1.

Ellei erikseen toisin määrätä, tässä sopimuksessa tarkoitetaan

2.

Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin merenkulkijoihin, ellei erikseen toisin määrätä.

3.

Jos syntyy epätietoisuutta siitä, voidaanko jotakin henkilöryhmää pitää tässä sopimuksessa tarkoitettuina merenkulkijoina, asian ratkaisee kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan. Tältä osin otetaan asianmukaisella tavalla huomioon Kansainvälisen työjärjestön (merenkulkualaa koskevan) 94. yleiskokouksen päätöslauselma ammattiryhmiä koskevasta tiedosta.

4.

Ellei erikseen toisin määrätä, tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin yksityisessä tai julkisessa omistuksessa oleviin aluksiin, joita vakituisesti käytetään kaupalliseen toimintaan, ei kuitenkaan kalastusta tai vastaavaa toimintaa harjoittaviin aluksiin ja perinteisesti rakennettuihin aluksiin kuten dhow-aluksiin ja džonkkeihin. Sopimusta ei sovelleta sota-aluksiin eikä laivaston tukialuksiin.

5.

Jos syntyy epätietoisuutta siitä, sovelletaanko tätä sopimusta johonkin alukseen tai tiettyyn alusluokkaan, asian ratkaisee kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan.

1.

Kenenkään, joka ei ole saavuttanut vähimmäisikää, ei tule työsuhteessa tai muutoin toimia tai työskennellä aluksella.

2.

Vähimmäisikärajaa voidaan korottaa tässä sopimuksessa määritellyissä tapauksissa.

1.

Merenkulkijan ei kuulu työskennellä aluksella, mikäli hänellä ei ole koulutusta tai todistusta pätevyydestä tai mikäli hän ei muutoin ole pätevä suorittamaan tehtäviään.

2.

Merenkulkijan, joka ei ole hyväksyttävästi suorittanut merenkulkijan turvallisuuskoulutusta, ei tule työskennellä aluksella.

3.

Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymien pakollisten asiakirjojen mukaisen koulutuksen ja todistuksen katsotaan täyttävän tämän säännön 1 ja 2 kappaleessa asetetut vaatimukset.

1.

Merenkulkijoiden työsuhteen ehdot on määriteltävä tai niihin on viitattava selvässä kirjallisessa sopimuksessa, joka on tämän sopimuksen normien mukainen, oikeudellisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen.

2.

Merenkulkijoiden on saatava hyväksyä työsopimuksensa olosuhteissa, joissa heillä on mahdollisuus perehtyä siihen, kysyä sen ehdoista sekä vapaasti päättää niiden hyväksymisestä ennen allekirjoittamista.

3.

Merenkulkijoiden työsopimusten tulee olla sovellettavien työehtosopimuksien mukaisia jäsenvaltion kansallisen lain ja käytännön mukaisesti.

1.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja tai määräyksiä, jotka edellyttävät, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

2.

Jos merenkulkijoiden työsopimus perustuu kokonaan tai osittain työehtosopimukseen, aluksella on oltava siitä jäljennös. Jos merenkulkijoiden työsopimusta ja sovellettavaa työehtosopimusta ei ole englanniksi, aluksella on oltava englanninkielisinä versioina (paitsi jos kyseessä on alus, jota käytetään vain kotimaan liikenteessä):

3.

Asiakirjassa, jota tämän normin 1 kappaleen e kohdassa tarkoitetaan, ei saa olla mainintaa merenkulkijoiden työn laadusta tai palkasta. Asiakirjan muoto, tiedot ja niiden kirjaamistapa on määriteltävä kansallisessa laissa.

4.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä, joissa määritellään sen kansallisen lainsäädännön mukainen merenkulkijan työsopimuksen sisältö. Merenkulkijan työsopimuksessa on kuitenkin aina ilmoitettava:

5.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja tai määräyksiä, jotka määrittelevät sen irtisanomisajan vähimmäispituuden, jonka kuluessa laivanvarustaja ja merenkulkija voivat irtisanoa työsopimuksen ennenaikaisesti. Irtisanomisajan vähimmäispituutta määriteltäessä on kuultava laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä, mutta irtisanomisaika ei saa olla seitsemää päivää lyhyempi.

6.

Tietyissä kansallisissa laeissa tai määräyksissä tai sovellettavassa työehtosopimuksessa määritellyissä tapauksissa voidaan sallia lyhyempi irtisanomisaika tai työsuhteen päättäminen ilman irtisanomisaikaa. Tällaisia olosuhteita määriteltäessä kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että merenkulkija voi inhimillisistä tai muista pakottavista syistä tarvittaessa irtisanoa työsopimuksensa määrättyä irtisanomisaikaa lyhyemmässä ajassa tai ilman irtisanomisaikaa ilman, että hänelle aiheutuu siitä seuraamuksia.

1.

Kunkin jäsenvaltion tulee edellyttää, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleville merenkulkijoille annetaan palkallinen vuosiloma sopivin ehdoin siten kuin tässä sopimuksessa ja 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/63/EY (muutettava), joka koskee eurooppalaista sopimusta merenkulkijoiden työajan järjestämisestä (muutettava tämän sopimuksen liitteen A mukaisesti), edellytetään.

2.

Merenkulkijoilla tulee olla oikeus terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi käydä maissa edellyttäen, että heidän työtehtävänsä sen sallivat.

1.

Merenkulkijoilla tulee olla oikeus maksuttomaan kotimatkaan.

2.

Kunkin jäsenvaltion tulee edellyttää, että sen lipun alla purjehtivat alukset antavat asiaankuuluvat vakuudet, joilla varmistetaan merenkulkijoiden kotimatkaoikeuden toteutuminen.

1.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla olevilla merenkulkijoilla on oikeus kotimatkaan,

2.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen laeissa, määräyksissä tai muissa säädöksissä taikka työehtosopimuksissa määritellään

3.

Kunkin jäsenvaltion on edellytettävä, että merenkulkijat eivät työtä aloittaessaan joudu etukäteen maksamaan laivanvarustajille kotiin lähettämisestä johtuvia kustannuksia ja että näitä kustannuksia ei voida periä merenkulkijan palkasta tai muista etuuksista, ellei merenkulkijan ole kansallisten lakien, määräyksien tai muiden toimenpiteiden taikka voimassa olevien työehtosopimusten mukaisesti todettu vakavasti laiminlyöneen työsuhteeseen perustuvat velvoitteensa.

4.

Kansallisilla laeilla ja määräyksillä ei saa rajoittaa laivanvarustajan oikeutta periä kotimatkasta aiheutuneita kustannuksia edellyttäen, että oikeus perustuu kolmannen osapuolen kanssa tehtyyn sopimukseen.

5.

Jos laivanvarustaja ei voi järjestää tai maksaa kotimatkaan oikeutettujen merenkulkijoiden kotimatkaa,

6.

Jäsenvaltio, joka on maksanut kotimatkasta aiheutuneet kustannukset, voi ottaen huomioon asiaan liittyvät kansainväliset asiakirjat, kuten vuodelta 1999 olevan kansainvälisen alusten takavarikkoa koskevan yleissopimuksen, pidättää asianomaisen laivanvarustajan alukset tai vaatia niiden pidättämistä, kunnes kyseinen määrä on maksettu takaisin tämän normin 5 kappaleen mukaisesti.

7.

Kunkin jäsenvaltion on avustettava niiden merenkulkijoiden kotimatkaa, jotka työskentelevät sen satamissa käyvillä tai sen sisä- tai aluevesien kautta purjehtivilla aluksilla, sekä edistettävä sitä, että heidän tilalleen palkataan toisia merenkulkijoita.

8.

Jäsenvaltiolla ei ole oikeutta evätä kenenkään merenkulkijan kotimatkaoikeutta syistä, jotka johtuvat laivanvarustajan taloudellisista olosuhteista tai siitä, että laivanvarustaja on kyvytön tai haluton palkkaamaan merenkulkijan tilalle toista merenkulkijaa.

9.

Kunkin jäsenvaltion on edellytettävä, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla on merenkulkijoiden käytettävissä kopiot kansallisista kotimatkaoikeutta koskevista määräyksistä asiaankuuluvina kieliversioina.

1.

Kunkin jäsenvaltion on laadittava säännöt, joilla varmistetaan, että laivanvarustaja aina aluksen menetyksen tai haaksirikkoutumisen johdosta maksaa jokaiselle aluksella olevalle merenkulkijalle korvauksen menetyksen tai haaksirikon aiheuttamasta työttömyydestä.

2.

Tämän normin 1 kappaleen määräykset eivät vaikuta muihin oikeuksiin, joita merenkulkijalla voi asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lain nojalla olla aluksen menetykseen tai haaksirikkoon perustuvan menetyksen tai vamman johdosta.

1.

Kullakin jäsenvaltiolla tulee olla kansallinen toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on merenkulkijoiden uran, ammattitaidon ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen vakaan ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden turvaamiseksi merenkulkualalla.

2.

Tämän normin 1 kappaleessa tarkoitetun toimintaohjelman tarkoituksena on oltava merenkulkijoiden ammattitaidon, pätevyyden ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen.

3.

Kunkin jäsenvaltion on asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan määriteltävä merenkulkijoille, joiden tehtävät pääasiallisesti liittyvät aluksen turvallisuuteen ja navigointiin, tarkoitetun ammatinvalinnanohjauksen, ammatillisen koulutuksen ja täydennyskoulutuksen selkeät tavoitteet.

1.

Aluksilla, jotka säännöllisesti liikennöivät satamissa, jotka ovat sääskien vaivaamia, on oltava asianmukaiset varusteet toimivaltaisen viranomaisen edellyttämällä tavalla.

2.

Niille merenkulkijoille, joiden täytyy asua ja työskennellä aluksella, on järjestettävä heidän tarpeitaan vastaavat erityiset virkistys- ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet, ottaen huomioon määräykset, jotka koskevat terveyden ja turvallisuuden suojelua ja tapaturmien torjuntaa.

3.

Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että aluksen päällikkö tarkastaa merenkulkijoiden asuintilat säännöllisin väliajoin tai määrää ne tarkastettaviksi, jotta varmistetaan niiden siisteys, asuinkelpoisuus ja hyvä kunto. Tarkastuksen tulos on merkittävä pöytäkirjaan, joka on voitava tarkastaa.

4.

Aluksilla, joilla on otettava huomioon syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti ne merenkulkijat, joilla on erilaiset uskonnolliset tai kulttuuriset tavat, toimivaltainen viranomainen voi laivanvarustajien ja merenkulkijoiden asianomaisia järjestöjä kuultuaan sallia, että tästä normista poiketaan joiltain osin, edellyttäen, ettei poikkeaminen johda olosuhteisiin, jotka olisivat huonommat kuin tätä normia sovellettaessa.

1.

Kunkin jäsenvaltion tulee varmistaa, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla tarjottava ruoka ja juomavesi on laadullisesti hyvää ja ravitsevaa sekä vastaa määrällisesti aluksen tarpeita, kun otetaan huomioon erilaiset kulttuuriset ja uskonnolliset taustat.

2.

Aluksella olevilla merenkulkijoilla on työsuhteensa kestäessä oltava oikeus maksuttomaan ruokaan.

3.

Aluksen ruoanvalmistuksesta vastaavalla laivakokilla on oltava työnsä edellyttämä koulutus ja pätevyys.

1.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä tai muita toimenpiteitä, joilla määritellään ne vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat sen lipun alla purjehtivilla aluksilla oleville merenkulkijoille tarkoitetun juomaveden ja ruoan määrää ja laatua sekä ruoanvalmistusta, ja sitouduttava edistämään tässä kappaleessa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten tunnetuksi tekemistä ja täytäntöönpanoa koulutuksen avulla.

2.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla noudatetaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

3.

Laivanvarustajien on huolehdittava siitä, että laivakokkina työskentelevällä merenkulkijalla on tehtävänsä edellyttämä koulutus, pätevyys ja ammattitaito asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön ja määräysten edellyttämällä tavalla.

4.

Tämän normin 3 kappaleen vaatimukset tarkoittavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää tai tunnustamaa koulutusta, johon kuuluu käytännön ruoanlaitto, elintarvikehygienia ja henkilökohtainen hygienia, elintarvikkeiden varastointi ja varaston valvonta, ympäristönsuojelu sekä ruokahuoltoon liittyvä terveellisyys ja turvallisuus.

5.

Aluksilla, joiden määräysten mukaiseen miehistöön kuuluu vähemmän kuin kymmenen henkilöä ja joilla toimivaltainen viranomainen miehistön koosta tai aluksen käyttötavasta johtuen ei vaadi kokilta täydellistä laivakokin pätevyyttä, on edellytettävä, että jokainen, joka aluksen keittiössä joutuu tekemisiin ruoanvalmistuksen kanssa, on saanut asianmukaisen koulutuksen tai ohjausta elintarvikehygieniassa ja henkilökohtaisessa hygieniassa sekä elintarvikkeiden käsittelyssä ja varastoinnissa aluksella.

6.

Toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisten olosuhteiden niin vaatiessa sallia muunkin kuin täysin pätevän henkilön työskentelevän rajoitetun ajan laivakokkina tietyllä aluksella seuraavaan sopivaan poikkeamissatamaan asti tai enintään yhden kuukauden ajan, edellyttäen, että erivapauden saanut henkilö on saanut koulutuksen tai ohjausta elintarvikehygieniassa ja henkilökohtaisessa hygieniassa sekä elintarvikkeiden käsittelyssä ja varastoinnissa aluksella.

7.

Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että aluksen päällikkö tai hänen valtuuttamansa henkilö tekee aluksella säännöllisesti tarkastuksen ja laatii siitä asianmukaisen pöytäkirjan; tarkastuksen on katettava aluksen

8.

Laivakokkina ei saa työskennellä tai toimia merenkulkija, joka on alle 18-vuotias.

1.

Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että kaikkien sen lipun alla purjehtivilla aluksilla olevien merenkulkijoiden terveyttä suojellaan asianmukaisesti ja että he aluksella työskennellessään voivat päästä nopeasti asianmukaiseen hoitoon.

2.

Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että sen alueella olevien aluksien merenkulkijat, jotka tarvitsevat välitöntä hoitoa, voivat käyttää jäsenvaltion maissa olevia sairaanhoitopalveluja.

3.

Terveydensuojelua ja sairaanhoitoa koskevien määräysten mukaisten normien tarkoituksena on varmistaa, että aluksella olevien merenkulkijoiden terveydensuojelu ja sairaanhoito on mahdollisimman vertailukelpoinen maissa työskentelevien henkilöiden yleisesti käytettävissä olevan terveydensuojelun ja sairaanhoidon kanssa.

1.

Kunkin jäsenvaltion on annettava määräykset, joiden mukaisesti sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevillä merenkulkijoilla on mahdollisuus terveydensuojeluun ja sairaanhoitoon, johon sisältyy perushammashuolto, ja joissa

2.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä lääkärintodistuksen vakiomalli, jota aluksien päälliköt ja lääkintähenkilöstö käyttävät aluksella ja maissa. Todistus ja sen sisältämät tiedot ovat luottamuksellisia, eikä niitä saa käyttää muuhun kuin merenkulkijan hoidon edellyttämään tarkoitukseen.

3.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä, joissa määritellään sen lipun alla purjehtivien aluksien sairaanhoitoon, lääkintävarusteisiin ja lääkintäkoulutukseen liittyvät vaatimukset.

4.

Kansallisissa laeissa ja määräyksissä on säädettävä seuraavista vähimmäisvaatimuksista:

1.

Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevät merenkulkijat ovat oikeutettuja saamaan laivanvarustajalta aineellista apua ja tukea sellaisiin rahallisiin vaikeuksiin, jotka aiheutuvat merenkulkijan työsopimuksen voimassaoloaikana sattuneesta sairastumisesta, vammasta tai kuolemasta taikka kyseisen sopimuksen nojalla tehdystä työstä.

2.

Tämä sääntö ei vaikuta merenkulkijan käytettävissä oleviin muihin oikeussuojakeinoihin.

1.

Kunkin jäsenvaltion on hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä, joissa edellytetään, että sen lipun alla purjehtivien aluksien laivanvarustajat vastaavat kaikkien aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden terveydensuojelusta ja sairaanhoidosta seuraavien vähimmäisvaatimusten mukaisesti:

2.

Kansallisilla laeilla tai määräyksillä voidaan rajoittaa laivanvarustajan vastuuta sairaanhoidosta ja asuin- ja elinkustannuksista koskemaan ajanjaksoa, joka ei saa olla lyhyempi kuin 16 viikkoa vamman syntymisestä tai sairauden alkamispäivästä lukien.

3.

Jos sairaudesta tai vammasta seuraa työkyvyttömyys, laivanvarustajan on vastattava

4.

Kansallisilla laeilla tai määräyksillä voidaan rajoittaa laivanvarustajan vastuuta täyden tai osapalkan maksamisesta merenkulkijalle, joka ei enää ole aluksella, koskemaan ajanjaksoa, joka ei saa olla lyhyempi kuin 16 viikkoa vamman syntymisestä tai sairauden alkamispäivästä lukien.

5.

Kansallisilla laeilla tai määräyksillä laivanvarustajan vastuu voidaan sulkea kokonaan pois, kun

6.

Kansallisilla laeilla tai määräyksillä laivanvarustajan vastuuta sairaanhoidosta ja asuin-, elin- ja hautauskustannuksista voidaan rajoittaa siltä osin kuin se kuuluu julkisille viranomaisille.

7.

Laivanvarustajan tai sen edustajan on huolehdittava alukselle jääneestä sairaan, loukkaantuneen tai kuolleen merenkulkijan omaisuudesta ja sen palauttamisesta merenkulkijalle tai tämän lähiomaiselle.

1.

Kunkin jäsenvaltion tulee huolehtia siitä, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden työterveyttä suojellaan ja että aluksen työ-, asuin- ja harjoitteluolosuhteet ovat turvalliset ja hygieeniset.

2.

Kunkin jäsenvaltion on laivanvarustajien ja merenkulkijoiden edustavia järjestöjä kuultuaan laadittava ja julkaistava kansalliset ohjeet, jotka koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta sen lipun alla purjehtivilla aluksilla, ottaen huomioon kansainvälisten järjestöjen, kansallisten hallintojen ja merenkulkualan järjestöjen asiaan liittyvät suositukset, ohjeistot ja standardit.

3.

Kunkin jäsenvaltion on asiaankuuluvat kansainväliset asiakirjat huomioon ottaen hyväksyttävä lakeja ja määräyksiä ja muita toimenpiteitä, jotka koskevat tässä sopimuksessa määriteltyjä olosuhteita, ja vahvistettava ne säännöt, jotka koskevat työterveyden ja -turvallisuuden suojelua ja tapaturmien torjuntaa sen lipun alla purjehtivilla aluksilla.

1.

Säännössä 4.3 olevassa 3 kappaleessa tarkoitetuissa laeissa, määräyksissä ja muissa toimenpiteissä on edellytettävä

2.

Määräyksissä, joita tämän normin 1 kappaleessa tarkoitetaan,

3.

Säännössä 4.3 olevassa 3 kappaleessa tarkoitettuja lakeja, määräyksiä ja muita toimenpiteitä on tarkistettava säännöllisesti. Tällöin on kuultava laivanvarustajia ja merenkulkijoita edustavia järjestöjä. Tarvittaessa niitä on mukautettava tekniikan kehitykseen ja tutkimukseen, jotta helpotetaan työterveyden ja -turvallisuuden suojelua koskevan toimintasuunnitelman ja -ohjelman jatkuvaa parantamista ja edistetään siten jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla olevien merenkulkijoiden työympäristön turvallisuutta.

4.

Tämän sopimuksen vaatimukset voidaan täyttää siten, että noudatetaan niitä kansainvälisiä asiakirjoja, jotka koskevat aluksella olevan työpaikan vaaratekijöille altistumisen hyväksyttäviä tasoja, ja laaditaan ja pannaan täytäntöön aluksen työterveyden ja -turvallisuuden suojelua koskevat toimintasuunnitelmat ja -ohjelmat.

5.

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

6.

Työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat raportit ja selvitykset on laadittava ottaen huomioon merenkulkijoiden henkilötietojen suoja.

7.

Toimivaltaisen viranomaisen on yhdessä laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjen kanssa huolehdittava siitä, että merenkulkijoita informoidaan aluksella olevista erityisistä vaaroista esimerkiksi ilmoitustaululla olevilla virallisilla ilmoituksilla, joihin sisältyvät asiaankuuluvat ohjeet.

8.

Toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että laivanvarustajat ottavat huomioon aluksiaan koskevat tilastot sekä toimivaltaisen viranomaisen pitämät yleiset tilastot laatiessaan työterveyden ja -turvallisuuden hallintaan liittyvää riskinarviointia.

1.

Kunkin jäsenvaltion, jonka alueella on merimiespalveluja, on edellytettävä, että ne ovat kaikkien merenkulkijoiden käytettävissä riippumatta kansallisuudesta, rodusta, ihonväristä, sukupuolesta, uskonnosta, poliittisista mielipiteistä, sosiaalisesta alkuperästä tai lipusta, jonka alla se alus, jolla he ovat työsuhteessa tai muutoin toimivat tai työskentelevät, purjehtii.

2.

Kunkin jäsenvaltion on edistettävä merimiespalvelujen perustamista alueellaan oleviin tarkoituksenmukaisiin satamiin ja määriteltävä asiaankuuluvia laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan, mitkä satamat sopivat tähän tarkoitukseen.

3.

Kunkin jäsenvaltion on edistettävä sellaisten merimiespalvelulautakuntien perustamista, jotka jatkuvasti valvovat, että merimiespalvelut vastaavat merenkulkijoiden tarpeissa tapahtuvia muutoksia, jotka johtuvat merenkulkualan teknisestä, operatiivisesta ja muusta kehityksestä.

1.

Kunkin jäsenvaltion tulee edellyttää, että sen lipun alla purjehtivilla aluksilla voidaan nopeasti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti käsitellä merenkulkijoiden valitukset, jotka koskevat väitettyä yleissopimuksen määräyksien vastaista menettelyä (merenkulkijoiden oikeudet mukaan luettuina).

2.

Kunkin jäsenvaltion tulee rangaistuksen uhalla kieltää kaikenlainen vainoaminen, joka kohdistuu valituksen tehneeseen merenkulkijaan.

3.

Tämä sääntö ei estä merenkulkijaa turvautumasta muihin oikeudellisiin keinoihin, joita hän pitää asianmukaisena.

1.

Rajoittamatta muita oikeuksia, jotka perustuvat kansallisiin lakeihin tai määräyksiin tai työehtosopimuksiin, merenkulkijoilla on oikeus valittaa aluksella mistä tahansa väitetystä yleissopimuksen määräyksen vastaisesta menettelystä (merenkulkijoiden oikeudet mukaan luettuina).

2.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen laeissa tai määräyksissä säädetään valitusmenettelystä aluksella tavalla, joka vastaa säännön 5.1.5 vaatimuksia. Kyseisen menettelyn tarkoituksena on ratkaista valitus mahdollisimman alhaisella tasolla. Merenkulkijalla on kuitenkin kaikissa tapauksissa oltava oikeus valittaa suoraan päällikölle ja asianmukaisille ulkopuolisille viranomaisille silloin, kun hän katsoo sen tarpeelliseksi.

3.

Valitusmenettely aluksella sisältää merenkulkijan oikeuden avustajaan tai edustajaan samoin kuin varotoimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää valituksen tehneeseen merenkulkijaan kohdistuva vainoaminen. Vainoamisella tarkoitetaan jonkun henkilön vihamielisiä tekoja, jotka kohdistuvat merenkulkijaan, joka on tehnyt valituksen muutoin kuin ilmeisessä kiusaamis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

4.

Työsopimuksen jäljennöksen lisäksi merenkulkijoille on annettava kopio valitusmenettelyä aluksella koskevista ohjeista. Niihin kuuluu lippuvaltion sekä, jos se on eri, merenkulkijoiden asuinmaan toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot samoin kuin sen aluksella olevan henkilön nimi tai henkilöiden nimet, joka tai jotka voivat luottamuksellisesti antaa merenkulkijoille valitukseen liittyviä puolueettomia neuvoja ja muutoinkin avustaa heitä valitusmenettelyssä aluksella.

”c)

’merenkulkijalla’ henkilöä, joka työsuhteessa tai muutoin toimii tai työskentelee jossakin ominaisuudessa aluksella, johon tätä sopimusta sovelletaan;”.

”d)

’laivanvarustajalla’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, esimerkiksi laivanisäntää, edustajaa tai huoltovarustamoa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta ja joka on sen hyväksyessään sitoutunut vastaamaan tähän sopimukseen perustuvista laivanvarustajan velvollisuuksista ja vastuista riippumatta siitä, vastaako joistakin velvollisuuksista tai vastuista laivanvarustajan puolesta muu organisaatio tai henkilö.”