(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, vahvisti asetuksella (EU) N:o 115/2012 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen tasoitustullin käyttöönoton Intiasta, jäljempänä ’Intia’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa.

(2)

Menettely käynnistettiin 13 päivänä toukokuuta 2011 (3), koska European Industrial Fasteners Institute (EIFI), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt 31 päivänä maaliskuuta 2011 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2008 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisesti huomautuksensa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(6)

Tämän jälkeen kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin päättää Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuontia koskeva tukien vastainen menettely ja vapauttaa väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(7)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli esitti uudelleen huomautuksensa, jotka koskivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22 ja 23 kappaleessa esitettyä tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää, ja väitti, että tietyt tuotelajit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tässä tutkimuksessa.

(8)

Tutkimuksessa on kuitenkin vahvistettu, että nämä erilaiset tuotelajit sisältyvät tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kuvaukseen, että niillä on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötavat ja että ne sen vuoksi kuuluvat samaan tuoteluokkaan. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(9)

Koska muita huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22–23 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(10)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa viitattiin seuraaviin järjestelmiin, joihin väitettiin sisältyvän tukien myöntämistä:

(11)

Unionin tuotannonala asetti kyseenalaiseksi, oliko komissio jättänyt huomiotta eräitä tukiohjelmia, minkä perusteella se uskoi, että Intian tuottajien saamien tukien määrää oli aliarvioitu.

(12)

Vastauksena tähän todetaan, että valitukseen sisältyi suuri määrä kansallisia ja alueellisia tukijärjestelmiä, jotka sisällytettiin vientiä harjoittaville Intian tuottajille suunnattuun kyselylomakkeeseen ja joita komissio tutki. Kuitenkin ainoastaan edellä 10 kappaleessa lueteltujen järjestelmien osalta voitiin todeta, että tutkitut otokseen kuuluneet vientiä harjoittavat tuottajat olivat saaneet tukea.

(13)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–27 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(14)

FPS-järjestelmää ja sähköverosta vapauttamista koskevista havainnoista ei esitetty huomautuksia. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat esittivät yksityiskohtaisia huomautuksia DEPBS-, AAS-, EPCGS- ja ECS-järjestelmistä. Suurin osa huomautuksista koski tukimäärien laskentaa, ja joidenkin huomautusten seurauksena laskelmiin tehtiin pieniä mukautuksia. Huomautukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet näitä järjestelmiä koskeviin yleisiin päätelmiin, jotka näin ollen vahvistetaan. Myös EOUS-järjestelmää koskevia huomautuksia esitettiin. Kun otetaan huomioon EOUS-järjestelmää koskevien huomautusten vaikutukset, jotka esitetään tiivistetysti jäljempänä 13–19 kappaleessa, muiden edellä mainittuja neljää järjestelmää koskevien huomautusten yksityiskohtainen esittäminen ei ole tarpeen.

(15)

Kuten myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.5 jaksossa todettiin, on syytä muistaa, että ulkomaankauppapolitiikkaa vuosina 2009–2014 käsittelevässä asiakirjassa asetetaan vientiin suuntautuneille yksiköille (Export Oriented Unit, EOU) olennainen velvoite saavuttaa nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava tuontituotteiden kokonaisarvoa suurempi. Periaatteessa kaikki yritykset, jotka sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa, voidaan perustaa EOUS-järjestelmän mukaisesti. Vientiin suuntautuneen yksikön aseman saaneilla yrityksillä on vastaavasti oikeus tiettyihin etuihin, jotka luetellaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappaleessa. Nämä edut ovat Intian hallituksen myöntämää perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea, ja niistä koituu etua vientiin suuntautuneille yksiköille. Ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(16)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin, ettei EOUS-järjestelmää voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa h ja i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen tiukkojen sääntöjen mukainen. On totta, ettei ole voitu vahvistaa, että Intian viranomaiset olisivat soveltaneet tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta ja/tai liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (ks. perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta sen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Käytössä olevalla tarkistusjärjestelmällä valvotaan nettovaluutta-ansioita koskevaa velvoitetta eikä tuonnin kulutusta suhteessa vietyjen tuotteiden tuotantoon.

(17)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ei esitetty merkittäviä väitteitä, joissa olisi vastustettu edellä kuvattuja EOUS-järjestelmän ominaisuuksia, etenkään tehokkaan tarkistusjärjestelmän puutteen ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollisuuden osalta. Sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–81 kappaleessa esitetyt EOUS-järjestelmää koskevat päätelmät vahvistetaan.

(18)

Ainoa otokseen kuulunut osapuoli, jolla oli vientiin suuntautuneen yksikön asema, oli Viraj Profiles Limited, jäljempänä ’Viraj’. Tälle tuottajalle alustavassa vaiheessa määritelty EOU-tukiprosentti oli 2,73 prosenttia, kun kokonaistukiprosentti oli 3,2 prosenttia. Virajin osuus Intiasta unioniin suuntautuvan viennin määrästä oli 87 prosenttia.

(19)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 kappaleessa jo todettiin, Viraj esitti yksityiskohtaisia huomautuksia järjestelmästä. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että järjestelmän mukaisesti laskettu tuki ei olisi perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukainen, sillä kyseisen kohdan mukaan tasoitustullin määrä ei saa ylittää tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan, yrityksen todella saaman tuen määrää. Se väitti, että tämän vuoksi yrityksen kokonaistukiprosentti olisi alle 2 prosenttia eli alle vähimmäistason. Yritys toimitti väitteensä tueksi yksityiskohtaisia tilinpitotietoja.

(20)

Väite analysoitiin asianmukaisesti. Virajin toimittamat yksityiskohtaiset tilinpitotiedot voitiin yhdistää tarkastuskäynnin aikana tarkastettuihin tilinpitotietoihin, ja tiedot osoittavat, että yrityksen tutkimusajanjakson aikana saaman, tasoitustullin mahdollistavan etuuden määrä on todellakin yliarvioitu. Sen vuoksi Virajiin sovellettava tasoitustulli on laskettu uudelleen.

(21)

Virajin EOU-tukiprosentti laskettiin näin ollen uudelleen, ja sen määräksi vahvistetaan 0,44 prosenttia. Kun otetaan huomioon eri tukiprosentit – EPCGS (uuden laskelman mukaan 0,05 %), ECS (uuden laskelman mukaan 0,12 %) ja sähköverosta vapauttaminen (0,09 %) – Virajin kokonaistukiprosentiksi vahvistettiin 0,7 prosenttia, joka jää alle vähimmäistason.

(22)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen unionin tuotannonala esitti huomautuksia, joiden mukaan Virajin saamia EOUS-etuuksia koskevat uudet laskelmat olivat perusteettomia ja virheellisiä. Se väitti, että komission analyysi oli puutteellinen ja epäjohdonmukainen siihen nähden, miten toimielimet yleensä käyttävät tasoitustulleja tämän järjestelmän osalta, eikä siinä myöskään otettu huomioon muita mahdollisia skenaarioita, joiden mukaan Viraj olisi voinut käyttää tullista vapautetun tuonnin epäasianmukaisesti. Lisäksi unionin tuotannonala väitti, että koska Viraj esitti alustavia päätelmiä koskevat ei-luottamukselliset huomautuksensa myöhässä, unionin tuotannonalan oikeutta puolustautua loukattiin vakavalla tavalla.

(23)

Virajin tukimarginaalia koskevan uuden laskelman osalta on syytä tarkentaa, että tämä vientiä harjoittava tuottaja oli osoittanut, että vahvistettu alustava tasoitustulli ylitti sen tosiasiallisesti saaman, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän. Yritys todisti, että mahdollisesti vältettävien tullien määrä oli alustavassa laskelmassa yliarvioitu, ja sen vuoksi määrä oli korjattava lopullisessa laskelmassa. Olisi ollut perusasetuksen 3 artiklan vastaista ottaa käyttöön tasoitustoimenpiteitä tiettyjen rahoitustukien vuoksi, joiden osalta voidaan selkeästi ja epäilyksettä katsoa, ettei niistä ole etua Virajille. Tiettyjen tapahtumien osalta katsotaan kuitenkin, että järjestelmästä on myönnetty kyseiselle yritykselle erityistukia, joiden vuoksi olisi otettava käyttöön tasoitustoimenpiteitä. Tämä lähestymistapa on näin ollen täysin johdonmukainen sen kanssa, kuinka toimielimet ovat aiemmin ottaneet käyttöön tätä järjestelmää koskevia tasoitustoimenpiteitä. Sen vuoksi EOUS-tukimarginaalin tarkistaminen on täysin perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaista.

(24)

Unionin tuotannonalan puolustautumisoikeuden väitetyn loukkaamisen osalta on syytä huomata, että EOUS-tukilaskelmaa koskevat Virajin huomautukset sisältyivät myös kahteen avoimeen asiakirjaan, jotka oli esitetty ennen alustavien toimenpiteiden käyttöönottoa, sekä kahteen myöhemmin esitettyyn avoimeen asiakirjaan. Ensimmäinen ja tärkein tätä kysymystä koskeva asiakirja, jonka vuoksi komissio tarkasteli asiaa perusteellisesti ja harkitsi kantaansa uudelleen, oli esitetty joulukuussa 2011, ja siihen viitattiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 kappaleessa. Kaikki edellä mainitut asiakirjat oli viipymättä sisällytetty asianomaisten osapuolten saatavilla olevaan tiedostoon. Huomautuksissa, jotka Viraj esitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, pelkästään vedettiin yhteen aiemmissa asiakirjoissa esitetty näkemys. Vaikka Viraj todellakin esitti alustavia päätelmiä koskevien huomautustensa avoimen version myöhäisessä vaiheessa, komissio asetti sen viipymättä unionin tuotannonalan saataville, ja unionin tuotannonalalle annettiin lisäaikaa sitä koskevien huomautusten esittämiseen.

(25)

Edellä esitetyn perusteella unionin tuotannonalan väitteet oli hylättävä.

(26)

Esitettiin myös huomautuksia, jotka koskivat tukimarginaalin laskentaa otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta sekä jäännöstukimarginaalin laskentaa. Lisäksi ainoa yksilöllistä tarkastelua hakenut vientiä harjoittava tuottaja vaati edelleen, että sen pyyntöön olisi vastattava. Kun otetaan huomioon jäljempänä esitetyt syy-yhteyttä koskevat päätelmät, näihin kysymyksiin ei kuitenkaan tarvitse esittää lopullista kantaa.

(27)

Koska unionin tuotannosta ja tuotannonalasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–123 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(28)

Koska alustavista päätelmistä ja unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–130 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(29)

Yksi osapuoli väitti, että Intiasta peräisin olevan tuonnin hintojen kehityksen ja hinnan alittavuuden alustava analysointi keskimääräisten hintojen perusteella oli harhaanjohtavaa, koska analyysissä ei oteta huomioon tuotevalikoiman vuotuisia muutoksia tarkastelujaksolla.

(30)

Tältä osin on syytä huomata, että tietoja tuotelajikohtaisista hinnoista on saatavilla ainoastaan tutkimusajanjaksolta, jonka osalta vientiä harjoittavia tuottajia ja unionin tuottajia pyydetään toimittamaan yksityiskohtaiset luettelot myyntitapahtumista kyselylomakevastauksissaan. Koska muilta tarkastelujakson vuosilta ei ole tuotelajikohtaisia tietoja, tuontihintojen kehitystä voidaan analysoida mielekkäällä tavalla ainoastaan keskimääräisten hintojen perusteella. On myös huomattava, että kyseinen osapuoli ei esittänyt näyttöä osoittaakseen, miksi tuontihintojen kehitystä koskeva analyysi olisi harhaanjohtava. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(31)

Hintojen alittavuuden osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa todetaan seuraavaa: jotta voitiin määrittää hinnan alittavuus tutkimusajanjaksolla, verrattiin otokseen kuuluvien unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Intiasta tulevasta tuonnista ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty cif-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(32)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa lisäksi todetaan, hintavertailu tehtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Sen vuoksi hinnan alittavuutta koskeva osapuolen väite hylättiin.

(33)

Koska muita huomautuksia asianomaisesta maasta tulevasta tuonnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–135 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(34)

Yksi osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetty, unionin tuotannonalan tuotannon vähenemistä koskeva analyysi oli harhaanjohtava, ja esitti, että tuotantomäärien pienenemistä olisi tarkasteltava ottaen huomioon unionin tuotannonalan käyttämätön kapasiteetti, joka oli myös laskussa tarkastelujaksolla.

(35)

Tutkimus osoitti, että tuotannon lasku tapahtui yhtäaikaisesti myynnin laskun ja varastojen kasvun kanssa. Tilanne johti siihen, että eräät unionin tuottajat sulkivat joitakin tuotantolinjoistaan, mikä selittää kapasiteetin käyttöasteen laskun. Tämän vuoksi osapuolen esittämä väite hylättiin.

(36)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–138 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(37)

Koska unionin tuotannonalan myyntimäärien ja markkinaosuuden kehityksestä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(38)

Koska kasvua koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(39)

Koska työllisyyttä koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 ja 142 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(40)

Koska unionin keskimääräisiä yksikköhintoja koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 144 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(41)

Koska kannattavuutta, kassavirtaa, investointeja, sijoitetun pääoman tuottoa ja pääoman saantia koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145–148 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(42)

Yksi osapuoli vaati komissiota esittämään varastojen kehitystä tarkastelujaksolla kuvaavat luvut indeksoimattomina väittäen, että indeksoinnin vuoksi se ei voinut esittää vaikuttavia huomautuksia tai arvioida varastojen tasoa prosentteina unionin tuotannonalan myynnistä.

(43)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127 kappaleessa selvitetään, luottamuksellisuuden vuoksi tietyt mikroindikaattorit, muun muassa varastoja koskevat indikaattorit, on indeksoitu. Unionin tuotannonalan loppuvarastojen indeksointi taulukossa 10 antaa joka tapauksessa kohtuullisen käsityksen varastojen kehityksestä tarkastelujaksolla. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(44)

Koska varastoja koskevia muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(45)

On muistettava, että suurimman intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta todettiin, että sen vienti ei ollut tuettua; tämän tuottajan osuus intialaisesta viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 87 prosenttia. Tuetun tuonnin osuus oli näin ollen 13 prosenttia Intiasta unioniin viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismäärästä. Kun otetaan huomioon Intiasta tulevan tuetun tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten tukimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan voidaan pitää vähäpätöisenä.

(46)

Tutkimus vahvisti, että useimpien vahinkoindikaattorien kehityssuuntaus oli laskeva tarkastelujaksolla. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151–153 kappaleessa esitetyt päätelmät siitä, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(47)

Perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko Intiasta peräisin oleva tuettu tuonti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Tuetun tuonnin lisäksi tutkittiin muut tiedossa olevat tekijät, jotka saattoivat aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa unionin tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon ei katsottaisi johtuvan tuetusta tuonnista.

(48)

Kuten edellä 18–21 kappaleessa selitettiin, suurimman intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tukimarginaalin todettiin olevan vähäinen perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja sen vuoksi tämän tuottajan vientiä ei pidetä tuettuna tässä tutkimuksessa; tämän viejän osuus Intiasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli 87 prosenttia. Näin ollen vain 13 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Intiasta unioniin oli tuettua tutkimusajanjaksolla. Tämän tuetun tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 2 prosenttia.

(49)

Tutkimuksen mukaan unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 9 prosenttia, mutta unionin tuotannonalan myyntimäärä pieneni 14 prosenttia ja markkinaosuus 21 prosenttia.

(50)

Havaittiin, että tuetun tuonnin keskimääräiset tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat unionin markkinoilla. Ne olivat kuitenkin noin 12 prosenttia korkeammat kuin sen intialaisen yrityksen hinnat, jonka tuonti ei ollut tuettua.

(51)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että sillä pienellä tuontimäärällä, joka on tuotu Intiasta tuetusti ja jonka hinnat ovat olleet korkeammat kuin ilman tukia tapahtuneen tuonnin, on ollut korkeintaan hyvin rajallinen, jopa olematon, vaikutus unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemiseen.

(52)

Intiasta tulevan tuonnin kokonaismäärä kasvoi tarkastelujaksolla voimakkaasti, 65 prosenttia, mikä kasvatti Intian markkinaosuuden 12,1 prosentista 18,3 prosenttiin. Kuten edellä on todettu, ilman tukea tapahtuvan tuonnin osuus oli 87 prosenttia Intian kokonaisvientimäärästä tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 15 prosentin markkinaosuutta tutkimusajanjaksolla, kun taas Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin markkinaosuus samalla ajanjaksolla oli 2 prosenttia.

(53)

Intian tuontihinnat laskivat kokonaisuudessaan 9 prosenttia tarkastelujaksolla ja olivat koko ajan matalammat kuin muualta maailmasta tulevan tuonnin hinnat ja unionin tuotannonalan myyntihinnat. On kuitenkin huomionarvoista, että kuten johdanto-osan 50 kappaleessa todetaan, ilman tukea tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat paljon merkittävämmin kuin tuetun tuonnin hinnat.

(54)

Koska huomautuksia muista kolmansista maista tulevasta tuonnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161–165 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(55)

Koska talouskriisin vaikutuksista unionin tuotannonalan kärsimään vahinkoon ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166–169 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(56)

Koska huomautuksia otokseen valitun unionin tuotannonalan vientitoiminnasta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(57)

Edellä esitetty analyysi osoitti, että Intiasta matalilla hinnoilla tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Havaittiin myös, että kyseinen tuonti tapahtui jatkuvasti hintoihin, jotka alittivat unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamat hinnat.

(58)

Koska suurimman intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka osuus Intian viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 87 prosenttia, vienti unioniin ei ollut tuettua, syy-yhteyttä tuetun tuonnin, jonka osuus oli vain 13 prosenttia Intiasta viedystä kokonaismäärästä, ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välillä ei voida riittävällä tavalla vahvistaa. Ei voida siis väittää, että Intiasta tapahtunut tuettu vienti olisi aiheuttanut unionin tuotannonalan kärsimän vahingon, koska kyseinen vienti oli määrältään rajallista, sen markkinaosuus oli erittäin pieni (2 %) ja sen hinnat olivat keskimäärin 12 prosenttia korkeammat kuin ilman tukia tapahtuneessa tuonnissa.

(59)

Kun analysoitiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kuten ilman tukia tapahtunut tuonti, muista kolmansista maista tullut tuonti, talouskriisi ja otokseen valitun unionin tuotannonalan vientitoiminta, havaittiin, että unionin tuotannonalan kärsimä vahinko näyttää johtuvan ilman tukia Intiasta tapahtuvasta tuonnista, jonka osuus oli 87 prosenttia Intian koko viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla ja joka tapahtui tuettua tuontia huomattavasti matalampiin hintoihin.

(60)

Koska tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välillä ei ole merkittävää syy-yhteyttä, katsotaan, että tasoitustoimenpiteet ovat tarpeettomia ja tämä tukien vastainen menettely olisi päätettävä perusasetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(61)

Valituksen tekijälle ja muille asianomaisille osapuolille tiedotettiin asiasta ja annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Saadut huomautukset eivät muuttaneet päätelmää, että tämä tukien vastainen menettely olisi päätettävä,