Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32011R0725

    Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 725/2011, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2011 , henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä vähentävien innovatiivisten teknologioiden hyväksymis- ja sertifiointimenettelystä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 mukaisesti ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

    EUVL L 194, 26.7.2011, p. 19–24 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)

    Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 02/01/2024; Kumoaja 32023R2767

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2011/725/oj

    26.7.2011   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 194/19


    KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 725/2011,

    annettu 25 päivänä heinäkuuta 2011,

    henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä vähentävien innovatiivisten teknologioiden hyväksymis- ja sertifiointimenettelystä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 mukaisesti

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    EUROOPAN KOMISSIO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

    ottaa huomioon päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdan,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Uusien ja edistyksellisten hiilidioksidipäästöjä vähentävien ajoneuvoteknologioiden kehittämisen ja pikaisen käyttöönoton edistämiseksi, asetuksessa (EY) N:o 443/2009 säädetään valmistajien ja laitetoimittajien mahdollisuudesta hakea hyväksyntää tietyille innovatiivisille teknologioille, joiden avulla voidaan vähentää henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää ne perusteet, joiden mukaisesti määritetään, mitä teknologioita mainitun asetuksen perusteella voidaan pitää ekoinnovaatioina.

    (2)

    Asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan ekoinnovaatioina ei pidetä teknologioita, jotka ovat osa Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset 7 päivänä helmikuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa (2) sekä kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten 7 päivänä helmikuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa (3) esitettyä unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja joita säännellään unionin lainsäädännöllä, eikä muita teknologioita, jotka ovat pakottavia unionin lainsäädännön nojalla. Näitä teknologioita ovat rengaspaineen seurantajärjestelmät, renkaiden vierintävastus ja vaihteen vaihdon ilmaisimet, jotka kuuluvat moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 (4) soveltamisalaan sekä renkaiden vierintävastuksen osalta on mainittava renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1222/2009 (5).

    (3)

    Teknologiaa, joka on jo jonkin aikaa ollut markkinoilla yleisesti saatavilla, ei voida pitää asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklassa tarkoitettuna innovatiivisena teknologiana, eikä sitä sen vuoksi tulisi pitää ekoinnovaationa. Jotta voidaan luoda oikeanlaisia kannustimia, olisi aiheellista rajoittaa teknologian markkinaosuuden taso asetuksen (EY) N:o 443/2009 11 artiklan 4 kohdassa määritellyn pienimuotoisen tuotannon segmentin markkinaosuuden tasoon ja käyttää viitevuotena vuotta 2009. Näitä kynnysarvoja olisi tarkistettava viimeistään vuonna 2015.

    (4)

    Jotta voidaan edistää teknologioita, joilla henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää mahdollisimman paljon, ja erityisesti innovatiivisten käyttövoimateknologioiden kehittämistä, vain sellaisia teknologioita olisi pidettävä ekoinnovaatioina, jotka ovat ajoneuvon kuljetustehtävän kannalta olennaisia ja parantavat osaltaan merkittävästi ajoneuvon kokonaisenergiankulutusta. Teknologioita, jotka eivät ole tämän tarkoituksen kannalta olennaisia tai joilla pyritään lisäämään kuljettajan tai matkustajien matkustusmukavuutta, ei tulisi ottaa huomioon.

    (5)

    Hakemuksia voivat asetuksen (EY) N:o 443/2009 mukaan jättää sekä valmistajat että laitetoimittajat. Hakemukseen olisi liitettävä tarvittavaa näyttöä siitä, että kaikki kelpoisuusperusteet täyttyvät, mukaan lukien menetelmä, jolla mitataan innovatiivisen teknologian avulla saavutettavia hiilidioksidisäästöjä.

    (6)

    Olisi oltava mahdollista mitata ekoinnovaation avulla saavutettavia hiilidioksidisäästöjä riittävällä tarkkuudella. Tämä tarkkuus voidaan saavuttaa vain, jos säästöt ovat vähintään 1 g CO2/km.

    (7)

    Jos teknologian avulla saavutettavat hiilidioksidisäästöt riippuvat kuljettajan ajotavasta tai muista tekijöistä, jotka eivät ole hakijan hallittavissa, kyseistä teknologiaa ei periaatteessa tulisi pitää ekoinnovaationa, paitsi jos keskimääräisestä ajotavasta voidaan tehdä todennettavia oletuksia vankkojen ja riippumattomien tilastotietojen perusteella.

    (8)

    Standarditestisykli, jota käytetään ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen mittaamiseen tyyppihyväksynnän yhteydessä, ei osoita kaikkia säästöjä, jotka tiettyjen teknologioiden avulla voidaan saavuttaa. Jotta innovointia varten voidaan luoda oikeanlaisia kannustimia, laskettaessa kokonaishiilidioksidisäästöjä olisi otettava huomioon vain sellaiset säästöt, jotka eivät kuulu standarditestisyklin piiriin.

    (9)

    Hiilidioksidisäästöjen osoittamiseksi olisi vertailtava toisiinsa saman ajoneuvon ekoinnovaatiolla varustetun ja varustamattoman yksilön hiilidioksidipäästöjä. Käytettävän testimenetelmän olisi tuotettava todennettavia, toistettavia ja vertailukelpoisia mittaustuloksia. Tasapuolisten toimintaolosuhteiden varmistamiseksi ja todenmukaisemman ajosyklin puuttuessa olisi yhteisenä viitekohtana käytettävä ajomalleja, jotka sisältyvät moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta 18 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 (6) tarkoitettuun uuteen eurooppalaiseen testisykliin. Testimenetelmän olisi perustuttava alustadynamometrillä tehtäviin mittauksiin taikka mallinnukseen tai simulaatioon, kun tällaiset menetelmät ovat antavat parempia ja tarkempia tuloksia.

    (10)

    Komission olisi annettava ohjeita hakemuksen laatimisesta ja testimenetelmistä ja päivitettävä niitä säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon hakemusten arvioinnista saatu kokemus.

    (11)

    Hakemukseen olisi asetuksen (EY) N:o 443/2009 mukaisesti liitettävä riippumattoman ja sertifioidun elimen laatima todentamisraportti. Tällaisen elimen olisi oltava puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/46/EY (7) tarkoitettu luokan A tai luokan B tutkimuslaitos. Jotta voidaan varmistaa elimen riippumattomuus, mainitun direktiivin 41 artiklan 6 kohdan mukaisesti nimettyjä tutkimuslaitoksia ei tulisi pitää tässä asetuksessa tarkoitettuina riippumattomina ja sertifioituina eliminä. Elimen olisi todentamisraportin lisäksi toimitettava asiaankuuluvaa näyttöä siitä, että se on riippumaton hakijasta.

    (12)

    Yksittäisten ajoneuvojen hiilidioksidisäästöjen rekisteröinnin ja seurannan tehokkuuden varmistamiseksi säästöt olisi sertifioitava ajoneuvon tyyppihyväksynnän yhteydessä ja kokonaissäästöt olisi sisällytettävä vaatimustenmukaisuustodistukseen direktiivin 2007/46/EY mukaisesti.

    (13)

    Komissiolla olisi oltava mahdollisuus todentaa yksittäisten ajoneuvojen sertifioidut kokonaissäästöt tapauskohtaisesti. Jos on ilmeistä, että sertifioidut säästöt eivät vastaa säästöjä, jotka ovat tulosta päätöksestä antaa teknologialle ekoinnovaatiohyväksyntä, komission olisi keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä laskettaessa voitava olla ottamatta sertifioituja hiilidioksidisäästöjä huomioon. Valmistajalle olisi kuitenkin annettava määräaika, johon mennessä se voi osoittaa, että sertifioidut arvot ovat paikkansapitävät.

    (14)

    Jotta voidaan varmistaa hakumenettelyn avoimuus, olisi asetettava yleisesti saataville tiivistetyt tiedot hakemuksista, joilla innovatiivisille teknologioille ja testimenetelmille haetaan hyväksyntää. Hyväksytyt testimenetelmät olisi asetettava yleisesti saataville. Yleiseen oikeuteen tutustua asiakirjoihin olisi tarvittaessa voitava soveltaa poikkeuksia, joista säädetään Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (8).

    (15)

    Asetuksen (EY) N:o 443/2009 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että hiilidioksidipäästöjen tarkistetun mittausmenettelyn soveltamispäivästä alkaen innovatiivisia teknologioita ei enää hyväksytä mainitussa asetuksessa säädettyä menettelyä noudattaen. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen ekoinnovaatioita koskevien hyvitysten asianmukainen asteittainen poistaminen, tätä asetusta olisi tarkasteltava uudelleen viimeistään vuonna 2015.

    (16)

    Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

    1 artikla

    Kohde

    Tässä asetuksessa vahvistetaan menettely, jota on noudatettava haettaessa arviointia, hyväksymistä ja sertifiointia sellaisille innovatiivisille tekniikoille, joiden avulla voidaan vähentää henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklan mukaisesti.

    2 artikla

    Soveltamisala

    1.   Innovatiivisena teknologiana ei pidetä teknologiaa, joka kuuluu seuraavien asetuksen (EY) N:o 443/2009 1 artiklassa tarkoitetun kokonaisvaltaisen lähestymistavan kattamien toimenpiteiden soveltamisalaan:

    a)

    ilmastointilaitteiden tehokkuutta parantavat toimenpiteet;

    b)

    asetuksen (EY) N:o 661/2009 soveltamisalaan kuuluvat rengaspaineen seurantajärjestelmät;

    c)

    asetuksen (EY) N:o 661/2009 ja asetuksen (EY) N:o 1222/2009 soveltamisalaan kuuluva renkaiden vierintävastus;

    d)

    asetuksen (EY) N:o 661/2009 soveltamisalaan kuuluvat vaihteen vaihdon ilmaisimet;

    e)

    biopolttoaineiden käyttö.

    2.   Teknologian osalta voidaan tehdä tämän asetuksen nojalla hakemus, edellyttäen että se täyttää seuraavat edellytykset:

    a)

    teknologia on asennettu enintään 3 prosenttiin kaikista vuonna 2009 rekisteröidyistä uusista henkilöautoista;

    b)

    teknologia liittyy ajoneuvon tehokkaan toiminnan kannalta olennaisiin tekijöihin ja on yhteensopiva direktiivin 2007/46/EY kanssa.

    3 artikla

    Määritelmät

    Asetuksen (EY) N:o 443/2009 2 ja 3 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

    a)

    ”innovatiivisella teknologialla” teknologiaa tai teknologioiden yhdistelmää, jolla on samankaltaisia teknisiä piirteitä ja ominaisuuksia, jonka osalta voidaan osoittaa hiilidioksidisäästöt käyttäen yhtä testimenetelmää ja jossa kukin yhdistelmän muodostavista yksittäisistä teknologioista kuuluu 2 artiklassa määritettyyn soveltamisalaan;

    b)

    ”laitetoimittajalla” innovatiivisen teknologian valmistajaa, joka vastaa tuotannon vaatimustenmukaisuudesta tai sen valtuuttamaa edustajaa unionissa taikka maahantuojaa;

    c)

    ”hakijalla” valmistajaa tai laitetoimittajaa, joka jättää hakemuksen, jolla innovatiiviselle teknologialle haetaan ekoinnovaatiohyväksyntää;

    d)

    ”ekoinnovaatiolla” innovatiivista teknologiaa testimenetelmineen, jonka komissio on hyväksynyt tämän asetuksen mukaisesti;

    e)

    ”riippumattomalla ja sertifioidulla elimellä” direktiivin 2007/46/EY 41 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luokan A tutkimuslaitosta ja b alakohdassa tarkoitettua luokan B tutkimuslaitosta, joka täyttää mainitun direktiivin 42 artiklassa vahvistetut vaatimukset, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 41 artiklan 6 kohdan mukaisesti nimettyjä tutkimuslaitoksia.

    4 artikla

    Hakemukset

    1.   Hakemus, jolla innovatiiviselle teknologialle haetaan ekoinnovaatiohyväksyntää, on jätettävä komissiolle kirjallisena. Hakemus ja sen kaikki liiteasiakirjat on toimitettava myös sähköpostitse tai sähköisellä tietovälineellä taikka ladattava komission ylläpitämälle palvelimelle. Kirjalliseen hakemukseen on sisällytettävä liiteasiakirjojen luettelo.

    2.   Hakemuksessa on oltava:

    a)

    hakijan yhteystiedot;

    b)

    kuvaus innovatiivisesta teknologiasta ja siitä, miten se on asennettu ajoneuvoon, mukaan lukien näyttö siitä, että teknologia kuuluu 2 artiklassa määritettyyn soveltamisalaan;

    c)

    tiivistetty kuvaus innovatiivisesta teknologiasta, mukaan lukien tiedot, jotka osoittavat, että 2 artiklan 2 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät, ja tämän kohdan e alakohdassa tarkoitetusta testimenetelmästä. Tiivistetty kuvaus julkaistaan, kun hakemus jätetään komissiolle;

    d)

    arvio siitä, mihin ajoneuvoihin innovatiivinen teknologia voidaan tai on tarkoitus asentaa, ja siitä, miten suuria hiilidioksidipäästövähennyksiä kyseisen innovatiivisen teknologian avulla saavutetaan näissä ajoneuvoissa;

    e)

    menetelmä, jolla innovatiivisen teknologian avulla saavutettavat hiilidioksidipäästövähennykset osoitetaan, tai jos komissio on jo hyväksynyt tämän menetelmän, mainita hyväksytystä menetelmästä;

    f)

    näyttö siitä, että

    i)

    innovatiivisen teknologian avulla saavutettavat päästövähennykset täyttävät 9 artiklan 1 kohdassa määritellyn kynnysarvon ottaen huomioon teknologian mahdollinen heikentyminen ajan kuluessa,

    ii)

    innovatiivinen teknologia ei kuulu asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun hiilidioksidimittausten standarditestisyklin piiriin, siten kuin tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa täsmennetään,

    iii)

    hakija on vastuussa innovatiivisen teknologian avulla saavutettavista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä, siten kuin 9 artiklan 3 kohdassa täsmennetään;

    g)

    riippumattoman ja sertifioidun elimen laatima todentamisraportti, kuten 7 artiklassa täsmennetään.

    5 artikla

    Verrokkiajoneuvo ja ekoinnovaatioajoneuvo

    1.   Hakijan on 8 artiklassa tarkoitettua hiilidioksidipäästöjen osoittamista varten nimettävä:

    a)

    ekoinnovaatioajoneuvo, joka varustetaan innovatiivisella teknologialla;

    b)

    verrokkiajoneuvo, jota ei varusteta innovatiivisella teknologialla mutta joka on muilta osin täysin samanlainen kuin ekoinnovaatioajoneuvo.

    2.   Jos hakija katsoo, että 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan osoittaa käyttämättä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua verrokkiajoneuvoa ja ekoinnovaatioajoneuvoa, hakemuksen on sisällettävä tarvittavat tiedot tämän päätelmän perustelemiseksi ja menetelmä, joka tuottaa vastaavat tulokset.

    6 artikla

    Testimenetelmä

    1.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla testimenetelmällä on voitava tuottaa todennettavia, toistettavia ja vertailukelpoisia tuloksia. Testimenetelmällä on voitava osoittaa innovatiivisesta teknologiasta saatava hiilidioksidipäästöhyöty reaaliolosuhteita vastaavalla ja tilastollisesti merkittävällä tavalla ja tarvittaessa ottaa huomioon vuorovaikutus muiden ekoinnovaatioiden kanssa.

    2.   Komissio julkaisee ohjeita 1 kohdassa tarkoitetut perusteet täyttävien testimenetelmien laatimisesta erilaisia mahdollisia innovatiivisia teknologioita varten.

    7 artikla

    Todentamisraportti

    1.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun todentamisraportin laatii riippumaton ja sertifioitu elin, joka ei saa olla osa hakijaa eikä muussa sidossuhteessa siihen.

    2.   Todentamisraporttia varten riippumattoman ja sertifioidun elimen on

    a)

    todennettava, että 2 artiklan 2 kohdassa täsmennetyt kelpoisuusperusteet täyttyvät;

    b)

    todennettava, että 4 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti toimitetut tiedot täyttävät 9 artiklassa vahvistetut perusteet;

    c)

    todennettava, että 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu testimenetelmä on tarkoituksenmukainen innovatiivisen teknologian avulla saatavien hiilidioksidisäästöjen sertifioimisen kannalta 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien ajoneuvojen osalta ja että se täyttää 6 artiklan 1 kohdassa täsmennetyt vähimmäisvaatimukset;

    d)

    todennettava, että innovatiivinen teknologia on yhteensopiva ajoneuvon tyyppihyväksynnälle asetettujen asiaankuuluvien vaatimusten kanssa;

    e)

    vakuutettava, että se täyttää tämän artiklan 1 kohdassa täsmennetyn vaatimuksen.

    3.   Riippumattoman ja sertifioidun elimen on hiilidioksidisäästöjen 11 artiklan mukaista sertifiointia varten laadittava valmistajan pyynnöstä raportti niiden erilaisten ekoinnovaatioiden välisestä vuorovaikutuksesta, joita ajoneuvotyyppiin, -varianttiin tai -versioon on asennettu.

    Raportissa on täsmennettävä, mitä hiilidioksidisäästöjä eri ekoinnovaatioiden avulla saadaan, ottaen huomioon vuorovaikutuksen merkitys.

    8 artikla

    Hiilidioksidipäästöjen osoittaminen

    1.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainittuja yksittäisiä ajoneuvoja edustavien ajoneuvojen osalta on osoitettava seuraavat hiilidioksidipäästöt:

    a)

    hiilidioksidipäästöt, jotka on saatu verrokkiajoneuvosta ja ekoinnovaatioajoneuvosta, joka on varustettu innovatiivisella teknologialla, ja jotka ovat tulosta 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun menetelmän soveltamisesta;

    b)

    hiilidioksidipäästöt, jotka on saatu verrokkiajoneuvosta ja ekoinnovaatioajoneuvosta, joka on varustettu innovatiivisella teknologialla, ja jotka ovat tulosta asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun standarditestisyklin soveltamisesta.

    Ensimmäisen kohdan a ja b alakohdan mukainen hiilidioksidipäästöjen osoittaminen on toteutettava testiolosuhteissa, jotka ovat täysin samat kaikille testeille.

    2.   Ajoneuvokohtaiset kokonaissäästöt ovat 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti osoitettujen päästöjen välinen erotus.

    Jos 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti osoitettujen päästöjen välillä on ero, erotus vähennetään 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti osoitetuista kokonaissäästöistä.

    9 artikla

    Kelpoisuusperusteet

    1.   Innovatiivisen teknologian avulla saavutettavan vähennyksen on oltava vähintään 1 g CO2/km. Tämän kynnysarvon katsotaan täyttyvän, kun 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti osoitetut innovatiivisen teknologian avulla saavutettavat kokonaissäästöt ovat vähintään 1 g CO2/km.

    2.   Jos innovatiivisen teknologian avulla saavutettavissa kokonaissäästöissä ei 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti oteta huomioon standarditestisyklin nojalla osoitettuja säästöjä, innovatiivisen teknologian ei katsota kuuluvan standarditestisyklin piiriin.

    3.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa innovatiivisen teknologian teknisessä kuvauksessa on annettava tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että teknologian kyky vähentää hiilidioksidia ei riipu sellaisista muuttujista tai valinnoista, jotka eivät ole hakijan hallittavissa.

    Jos kuvaus perustuu oletuksiin, oletusten on oltava todennettavissa ja perustuttava vankkoihin ja riippumattomiin tilastotietoihin, jotka tukevat niitä ja niiden sovellettavuutta kaikkialla unionissa.

    10 artikla

    Ekoinnovaatiohakemusten arviointi

    1.   Vastaanotettuaan ekoinnovaatiohakemuksen komissio julkaisee tiivistetyn kuvauksen innovatiivisesta teknologiasta ja 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun testimenetelmän.

    2.   Komissio arvioi hakemuksen, ja yhdeksän kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta hyväksyy innovatiivisen teknologian ekoinnovaatioksi yhdessä testimenetelmän kanssa, jollei vastalauseita esitetä teknologian kelpoisuudesta tai testimenetelmän asianmukaisuudesta.

    Päätöksessä hyväksyä innovatiivinen teknologia ekoinnovaatioksi on täsmennettävä tiedot, joita vaaditaan hiilidioksidisäästöjen sertifiointia varten tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti, jollei yleisön oikeudesta tutustua toimielinten asiakirjoihin koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 määriteltyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu.

    3.   Komissio voi vaatia ehdotettuun testimenetelmään muutoksia tai vaatia muun hyväksytyn testimenetelmän kuin hakijan ehdottaman testimenetelmän käyttöä. Hakijaa on kuultava ehdotetusta muutoksesta tai testimenetelmän valinnasta.

    4.   Arviointijaksoa voidaan pidentää viidellä kuukaudella, jos komissio katsoo, ettei hakemusta voida arvioida asianmukaisesti yhdeksän kuukauden arviointijakson aikana innovatiivisen teknologian tai siihen liittyvän testimenetelmän monimutkaisuuden taikka hakemuksen koon ja sisällön vuoksi.

    Komissio ilmoittaa hakijalle arviointijakson pidentämisestä 40 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

    11 artikla

    Ekoinnovaatioiden avulla saavutettavien hiilidioksidisäästöjen sertifiointi

    1.   Valmistajan, joka haluaa hyötyä keskimääräisten hiilidioksidipäästöjensä vähentymisestä täyttääkseen hiilidioksidipäästötavoitteensa ekoinnovaation avulla saavutettavilla hiilidioksidisäästöillä, on jätettävä direktiivissä 2007/46/EY tarkoitetulle hyväksyntäviranomaiselle EY-tyyppihyväksyntätodistusta koskeva hakemus sen ajoneuvon osalta, joka on varustettu ekoinnovaatiolla. Todistushakemuksessa on direktiivin 2007/46/EY 6 kohdassa määriteltyjen tarvittavat tiedot sisältävien asiakirjojen lisäksi mainittava päätös, jolla komissio hyväksyy ekoinnovaation tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

    2.   Ekoinnovaation avulla saavutettavat sertifioidut hiilidioksidisäästöt, jotka osoitetaan tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti, on täsmennettävä erikseen sekä tyyppihyväksyntäasiakirjoissa että vaatimustenmukaisuustodistuksessa direktiivin 2007/46/EY mukaisesti niiden testien perusteella, joita tutkimuslaitokset tekevät mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisesti, käyttäen hyväksyttyä testimenetelmää.

    Jos ekoinnovaation avulla saavutettavat hiilidioksidisäästöt jäävät tietyssä ajoneuvotyypissä, -variantissa tai -versiossa alle 9 artiklan 1 kohdassa täsmennetyn kynnysarvon, säästöjä ei sertifioida.

    3.   Jos ajoneuvoon on asennettu useampi kuin yksi ekoinnovaatio, hiilidioksidisäästöt on osoitettava erikseen kunkin ekoinnovaation osalta 8 artiklan 1 kohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti. Kunkin ekoinnovaation osalta tulokseksi saatujen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyjen säästöjen summa muodostaa kokonaishiilidioksidisäästöt kyseisen ajoneuvon sertifiointia varten.

    4.   Jos yhteen ajoneuvoon asennettujen erilaisten ekoinnovaatioiden välistä vuorovaikutusta ei voida sulkea pois, koska ne ovat luonteeltaan ilmeisen erilaisia, valmistajan on ilmoitettava tästä hyväksyntäviranomaiselle jättämässään hakemuksessa ja esitettävä riippumattoman ja sertifioidun elimen laatima raportti vuorovaikutuksen merkityksestä ekoinnovaatioiden avulla saavutettaville säästöille kyseisessä ajoneuvossa, kuten 7 artiklan 3 kohdassa säädetään.

    Jos kokonaissäästöt ovat tämän vuorovaikutuksen vuoksi alle 1 g CO2/km kerrottuna ekoinnovaatioiden lukumäärällä, laskettaessa kokonaissäästöjä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti otetaan huomioon ainoastaan ne ekoinnovaatioiden avulla saavutettavat säästöt, jotka täyttävät 9 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kynnysarvon.

    12 artikla

    Sertifiointien tarkistaminen

    1.   Komissio varmistaa, että yksittäisiä ajoneuvoja koskevia sertifiointeja ja hiilidioksidisäästöjä tarkistetaan tapauskohtaisesti.

    Jos komissio katsoo, että sertifioitujen hiilidioksidisäästöjen ja niiden säästöjen välillä, jotka se on todentanut käyttäen asianmukaista testimenetelmää tai -menetelmiä, on ero, se ilmoittaa tästä valmistajalle.

    Valmistaja voi 60 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta toimittaa komissiolle näyttöä sertifioitujen hiilidioksidisäästöjen paikkansapitävyydestä. Komission pyynnöstä on toimitettava 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu raportti erilaisten ekoinnovaatioiden välisestä vuorovaikutuksesta.

    2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua näyttöä ei toimiteta ilmoitetussa määräajassa tai jos komissio ei pidä näyttöä riittävänä, komissio voi päättää olla ottamatta sertifioituja hiilidioksidisäästöjä huomioon laskettaessa kyseisen valmistajan keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä seuraavalle kalenterivuodelle.

    3.   Valmistaja, jonka sertifioituja hiilidioksidisäästöjä ei enää oteta huomioon, voi hakea asianomaisille ajoneuvoille uutta sertifiointia 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

    13 artikla

    Tietojen julkistaminen

    Hakijan, joka pyytää tämän asetuksen nojalla jätettyjen tietojen käsittelemistä luottamuksellisina, on perusteltava, minkä takia jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettua poikkeusta on sovellettava.

    14 artikla

    Uudelleentarkastelu

    Tätä asetusta ja tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjä ekoinnovaatioita tarkastellaan uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

    15 artikla

    Voimaantulo

    Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

    Tehty Brysselissä 25 päivänä heinäkuuta 2011.

    Komission puolesta

    José Manuel BARROSO

    Puheenjohtaja


    (1)  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1.

    (2)  KOM(2007) 19 lopullinen.

    (3)  KOM(2007) 22 lopullinen.

    (4)  EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1.

    (5)  EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46.

    (6)  EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1.

    (7)  EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.

    (8)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.


    Top