24.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 106/1

(1)

Neuvosto otti 22 päivänä tammikuuta 2001 asetuksella (EY) N:o 132/2001 (2) käyttöön muun muassa Ukrainasta peräisin olevan CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 33,25 euroa tonnilta. Toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneesta tutkimuksesta käytetään jäljempänä nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto vapautti 17 päivänä toukokuuta 2004 asetuksella (EY) N:o 993/2004 (3) tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvaan tuontiin sovellettavista polkumyyntitulleista, jotka oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 132/2001, sellaisten yritysten valmistamat tuotteet, joiden sitoumukset komissio voisi hyväksyä. Sitoumukset hyväksyttiin 20 päivänä toukokuuta 2005 komission asetuksella (EY) N:o 1001/2004 (4). Sitoumusten tarkoituksena oli ottaa huomioon eräät seuraukset siitä, että Euroopan unioni laajentui käsittämään 25 jäsenvaltiota.

(3)

Neuvosto antoi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään rajatun välivaiheen tarkastelun jälkeen asetuksen (EY) N:o 945/2005, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää olisi selvennettävä ja voimassa olevia toimenpiteitä olisi sovellettava tarkasteltavana olevaan tuotteeseen silloin, kun sitä sisältyy muihin lannoitteisiin, suhteessa lannoitteen ammoniumnitraattipitoisuuteen yhdessä muiden marginaalisten aineiden ja ravinteiden kanssa.

(4)

Toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan 5 päivänä toukokuuta 2005 julkaistun ilmoituksen (5) jälkeen saatiin 25 päivänä lokakuuta 2005 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö. Pyynnön esitti tuottajien puolesta Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys EFMA, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka edustaa valtaosaa eli tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia ammoniumnitraatin kokonaistuotannosta yhteisössä.

(5)

Pyynnön esittäjä väitti ja esitti riittävän alustavan näytön siitä, että polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuva vahinko on todennäköinen Ukrainasta (jäljempänä ’asianomainen maa’) peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnin osalta.

(6)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa varten on olemassa riittävä näyttö, se ilmoitti 25 päivänä tammikuuta 2006 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkimuksen aloittamisesta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6).

(7)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui vuodesta 2002 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden yhdistyksille, viejämaan edustajille, pyynnön esittäjälle ja yhteisön tuottajille. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asiaan liittyville osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(10)

Koska yhteisössä toimii suuri määrä tuottajia ja tuojia, katsottiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti asianmukaiseksi tutkia, olisiko otantamenetelmää syytä käyttää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(11)

Toimitettujen tietojen tarkastelun perusteella ja kymmenen yhteisössä toimivan tuottajan ilmoitettua yhteistyöhalukkuudestaan päätettiin, että yhteisön tuottajista olisi valittava otos. Vain yksi tuoja toimitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot ja ilmaisi halukkuutensa toimia yhteistyössä komission yksiköiden kanssa. Tuojan toimipaikka oli kuitenkin yhteisön ulkopuolella, eikä se ollut tutkimusajanjakson aikana tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön markkinoille. Näin ollen päätettiin, ettei otanta ollut tarpeen tuojien osalta.

(12)

Kymmenen yhteisön tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyn otantalomakkeen määräajassa ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Komissio valitsi näistä kymmenestä yhteisön tuottajasta perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otoksen, joka edustaa mahdollisimman suurta ammoniumnitraatin tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä ja joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevan ajan kuluessa. Otokseen valittujen neljän yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannonalan, sellaisena kuin se on määriteltynä jäljempänä 51 kappaleessa, kokonaistuotannosta oli tutkimusajanjaksolla 76 prosenttia, ja edellä mainittujen kymmenen yhteisön tuottajan osuus yhteisön kokonaistuotannosta tutkimusajanjakson aikana oli 70 prosenttia.

(13)

Asianomaisia osapuolia kuultiin otoksen valinnassa perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa.

(14)

Neljälle otokseen kuuluvalle yhteisön tuottajalle ja kaikille tiedossa olleille vientiä harjoittaville tuottajille lähetettiin kyselylomakkeet.

(15)

Vastaukset saatiin neljältä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta ja kolmelta asianomaisessa maassa toimivalta tuottajalta, joista kaksi harjoitti myös vientiä, sekä yhdeltä etuyhteydessä olevalta kauppiaalta.

(16)

Kokonaan täytetty kyselylomake saatiin lisäksi yhdeltä vertailumaassa toimivalta tuottajalta.

(17)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin ja siitä aiheutuneen vahingon todennäköistä toistumista sekä yhteisön edun määrittämistä varten tarvitsemansa tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(18)

Tarkastelun kohteena ovat Ukrainasta peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia ja jotka luokitellaan CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91. Ammoniumnitraatti on kiinteä typpilannoite, jota käytetään yleisesti maataloudessa. Sitä valmistetaan ammoniakista ja typpihaposta, sen typpipitoisuus on suurempi kuin 28 painoprosenttia, ja se voi olla mikrorakeisessa tai rakeisessa muodossa.

(19)

Tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelyä on selvennetty asetuksessa (EY) N:o 945/2005.

(20)

Tarkastelua koskeva tutkimus vahvisti alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyn päätelmän, jonka mukaan ammoniumnitraatti on puhdas hyödyketuote ja sen laatu sekä fyysiset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Tarkasteltavana olevalla tuotteella ja tuotteilla, joita vientiä harjoittavat tuottajat valmistavat ja myyvät kotimarkkinoillaan ja kolmansiin maihin, joita yhteisön tuottajat valmistavat ja myyvät yhteisön markkinoilla ja joita vertailumaan tuottajat myyvät vertailumaan kotimarkkinoilla, on todettu olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus, ja niitä pidetään siksi perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Kolme ukrainalaista tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajaa toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Kaksi yhteistyössä toimivaa tuottajaa vei tuotetta tutkimusajanjakson aikana. Ukrainassa toimii ainakin yksi tiedossa oleva tuottaja, joka ei osallistunut yhteistyöhön.

(22)

Kun vertailtiin vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistä ja toisaalta Eurostatin ilmoittamia tietoja viennin kokonaismäärästä, osoittautui, että kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vastasivat noin 60 prosentista yhteisöön Ukrainasta tutkimusajanjaksona tapahtuneesta tuonnista. Samassa yhteydessä voitiin kuitenkin todeta, että valtaosa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin loppuosasta (40 prosenttia) oli laskutettu joulukuussa 2004, minkä vuoksi yhteistyössä toimineet tuottajat eivät ilmoittaneet sitä, mutta että kyseinen tuote saapui yhteisön alueelle tutkimusajanjakson aikana, joten se oli mukana tuontitilastoissa. Joulukuussa 2005 laskutetun ja yhteisöön tammikuussa 2006 saapuneen viennin määrä taas oli merkityksetön. Edellisen perusteella pääteltiin, että 85–90 prosenttia yhteisöön Ukrainasta tapahtuneesta tuonnista tutkimusajanjaksona oli yhteistyössä toimineiden tuottajien harjoittamaa. Yhteistyössä toimimisen aste oli siis korkea.

(23)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonti Ukrainasta oli vähäistä: alle 1 prosentti suhteessa yhteisön koko markkinoihin.

(24)

Koska Ukrainaa ei vielä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyvän pyynnön esittämisajankohtana pidetty markkinatalousmaana (7), normaaliarvo piti määrittää kolmannessa markkinatalousmaassa toimivilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Vireillepanoilmoituksessa esitettiin sopiviksi vertailumaiksi Yhdysvaltoja ja Romaniaa. Alkuperäisessä tutkimuksessa vertailumaaksi valittiin Puola. Koska Puolasta tuli toukokuussa 2004 Euroopan unionin jäsen, sitä ei enää voida valita vertailumaaksi. Kaikille asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkemyksensä Yhdysvaltojen ja Romanian valinnasta vertailumaiksi.

(25)

Vireillepanoilmoituksen jälkeen tehdyssä analyysissa kävi kuitenkin ilmi, että Ukrainasta ja Venäjältä peräisin oleva tuonti oli Romanian ammoniumnitraattimarkkinoilla hallitsevassa asemassa, kun taas romanialaiset tuottajat suuntautuivat erittäin voimakkaasti vientiin ja myivät kotimarkkinoillaan vain vähäisiä määriä. Romanian kotimarkkinoiden rakenteen perusteella Romaniaa ei voitaisi pitää sopivimpana vertailumaana.

(26)

Kommentteja saatiin vain yhdeltä yhteistyössä toimineelta tuottajalta. Kommentissa ehdotettiin paremmaksi vaihtoehdoksi Algeriaa, jolla on hyvät mahdollisuudet saada käyttöönsä pääasiallista raaka-ainetta eli kaasua. Vertailumaan valinnassa ei pidetä keskeisenä kriteerinä sitä, onko maalla maakaasuntuotantoalueita vai ei. Pääasia on, perustuuko kaasun hinta markkina-arvoon. Algeriassa käytettävä kaasun kaksihintajärjestelmä osoittaa selvästi, ettei näin ole, mikä heikentää Algerian sopivuutta vertailumaaksi. Lisäksi on huomattava, että sekä Yhdysvallat että Ukraina ovat maakaasun tuottajia ja nettotuojia, kun taas Algeria on maakaasun nettoviejä. Siinä mielessä Yhdysvallat vastaa Ukrainaa lähemmin kuin Algeria.

(27)

Edelleen väitettiin, ettei Yhdysvallat sopisi vertailumaaksi siksi, että kaasun kotimaanhinta oli tutkimusajanjaksona erittäin korkea. Vaikka kaasun hinta oli tutkimusajanjakson neljännellä neljänneksellä luonnonkatastrofien vuoksi erittäin korkea, tilanne on helposti korjattavissa, kuten jäljempänä 35 kappaleesta ilmenee.

(28)

Yhdysvaltain valintaa kritisoitiin myös tuotantoprosessiin liittyvillä perusteilla. Algerian tuotantoprosessin väitettiin olevan lähemmin Ukrainan tuotantoprosessin kaltainen. Tuottaja ei kuitenkaan perustellut väitettään.

(29)

Algerian tuotannon, kulutuksen ja kuluttajakysynnän väitettiin vielä olevan tasoltaan lähempänä Ukrainan tasoa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan sekä Algerian tuotanto (8) että maan kotimaankulutus (9) ovat tasoltaan merkityksettömän pienet. Toisaalta tuotanto on suurta ja kotimarkkinat ovat laajat sekä Ukrainassa että Yhdysvalloissa.

(30)

Vaikka Yhdysvallat sovelsikin asianomaisesta maasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, Yhdysvallat on kuitenkin avointa kilpailua harjoittava markkina-alue, jossa tuottajat joutuvat yleisesti kilpailemaan muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kanssa. Lisäksi Yhdysvaltain tuottajien kotimarkkinamyynti on edustavaa, ja niillä on samanlaiset raaka-aineensaantimahdollisuudet kuin ukrainalaisilla tuottajilla.

(31)

Tämän vuoksi tutkimuksessa vahvistettiin Yhdysvaltain valinta sopivaksi vertailumaaksi. Laskelmat perustuivat näin ollen ainoan yhdysvaltalaisen yhteistyötä tekevän, kyselylomakkeen kokonaan täyttäneen tuottajan antamiin tarkistettuihin tietoihin.

(32)

Koska Ukrainaa ei vielä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyvän pyynnön esittämisajankohtana pidetty markkinatalousmaana, normaaliarvo piti määrittää Yhdysvalloissa toimivalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella (ks. 31 kappale).

(33)

Arvioitaessa, oliko vertailumaan ainoan yhteistyössä toimivan, samankaltaista tuotetta valmistavan tuottajan kotimaanmyynti edustavaa, käytettiin perustana kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vientiä yhteisöön. Yhteisöön vietiin siis vain yhdentyyppistä tuotetta, minkä vuoksi ei tehty tuotetyyppikohtaista analyysia.

(34)

Vertailumaan ainoan yhteistyössä toimivan, samankaltaista tuotetta valmistavan tuottajan kotimaanmyynnin todettiin olevan edustavaa, koska se oli määrältään merkittävästi suurempaa kuin kahden ukrainalaisen yhteistyössä toimivan, vientiä harjoittavan tuottajan ammoniumnitraattivienti yhteisöön.

(35)

Jotta voitiin selvittää, tapahtuiko yhdysvaltalaisen tuottajan kotimaanmyynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, verrattiin kotimarkkinoilla maksettuja hintoja ja tuotantokustannuksia. Arvioitaessa yhdysvaltalaisen tuottajan tuotantokustannuksia havaittiin, että luonnonkatastrofit olivat vaikuttaneet niihin neljännellä vuosineljänneksellä. Kyseisen tuottajan julkaisemien tietojen mukaan Yhdysvalloissa Meksikonlahdella kolmannella vuosineljänneksellä riehuneet pyörremyrskyt kylvivät tuhoa maakaasumarkkinoilla ja heikensivät tuottajan neljännen vuosineljänneksen ja koko vuoden tuloksia (10). Noteeratut kaasunhinnat (11) kaksinkertaistuivat Yhdysvalloissa elokuusta (12) lokakuuhun (13) 2005, kun Katrina-pyörremyrsky (23–31 päivänä elokuuta 2005) ja Rita-pyörremyrsky (17–26 päivänä syyskuuta 2005) iskivät Yhdysvaltain rannikolle Meksikonlahdella. Koska maakaasu on ammoniumnitraatin tuotannossa tärkein kustannustekijä, vaikutukset olivat huomattavat ja niiden perusteella laskennallisesta normaaliarvosta olisi tullut keinotekoisen suuri. Sen vuoksi vuoden 2005 viimeistä neljännestä koskevat tuotantokustannukset päätettiin vahvistaa käyttämällä perustana keskimääräisiä kaasunhintoja, jotka tuottaja oli maksanut vuoden 2005 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana.

(36)

Edellisen perusteella havaittiin, että valtaosa kotimaanmyynnistä oli kannattavaa, joten normaaliarvo vahvistettiin ensimmäisen riippumattoman asiakkaan maksamien kotimaanmyyntihintojen perusteella. Koska ukrainalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät tutkimusajanjaksona yhteisöön vain yhtä tuotetyyppiä, analyysissa rajoituttiin tarkastelemaan vain kyseistä tuotetyyppiä.

(37)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, jotka asianomaisesta tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin yhteisöön. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien koko myynti oli tapahtunut suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä.

(38)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin ”noudettuna lähettäjältä” -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti oikaisujen muodossa huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa ja todennetun näytön perusteella kuljetus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi.

(39)

Koska Ukrainaa ei tässä tutkimuksessa pidetä markkinatalousmaana, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Kuten edellä 22 kappaleessa todetaan, yhteistyössä toimimisen aste oli korkea.

(40)

Edellä mainittu vertailu osoitti, että polkumyyntiä (noin 30–40 prosenttia) esiintyi tutkimusajanjaksolla hieman vähemmässä määrin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa kävi ilmi. Koska vienti Ukrainasta yhteisöön oli tutkimusajanjaksona sangen vähäistä, analyysissa keskityttiin selvittämään polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä.

(41)

Yhteistyössä toimineet kolme tuottajaa pitivät tarkastelujaksona tuotantonsa vakaana. Myös tuotantokapasiteetti pysyi samana aikana vakaana. Tuottajilla on noin 600 000–700 000 tonnin (8–10 prosenttia yhteisön kulutuksesta) varakapasiteetti, jonka turvin ne voivat huomattavasti lisätä vientiään yhteisön markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan. Lisäksi tiedossa on ainakin yksi muukin ukrainalainen tarkasteltavan tuotteen tuottaja, joka ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa. Vaikkei kyseisen yhteistyössä toimimattoman tuottajan varakapasiteetti olekaan tiedossa, on täysin mahdollista, että myös se on huomattavan suuri, kun otetaan huomioon, että kolmen yhteistyössä toimineen tuottajan varakapasiteetti oli keskimäärin 30 prosenttia.

(42)

Yhteistyössä toimineiden kolmen tuottajan kotimaanmyynti vastasi tarkastelujaksona keskimäärin 30–40 prosenttia tuotantokapasiteetista. Siksi vaikuttaisikin epätodennäköiseltä, että suurin osa varakapasiteetista voitaisiin myydä Ukrainan kotimarkkinoille, joten lisätuotanto todennäköisesti vietäisiin.

(43)

Ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä merkittävä osa varakapasiteetista voisikin päätyä vietäväksi yhteisöön.

(44)

Kun yhteistyössä toimivien ukrainalaisten tuottajien vientiä kolmansiin maihin analysoitiin, kävi ilmi, että verrattuna ”toimitettuna rajalle” / ”vapaasti aluksessa” -tasolla Ukrainan rajalla vienti on tapahtunut 20–30 prosenttia halvemmilla hinnoilla kuin yhteisöön suuntautuva vienti tutkimusajanjaksona. Myös kotimaanmyynti on tapahtunut 20–30 prosenttia halvemmilla hinnoilla kuin myynti yhteisöön. Tutkimusajanjaksoon liittyvien tietojen perusteella vaikuttaakin siltä, että toimenpiteiden kumoaminen kannustaisi toimijoita suuntaamaan kolmansiin maihin tapahtunutta vientiä yhteisöön korkeampien hintojen ja parempien marginaalien toivossa.

(45)

Ukrainan maakaasun tuontihinnat ovat kuitenkin nousseet huomattavasti tutkimusajanjakson jälkeen. Koska maakaasu on ammoniumnitraatin tuotannossa tärkein kustannustekijä, ei ole mahdotonta, että ukrainalaisten tuottajien on nostettava kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja, mikä pienentäisi merkittävästi edellä 44 kappaleessa mainittua hintaeroa, joka vallitsee kolmansiin maihin ja toisaalta yhteisöön suuntautuvan viennin välillä. Alustava näyttö (14) viittaakin erojen pienentymiseen.

(46)

Tutkimuksessa on käynyt selväksi, että kaksi yhteistyössä toiminutta tuottajaa oli jatkanut polkumyyntiä voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta. Ei voida myöskään pitää mahdottomana, että nykyisin kolmansiin maihin myytäviä määriä suunnattaisiin yhteisöön.

(47)

Kun tarkastellaan vientiä kolmansien maiden markkinoille, yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintojen painotettu keskiarvo on selvästi pienempi kuin yhteisössä vallitseva hintataso. Yhdessä merkittävän suuruisen varakapasiteetin kanssa tämä muodostaa ukrainalaisille vientiä harjoittaville tuottajille kannustimen lisätä vientiään yhteisön markkinoille todennäköisesti polkumyyntihinnoin, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(48)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä 14 tuottajaa, joiden tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon.

(49)

Tilanne on muuttunut alkuperäisestä tutkimuksesta sikäli, että Hydro Agri -yhtiöt ovat saaneet uudeksi nimekseen Yara. Neljästätoista yrityksestä viisi on liittynyt yhteisön tuotannonalaan Euroopan unionin laajennuttua vuonna 2004.

(50)

Yhteisön 14 tuottajasta yhteistyötä teki tutkimuksessa kymmenen, jotka kaikki mainittiin tarkastelupyynnössä. Loput neljä tuottajaa, jäljempänä ’muut yhteisön tuottajat’, ilmoittautuivat määräajassa ja toimittivat otosta varten pyydetyt tiedot. Ne eivät kuitenkaan olleet halukkaita laajempaan yhteistyöhön. Yhteistyötä tekivät siis seuraavat kymmenen tuottajaa:

(51)

Näiden kymmenen yhteisön tuottajan osuus yhteisön koko tuotannosta oli tutkimusajanjaksolla 70 prosenttia, joten edellä mainittujen kymmenen yhteisön tuottajan katsotaan edustavan suurinta osaa samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta yhteisössä. Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’.

(52)

Kuten 11 ja 14 perustelukappaleessa mainitaan, tutkimukseen valittiin neljän yrityksen otos. Kaikki otokseen kuuluneet yhteisön tuottajat tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Lisäksi kuutta muuta yhteisön tuottajaa pyydettiin toimittamaan eräitä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(53)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän ja EU:hun tapahtuvaa tuontia koskevien Eurostatin tilastojen perusteella. Euroopan unioni laajentui vuonna 2004, mutta kulutus määritettiin analyysin selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi 25 jäsenvaltion EU:n markkinoiden osalta koko tarkastelujakson ajalta.

(54)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön kulutus väheni hiukan eli yhden prosentin. Vuonna 2003 tapahtunut 4 prosentin kasvu tasoittui vuonna 2004, mikä viittasi kulutuksen vakiintumiseen, kun taas tutkimusajanjaksolla kirjattu vähentyminen (– 1 prosenttia) viittaa hienoiseen laskusuuntaan.

(55)

Ukrainasta tapahtuvan tuonnin määrä, markkinaosuus ja keskihinnat kehittyivät seuraavassa esitetyllä tavalla. Seuraavat määrä- ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

(56)

Ukrainasta tulevan tuonnin määrä väheni koko tarkastelujakson ajan. Markkinaosuus laski tutkimusajanjakson aikana 0,8 prosenttiin vuoden 2002 tasosta eli 2,7 prosentista. Hinnat nousivat tarkastelujaksolla 88:sta 122 euroon/tonni. Kehitys kuvastaa suotuisia markkinaolosuhteita, joita kuvataan myös 73 kappaleessa.

(57)

Tutkimusajanjaksolla esiintyneen hintojen alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja asianomaisen maan vientiä harjoittavien yhteistyössä toimineiden tuottajien CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti, jotta ne vastaisivat hintoja määräsatamissa. Vertailu osoitti, että Ukrainasta tuleva tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat 10–15 prosentilla.

(58)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujakson aikana. Myös seuraavat määrät ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

(59)

Vientimäärät vähenivät vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon edettäessä kaikkien muiden edellä mainittujen maiden osalta paitsi Georgian, joka hiukan kasvatti osuuttaan yhteisön markkinoilla (1,1 prosenttia vuonna 2002, 2 prosenttia tutkimusajanjaksona). Vienti yhteisöön tapahtui Venäjää ja Romaniaa lukuun ottamatta kaikista edellä mainituista maista yhteisön tuotannonalan hintoja korkeammilla hinnoilla tutkimusajanjakson ajan ja joissain tapauksissa koko tarkastelujakson ajan. Tuontiin Venäjältä on huhtikuusta 2002 sovellettu asetuksen (EY) N:o 658/2002 (15) mukaisesti polkumyyntitullia, jonka määrä on 47,07 euroa tonnilta. Vientihinnat olivat pienemmät kuin Ukrainan hinnat koko tarkastelujaksona tutkimusajanjaksoa lukuun ottamatta. Romanian hinnat olivat puolestaan pienemmät kuin yhteisön tuotannonalan hinnat, mutta maan vientimäärät putosivat 187 000 tonnista (vuonna 2002) 111 000 tonniin tutkimusajanjaksona, ja maan ennestään pieni markkinaosuus (2,4 prosenttia vuonna 2002) pieneni tutkimusajanjaksona 1,5 prosenttiin.

(60)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(61)

Yhteistyössä toimineista yhteisön tuottajista kolmen havaittiin käyttävän samankaltaista tuotetta jalostaakseen siitä sekoite- tai synteettisiä lannoitteita, jotka ovat typpipitoisia jatkojalostustuotteita ja sisältävät typen lisäksi myös muita pääravinteita eli vesiliukoista fosforia ja/tai vesiliukoista kaliumia. Kyseisten tuotteitten ammoniumnitraattipitoisuus on alle 80 painoprosenttia, eivätkä ne kilpaile markkinoilla samankaltaisen tuotteen kanssa.

(62)

Tällaiset ammoniumnitraatin tuotannossa käytettävät sisäiset kytkössiirrot pysyvät erillään avoimista markkinoista eivätkä kilpaile suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa. Sen vuoksi selvitettiin, missä määrin analyysissa olisi otettava huomioon samankaltaisen tuotteen jatkokäyttö yhteisön tuotannonalan tuotannossa, tai onko sitä otettava ollenkaan huomioon. Koska tutkimuksessa kävi ilmi, että kytköskäyttö ei edusta merkittävää osaa yhteisön tuotannonalan tuotannosta (enintään 2 prosenttia), vapaita ja kytkösmarkkinoita ei katsottu tarpeelliseksi erottaa toisistaan. Jäljempänä 64 kappaleessa ilmoitetaan kuitenkin selkeyden ja avoimuuden vuoksi yhteisön tuotannonalan tuottaman ja kytkössiirtoina käyttämän ammoniumnitraatin määrä.

(63)

Tietyt vahinkoindikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, varastot, myynti, markkinaosuus, kasvu ja työllisyys) arvioidaan otantaa sovellettaessa vakiintuneen käytännön mukaan koko yhteisön tuotannonalan osalta, kun taas yksittäisten yritysten tulokseen liittyviä vahinkoindikaattoreita, kuten hintoja, tuotantokustannuksia, kannattavuutta, palkkoja, investointeja, investointien tuottoa, kassavirtaa ja pääoman saantia tarkastellaan otokseen valituilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen pohjalta.

(64)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi 7 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, eli noin 5,1 miljoonasta tonnista vuonna 2002 noin 5,4 miljoonaan tonniin tutkimusajanjaksolla. Kytkössiirroissa käytetyn tuotannon osuus puolestaan pysyi kutakuinkin vakaana ja koko tarkastelujakson ajan erittäin vähäisenä, mikä osoittaa, ettei sillä ole merkitystä yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon kannalta.

(65)

Tuotantokapasiteetti pysyi jotakuinkin vakaana koko tarkastelujakson ajan. Tuotanto kasvoi, joten kapasiteetin käyttöaste nousi vuoden 2002 tasolta 52 prosentista 56 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa jo todettiin, kapasiteetin käyttöasteeseen voi tämäntyyppisessä tuotannossa ja teollisuudessa vaikuttaa muiden samoilla tuotantolaitteilla valmistettavien tuotteiden tuotanto. Se vähentää käyttöasteen merkitystä vahinkoa kuvaavana indikaattorina.

(66)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot pienenivät kymmenen prosenttiyksikköä vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon. Vuosina 2003 ja 2004 tapahtuneen jyrkän vähentymisen taustalla oli myynnin kasvu etenkin yhteisön tuotannonalan viennin osalta (ks. jäljempänä) eikä niinkään tuotantomäärien kasvu.

(67)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla kasvoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 13 prosenttia. Kehitystä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kulutus väheni yhteisön markkinoilla hieman.

(68)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi yli 8 prosenttiyksikköä.

(69)

Yhteisön tuotannonala kasvatti tarkastelujakson aikana markkinaosuuttaan lievästi supistuvilla markkinoilla.

(70)

Työllisyys yhteisön tuotannonalalla putosi 5 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Samaan aikaan tuotanto kasvoi, mikä kuvastaa tuotannonalan halua parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään.

(71)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto työntekijää kohti vuodessa kasvoi merkittävästi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä on osoitus työvoiman vähentämisen ja tuotannon positiivisesta yhteisvaikutuksesta.

(72)

Kun otetaan huomioon Ukrainasta tulevan tuonnin tämänhetkinen vähäisyys, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutuksen yhteisön tuotannonalaan ei katsota olevan merkittävä, joten indikaattori ei ole tarkoituksenmukainen.

(73)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien keskimääräiset nettomyyntihinnat nousivat selvästi vuonna 2004 ja tutkimusajanjaksolla ja kuvastivat näin vallitsevia ammoniumnitraatin suotuisia kansainvälisiä markkinaolosuhteita samalla kaudella.

(74)

Työntekijäkohtainen keskipalkka nousi 9 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä alla olevan taulukon mukaisesti. Palkkojen nousua voidaan pitää maltillisena, kun otetaan huomioon inflaatio ja työvoiman yleinen vähentyminen.

(75)

Otokseen valittujen neljän tuottajan vuotuiset investoinnit samankaltaiseen tuotteeseen kasvoivat tarkastelujakson aikana 69 prosenttia vaihdellen kuitenkin jonkin verran. Investoinnit kohdistuivat pääasiassa vanhojen koneiden ajanmukaistamiseen. Tämä kertoo yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Tulokset näkyvät tuottavuuden kehityksessä: se kasvoi samana aikana huomattavasti (ks. 71 kappale).

(76)

Otokseen valittujen tuottajien kannattavuus parani asteittain erityisesti vuoden 2003 jälkeen ja saavutti tutkimusajanjaksolla 8,2 prosentin tason. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli katsottu, että ilman vahingollista polkumyyntiä olisi voitu saavuttaa 8 prosentin voittomarginaali. Sijoitetun pääoman tuotto ilmaistuna voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä koko tarkastelujakson ajan.

(77)

Kassavirta kasvoi tarkastelujakson aikana 13 prosenttiyksikköä. Kehitys on samansuuntainen samalla kaudella havaitun yleisen kannattavuuden kehittymisen kanssa.

(78)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla yhteisön tuottajilla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa. Tässä yhteydessä on muistettava, että useat yrityksistä kuuluvat suurempiin yhtymiin ja rahoittavat toimintansa siinä yhtymässä, johon ne kuuluvat, joko konsernitilijärjestelmän kautta tai emoyhtiöiden myöntämillä yhtymän sisäisillä lainoilla.

(79)

Kaikki indikaattorit kehittyivät myönteisesti vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana: yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä kasvoi, yksikkömyyntihinnat ja myyntimäärät nousivat, ja kannattavuus parani merkittävästi hintakehitystä noudatellen. Sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta kehittyivät nekin myönteisesti. Palkkakehitys oli maltillista ja yhteisön tuotannonala jatkoi investoimista.

(80)

Yhteisön markkinaosuus kasvoi 9 prosenttia lievästi supistuvilla markkinoilla. Myös tuottavuus kasvoi huomattavasti, mikä kertoo tuotannon myönteisestä kehityksestä ja yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa sitä investoinnein.

(81)

Yhteisön tuotannonalan tilanne on kaiken kaikkiaan parantunut merkittävästi tilanteesta, joka vallitsi ennen polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa ammoniumnitraatin tuonnille asianomaisesta maasta vuonna 2001. Siksi onkin selvää, että toimenpiteet ovat vaikuttaneet myönteisesti yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(82)

Edellisen perusteella voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan tilanne on tarkastelujaksolla vähitellen parantunut verrattuna toimenpiteitä edeltävään aikaan.

(83)

Koska asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin aiheuttama merkittävä vahinko ei jatkunut, arviossa keskityttiin tarkastelemaan vahingon toistumisen todennäköisyyttä. Sitä varten tarkasteltiin kahta keskeistä muuttujaa: i) asianomaisen maan mahdollisia vientimääriä ja hintoja sekä ii) arvioitujen määrien ja hintojen vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan.

(84)

Kuten edellä 41 kappaleessa todetaan, yhteistyössä toimivilla ukrainalaisilla tuottajilla tiedetään olevan noin 600 000–700 000 tonnin varakapasiteetti, joka vastaa 8–10 prosenttia yhteisön markkinoista. Varakapasiteetin turvin ukrainalaiset tuottajat voivat lisätä nykyistä tuotantoaan ja siis myös ammoniumnitraatin vientiä.

(85)

Kun otetaan huomioon, että Ukrainan kotimarkkinat ovat suhteellisen pienet, maan tuottajat ovat vahvasti riippuvaisia viennistä kolmansiin maihin. Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, Ukrainan vienti kolmansiin maihin oli vuonna 2005 yhteensä noin 847 000 tonnia eli noin 11 prosenttia yhteisön markkinoista.

(86)

Kuten taulukosta käy ilmi, Ukraina lisäsi ammoniumnitraatin vientiä kolmansiin maihin vuonna 2005 vuoteen 2004 verrattuna. Vienti tapahtui selvästi halvemmilla hinnoilla kuin vienti yhteisöön.

(87)

Edellä todetun perusteella näyttäisi siltä, että yhteisön markkinat ovat ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta hinnoiltaan houkuttelevat kaikkiin muihin vientimarkkinoihin verrattuna. Siksi voidaankin perustellusti pitää erittäin todennäköisenä, että huomattava osa kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä suunnattaisiin yhteisön markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta – siitäkin huolimatta, että kolmansiin maihin ja toisaalta yhteisöön suuntautuvan viennin välinen hintaero osoittaa pienenemisen merkkejä, kuten 45 kappaleessa todetaan. Yhteisön markkinoiden houkuttelevuutta lisää myös se, että ne ovat maantieteellisesti suhteellisen lähellä verrattuna muihin vientimarkkinoihin, minkä johdosta ukrainalaiset tuottajat voisivat suunnata nyt kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä yhteisöön.

(88)

Koska ukrainalaisten tuotteiden markkina-asema on yhteisössä tällä hetkellä heikko, ukrainalaisten viejien olisi kuitenkin hankittava takaisin menettämänsä markkina-asema tai laajennettava asiakaskuntaansa. Se tapahtuisi todennäköisesti polkumyyntihinnoin tutkimusajanjaksona todetun mukaisesti.

(89)

Pyynnön esittäjän väitteen mukaan yhteisön tuotannonalan tuotto oli tarkastelujaksolla itse asiassa hyvin heikkoa ja 8 prosentin taso saavutettiin vasta tutkimusajanjaksolla. Lannoiteteollisuuden kaltainen pääomavaltainen ala ei pyynnön esittäjän mukaan pysty sellaisen voittomarginaalin turvin pitemmän päälle selviytymään eli säilyttämään ja korvaamaan pääomaa ja kaikkia toimintojaan. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettua vahingollisten toimien puuttuessa toteutuvaa 8 prosentin voittomarginaalia pidettiin normaalina tuottona, jonka kyseisenlainen teollisuus voi odottaa saavuttavansa ilman vahingollista polkumyyntiä. Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin kuitenkin lisäksi, että tuottavuus oli muun muassa Ukrainasta tapahtuvan vahingollisen polkumyynnin vuoksi heikentynyt – 12,4 prosenttiin. Jos toimenpiteet kumotaan, vakavana riskinä on, että tuottavuus putoaa selvästi alle sen tason, joka vallitsisi ilman vahingollista polkumyyntiä.

(90)

Noin 80 prosenttia tutkimusajanjaksona Ukrainasta yhteisöön suuntautuneesta viennistä tapahtui hintasitoumuksen puitteissa. Hinnat olivat kuitenkin 20–25 prosenttia sitoumuksen mukaisia vähimmäistuontihintoja korkeammat. On silti syytä huomata, että hintasitoumukseen sovellettiin enimmäismäärää, minkä vuoksi ei voitu päätellä yleisesti, minkälaista hinnoittelua viejät olisivat harjoittaneet ilman vahvistettua enimmäismäärää.

(91)

Edellisen perusteella vaikuttaakin todennäköiseltä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Ukrainassa tuotettua ammoniumnitraattia suunnattaisiin yhteisön markkinoille huomattavia määriä polkumyyntihinnoin, jotka selvästi alittaisivat yhteisön tuotannonalan hinnat.

(92)

Jos polkumyynnillä ja alittavilla hinnoilla tapahtuva vienti Ukrainasta yhteisön markkinoille lisääntyisi merkittävästi, kuten edellä esitetyn mukaisesti pidetään todennäköisenä, yhteisön tuotannonalan olisi pakko laskea hintojaan huomattavasti, jotta se voisi säilyttää asiakkaansa. Asiaa korostaa vielä se, että ammoniumnitraatti on luonteeltaan vaikutuksille herkkä hyödyke, jonka hintaan polkumyynnillä ja yhteisön tuotannonalan hinnat alittavilla hinnoilla tapahtuva vienti voi vaikuttaa merkittävästi. Tuotto pienenisi voimakkaasti, sillä yhteisön tuotannonalan tuloksen tämänhetkisen paranemisen taustalla ovat myyntihinnat, jotka kuvastavat pääosin niitä suotuisia markkinaolosuhteita, jotka vallitsivat erityisesti vuonna 2004 ja tutkimusajanjakson aikana.

(93)

Tarkastelujakson kahden viimeisen vuoden aikana vallinneet suotuisat markkinaolosuhteet olivat yhdessä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kanssa merkittävä korkeaa hintatasoa ylläpitävä tekijä. Kyseisenä aikana kaikkien typpilannoitteiden hinnat olivat korkealla kysynnän ja tarjonnan maailmanlaajuisesti kireän suhteen vuoksi. Ammoniumnitraatti on muiden typpilannoitteiden tavoin hyödyke, jonka hinnoitteluun vaikuttavat monet tekijät, kuten kaasun epävakaa hinta – kustannusvaikutuksiltaan tärkein tarjonnan säätelijä – sääolosuhteet sekä vilja- ja rehukasvien varastot, jotka vähentävät tai lisäävät kysyntää. On odotettavissa, että typpilannoitteiden kysyntä yhteisön markkinoilla supistuu hieman tulevina vuosina (17). Korkea hintataso siis jatkuu, jos tarjonta on vähäistä, mikä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, kuten tutkimus osoitti, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan maan käyttämätön vientikapasiteetti ja todennäköisyys, että se ohjaa osan tutkimusajanjaksolla kolmansiin maihin suuntautuneesta viennistään yhteisöön, jos toimenpiteistä luovutaan. Koska ukrainalaisten viejien veloittamat hinnat alittivat selvästi yhteisön tuotannonalan hinnat, Ukrainasta peräisin olevan tuonnin todennäköinen lisääntyminen pakottaa yhteisön tuotannonalan joko laskemaan merkittävästi hintojaan, mikä vähentäisi sen tuottoja, tai tyytymään selvästi pienempään markkinaosuuteen ja vähempiin tuloihin, tai jopa tekemään molemmat. Yhteisön tuotannonalalla onnistuneesti toteutettu rakennemuutos riittäisi todennäköisesti tasoittamaan hintojen ilmeisen laskun vain osittain, mikä vaarantaisi koko elpymisprosessin. Toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti siihen, että yhteisön tuotannonalan kokonaistulos heikkenisi.

(94)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että jos toimenpiteet raukeavat, vienti asianomaisesta maasta johtaisi erittäin todennäköisesti suuriin määriin ja polkumyyntihintoihin, jotka alittavat yhteisön tuotannonalan hinnat. Tämä saisi mitä todennäköisimmin hinnat laskuun markkinoilla, mikä oletettavasti heikentää yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Se vahingoittaisi erityisesti vuonna 2004 ja tutkimusajanjaksolla ilmennyttä taloudellista elpymistä ja johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen.

(95)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen koko yhteisön edun vastaista. Yhteisön etua arvioitaessa otettiin huomioon kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat.

(96)

Toimenpiteiden käyttöönottoa ei alkuperäisessä tutkimuksessa pidetty yhteisön edun vastaisena. Lisäksi tämä tutkimus on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, joten siinä tarkastellaan tilannetta, jossa polkumyyntitoimenpiteet ovat jo olleet voimassa, ja sen avulla voidaan siten arvioida nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia asianomaisiin osapuoliin.

(97)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko polkumyynnin ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

(98)

Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi. Tätä vahvistaa myös sen taloudellisessa tilanteessa havaittu myönteinen kehitys sen jälkeen, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2001. Yhteisön tuotannonala paransi tuottoaan vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja onnistui rakennemuutoksessaan.

(99)

Onkin perusteltua odottaa, että yhteisön tuotannonala jatkossakin hyötyy nykyisin voimassa olevista toimenpiteistä ja elpyy pitämällä yllä ja vakauttamalla tuottavuuttaan. Jos toimenpiteitä ei pidetä voimassa, on todennäköistä, että tuonti asianomaisesta maasta polkuhinnoilla lisääntyy ja aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle painamalla myyntihintoja alas, mikä vaarantaa tuotannonalan tällä hetkellä myönteisen taloudellisen tilanteen.

(100)

Kuten edellä 11 kappaleessa todetaan, vain yksi tuoja oli halukas osallistumaan otokseen ja toimitti otantalomakkeessa pyydetyt perustiedot. Kyseinen tuoja ei kuitenkaan harjoittanut tuontia tutkimusajanjakson aikana.

(101)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että toimenpiteiden käyttöönoton vaikutukset eivät ole merkittäviä sikäli, että tuonti voi jatkua, kunhan se tapahtuu vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla, ja että pääsääntöisesti tuojat eivät käy kauppaa pelkästään ammoniumnitraatilla vaan merkittävässä määrin myös muilla lannoitteilla. Koska tuonti asianomaisesta maasta väheni tarkastelujaksolla, voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto on vaikuttanut kielteisesti joihinkin tuojiin, kuten komission asetuksen (EY) N:o 1629/2000 (18) johdanto-osan 52 kappaleessa todetaan. Tuojien yhteistyöhaluttomuuden vuoksi ei voitu saada pitävää näyttöä merkittävien kielteisten vaikutusten arvioimiseksi, ja sen vuoksi näyttääkin, että toimenpiteiden käyttöönoton vaikutukset useimpiin tuojiin/kauppiaisiin ovat olleet kaiken kaikkiaan melko vähäiset.

(102)

Käytettävissä ei ole luotettavia tietoja, jotka viittaisivat siihen, että toimenpiteiden voimassapito vaikuttaisi merkittävän kielteisesti tuojiin tai kauppiaisiin.

(103)

Ammoniumnitraatin käyttäjät ovat yhteisöön sijoittautuneita viljelijöitä. Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että kustannusten noususta ei todennäköisesti aiheutuisi merkittävää kielteistä vaikutusta, koska ammoniumnitraattikustannusten vaikutus viljelijöihin on pieni. Yksikään käyttäjä tai käyttäjäyhdistys ei tämän tarkastelun yhteydessä esittänyt edellä mainitusta käsityksestä poikkeavia tietoja, minkä perusteella voitaneen vahvistaa, että i) ammoniumnitraatin osuus viljelijöiden kokonaistuotantokustannuksista on hyvin pieni, että ii) voimassa olevista toimenpiteistä ei ole aiheutunut merkittävää kielteistä vaikutusta viljelijöiden taloudelliseen tilanteeseen ja että iii) toimenpiteiden jatkaminen ei vahingoittaisi viljelijöiden taloudellisia etuja.

(104)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista.

(105)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiotaan suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(106)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat siis paljoustulleja.

(107)

Kuten 45 kappaleessa todetaan, Ukrainan maakaasuntuontihinnat ovat nousseet huomattavasti sitten tutkimusajanjakson ja lähentynevät tulevina vuosina vähitellen kansainvälisiä hintoja. Polkumyyntiä koskevat havainnot tehtiin, kuten 32 kappaleesta ilmenee, käyttämällä perustana normaaliarvoa, joka määritettiin markkinatalousmaana pidettävään kolmanteen maahan sijoittautuneelta tuottajalta saatujen tietojen pohjalta. Ukraina on voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyvän pyynnön esittämisajankohdan jälkeen saanut markkinatalousaseman. Sen vuoksi – ja koska maakaasu on ammoniumnitraatin tuotannossa tärkein kustannustekijä – on mahdollista, että jos polkumyyntiä tarkastellaan myöhemmin uudelleen käyttäen perustana ukrainalaisten viejien normaaliarvotietoja, päädytään toisenlaisiin tuloksiin kuin tässä tarkastelussa. Jos kaasun kotimarkkinahintojen kehitys nostaa tuotantokustannuksia ja sen myötä vientihintoja, sillä olisi merkitystä myös uudelleen tarkastellun polkumyynnin mahdollisten vahingollisten vaikutusten kannalta. Sen vuoksi katsotaan parhaaksi, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen rajoitetaan kahteen vuoteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 11 artiklan muiden säännösten soveltamista,