a)

Yleissopimukseen, tehty10 päivänä heinäkuuta 1950, kyseisenä päivänä tehty lisäsopimus N:o 4, sellaisena kuin se on 18 päivänä kesäkuuta 1955 tehdyssä lisäsopimuksessa N:o 2 (1 päivän heinäkuuta 1940 ja 30 päivän kesäkuuta 1950 välisenä aikana täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen)

b)

Edellä mainitussa lisäsopimuksessa N:o 2 oleva I osasto (ennen 8 päivää toukokuuta 1945 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

c)

Yleissopimukseen, tehty 10 päivänä heinäkuuta 1950, liittyvän, samana päivänä tehdyn yleispöytäkirjan 6, 7 ja 8 kohta (hallintojärjestelyt)

d)

Sopimuksen, tehty 20 päivänä joulukuuta 1963, II, III ja IV osasto (sosiaaliturva Saarin alueella).

a)

Työttömyysvakuutuksista 19 päivänä heinäkuuta 1978 tehdyn sopimuksen 1 artiklan 5 kohtaa ja 8 artiklaa sekä kyseisen sopimuksen päätöspöytäkirjan 10 artiklaa (työttömyyskorvauksen myöntäminen rajatyöntekijöille edellisessä työskentelyvaltiossa) sovelletaan edelleen henkilöihin, jotka ovat työskennelleet rajatyöntekijöinä 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sitä ennen ja joutuneet työttömiksi ennen 1 päivää tammikuuta 2011.

b)

Sosiaaliturvasta 4 päivänä lokakuuta 1995 tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan g, h, i ja j alakohta (toimivallan määrittäminen asianomaisten valtioiden välillä aiempien vakuutustapausten ja täyttyneiden vakuutuskausien osalta); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a)

Eläke- ja työtapaturmavakuutuksesta 9 päivänä lokakuuta 1975 tehty sopimus sosiaaliturvasta 8 päivänä joulukuuta 1990 tehdyn sopimuksen 27 artiklan 2–4 kohdassa määriteltyjen edellytysten ja soveltamisalan mukaisesti (oikeusaseman pitäminen voimassa vuoden 1975 sopimuksen nojalla niiden henkilöiden osalta, jotka ovat asettautuneet asumaan Saksan tai Puolan alueelle ennen 1 päivää tammikuuta 1991 ja asuvat siellä yhä).

b)

Sosiaaliturvasta 8 päivänä joulukuuta 1990 tehdyn sopimuksen 27 artiklan 5 kohta ja 28 artiklan 2 kohta (eläkeoikeuden pitäminen voimassa niiden eläkkeiden osalta, jotka maksetaan entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Puolan vuonna 1957 tekemän sopimuksen nojalla; entisen Saksan demokraattisen tasavallan ja Puolan välillä vuonna 1988 tehdyn sopimuksen mukaisesti puolalaisten työntekijöiden osalta täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen).

a)

Sosiaaliturvasta 20 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn sopimuksen 7 artiklan 5 ja 6 kohta (asevoimien palveluksessa oleviin siviileihin sovellettava lainsäädäntö).

b)

Työttömyysvakuutuksista 20 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 5 ja 6 kohta (asevoimien palveluksessa oleviin siviileihin sovellettava lainsäädäntö).

a)

Sopimus sosiaalivakuutusten vastavuoroisten velvoitteiden sääntelemisestä viitaten rauhansopimuksen liitteen XIV 7 kohtaan, tehty noottien vaihtona 5 päivänä helmikuuta 1959 (ennen 18 päivää joulukuuta 1954 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

b)

Entistä Triesten vapaa-alueen B-vyöhykettä koskevan, 7 päivänä heinäkuuta 1997 tehdyn sosiaaliturvasopimuksen 45 artiklan 3 kohta (ennen 5 päivää lokakuuta 1956 täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottaminen); tätä määräystä sovelletaan ainoastaan mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

a)

Kaikki työkyvyttömyyseläkkeitä koskevat hakemukset (1 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki valtion eläkkeistä).

b)

Kaikki perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset (1 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki valtion eläkkeistä; 1 päivänä heinäkuuta 2001 annettu laki valtion rahoittamista eläkkeistä).

a)

Kaikki hakemukset, jotka koskevat yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syyskuuta 1955 annetun lain (ASVG), elinkeinonharjoittajien sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annetun lain (GSVG), maatalousyrittäjien sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annetun lain (BSVG) ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalivakuutuksesta 30 päivänä marraskuuta 1978 annetun lain (FSVG) mukaisia etuuksia.

b)

Kaikki hakemukset, jotka koskevat 18 päivänä marraskuuta 2004 annetun yleisen eläkelain (APG) mukaisia eläketiliin perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä.

c)

Kaikki hakemukset, jotka koskevat 18 päivänä marraskuuta 2004 annetun yleisen eläkelain (APG) mukaisia eläketiliin perustuvia perhe-eläkkeitä, jos ylimääräisiin vakuutuskuukausiin ei sovelleta etuuksien korotusta yleisen eläkelain (APG) 7 pykälän 2 momentin nojalla.

d)

Itävallan osavaltioiden lääkäriliittojen (Landesärztekammer) työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet, jotka perustuvat perusturvaan (perusetuus ja mikä tahansa lisäetuus taikka peruseläke).

e)

Pysyvästä ammatillisesta työkyvyttömyydestä maksettava tuki ja perhe-eläketuki Itävallan eläinlääkäriliiton eläkerahastosta.

f)

Kaikki hakemukset, jotka koskevat ammatillisia työkyvyttömyysetuuksia ja lesken- ja lapseneläkkeitä Itävallan asianajajaliittojen sosiaaliturvalaitosten sääntöjen osan A mukaisesti.

a)

Kaikki sellaisia perhe-eläkkeitä (lesken- ja lapseneläke) koskevat hakemukset, jotka on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 2004 voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti ja joiden määrä perustuu edunjättäjälle aiemmin maksettuun eläkkeeseen.

b)

Kaikki sellaisia eläkkeitä koskevat hakemukset, jotka on laskettu muutetun sosiaaliturvalain N:o 461/2003 Kok. nojalla.

i)

asianomainen on täyttänyt Yhdistyneen kuningaskunnan ja jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia koskevat vaatimukset, yhtä (tai useampaa) verovuosista ei pidetä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti huomioon otettavana vuotena;

ii)

Yhdistyneen kuningaskunnan voimassa olevan lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet 5 päivää heinäkuuta 1948 edeltävien kausien osalta otettaisiin huomioon asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa soveltamalla jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia vakuutus-, työskentely- ja asumiskausia.

a)

Yleisen eläkelain (APG), annettu 18 päivänä marraskuuta 2004, mukaiset eläketiliin perustuvat vanhuuseläkkeet.

b)

Itävallan apteekkialan yleisestä palkkarahastosta (Pharmazeutische Gehaltskasse für Österreich) 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun liittovaltion lain (Itävallan virallinen lehti BGBl I N:o 154) 41 pykälän mukaiset pakolliset korvaukset.

c)

Itävallan alueellisten lääkäriliittojen vanhuus- ja varhaiseläkkeet, jotka perustuvat perusturvaan (perusetuus ja mikä tahansa lisäetuus taikka peruseläke), ja kaikki Itävallan alueellisten lääkäriliittojen eläke-etuudet, jotka perustuvat lisäturvaan (lisä- tai yksilöllinen eläke).

d)

Itävallan eläinlääkäriliiton eläkerahastosta maksettava vanhuusiän tuki.

e)

Itävallan asianajajayhdistysten sosiaaliturvalaitosten sääntöjen (osat A ja B) mukaiset etuudet, lukuun ottamatta työkyvyttömyydestä ja lesken- ja lapseneläkkeistä johtuvia etuuksia koskevia hakemuksia Itävallan asianajajaliittojen sosiaaliturvalaitosten sääntöjen mukaisesti (osa A).

f)

Arkkitehti- ja insinööriliiton sosiaaliturvalaitosten maksamat, Itävallan insinööriliitosta vuonna 1993 annetun lain (Ziviltechnikerkammergesetz) ja sosiaaliturvalaitosten sääntöjen mukaiset etuudet, lukuun ottamatta ammatillisen työkyvyttömyyden perusteella maksettavia etuuksia ja viimeksi mainituista etuuksista johtuvia perhe-eläke-etuuksia.

g)

Liittovaltion tilintarkastaja- ja veroneuvojaliiton sosiaaliturvalaitoksen sääntöjen mukaiset etuudet Itävallan tilintarkastaja- ja veroneuvojaliitosta annetun lain (Wirtschaftstreuhandberufsgesetz) mukaisesti.

a)

Tuloja korvaava tuki (27 päivänä helmikuuta 1987 annettu laki).

b)

Vanhuksille taattu toimeentulo (22 päivänä maaliskuuta 2001 annettu laki).

a)

Perustoimeentulotuki vanhuksille ja henkilöille, joiden ansiokyky on alentunut, sosiaalilain XII osan 4 luku.

b)

Työnhakijoiden perusturvaan liittyvät toimeentuloetuudet, paitsi jos kyseisten etuuksien osalta edellytykset väliaikaisen lisäosan myöntämiseksi työttömyysetuuden jälkeen täyttyvät (sosiaalilain II osan 24 pykälän 1 momentti).

a)

Aikuiselle vammaiselle maksettava avustus (vammaisten sosiaalietuuksista 27 päivänä tammikuuta 1999 annettu laki).

b)

Valtion työttömyysavustus (työmarkkinapalveluista ja -tuesta 29 päivänä syyskuuta 2005 annettu laki).

a)

Työnhakijan tuki (konsolidoitu sosiaaliturvalaki – Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 2 luku).

b)

Kansaneläke (maksuihin perustumaton) (konsolidoitu sosiaaliturvalaki – Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 4 luku).

c)

Leskeneläkkeet (maksuihin perustumattomat) (konsolidoitu sosiaaliturvalaki – Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 6 luku).

d)

Työkyvyttömyysavustus (konsolidoitu sosiaaliturvalaki – Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 10 luku).

e)

Liikuntakyvyttömälle tarkoitettu avustus (terveydenhuoltolaki – Health Act, 1970, 61 pykälä).

f)

Sokeaineläke (konsolidoitu sosiaaliturvalaki – Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 5 luku).

a)

Taattu vähimmäistoimeentulo (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/82).

b)

Vanhusten ja työhön kykenemättömien vammaisten avustamiseksi annetut rahaetuudet (24 päivänä heinäkuuta 1981 annettu kuninkaallinen asetus N:o 2620/81).

c)

d)

Liikkuvuuden edistämiseksi ja kuljetuskustannusten korvaamiseksi tarkoitetut avustukset (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/1982).

a)

Lisäavustukset

(30 päivänä kesäkuuta 1956 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa).

b)

Vammaisten aikuisten avustus (30 päivänä kesäkuuta 1975 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa).

c)

Erityisavustus (10 päivänä heinäkuuta 1952 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa) saatuihin oikeuksiin liittyen.

d)

Vanhusten solidaarisuusavustus (24 päivänä kesäkuuta 2004 annettu asetus, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII osassa) 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen.

a)

Sosiaalieläkkeet toimeentuloa vailla oleville (30 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki N:o 153).

b)

Eläkkeet ja avustukset vammaisille tai työkyvyttömille siviilihenkilöille (30 päivänä maaliskuuta 1971 annettu laki N:o 118, 11 päivänä helmikuuta 1980 annettu laki N:o 18 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

c)

Eläkkeet ja avustukset kuuroille ja mykille (26 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 381 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

d)

Eläkkeet ja avustukset sokeille siviilihenkilöille (27 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 382 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

e)

Vähimmäiseläkkeitä täydentävät etuudet (4 päivänä huhtikuuta 1952 annettu laki N:o 218, 11 päivänä marraskuuta 1983 annettu laki N:o 638 ja 29 päivänä joulukuuta 1990 annettu laki N:o 407).

f)

Vammaisavustuksia täydentävät etuudet (12 päivänä kesäkuuta 1984 annettu laki N:o 222).

g)

Sosiaaliavustus (8 päivänä elokuuta 1995 annettu laki N:o 335).

h)

Sosiaalinen korotus (29 päivänä joulukuuta 1988 annetun lain N:o 544 1 pykälän 1 ja 12 momentti sekä myöhemmin tehdyt muutokset).

a)

Sosiaalieläke (vuoden 1995 sosiaalieläkelaki 25(I)/95 sellaisena kuin se on muutettuna).

b)

Vakavasti liikuntavammaisten tuki (ministerineuvoston päätökset N:o 38210, tehty 16 päivänä lokakuuta 1992, N:o 41370, tehty 1 päivänä elokuuta 1994, N:o 46183, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1997 ja N:o 53675, tehty 16 päivänä toukokuuta 2001).

c)

Sokeiden erityistuki (erityistukia koskeva vuoden 1996 laki 77(I)/96 sellaisena kuin se on muutettuna).

a)

Valtion sosiaaliturvaetuus (valtion sosiaalietuuksista 1 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki).

b)

Avustus liikuntarajoitteisten vammaisten kuljetuksista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi (valtion sosiaalietuuksista 1 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki).

a)

Sosiaaliavustuseläke (valtion sosiaalietuuksista vuonna 2005 annetun lain 5 pykälä).

b)

Erityisavustus (valtion sosiaalietuuksista vuonna 2005 annetun lain 15 pykälä).

c)

Liikuntarajoitteisten vammaisten kuljetuskorvaus (kuljetuskorvauksista vuonna 2000 annetun lain 7 pykälä).

a)

Työkyvyttömyysetuus (ministerineuvoston asetus N:o 83/1987 (27.12.) työkyvyttömyysetuuksista).

b)

Maksuihin perustumaton vanhuusavustus (sosiaalihallintoa ja sosiaalietuuksia koskeva vuoden 1993 laki III).

c)

Kuljetusavustus (fyysisesti vaikeavammaisten kuljetusavustuksia koskeva hallituksen asetus N:o 164/1995 (27.12.)).

a)

Lisäavustus (vuoden 1987 sosiaaliturvalain 73 pykälä (318 luku)).

b)

Ikään perustuva eläke (vuoden 1987 sosiaaliturvalaki (318 luku)).

a)

Laki vammaisten nuorten työkyvyttömyysavustuksista, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1997 (Wajong).

b)

Laki lisäetuuksista, annettu 6 päivänä marraskuuta 1986 (TW).

a)

Maksuihin perustumaton valtion vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke (13 päivänä lokakuuta 1980 annettu laintasoinen asetus N:o 464/80).

b)

Maksuihin perustumaton leskeneläke (11 päivänä marraskuuta 1981 annettu sääntelyasetus N:o 52/81).

c)

Vanhusten solidaarisuuslisä (29 päivänä joulukuuta 2005 annettu laintasoinen asetus N:o 232/2005, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä joulukuuta 2006 annetulla laintasoisella asetuksella N:o 236/2006).

a)

Kansaneläke (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaki).

b)

Eläkkeensaajien tulotuki (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaki).

c)

Elatusapu (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuslaki).

a)

Ennen 1 päivää tammikuuta 2004 tehty tarkistus ainoana tulolähteenä oleviin eläkkeisiin.

b)

Ennen 1 päivää tammikuuta 2004 myönnetty sosiaalieläke.

a)

Eläkkeensaajien asumistuki (laki eläkkeensaajan asumistuesta 571/2007).

b)

Työmarkkinatuki (työttömyysturvalaki 1290/2002).

c)

Maahanmuuttajien erityistuki (laki maahanmuuttajan erityistuesta 1192/2002).

a)

Eläkkeensaajien asumislisä (laki 2001:761).

b)

Vanhusten toimeentulotuki (laki 2001:853).

a)

Valtion eläkehyvitys (State Pension Credit Act 2002 ja State Pension Credit Act (Northern Ireland) 2002).

b)

Tulosidonnaiset työnhakutuet (Jobseekers Act 1995 ja Jobseekers (Northern Ireland) Order 1995).

c)

Toimeentulotuki (sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista annettu laki – Social Security Contributions and Benefits Act 1992 ja sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista (Pohjois-Irlanti) annettu laki – Social Security Contributions and Benefits (Northern Ireland) Act 1992).

d)

Työkyvyttömyysavustuksen (DLA) liikkumiskykyyn perustuva osa (sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista annettu laki – Social Security Contributions and Benefits Act 1992 ja sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista (Pohjois-Irlanti) annettu laki – Social Security Contributions and Benefits (Northern Ireland) Act 1992).”

a)

Laskettaessa eläkettä sosiaalieläkelain (Lov om social pension) mukaisesti pidetään rajatyöntekijän tai Tanskaan kausityöhön tulleen työntekijän Tanskan lainsäädännön mukaan täyttyneitä palkkatyö- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia jälkeen elävän puolison osalta Tanskassa täyttyneinä asumiskausina niiltä osin kuin jälkeen elävä puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa edellä mainitun työntekijän kanssa ilman asumuseroa tai tosiasiallista eroa yhteensopimattomuuden vuoksi ja edellyttäen, että kyseisten kausien aikana puoliso asui toisen jäsenvaltion alueella. Tässä kohdassa ’kausityöllä’ tarkoitetaan työtä, joka on riippuvainen vuodenaikojen vaihtelusta ja toistuu automaattisesti joka vuosi.

b)

Laskettaessa eläkettä sosiaalieläkelain (Lov om social pension) mukaisesti sellaisten henkilöiden osalta, joihin ei sovelleta 1 kohdan a alakohtaa, pidetään Tanskan lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää tammikuuta 1984 täyttyneitä palkkatyö- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia jälkeen elävän puolison osalta Tanskassa täyttyneinä asumiskausina niiltä osin kuin jälkeen elävä puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa kyseisen henkilön kanssa ilman asumuseroa tai tosiasiallista eroa yhteensopimattomuuden vuoksi ja edellyttäen, että kyseisten kausien aikana puoliso asui toisen jäsenvaltion alueella.

c)

Edellä olevien a ja b alakohdan mukaisesti huomioon otettavia kausia ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä sellaisten kausien kanssa, jotka on otettu huomioon laskettaessa asianomaisen henkilön eläkettä toisen jäsenvaltion pakollista vakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan, tai sellaisten kausien kanssa, joiden aikana asianomainen henkilö sai eläkettä tällaisen lainsäädännön mukaan. Nämä kaudet otetaan kuitenkin huomioon, jos mainitun eläkkeen vuotuinen määrä on vähemmän kuin puolet sosiaalieläkkeen perusmäärästä.

a)

Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 6 artiklassa säädetään, henkilöillä, jotka eivät ole harjoittaneet ansiotoimintaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, on oikeus Tanskan sosiaalieläkkeeseen vain, jos he ovat olleet tai ovat aiemmin olleet pysyviä asukkaita Tanskassa vähintään kolme vuotta ottaen huomioon Tanskan lainsäädännön mukaiset ikärajoitukset. Jollei tämän asetuksen 4 artiklasta muuta johdu, 7 artiklaa ei sovelleta Tanskan sosiaalieläkkeeseen, johon tällaiset henkilöt ovat saaneet oikeuden.

b)

Edellä mainittuja säännöksiä ei sovelleta Tanskan sosiaalieläkeoikeuksiin sellaisten henkilöiden perheenjäsenten osalta, jotka harjoittavat tai ovat harjoittaneet Tanskassa ansiotoimintaa, eikä opiskelijoiden tai heidän perheenjäsentensä osalta.

a)

Asetuksen 56 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla Espanjan teoreettinen etuus lasketaan niiden tosiasiallisten vakuutusmaksujen perusteella, jotka henkilö on maksanut vuosina, jotka edelsivät välittömästi viimeistä maksua Espanjan sosiaaliturvajärjestelmään. Jos eläkkeen perusmäärää laskettaessa on otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisia vakuutus- ja/tai asumiskausia, kyseisten kausien osalta käytetään Espanjan vakuutusmaksuperustaa, joka on ajallisesti lähimpänä viitekausia, ottaen huomioon kuluttajahintaindeksin kehitys.

b)

Saatua eläkkeen määrää korotetaan lisien määrällä ja rahanarvon muutoksilla, jotka lasketaan kutakin seuraava vuotta kohti samanluonteisten eläkkeiden osalta.

a)

Yksinomaan sovellettaessa tämän asetuksen 49 ja 60 artiklaa Maltan puolustusvoimista annetun lain (Maltan lakien 220 luku), poliisilain (Maltan lakien 164 luku) ja vankeinhoitolain (Maltan lakien 260 luku) mukaisessa palveluksessa olevia henkilöitä pidetään virkamiehinä.

b)

Edellä mainittujen lakien ja eläkeasetuksen (Maltan lakien 93 luku) nojalla maksettavia eläkkeitä pidetään yksinomaan asetuksen 1 artiklan e alakohtaa sovellettaessa ’virkamiesten erityisjärjestelminä’.

a)

Kun kyse on oikeudesta luontoisetuuksiin Alankomaiden lainsäädännön mukaan, tämän asetuksen III osaston 1 ja 2 luvun säännöksiä täytäntöön pantaessa luontoisetuuksiin oikeutetuilla henkilöillä tarkoitetaan:

b)

Edellä 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) säännösten mukaisesti otettava vakuutus hoitovakuutuslaitoksesta, ja 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on rekisteröidyttävä hoitovakuutusvirastossa (College voor zorgverzekeringen).

c)

Edellä a alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän perheenjäseniinsä sovelletaan hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) ja erityissairaanhoitokuluja koskevan yleisen lain (Algemene Wet Bijzondere Ziektekosten) säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta suorittaa maksuja. Perheenjäsenten kohdalla maksut peritään siltä henkilöltä, jonka oikeudesta oikeus terveydenhoitoon on johdettu, lukuun ottamatta sotilashenkilöstön perheenjäseniä, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa ja joilta maksut peritään suoraan.

d)

Hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) säännöksiä, jotka koskevat viivästynyttä vakuutuksen ottamista, sovelletaan tarvittavin muutoksin, kun kyseessä on 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden viivästynyt rekisteröityminen hoitovakuutusvirastossa (College voor zorgverzekeringen).

e)

Alankomaissa asuvilla tai siellä tilapäisesti oleskelevilla henkilöillä, joilla on muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden lainsäädäntöön perustuva oikeus luontoisetuuksiin, on oikeus vastaaviin luontoisetuuksiin kuin Alankomaissa vakuutetuilla on asuin- tai oleskelupaikan laitoksen tarjoaman turvan mukaisesti, ottaen huomioon hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) 11 pykälän 1, 2 ja 3 momentti ja 19 pykälän 1 momentti, samoin kuin oikeus erityissairaanhoitokuluja koskevan yleisen lain (Algemene Wet Bijzondere Ziektekosten) mukaisiin luontoisetuuksiin.

f)

Sovellettaessa tämän asetuksen 23–30 artiklaa pidetään seuraavia etuuksia (tämän asetuksen III osaston 4 ja 5 luvun mukaisten eläkkeiden lisäksi) Alankomaiden lainsäädännön mukaan maksettavina eläkkeinä:

g)

Sovellettaessa tämän asetuksen III osaston 1 ja 2 lukua on korvaushakemuksettomalta kaudelta maksettavaa palautusta, joka myönnetään Alankomaiden järjestelmän mukaan terveydenhoitopalvelujen vähäisen käytön perusteella, pidettävä sairauden perusteella myönnettävänä rahaetuutena.

a)

Alankomaiden yleisen vanhuuseläkelain (Algemene Ouderdomswet – AOW) 13 pykälän 1 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 1 päivää tammikuuta 1957 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana etuudensaaja, joka ei täytä edellytyksiä kyseisten vuosien käsittelemiseksi vakuutuskausina,

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 pykälässä säädetään, henkilöillä, jotka asuivat tai työskentelivät Alankomaissa edellä mainittujen edellytysten mukaisesti vain ennen 1 päivää tammikuuta 1957, katsotaan myös olevan oikeus eläkkeeseen.

b)

AOW:n 13 pykälän 1 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana 15–65-vuotias henkilö, joka on tai oli naimisissa, ei ollut vakuutettuna edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti ja asui muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden alueella, jos nämä kalenterivuodet ovat päällekkäisiä vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet kyseisen lainsäädännön mukaisesti henkilön puolison osalta, tai kalenterivuosien kanssa, jotka otetaan huomioon 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, edellyttäen että avioliitto oli voimassa tuona aikana.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 pykälässä säädetään, tällä henkilöllä katsotaan olevan oikeus eläkkeeseen.

c)

AOW:n 13 pykälän 2 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 1 päivää tammikuuta 1957 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana eläkkeensaajan puoliso, joka ei täytä edellytyksiä kyseisten vuosien käsittelemiseksi vakuutuskausina,

d)

AOW:n 13 pykälän 2 momentissa tarkoitettua vähennystä ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin, joiden aikana 15–65-vuotias eläkkeensaajan puoliso asui muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden alueella eikä ollut vakuutettuna edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti, jos nämä kalenterivuodet ovat päällekkäisiä vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet kyseisen lainsäädännön mukaisesti eläkkeensaajan osalta, tai kalenterivuosien kanssa, jotka otetaan huomioon 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, edellyttäen että avioliitto oli voimassa tuona aikana.

e)

Edellä olevia 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa ei sovelleta kausiin, jotka ovat päällekkäisiä

Toisen jäsenvaltion järjestelmän mukaisia vapaaehtoisen vakuutuksen kausia ei oteta huomioon tätä säännöstä sovellettaessa.

f)

Edellä olevia 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa sovelletaan vain, jos asianomainen henkilö on asunut yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa kuusi vuotta 59 ikävuoden jälkeen, ja vain sen ajan, jona hän asuu jossakin näistä jäsenvaltioista.

g)

Poiketen siitä, mitä AOW:n IV luvussa säädetään, kaikille muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa asuville henkilöille, joiden puolisolla on kyseisen lainsäädännön mukainen pakollinen vakuutus, annetaan lupa ottaa vapaaehtoinen vakuutus kyseisen lainsäädännön mukaisesti kausiksi, joiden aikana puolisolla on pakollinen vakuutus.

Tämä luvan voimassaolo ei pääty, jos puolison pakollinen vakuutus päättyy hänen kuolemansa johdosta ja jos jälkeen elävä saa eläkettä vain yleisen perhe-eläkelain (Algemene nabestaandenwet) mukaisesti.

Kaikissa tapauksissa vapaaehtoista vakuutusta koskevan luvan voimassaolo päättyy päivänä, jona henkilö täyttää 65 vuotta.

Vapaaehtoiseen vakuutukseen maksettava vakuutusmaksu vahvistetaan niiden AOW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat vapaaehtoiseen vakuutukseen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä. Jos vapaaehtoinen vakuutus kuitenkin seuraa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vakuutuskautta, maksu vahvistetaan niiden AOW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat pakolliseen vakuutukseen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä, ja huomioon otettavat tulot katsotaan saaduiksi Alankomaissa.

h)

Edellä olevassa 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettua lupaa ei myönnetä kenellekään, joka on vakuutettuna toisen jäsenvaltion eläkkeitä tai perhe-etuuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti.

i)

Kaikkien, jotka haluavat ottaa 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun vapaaehtoisen vakuutuksen, on haettava sitä sosiaalivakuutuspankista (Sociale Verzekeringsbank) vuoden kuluessa siitä päivämäärästä, jona osallistumista koskevat edellytykset täyttyivät.

a)

Jos jälkeen elävä puoliso on oikeutettu yleisen perhe-eläkelain (Algemene nabestaandenwet – ANW) mukaiseen perhe-eläkkeeseen tämän asetuksen 51 artiklan 3 kohdan nojalla, eläke lasketaan asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Sovellettaessa näitä säännöksiä myös 1 päivää lokakuuta 1959 edeltäviä vakuutuskausia pidetään Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneinä vakuutuskausina, jos kyseisten kausien aikana yli 15-vuotias vakuutettu

b)

Edellä olevan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti huomioon otettavia kausia ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä sellaisten pakollisten vakuutuksen kausien kanssa, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion perhe-eläkkeitä koskevan lainsäädännön mukaan.

c)

Sovellettaessa asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vain 15 ikävuoden jälkeen täyttyneet Alankomaiden lainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet otetaan huomioon vakuutuskausina.

d)

Poiketen siitä, mitä ANW:n 63 a pykälän 1 momentissa säädetään, muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa asuvalle henkilölle, jonka puoliso on pakollisesti vakuutettuna ANW:n mukaisesti, annetaan lupa ottaa vapaaehtoinen vakuutus kyseisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että tällainen vakuutus on alkanut jo tämän asetuksen soveltamispäivänä, mutta vain niitä kausia varten, joiden aikana puoliso on pakollisesti vakuutettu.

Luvan voimassaolo päättyy päivänä, jona puolison ANW:n mukainen pakollinen vakuutus päättyy, ellei puolison pakollinen vakuutus pääty hänen kuolemansa johdosta ja jos jälkeen elävä saa eläkettä vain ANW:n mukaisesti.

Kaikissa tapauksissa lupa vapaaehtoisen vakuutuksen osalta päättyy päivänä, jona henkilö täyttää 65 vuotta.

Vapaaehtoiseen vakuutukseen maksettava vakuutusmaksu vahvistetaan niiden ANW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat vapaaehtoiseen vakuutukseen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä. Jos vapaaehtoinen vakuutus kuitenkin seuraa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vakuutuskautta, maksu vahvistetaan niiden ANW:n säännösten mukaisesti, jotka koskevat pakolliseen vakuutukseen maksettavan vakuutusmaksun määrittämistä, ja huomioon otettavat tulot katsotaan saaduiksi Alankomaissa.

a)

Jos tämän asetuksen 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaisella henkilöllä on oikeus Alankomaiden työkyvyttömyysetuuteen, tämän asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määrä etuuden laskemiseksi määritetään

b)

Laskiessaan etuuksia WAO:n, WIA:n tai WAZ:n mukaisesti Alankomaiden laitokset ottavat huomioon:

a)

jos vakuutettu on viitekaudella kuulunut palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana myös yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, kyseisistä jäsenvaltioista saatujen tulojen katsotaan vastaavan vakuutetun Ruotsissa viitekautena saamia keskimääräisiä bruttotuloja siten, että Ruotsissa saadut tulot jaetaan niiden ansaintavuosien lukumäärällä;

b)

jos etuudet lasketaan tämän asetuksen 46 artiklan mukaisesti eivätkä henkilöt ole vakuutettuja Ruotsissa, viitekausi määritetään edellä mainitun lain 8 luvun 2 ja 8 pykälän mukaisesti ikään kuin asianomainen henkilö olisi vakuutettu Ruotsissa. Ellei asianomaisella henkilöllä ole kyseiseltä kaudelta ansiosidonnaisista vanhuuseläkkeistä annetun lain (1998:674) mukaisia eläkettä kerryttäviä tuloja, viitekauden voidaan katsoa alkavan aiemmasta ajankohdasta, jolloin vakuutetulla oli Ruotsissa harjoitetusta ansiotoiminnasta saatuja tuloja.

a)

Laskettaessa eläkkeen laskennallista tulopohjaa ansiosidonnaista perhe-eläkettä varten (laki 2000:461), jos Ruotsin lainsäädännön mukainen vaatimus siitä, että henkilöllä on ollut eläkeoikeus vähintään kolmena kalenterivuonna vakuutetun kuolemaa välittömästi edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana (viitekausi), ei täyty, huomioon otetaan myös muissa jäsenvaltioissa täyttyneet vakuutuskaudet ikään kuin ne olisivat täyttyneet Ruotsissa. Muissa jäsenvaltioissa täyttyneiden vakuutuskausien katsotaan perustuvan Ruotsin keskimääräiseen eläkekarttumaan. Jos asianomaiselle henkilölle on karttunut eläkettä Ruotsista vain yhden vuoden ajalta, kaikkien toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien katsotaan olevaan määrältään samoja.

b)

Laskettaessa laskennallisia eläkepisteitä 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen sattuneeseen kuolemantapaukseen liittyvää leskeneläkettä varten, jos Ruotsin lainsäädännön mukainen vaatimus siitä, että eläkepisteitä on kertynyt vähintään kahtena vuonna vakuutetun kuolemaa välittömästi edeltäneiden neljän vuoden aikana (viitekausi), ei täyty, mutta viitekauden aikana vakuutuskausia on täyttynyt toisessa jäsenvaltiossa, kyseisten vuosien katsotaan perustuvan samaan eläkepistemäärään kuin Ruotsissa vietetyn vuoden.

a)

entisen puolison maksut otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat tämän henkilön omia maksuja; tai

b)

tämän henkilön puoliso tai entinen puoliso täyttää asianmukaiset maksuedellytykset, jolloin kaikissa tapauksissa edellytetään, että puoliso tai entinen puoliso toimii tai oli toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, johon oli sovellettu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöä, sovelletaan tämän asetuksen III osaston 5 luvun säännöksiä määritettäessä oikeutta etuuteen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan. Tässä tapauksessa kyseisessä 5 luvussa tehtyjä viittauksia ’vakuutuskausiin’ pidetään viittauksina vakuutuskausiin, jotka ovat täyttyneet

i)

sairausajalta maksettavia rahaetuuksia tai niiden sijasta palkkaa tai

ii)

tämän asetuksen III osaston 4 ja 5 luvussa tarkoitettuja etuuksia, jotka on myönnetty kyseisestä työhön kykenemättömyydestä johtuneen työkyvyttömyyden perusteella toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ikään kuin ne olisivat lyhyitä työkyvyttömyyskausia, joilta on maksettu etuuksia vuonna 1992 sosiaaliturvamaksuista ja -etuuksista annetun lain (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) 30A pykälän 1–4 momentin mukaisesti.

1)

Laskettaessa ansiotekijää, kun määritetään oikeutta etuuksiin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, kunkin palkkatyössä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan toimitun työviikon osalta, joka alkoi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti asianomaisen tuloverotusvuoden aikana, asianomaisen henkilön katsotaan maksaneen maksuja ansiotyöntekijänä (’employed earner’) tai maksaneen vakuutusmaksuja sellaisten ansioiden perusteella, jotka vastaavat kahta kolmasosaa kyseisen vuoden ylemmästä ansiorajasta.

2)

Sovellettaessa tämän asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa

3)

Muutettaessa ansiotekijä vakuutuskausiksi jaetaan kyseisenä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisena tuloverotusvuonna saavutettu ansiotekijä tämän vuoden alemmalla ansiorajalla. Tulos ilmaistaan kokonaislukuna, eikä mitään jäljelle jääviä osia oteta huomioon. Näin lasketun luvun katsotaan osoittavan niiden vakuutusviikkojen määrän, jotka ovat täyttyneet Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan kyseisen vuoden aikana edellyttäen, että tällainen luku ei ole suurempi kuin niiden viikkojen määrä, joiden aikana asianomainen henkilö kyseisenä vuonna kuului tämän lainsäädännön piiriin.”