25.8.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/1

(1)

Tiettyjen Thaimaasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuontiin tällä hetkellä sovellettavat toimenpiteet ovat alun perin neuvoston asetuksella (EY) N:o 584/96 (2), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1592/2000 (3), käyttöön otetut lopulliset polkumyyntitullit, jotka vahvistettiin toimenpiteen voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 964/2003 (4).

(2)

Kyseiseen tuontiin sovellettavien toimenpiteiden muotona on arvotulli, lukuun ottamatta kahta thaimaalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joilta on hyväksytty sitoumukset komission päätöksellä 96/252/EY (5), sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2000/453/EY (6).

(3)

Huhtikuussa 2001 komissio pani samanaikaisesti vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteen voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun (7) sekä omasta aloitteestaan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun. Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen tarkastelu päätettiin asetuksella (EY) N:o 964/2003 voimassa olevat toimenpiteet säilyttäen. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen välivaiheen tarkastelu oli kuitenkin vielä kesken toimenpiteen voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päättyessä.

(4)

Komissio pani huhtikuussa 2001 omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun tarkoituksenaan tutkia, oliko Thaimaasta peräisin olevaan tuontiin sovellettujen toimenpiteiden muoto asianmukainen. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että kahdelta thaimaalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, Awaji Sangyo (Thailand) Co., Ltd:n ja TTU Industrial Corp. Ltd, jäljempänä ’asianomaiset viejät’, hyväksyttyjen sitoumusten valvonnassa on ilmennyt ongelmia, jotka ovat heikentäneet toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio pani vireille tutkimuksen, joka koski ainoastaan toimenpiteiden muotoa. Tämän tarkastelun sekä voimassa olevien toimenpiteen vahvistamiseen johtaneen, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta ilmoitettiin samanaikaisesti.

(5)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille Thaimaassa, tuojille/kauppiaille, tuotetta käyttäville tuotannonaloille ja käyttäjien järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Thaimaan edustajille. Lisäksi komissio antoi osapuolille, joita asia suoraan koski, tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi.

(6)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkimuksen tulosten ilmoittamisen jälkeen thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja Awaji Sangyo (Thailand) Co., Ltd, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyysi siihen sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osalta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista, sen polkumyyntiin liittyviä olosuhteita koskevaa välivaiheen tarkastelua. Pyynnön mukaan tietyt olosuhteet olivat muuttuneet pysyvästi, minkä vuoksi normaaliarvo oli alentunut huomattavasti, mikä oli vuorostaan vähentänyt polkumyyntiä tai poistanut sen kokonaan niin, ettei nykyisentasoisten toimenpiteiden soveltaminen sen valmistamien tuotteiden tuonnissa enää ollut tarpeen polkumyynnin poistamiseksi.

(7)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, ja julkaisi tarkastelun vireillepanoa koskevan ilmoituksen (8) ja pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen.

(8)

Komissio ilmoitti välivaiheen tarkastelun vireillepanosta virallisesti viejämaan edustajille ja pyynnön esittäjälle ja antoi kaikille osapuolille, joita asia suoraan koski, mahdollisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen.

(9)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäynnin pyynnön esittäjän toimitiloihin.

(10)

Tutkimus, joka koski ainoastaan polkumyyntiä, käsitti 1 päivän tammikuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2002 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(11)

Välivaiheen tarkastelujen kohteena oleva tuote on sama kuin aiemmissa tutkimuksissa eli tietyt Thaimaasta peräisin olevat raudasta tai teräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä) valmistetut putkien liitos- ja muut osat (muut kuin valetut osat, laipat ja kierteitetyt putkenosat), joiden ulkoläpimitta on enintään 609,6 mm ja joita käytetään tyssähitsauksessa tai muihin tarkoituksiin, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’putkien liitos- ja muut osat’. Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7307 93 11 (Taric-koodi 7307931199), ex 7307 93 19 (Taric-koodi 7307931999), ex 7307 99 30 (Taric-koodi 7307993098) ja ex 7307 99 90 (Taric-koodi 7307999098).

(12)

Kuten aiemmissakin tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että Thaimaassa tuotetuilla, kotimarkkinoilla myydyillä ja/tai yhteisöön viedyillä putkien liitos- ja muilla osilla on samanlaiset fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet kuin yhteisön tuottajien yhteisössä myymillä tuotteilla, minkä vuoksi niitä pidetään samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan tarkoittamassa merkityksessä.

(13)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin ensin, oliko pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa sen vastaavaan yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientimyyntiin verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti todettiin, että näin oli, sillä pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynnin määrä oli vähintään viisi prosenttia sen yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(14)

Tämän jälkeen tarkasteltiin, oliko pyynnön esittäjän kunkin yhteisöön viedyn tuotetyypin kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa. Näin todettiin olevan, kun tutkimusajanjakson aikana tuotetyypin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään viisi prosenttia saman tuotetyypin yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Tällä perusteella todettiin, että kotimarkkinamyynti oli yhtä tuotetyyppiä lukuun ottamatta edustavaa kaikkien yhteisöön vietyjen tuotetyyppien tapauksessa.

(15)

Samaten tutkittiin, voitiinko kunkin tyypin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen tuotetyypin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjä tuotannon yksikkökustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli vähintään 80 prosenttia kyseisen tuotetyypin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotannon yksikkökustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotetyypin kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Kun tuotetyypin kannattavan myynnin määrä oli enintään 80 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia sen kokonaismyyntimäärästä, normaaliarvon perusteena käytettiin todellista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kannattavan myynnin hintojen painotettu keskiarvo.

(16)

Tapauksissa, joissa jonkin liitososatyypin kannattavan myynnin määrä oli alle kymmenen prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä kotimarkkinoilla, kyseisen tyypin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinoiden hinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(17)

Kun pyynnön esittäjän myymän tietyn tyypin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää. Koska muita vientiä harjoittavia tuottajia ei ollut eikä käytettävissä ollut muita tarkoituksenmukaisia menetelmiä, käytettiin tältä osin laskennallista normaaliarvoa.

(18)

Kaikissa tapauksissa, joissa käytettiin laskennallista normaaliarvoa, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietävien tuotetyyppien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tätä varten komissio selvitti, olivatko vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia. Tosiasiallisia kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia pidettiin luotettavina, koska asianomaisen yrityksen kotimarkkinamyynnin määrää voitiin pitää edustavana. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen kotimarkkinamyynnin perusteella.

(19)

Koska kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynti suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisössä, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin yhteydessä tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(20)

Tyyppikohtaisen noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa tehdyn vertailun tasapuolisuuden varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, vientihinnan ja normaaliarvon vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet. Oikaisut tehtiin tuontimaksujen, alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(21)

Polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi komissio vertasi painotettua keskimääräistä normaaliarvoa yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen painotettuun keskiarvoon.

(22)

Edellä kuvattu vertailu osoitti, että pyynnön esittäjän osalta esiintyi polkumyyntiä. Polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-kokonaisarvosta yhteisön rajalla tullaamattomana oli 7,4 prosenttia.

(23)

Komission vakiintuneen käytännön mukaisesti tarkasteltiin, voitiinko olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää luonteeltaan pysyvänä.

(24)

Todettiin, että ei ollut syytä olettaa, että kotimarkkinahinnat ja normaaliarvo eivät pysyisi vakaina lähitulevaisuudessa.

(25)

Komissio tutki myös sitä, miten vientihinnat mahdollisesti kehittyisivät alempaa tullia sovellettaessa. Tältä osin katsottiin, että alkuperäisessä menettelyssä hyväksytty sitoumus oli rajoittanut pyynnön esittäjän myyntiä yhteisön markkinoille. Kuten johdanto-osan 35 kappaleessa mainitaan, todettiin, ettei kyseisenlainen sitoumus ollut enää tarkoituksenmukainen. Sen vuoksi tutkittiin, kasvattaisiko alhaisemmin tullein tapahtuva vientimyynti merkittävästi pyynnön esittäjän tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia yhteisöön.

(26)

Tutkimuksesta ilmeni, että pyynnön esittäjän tuotantokapasiteetti on kasvanut alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen huomattavasti sekä jossain määrin myös viimeisten kolmen vuoden aikana, kun sitä vastoin kapasiteetin käyttöaste on pysynyt lähellä 100:aa prosenttia.

(27)

Tutkimuksesta kuitenkin ilmeni myös, että yritys vie suurimman osan tuotannostaan vakiintuneille markkinoille muissa kolmansissa maissa. Itse asiassa pyynnön esittäjä vei yli 90 prosenttia tutkimusajanjakson aikaisesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannostaan ja vienti suuntautui lähes yksinomaan muihin kolmansiin maihin. Alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen vienti muihin kolmansiin maihin kolminkertaistui ja on jatkanut kasvuaan viimeisten kolmen vuoden aikana. Samaten vahvistettiin, että muihin kolmansiin maihin suuntautuva vientimyynti on tapahtunut noin 25 prosenttia korkeammilla hinnoilla kuin EY:hyn suuntautuva vientimyynti.

(28)

Koska pyynnön esittäjällä ei ole paljoakaan ylimääräistä tuotantokapasiteettia, jota voitaisiin käyttää lisäämään yhteisöön suuntautuvaa myyntiä, jos polkumyyntitoimenpiteiden tasoa alennettaisiin, edellä todettuja seikkoja kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä ja erityisesti kyseisen vientimyynnin hinnoista pidetään näyttönä siitä, ettei polkumyynnillä tapahtuva tuonti todennäköisesti alkaisi uudestaan lähitulevaisuudessa saman tasoisena kuin alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä vahvistettiin.

(29)

Tämän perusteella päätellään, että olosuhteiden muuttuminen, erityisesti normaaliarvon huomattava aleneminen, on luonteeltaan pysyvää. Koska polkumyynti on vähentynyt, pidetään tästä syystä aiheellisena muuttaa toimenpiteitä siltä osin kuin ne koskevat pyynnön esittäjää.

(30)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan polkumyyntitullit eivät saisi ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia vaan niiden olisi oltava tätä marginaalia alhaisempia, jos alhaisempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Koska pyynnön esittäjälle vahvistettu tulli määritettiin polkumyyntimarginaalin perusteella, tullia olisi tarkistettava vastaamaan tässä tutkimuksessa vahvistettua alhaisempaa polkumyyntimarginaalia eli sen määräksi olisi vahvistettava 7,4 prosenttia.

(31)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että alkuperäisiä, asetuksella (EY) N:o 584/96 käyttöön otettuja ja asetuksella (EY) N:o 964/2003 vahvistettuja polkumyyntitulleja olisi muutettava pyynnön esittäjän osalta.

(32)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella asetuksella (EY) N:o 964/2003 käyttöön otetun polkumyyntitullin muuttamista pyynnön esittäjän osalta.

(33)

Kahdelta asianomaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta alun perin hyväksytyt sitoumukset olivat luonteeltaan määrällisiä, ja niiden mukaan yritykset sitoutuivat siihen, ettei niiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrä ylitä tiettyä enimmäisrajaa.

(34)

Perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan sitoumuksilla pyritään poistamaan polkumyynnin vahingollinen vaikutus, mikä saavutetaan siten, että viejä nostaa hintojaan tai lopettaa polkumyyntihintaan tapahtuvan vientinsä. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei tässä tapauksessa alun perin vuonna 1996 hyväksytyillä sitoumuksilla, joilla rajoitettiin ainoastaan yhteisöön tulevan tuonnin määrää, ole onnistuttu nostamaan hintoja vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle ja näin palauttamaan hyvän kauppatavan mukaista kauppaa yhteisön markkinoille. Sen vuoksi tässä tapauksessa sitoumuksia ei nykyisessä muodossaan enää pidetä asianmukaisena ja tehokkaana keinona poistaa polkumyynnin vahingolliset vaikutukset. Lisäksi komissio ei pysty tehokkaasti valvomaan, vastaavatko viedyt asianomaisen tuotteen määrät sitoumuksissa vahvistettuja määriä.

(35)

Tämän vuoksi pääteltiin, etteivät voimassa olevat sitoumukset ole enää asianmukaisia.

(36)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, jotka johtivat tähän päätelmään.

(37)

Tiettyjen muun muassa Thaimaasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuontiin sovellettavaa, neuvoston asetuksella (EY) N:o 964/2003 vahvistettua polkumyyntitoimenpidettä olisi muutettava i) pyynnön esittäjän osalta ottaen huomioon tutkimuksessa todettu alhaisempi polkumyyntimarginaali sekä ii) asianomaisten viejien osalta ottaen huomioon toimenpiteiden muotoa koskevan välivaiheen tarkastelun päätelmät,