnistä saatavat tulot sekä 6 kohdan mukaisista takaisinostojärjestelmistä tai toimenpiteistä aiheutuvat kulut jakautuvat siirtoverkonhaltijoiden ja verkon käyttäjien kesken. Kansalliset sääntelyviranomaiset päättävät tulojen ja kustannusten jakautumisesta siirtoverkonhaltijan ja verkon käyttäjän välillä.

4.

Siirtoverkonhaltijan tulojen määrittämistä varten tekninen kapasiteetti, erityisesti takaisin luovutettu kapasiteetti, sekä mahdollinen kapasiteetti, joka vapautuu kiinteän kapasiteetin seuraavan päivän ”käytä tai menetä” -mekanismin tai pitkän aikavälin ”käytä tai menetä” -mekanismin soveltamisen myötä, on katsottava jaetuksi ennen lisäkapasiteettia.

5.

Lisäkapasiteettia määritellessään siirtoverkonhaltijan on otettava huomioon tilastolliset ennusteet tiettynä ajankohtana yhteenliitäntäpisteissä fyysisesti käyttämättömäksi todennäköisesti jäävästä kapasiteetista. Sen on otettava huomioon myös lisäkapasiteetin tarjontaan liittyvä riskiprofiili, joka ei johda kohtuuttomiin takaisinostovelvoitteisiin. Ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmässä on myös arvioitava kapasiteetin takaisinostojen todennäköisyys ja kustannukset ja otettava tämä huomioon saataville asetettavan lisäkapasiteetin määrässä.

6.

Silloin kun se on tarpeen järjestelmän eheyden ylläpitämiseksi, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä markkinapohjaista takaisinostomenettelyä, jossa verkon käyttäjät voivat tarjota kapasiteettia. Verkon käyttäjille on ilmoitettava sovellettavasta takaisinostomenettelystä. Takaisinostomenettelyn käyttö ei rajoita mahdollisten hätätoimenpiteiden suorittamista.

7.

Siirtoverkonhaltijoiden on ennen takaisinostomenettelyn käyttöä selvitettävä, voitaisiinko järjestelmän eheys säilyttää kustannustehokkaammin vaihtoehtoisilla teknisillä ja kaupallisilla toimenpiteillä.

8.

Ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmää ehdottaessaan siirtoverkonhaltijan on toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikki tarvittavat tiedot, arviot ja mallit, jotta tämä voi arvioida järjestelmän. Siirtoverkonhaltijan on säännöllisesti raportoitava kansalliselle sääntelyviranomaiselle järjestelmän toiminnasta ja toimitettava kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä kaikki asiaa koskevat tiedot. Kansallinen sääntelyviranomainen voi pyytää siirtoverkonhaltijaa tekemään järjestelmään muutoksia.

1.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on velvoitettava siirtoverkonhaltijat soveltamaan alkuperäisen ilmoitetun kapasiteetin muuttamisen suhteen verkon kunkin käyttäjän osalta yhteenliitäntäpisteissä vähintään 3 kohdassa säädettyjä sääntöjä, jos 2.2.1 kohdan 2 alakohdan mukainen viraston laatima vuotuinen seurantaraportti osoittaa, että kysyntä on yhteenliitäntäpisteissä ylittänyt tarjonnan, huutokauppaamista käytettäessä rajahintaan, kapasiteetinjakomenettelyjen yhteydessä seurantaraportin kattamana vuonna tuotteissa, jotka on tarkoitettu käytettäviksi joko kyseisenä vuonna tai jompanakumpana seuraavista kahdesta vuodesta,

2.

Jos vuotuinen seurantaraportti osoittaa, että 1 kohdassa määritelty tilanne ei todennäköisesti toistu tulevien kolmen vuoden aikana, esimerkiksi koska saataville tulee kapasiteettia verkon fyysisen laajentamisen tai pitkien sopimusten päättymisen myötä, kyseiset kansalliset sääntelyviranomaiset voivat päättää lopettaa kiinteän kapasiteetin seuraavan päivän ”käytä tai menetä” -mekanismin soveltamisen.

3.

Verkon käyttäjän sopimusperusteisesta kapasiteetista yhteenliitäntäpisteessä voidaan uudelleenilmoittaa enintään 90 prosenttia ja vähintään 10 prosenttia. Jos ilmoitus kuitenkin kattaa yli 80 prosenttia sopimusperusteisesta kapasiteetista, puolet ilmoittamattomasta määrästä voidaan uudelleenilmoittaa suuremmaksi. Jos ilmoitus kattaa enintään 20 prosenttia sopimusperusteisesta kapasiteetista, puolet ilmoitetusta määrästä voidaan uudelleenilmoittaa pienemmäksi. Tämän kohdan soveltaminen ei rajoita mahdollisten hätätoimenpiteiden suorittamista.

4.

Sopimusperusteisen kapasiteetin alkuperäinen haltija voi uudelleenilmoittaa rajoitusten alaisen osan sopimusperusteisesta kiinteästä kapasiteetistaan keskeytyvänä kapasiteettina.

5.

Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta verkon käyttäjiin – henkilöihin tai yrityksiin ja niiden määräysvallassa asetuksen (EY) N:o 139/2004 3 artiklan mukaisesti oleviin yrityksiin –, joiden hallussa on edellisenä vuonna ollut alle 10 prosenttia yhteenliitäntäpisteen keskimääräisestä kapasiteetista.

6.

Sellaisissa yhteenliitäntäpisteissä, joissa on käytössä 3 kohdan mukainen kiinteän kapasiteetin seuraavan päivän ”käytä tai menetä” -mekanismi, kansallinen sääntelyviranomainen tekee arvioinnin sen suhteesta 2.2.2 kohdan mukaiseen ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmään; kansallinen sääntelyviranomainen voi tämän perusteella päättää olla soveltamatta 2.2.2 kohtaa kyseisiin yhteenliitäntäpisteisiin. Tällaisesta päätöksestä on ilmoitettava viipymättä virastolle ja komissiolle.

7.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää ottaa 3 kohdan mukaisen kiinteän kapasiteetin seuraavan päivän ”käytä tai menetä” -mekanismin käyttöön tietyssä yhteenliitäntäpisteessä. Ennen tällaista päätöstä kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava naapurijäsenvaltioiden kansallisia sääntelyviranomaisia. Päätöstään tehdessään kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon naapurijäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten lausunnot.

1.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on edellytettävä, että siirtoverkonhaltija vetää osittain tai kokonaan verkon käyttäjältä takaisin tietyssä yhteenliitäntäpisteessä järjestelmällisesti alikäytetyn sopimusperusteisen kapasiteetin, kun kyseinen käyttäjä ei ole myynyt tai tarjonnut kohtuullisin ehdoin käyttämätöntä kapasiteettiaan ja kun muut verkon käyttäjät ovat pyytäneet kiinteää kapasiteettia. Sopimusperusteinen kapasiteetti katsotaan järjestelmällisesti alikäytetyksi erityisesti, jos

2.

Kiinteän kapasiteetin seuraavan päivän ”käytä tai menetä” -mekanismin käyttöä ei katsota perusteeksi, joka estäisi 1 kohdan soveltamisen.

3.

Kapasiteetin takaisinvetämisen seurauksena verkon käyttäjä menettää sopimusperusteisen kapasiteettinsa osittain tai kokonaan tietyksi ajanjaksoksi tai jäljellä olevan tosiasiallisen sopimuskauden ajaksi. Kapasiteettisopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet pysyvät verkon käyttäjällä siihen saakka, kunnes siirtoverkonhaltija on jakanut kapasiteetin edelleen toiselle käyttäjälle, ja niiltä osin kuin siirtoverkonhaltija ei ole jakanut kyseistä kapasiteettia edelleen.

4.

Siirtoverkonhaltijan on säännöllisesti toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikki tarvittavat tiedot, jotta tämä voi seurata sitä, missä määrin sellainen sopimusperusteinen kapasiteetti on käytössä, jota koskevan sopimuksen tosiasiallinen sopimuskausi on yli vuosi tai jonka käyttö jakautuu vähintään kahdelle vuodelle jakautuville toistuville vuosineljänneksille.”

a)

korvataan e alakohta seuraavasti:

b)

Lisätään h alakohta seuraavasti:

”h)

tieto vähintään kuukauden mittaisia kiinteän kapasiteetin tuotteita koskevista hylätyistä oikeudellisesti pätevistä pyynnöistä, mukaan luettuna hylättyjen pyyntöjen lukumäärä ja pyydetyt kapasiteettimäärät, ja

i)

huutokauppojen osalta tieto siitä, onko yli yhden kuukauden mittaisia kiinteän kapasiteetin tuotteita myyty rajahintaa korkeammalla hinnalla ja milloin tämä on tapahtunut,

j)

tieto siitä, onko ilmennyt tilannetta, jossa tavanomaisessa jakamisprosessissa ei ole ollut lainkaan tarjolla kestoltaan vähintään yhden kuukauden mittaista kiinteän kapasiteetin tuotetta,

k)

kokonaiskapasiteetti, joka on saatu tarjolle soveltamalla 2.2.2, 2.2.3, 2.2.4 ja 2.2.5 kohdassa säädettyjä ylikuormituksen hallintamenettelyjä, jaoteltuna käytettyjen eri ylikuormituksen hallintamenettelyjen mukaan,

l)

h–k alakohtaa sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2013.”