LIITE

Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu testausohjelma sen tarkistamiseksi, onko yhteisön tavoite saavutettu

1.   Näytteenottotiheys ja näytteenottotyypit

a)	Otannan on katettava kaikki teuras- ja siitoskalkkunaparvet, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 2160/2003 soveltamisalaan.

b)

Kalkkunaparvista on otettava näytteet elintarvikealan toimijan aloitteesta sekä toimivaltaisen viranomaisen toimesta. i) Elintarvikealan toimijan aloitteesta tapahtuva näytteenotto teuras- ja siitoskalkkunaparvista on toteutettava asetuksen (EY) N:o 2160/2003 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti kolmen viikon kuluessa ennen lintujen siirtämistä teurastamoon. Tulokset ovat valideja vain enintään kuusi viikkoa näytteenoton jälkeen, minkä vuoksi samasta parvesta saatetaan joutua ottamaan näytteet toistuvasti. ii) Siitoskalkkunaparvista on lisäksi otettava näytteet elintarvikealan toimijan aloitteesta seuraavasti: — Kasvatusparvissa: päivän ikäisinä, neljän viikon ikäisinä sekä kaksi viikkoa ennen munituksen aloittamista tai siirtoa munitusyksikköön, — Täysikasvuisten lintujen parvissa: vähintään joka kolmas viikko munintakauden aikana tilalla tai hautomossa. iii) Toimivaltaisen viranomaisen on otettava näytteet vähintään — kerran vuodessa kaikista parvista 10 prosentissa niistä tiloista, joilla on vähintään 250 täysikasvuista 30–45 viikon ikäistä siitoskalkkunaa, mutta joka tapauksessa kaikilla niillä tiloilla, joilla Salmonella enteritidistä tai Salmonella typhimuriumia todettiin 12 edellisen kuukauden aikana, sekä kaikilla tiloilla, joilla pidetään valioluokan, isoisovanhempaispolven ja isovanhempaispolven siitoskalkkunoita; näytteenotto voidaan tehdä myös hautomossa, — kaikista tilan parvista, jos Salmonella enteritidistä tai Salmonella typhimuriumia on todettu elintarvikealan toimijan hautomosta ottamissa näytteissä tai virallisen tarkastuksen yhteydessä, tartunnan alkuperän selvittämiseksi, — kerran vuodessa kaikista parvista 10 prosentissa niistä tiloista, joilla on vähintään 500 teuraskalkkunaa, mutta joka tapauksessa — kaikista tilan parvista, jos yksi parvi todettiin Salmonella enteritidiksen tai Salmonella typhimuriumin osalta positiiviseksi elintarvikealan toimijan ottamissa näytteissä, ellei näiden parvien kalkkunoiden lihaa ole tarkoitettu teolliseen lämpökäsittelyyn tai muuhun sellaiseen käsittelyyn, jossa salmonella hävitetään, ja — kaikista tilan parvista, jos yksi parvi todettiin Salmonella enteritidiksen tai Salmonella typhimuriumin osalta positiiviseksi elintarvikealan toimijan edellisen tuotantokierron aikana ottamissa näytteissä, ja — aina, kun toimivaltainen viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi. Toimivaltaisen viranomaisen suorittama näytteenotto voi korvata näytteenoton, joka tehdään elintarvikealan toimijan aloitteesta.

2.   Näytteenottomenettely

2.1   Näytteenotto hautomossa

Näytteenotto hautomossa toteutetaan asetuksen (EY) N:o 1003/2005 (1) liitteessä olevan 2.2.1 kohdan säännösten mukaisesti.

2.2   Näytteenotto tilalla

2.2.1   Siitoskalkkunat

Näytteet otetaan asetuksen (EY) N:o 1003/2005 liitteessä olevan 2.2.2 kohdan säännösten mukaisesti.

2.2.2   Teuraskalkkunat

On otettava vähintään kaksi paria tossu- tai sukkanäytteitä. Laidunkanaloissa pidettävien kalkkunaparvien näytteet on kerättävä vain rakennuksen sisällä olevalta alueelta. Kaikki tossu- tai sukkanäytteet on yhdistettävä yhdeksi näytteeksi.

Alle 100 kalkkunan parvissa, joissa ei ole mahdollista ottaa tossu- tai sukkanäytteitä, koska kasvattamorakennuksiin ei voi mennä sisälle, kyseiset näytteet voidaan korvata käsin otettavilla näytteillä, jolloin tossut tai sukat puetaan käsineillä päällystettyjen käsien ympärille ja niillä hierotaan tuoretta ulostetta sisältäviä pintoja; jos tämä ei ole mahdollista, näytteet otetaan muilla tarkoitukseen soveltuvilla ulostenäytteiden ottoon tarkoitetuilla menetelmillä.

Ennen tossujen tai sukkien pukemista niiden pinta on kostutettava talteenoton maksimoivalla laimennusaineella (natriumkloridi 0,8 %, peptoni 0,1 % steriilissä deionisoidussa vedessä) tai steriilillä vedellä tai asetuksen (EY) N:o 2160/2003 11 artiklassa tarkoitetun kansallisen vertailulaboratorion hyväksymällä muulla laimennusaineella. On kiellettävä käyttämästä tilan vettä, joka sisältää mikrobeja tuhoavia aineita tai johon on lisätty desinfiointiaineita. Tossut suositellaan kostutettavaksi kaatamalla neste niiden sisälle ennen kuin ne puetaan päälle. Vaihtoehtoisesti tossut tai sukat voidaan autoklavoida laimennusaineiden kanssa autoklavointiin tarkoitetuissa pusseissa tai astioissa ennen käyttöä. Laimennusaineet voidaan lisätä myös tossujen jalkaan pukemisen jälkeen käyttämällä sumutinta tai pesupulloa.

On varmistettava, että näyte edustaa kaikkia rakennuksen osia. Jokaisella tossu- tai sukkaparilla on käytävä läpi noin 50 prosenttia rakennuksen alasta.

Toimivaltainen viranomainen voi vaihtoehtoisesti päättää, että otetaan yksi pari tossunäytteitä, jolla käydään läpi 100 prosenttia rakennuksen alasta, sekä lisäksi pölynäyte, joka kerätään useista paikoista eri puolilta rakennusta sellaisilta pinnoilta, joilla on silminnähtävästi pölyä.

Kun näytteenotto on saatu päätökseen, tossut tai sukat on poistettava varovaisesti, jotta niihin kiinnittynyt materiaali ei pääse irtoamaan. Tossut voidaan kääntää nurin päin materiaalin säilyttämiseksi. Ne on asetettava pussiin tai astiaan ja merkittävä asianmukaisesti.

Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava elintarvikealan toimijoiden koulutusta sen varmistamiseksi, että näytteenottomenettelyä sovelletaan oikein.

Jos toimivaltainen viranomainen ottaa näytteet tilan jossakin parvessa epäillyn salmonellatartunnan vuoksi tai muussa tarpeelliseksi katsomassaan tapauksessa, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava tarvittaessa lisätesteillä, että mikrobilääkkeiden käyttö ei vaikuta kalkkunaparvia koskevien salmonellan varalta tehtävien tutkimusten tuloksiin.

Jos testissä ei havaita Salmonella enteritidistä eikä Salmonella typhimuriumia, mutta sitä vastoin mikrobilääkkeitä tai bakteerikasvun estävää vaikutusta, kalkkunaparven katsotaan olevan tartunnan saanut parvi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön tavoitteen yhteydessä.

3.   Näytteiden tutkiminen

3.1   Näytteiden kuljetus ja valmistelu

Näytteet on lähetettävä 24 tunnin sisällä niiden keräämisestä mieluiten pikapostina tai kuriiripostina asetuksen (EY) N:o 2160/2003 11 ja 12 artiklassa tarkoitettuihin laboratorioihin. Jos näytteitä ei lähetetä 24 tunnin kuluessa, ne on säilytettävä kylmässä. Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä kylmässä tutkimukseen saakka, ja ne on tutkittava 48 tunnin kuluessa niiden vastaanotosta ja 96 tunnin kuluessa näytteenotosta.

Tossu- tai sukkaparista koostuva näyte on avattava varovaisesti siten, ettei tossuihin takertunut ulostemateriaali irtoa, koottava ja pantava 225 millilitraan puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan. Tossu- tai sukkanäytteet on upotettava puskuroituun peptoniveteen, minkä vuoksi puskuroitua peptonivettä voidaan lisätä tarvittaessa.

Pölynäyte analysoidaan mielellään erikseen. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää yhdistää sen tossu- tai sukkanäytepariin analyysia varten.

Näytettä on sekoitettava, kunnes se on täysin kyllästetty, minkä jälkeen sitä viljellään 3.2 kohdassa esitettyä osoitusmenetelmää käyttäen.

Muut näytteet (esimerkiksi hautomosta) valmistetaan asetuksen (EY) N:o 1003/2005 liitteessä olevan 2.2.2 kohdan säännösten mukaisesti.

Mikäli salmonellan osoittamista varten kerättyjen ulostenäytteiden valmistelua koskevista ISO-standardeista on sovittu, niitä on sovellettava, ja ne korvaavat tässä kohdassa esitetyt määräykset näytteiden valmistelusta.

3.2   Osoitusmenetelmä

Salmonellan osoittamiseksi on käytettävä Bilthovenissa, Alankomaissa sijaitsevan salmonellasta vastaavan yhteisön vertailulaboratorion suosittelemaa osoitusmenetelmää.

Menetelmä kuvataan ISO 6579 standardin (2002) liitteessä D ”Detection of Salmonella spp. in animal faeces and in samples of the primary production stage” (Salmonella spp.:n osoittaminen eläinten ulosteessa alkutuotantovaiheessa). On noudatettava liitteen D viimeisintä versiota.

Kyseisessä osoitusmenetelmässä käytetään puolikiinteää viljelyalustaa (muunneltua puolikiinteää Rappaport-Vassalidis-alustaa, MSRV) yhtenä ainoana valikoivana rikastusalustana.

3.3   Serotyypin määritys

Vähintään yksi isolaatti kustakin positiivisesta näytteestä on serotyypitettävä Kaufmann-White-menetelmällä.

3.4   Vaihtoehtoiset menetelmät

Elintarvikelan toimijan ottamat näytteet voidaan analysoida käyttäen asetuksen (EY) N:o 882/2004 (2) 11 artiklassa säädettyä menetelmää sen sijaan, että noudatettaisiin tämän liitteen 3.1, 3.2 ja 3.3 kohdassa esitettyjä näytteiden valmistelua, osoitusmenetelmiä ja serotyypin määritystä koskevia ohjeita, jos validointi on tehty EN/ISO 16140/2003 -standardin mukaisesti.

3.5   Kantojen varastointi

Laboratorioiden on taattava, että toimivaltainen viranomainen voi vuosittain kerätä ainakin yhden eristetyn Salmonella spp. -kannan kustakin rakennuksesta ja varastoida sen mahdollista myöhempää faagityypitystä tai mikrobilääkeherkkyyden testausta varten käyttäen tavanomaisia kantakokoelmaan tallettamisen menetelmiä, joiden on taattava kantojen pysyminen muuttumattomina vähintään 2 vuoden ajan.

4.   Tulokset ja raportointi

4.1   Salmonella enteritidiksen ja/tai Salmonella typhimuriumin osoittaminen

Laboratorion on välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -löydöksistä ja annettava tiedot tilasta ja parvesta.

4.2   Esiintyvyyden laskeminen sen tarkistamiseksi, onko yhteisön tavoite saavutettu

Kalkkunaparvea pidetään positiivisen tuloksen antaneena yhteisön tavoitteen saavuttamisen tarkistamisen kannalta, jos Salmonella enteritidiksen ja/tai Salmonella typhimuriumin (lukuun ottamatta rokotekantaa) esiintyminen parvessa on osoitettu jossakin yhteydessä.

Positiivisen tuloksen antaneet kalkkunaparvet lasketaan mukaan vain kerran tuotantokiertoa kohden näytteenottojen ja testausten lukumäärästä riippumatta, ja niistä raportoidaan vain sinä vuonna, jona näyte ensimmäisen kerran oli positiivinen.

Esiintyvyys lasketaan erikseen teuraskalkkunoiden ja täysikasvuisten siitoskalkkunoiden parville.

4.3   Vuosittainen raportointi

Vuosittaiseen raportointiin on sisällyttävä

a)	niiden teuraskalkkuna- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien kokonaismäärä, joista toimivaltainen viranomainen tai elintarvikealan toimija on ottanut näytteet;

b)	Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -tartunnan saaneiden teuraskalkkuna- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien kokonaismäärä;

c)	kaikki eristetyt Salmonellan serotyypit (myös muut kuin Salmonella enteritidis ja Salmonella typhimurium) sekä tartunnan saaneiden parvien lukumäärä serotyypeittäin;

d)	tulosten selitykset, erityisesti poikkeustapauksien osalta.

Tulokset ja muut asiaankuuluvat lisätiedot on ilmoitettava osana direktiivin 2003/99/EY (3) 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suuntauksia ja lähteitä koskevaa kertomusta.

4.4   Lisätiedot

Ainakin seuraavat tiedot on toimitettava saataville jokaisesta testatusta kalkkunaparvesta analyysia varten, joka tehdään kansallisella tasolla tai Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen toimesta sen pyynnöstä:

a)	toimivaltaisen viranomaisen tai elintarvikealan toimijan ottama näyte;

b)	tilan viitetiedot, jotka ovat ainutkertaisia;

c)	rakennuksen viitetiedot, jotka ovat ainutkertaisia;

d)	näytteenottokuukausi.

---

(1)  EUVL L 170, 1.7.2005, s. 12.

(2)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1; oikaisu (EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1).

(3)  EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31.