29.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/57

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä1 päivänä huhtikuuta 2010 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn, jäljempänä ’tukimenettely’, vireillepanosta Intiasta, jäljempänä ’Intia’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa unioniin.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn, jäljempänä ’polkumyyntimenettely’, vireillepanosta Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa unioniin ja käynnisti erillisen tutkimuksen.

(3)

Tukimenettely pantiin vireille, kun Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (Eurofer), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt 15 päivänä helmikuuta 2010 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan, tässä tapauksessa yli 25 prosenttia, tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Ennen menettelyn vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Intian viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Tässä tapauksessa ei päästy molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun.

(5)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tehneille unionin tuottajille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(6)

Kaikkia niitä asiaan liittyviä osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Koska Intiassa oli runsaasti vientiä harjoittavia tuottajia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin tuen määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(8)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn vireillepanosta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisenä aikana osallistuneiden yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta.

(9)

Myös asiaan liittyviä Intian viranomaisia kuultiin edustavan otoksen valinnasta.

(10)

Yhteensä 22 vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan lukien etuyhteydessä olevien yritysten ryhmät Intiassa, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa. Näistä yhteistyössä toimineista yrityksistä tai ryhmistä 20 ilmoitti vieneensä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla. Otos valittiin näin ollen näiden 20:n vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajaryhmän toimittamien tietojen perusteella.

(11)

Kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa tai eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja ajoissa, katsottiin kieltäytyneen yhteistyöstä tutkimuksessa. Kun verrattiin tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia Eurostatin tuontitietoja ja tietoja, jotka yhteistyössä toimineet 20 yritystä ja yritysryhmää, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ilmoittivat tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin viedyistä määristä, voitiin todeta, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli erittäin korkea.

(12)

Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpaan edustavaan unioniin suuntautuneen viennin määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittiin kaksi yksittäistä yritystä ja yksi yritysryhmä, joka muodostui neljästä toisiinsa etuyhteydessä olevasta yrityksestä, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä unioniin on yhteensä yli 63 prosenttia.

(13)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, joka ei ollut mukana otoksessa, koska se ei täyttänyt perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia, pyysi yksilöllisen tukimarginaalin vahvistamista perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla ja vastasi kyselylomakkeeseen.

(14)

Otos siis rajoitettiin kohtuulliseen määrään yrityksiä, joita voitiin tutkia käytettävissä olevassa ajassa (ks. johdanto-osan 12 kappale). Yritykset, joita tarkasteltiin tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä, luetellaan johdanto-osan 22 kappaleessa. Ottaen huomioon yritysten toimitiloihin tehtävien tarkastuskäyntien lukumäärä katsottiin, että yksilöllinen tarkastelu olisi tarpeettoman vaivalloista ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa.

(15)

Sen vuoksi pääteltiin alustavasti, että pyyntöä yksilöllisestä tarkastelusta ei voida hyväksyä.

(16)

Koska unionin tuottajia on paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(17)

Kahdeksan valituksen tekijän lisäksi muita tuottajia ei ilmoittautunut eivätkä ne toimittaneet vireillepanoilmoituksessa pyydettyjä perustietoja tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolla. Näistä kahdeksasta valittiin neljän yrityksen otos niiden myyntimäärän edustavuuden, erilaisten tuotelajien ja sijainnin perusteella. Valituksen tekijää ja asiaan liittyviä tuottajia kuultiin otoksen valinnasta.

(18)

Otokseen valittujen neljän unionin tuottajan osuus unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 62 prosenttia.

(19)

Valituksessa esitettyjen tuojien suuren määrän vuoksi vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisen otantamenettelyn soveltamista tuojiin. Neljä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Koska ilmoittautuneita tuojia oli niin vähän, otantaa päätettiin olla soveltamatta.

(20)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakkeet lähetettiin näin ollen Intian viranomaisille, otokseen valituille vientiä harjoittaville intialaisille tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille, niille neljälle unionin tuojalle, jotka ilmoittautuivat otantamenettelyssä, ja kaikille käyttäjille, joita tutkimuksen tiedettiin koskevan.

(21)

Vastauksia saatiin Intian viranomaisilta, otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, yksilöllistä tarkastelua pyytäneeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, otokseen valituilta unionin tuottajilta sekä yhdeltä tuojalta. Yhdeltäkään käyttäjältä tai muulta menettelyn osapuolelta ei saatu vastauksia. Lisäksi suurin osa unionin tuottajista toimitti pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(22)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki osapuolten toimittamat tiedot, joita se piti tarpeellisina tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien tiloihin: Intian viranomaiset Delhissä, Maharashtran osavaltion hallitus Mumbaissa, Intian viranomaisten aluevirasto Mumbaissa sekä seuraavat osapuolet:

(23)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(24)

Tarkastelun kohteena ovat Intiasta peräisin olevat ruostumattomat terästangot, jotka eivät ole enempää valmistetut kuin kylmänä muokatut tai kylmänä viimeistellyt, muut kuin poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n tangot, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7222 20 21, 7222 20 29, 7222 20 31, 7222 20 39, 7222 20 81 ja 7222 20 89.

(25)

Tutkimus osoitti, että Intian kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla, jotka kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin, on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin niillä, joita viedään tästä maasta unionin markkinoille. Samoin unionin tuotannonalan valmistamien ja unionin markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat verrattuna asianomaisesta maasta unioniin vietyihin tuotteisiin. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(26)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa esitettyjen väitteiden mukaan oli myönnetty vientitukea:

(27)

Edellä a–d alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FT-policy’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksoon liittyy kaksi ulkomaankauppapolitiikkaa koskevaa asiakirjaa, FT-policy 04–09 ja FT-policy 09–14. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FT-policy 04–09- and FT-policy 09–14-asiakirjaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ’Handbook of Procedures – Volume I’, jäljempänä ’HOP I 04–09’ ja ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(28)

Edellä e alakohdassa mainittu vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(29)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan luvussa 4.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 4.

(30)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(31)

Viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(32)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen.

(33)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuotteiden – paitsi tuotantohyödykkeiden ja tuontirajoitusten piiriin kuuluvien hyödykkeiden – myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(34)

DEPBS-hyvitysten hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta. DEPBS-hyvitysten hallinnointiin käytettävä sähköinen järjestelmä ei automaattisesti sulje pois vientitapahtumia, joissa ei noudateta HOP I 04–09 ja 09–14 -käsikirjan luvussa 4.47 mainittuja hakumääräaikoja. Lisäksi HOP I 04–09 ja 09–14 -käsikirjan luvussa 9.3 esitetään selvästi, että määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienellä virhemaksulla (10 prosenttia hyvityksestä).

(35)

Kahden otokseen valituksen yrityksen (Chandan Steel ja Venus-ryhmään kuuluvat yritykset) havaittiin hyödyntäneen järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(36)

DEPBS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(37)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(38)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

(39)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää DEPBS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summaa.

(40)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(41)

Tämän järjestelmän mukainen tuki asianomaisille yrityksille oli tutkimusajanjaksolla 1,5–3,4 prosenttia.

(42)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvuissa 4.1–4.30.

(43)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin 44 kappaleessa. Kyseiset alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FT-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevista AAS-alajärjestelmistä.

(44)

Ennakkolupia voidaan myöntää seuraaviin:

i)   Tosiasiallinen vienti: Tämä on alajärjestelmistä tärkein. Siinä voidaan tuoda tuotantopanoksia tullitta tietyn vientituotteen valmistukseen. Tosiasiallisella viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vientituote on vietävä Intian alueelta. Lisenssissä mainitaan tuonnin tullihelpotukset ja vientivelvoitteet sekä vientituotteen tyyppi.

ii)   Vuotuiset tarpeet: Vuotuisia tarpeita koskevia lupia ei ole liitetty tiettyyn vientituotteeseen, vaan laajempaan tuoteryhmään (esimerkiksi kemialliset tuotteet ja niihin liittyvät tuotteet). Lisenssinhaltija voi (aiemman viennin mukaan määräytyvään tiettyyn enimmäisarvoon saakka) tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita käytetään minkä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen valmistukseen. Se voi viedä mitä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvaa valmista tuotetta, jonka valmistukseen on käytetty kyseisiä tullitta tuotuja aineksia.

iii)   Välituotetoimitukset: Tämä alajärjestelmä kattaa tapaukset, joissa kaksi valmistajaa aikoo tuottaa yhtä vientituotetta jakamalla tuotantoprosessin keskenään. Valmistajaviejä, joka tuottaa välituotetta, voi tuoda tuotantopanosmateriaaleja tullitta ja saada tähän tarkoitukseen välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Lopullinen viejä saattaa valmistuksen loppuun, ja sillä on velvollisuus viedä valmis tuote.

iv)   Vientiin rinnastettava toiminta: Tässä alajärjestelmässä päähankkija voi tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita tarvitaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, joita myydään vientitavaroihin rinnastettavina tuotteina FT-policy 04–09 -asiakirjan kohdan 8.2 alakohdissa b–f, g, i ja j mainituille asiakasryhmille. Intian viranomaisten mukaan vientiin rinnastettavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaisia liiketoimia, joissa toimitetut tavarat eivät poistu maasta. Eräitä toimituksia pidetään vientiin rinnastettavina edellyttäen, että tavarat on valmistettu Intiassa, esimerkiksi tavaratoimituksia vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueille sijoittautuneille yrityksille.

v)   Ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Order, ARO): Ennakkoluvan haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkoluvat vahvistetaan ARO-asiakirjoiksi ja siirretään kotimaiselle toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimituksen yhteydessä. ARO-asiakirjat oikeuttavat kotimaisen toimittajan tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FT-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.3 (välitoimituksia / vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus). ARO-järjestelmässä verot ja tullit palautetaan tuotteen toimittajalle eikä lopulliselle viejälle tullinpalautusjärjestelmässä. Verot/tullit voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä.

vi)   Kotimaiset remburssit ja vastaremburssit: Myös tämä alajärjestelmä koskee kotimarkkinatoimituksia ennakkoluvan haltijalle. Ennakkoluvan haltija voi pyytää pankilta kotimaisen remburssin avaamista kotimaisen toimittajan hyväksi. Pankki kirjaa lupaan suorassa tuonnissa ainoastaan sellaisten tavaroiden arvon ja määrän, jotka on hankittu kotimarkkinoilta tuonnin sijaan. Kotimainen toimittaja voi saada tiettyjä vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviä etuja, joita selostetaan FT-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.3 (välitoimituksia / vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus).

(45)

Kaksi yritystä sai tutkimusajanjaksolla AAS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Yritykset hyödynsivät yhtä alajärjestelmää, tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea. Näin ollen ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden alajärjestelmien suhteen, koska niitä ei hyödynnetty.

(46)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkohyväksynnän haltijalla on lakisääteinen velvoite tehdä määrämuotoinen, totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09- ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdat 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / kustannusten ja töiden tarkastajan on varmennettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa vahvistetaan, että määrätyt rekisterit ja niihin liittyvät tallenteet on tarkastettu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat kaikilta osin totuudenmukaiset ja asianmukaiset.

(47)

Asianomaisten yritysten tutkimusajanjakson aikana hyödyntämän alajärjestelmän (tosiasiallinen vienti) osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella; nämä normit ovat olemassa useimmista tuotteista, niin myös tarkasteltavana olevasta tuotteesta.

(48)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tietyn vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(49)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intian viranomaisten määräämiä tarkastusvaatimuksia ei joko noudatettu tai vielä testattu käytännössä.

(50)

Yhdellä tutkitulla yrityksellä ei ollut käytössä järjestelmää, jolla voitaisiin todentaa, mitä tuotantopanoksia vientituotteen valmistukseen käytettiin ja missä määrin, kuten FT-policy-asiakirjan lisäyksessä 23 ja perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 kohdassa edellytetään. Tosiasiallisesta kulutuksesta ei itse asiassa ollut mitään rekistereitä. Syksyllä 2005 voimaantulleita muutoksia FT-policy 2004–2009:n hallinnossa (kulutusrekisteri on lähetettävä Intian viranomaisille lunastusmenettelyn yhteydessä) ei ole vielä sovellettu tämän yrityksen tapauksessa. Näin ollen kyseisen määräyksen todellista täytäntöönpanoa ei voitu tässä vaiheessa todentaa.

(51)

Toinen yritys piti tietynlaista tuotanto- ja kulutusrekisteriä. Kulutusrekisteriä ei kuitenkaan ollut saatavilla tutkimusajanjaksolta, minkä vuoksi kulutustallenteita ei voitu todentaa, jotta olisi voitu vahvistaa, mitä panoksia vietyjen tuotteiden tuotannossa käytettiin ja missä määrin, kuten FT-policy-asiakirjan lisäyksessä 23 edellytetään. Edellä johdanto-osan 46 kappaleessa tarkoitettujen tarkastusvaatimusten osalta voidaan todeta, että yritys ei pitänyt rekisteriä siitä, miten todistusten antaminen tapahtui. Saatavilla ei ollut tilintarkastussuunnitelmaa tai muuta todistusaineistoa suoritetusta tilintarkastuksesta (esim. tilintarkastusraporttia) eikä käytetystä menetelmästä ollut kirjattua tietoa; tietoja ei myöskään ollut tämän tehtävän edellyttämistä erityisvaatimuksista (tarkat tekniset tiedot tuotantoprosessista). Yhteenvetona voidaan todeta, ettei tutkittu viejä kyennyt osoittamaan, että asiaankuuluvia FT-policy-asiakirjan vaatimuksia olisi noudatettu.

(52)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille.

(53)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin AAS-tuki on selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(54)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Katsotaan myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkastusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 kohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohta).

(55)

Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(56)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton ainoastaan, jos perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Näin ollen, jos asianmukaista valvontamenettelyä ei näytetä toteen, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(57)

AAS-järjestelmää hyödyntäneiden yritysten tuen määrä laskettiin tutkimusajanjaksolla alajärjestelmien nojalla tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tuen määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos sitä koskeva pyyntö oli perusteltu. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(58)

Tämän järjestelmän mukainen tuki asianomaisille yrityksille oli tutkimusajanjaksolla 0,8 ja 1,5 prosenttia.

(59)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaksi otokseen valittua yritystä tai yritysryhmää hyödynsi järjestelmää tutkimusajanjaksolla. Saadut kannustimet olivat kuitenkin vähäisiä. Sen vuoksi katsottiin, että tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta tämän järjestelmän suhteen ei ollut tarpeen määrittää.

(60)

Yhdellä otokseen valituista yrityksistä oli vientiin suuntautuneen yksikön asema, ja se sai tukea tutkimusajanjaksolla.

(61)

EOU-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan luvussa 6 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 6.

(62)

Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa – lukuun ottamatta yksinomaan kauppiaina toimivia yrityksiä – voidaan perustaa EOU-järjestelmän mukaisesti. Teollisuusyritysten on kuitenkin tehtävä tietty vähimmäismäärä investointeja käyttöomaisuuteen voidakseen saada tukea EOU-järjestelmästä.

(63)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat sijaita eri puolilla ja niitä voidaan perustaa eri puolille Intiaa.

(64)

Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskevassa hakemuksessa on esitettävä tiedot muun muassa suunnitelluista tuotantomääristä, viennin arvioidusta arvosta, tuontitarpeista ja kotimarkkinahankintojen tarpeista seuraaviksi viideksi vuodeksi. Jos viranomaiset hyväksyvät yrityksen hakemuksen, yritykselle ilmoitetaan hyväksymisen edellytyksistä. Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskeva sopimus on voimassa viisi vuotta. Sopimus voidaan uusia useammaksi kaudeksi.

(65)

Olennaista kyseisille yksiköille on FT-policy 04–09- ja FT-policy 09–14 -asiakirjassa asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava niin sanotut nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo.

(66)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat saada seuraavia etuja:

(67)

Näiden järjestelmien mukaisesti toimivat yksiköt ovat tulliviranomaisten valvonnan alaisia.

(68)

Niillä on oikeudellinen velvoite pitää kirjaa kaikesta tuonnista, kaikkien tuotujen materiaalien kulutuksesta ja käytöstä sekä kaikesta toteutuneesta viennistä HOP I 09–14 -asiakirjan asiaa koskevien kohtien mukaisesti. Nämä asiakirjat on toimitettava Intian toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti neljännesvuosittain tai vuosittain annettavilla toimintakertomuksilla.

(69)

Vientiin suuntautuneen yksikön ei kuitenkaan missään vaiheessa tarvitse osoittaa tuotujen lähetysten yhteyttä vientiin, muihin yksikköihin tehtäviin siirtoihin, kotimarkkinamyyntiin tai varastoihin (HOP I 09–14 -käsikirjan asiaa käsittelevät kohdat).

(70)

Kotimarkkinamyynnin lähetysten ja niiden kirjaamisen varmistus perustuu omavastuisuuteen. Vientiin suuntautuneen yksikön vientilähetysmenettelyjä valvoo tulli-/valmisteverovirkailija.

(71)

Tässä tapauksessa yksi otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä käytti EOU-järjestelmää. Kyseinen yhteistyössä toiminut viejä käytti EOU-järjestelmää tuodakseen maahan raaka-aineita, kulutustavaroita ja tuotantohyödykkeitä tuontitulleitta, hankkiakseen tuotteita kotimarkkinoilta valmisteveroitta ja saadakseen liikevaihtoveron palautuksen sekä voidakseen myydä osan tuotannostaan kotimarkkinoilla. Yhteistyössä toiminut viejä sai siis kaikki johdanto-osan 66 kappaleen i–vi alakohdassa mainitut edut. Tuloverolain 10B §:n mukaisen tuloverovapautuksen osalta tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yritys ei voinut saada vapautusta 1 päivästä huhtikuuta 2010 lähtien. Näin ollen EOU-järjestelmän tuloverovapautusta koskevia määräyksiä ei tarkasteltu tarkemmin tämän tutkimuksen puitteissa.

(72)

Vientiin suuntautuneiden yksikköjen saama vapautus kolmesta eri tuontitullista (perustulli, koulutusvero ja korkeakoulutusvero) ja liikevaihtoveron palauttaminen ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua Intian viranomaisten taloudellista tukea. Valtio luopuu tulosta, joka kannettaisiin, jos järjestelmää ei sovellettaisi, ja vientiin suuntautunut yksikkö saa etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen maksuvalmius paranee, kun sen ei tarvitse maksaa yleensä maksettavia tulleja ja se saa liikevaihtoveron palautuksen.

(73)

Vapautus valmisteverosta ja sitä vastaavasta tuontitullista ei kuitenkaan merkitse sitä, että valtio luopuu tuloista, jotka muutoin kannettaisiin. Jos valmisteveroa ja lisätullia maksettaisiin, niitä voitaisiin käyttää hyvityksinä omia tulevia vero- ja tullimaksuja vastaan nk. CENVAT-järjestelmässä, joka on alv-järjestelmään verrattava järjestelmä ja antaa intialaisille yrityksille mahdollisuuden kuitata hankinnoista maksettavat verot myynnistä maksettavilla veroilla. Kyseiset verot ja tullit eivät siis ole lopullisia. CENVAT-hyvitysten vuoksi lopulliset verot ja tullit kannetaan ainoastaan lisäarvosta, ei tuotantopanoksista.

(74)

Näin ollen ainoastaan vapautus perustullista, koulutusverosta ja korkeakoulutusverosta sekä valtion liikevaihtoveron palautus ovat perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua tukea. Ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Vientiin suuntautuneen yksikön vientitavoite, joka esitetään FT-policy 09–14 -asiakirjan luvussa 6.1, on etujen saamisen olennainen edellytys.

(75)

Tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien (perustulli, koulutusvero ja korkeakoulutusvero) palautettu määrä sekä valtion liikevaihtoveron palauttaminen tutkimusajanjaksolla.

(76)

Tuen määrä viejille, jotka ovat vientiin suuntautuneita yksiköitä, laskettiin vientiin suuntautuneeseen yksikköön tuotujen materiaalien tuonnissa tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli, koulutusvero ja korkeakoulutusvero) ja korvatun liikevaihtoveron perusteella. Tuen saamiseksi väistämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. EOU-järjestelmästä asianomaiselle yritykselle koitunut tukimarginaali on näin ollen 4,3 prosenttia.

(77)

Tuotantohyödykkeet eivät fyysisesti sisälly valmiisiin tuotteisiin. Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaiselle yritykselle koitunut etu on laskettu tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien määrän perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa yhdessä tutkimuksen kohteena olleessa yrityksessä. Näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa ja järjestelmästä edunsaajalle koitunutta kokonaisetua. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yritykselle näin laskettu tukimarginaali oli mitätön.

(78)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, jäljempänä ’RBI’) Master Circular DBOD -yleiskirjeessä nro DIR.(Exp).BC 01/04.02.02/2007–08 (rupia-/valuuttamääräiset vientiluotot) ja Master Circular DBOD -yleiskirjeessä nro DIR.(Exp).BC 09/04.02.02/2008–09 (rupia-/valuuttamääräiset vientiluotot), jotka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(79)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(80)

RBI asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että ulkomaanvaluuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita liikepankit voivat veloittaa viejiltä. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten ennen vientiä annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. RBI myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen.

(81)

Mainittujen RBI:n yleiskirjeiden ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla. Korkotasojen ero voi olla pienempi erityisen luottokelpoisilla yrityksillä. Erityisen luottokelpoiset yritykset voivat saada vientiluottoja ja käteisluottoja samoin edellytyksin.

(82)

Yhden yrityksen todettiin käyttäneen järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(83)

Intian keskuspankin yleiskirjeissä (ks. johdanto-osan 78 kappale) vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat alentaa viejän korkokustannuksia verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Vientirahoitus sinällään ei ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. Sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin kaupallisen pankin puhtaassa kaupallisessa harkinnassa. Eri pankkien korkotasojen erot johtuvat RBI:n politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin kaupallisen pankin osalta.

(84)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian viranomaiset maksaisivat kaupallisille pankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. RBI on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin ”viranomaisiin”. Se on täysin valtion omistuksessa, toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa, ja sen johdon nimittää Intian valtio. RBI ohjaa yksityisiä elimiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. Määräys velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta (perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta). Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

(85)

Tuen määrä on laskettu tutkimusajanjaksolla käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen määrien erotuksen perusteella, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(86)

Tämän järjestelmän osalta yritykselle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,4 prosenttia.

(87)

Näiden havaintojen perusteella (ks. tiivistelmä jäljempänä olevassa taulukossa) tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien kokonaismäärän – arvo-osuutena ilmaistuna – todettiin olevan 3,3–4,3 prosenttia.

(88)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 4,0 prosenttia.

(89)

Kaikkien muiden intialaisten viejien osalta komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Kun verrattiin tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia Eurostatin tuontitietoja ja tietoja, jotka yhteistyössä toimineet yritykset ja yritysryhmät, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ilmoittivat tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin viedyistä määristä, voitiin todeta – kuten johdanto-osan 10 kappaleessa todettiin – että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli erittäin korkea eli 100 prosenttia. Koska yhteistyöaste on näin korkea, kaikkien yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten tukiprosentti vahvistetaan samalle tasolle kuin sillä yrityksellä, jonka yksilöllinen prosentti oli korkein, eli 4,3 prosenttiin.

(90)

Unionin tuotannon määrää vahvistettaessa otettiin huomioon seuraavien unionin tuottajien tuotos:

(91)

Näin ollen unionin tuotannon katsotaan vahinkoa koskevassa kokonaisanalyysissä koostuvan näistä 24 yrityksestä.

(92)

Kuten johdanto-osan 17 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin neljä yritystä niistä tuottajista, jotka ilmoittautuivat komissiolle ja toimittivat vireillepanoilmoituksessa pyydetyt perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolla.

(93)

Otokseen valittujen neljän unionin tuottajan osuus unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 62 prosenttia.

(94)

Vahinkoa on arvioitu tuotantoa, tuotantokapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myyntiä, markkinaosuutta ja kasvua koskevien suuntausten perusteella ottaen huomioon koko unionin tuotannonalalta kerätyt tiedot sekä hintoja, työllisyyttä, tuottavuutta, kannattavuutta, kassavirtaa, pääoman saantimahdollisuuksia, investointeja, varastoja, investointien tuottoa ja palkkoja koskevien suuntausten perusteella ottaen huomioon otokseen valituilta unionin tuottajilta kerätyt tiedot.

(95)

Unionin kulutus määritettiin niiden tietojen perusteella, jotka koskivat otokseen valitun unionin tuotannonalan myyntimäärää, muiden unionin tuottajien myyntiä (saatu valituksen esittäjältä) ja unionin markkinoille suuntautuneen tuonnin määrää (saatu Eurostatilta vuosien 2007–2009 osalta ja otoskyselyvastauksista tutkimusajanjakson osalta).

(96)

Kulutus laski tarkastelujaksolla 36 prosenttia. Vuodesta 2007 vuoteen 2009 kulutus laski 41 prosenttia mutta nousi hieman, 5 prosenttiyksikköä, vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä.

(97)

Talouden taantuma vaikutti kulutuksen laskuun vuodesta 2008 lähtien, jolloin tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien, kuten autoteollisuuden, kodinkoneteollisuuden, kemianteollisuuden ja rakennusteollisuuden, tuotteiden kysyntä laski jyrkästi. Tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla markkinatilanne alkoi kohentua hieman, ja sen tuloksena tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä lisääntyi vähän verrattuna tutkimusajanjakson alkupuoliskoon.

(98)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Intiasta noudatteli EU:n kulutuksen laskevaa suuntausta ja väheni 27 prosenttia tarkastelujaksolla; tiedot on saatu Eurostatilta vuosilta 2007–2009 ja kyselylomakevastauksista tutkimusajanjaksolta. Suurin vähennys tapahtui vuosien 2008 ja 2009 välillä, kun tuonnin määrä laski 41 prosenttiyksikköä. Tämän jälkeen tuonti kasvoi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 16 prosenttiyksikköä.

(99)

Koska laskua tapahtui vähemmän kuin unionin kulutuksessa, intialaisten tuottajien markkinaosuus kasvoi hieman vuoden 2007 tasolta 10,39 prosentista 11,78 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(100)

Intiasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta laski 44 prosenttia, ja suurinta lasku oli vuosien 2008 ja 2009 välillä, jolloin hinta putosi 22 prosenttiyksikköä. Vaikka lasku noudatteli raaka-ainehintojen laskevaa suuntausta, Intiasta tulevan tuonnin keskimääräinen yksikköhinta oli merkittävästi alhaisempi kuin unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta, ja tämä aiheutti voimakasta hintapainetta unionin myyntihintoihin.

(101)

Otokseen valitun unionin tuotannonalan riippumattomilta asiakkailta unionin markkinoilla veloittamien noudettuna lähettäjältä -hintojen vertailu vientiä harjoittavien intialaisten tuottajien CIF unionin rajalla -hintoihin, jotka oli oikaistu asianmukaisesti purkamis- ja tulliselvityskustannusten huomioon ottamiseksi, osoittaa hintojen alittavuuden olleen 16,7–18,2 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(102)

Tutkittaessa Intiasta tulevan tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2007 tutkimusajanjaksolle.

(103)

Vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä unionin tuotannonalan kokonaistuotanto laski 42 prosenttia tuotantokapasiteetin pysyessä vakaana, minkä seurauksena kapasiteetin käyttöaste laski 26 prosenttiyksikköä. Tuotanto laski enemmän kuin unionin kulutus, jonka lasku oli 36 prosenttia tarkastelujaksolla.

(104)

Unionin tuotannonalan ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen myyntimäärä laski 36 prosenttia tarkastelujaksolla; suurinta pudotus oli vuosien 2008 ja 2009 välillä, jolloin myynti putosi 29 prosenttiyksikköä. Tämän jälkeen myynti kasvoi hieman, 3 prosenttiyksikköä, vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(105)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaasti noin 81 prosentissa tarkastelujakson ajan.

(106)

Koska sekä unionin kulutus että unionin tuotannonalan myyntimäärä laskivat 36 prosenttia tarkastelujaksolla, unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaalla tasolla 81 prosentissa.

(107)

Kun otetaan huomioon Intiasta tulevan tuetun tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten tukimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(108)

Unionin tuotannonalan tuotanto tapahtuu lähinnä tilauksesta, minkä vuoksi varastoja ei voida pitää merkityksellisenä vahinkoindikaattorina. Varastoja koskevat suuntaukset annetaan pelkästään tiedoksi. Alla olevat luvut liittyvät ainoastaan otokseen valittuihin yrityksiin ja kuvaavat varastojen määrää kunkin ajanjakson lopussa.

(109)

Varastot vähenivät 22 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta prosenttiosuutena tuotannosta varastot kasvoivat 16 prosentista 19,5 prosenttiin.

(110)

Otokseen valitun unionin tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla tapahtuvan myynnin keskimääräiset yksikköhinnat laskivat 44 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä; lasku oli suurinta vuosien 2008 ja 2009 välillä, jolloin hinnat laskivat 25 prosenttiyksikköä. Osa laskusta johtui kuitenkin tarkasteltavana olevan tuotteen yksikkötuotantokustannusten laskusta, joka oli 31 prosenttia tarkastelujaksolla. Yksikkökustannusten lasku johtui pääasiassa raaka-ainehintojen laskusta. Laskuun vaikutti hieman se, että kiinteiden kustannusten osuus tuotettua yksikköä kohti nousi alhaisemman kapasiteetin käyttöasteen vuoksi.

(111)

Työntekijöiden määrä laski 15 prosenttia tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan toiminnan supistusten vuoksi.

(112)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat hieman, 5 prosenttia, tarkastelujaksolla. Tätä pidetään luonnollisena kasvuna, joka alittaa inflaatioasteen tarkastelujaksolla. On vielä huomattava, että työvoimakustannukset eivät muodosta merkittävää osaa ruostumattomasta teräksestä valmistettujen teräsputkien tuotannon kokonaiskustannuksista.

(113)

Unionin tuotannonalan kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuus putosi merkittävästi tarkastelujaksolla ja vaihtui yli 9 prosentin voitosta (vuonna 2007) lähes 8 prosentin tappioon tutkimusajanjaksolla. Voitot putosivat eniten vuosien 2008 ja 2009 välillä eli yli 16 prosenttiyksikköä.

(114)

Samankaltaisten tuotteen tuottama nettokassavirta laski 107 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä.

(115)

Tarkastelujakson aikana vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon laskivat 77 prosenttia.

(116)

Investointien tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta, noudatti edellä kuvattua kannattavuuden negatiivista kehitystä ja laski 134 prosenttiyksikköä.

(117)

Tarkastelujaksolla ei ollut merkkejä siitä, että tuotannonalan kyky saada pääomaa olisi heikentynyt.

(118)

Lähes kaikki unionin tuotannonalaan liittyvät vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujakson aikana.

(119)

Unionin kulutus laski 36 prosenttia, unionin tuotannonalan myyntimäärä putosi 36 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste laski 42 prosenttia. Otokseen valittujen unionin tuottajien yksikkömyyntihinnat laskivat 44 prosenttia, mikä on alle kustannustason. Ne seurailivat intialaisten tuonnin hinnan laskua voidakseen säilyttää tietyn myynti- ja tuotantomäärän kiinteiden kustannusten kattamiseksi.

(120)

Kannattavuus kääntyi 9,5 prosentin voitosta (vuonna 2007) lähes 8 prosentin tappioon tutkimusajanjaksolla. Myös investoinnit, kassavirta ja investointien tuotto noudattivat negatiivista suuntausta ja laskivat vastaavasti 77, 107 ja 246 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(121)

Vain yksi indikaattori, unionin tuotannonalan markkinaosuus, pysyi vakaana 81 prosentin tasolla.

(122)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(123)

Komissio tutki perusasetuksen 8 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, oliko Intiasta tuleva tuettu tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Tuetun tuonnin lisäksi tutkittiin muut tiedossa olevat tekijät, jotka saattoivat aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa unionin tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon ei katsottaisi johtuvan tuetusta tuonnista.

(124)

Tuontihintojen 44 prosentin lasku tarkastelujaksolla samoin kuin tutkimusajanjaksolla havaitut suuret alittavuusmarginaalit (16,7–18,2 prosenttia) osuivat ajallisesti yhteen unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa.

(125)

Kun otetaan huomioon yhteistyössä toimineiden viejien tukitaso, tuetun tuonnin alhaiset hinnat, jotka alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat, vaikuttivat merkittävästi siihen, että myyntihinnat laskivat rajummin unionin markkinoilla. Unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko näkyy selvimmin alhaisissa myyntihinnoissa ja tuotannonalalle aiheutuneissa huomattavissa tappioissa.

(126)

Intiasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat merkittävästi ja pakottivat unionin tuotannonalan alentamaan omia hintojaan tappiollisiksi tietyn liikevaihdon säilyttämiseksi ja edes kiinteiden kustannusten kattamiseksi. Tämän tuloksena unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni jyrkästi vuodesta 2008.

(127)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Intiasta tulevalla tuetulla tuonnilla, jonka hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana, on ollut ratkaiseva asema yhteisön tuotannonalan kärsimässä vahingossa, mikä näkyy sen heikossa taloudellisessa tilanteessa ja lähes kaikkien vahinkoindikaattoreiden kehityksessä huonompaan suuntaan.

(128)

Muita tekijöitä, joita tarkasteltiin syy-yhteyteen liittyen, ovat talouskriisi, EU:n kulutuksen kehittyminen, tuotantokustannukset, tuonti muista kolmansista maista sekä otokseen valitun unionin tuotannonalan vientitoiminta.

(129)

Talouden taantuma vaikutti osaltaan kulutuksen supistumiseen ja hintapaineisiin. Tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen terästankojen vähäinen kysyntä johti unionin tuotannonalan tuotannon laskuun ja edisti osaltaan myyntihintojen putoamista.

(130)

Tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja ilman tuetun tuonnin aiheuttamaa voimakasta hintapainetta unionin tuotannonalalla olisi saattanut olla joitakin vaikeuksia selviytyä kulutuksen laskusta ja tuotannon kiinteiden kustannusten noususta, joka johtui alhaisesta kapasiteetin käyttöasteesta vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuettu tuonti kuitenkin pahensi talouden taantuman vaikutuksia, ja sen vuoksi oli mahdotonta myydä edes omakustannushinnoilla vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä.

(131)

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että talouskriisiin liittyvä EU:n kysynnän lasku, joka kohdistui sektoriin, vaikutti osaltaan unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Katsotaan kuitenkin, ettei se poista Intiasta halvoin hinnoin tulevaan tuettuun tuontiin liittyvää syy-yhteyttä.

(132)

Sellaisista kolmansista maista, jotka eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin, tuotujen tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen määrä laski 48 prosenttia tarkastelujaksolla Eurostatin tietojen perusteella. Muiden kolmansien maiden vastaava markkinaosuus pieneni 19 prosenttia.

(133)

Tällaisen tuonnin keskimääräiset hinnat olivat intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan hintoja korkeammat. Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että muista kolmansista maista tuleva tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(134)

Otokseen valitun unionin tuotannonalan vientimyynnin määrä laski tarkastelujaksolla 42 prosenttia ja yksikkömyyntihinta 46 prosenttia. Vaikka viennin osuus oli vain 6 prosenttia sen kokonaismyynnistä tutkimusajanjaksolla, on kuitenkin mahdollista, että vientitoiminnalla oli negatiivista vaikutusta unionin tuotannonalaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon viennin vähäinen määrä, katsotaan, että vaikutus ei ole riittävä, jotta se poistaisi syy-yhteyden tuetun tuonnin ja havaitun vahingon välillä.

(135)

Tutkimuksessa osoitettiin, että muut tiedossa olleet tekijät, kuten tuonti muista kolmansista maista, unionin tuotannonalan vientitoiminta ja kulutuksen lasku eivät olleet ratkaisevia tekijöitä unionin tuotannonalalle aiheutuneessa vahingossa.

(136)

Kun otetaan huomioon toisaalta Intiasta tullut tuettu tuonti ja havaittu hintojen alittavuus ja toisaalta unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen samaan aikaan, voidaan päätellä, että tuettu tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(137)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista tuettua tuontia koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Tässä yhteydessä tarkasteltiin mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumisen seurauksia.

(138)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut vahinkoa Intiasta tulevasta tarkasteltavana olevan tuotteen tuetusta tuonnista. Lisäksi on syytä muistaa, että unionin tuotannonalan useimmat taloudelliset indikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta tarkastelujakson aikana. Kun otetaan huomioon vahingon luonne (ts. merkittävät tappiot), unionin tuotannonalan tilanteen huomattava heikkeneminen näyttää jatkossakin väistämättömältä, ellei toimenpiteitä oteta käyttöön.

(139)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden lisävääristymiä ja palauttavan terveet kilpailuolosuhteet.

(140)

Ellei toimenpiteitä toteuteta, hinnat ovat jatkossakin alle kustannusten ja unionin tuottajien voitot pienenevät entisestään. Tämä olisi kestämätöntä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Aiheutuneiden tappioiden ja tuotantoon tehtyjen suurten investointien vuoksi voidaan olettaa, että jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, useimmat unionin tuottajista eivät pysty saamaan investointejaan takaisin.

(141)

Koska unionin tuotannonala lisäksi koostuu keskisuurista ja suurista yrityksistä, jotka ovat sijoittautuneet unionin kaikille alueille, tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto auttaisi ylläpitämään työllisyyttä näillä alueilla.

(142)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(143)

Kaikkia komission tiedossa olleita tuojia pyydettiin ilmoittautumaan ja toimittamaan perustietoja tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan. Neljä tuojaa vastasi otantakyselyyn. Näille kaikille lähetettiin kyselylomakkeet, mutta vain yksi tuoja vastasi. Tuojan toimitiloihin Saksassa on tarkoitus tehdä tarkastuskäynti tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa.

(144)

Jos tasoitustullit otetaan käyttöön, on mahdollista, että asianomaisesta maasta peräisin oleva tuonti vähenee, mikä vaikuttaa tuojien taloudelliseen tilanteeseen. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintojen mahdollisen nousun pitäisi kuitenkin vain palauttaa kilpailu unionin markkinoille eikä estää tuojia myymästä tarkasteltavana olevaa tuotetta. Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta aiheutuvien kustannusten osuus loppukäyttäjien kokonaiskustannuksista on lisäksi pieni, tuojat voivat helpommin siirtää mahdollisen hinnannousun asiakkailleen. Tästä syystä päätellään alustavasti, että tasoitustullien käyttöönotolla ei todennäköisesti ole vakavaa kielteistä vaikutusta unionin tuojien tilanteeseen.

(145)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille valituksessa käyttäjiksi nimetyille osapuolille. Yksikään näistä 22 yrityksestä ei vastannut.

(146)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta siis käytetään hyvin monenlaisissa käyttötarkoituksissa, mm. autoteollisuudessa, kodinkoneiden valmistuksessa sekä lääketieteellisissä ja laboratoriolaitteissa. Tässä menettelyssä käyttäjät ovat kuitenkin välittäjäyrityksiä, jotka tuottavat ja toimittavat osia edellä mainittuihin käyttötarkoituksiin. Tämän vuoksi on odotettavissa, että nämä käyttäjät ovat sellaisessa asemassa, että ne voivat siirtää tasoitustullin käyttöönotosta johtuvat hinnankorotukset kokonaan tai lähes kokonaan loppukäyttäjien kannettavaksi, koska tällaisten toimenpiteiden vaikutus näihin on vähäpätöinen.

(147)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tasoitustullien käyttöönotto ei vaikuttaisi merkittävästi käyttäjien kustannuksiin.

(148)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä luopua tasoitustullien käyttöönotosta Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa.

(149)

Tukea, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä, jotta tuettu tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(150)

Näiden toimenpiteiden suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut tukimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä niin, ettei ylitetä todettua tukimarginaalia.

(151)

Vahingollisen tuetun tuonnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman tuetun tuonnin vaikutusta. Katsotaan, että voiton, joka voitaisiin saada ilman tuettua tuontia, pitäisi perustua otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiseen voittomarginaaliin (ennen veroja) vuonna 2007. Kyseinen vuosi oli ennen tutkimusajanjaksoa viimeinen, jonka aikana unionin tuotannonala pystyi saavuttamaan normaalin voittomarginaalin. Näin ollen katsotaan, että 9,5 prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka unionin tuotannonalan voitiin odottaa saavuttavan ilman vahinkoa aiheuttavaa tuettua tuontia.

(152)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu 9,5 prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin.

(153)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa (ks. johdanto-osan 101 kappale) määritettyä intialaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan tutkimusajanjaksolla. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin keskimääräisestä CIF-kokonaisarvosta.

(154)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Intiasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön väliaikaiset tasoitustoimenpiteet tuki- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(155)

Edellä esitetyn perusteella tasoitustullit on vahvistettu vertaamalla vahingon poistavaa marginaalia ja tukimarginaalia keskenään. Ehdotetut tasoitustullit ovat seuraavat:

(156)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(157)

Kaikki näiden yrityskohtaisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (6) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(158)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tasoitustullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisia lopullisia päätelmiä varten,