13.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/1

(1)

Komissio otti käyttöön 14 päivänä marraskuuta 2008 annetulla asetuksella (EY) N:o 1129/2008 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien seostamattomasta teräksestä valmistettujen esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen (esi- ja jälkijännitetyt langat ja säikeislangat) tuonnissa.

(2)

Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun Eurostress Information Service (ESIS) oli tehnyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 57 prosenttia esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen kokonaistuotannosta yhteisössä.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2007 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2004 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä, useat intressitahot ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Osapuolia, jotka pyysivät tulla kuulluiksi, kuultiin. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(5)

Komissio jatkoi tutkimustaan yhteisön etua koskevien näkökantojen osalta ja analysoi kyselylomakevastauksen sisältämät tiedot, jotka oli saatu eräiltä yhteisössä toimivilta käyttäjiltä väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(6)

Seuraavien käyttäjäyritysten toimitiloihin tehtiin neljä ylimääräistä tarkastuskäyntiä:

(7)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(8)

Asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin ja päätelmiä on tarvittaessa muutettu niiden perusteella.

(9)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että tietyntyyppinen 19 langasta koostuva säikeislanka olisi jätettävä menettelyn ulkopuolelle, koska kyseistä tuotelajia käytetään vain hyvin erityisiin käyttötarkoituksiin, eikä sitä voida käyttää betonin raudoitukseen, ripustus- tai kannatuselementteihin taikka vinoköysisiltoihin, jotka ovat tarkasteltavana olevan tuotteen pääasialliset käyttötarkoitukset, ja koska sitä ei valmisteta yhteisössä. Yhteisön tuotannonalaa kuultiin ja se vahvisti, että kuvailtu tuote eli 19 langasta koostuva säikeislanka ja sen lisäksi useammasta kuin 19 langasta koostuva säikeislanka ei ole tarkasteltavana oleva tuote. Näin ollen väite hyväksytään ja 19:stä tai useammasta langasta koostuvat säikeislangat jätetään tarkastelun ulkopuolelle.

(10)

Koska muita huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14–20 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(11)

Eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja kiisti alustavat päätelmät markkinatalouskohtelun määrittämisestä ja väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset 1–3 täyttyvät.

(12)

Markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa todettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksen 1 osalta, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan sähkökustannukset, jotka ovat merkittävä osa valmistuskustannuksista, eivät olleet luotettavia. Oli havaittu, että sähkökustannukset laskutettiin selvitystilassa olevan kolmannen yhtiön kautta (sen sijaan, että sähköntoimittaja olisi laskuttanut suoraan). Selityksenä oli, että selvitystilassa olevan yhtiön, joka alun perin omisti tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen käytetyt tuotantotilat, mutta joka oli sittemmin asetettu selvitystilaan, katsottiin edelleen omistavan osan tiloista. Sen vuoksi sähköyhtiö laskutti kaikesta sähkönkulutuksesta selvitystilassa olevaa yhtiötä, joka laskutti edelleen asianomaista vientiä harjoittavaa tuottajaa.

(13)

Saatiin kuitenkin selville, että vientiä harjoittava tuottaja osti tuotantotilat tutkimusajanjakson aikana vuonna 2007 ja että se oli ainakin osan tutkimusajanjaksoa tuotantotilojen laillinen omistaja. Lisäksi ilmoitetut määrät eivät täsmänneet vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpidon kanssa. Lisäksi sen jälkeen, kun väliaikaiset toimenpiteet oli annettu tiedoksi, yhtiö ei toimittanut tietoja tai todisteita, jotka olisivat osoittaneet sähkökustannusten luotettavuuden ja olisivat näin ollen voineet muuttaa alustavia päätelmiä tältä osin.

(14)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti edelleen, että sen toimiluvan lyhytaikaisuus ei merkitse merkittävää valtion puuttumista perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksen 1 mukaisesti, kuten markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa havaittiin. Tältä osin todetaan, että toimiluvan lyhytaikaisuuden todettiin haittaavan pitkäaikaisten liiketoimintapäätösten tekemistä ja suunnittelua. Erityisesti havaittiin, että vastaavassa tilanteessa olevat yritykset yleensä hyötyivät toimiluvista, joiden kesto oli huomattavasti pidempi. Sen jälkeen, kun väliaikaiset toimenpiteet oli annettu tiedoksi, selvisi kuitenkin, että vientiä harjoittavan tuottajan toimiluvan ajallinen rajoitus oli pelkkä muodollisuus, eikä voitu enää katsoa sen haittaavan pitkäaikaisten liiketoimintapäätösten tekemistä ja suunnittelua.

(15)

Edellä kuvatun perusteella todettiin tässä nimenomaisessa tapauksessa, että toimiluvan kestoa ei voitu pitää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksen 1 mukaisena merkittävänä valtion puuttumisena, ja vientiä harjoittavan tuottajan väitteet hyväksyttiin. Alustavia päätelmiä muutettiin vastaavasti.

(16)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja kiisti myös päätelmät, joiden mukaan se ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksen 2 mukaista edellytystä siitä, että yrityksellä on oltava yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Todetaan, että markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa paljastui, että merkittävä uusiutuva laina oli kirjattu väärin. Vaikka vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tämä päätelmä ei vastannut totuutta, se ei toimittanut vakuuttavaa selitystä tai hyväksyttävää näyttöä väitteensä tueksi. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(17)

Lopuksi sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksessa 3 edellytetään. Vientiä harjoittava tuottaja kiisti erityisesti sen päätelmän, että se voisi lainata rahaa markkinakorkoa olennaisesti alhaisemmalla korolla. Vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan toimittanut uutta tietoa tai todisteita, jotka olisivat voineet muuttaa alustavia päätelmiä tältä osin, joten väite oli hylättävä.

(18)

Edellä esitetyn perusteella ja johdanto-osan 14 kappaleessa kuvatuista päätelmistä huolimatta kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan markkinatalouskohtelua koskevat päätelmät vahvistetaan sellaisina kuin ne on esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa.

(19)

Koska markkinatalouskohtelun määrittelyn osalta ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25–36 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistetaan.

(20)

Vientiä harjoittava tuottaja, jolle ei myönnetty yksilöllistä kohtelua, väitti, että sen päätöksenteko oli riittävästi valtiosta riippumatonta perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(21)

Väitteensä tueksi vientiä harjoittava tuottaja kykeni selventämään yhtiön hallituksen koostumuksen ja osakkeenomistajien äänioikeuden. Vientiä harjoittava tuottaja osoitti siten, että se oli riittävästi riippumaton mahdollisesta valtion puuttumisesta sen hinnoitteluun perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen lisäksi vientiä harjoittava tuottaja osoitti, kuten johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, että sen toimiluvan kestoa ei voida pitää merkittävänä valtion puuttumisena. Koska kyseinen vientiä harjoittava tuottaja täytti perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset, olisi tämän seurauksena laskettava yksilöllinen lopullinen tulli, jota sovelletaan sen tuottamiin ja viemiin tuotteisiin.

(22)

Niiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joille yksilöllinen kohtelu myönnettiin, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen saatujen tietojen mukaan kyseisten yritysten avainhenkilöt olivat valtion elinten jäseniä perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Molemmat yritykset jättivät tämän tiedon ilmoittamatta markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua hakiessaan.

(23)

Katsottiin, että kyseisen tiedon ilmoittamatta jättäminen oli harhaanjohtavaa perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja että niiden markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevissa hakemuksissa antamat tiedot olisi jätettävä huomioon ottamatta. Kyseisille yrityksille annettiin mahdollisuus tarjota lisäselvityksiä perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseiset yritykset eivät kuitenkaan toimittaneet tyydyttäviä selityksiä. Tällä perusteella yksilöllinen kohtelu evättiin edellä mainituilta yrityksiltä.

(24)

Kolmannen yrityksen osalta, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, yhteisön tuotannonala kyseenalaisti sen, oliko se itse asiassa kokonaan ulkomaalaisessa omistuksessa oleva yhtiö ja täyttikö se sen vuoksi perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa asetetut vaatimukset. Kaikki olennaiset maksut ja tilisiirrot yhtiön hankkimisen ajalta voitiin kuitenkin todentaa ja täsmäyttää tutkimuksen aikana, ja näin voitiin osoittaa, että yhtiö oli kokonaan ulkomaisessa omistuksessa. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(25)

Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että vertailumaan valinta ei ollut asianmukainen. Väitettiin, että erityisesti sen vuoksi, että Turkin markkinoilla oli vain yksi esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen tuottaja, kilpailun taso Turkissa ei ole riittävä kyseistä tuottajaa koskevien tietojen normaaliarvon perustaksi.

(26)

Kyseiset osapuolet eivät kuitenkaan toimittaneet asiasta uutta näyttöä, vaan ainoastaan esittivät uudelleen ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esittämänsä väitteet. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44 kappaleessa todetaan, vaikka Turkissa onkin vain yksi tuottaja, Turkkiin suuntautuva tuonti on merkittävää ja se kattaa yli puolet kokonaismarkkinoista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon, että muista mahdollisista vertailumaiden yrityksistä yksikään ei tehnyt yhteistyötä tämän tutkimuksen kanssa, vahvistetaan, että Turkkia voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna soveltuvana vertailumaana.

(27)

Koska vertailumaan määrittämisen osalta ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40–45 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistetaan.

(28)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että käytetty normaaliarvo ei ollut asianmukainen, koska useimpien tuotelajien kohdalla normaaliarvo muodostettiin turkkilaisen tuottajan tuotantokustannusten perusteella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48 ja 49 kappaleessa esitetään. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kiinalaisten viejien viemien tuotelajien normaaliarvo olisi pitänyt muodostaa kiinalaisten viejien tuotantokustannusten perusteella.

(29)

Todetaan, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa nimenomaisesti säädetään, että normaaliarvo määritetään markkinatalousmaassa käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Näin ollen se, että normaaliarvo määritettiin laskennallisten arvojen perusteella, ei oikeuta päättelemään, että käytetyt arvot eivät olisi olleet asianmukaisia. Todetaan, että kyseiselle viejälle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, joten sen viemiin malleihin liittyviä kustannuksia ei pidetty luotettavina. Vertailumaan valinnan tarkoituksena on vahvistaa luotettavat kustannukset ja hinnat, jotka perustuvat asianmukaisesta vertailumaasta kerättyihin tietoihin. Koska on todettu, että Turkki oli asianmukainen valinta, ei ollut perusteita katsoa, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvät kustannukset eivät olisi olleet luotettavia tai asianmukaisia.

(30)

Vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt erityisiä perusteita (edellä 25 kappaleessa mainittujen lisäksi), miksi vertailumaan valinta ei olisi ollut asianmukainen, ja erityisesti sille, miksi se katsoo, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuottamat ja myymät tuotelajit ja vertailumaan tuottajan tuottamat ja myymät tuotelajit eivät olisi vertailukelpoisia. Näin ollen väitteet oli hylättävä.

(31)

Koska normaaliarvon laskemiseksi käytettävän menetelmän osalta ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46–50 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistetaan.

(32)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa tarkoitettu vientiä harjoittava tuottaja, joka harjoitti vientiä siihen etuyhteydessä olevan yhteisön tuojan kautta, väitti, että vientihinnan määrittämisessä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti olisi pitänyt käyttää etuyhteydessä olevan tuojan esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen yhteisöön jälleenmyynnistä saamia todellisia voittoja.

(33)

On huomattava, että etuyhteydessä olevien osapuolten välisiä myyntihintoja pidetään epäluotettavina myyjän ja ostajan välisen suhteen vuoksi. Näin ollen jälleenmyynnistä saatavaa voittomarginaalia on myös pidettävä epäluotettavana. Vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut näyttöä siitä, että siihen etuyhteydessä olevan tuojan voittomarginaali olisi kuitenkin luotettava. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(34)

Todetaan, että edellä kappaleessa 32 mainitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty yksilöllistä kohtelua edellä 22 ja 23 kappaleessa esitetyillä perusteilla, ja koska sen polkumyyntimarginaali määritettiin sen vuoksi kohdassa 41 kuvatulla menetelmällä, kysymys siitä, mitä menetelmää käytetään kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa määritettäessä, on menettänyt merkityksensä.

(35)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, yhteisön tuotannonala kyseenalaisti ilmoitetun vientihinnan luotettavuuden. Väitettiin, että tutkimusajanjakson alhainen vientimäärä ja erityiset olosuhteet (erityisesti se, ettei viedyllä tuotteella ollut vaadittua vastaavuuden tunnustamisesta annettua todistusta) viittaisivat suhteeseen tuojan ja vientiä harjoittavan tuottajan välillä, ja että vastaavat vientihinnat olisi sen vuoksi jätettävä huomiotta. Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan kyennyt toimittamaan näyttöä väitteensä tueksi. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu mitään suhdetta vientiä harjoittavan tuottajan ja etuyhteydettömän tuojan välillä. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(36)

Koska vientihinnan määrittelyn osalta ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistetaan.

(37)

Koska normaaliarvon ja vientihinnan vertailun osalta ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 ja 54 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistetaan.

(38)

Niiden yritysten osalta, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(39)

Lopullinen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali on prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraava:

(40)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa todetaan, yhteistyötä ei juuri ollut.

(41)

Tämän vuoksi katsottiin asianmukaiseksi määrittää koko maata koskeva polkumyynti niiden yhtiöiden toimittamien tietojen perusteella, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua.

(42)

Edellä esitetyn perusteella kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien, joille ei myönnetty yksilöllistä kohtelua, koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 50,0 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(43)

Koska huomautuksia tuotannon ja yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–63 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(44)

Koska huomautuksia yhteisön kulutuksesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64–66 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(45)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että Kiinasta tulevan tuonnin keskihinta on samansuuruinen kuin yhteisön tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta. Tältä osin komission päätelmät, jotka perustuivat Eurostatin tilastoihin Kiinan tuonnin hinnoista ja yhteisöstä saatuihin tarkistettuihin tietoihin, osoittivat väitteen vääräksi. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(46)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67–70 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(47)

Yksi käyttäjistä väitti, että yhteisön tuotannonalan keskihinnat vuosina 2004 ja 2005 olivat korkeammat kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt, joten ne olivat virheellisiä. Tämän väitteen osalta on korostettava, että käsiteltävänä olevat päätelmät ovat tuloksena EU-tasoisesta eikä alueellisesta tai kansallisesta tutkimuksesta. Koska asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi, se oli hylättävä.

(48)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71–91 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa, vahvistetaan.

(49)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että Kiinan tuonnin markkinaosuus ei ollut riittävän suuri aiheuttaakseen yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa selkeästi esitetään, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän valtava 2 106 prosentin kasvu vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä, kyseisen tuonnin markkinaosuuden kasvu yhteisön markkinoilla 0,4 prosentista 8,2 prosenttiin vastaavana aikana sekä tutkimusajanjakson aikana todettu 18 prosentin alihinnoittelu tapahtuivat samanaikaisesti yhteisön tuotannonalan taloustilanteen heikkenemisen kanssa.

(50)

Lisäksi pääasiallisen raaka-aineen eli valssilangan, joka muodostaa 75 prosenttia tuotantokuluista, hinnan nousun olisi pitänyt vaikuttaa kaikkiin toimijoihin markkinoilla. Valssilangan keskihinta Kiinassa laski kuitenkin 45 prosentilla vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä. Näin ollen päätellään, että kyseisestä tuonnista, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat huomattavasti vuodesta 2006 alkaen, johtuva paine vaikutti ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon. Tämän vuoksi väite hylätään.

(51)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92–94 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan edellä todetun perusteella vahvistaa.

(52)

Eräät asianosaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui muista kolmansista maista saapuvasta tuonnista. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 ja 96 kappaleessa osoitetaan, tuonnin määrä muista kolmansista maista kasvoi 112 prosentilla vuodesta 2004 tutkimusajanjakson loppuun mennessä. Tällaisen tuonnin hinnat olivat kuitenkin huomattavasti kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintoja korkeammat ja jopa yhteisön tuotannonalan hintoja korkeammat. Kyseinen tuonti ei siis ole voinut myötävaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(53)

Kahden muun EU:n ulkopuolisen valtion, joilla on yhteensä 2,5 prosentin markkinaosuus, todettiin soveltavan hintoja, jotka alittavat Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnat. Koska kyseinen tuonti oli kuitenkin suhteellisen vähäistä, sen ei voida katsoa olevan riittävä rikkomaan Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(54)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 ja 96 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan edellä todetun perusteella vahvistaa.

(55)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui viennistä, jonka hinta alitti tuotantokustannukset. Vienti yhteisön ulkopuolisiin maihin oli vain noin 14 prosenttia yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynnistä tutkimusajanjaksona. Kyseinen vienti kasvoi vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana noin 16 prosenttia. Yhteisön tuottajien viennin yksikkömyyntihinta laski 8 prosenttia 715 eurosta tonnilta 660 euroon tonnilta vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa selostetaan, ei voida olettaa, että nämä myynnit suoritettiin tuotantokustannukset alittavalla hinnalla. Tämä johtuu siitä, että kustannukset ja hinnat vaihtelivat merkittävästi yhtiöiden ja ajankohdan mukaan. Vientihinnan lasku johtui Kiinan viennin aiheuttamasta paineesta myös yhteisön tuotannonalan pääasiallisilla vientimarkkinoilla hinnankorotusten voimakkaan estymisen kautta.

(56)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97–99 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan edellä todetun perusteella vahvistaa.

(57)

Koska tuotantokustannusten noususta ja kilpailusta muiden yhteisön tuottajien taholta ei tehty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100–102 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(58)

Edellä esitetyssä tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien muiden tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset; näin ollen sen perusteella voidaan vahvistaa, että kyseiset muut tekijät eivät muuta sitä tosiseikkaa, että tarkastellun merkittävän vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(59)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan, että Kiinasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(60)

Koska muita asiaa koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103 ja 104 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(61)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan ja muiden yhteisön tuottajien edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105–111 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(62)

Eräs asianomainen osapuoli, joka harjoittaa esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen tuontia Kiinasta, väitti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaa vakavasti tuojien tilanteeseen, koska ne eivät voi siirtää hinnankorotusta asiakkailleen.

(63)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuojien tarkasteltavana olevan tuotteen voittomarginaali oli suhteellisen korkea. Koska lisäksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta aiheutuvien kustannusten osuus asiakkaiden kokonaiskustannuksista on pieni, tuottajat voinevat siirtää mahdollisen hinnannousun asiakkaille. Lisäksi niiden toimittajien kanssa tekemien sopimusten ehdot eivät estä tuojia vaihtamasta tarkasteltavana olevan tuotteen toimittajaa sellaisiin yrityksiin, joiden tullit ovat matalia tai joilla niitä ei ole, tai toisiin valtioihin kuten Thaimaahan tai Etelä-Afrikkaan. Tästä syystä tämä väite oli hylättävä.

(64)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(65)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaa vakavasti esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen käyttäjien tilanteeseen, koska ne eivät voi siirtää hinnankorotusta asiakkailleen.

(66)

Kuten 4 ja 5 kappaleessa todetaan, väliaikaisten toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia käyttäjäteollisuuden tilanteeseen tutkittiin lisää väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen suorittamalla ylimääräisiä paikan päällä tehtyjä tutkimuksia neljän käyttäjän toimitiloissa. Kyseiset neljä käyttäjää olivat välikäyttäjiä, jotka tuottavat ja toimittavat elementtejä betonin raudoitukseen, ripustus- ja kannatuselementteihin ja vinoköysisiltoihin.

(67)

Komission päätelmät osoittivat edustavimman käyttäjän osalta, jonka luona oli käyty, ja useimpia käyttötarkoituksia koskien, että tarkasteltavana oleva tuote edusti vain viittä prosenttia sen kaikista tuotantokustannuksista. Käyttäjien osalta osuus voi keskimäärin kuitenkin nousta 13 prosenttiin. Polkumyyntitullin vaikutukseksi niiden kustannuksiin arvioitiin olevan 0–6 prosenttia. Kuitenkin niiden loppukäyttäjien osalta (pääasiassa rakennusliikkeitä) polkumyyntitullin vaikutus on vähäinen ja joka tapauksessa alle 1 prosenttia niiden kaikista tuotantokustannuksista. Sen vuoksi niillä ei pitäisi olla vaikeuksia siirtää tullia asiakkaiden maksettavaksi. Tästä syystä tämä väite oli hylättävä.

(68)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi riittämättömään esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen tarjontaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska sen markkinat ovat tuonnista riippuvaisia. Tältä osin on muistettava, että käsiteltävänä olevat päätelmät vahvistettiin EU:n tasolla eikä alueellisella tai valtion tasolla. Päätelmät osoittivat kuitenkin pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoiden osalta, että tutkimuksen kohteena olleilla Yhdistyneen kuningaskunnan tuottajilla on paljon varakapasiteettia markkinoiden tyydyttämiseksi. Lisäksi yhteisön tuotannonalalla on kokonaisuutena riittävästi varakapasiteettia koko EU:n kulutuksen tyydyttämiseksi. Tästä syystä tämä väite oli hylättävä.

(69)

Eräät asianomaiset osapuolet esittivät väitteen kartellin olemassaolosta yhteisön esi- ja jälkijännitettyjen lankojen ja säikeislankojen tuotannonalalla. Tältä osin todetaan, että komissio antoi väitetiedoksiannon lokakuussa 2008 usealle jänneterästä toimittavalle yritykselle. Komissio ei ole kuitenkaan tehnyt lopullista päätöstä asiassa. Väitetiedoksiannon lähettäminen ei mitenkään ennakoi lopullista tulosta. Jos osoitetaan, että yhteisön markkinoilla on ollut kartelli, toimenpiteitä voidaan tarpeen vaatiessa tarkistaa.

(70)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–117 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(71)

Ottaen huomioon yhteisön etua koskevien näkökohtien lisätutkimuksen tulokset, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(72)

Useat asianomaiset osapuolet kiistivät alustavat päätelmät siitä, että 8,5 prosentin voittomarginaali olisi se marginaali, jonka tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella odottaa saavuttavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa tällä sektorilla.

(73)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että vuoden 2005 kannattavuutta ei olisi otettava huomioon yhteisön tuotannonalan voittomarginaalia laskettaessa, koska vuosi 2005 oli kyseisellä sektorilla poikkeuksellisen menestyksekäs. Asian todettiin olevan näin tässä tapauksessa, mistä syystä väite hyväksyttiin. Sen vuoksi vahingon korjaavan tason laskemisessa käytettiin vuonna 2004 saavutettua 6,2 prosentin voittomarginaalia. Kyseisenä vuonna Kiinasta tuodut määrät eivät olleet merkittäviä ja hinnat olivat korkeammat kuin yhteisön tuotannonalalla keskimäärin.

(74)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(75)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että viitehinnan alittavuuden marginaalin painotettu keskiarvo olisi laskettava painottaen kunkin yhteisön tuotannonalan myymän tuotelajin määrää. Vakiintuneen käytännön mukaisesti viitehinnan alittavuuden marginaalin painotettu keskiarvo lasketaan painottaen kunkin tuotelajin CIF-vientiarvoa. Tämän laskutavan perustana on, että näin laskettu tulli johtaisi yhtiön myyntiin tutkimusajanjaksona sovellettuna siihen, ettei viitehintaa alitettaisi, eli hinta ei aiheuttaisi vahinkoa. Asia ei olisi näin, jos painotettaisiin kunkin yhteisön tuotannonalan myymän tuotelajin määrää, kuten väitteessä esitetään.

(76)

Yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, kuten johdanto-osan 24 kappaleessa mainitaan, vahingon korjaavaa taso laskettiin uudelleen, koska alustavissa laskelmissa oli virhe. Tuloksena vahingon korjaava tason määräksi tuli alle kaksi prosenttia, jonka katsottiin olevan vähimmäistasoa. Sen vuoksi kyseisen yrityksen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei olisi sovellettava tullia.

(77)

Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119–122 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(78)

Koko maata koskevaa vahingon korjaava taso laskettiin uudelleen niiden yritysten toimittamien tietojen perusteella, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua.

(79)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön tasolla, joka on riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia.

(80)

Lopullisten polkumyyntitullien määrät ovat seuraavat:

(81)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien mainittujen yritysten tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(82)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(83)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti. Johdanto-osan 9 kappaleen mukaisesti tuotemääritelmän ulkopuolelle jätettyjen tuotteiden vakuutena olevat väliaikaiset määrät olisi vapautettava.

(84)

Vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettujen tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Erityisiä toimenpiteitä ovat muun muassa seuraavat:

(85)

Sellaisen pätevän kauppalaskun esittäminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava kaikkiin muihin viejiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(86)

Jos niiden yritysten, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti kyseisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli.

(87)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella oli tarkoitus suositella lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa, yksi vientiä harjoittava tuottaja, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, tarjosi hintasitoumuksen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(88)

Tarjousta tutkittiin ja todettiin, että tutkimusajanjakson aikana tuotteen hinnat vaihtelivat erittäin paljon, toisin sanoen saman tuoteluokan alimman ja korkeimman myyntihinnan ero EU:ssa saattoi vaihdella jopa 46 prosenttia mainitun yrityksen osalta. Yhteisön tuotannonalalla todettiin lisäksi merkittäviä myyntihintojen vaihteluja tarkastelujakson aikana. Sen vuoksi tuote ei sovellu kiinteään hintasitoumukseen. Yritys esitti, että vähimmäishinta olisi sidottava indeksiin raaka-aineen eli teräslangan hintakehityksen perusteella. Koska julkisesti ei kuitenkaan ole saatavilla hintatietoja tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineesta ja koska verrattavissa olevan raaka-aineen eli verkkoteräslangan hintakehitys on päinvastainen, yhteisössä myytävän lopputuotteen ja tärkeimmän raaka-aineen hinnan välistä korrelaatiota ei voitu vahvistaa. Hintasitoumusta pidetään epäkäytännöllisenä perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska se ei poistaisi todetun polkumyynnin vahingollista vaikutusta.

(89)

Tuotteesta on lisäksi lukuisia erilaisia tyyppejä. Helpottaakseen tutkimuksen yhteydessä vaadittua raportointia yritys yksinkertaisti tuotteen luokitusperusteita ja ryhmitteli tuotetut ja myydyt tuotelajit. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että yritys tuotti ja myi useita lanka- ja säikeislankatyyppejä EU:hun tutkimusajanjakson aikana. Rajoittaakseen riskiä eri tuotelajien välisestä ristiinkompensoinnista yritys tarjoutui noudattamaan kolmea vähimmäistuontihintaa, yhtä esi- ja jälkijännitetyille langoille ja kahta säikeislangoille läpimitan perusteella. Johdanto-osan kappaleessa 88 kuvatuista syistä kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoamaa sitoumusta ei kuitenkaan voitu hyväksyä.

(90)

Yksi asianomainen vientiä harjoittava tuottaja, kahdesta etuyhteydessä olevasta yhtiöstä muodostuva yritysryhmä, nimittäin Ossen MaanShan Steel Wire and Co. Ltd, Maanshan, ja Ossen Jiujiang Steel Wire Cable Co. Ltd, Jiujiang, vaihtoi nimeä tutkimusajanjakson jälkeen tämän tutkimuksen aikana ja on nyt nimeltään Ossen Innovation Materials Co. Joint Stock Company Ltd, Maanshan, ja Ossen Jiujiang Steel Wire Cable Co. Ltd, Jiujiang.

(91)

Nimenmuutos ei merkitse merkittävää muutosta, jolla olisi vaikutusta tähän tutkimukseen, ja sen vuoksi todetaan, että yrityksiä Ossen MaanShan Steel Wire and Co. Ltd, Maanshan, ja Ossen Jiujiang Steel Wire Cable Co. Ltd, Jiujinag koskevia lopullisia päätelmiä sovelletaan yrityksiin Ossen Innovation Materials Co. Joint Stock Company Ltd, Maanshan, ja Ossen Jiujiang Steel Wire Cable Co. Ltd, Jiujinag,