9.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 323/1

(1)

Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa neuvoston direktiivissä 73/239/ETY (3), muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/49/ETY (4) sekä henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/83/EY (5) säädetään ensivakuutusliikkeen aloittamisesta ja harjoittamisesta yhteisössä.

(2)

Mainituissa direktiiveissä säädetään vakuutustoimintaa sisämarkkinoilla harjoittaviin vakuutusyrityksiin sovellettavasta oikeudellisesta kehyksestä sekä sijoittautumisoikeuden että palveluiden tarjoamisen vapauden kannalta siten, että tarkoituksena on helpottaa niiden vakuutusyritysten harjoittamaa yhteisön alueella sijaitsevien riskien kattamista, joiden kotipaikka on yhteisössä, ja antaa vakuutuksenottajille mahdollisuus turvautua, paitsi omaan jäsenvaltioonsa sijoittautuneisiin, myös sellaisiin vakuutuksenantajiin, joiden kotipaikka on yhteisössä ja jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin.

(3)

Mainituissa direktiiveissä säädettyä järjestelmää sovelletaan ensivakuutusliikkeiden koko liiketoimintaan eli sekä ensivakuutusliikkeen harjoittamiseen että tulevien jälleenvakuutusten muodossa harjoitettavaan toimintaan; erikoistuneiden jälleenvakuutusyritysten harjoittama jälleenvakuutustoiminta ei kuitenkaan kuulu kyseisen järjestelmän eikä muun yhteisön lainsäädännössä säädetyn järjestelmän soveltamisalaan.

(4)

Jälleenvakuutusala on erittäin tärkeää taloudellista toimintaa, sillä helpottamalla riskien laajempaa jakamista maailmanlaajuisesti se tarjoaa ensivakuutusliikkeille mahdollisuuden lisätä vakuutustoiminnan harjoittamiseen ja vakuutussuojan tarjoamiseen liittyvää kapasiteettiaan sekä alentaa pääomakustannuksiaan; jälleenvakuutustoiminnalla on keskeinen asema myös rahoitusjärjestelmän vakauttamisessa, sillä se on tärkeä tekijä vakavaraisuuden lujittamisen ja ensivakuutusmarkkinoiden sekä koko rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta, koska sillä on merkittävä asema rahoituksen välitystoiminnan harjoittamisessa ja institutionaalisessa sijoitustoiminnassa.

(5)

Sijoittautumisvapauden ja palveluiden tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamisesta jälleenvakuutuksen ja elelleenvakuutuksen osalta 25 päivänä helmikuuta 1964 annetussa neuvoston direktiivissä 64/225/ETY (6) säädetään sellaisten sijoittautumisvapauden ja palveluiden tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamisesta, jotka liittyvät jälleenvakuutuspalvelujen tarjoajan kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan. Mainitulla direktiivillä ei kuitenkaan ole poistettu rajoituksia, jotka aiheutuvat jälleenvakuutustoiminnan vakavaraisuutta koskevien kansallisten säännösten välisistä eroista. Tämä tilanne on johtanut huomattaviin eroihin yhteisössä harjoitettavassa jälleenvakuutusyritysten valvonnassa, mikä luo esteitä jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiselle. Näitä ovat jälleenvakuutusyritysten velvollisuus sitoa varoja ensivakuutusliikkeen vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen omalta osaltaan, jälleenvakuutusyritysten velvollisuus noudattaa eri valvontasääntöjä eri jäsenvaltioissa, joissa ne harjoittavat toimintaa, ja ensivakuutusliikkeiden toimivaltaisten viranomaisten jälleenvakuutusyrityksen toiminnan eri osa-alueisiin kohdistama epäsuora valvonta.

(6)

Jälleenvakuutusala on rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman mukaan ala, jolla tarvitaan toimia yhteisön tasolla rahoituspalveluiden sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Tärkeimmät rahoitusalan järjestöt, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Kansainvälinen vakuutusvalvontaviranomaisten järjestö (IAIS), ovat lisäksi painottaneet, että jälleenvakuutuksen valvontaa koskevien, yhteisön tasolla yhdenmukaistettujen sääntöjen puuttuminen jättää rahoituspalveluiden sääntelypuitteisiin suuren tyhjiön, joka olisi täytettävä.

(7)

Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda vakavaraisuutta koskeva sääntelykehys yhteisön jälleenvakuutustoiminnalle. Direktiivi on osa vakuutusalaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on vakuutusalan sisämarkkinoiden toteuttaminen.

(8)

Direktiivi on yhdenmukainen kansainvälisen yhteisön ja erityisesti IAIS:n harjoittaman jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuussääntöjä koskevan toiminnan kanssa.

(9)

Tässä direktiivissä sovelletaan ensivakuutusalaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä noudatettua lähestymistapaa, joka perustuu toimilupien ja toiminnan vakauden valvontajärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen kannalta olennaiseen, välttämättömään ja riittävään yhdenmukaistamiseen ja mahdollistaa siten yhden, koko yhteisössä voimassa olevan toimiluvan myöntämisen sekä kotijäsenvaltion harjoittaman valvonnan periaatteen noudattamisen.

(10)

Jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen vaaditaan tämän vuoksi yksi virallinen toimilupa, jonka myöntämisestä vastaavat sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa jälleenvakuutusyrityksen kotipaikka sijaitsee. Toimiluvan saaneella yrityksellä on lupa harjoittaa toimintaa koko yhteisössä joko sijoittautumisvapauden tai palveluiden tarjoamisen vapauden perusteella. Jäsenvaltio, jossa sivukonttori sijaitsee tai jossa palveluita tarjotaan, ei voi vaatia uutta toimilupaa jälleenvakuutusyritykseltä, joka haluaa harjoittaa sen alueella jälleenvakuutustoimintaa ja joka on jo saanut toimiluvan kotijäsenvaltiossaan. Jälleenvakuutusyritystä, joka on jo saanut toimiluvan kotijäsenvaltiossaan, ei myöskään olisi otettava kyseisen jälleenvakuutusyrityksen jälleenvakuuttaman vakuutusyrityksen toimivaltaisten viranomaisten harjoittaman lisävalvonnan eikä ‐tarkastusten kohteeksi. Jäsenvaltioilla ei myöskään olisi oltava mahdollisuutta vaatia yhteisössä toimiluvan saanutta jälleenvakuutusyritystä sitomaan varoja, joilla katettaisiin kyseisen jälleenvakuutusyrityksen osuus jälleenvakuutuksen ottajan vakuutusteknisestä vastuuvelasta. Toimiluvan myöntämistä tai peruuttamista koskevat edellytykset olisi määriteltävä. Toimivaltaisten viranomaisten ei olisi myönnettävä toimilupaa eikä toimiluvan voimassaolon pidennystä jälleenvakuutusyritykselle, joka ei täytä tässä direktiivissä säädettyjä edellytyksiä.

(11)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava jälleenvakuutusyrityksiin, jotka harjoittavat pelkästään jälleenvakuutustoimintaa eivätkä lainkaan ensivakuutustoimintaa; lisäksi direktiiviä olisi sovellettava niin kutsuttuihin jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiin, joiden perustajina tai omistajina ovat vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta 27 päivänä lokakuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/78/EY (7) soveltamisalaan kuuluvat muut rahoitusalan yritykset kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset taikka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmät tai yksi taikka useampi muu kuin rahoitusalan yritys, ja jotka jälleenvakuuttavat ainoastaan niiden yritysten riskejä, joihin ne itse kuuluvat. Kun tässä direktiivissä viitataan jälleenvakuutusyritykseen, tällä käsitteellä olisi tarkoitettava myös jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä, paitsi jos jälleenvakuutusalan kytkösyrityksistä on annettu erityissäännöksiä. Jälleenvakuutusalan kytkösyritykset eivät kata riskejä, jotka johtuvat ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ulkopuolisesta ensivakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnasta. Lisäksi rahoitusalan yritysryhmään kuuluvat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät saa omistaa jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä.

(12)

Tätä direktiiviä ei kuitenkaan olisi sovellettava vakuutusyrityksiin, jotka jo kuuluvat direktiivien 73/239/ETY tai 2002/83/EY soveltamisalaan. Jotta voitaisiin varmistaa myös jälleenvakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten vakavaraisuus ja jälleenvakuutustoiminnan erityispiirteiden ottaminen riittävän laajasti huomioon kyseisten vakuutusyritysten pääomavaatimuksissa, tässä direktiivissä annettuja jälleenvakuutusyritysten solvenssimarginaalia koskevia säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava myös näiden vakuutusyritysten harjoittamaan jälleenvakuutustoimintaan, jos jälleenvakuutustoiminnan osuus niiden koko liiketoiminnasta on huomattava.

(13)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava jäsenvaltion harjoittamaan tai täysimääräisesti takaamaan jälleenvakuutustoimintaan, kun se toimii tärkeään yleiseen etuun liittyvistä syistä viimeisenä mahdollisena vakuutuksenantajana, erityisesti jos tietyssä markkinatilanteessa on mahdotonta saada riittävää kaupallista vakuutussuojaa. Tässä yhteydessä riittävän kaupallisen vakuutussuojan puutteella olisi tarkoitettava pääasiassa markkinahäiriöitä, joille on ominaista riittävän laajan vakuutustarjousten valikoiman puuttuminen, vaikka ylisuurten vakuutusmaksujen ei yksinään olisi merkittävä tällaisen kaupallisen vakuutussuojan riittämättömyyttä. Tämän direktiivin 1 artiklan 2 kohdan d alakohtaa sovelletaan direktiivien 73/239/ETY tai 2002/83/EY soveltamisalaan kuuluvien vakuutusyritysten välisiin järjestelyihin, joilla pyritään yhdistämään suurista riskeistä kuten terrorismista aiheutuvia korvausvaatimuksia.

(14)

Jälleenvakuutusyrityksen on rajattava tavoitteensa jälleenvakuutustoimintaan ja siihen välittömästi liittyvään toimintaan. Tämän vaatimus voi sallia, että jälleenvakuutusyritys voi jatkaa esimerkiksi asiakkaidensa tilastollista tai vakuutusmatemaattista neuvontaa taikka niitä koskevaa riskianalyysien laatimista tai tutkimustoimintaa. Se voi hoitaa myös vakuutushallintayhtiön tehtäviä ja harjoittaa finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (8) 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun rahoitusalan toimintaan liittyvää toimintaa. Tämä vaatimus ei missään tapauksessa salli jälleenvakuutustoimintaan liittymättömän pankki- ja rahoitusalan toiminnan harjoittamista.

(15)

Tässä direktiivissä olisi täsmennettävä toimivaltaisille viranomaisille annetut valvontavaltuudet ja ‐keinot. Jälleenvakuutusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava vastuu jälleenvakuutusyritysten toiminnan vakauden valvonnasta, myös siltä osin kuin on kyse niiden vakavaraisuudesta, riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan ja tasoitusvastuun muodostamisesta sekä tämän vastuuvelan ja vastuun kattamisesta hyvälaatuisilla varoilla.

(16)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava käytettävissään tarpeelliset valvontakeinot sen varmistamiseksi, että jälleenvakuutusyritysten liiketoiminta on asianmukaista koko yhteisössä riippumatta siitä, perustuuko se sijoittautumisvapauteen tai palveluiden tarjoamisen vapauteen. Niiden olisi erityisesti voitava toteuttaa aiheellisia suojatoimenpiteitä tai määrätä seuraamuksia, joiden tarkoituksena on estää jälleenvakuutuksen valvontaa koskevien määräysten noudattamatta jättäminen tai rikkominen.

(17)

Vakuutuskannan luovuttamista koskevien säännösten olisi oltava tässä direktiivissä tarkoitetun yhden toimiluvan periaatteen mukaisia. Niitä olisi sovellettava erilaisiin vakuutuskannan luovutuksiin jälleenvakuutusyritysten välillä, kuten jälleenvakuutusyritysten fuusiosta tai muista yhtiöoikeudellisista oikeustoimista johtuviin vakuutuskannan luovutuksiin tai kattamatta olevia menetyksiä käsittävien vakuutuskantojen luovutuksiin toiselle jälleenvakuutusyritykselle run‐off‐tilanteessa. Vakuutuskannan luovutusta koskeviin säännöksiin olisi lisäksi sisällytettävä ne, jotka koskevat erityisesti sijoittautumisoikeuden tai palveluiden tarjoamisen vapauden nojalla tehtyjen vakuutussopimusten siirtämistä toiselle jälleenvakuutusyritykselle.

(18)

Olisi säädettävä tietojen vaihdosta toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten viranomaisten tai elinten kesken, joiden tehtävänä on tehostaa rahoitusjärjestelmän toiminnan vakautta. Toimitettavien tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi tietojen vastaanottajien määrä olisi rajattava tiukasti. Tämän vuoksi olisi säädettävä edellytyksistä, joiden vallitessa edellä mainittujen tietojen vaihtaminen on sallittua. Silloin kun on säädetty, että tietoja saa antaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten erityisellä luvalla, viranomaiset voivat lisäksi tarvittaessa asettaa suostumukselleen tiukkoja ehtoja. Sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset kohdistavat riittävää valvontaa jälleenvakuutusyrityksiin, tässä direktiivissä olisi tältä osin säädettävä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta tehdä sopimuksia tietojen vaihdosta kolmansien maiden kanssa edellyttäen, että luovutettujen tietojen salassapito taataan asianmukaisella tavalla.

(19)

Jälleenvakuutusyritysten toiminnan vakauden valvonnan tehostamiseksi olisi säädettävä, että tilintarkastaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, kun hän tässä direktiivissä säädetyllä tavalla saa tehtäväänsä suorittaessaan tietoonsa seikkoja, joilla voi olla vakava vaikutus jälleenvakuutusyrityksen rahoitustilanteeseen tai sen hallinnon ja kirjanpidon organisointiin. Tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että tämä velvollisuus koskee kaikkia tapauksia, joissa tilintarkastaja saa tietoonsa tällaisia seikkoja suorittaessaan tehtäväänsä yrityksessä, jolla on läheiset sidokset jälleenvakuutusyritykseen. Tilintarkastajien velvollisuus ilmoittaa tarvittaessa toimivaltaisille viranomaisille jälleenvakuutusyritystä koskevista tietyistä seikoista ja päätöksistä, jotka tulevat heidän tietoonsa heidän suorittaessaan tehtäviään muussa yrityksessä kuin jälleenvakuutusyrityksessä, ei sinänsä vaikuta heidän tehtäviensä luonteeseen tuossa yrityksessä eikä tapaan, jolla heidän on hoidettava tehtävänsä kyseisessä yrityksessä.

(20)

Olisi säädettävä tämän direktiivin soveltamisesta jo olemassa oleviin jälleenvakuutusyrityksiin, jotka jo ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa olivat saaneet jäsenvaltion säännösten mukaisesti toimiluvan tai oikeuden harjoittaa jälleenvakuutustoimintaa.

(21)

Jotta jälleenvakuutusyritys voi täyttää sitoumuksensa, kotijäsenvaltion olisi vaadittava jälleenvakuutusyritystä muodostamaan riittävä vakuutustekninen vastuuvelka. Vakuutusteknisen vastuuvelan määrä olisi määritettävä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 19 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY (9) mukaisesti; henkijälleenvakuutustoiminnan osalta kotijäsenvaltion olisi lisäksi voitava antaa direktiivin 2002/83/EY mukaisesti yksityiskohtaisempia sääntöjä.

(22)

Jälleenvakuutusyritystä, joka harjoittaa jälleenvakuutustoimintaa tarjoamalla luottovakuutuksia ja jonka luottojälleenvakuutustoiminnan osuus sen koko liiketoiminnasta on vähäistä suurempi, olisi vaadittava muodostamaan tasoitusvastuu, joka on erillään solvenssimarginaalista; tasoitusvastuu olisi laskettava käyttämällä jotain niistä menetelmistä, joista säädetään direktiivissä 73/239/ETY ja jotka katsotaan samanveroisiksi. Lisäksi tässä direktiivissä olisi säädettävä kotijäsenvaltion oikeudesta vaatia niitä jälleenvakuutusyrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee sen alueella, muodostamaan kyseisen kotijäsenvaltion antamien sääntöjen mukaisesti tasoitusvastuut muille riskiluokille kuin luottojälleenvakuutusriskeille. Kansainvälisen IFRS 4 ‐tilinpäätösstandardin käyttöönoton johdosta tässä direktiivissä olisi selkeytettävä tämän direktiivin mukaisesti muodostettujen tasoitusvastuiden vakavaraisuusvaatimuksia. Koska jälleenvakuutustoiminnan valvontaa on arvioitava uudelleen Solvenssi II ‐hankkeessa, tässä direktiivissä ei ennakoida tulevaa, Solvenssi II ‐järjestelmän mukaista jälleenvakuutustoiminnan valvontaa.

(23)

Jälleenvakuutusyrityksellä olisi oltava riittävästi varoja vakuutusteknisen vastuuvelan ja tasoitusvastuiden kattamiseen ottaen huomioon jälleenvakuutusyrityksen harjoittaman liiketoiminnan laatu sekä erityisesti odotettavissa olevien korvausmaksujen luonne, määrä ja kesto siten, että voidaan turvata jälleenvakuutusyrityksen eri sijoitusinstrumentteihin ja maantieteellisesti riittävän hajautetusti tekemien sijoitusten riittävyys, likviditeetti, varmuus, laatu, kannattavuus ja yhteensopivuus; kyseiset sijoitukset antavat yritykselle mahdollisuuden mukautua riittävässä määrin muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin sekä erityisesti rahoitus- ja kiinteistömarkkinoiden kehitykseen tai vaikutuksiltaan merkittäviin katastrofeihin.

(24)

On välttämätöntä, että vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen riittävien varojen lisäksi vakuutusyrityksillä olisi oltava täydentävä rahasto, niin sanottu solvenssimarginaali, jota edustavat vapaat varat ja toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella muut taseen ulkopuoliset varallisuuserät ja jonka on määrä toimia puskurina haitallisiin liiketoiminnan heilahteluihin varautumiseksi. Tämä vaatimus on tärkeä osa toiminnan vakauden valvontaa. Siihen asti kun nykyinen solvenssimarginaalijärjestelmä on tarkistettu osana meneillään olevaa komission Solvenssi II ‐hanketta, jälleenvakuutusyrityksiltä vaadittava solvenssimarginaali olisi määritettävä ensivakuutusalaan tällä hetkellä sovellettavan lainsäädännön nojalla.

(25)

Ottaen huomioon kuolemanvaaravastuun kattavan henkijälleenvakuutuksen ja vahinkojälleenvakuutuksen samankaltaisuudet, erityisesti vakuutusvastuun suojan ja henkijälleenvakuutussopimusten keston osalta, henkijälleenvakuutukselta vaadittu solvenssimarginaali olisi määritettävä tämän direktiivin säännöksissä vahinkojälleenvakuutukselta vaadittavan solvenssimarginaalin mukaisesti. Kotijäsenvaltion olisi kuitenkin voitava soveltaa direktiivin 2002/83/EY säännöksiä vaaditun solvenssimarginaalin vahvistamiseen henkijälleenvakuutustoiminnalle, joka on kytköksissä sijoitusrahastoihin tai lisäetuihin oikeuttaviin sopimuksiin.

(26)

Joidenkin jälleenvakuutussopimustyyppien tai tiettyjen liiketoiminta-alojen erityisluonteen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä mukautusten tekemisestä vaaditun solvenssimarginaalin laskentaan; komission olisi tehtävä mukautukset käyttäen perustamissopimuksella sille siirrettyjä täytäntöönpanovaltuuksia ja kuultuaan komission päätöksellä 2004/9/EY (10) perustettua Euroopan vakuutus- ja työeläkekomiteaa.

(27)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

(28)

Luettelon eristä, jotka voivat edustaa tämän direktiivin mukaista käytettävissä olevaa solvenssimarginaalia, olisi vastattava direktiiveissä 73/239/ETY ja 2002/83/EY annettua luetteloa.

(29)

Jälleenvakuutusyrityksillä olisi oltava myös takuurahasto, jotta voidaan varmistaa, että niillä on riittävästi varoja perustamisajankohtanaan ja että liiketoiminnan jatkuessa niiden solvenssimarginaali ei missään tapauksessa laske turvaavuuden vähimmäistason alapuolelle; jälleenvakuutusalan kytkösyritysten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi olisi kuitenkin säädettävä kotijäsenvaltion mahdollisuudesta alentaa jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiltä vaadittavan vähimmäistakuurahaston määrää.

(30)

Tämän direktiivin tietyissä säännöksissä määritetään vähimmäisvaatimukset. Kotijäsenvaltion olisi voitava säätää tiukempia, erityisesti vaadittua solvenssimarginaalia koskevia sääntöjä niiden jälleenvakuutusyritysten osalta, jotka ovat saaneet toimiluvan sen omilta toimivaltaisilta viranomaisilta.

(31)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava rajoitettuun jälleenvakuutustoimintaan. Näin ollen on tarpeen antaa tätä direktiiviä varten rajoitetun jälleenvakuutuksen määritelmä. Kotijäsenvaltiolle olisi tällaisen jälleenvakuutustoiminnan erityisen luonteen vuoksi annettava mahdollisuus päättää rajoitetun jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista koskevista erityissäännöksistä. Nämä säännökset voivat tietyiltä osin poiketa tässä direktiivissä säädetystä yleisestä järjestelmästä.

(32)

Tässä direktiivissä olisi annettava säännöt vakuutusyritysten ja jälleenvakuutusyritysten riskeistä vastaavista erillisyhtiöistä. Tällaisten erillisyhtiöiden, jotka eivät ole vakuutusyrityksiä tai jälleenvakuutusyrityksiä, erityinen luonne edellyttää niitä koskevien erityissäännösten antamista jäsenvaltioissa. Tässä direktiivissä olisi lisäksi säädettävä, että kotijäsenvaltion olisi annettava yksityiskohtaisempia sääntöjä, joissa määritellään olosuhteet, joissa erillisyhtiöstä saatavia korvausmääriä voidaan käyttää vakuutusyrityksen tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusteknisten vastuuvelkojen kattamiseen tarkoitettuina varoina. Tässä direktiivissä olisi myös säädettävä, että erillisyhtiöltä takaisin saatavia määriä voidaan pitää jälleenvakuutuksesta tai edelleenvakuutuksesta saatavina korvauksina tässä direktiivissä asetetuissa rajoissa, jos kyseinen vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys jättää asiaa koskevan hakemuksen toimivaltaiselle viranomaiselle ja jos kyseinen toimivaltainen viranomainen antaa asiaa koskevan suostumuksen.

(33)

On välttämätöntä säätää toimenpiteistä tapauksissa, joissa jälleenvakuutusyrityksen taloudellinen asema muuttuu sellaiseksi, että sen on vaikea täyttää vakuutussopimuksista aiheutuvia velvoitteitaan. Erityistilanteissa on myös tarpeen myöntää toimivaltaisille viranomaisille valtuudet puuttua asiaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Käyttäessään näitä valtuuksia toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin ilmoitettava jälleenvakuutusyrityksille valvontatoimiin johtaneet syyt hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaisesti. Niin kauan kuin tilanne pysyy ennallaan, toimivaltaisia viranomaisia olisi estettävä antamasta todistusta siitä, että jälleenvakuutusyrityksellä on riittävä solvenssimarginaali.

(34)

On välttämätöntä säätää yhteistyön järjestämisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä, jotta voidaan varmistaa, että jälleenvakuutusyritys, joka harjoittaa toimintaansa sijoittautumisvapauden ja palveluiden tarjoamisen vapauden nojalla, noudattaa siihen vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia säännöksiä.

(35)

Olisi säädettävä oikeudesta hakea tuomioistuimilta muutosta toimiluvan epäämistä tai peruuttamista koskeviin päätöksiin.

(36)

On tärkeää säätää, ettei jälleenvakuutusyrityksiin, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisön ulkopuolella ja jotka harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa yhteisössä, sovelleta säännöksiä, joiden johdosta niitä kohdellaan suopeammin kuin jälleenvakuutusyrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee jäsenvaltiossa.

(37)

Jälleenvakuutusalan kansainväliset näkökohdat huomioiden olisi säädettävä mahdollisuudesta tehdä kansainvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa kunkin sopimuspuolen alueella toimintaa harjoittaviin jälleenvakuuttajiin sovellettavien valvontakeinojen määrittelemiseksi.

(38)

Olisi säädettävä joustavasta menettelystä, jolla voidaan arvioida yhteisön laajuisesti toiminnan vakauden valvontaa suhteessa kolmansiin maihin, jotta voidaan edistää niissä tapahtuvaa jälleenvakuutuspalveluiden vapauttamista joko sijoittautumisen tai palveluiden rajatylittävän tarjoamisen kautta. Tässä direktiivissä olisi tämän vuoksi säädettävä menettelyistä kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluita varten.

(39)

Komissiolla olisi oltava valtuudet hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä edellyttäen, että niillä ei muuteta tämän direktiivin keskeisiä osia. Näiden täytäntöönpanotoimenpiteiden olisi annettava yhteisölle mahdollisuus ottaa huomioon jälleenvakuutusalan tuleva kehitys. Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.

(40)

Vakuutusalaa koskevaa, olemassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä olisi mukautettava tällä direktiivillä säädetyn jälleenvakuutusyritysten uuden valvontajärjestelmän huomioon ottamiseksi ja koko vakuutusalan sääntelykehyksen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Mukautuksia olisi tehtävä erityisesti niihin voimassa oleviin säännöksiin, joissa säädetään ensivakuutusliikkeiden valvontaa harjoittavien toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudesta kohdistaa jälleenvakuutusyrityksiin epäsuoraa valvontaa. Lisäksi on tarpeen kumota voimassa olevat säännökset, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat vaatia varojen sitomista vakuutusyrityksen vakuutusteknisten vastuuvelkojen kattamiseen, vaadittiinpa sitä missä muodossa tahansa, jos tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut jälleenvakuutusyritys tai jokin vakuutusyritys on jälleenvakuuttanut vakuutuksenantajan. Olisi myös säädettävä, että jälleenvakuutustoimintaa harjoittavilta vakuutusyrityksiltä vaadittavaan solvenssimarginaaliin sovelletaan tässä direktiivissä säädettyjä jälleenvakuutusyrityksiin sovellettavia solvenssimarginaalisäännöksiä, jos kyseisen toiminnan osuus niiden koko liiketoiminnasta on huomattava. Direktiivejä 73/239/ETY, 92/49/ETY ja 2002/83/EY olisi siten muutettava tämän mukaisesti.

(41)

Direktiiviä 98/78/EY olisi muutettava sen varmistamiseksi, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluviin jälleenvakuutusyrityksiin kohdistetaan lisävalvontaa samaan tapaan kuin vakuutusyrityksiin, jotka kuuluvat tällä hetkellä vakuutusyritysryhmään.

(42)

Neuvoston olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (12) 34 kohdan mukaisesti kehotettavajäsenvaltioita laatimaan omaan käyttöön ja yhteisön edun nimissä omat taulukkonsa, joista käy mahdollisimman tarkasti ilmi vastaavuus tämän direktiivin ja kansallisten täytäntöönpanotoimien välillä, sekä julkaisemaan ne.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on säädöspuitteiden antaminen jälleenvakuutustoiminnan aloittamista ja harjoittamista varten, vaan se voidaan toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(44)

Koska tässä direktiivissä määritellään vähimmäisvaatimukset, jäsenvaltiot voivat säätää tiukemmista säännöistä,

a)

direktiivien 73/239/ETY tai 2002/83/EY soveltamisalaan kuuluvat vakuutusyritykset;

b)

direktiivin 73/239/ETY 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut liiketoimet ja toimijat;

c)

direktiivin 2002/83/EY 3 artiklassa tarkoitetut liiketoimet ja toimijat;

d)

jäsenvaltion hallituksen harjoittama tai täysimääräisesti takaama jälleenvakuutustoiminta, kun se toimii tärkeään yleiseen etuun liittyvistä syistä viimeisenä mahdollisena vakuutuksenantajana, myös sellaisesta markkinatilanteesta johtuvissa olosuhteissa, jossa on mahdotonta saada riittävää kaupallista vakuutussuojaa.

a)

”jälleenvakuutuksella” toimintaa, jossa on kyse sellaisten riskien hyväksymisestä, jotka vakuutusyritys tai muu jälleenvakuutusyritys on luovuttanut. Kun on kyse Lloyd's-nimisestä vakuutuksenantajien yhteenliittymästä, jälleenvakuutuksella tarkoitetaan myös toimintaa, jossa muu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kuin vakuutuksenantajien yhteenliittymä Lloyd's hyväksyy Lloyd'sin jäsenen luovuttamia riskejä;

b)

”jälleenvakuutusalan kytkösyrityksellä” jälleenvakuutusyritystä, jonka omistaa joko muu rahoitusalan yritys kuin direktiivin 98/78/EY soveltamisalaan kuuluva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmä, tai muu kuin rahoitusalan yritys, jonka tarkoituksena on jälleenvakuuttaa ainoastaan niiden yritysten riskejä, joihin se itse kuuluu, tai siihen yritysryhmään kuuluvien yritysten riskejä, johon jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu;

c)

”jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, joka on saanut virallisen toimiluvan 3 artiklan mukaisesti;

d)

”sivukonttorilla” jokaista jälleenvakuutusyrityksen asioimistoa tai sivukonttoria;

e)

”toimipaikalla” jälleenvakuutusyrityksen kotipaikkaa tai sivukonttoria, ottaen huomioon, mitä d alakohdassa säädetään;

f)

”kotijäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa jälleenvakuutusyrityksen kotipaikka sijaitsee;

g)

”jäsenvaltiolla, jossa sivukonttori sijaitsee” jäsenvaltiota, jossa jälleenvakuutusyrityksen sivukonttori sijaitsee;

h)

”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa jälleenvakuutusyrityksellä on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluita;

i)

”määräysvallalla” direktiivin 83/349/ETY (13) 1 artiklassa määriteltyä emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä yhteyttä tai vastaavaa luonnollisen tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä yhteyttä;

j)

”määräomistusyhteydellä” yrityksestä suoraan tai välillisesti omistettua osuutta, joka on vähintään 10 prosenttia yrityksen pääomasta tai äänivallasta taikka jolla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla sen yrityksen johtamiseen, josta osuus omistetaan;

k)

”emoyrityksellä” direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa määriteltyä emoyritystä;

l)

”tytäryrityksellä” direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa määriteltyä tytäryritystä;

m)

”toimivaltaisilla viranomaisilla” kansallisia viranomaisia, joilla on lain tai asetuksen nojalla toimivalta valvoa jälleenvakuutusyrityksiä;

n)

”läheisillä sidoksilla” tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde:

o)

”rahoitusalan yrityksellä” jotakin seuraavista:

p)

”erillisyhtiöllä” yritystä, joka voi olla yhtiömuotoinen ja joka ei ole olemassaoleva vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys ja joka ottaa vastatakseen vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten riskejä ja kattaa nämä riskit kokonaisuudessaan lainan liikkeelle laskemisesta saatavilla tuotoilla tai muilla rahoitusmenetelmillä, joissa lainan tai muun rahoitusmenetelmän tarjoajan oikeuksilla saataviensa suorituksiin on huonompi etuoikeus kuin tällaisen yhtiön jälleenvakuutusvelvoitteilla;

q)

”rajoitetulla jälleenvakuutuksella” jälleenvakuutusta, jossa nimenomainen enimmäishäviö, joka ilmaistaan siirrettynä taloudellisena enimmäisriskinä ja joka perustuu sekä huomattavaan vakuutusriskiin että riskien siirron ajoitukseen, ylittää sopimuksen kestoaikana maksettavat vakuutusmaksut rajoitetulla mutta huomattavalla summalla ja johon lisäksi liittyy jompikumpi seuraavista ominaisuuksista:

—

jokainen tytäryrityksen tytäryritys katsotaan näiden yritysten johdossa toimivan emoyrityksen tytäryritykseksi,

—

tilanteen, jossa kaksi tai useampaa luonnollista henkilöä on määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa yhteen ja samaan henkilöön, katsotaan myös muodostavan läheisen sidoksen tällaisten henkilöiden välille.

a)

yritys, joka perustaa kotipaikkansa kyseisen valtion alueelle; ja

b)

jälleenvakuutusyritys, joka toimiluvan saatuaan laajentaa liiketoimintaansa muuhun kuin aiemman toimiluvan kattamaan jälleenvakuutustoimintaan.

a)

rajoittavat liiketoimintansa jälleenvakuutustoimintaan ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan; ne voivat hoitaa myös vakuutusholdingyhtiön tehtäviä ja harjoittaa direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun rahoitusalan toimintaan liittyvää toimintaa;

b)

esittävät 11 artiklan mukaisen toimintasuunnitelman;

c)

omistavat 40 artiklan 2 kohdassa säädetyn vähimmäistakuurahaston; ja

d)

ovat sellaisten henkilöiden tosiasiallisesti johtamia, jotka täyttävät hyvää mainetta sekä ammattipätevyyttä tai ‐kokemusta koskevat edellytykset.

a)

niiden riskien laatu, joita jälleenvakuutusyritys aikoo kattaa;

b)

jälleenvakuutusmuodot, joita jälleenvakuutusyritys aikoo käyttää jälleenvakuutuksenottajien kanssa tekemissään sopimuksissa;

c)

edelleenvakuutusta koskevat pääperiaatteet;

d)

erät, joista vähimmäistakuurahasto koostuu;

e)

hallinnon ja myyntiverkon arvioidut perustamiskustannukset ja niiden kattamiseen tarkoitetut varat.

a)

arviot muista hallintokustannuksista kuin perustamiskustannuksista, erityisesti juoksevista yleiskuluista ja palkkioista;

b)

arviot vakuutusmaksuista ja korvauksista;

c)

taseen kehittymistä koskeva ennuste;

d)

arviot vastuuvelan ja solvenssimarginaalin kattamiseen tarkoitetuista varoista.

a)

joka on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys; tai

b)

joka on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c)

jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä.

a)

joka on yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys; tai

b)

joka on yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c)

jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyrityksessä.

a)

perehtyä yksityiskohtaisesti jälleenvakuutusyrityksen tilaan ja koko liiketoimintaan muun muassa keräämällä tietoja tai vaatimalla jälleen- ja edelleenvakuutusliikettä koskevien asiakirjojen esittämistä sekä suorittamalla tarkastuksia paikan päällä jälleenvakuutusyrityksen toimitiloissa;

b)

toteuttaa jälleenvakuutusyrityksen, sen johtokunnan jäsenten tai johtajien tai yrityksessä määräysvaltaa käyttävien henkilöiden osalta kaikki asianmukaiset ja tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jälleenvakuutusyrityksen liiketoiminta on niiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaista, joita jälleenvakuutusyrityksen on noudatettava kussakin jäsenvaltiossa;

c)

turvata näiden toimenpiteiden toteuttaminen, jos tarpeellista pakkotoimin ja tarvittaessa oikeusteitse.

a)

tarkastaakseen, onko jälleenvakuutusliikkeen aloittamista koskevat edellytykset täytetty, ja helpottaakseen tällaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa erityisesti vakuutusteknisen vastuuvelan, solvenssimarginaalin, hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien osalta;

b)

määrätäkseen seuraamuksia;

c)

haettaessa muutosta toimivaltaisten viranomaisten päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa; tai

d)

tuomioistuinmenettelyissä, jotka on aloitettu 53 artiklan taikka tämän direktiivin tai muiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevien direktiivien erityissäännösten mukaisesti.

a)

luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten virallisesta valvonnasta vastaavat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastaavat viranomaiset,

b)

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten selvitystila- ja konkurssimenettelyihin sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvat elimet, ja

c)

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisestä tilintarkastuksesta vastaavat henkilöt,

a)

sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten selvitystila- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvien elinten valvonnasta; tai

b)

sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta; tai

c)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten laillisuusvalvonnasta vastaavien riippumattomien vakuutusmatemaatikkojen ja näiden vakuutusmatemaatikkojen valvonnasta vastuussa olevien elinten kesken.

a)

tietojen vaihdon tarkoituksena on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun valvonnan tai laillisuusvalvonnan harjoittaminen;

b)

näin saatuja tietoja koskee 24 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c)

jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja ne voidaan luovuttaa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

a)

tietoja käytetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseen;

b)

näin saatuja tietoja koskee 24 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c)

jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

a)

olennaisesti rikkoa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten toiminnan harjoittamista; tai

b)

vaikuttaa jälleenvakuutusyrityksen toiminnan jatkumiseen; tai

c)

johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varausten esittämiseen.

a)

varoissa on otettava huomioon jälleenvakuutusyrityksen harjoittaman liiketoiminnan laatu ja erityisesti odotettavissa olevien korvauskulujen luonne, määrä ja kesto sijoitusten riittävyyden, likviditeetin, varmuuden, laadun, kannattavuuden ja yhteensopivuuden turvaamiseksi;

b)

jälleenvakuutusyrityksen on varmistettava, että varat on hajautettu eri instrumentteihin sekä maantieteellisesti ja että ne antavat yritykselle mahdollisuuden mukautua riittävässä määrin muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin sekä erityisesti rahoitus- ja kiinteistömarkkinoiden kehitykseen tai vaikutuksiltaan merkittäviin katastrofeihin. Yrityksen on arvioitava epävakaiden markkinaolosuhteiden vaikutus näihin varoihin ja hajautettava varoja siten, että tätä vaikutusta vähennetään;

c)

sijoitukset varoihin, joita ei saa käyttää kaupankäyntiin säännellyillä rahoitusmarkkinoilla, on pidettävä joka tapauksessa varovaisella tasolla;

d)

sijoitukset johdannaisinstrumentteihin ovat mahdollisia, mikäli ne auttavat pienentämään sijoitusriskejä tai helpottavat sijoitussalkun tehokasta hallintaa. Ne on arvioitava varovaisella tavalla ottaen huomioon niiden perustana olevat varat ja ne on otettava mukaan laitoksen omaisuuden arvostukseen. Laitoksen on myös vältettävä yhdestä ainoasta vastapuolesta ja muista johdannaisoperaatioista johtuvaa liiallista riskiä;

e)

varat on hajautettava asianmukaisesti, jotta vältetään liiallinen riippuvuus tietyistä varoista, liikkeellelaskijasta tai yritysryhmästä ja riskin kasaantuminen koko vakuutuskannassa. Saman liikkeellelaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeellelaskijoiden liikkeelle laskemiin varoihin sijoittaminen ei saa asettaa yritystä alttiiksi liialliselle riskin keskittymiselle.

a)

sijoittaminen muissa valuutoissa kuin niissä, joilla vakuutustekninen vastuuvelka on tehty, olisi rajoitettava 30 prosenttiin vakuutusteknisen vastuuvelan bruttokokonaismäärästä;

b)

vakuutusteknisen vastuuvelan bruttokokonaismäärän sijoittaminen osakkeisiin ja muihin osakkeeseen rinnastettaviin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin ja muihin raha- ja pääomamarkkinavälineisiin, jotka eivät ole vaihdantakelpoisia säännellyillä markkinoilla, olisi rajoitettava 30 prosenttiin;

c)

kotijäsenvaltio voi vaatia jokaiselta jälleenvakuutusyritykseltä, ettei se sijoita enempää kuin viisi prosenttia vakuutusteknisen vastuuvelan bruttokokonaismäärästä saman yrityksen osakkeisiin, muihin osakkeeseen rinnastettaviin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin ja muihin raha- ja pääomamarkkinavälineisiin eikä enempää kuin kymmenen prosenttia vakuutusteknisen vastuuvelan bruttokokonaismäärästä samaan yritysryhmään kuuluvien yritysten osakkeisiin, muihin osakkeeseen rinnastettaviin arvopapereihin, joukkovelkakirjoihin ja muihin raha- ja pääomamarkkinavälineisiin.

a)

maksettu osakepääoma tai keskinäisen jälleenvakuutusyrityksen osalta takuupääoma lisättynä osakastileillä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

b)

sidotut ja vapaat rahastot ja varaukset, jotka eivät vastaa vakuutusliikkeestä johtuvia velvoitteita ja joita ei ole luokiteltu tasoitusvastuuksi;

c)

siirtyvä voitto tai tappio sen jälkeen kun siitä on vähennetty maksettavat osingot.

a)

omistusyhteydet, jotka jälleenvakuutusyrityksellä on seuraavissa yrityksissä ja yhteisöissä:

b)

seuraavat jälleenvakuutusyrityksen a alakohdassa määritellyissä laitoksissa, joissa sillä on omistusyhteys, omistamat erät:

a)

kumulatiivinen etuoikeutettu osakepääoma ja etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat voivat muodostaa enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi; tästä määrästä enintään 25 prosenttia voi olla määräaikaisia etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevia lainoja tai määräaikaista kumulatiivista etuoikeutettua osakepääomaa, jos sen varalta, että jälleenvakuutusyritys joutuu konkurssiin tai selvitystilaan, on tehty sitovat sopimukset, joiden perusteella etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla tai etuoikeutetulla osakepääomalla on kaikkien muiden velkojien saatavia huonompi etuoikeus, eikä niitä makseta takaisin ennen kuin kaikki muut kyseisenä ajankohtana voimassa olevat velat on maksettu.

Etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevan lainan on täytettävä myös seuraavat edellytykset:

b)

arvopaperit, joiden kestoa ei ole määritetty, ja muut rahoitusvälineet, muut kuin a alakohdassa mainitut kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet mukaan luettuina, voivat yhdessä a alakohdassa tarkoitettujen, etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen kanssa muodostaa enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

puolet maksamattomasta osakepääomasta tai takuupääomasta, kun siitä on maksettu 25 prosenttia, kuitenkin enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi;

b)

sellaisen keskinäisen vahinkovakuutusyhtiön tai -yhdistyksen osalta, jonka maksut voivat vaihdella, kaikki ne lisämaksut, jotka se voi vaatia jäseniltä maksettavaksi kyseisenä tilikautena, enintään puolet enimmäismaksujen ja perittyjen maksujen erotuksesta, kuitenkin enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on annettava ohjeet, joissa ilmoitetaan ehdot, joilla lisämaksut voidaan hyväksyä;

c)

omaisuuden arvostuserot, jos nämä eivät ole luonteeltaan poikkeuksellisia.

a)

31 päivään joulukuuta 2009 määrä, joka vastaa 50 prosenttia yrityksen tulevista voitoista, kuitenkin enintään 25 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi; tulevien voittojen määrä saadaan kertomalla arvioitu vuotuinen voitto vakuutussopimusten jäljellä olevaa keskimääräistä kautta edustavalla kertoimella; käytettävä kerroin voi olla enintään 6; arvioitu vuotuinen voitto ei saa ylittää direktiivin 2002/83/EY 2 artiklan 1 kohdassa luetellusta toiminnasta viiden viimeisen tilikauden aikana saatujen voittojen aritmeettista keskiarvoa.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä tällaisen määrän sisällyttämisen käytettävissä olevaan solvenssimarginaaliin ainoastaan,

b)

jos zillmerointia ei suoriteta tai jos zillmerointi on pienempi kuin vakuutusmaksuihin sisältyvä hankintamenon kuormituslisä, erotus zillmeroimattoman tai osittain zillmeroidun vakuutusmaksuvastuun ja sen vakuutusmaksuvastuun välillä, joka on zillmeroitu vakuutusmaksuun sisältyvää hankintamenojen kuormituslisää vastaavan prosentin mukaisesti; tämä määrä voi kuitenkin olla enintään 3,5 prosenttia kaikkien niiden henkijälleenvakuutussopimusten, joissa zillmerointi on mahdollista, vakuutussummien ja vakuutusmaksuvastuun erotuksesta; erotuksesta vähennetään aktivoitujen hankintamenojen poistamatta oleva osuus.

a)

suoritetut vakuutusmaksut lasketaan sairastuvuustaulukoiden perusteella vakuutusmatemaattisia menetelmiä käyttäen;

b)

eliniän pitenemisen varalta muodostetaan varaus;

c)

riittävän suuren varmuuslisän muodostamiseksi peritään lisämaksua;

d)

vakuutusyritys voi irtisanoa sopimuksen viimeistään kolmannen vakuutusvuoden loppuun mennessä;

e)

sopimuksessa säädetään mahdollisuudesta korottaa vakuutusmaksuja tai alentaa korvaussuorituksia myös voimassa olevien sopimusten osalta.

a)

arviot hallintokustannuksista, erityisesti juoksevista yleiskuluista ja palkkioista;

b)

suunnitelma, jossa on yksityiskohtaiset arviot tuloista ja menoista tulevien ja menevien jälleenvakuutusten osalta;

c)

taseen kehittymistä koskeva ennuste;

d)

arviot vakuutusliikkeestä johtuvien velvoitteiden ja vaaditun solvenssimarginaalin kattamiseen tarkoitetuista varoista;

e)

yleinen edelleenvakuutuspolitiikka.

a)

edelleenvakuutussopimusten luonne tai laatu on muuttunut merkittävästi viimeksi kuluneesta tilikaudesta;

b)

edelleenvakuutussopimuksiin liittyvää riskinsiirtoa ei tapahdu tai se on rajallista.

a)

ei käytä toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, luopuu siitä nimenomaisesti tai lopettaa liiketoimintansa yli kuudeksi kuukaudeksi, jollei kyseinen jäsenvaltio ole säätänyt, että toimilupa raukeaa näissä tapauksissa;

b)

ei enää täytä toimiluvan saamisen edellytyksiä;

c)

ei ole voinut määräajassa toteuttaa 42 artiklassa tarkoitetussa tervehdyttämis- tai rahoitussuunnitelmassa vahvistettuja toimenpiteitä; ja

d)

laiminlyö törkeästi siihen sovellettavan lainsäädännön perusteella sille kuuluvia velvoitteita.

—

kaikkiin sopimuksiin sisällytettäviä pakollisia ehtoja,

—

asianmukaisia hallinto- ja kirjanpitomenettelyjä, riittäviä sisäisiä valvontamekanismeja ja riskinhallintaa koskevia vaatimuksia,

—

tilinpäätöstietoja, toiminnan vakautta koskevia tietoja ja tilastotietoja,

—

vakuutusteknisen vastuuvelan määrittelyä, jotta varmistetaan sen asianmukaisuus, luotettavuus ja objektiivisuus,

—

vakuutusteknisen vastuuvelan kattavien varojen sijoittamista siten, että otetaan huomioon jälleenvakuutusyrityksen harjoittaman liiketoiminnan laatu ja erityisesti odotettavissa olevien korvausmaksujen luonne, määrä ja kesto sen tekemien sijoitusten riittävyyden, likviditeetin, varmuuden, laadun, kannattavuuden ja yhteensopivuuden turvaamiseksi,

—

jälleenvakuutusyrityksiltä rajoitetussa jälleenvakuutuksessa edellytettäviä käytettävissä olevaa solvenssimarginaalia, vaadittua solvenssimarginaalia ja vähimmäistakuurahastoa koskevia sääntöjä.

—

luvan soveltamisalaa,

—

kaikkiin sopimuksiin sisällytettäviä pakollisia ehtoja,

—

erillisyhtiötä johtavien henkilöiden hyvää mainetta ja ammattipätevyyttä koskevia edellytyksiä,

—

määräomistusyhteyksiä erillisyhtiöissä omistavien osakkaiden tai jäsenten soveliaisuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia,

—

asianmukaisia hallinto- ja kirjanpitomenettelyjä, riittäviä sisäisiä valvontamekanismeja ja riskinhallintaa koskevia vaatimuksia,

—

tilinpäätöstietoja, toiminnan vakautta koskevia tietoja ja tilastotietoja koskevia vaatimuksia,

—

erillisyhtiöiden solvenssimarginaalia koskevia vaatimuksia.

a)

jälleenvakuutusyritykset, joiden kotipaikka sijaitsee kolmannessa maassa ja jotka harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa yhteisössä;

b)

jälleenvakuutusyritykset, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä ja jotka harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa kolmannen maan alueella.

a)

jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat sellaisten jälleenvakuutusyritysten valvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä ja jotka harjoittavat toimintaa kyseisten kolmansien maiden alueella;

b)

kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset saavat sellaisten jälleenvakuutusyritysten valvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka sijaitsee niiden alueella ja jotka harjoittavat toimintaa yhteisössä.

a)

yhden tai useamman sellaisen emoyrityksen suoraan tai välillisesti omistamalle tytäryritykselle myönnetystä toimiluvasta, johon sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä;

b)

jos tällainen emoyritys hankkii yhteisön jälleenvakuutusyrityksestä omistusyhteyden, joka muuttaisi viimeksi mainitun sen tytäryritykseksi.

a)

liitteessä I säädettyjen yhtiömuotojen luettelon laajentaminen;

b)

36 artiklassa lueteltujen solvenssimarginaalin muodostavien erien täsmentäminen uusien rahoitusvälineiden luomisen huomioon ottamiseksi;

c)

37 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn vaaditun solvenssimarginaalin laskennassa käytettyjen vakuutusmaksujen tai korvausvastuun määrien korottaminen muissa kuin direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevassa A kohdassa luetelluissa vakuutusluokissa 11, 12 ja 13 enintään 50 prosenttia erityisten jälleenvakuutustoimintojen tai sopimustyyppien osalta kyseisten toimintojen tai sopimusten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi;

d)

40 artiklan 2 kohdassa säädetyn takuurahaston vähimmäismäärän muuttaminen talous- ja rahoituskehityksen huomioon ottamiseksi;

e)

2 artiklan määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhteisössä yhdenmukaisesti.

1)

Korvataan 12 a artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään vahinkovakuutusyritykselle,

2.   Luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavia toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään vahinkovakuutusyritykselle,

2)

Lisätään 13 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Vakuutusyrityksen kotijsenvaltio ei saa kieltyty hyvksymst jlleenvakuutusyrityksen tai vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen liittyvin perustein jlleenvakuutussopimusta, jonka vakuutusyritys on tehnyt jlleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/68/EY (24) nojalla toimiluvan saaneen jlleenvakuutusyrityksen taikka tmn direktiivin tai henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY (25) nojalla toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen kanssa.

3)

Korvataan 15 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Kotijäsenvaltion on vaadittava kaikkia vakuutusyrityksiä kattamaan tämän direktiivin 15 a artiklassa tarkoitettu vakuutustekninen vastuuvelka ja tasoitusvastuu yhtä suurilla ja toisiaan vastaavilla varoilla direktiivin 88/357/ETY 6 artiklan mukaisesti. Yhteisössä oleviin riskitilanteisiin liittyvien varojen on sijaittava yhteisössä. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia vakuutusyrityksiä sijoittamaan varojaan tiettyyn jäsenvaltioon. Kotijäsenvaltio voi kuitenkin sallia lievemmät varojen sijaintia koskevat säännöt.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa käyttää eivätkä ottaa käyttöön vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamiseksi bruttovarausjärjestelmää, joka edellyttää varojen sitomista jälleenvakuuttajan vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun kattamiseksi, jos jälleenvakuuttaja on direktiivin 2005/68/EY nojalla toimiluvan saanut jälleenvakuutusyritys taikka tämän direktiivin tai direktiivin 2002/83/EY nojalla toimiluvan saanut vakuutusyritys.

Jos kotijäsenvaltio sallii vakuutusteknisen vastuuvelan kattamisen saatavilla jälleenvakuuttajalta, joka ei ole direktiivin 2005/68/EY nojalla toimiluvan saanut jälleenvakuutusyritys eikä tämän direktiivin eikä direktiivin 2002/83/EY nojalla toimiluvan saanut vakuutusyritys, sen on määritettävä tällaisten saatavien hyväksymisen edellytykset.”

4)

Muutetaan 16 artiklan 2 kohta seuraavasti:

5)

Muutetaan 16 a artikla seuraavasti:

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”17 b artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on vaadittava, että ne vakuutusyritykset, joiden kotipaikka sijaitsee sen alueella ja jotka harjoittavat jälleenvakuutustoimintaa, perustavat direktiivin 2005/68/EY 40 artiklassa tarkoitetun vähimmäistakuurahaston, joka kattaa sen koko liiketoiminnan, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2.   Kukin jäsenvaltio voi soveltaa direktiivin 2005/68/EY 34 artiklan säännöksiä 1 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten, joiden kotipaikka sijaitsee niiden alueella, harjoittamaan tulevaan jälleenvakuutustoimintaan, jos jokin mainitussa 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä täyttyy.

Siinä tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki vakuutusyrityksen tulevista jälleenvakuutuksista johtuvien vastuuvelkojen kattamiseen tarkoitetut varat erotellaan ja että niitä hallinnoidaan ja ne järjestetään erillään vakuutusyrityksen ensivakuutustoiminnasta ilman siirtomahdollisuutta. Tässä tapauksessa, ja vain silloin kun kyseessä on tuleva jälleenvakuutustoiminta, vakuutusyrityksiin ei sovelleta direktiivin 92/49/ETY (26) 20, 21 ja 22 artiklaa eikä direktiivin 88/357/ETY liitettä I.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat, että toisessa alakohdassa tarkoitettu erottelu on suoritettu.

3.   Jos komissio päättää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/68/EY 56 artiklan c kohdan nojalla korottaa kyseisen direktiivin 37 artiklan 3 ja 4 artiklassa säädetyn vaaditun solvenssimarginaalin laskennassa käytettyjä määriä, kunkin jäsenvaltion on sovellettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten harjoittamaan tulevaan jälleenvakuutustoimintaan kyseisen direktiivin 35–39 artiklan säännöksiä.

7)

Korvataan 20 a artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet pienentää 16 a artiklan mukaisesti määritettyä jälleenvakuutustoimintaan perustuvaa alennusta solvenssimarginaaliin, jos

1)

Korvataan 15 artiklan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a.   Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen omistusyhteyksien hankkija on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, luottolaitos tai sijoituspalveluyritys tai sellaisen yrityksen emoyritys tai luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta sellaisessa yrityksessä, ja jos yrityksestä tulee mainitun yritysoston myötä ostajan tytäryritys tai se joutuu ostajan määräysvaltaan, yritysostoa on arvioitava direktiivin 73/239/ETY 12 a artiklassa tarkoitetussa ennakkokuulemisessa.”

2)

Korvataan 16 artiklan 4, 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”4.   Toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 1 tai 2 kohdan mukaisesti, voivat käyttää tietoja tehtäviensä hoitamisessa ainoastaan

5.   Mitä 1 ja 4 kohdassa säädetään ei estä tietojen vaihtoa jäsenvaltiossa, kun samassa jäsenvaltiossa on kaksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, tai jäsenvaltioiden kesken, kun tietoja vaihtavat toimivaltaiset viranomaiset ja

valvontatehtävien hoitamiseksi tai näiden tehtävien hoitamiseksi välttämättömien tietojen luovuttamiseksi elimille, jotka hoitavat pakollista purkamismenettelyä tai takuurahastoja. Näiden viranomaisten, elinten ja henkilöiden saamia tietoja koskee 1 kohdassa tarkoitettu salassapitovelvollisuus.

6.   Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja

Ensimmäisen alakohdan mukaista mahdollisuutta käyttävän jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden ja elinten nimet, joille tämän kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.”

3)

Muutetaan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 22 artiklan 1 kohdan johdantolause seuraavasti:

1)

Korvataan nimi seuraavasti:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnasta”.

2)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 2, 3 ja 4 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Lisävalvonnan soveltaminen vakuutusyrityksiin ja jälleenvakuutusyrityksiin

1.   Direktiivin 73/239/ETY ja henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY (30) sekä direktiivin 2005/68/EY vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvontaa koskevien säännösten lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikkien sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvontaa, jotka ovat osakasyrityksinä vähintään yhdessä vakuutusyrityksessä tai jälleenvakuutusyrityksessä taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, täydennetään tämän direktiivin 5, 6, 8 ja 9 artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka emoyritys on vakuutushallintayhtiö taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, kuuluu 5 artiklan 2 kohdassa sekä 6, 8 ja 10 artiklassa säädetyllä tavalla lisävalvonnan piiriin.

3.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka emoyritys on sekavakuutushallintayhtiö, kuuluu 5 artiklan 2 kohdassa sekä 6 ja 8 artiklassa säädetyllä tavalla lisävalvonnan piiriin.

3 artikla

Lisävalvonnan soveltamisala

1.   Edellä 2 artiklan mukaisen lisävalvonnan harjoittaminen ei millään tavoin edellytä, että toimivaltaiset viranomaiset olisivat velvollisia harjoittamaan yksittäisen kolmannen maan vakuutusyrityksen, kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai sekavakuutushallintayhtiön valvontaa.

2.   Lisävalvonnan piiriin kuuluvat seuraavat 5, 6, 8, 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut yritykset:

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla ottamatta 2 artiklassa tarkoitetun lisävalvonnan piiriin yrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee kolmannessa maassa, jos on olemassa oikeudellisia esteitä tarpeellisten tietojen siirtämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä I olevan 2.5 kohdan ja liitteessä II olevan 4 kohdan säännösten soveltamista.

Lisäksi lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti päättää olla ottamatta yritystä 2 artiklassa tarkoitetun lisävalvonnan piiriin seuraavissa tapauksissa:

4 artikla

Lisävalvonnan harjoittamiseen toimivaltaiset viranomaiset

1.   Lisävalvontaa harjoittavat sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys on saanut virallisen toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 4 artiklan tai direktiivin 2005/68/EY 3 artiklan nojalla.

2.   Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka sekavakuutushallintayhtiö, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyrkiä yhteisymmärrykseen siitä, mikä niistä vastaa lisävalvonnasta.

3.   Kun jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan vakautta valvova toimivaltainen viranomainen, tämän jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden välisen yhteistoiminnan järjestämiseksi.

4)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että lisävalvonnan alaisilla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksillä on riittävät sisäisen valvonnan järjestelmät lisävalvonnan kannalta oleellisten tietojen tuottamiseksi.”

(5)

Korvataan 6, 7 ja 8 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Tiedonsaanti

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikki tiedot, joilla on merkitystä lisävalvonnan alaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvonnassa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kääntyä tarpeellisten tietojen saamiseksi suoraan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yritysten puoleen vain siinä tapauksessa, että tällaisia tietoja on pyydetty vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä eikä se ole niitä toimittanut.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat itse tai tehtävään valtuuttamiensa henkilöiden välityksellä tarkastaa niiden alueella 1 kohdassa tarkoitetut tiedot paikan päällä seuraavissa yrityksissä:

3.   Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä artiklaa soveltaessaan määrätyissä tapauksissa tarkastaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa vakuutusyrityksen kytkösyritystä, jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritystä, tytäryritystä, emoyritystä tai lisävalvonnan alaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritystä koskevia tärkeitä tietoja, niiden on pyydettävä toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarkastus. Pyynnön vastaanottaneiden viranomaisten on toimivaltansa rajoissa täytettävä pyyntö joko toteuttamalla tarkastus itse tai antamalla pyynnön esittäneiden viranomaisten taikka tilintarkastajan tai asiantuntijan toteuttaa tarkastus.

Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jos se ei toteuta tarkastusta itse.

7 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö

1.   Kun eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset ovat sidoksissa toisiinsa suoraan tai välillisesti tai niillä on yhteinen osakasyritys, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava toisilleen pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot, jotka mahdollistavat tämän direktiivin mukaisen valvonnan toteuttamisen tai helpottavat sitä, sekä omasta aloitteestaan kaikki niiden mielestä toisille toimivaltaisille viranomaisille olennaiset tiedot.

2.   Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja joko luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/12/EY (31) tarkoitettu luottolaitos tai sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/22/ETY (32) tarkoitettu sijoituspalveluyritys tai ne molemmat ovat sidoksissa toisiinsa suoraan tai välillisesti tai niillä on yhteinen osakasyritys, toimivaltaisten viranomaisten sekä näiden muiden yritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Nämä viranomaiset vaihtavat keskenään toimivaltansa rajoissa kaikkia tietoja, jotka voivat helpottaa niiden tehtävän ja erityisesti tämän direktiivin mukaisen tehtävän hoitamista.

3.   Tämän direktiivin nojalla saadut tiedot ja erityisesti toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojen vaihto, josta säädetään tässä direktiivissä, kuuluvat muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (33) 16 artiklassa ja direktiivin 2002/83/EY 16 artiklassa sekä direktiivin 2005/68/EY 24–30 artiklassa määritellyn salassapitovelvollisuuden piiriin.

8 artikla

Vakuutusyritysryhmän sisäiset liiketoimet

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat yleisesti liiketoimia

Nämä liiketoimet koskevat erityisesti

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset valvontamekanismit, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, 1 kohdassa säädettyjen liiketoimien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Jäsenvaltioiden on vaadittava myös, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ilmoittavat vähintään vuosittain toimivaltaisille viranomaisille merkittävistä liiketoimista. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava näitä menettelyjä ja menetelmiä.

Jos näiden tietojen perusteella ilmenee, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuus on tai saattaa olla vaarassa, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.

6)

Korvataan 9 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jos mukautettu vakavaraisuus on edellä 1 kohdassa tarkoitetun laskelman perusteella negatiivinen, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kyseisessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.”

7)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 10 a artikla seuraavasti:

9)

Korvataan direktiivin 98/78/EY liitteet I ja II tämän direktiivin liitteellä II.

1)

Lisätään 1 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”9 a artikla

Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edeltäkäsin tapahtuva kuuleminen

1.   Asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään henkivakuutusyritykselle,

2.   Luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavia toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään henkivakuutusyritykselle,

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta ja saman yritysryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuvien johtajien mainetta ja kokemusta. Viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä johtajien mainetta ja kokemusta koskevat tiedot, joilla on merkitystä muiden toimiluvan myöntämiseen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.”

3)

Lisätään 10 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Vakuutusyrityksen kotijäsenvaltio ei saa kieltäytyä hyväksymästä jälleenvakuutusyrityksen tai vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen suoraan liittyvin perustein jälleenvakuutussopimusta, jonka vakuutusyritys on tehnyt direktiivin 2005/68/EY nojalla toimiluvan saaneen jälleenvakuutusyrityksen tai direktiivin 73/239/ETY tai tämän direktiivin nojalla toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen kanssa.”

4)

Lisätään 15 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a.   Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen omistusyhteyksien hankkija on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, luottolaitos tai sijoituspalveluyritys tai sellaisen yrityksen emoyritys taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta sellaisessa yrityksessä, ja jos yrityksestä tulee mainitun hankinnan myötä ostajan tytäryritys tai se joutuu ostajan määräysvaltaan, yritysostoa on arvioitava 9 a artiklassa tarkoitetussa edeltäkäsin tapahtuvassa kuulemisessa.”

5)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan 20 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltiot eivät saa käyttää eivätkä ottaa käyttöön vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamiseksi bruttovarausjärjestelmää, joka edellyttää varojen sitomista jälleenvakuuttajan vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun kattamiseksi, jos jälleenvakuuttaja on direktiivin 2005/68/EY nojalla toimiluvan saanut jälleenvakuutusyritys tai direktiivin 73/239/ETY tai tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut vakuutusyritys.

Jos kotijäsenvaltio sallii vakuutusteknisen vastuuvelan kattamisen saatavilla jälleenvakuuttajalta, joka ei ole direktiivin 2005/68/EY nojalla toimiluvan saanut jälleenvakuutusyritys eikä direktiivin 73/239/ETY tai tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut vakuutusyritys, sen on määritettävä tällaisten saatavien hyväksymisen edellytykset.”

7)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

8)

Lisätään 27 artiklan 2 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista on vähennettävä myös seuraavat erät:

Jos osuudet toisessa luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahoituslaitoksessa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä taikka vakuutushallintayhtiössä omistetaan väliaikaisesti kyseisen yrityksen tai laitoksen uudelleenorganisoimiseksi ja pelastamiseksi toteutettavaa taloudellista auttamistoimenpidettä varten, toimivaltainen viranomainen voi poiketa kolmannen alakohdan a ja b alakohdan vähennyssäännöksistä.

Vaihtoehtona vakuutusyrityksen luottolaitoksissa, sijoituspalveluyrityksissä ja rahoituslaitoksissa omistamien kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen erien vähentämiselle jäsenvaltiot voivat sallia vakuutusyritystensä soveltavan tarpeellisin mukautuksin finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (39) liitteessä I tarkoitettuja menetelmiä 1, 2 ja 3. Menetelmää 1 (tilinpäätösten konsolidointi) saa soveltaa vain, jos toimivaltainen viranomainen luottaa konsolidoinnin kohteeksi otettavien yksiköiden yhdennetyn hallinnoinnin ja sisäisten tarkastusten tasoon. Valittua menetelmää on sovellettava johdonmukaisesti eri aikoina.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tässä direktiivissä säädetyn solvenssimarginaalin laskemiseksi ei direktiivin 98/78/EY tai direktiivin 2002/87/EY mukaisen lisävalvonnan kohteena olevien vakuutusyritysten tarvitse vähentää tämän artiklan kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja eriä, jotka ne omistavat luottolaitoksissa, sijoituspalveluyrityksissä, rahoituslaitoksissa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksissä tai vakuutusholdingyhtiöissä, jotka kuuluvat lisävalvonnan piiriin. Tässä kohdassa tarkoitetun omistusyhteyksien vähentämisen osalta omistusyhteydellä tarkoitetaan direktiivin 98/78/EY 1 artiklan f kohdan mukaista omistusyhteyttä.

9)

Muutetaan 28 artiklan 2 kohta seuraavasti:

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”28 a artikla

Jälleenvakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten solvenssimarginaali

1.   Kunkin jäsenvaltion on sovellettava vakuutusyritysten, joiden kotipaikka sijaitsee niiden alueella, harjoittamaan tulevaan jälleenvakuutustoimintaan direktiivin 2005/68/EY 35–39 artiklan säännöksiä, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2.   Kukin jäsenvaltio voi soveltaa direktiivin 2005/68/EY 34 artiklan säännöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten, joiden kotipaikka sijaitsee niiden alueella, harjoittamaan tulevaan jälleenvakuutustoimintaan, jos jokin mainitussa 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä täyttyy.

Siinä tapauksessa kyseisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki vakuutusyrityksen tulevista jälleenvakuutuksista johtuvien vastuuvelkojen kattamiseen tarkoitetut varat erotellaan ja että niitä hallinnoidaan ja ne järjestetään erillään vakuutusyrityksen ensivakuutustoiminnasta ilman siirtomahdollisuutta. Tässä tapauksessa, ja vain silloin kun kyseessä on tuleva jälleenvakuutustoiminta, vakuutusyrityksiin ei sovelleta 22–26 artiklaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat. että toisessa alakohdassa tarkoitettu erottelu on suoritettu.”

11)

Korvataan 37 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet pienentää 28 artiklan mukaisesti määritettyä jälleenvakuutustoimintaan perustuvaa alennusta solvenssimarginaaliin, jos