32000R1522

Neuvoston asetus (EY) N:o 1522/2000,

annettu 10 päivänä heinäkuuta 2000,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa ja käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1) ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

1 MENETTELY

1.1 Väliaikaiset toimenpiteet ja lopulliset tasoitustullit

(1) Komission asetuksella (EY) N:o 124/2000(2) (jäljempänä "väliaikaista tullia koskeva asetus") otettiin käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli CN-koodiin 55032000 kuuluvien ja Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa yhteisöön.

(2) Rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen tuloksena otettiin käyttöön komission asetuksella (EY) N:o 123/2000(3) väliaikainen tasoitustulli Australiasta ja Taiwanista peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa yhteisöön.

(3) Edellä mainitun tukien vastaisen tutkimuksen osalta neuvoston asetuksella (EY) N:o 978/2000(4) otettiin käyttöön lopullinen tasoitustulli Australiasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevassa tuonnissa.

1.2 Myöhempi menettely

(4) Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen useat asianomaiset osapuolet esittivät huomautuksensa kirjallisesti. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (jäljempänä "perusasetus") 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti niille osapuolille, jotka sitä pyysivät, annettiin tilaisuus tulla kuulluiksi. Osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista kyseisen tullin tasoisina. Niille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa oli mahdollista tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(5) Tähän tarkoitukseen asetetun määräajan kuluessa asianomaisten osapuolten antamat suulliset ja kirjalliset huomautukset käsiteltiin, ja otettiin aiheellisissa tapauksissa huomioon lopullisissa päätelmissä.

1.3 Yhteistyöstä kieltäytyminen

(6) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs yhteistyöhön osallistumaton indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi komissiota tutkimaan uudelleen sen aseman yhteistyöstä kieltäytyvänä osapuolena. Pyynnössä esitettiin, että määräaikojen aiheuttamista vaikeuksista huolimatta tämä yritys vastasi komission kyselyyn, mikä oli osoitus yrityksen aikomuksesta tehdä yhteistyötä.

(7) Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa selitetään, kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei vastannut kyselyyn määräajassa, jota pidennettiin useasti, jotta kyseinen yritys voisi mielekkäällä tavalla vastata kyselyyn. Tämän johdosta kyseisen yrityksen osalta väliaikainen määritys yhteistyöstä kieltäytymisestä olisi vahvistettava.

2 TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(8) Tarkasteltavana ovat karstaamattomat, kampaamattomat tai muuten kehruuta varten käsittelemättömät polyesteriä olevat synteettikatkokuidut, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 55032000. Niistä käytetään yleisesti nimitystä polyesterikatkokuidut.

(9) Thaimaan kuninkaallinen hallitus, Indonesian hallitus, eräät vientiä harjoittavat tuottajat ja käyttäjien yhdistys (Eurofibrefill) huomauttivat, että tämän menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus ei kattanut sellaisia polyesterikatkokuitutyyppejä, joita käytetään muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin, ja tämän johdosta kyseiset polyesterikatkokuitutyypit olisi tullut rajata menettelyn ulkopuolelle.

(10) Esitettiin myös väitteitä siitä, että kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävät polyesterikatkokuitutyypit (kudokset) olisi joka tilanteessa eroteltava muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävistä polyesterikatkokuitutyypeistä (kuitukankaat tai täytekuidut) niiden fyysisten, teknisten ja kemiallisten ominaisuuksien sekä toisistaan poikkeavien käyttöalojen johdosta. Lisäksi kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitujen ja muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitujen vaihdettavuus keskenään kyseenalaistettiin ja arvioitiin rajalliseksi siten, että vain tiettyjä sellaisia kuituja, jotka on alun perin tarkoitettu kehruuta vaativiin sovelluksiin, saatetaan käyttää muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin. Eräät asianomaiset osapuolet mainitsivat itse asiassa, että kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitutyyppien ja muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitutyyppien ero ilmenee denierillä ilmaistussa vahvuudessa. Heidän kantansa mukaan sellaisia polyesterikatkokuitutyyppejä, jotka alittavat kolme denieriä, käytetään kehruuteollisuudessa, kun taas kolmea denieriä vahvempia katkokuitutyyppejä käytetään muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin.

(11) Lisäksi kyseiset tahot väittivät, että yhteisön tuotannonala tuottaa pääasiassa kehruuta vaativiin sovelluksiin tarkoitettuja polyesterikatkokuituja ja tämän johdosta muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin tarkoitetut polyesterikatkokuitutyypit on hankittava yhteisön ulkopuolelta.

(12) Samalla tavalla eräs vientiä harjoittava indonesialainen tuottaja väitti, että kierrätetyistä raaka-aineista tuotettuja polyesterikatkokuituja (kierrätetyt polyesterikatkokuidut) ei tulisi sisällyttää samaan luokkaan tavanomaisista raaka-aineista tuotettujen polyesterikatkokuitujen kanssa (tavanomaiset polyesterikatkokuidut) niiden erillisten tuotantoprosessien, erilaisten raaka-aineiden ja eri loppukäyttäjien johdosta. Tämän vuoksi kyseinen taho esitti, ettei tämän menettelyn tulisi koskea kierrätettyjä polyesterikatkokuituja.

(13) Tältä osin olisi huomattava, että sekä aloittamista koskevassa ilmoituksessa että valituksessa selkeästi toistetaan asiaankuuluvan CN-koodin kuvaus, joka kattaa kaikki polyesterikatkokuitutyypit. Kyseisen tutkimuksen aloittamisen jälkeen tietyt vientiä harjoittavat tuottajat tulkitsivat kuitenkin väärin asiaankuuluvan CN-koodin nimiketekstin. Tämän johdosta komissio selvensi, että sekä valitus että aloittamista koskeva ilmoitus kattoivat kaikki ne polyesterikatkokuitutyypit, joiden vientiä kyseessä olevat maat harjoittavat, tai joita yhteisön tuotannonala tuottaa niiden käyttötarkoituksesta riippumatta.

(14) Tosiasiassa yhteisön tuotannonala tuottaa kaikkia polyesterikatkokuitutyyppejä, ja erityisesti muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviä polyesterikatkokuituja. Sellaisten väitteiden vastaisesti, joiden mukaan yhteisön tuotannonalan toiminta keskittyisi vain hyvin rajoitetusti muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitujen tuotantoon, tutkimus osoitti, että tutkimusajanjakson aikana (1 päivästä huhtikuuta 1998 31 päivään maaliskuuta 1999, jäljempänä "tutkimusajanjakso") kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitutyyppien myynti oli noin 25 prosenttia yhteisön tuotannonalan myynnistä, kun taas muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitutyyppien osuus oli noin 75 prosenttia.

(15) Lisäksi huomattiin, että Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnista 50 prosenttia oli kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviä polyesterikatkokuitutyyppejä, kun taas 50 prosenttia oli muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviä polyesterikatkokuitutyyppejä.

(16) Fyysisten, teknisten ja kemiallisten ominaisuuksien väitettyjen erojen osalta olisi muistettava, että on olemassa laaja valikoima erilaisia polyesterikatkokuitutyyppejä, joilla on yleensä sama kemiallinen koostumus. Niitä myös tuotetaan samoissa tuotantolaitoksissa ja jopa samoilla tuotantolinjoilla. Tutkimus osoitti, että tuottajasta riippuen sekä vientiä harjoittavat tuottajat että yhteisön tuotannonala tuottavat 15-80 eri polyesterikatkokuitutyyppiä. Pääasialliset ominaisuudet, joiden perusteella erilaiset polyesterikatkokuidut voidaan erotella, ovat vahvuus (denier), pituus, kestävyys, rypistyvyys ja kutistuvuus. On selvää, että valikoiman ääripäiden välillä on edellä mainittuja teknisiä eroja. On kuitenkin huomattava, että fyysisiä ominaisuuksia koskevia eroja on jopa saman vahvuisissa polyesterikatkokuitutyypeissä, sillä ne tuotetaan yleensä asiakkaiden vaatimusten mukaisesti.

(17) Tämä tutkimus, erityisesti vientiä harjoittavilta tuottajilta ja yhteisön tuotannonalalta tosiasiallisesti saatujen tietojen tarkastelu, ei vahvistanut väitettyä polyesterikatkokuitujen käyttöä koskevaa erottelua kolmeen denieriin asetetun raja-arvon perusteella. Itse asiassa havaittiin merkittävää polyesterikatkokuitujen limittäiskäyttöä. Kyseinen tutkimus osoitti, että kolme denieriä alittavien polyesterikatkokuitujen myynti muita kuin kehruuta vaativia sovelluksia tuottavalle alalle ja kolme denieriä ylittävien polyesterikatkokuitujen myynti kehruuta vaativia sovelluksia tuottavalle alalle kattaa noin 20 prosenttia kyseessä olevien maiden tuonnista ja yhteisön tuotannonalojen myynnistä. Lisäksi seitsemän prosenttia kuiduista sijoittuvat täsmälleen raja-arvolle kolme denieriä, ja niitä myydään sekä kehruuta vaativiin että muihin kuin kehruuta vaativiin käyttötarkoituksiin. Tutkimus on siis osoittanut, että eri polyesterikatkokuitutyyppien välillä ei ole selkeää jaottelua, vaan limittäiskäyttöä esiintyy ja siitä aiheutuu kilpailua rinnakkaisten polyesterikatkokuitutyyppien välillä.

(18) Edellä mainitusta limittäiskäytöstä riippumatta tiettyjen polyesterikatkokuitutyyppien selkeä yhdensuuntainen keskinäinen vaihdettavuus on vahvistanut käsityksen siitä, että samoja polyesterikatkokuituja voidaan käyttää sekä kehruuta vaativiin että muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin. Kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviä polyesterikatkokuituja voidaan itse asiassa myydä muihin kuin kehruuta vaativiin käyttötarkoituksiin, jos kyseisten kuitujen laatu ei ole kehruuseen sopiva. Näin ollen yhteisön tällaisissa tapauksissa noudattaman käytännön mukaisesti tulisi katsoa kyseisenlaisten polyesterikatkokuitutyyppien muodostavan yhden yksittäisen tuotteen.

(19) Kehruuta vaativiin ja muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitujen tuotantokustannuksia koskevan väitetyn eron osalta olisi huomattava, että kyseinen ero on mitätön. Tätä kuvastaa myös se tosiasia, ettei kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien ja muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien, esim. kyseisiin sovelluksiin käytettävien tavanomaisten, polyesterikatkokuitujen myyntihinnoissa ole merkittäviä eroja.

(20) Edellä mainitun mukaisesti kaikki polyesterikatkokuitutyypit tuotetaan samoilla tuotantolaitteistoilla. Lisäksi polyesterikuitutyypin vaihtaminen ei aiheuta lisäinvestointeja, lukuun ottamatta tiettyjä muutos- ja kalibrointikustannuksia. Vaikka tällä ei sinällään ole merkitystä tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määrittelyn osalta, siitä seuraa kuitenkin se, että yhteisön tuotannonala kykenee tuottamaan mitä tahansa polyesterikatkokuitutyyppiä. Näin ollen se, että yhteisön tuotannonalan välittömässä tuotannossa ei väitteiden mukaisesti ole tiettyjä polyesterikatkokuituja, ei johdu teknisistä syistä vaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin seurauksena syntyneestä laskeneesta hintatasosta, jota asiakkaat ovat käyttäneet hinnoittelupyyntöjensä perusteena. Sen vuoksi väitettä siitä, ettei tiettyjä polyesterikatkokuituja ole saatavissa yhteisön tuotannonalalta, ei ole vahvistettu.

(21) Lopuksi olisi muistettava, että erilaisten polyesterikatkokuitutyyppien olemassaolo ja vaihtelu käytettyjen raaka-aineiden laadussa, tuotantoprosesseissa ja käyttötarkoituksissa eivät aiheuta merkittäviä eroja polyesterikatkokuitujen fyysisiin, kemiallisiin tai teknisiin perusominaisuuksiin. Sen vuoksi kierrätettyjä ja tavanomaisia polyesterikatkokuituja olisi pidettävä osana sitä tuotetta, jota kyseinen menettely koskee.

(22) Edellä mainitun perusteella katsotaan, etteivät tarkastelevana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määrittelystä saadut huomautukset ole sellaisia, että ne mitätöisivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10-12 kappaleen päätelmät. Näin ollen kyseiset aikaisempien tutkimusten perusteella samasta tuotteesta tehdyt päätelmät vahvistetaan.

3 POLKUMYYNTI

3.1 Australia

3.1.1 Normaaliarvo

(23) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ainoa australialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli virheellisesti katsonut erään kotimarkkinoilla toimivan käyttäjän olevan etuyhteydessä kyseiseen tuottajaan, eikä komission olisi tämän vuoksi pitänyt jättää huomioimatta kaupankäyntiä kyseisen yhtiön kanssa normaaliarvoa määritettäessä. Vientiä harjoittavan tuottajan kannan mukaan kyseinen käyttäjä oli riippumaton asiakas.

(24) Tämä väite hylättiin, koska paikalta saatujen tietojen mukaan kyseessä oleva käyttäjä ja australialainen vientiä harjoittava tuottaja olivat molemmat trustien omistuksessa. Molemmat trustit olivat saman perheen hallinnassa. Lisäksi yhtiö itse myönsi, että molemmilla yhtiöillä oli eräitä yhteisiä johtajia ja osakkeenomistajia. Tästä tehtiin se johtopäätös, että yhtiöillä oli perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukainen yhtiösuhde. Yhtiö ei myöskään osoittanut, ettei suhde ollut vaikuttanut osapuolten väliseen hintatasoon. Lisäksi komissio totesi, ettei liiketoimia suoritettu tavanomaisessa kaupankäynnissä, koska ne olivat tappiollisia.

(25) Australialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että raaka-aineiden kustannuksia määritettäessä olisi perusteena käytettävä raaka-aineista todellisuudessa maksettuja määriä laskutettujen hintojen sijasta.

(26) Tämä väite hyväksyttiin, ja tavanomaisen kaupankäynnin ja laskennallisen normaaliarvon määrittämisessä käytettäviä tuotantokustannuksia tarkistettiin asiaankuuluvalla tavalla.

3.1.2 Vientihinta

(27) Vientihinnan määrittämistä koskevia vaatimuksia ei esitetty. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

3.1.3 Vertailu

(28) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen australialainen vientiä harjoittava tuottaja toisti kotimarkkinoiden teknisen avun toimittamiseen liittyvän oikaisupyyntönsä.

(29) Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40 kappaleessa esitetään, yritys ei kuitenkaan selittänyt tyydyttävästi pyyntönsä luonnetta eikä esittänyt riittäviä perusteluja tai asiakirjanäyttöä esittämiensä oikaisumäärien tueksi. Se ei myöskään pystynyt osoittamaan, että kyseiset tekijät olisivat johtaneet koti- ja vientimarkkinoiden asiakkailta veloitettavien hintojen eroihin.

(30) Näin ollen kyseinen pyyntö evättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmät vahvistetaan.

3.1.4 Polkumyyntimarginaali

(31) Tarkistetun painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan tuotelajikohtainen vertailu vapaasti tehtaalla -tasolla osoitti, että polkumyyntiä tapahtui. Lopullinen polkumyyntimarginaali on cif tullaamattomana -vientihinnasta ilmaistuna 18 prosenttia.

3.2 Indonesia

3.2.1 Otantamenetelmä

(32) Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa selitettiin, Indonesian osalta käytettiin otantamenetelmää. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Indonesian viranomaiset väittivät, että ne eivät olleet hyväksyneet komission ehdottamaa otosta sen valintahetkellä. Olisi kuitenkin muistettava, että yritykset, jotka lopulta valittiin otokseen, olivat yrityksiä, joita Indonesian viranomaiset olivat itse kirjallisesti tähän tarkoitukseen ehdottaneet. Muita otantaa koskevia huomautuksia ei saatu, ja näin ollen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

3.2.2 Normaaliarvo

(33) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio tarkasti, missä määrin eräs indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja oli toiminut yhteistyössä komission kanssa. Tältä osin todettiin, että ongelmat, jotka liittyivät kyselyyn annettujen vastausten avulla saatuihin tietoihin ja myöhemmin paikalla suoritetun tarkastuksen avulla saatuihin tietoihin, merkitsivät sitä, ettei tiettyjä yrityksen antamia tietoja voitu asianmukaisesti todentaa erityisesti tuotantokustannusten osalta. Sellaisenaan esitettyinä tiedot olivat harhaanjohtavia, mikä sinällään haittasi tutkimusta. Lisäksi väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen annetut selvitykset nostattivat alkuperäisiä tietoja koskevia epäilyksiä. Yritykselle ilmoitettiin tämän johdosta, että tiettyjä sen antamia tietoja ei otettaisi huomioon, ja sille annettiin tilaisuus antaa lisäselvityksiä. Toimitettuja selvityksiä ei pidetty tyydyttävinä. Kyseisessä tilanteessa päätelmät tehtiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tämän yrityksen toimittamia tietoja käytettiin kuitenkin tähän tutkimukseen siinä määrin kuin mahdollista.

(34) Kyseinen indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi pitänyt laskea erilliset normaaliarvot ja erilliset polkumyyntimarginaalit tarkasteltavina olevan tuotteen toiselle ja kolmannelle laatuluokalle. Yritys väitti, että antaessaan erilliset tiedot kustakin eri alalaatuluokasta, se noudatti kyselylomakkeen ohjeita, sillä yritys katsoi, että toisen ja kolmannen laatuluokan tekniset ominaisuudet olivat erilaisia, ja tämän lisäksi kyseiset laatuluokat olivat erillisiä yrityksen kirjanpidossa. Yritys ilmoitti myös eri laaduista aiheutuvat erilaiset tuotantokustannukset, joiden väitettiin perustuvan sellaiselle kustannuslaskentajärjestelmälle, jonka avulla kustannukset kohdennettiin siten, että alalaatuluokkien kustannukset tulevat katetuiksi. Yritys väitti myös, että ryhmiteltyjen alalaatuluokkien vertailua ei ollut suoritettu asianmukaisella tavalla.

(35) Todettiin, että yritys ei noudattanut alalaatuluokkien osalta kyselylomakkeen ohjeita eikä omaa kirjanpitoansa sellaisena kuin se annettiin komission tutkittavaksi. Edellä mainitusta huolimatta yrityksen kyselyssä ilmoittamien eri laatuluokkia koskevien tuotantokustannusten tutkimista jatkettiin. Tältä osin todettiin, että kyseiset toisen ja kolmannen laatuluokan tuotantokustannukset eivät antaneet perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaista kohtuullisen hyvää käsitystä kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Ilmoitetut tuotantokustannukset eivät itse asiassa sisältäneet työvoimakustannuksia, devalvoitumista, myynti- ja yleiskustannuksia tai yleisiä ja hallinnollisia kuluja (myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia). Huomattiin myös, että yrityksen antamat tiedot, jotka osoittivat alalaatuluokista syntyvän merkittäviä voittoja, olivat ristiriitaisia sellaisen yrityksen esittämän väitteen kanssa, jonka mukaan yrityksen käyttämä hinnoittelu perustui siihen, että vain kulut tulivat katetuiksi. Yrityksen tavoitetta tuottaa ensiluokkaisia polyesterikatkokuituja ei myöskään kiistetty. Tämän perusteella voidaan olettaa, että laadusta riippumatta kaikkien polyesterikatkokuitujen tuotantokustannukset olivat samat. Tuotantokustannukset laskettiin tämän vuoksi keskimääräisten tuotantokustannusten määrittelemiseksi uudelleen käyttäen perusteena tutkimusajanjakson aikana kertyneitä todellisia kokonaiskustannuksia, jotka sitten jaettiin tutkimusajanjakson aikana tuotetulla kokonaistuotantomäärällä.

(36) Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa kuvailtua menettelyä noudattaen tarkistettuja tuotantokustannuksia käytettiin sen todentamiseksi, määräytyivätkö kotimarkkinamyyntihinnat tavanomaisessa kaupankäynnissä. Kun näin tapahtui, kotimarkkinahintoja käytettiin normaaliarvona. Muissa tapauksissa normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti. Tällä tavalla tuotteen ryhmittely tai muu väitetty alalaatuluokittelu ei vaikuttanut tulokseen. Se kuitenkin myönnettiin, että yrityksessä tuotettiin jonkin verran heikompilaatuista tarkasteltavana olevaa tuotetta, mikä otettiin huomioon vertailussa.

(37) Sama indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvon laskennassa käytetyt hallinto- ja yleiskustannukset olisi pitänyt kohdentaa tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavan yksikön kokonaismyyntiin, sisäinen myynti mukaan luettuna.

(38) Tämä väite hylättiin, sillä kustannuksia syntyi riippumattomille asiakkaille kohdennetusta myynnistä, eikä sisäisistä siirroista sellaisille muille yksiköille, jotka jatkoivat tarkasteltavana olevan tuotteen käsittelyä.

(39) Sama indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi pitänyt käyttää tuotekohtaisia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia normaaliarvoa laskettaessa eikä tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavan yksikön myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia kokonaisuudessaan.

(40) Tämä väite hylättiin, koska yritys ei toimittanut tarvittavaa asiaa tukevaa asiakirjanäyttöä asianmukaisen tuotekohtaisten myynti- hallinto- ja yleiskustannusten tarkastuksen suorittamiseksi paikalla. Tämän johdosta pitäydyttiin yksikön myynti- hallinto- ja yleiskustannusten kokonaisosuudessa.

(41) Sama indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli normaaliarvoa laskiessaan sisällyttänyt kotimarkkinoilla myytävien tuotteiden tuotantokustannuksiin tiettyjä sellaisia kustannuksia, jotka olivat tunnistettavissa vientikustannuksiksi.

(42) Tämä väite hyväksyttiin ja myynti-, hallinto-, ja yleiskustannusten osuutta tarkistettiin kyselylomakkeen yhteydessä annetun ja tarkastuksessa käytetyn tilisuunnitelman perusteella, sillä edellytyksellä, että siinä selvästi osoitettiin kyseessä olevat vientiin liittyvät tilit.

(43) Sama indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission ei olisi pitänyt ottaa huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen osalta sellaisia myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka koskivat erästä sellaista yrityksen yksikköä, joka yrityksen kannan mukaan oli osallisena rahoitusmarkkinatoiminnassa, koska tämä yksikkö oli erillinen voittoa tavoitteleva keskus eikä toiminut keskeisenä palvelun tuottajana muille yksiköille.

(44) Tämä väite hylättiin. Yritys ei toimittanut näyttöä siitä, että kyseinen organisaatioyksikkö oli riippumaton muista toimintayksiköistä, tai siitä, että se toimi voittoa tavoittelevana keskuksena. Erityisesti tarkastetuissa tilinpäätöksissä ei ollut mainintaa riippumattoman voittoa tavoittelevan keskuksen suorittamista rahoitusmarkkinatoiminnoista. Itse asiassa yrityksen toimittamat asiakirjat osoittivat, että kyseessä oleva organisaatioyksikkö oli keskeisesti osallisena yrityksen toiminnoissa siten kuin tarkastetuissa tilinpäätöksissä määriteltiin. Kyseisen organisaatioyksikön toiminnat vastasivat päätoimipaikan tavanomaisia tehtäviä. Tämän vuoksi kyseisen yksikön myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus säilytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen osalta normaaliarvoa laskettaessa.

(45) Sama indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission ei olisi pitänyt kohdentaa edellä mainitun organisaatioyksikön korkokustannuksia tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Yritys esitti, että tälle yksikölle asetetuilla lainoilla rahoitettiin rahoitusmarkkinoilla suoritettavia toimintoja ja investointeja tytäryhtiöihin. Nämä lainat olivat sen vuoksi yrityksen näkemyksen mukaan yhteydettömiä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, ja niiden lukeminen eri toimintayksikköjen toimintaan kuuluvaksi olisi ollut virheellisesti perusteltua. Lisäksi väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja myynnistä vastaava yksikkö vastasi itse rahoitusta koskevista velvoitteistaan.

(46) Tämä väite hylättiin, koska kuten edellä olevassa johdanto-osan 44 kappaleessa osoitettiin, kyseisen organisaatioyksikön toiminnat vastasivat päätoimipaikan tavanomaisia tehtäviä. Yritys ei myöskään toimittanut tyydyttävää näyttöä siitä, miksi lainoja ei olisi käytetty eri toimintayksiköiden toimintojen rahoitukseen. Yrityksen tarkastetut tilinpäätökset eivät myöskään vahvistaneet toimitettua selvitystä valmistuksen rahoituksesta ja rahoitusmarkkinatoiminnoista.

(47) Näitä rahoituskustannuksia koskevaa vaatimusta tutkittaessa todettiin, että yritys suoritti suojautumisjärjestelyjä rajoittaakseen edellä mainittuja lainoja koskevia valuuttakursseihin liittyviä riskejä. Kyseisistä suojautumisjärjestelyistä syntyi vuosittaisia kuluja ylikurssina. Vaikka yritys esitti vaatimuksen, jonka mukaan näitä kuluja ei pitäisi kohdentaa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen johdanto-osan 45 kappaleessa esitettyjen syiden vuoksi, katsottiin, että nämä kulut oli sisällytettävä myynti- hallinto- ja yleiskustannuksiin ja kohdennettava kaikkiin tuotteisiin yrityksen kokonaisliikevaihdon perusteella. Lisäksi vaatimus ottaa valuuttakurssivoitot tarkasteltaviksi suojautumisliiketoimintojen yhteydessä hylättiin, koska kyseisenlaisia valuuttakurssivoittoja ei oteta huomioon polkumyyntiä koskevissa tutkimuksissa, siitä riippumatta realisoituvatko ne vai eivät.

(48) Sama indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jos korkokustannukset kohdennettaisiin eri toimintayksiköille, ne tulisi tasoittaa vastaavalla tulolla.

(49) Tämä väite hyväksyttiin niiltä osin kuin se koski lyhytaikaisia lainoja. Tämän vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia tarkistettiin, ennen kuin niitä käytettiin tavanomaisen kaupankäynnin määrittämisessä ja normaaliarvon laskemisessa.

3.2.3 Vientihinta

(50) Vientihinnan määrittämistä koskevia vaatimuksia ei esitetty. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

3.2.4 Vertailu

(51) Kuten edellä olevassa johdanto-osan 36 kappaleessa mainitaan, eräs vientiä harjoittava tuottaja esitti vaatimuksen siitä, että tuotannossa syntyvät laatuerot olisi otettava huomioon. Kyseisessä tilanteessa pidettiin tarkoituksenmukaisena myöntää normaaliarvoa koskeva oikaisu heikkolaatuiselle tuotannolle.

(52) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi pitänyt laskea vientimyyntiä koskevien luottokustannusten määrä maksusitoumusten diskonttauksen yhteydessä syntyvien yrityksen todellisten kustannusten perusteella. Yritys väitti myös, että vientimyyntiä varten myönnetyn luoton korot olivat matalampia kuin saman valuuttana kotimarkkinamyyntiä varten myönnetyn luoton korot.

(53) Tämä väite hylättiin, sillä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdan mukaisesti oikaisu tehdään kyseessä olevaa myyntiä varten myönnetystä luotosta aiheutuneiden kustannusten erojen mukaisesti "sillä edellytyksellä, että kyseinen tekijä otetaan huomioon käytettäviä hintoja määriteltäessä." Vastauksessaan kyselyyn yritys ei antanut vientimyyntiä varten myönnetystä luotosta aiheutuneita korkoja koskevia tietoja, vaikka sitä nimenomaan kyselylomakkeessa kysyttiin. Väitettä siitä, että vientimyyntiä varten myönnetystä luotosta aiheutuneiden korkojen määrä olisi matalampi kuin saman valuuttana kotimarkkinamyyntiä varten myönnetyn lainan korkokustannukset, ei tämän johdosta voitu todentaa, koska kyseinen tekijä ei ollut tiedossa tarkastushetkellä.

3.2.5 Polkumyyntimarginaali

(54) Asianmukaisesti tarkistetun painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan tuotelajikohtainen vertailu vapaasti tehtaalla -tasolla osoitti, että molemmat tutkimuksen otokseen kuuluvat vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat polkumyyntiä.

(55) Yhden tutkimukseen osallistuneen yrityksen polkumyyntimarginaalia tarkistettiin. Samalla tavalla yhteistyöhön osallistuneiden otokseen kuulumattomien yritysten painotettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia tarkistettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan nojalla. Tarkistetut laskelmat eivät kuitenkaan vaikuttaneet yhteistyöhön osallistumattomien yritysten polkumyyntimarginaaliin, joka vahvistetaan. Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat cif tullaamattomana -vientihinnasta prosentteina ilmaistuina seuraavat:

- Tutkitut otokseen kuuluneet vientiä harjoittavat tuottajat:

>TAULUKON PAIKKA>

- Yhteistyössä toimineet otokseen kuulumattomat vientiä harjoittavat tuottajat:

>TAULUKON PAIKKA>

-

>TAULUKON PAIKKA>

3.3 Thaimaa

3.3.1 Normaaliarvo

(56) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs vientiä harjoittava tuottaja, joka ei pitänyt erillistä valmiita tuotteita koskevaa myyntikustannuskirjanpitoa, esitti, että komission olisi tullut hyväksyä tuotantokustannuksia koskevat eritellyt, mallikohtaiset laskelmat, jotka yritys oli tehnyt nimenomaan vastatakseen kyselylomakkeeseen.

(57) Väliaikaisten toimenpiteiden jälkeen kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että yrityksen sisäisen liikkeenjohdon kuukausittaisten tulosten pohjalta tutkimusajanjakson lopussa muodostettu varastojen loppuarvo oli laskettu pikemmin oletetun markkina-arvon perusteella kuin todellisten kustannusten pohjalta, ja tämän johdosta kyseinen luku ei sovellu tuotantokustannusten laskemiseen.

(58) Yritys väitti myös, että olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa laskea tuotantokustannukset tilivuoden lopussa muodostettavan varastojen loppuarvon eikä tutkimusajanjakson lopussa muodostetun varastojen loppuarvon perusteella, koska varastojen loppuarvo varainhoitovuoden päättyessä tarkastettiin tilinpidollisesti, se kattoi kolmen kuukauden sijasta yhdeksän kuukautta tutkimusajanjaksosta ja se vastasi yrityksen tarkoitusta varten laskemia tuotantokustannuksia tutkimusajanjakson ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana.

(59) Yritys väitti myös, että olisi pitänyt käyttää kuukausittaisia tuotantokustannuksia raaka-aineiden hintojen ja valuuttakurssien vaihtelun vuoksi, sekä siksi, että tiettyinä kuukausina ei suoritettu vientiä yhteisöön.

(60) Oli kuitenkin todettavissa, että tarkoitusta varten lasketut kustannukset olivat ristiriidassa kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kyselyssä ilmoittamien varastojen tiettyjen loppuarvojen kanssa, kun otetaan huomioon se varastojen arvottamismenetelmä, eli alimman keskihinnan menetelmä tai nettorealisointiarvo, johon yrityksen ilmoitus perustui.

(61) Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja oli kyselyyn antamassaan vastauksessa kiistänyt tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevan valmistuskirjanpidon olemassaolon, eikä paikalla suoritetussa tarkastuksessa saatu tarkastettavaksi varastojen loppuarvoa koskevaa sisäistä liikkeenjohdon kirjanpitoa.

(62) Varastoja koskevien väitteen mukaan tarkastettujen lukujen osalta on huomattava, että tilivuoden lopussa laadittavia varastojen loppuarvoja koskevia taulukoita ei pyynnöistä huolimatta esitetty tarkastuskäynnin aikana, ja tämän vuoksi pitkällä aikavälillä käytetyn varaston arvottamismenetelmän määritteleminen ja vuoden lopussa muodostettavien tuotekohtaisten tai kokonaistuotantoperusteisten yksikkövarastoarvojen tarkastaminen oli mahdotonta.

(63) Näin ollen tarkoitusta varten laskettujen kuukausittaisten ja vuosittaisten tuotantokustannusten ei katsottu olevan luotettavia. Siksi tutkimusajanjakson päättyessä muodostettua varastojen loppuarvoa, joka perustui komission kaikkien tarkastuskäynnin loppuun mennessä saamien tietojen mukaan alimman hinnan menetelmään tai nettorealisointiarvoon, olisi pidettävä sellaisena tuotantokustannuksena, jota voidaan käyttää normaaliarvon määrittelemiseen.

(64) Erään toisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskeva oikaisuvaatimus hylättiin siltä osin kuin vaatimuksessa esitetyt seikat oli jo otettu huomioon sekä rahoitusmenojen, tulojen ja tiettyjen maksujen ja verojen osalta sen vuoksi, että vaatimukset olivat ristiriitaisia yrityksen kyselyyn antamien vastausten kanssa.

(65) Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tietyt tavaroiden palautukset ja myyntiä koskevat alennukset olisi tullut voida vähentää kotimarkkinoiden myyntiä koskevasta liiketoimiluettelosta. Tavaroiden palautuksia koskeva väite hylättiin, koska palautukset eivät liittyneet tutkimusajanjakson myyntiin eivätkä palautuksiin liittyvät määrät sisältyneet luetteloon. Myyntiä koskevia alennuksia koskeva vaatimus hylättiin, sillä tarkastuskäynnin päättymiseen mennessä ei pystytty osoittamaan tiettyjen alennusten ja tarkasteltavana olevan myynnin välistä yhteyttä, kun taas muiden alennusten osalta vientiä harjoittava tuottaja ei kyselyssä esittänyt vaatimuksia. Tästä huolimatta myynti- hallinto- ja yleiskustannusten määrittelemiseen käytettävää liikevaihtolukua suurennettiin todellisuutta vastaavaksi.

(66) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa esitti, että tavanomaisen kaupan määrittämiseksi suoritettava hintojen vertailu tuotantokustannusten kanssa tulisi tehdä vuosineljänneksiin perustuen. Yritykset ilmoittivat, että sekä raaka-aineiden hinnat että myyntihinnat laskivat huomattavasti tutkimusajanjakson aikana, ja tämän johdosta oli tarpeen suorittaa tavanomaisen kaupan määrittäminen vuosineljännesten perusteella tasapuolisen vertailun turvaamiseksi. Tämä näkökanta otettiin huomioon, ja laskelmaa tarkistettiin vuosineljännesten perusteella.

(67) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että teknistä apua koskevat kulut olisi kohdennettava liikevaihdon perusteella myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskentaan, jotta ne voitaisiin sisällyttää tuotantokustannuksiin. Tämä huomautus hyväksyttiin.

(68) Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa esitti, että kyseisten yritysten myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskevien valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden huomiotta jättäminen väliaikaisen järjestelyn aikana ei ollut perusteltua. Yleisesti ottaen valuuttakurssivoittoja ja tappioita ei otettu huomioon, sillä komissio käytti laskuun merkittynä päivänä voimassa olleita valuuttakursseja. Komissio tarkisti kuitenkin normaaliarvoa koskevia laskelmia niihin liittyvien olennaisten valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden osalta niiltä osin, kuin niitä syntyi raaka-aineiden hankinnasta. Eräs kyseisistä vientiä harjoittavista tuottajista väitti tämän jälkeen, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin sisällytettävien valuuttakurssivoittojen laskennan olisi pitänyt perustua tilintarkastuksessa vahvistettuihin lukuihin. Tätä ei kuitenkaan hyväksytty, sillä tarkastetuiksi ilmoitetut luvut saatiin vasta niin myöhään tutkimuksen aikana, etteivät ne enää olleet tarkistettavissa.

3.3.2 Vientihinta

(69) Vientihinnan määrittämistä koskevia vaatimuksia ei esitetty. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

3.3.3 Vertailu

(70) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi vientihinnan vertailua vuosineljännekseen perustuvan normaaliarvon ja yksi vientiä harjoittava tuottaja kuukausiperusteisen normaaliarvon pohjalta. Pyyntö hyväksyttiin niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka pyysivät vuosineljännekseen perustuvaa vertailua, ja hylättiin kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jolle ei voitu muodostaa luotettavaa normaaliarvoa kuukauden tai vuosineljänneksen perusteella.

(71) Eräs vientiä harjoittava tuottaja esitti, että palautustavaroista maksetun rahdin perusteella olisi tehtävä oikaisu. Tämä vaatimus kuitenkin hylättiin, sillä ei pidetty tarkoituksenmukaisena sisämaan rahtikustannusten perusteella myönnettävän oikaisun soveltamista palautusrahtikuluihin silloin, kun kauppa on osittain tai kokonaan purettu.

(72) Sama vientiä harjoittava tuottaja esitti pyynnön teknisen avun perusteella myönnettävästä oikaisusta, mutta oikaisua ei tehty, sillä teknistä apua ei ollut toimitettu sopimusperusteisesti tai laissa säädetyn velvoitteen perusteella.

(73) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin liittyi erilaisia kaupan portaita vienti- ja kotimarkkinoilla. Tämä hyväksyttiin, mutta koska kaupan portaiden eroa ei voitu määrittää vastaavien portaiden puuttuessa kotimarkkinoilta, tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan nojalla erityinen oikaisu.

(74) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niiden osalta olisi tehtävä valuutan muuntamista koskeva oikaisu, sillä ne katsoivat valuuttaliikkeen olleen merkittävää (yli 10 prosenttia) ja kestäneen yli viisi kuukautta. Tätä oikaisua ei tehty, sillä valuuttaliikkeen katsottiin olevan pikemmin vaihtelua kuin pysyvää liikettä.

3.3.4 Polkumyyntimarginaali

(75) Tarvittaessa tarkistetun painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen tuotekohtaisen vapaasti tehtaalla -tasoisen vientihinnan vertailu osoitti, että kaikki tutkitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat polkumyyntiä.

(76) Edellä mainittujen päätelmien perusteella tehtyjen muutosten jälkeen yhden yrityksen ja yhden yritysryhmän polkumyyntimarginaaleja tarkistettiin. Tämän johdosta tarkistettiin myös yhteistyöhön osallistumattomien yritysten polkumyyntimarginaalia, joka määritellään korkeimman yhteistyössä toimineelle yritykselle määritetyn polkumyyntimarginaalin mukaisesti. Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat cif tullaamattomana -vientihinnasta prosentteina ilmaistuina seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

4 VAHINKO

4.1 Menettelykysymykset

(77) Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja eräs indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että yhteisön tuotannonalan määritelmään kuuluvien eräiden yhteisön tuottajien näkökantoja koskevat ei-luottamukselliset päätelmät eivät olleet riittäviä tai riittävän yksityiskohtaisia, jotta vientiä harjoittavat tuottajat olisivat voineet tehokkaasti käyttää puolustusoikeuttaan. Niinpä ne väittivät, että komissio jättäessään tämän huomioimatta rikkoi Maailman kauppajärjestön polkumyyntisopimusta, jäljempänä WTO:n polkumyyntisopimus, ja perusasetuksen 19 artiklaa.

(78) Tämän väitteen osalta on huomattava, että näille osapuolille ilmoitettiin merkitykselliset tiedot perusasetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Ilmoitukseen sisältyivät yleiset tiedot ja yksityiskohtaiset todisteet, joiden perusteella komissio teki päätelmänsä. Komissio pyysi myös kyseisiltä yhteisön tuottajilta täydentäviä ei-luottamuksellisia tietoja. Nämä yhteisön tuottajat antoivat pyydetyt ei-luottamukselliset tiedot sen jälkeen, kun komissio oli ilmoittanut lopulliset tiedot asianomaisille osapuolille, joilla oli rajoittamaton oikeus kyseisiin tietoihin omien oikeuksiensa puolustamiseksi. Missään tapauksessa se, että eräs kyseisistä yhteisön tuottajista edellä mainittujen osapuolten väitteiden mukaisesti suljettiin pois yhteisön tuotannonalaa koskevasta määrittelystä, ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalan tilanteesta tekemiin yleisiin päätelmiin. Itse asiassa todettiin, että kyseisen tuottajan poissulkemisella ei ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalla vallitseviin taloudellisten suhdanteiden muuttujiin eikä yhteisön tuotannonalan muodostamaan kantaan, sillä kyseisen tuottajan tuotanto oli vähäistä yhteisön tuotannonalan tuottajien kokonaistuotantoon verrattuna.

4.2 Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(79) Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja eräs indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa mainittu yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä oli yliarvioitu. Kyseiset tahot korostivat tarkemmin ottaen sitä, että yhteisön tuotannonalan määritelmään sisällytettyjen seitsemän yhteistyöhön osallistuneen yhteisön tuottajan katsottiin edustavan 85 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta, kun taas valituksessa mainittiin yhdeksän valituksen esittäneen tuottajan edustavan samaa osuutta yhteisön tuotannosta.

(80) Lisäksi väitettiin, että yhteisön tuotannonalan määritelmään sisällytetyt kaksi valituksen esittänyttä yhteisön tuottajaa olivat etuyhteydessä erääseen vientiä harjoittavaan tuottajaan kyseessä olevassa maassa. Jotta komission käytäntöä noudatettaisiin johdonmukaisesti, nämä kaksi tuottajaa olisi rajattava pois yhteisön tuotannonalasta.

(81) Yhteisön tuotannonalan edustuksellisuuden osalta olisi huomattava ensinnäkin, että valituksessa esitetyt tiedot kattoivat 10 kuukauden ajanjakson vuodelta 1998. Nämä valituksessa esitetyt tiedot ekstrapoloitiin kattamaan 12 kuukauden ajanjakso. Tällä perusteella yhdeksän valituksen esittänyttä yritystä edustivat itse asiassa 89 prosenttia koko yhteisön tuotannosta vuonna 1998. Toisaalta kyseisen tutkimuksen aikana saatuihin ja yhteisön tuotannonalan muodostavien seitsemän yhteistyöhön osallistuneen yhteisön tuottajan osalta tarkastettuihin tietoihin perustuen tutkimus osoitti, että kyseiset yritykset edustivat noin 85 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta vuonna 1998. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa mainitun yhteisön tuotannonalan osuus yhteisön kokonaistuotannosta vahvistetaan.

(82) Olisi korostettava, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei edellytetä sellaisten yhteisön tuottajien, jotka ovat etuyhteydessä tarkasteltavana oleviin vientiä harjoittaviin tuottajiin, automaattista poissulkemista yhteisön tuotannonalasta. Kyseisessä artiklassa todetaan, että ilmaisun "yhteisön tuotannonala" voidaan tulkita käsittävän muut tuottajat, milloin tietyt tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin. Tilannetta tulisi tämän johdosta tarkastella tapauskohtaisesti perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan perusteella. Itse asiassa etuyhteydessä olevat yhteisön tuottajat on rajattava pois yhteisön tuotannon määritelmästä, jos tämä yhteys johtaa siihen, että kyseessä oleva tuottaja käyttäytyy muista tuottajista poikkeavalla tavalla.

(83) Edellä esitettyjen huomioiden perusteella tutkimus osoitti, että kyseessä olevat kaksi yhteisön tuottajaa eivät käyttäytyneet toisin kuin tarkasteltavina oleviin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteyttä vailla olevat tuottajat. Ne tukivat täysin esitettyä valitusta, joka johti tämän menettelyn aloittamiseen, ja osallistuivat aktiivisesti tutkimukseen. Paikalla suoritettujen tarkastusten aikana ja käytettävissä olevan näytön perusteella tarkasteltavina olevassa maassa ei myöskään todettu ilmenevän sellaisia osakkeenomistajien asettamia yrityksen asemaa tai järjestelyjä koskevia rajoituksia, jotka olisivat vaikuttaneet kyseessä olevien kahden yrityksen toimintaan ja liiketoiminnallisiin päätöksiin. Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja eivät myöskään toimittaneet mitään näyttöä kyseisenlaisesta rajoittavasta toiminnasta. Niinpä vahvistettiin, ettei kyseisiä kahta yhteisön tuottajaa tule rajata pois yhteisön tuotannosta eikä tämän johdosta myöskään tuotannonalan määritelmästä. Koska yhteisön tuotannonalan määritelmää koskevia muita huomautuksia ei saatu, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

4.3 Vahingonmäärityksen ajanjakso

(84) Indonesian hallitus väitti, että tarkasteltavia vahingon osoittimia koskevien tietojen perusteena olisi käytettävä tutkimusajanjakson kanssa yhtäpitäviä 12 kuukauden ajanjaksoja vuodesta 1996 lähtien, jotta vahingonmäärityksen pohjana olevien kehityssuuntien arviointi olisi mielekästä.

(85) On huomattava, että tutkimusajanjakso kattaa vuoden 1998 viimeiset yhdeksän kuukautta ja vuoden 1999 ensimmäiset kolme kuukautta. Osoittimien tarkastelu vuosien 1996-1998 osalta kattaa myös kolme neljäsosaa tutkimusajanjaksosta. Vuoden 1998 lukujen ja tutkimusajanjakson lukujen vertailu keskenään osoittaa tämän vuoksi yksinkertaisesti vuoden 1999 ensimmäisen neljänneksen vaikutuksen kyseisiin osoittimiin, eikä sen voida katsoa mitätöivän kyseisten osoittimien perusteella tehtyä kehityssuuntia koskevaa tarkastelua. Tämän johdosta kyseinen vaatimus hylättiin.

(86) Indonesian hallitus esitti myös, että vahinkoa koskevan arvion ajanjakso eli ajanjakso vuodesta 1996 tutkimusajanjaksoon oli eri kuin se ajanjakso, jolloin polkumyyntiä arvioitiin eli tutkimusajanjakso. Koska kyseiset kaksi ajanjaksoa eivät olleet yhtäpitäviä, Indonesian hallitus katsoi vahingosta tehdyt päätelmät oikeudellisesti puutteellisiksi. Lisäksi väitettiin, että jos vahinkoa koskevan arvion perusta olisi luotu vuonna 1998, kaikkien osoittimien esiin tuomat kehityssuunnat olisivat olleet merkittävästi erilaisia.

(87) Vahingonmäärityksen tarkoituksena on arvioida polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen tutkimusajanjakson aikana. Tämä edellyttää sitä, että vahingon syntyminen osoitetaan tutkimusajanjakson aikana. Tällaisen määrityksen suorittamiseksi lukuisille osoittimille määritellään kehityssuunnat useiden tutkimusjaksoa edeltävien vuosien tietojen pohjalta. Tämän johdosta tutkimusajanjakson osoittimien ja tietyn edeltävän vuoden osoittimien keskinäinen vertailu, kuten Indonesian hallitus ehdotti, ei vaikuta tutkimuksesta saatuihin tuloksiin. Vahinkoa koskevien päätelmien osalta todella olennaisia ovat osoittimien esiin tuomat kehityssuunnat tutkimusajanjaksoa edeltävistä vuosista tutkimusajanjaksoon, eikä tutkimusajanjaksoa koskevien lukujen ja tiettyä tutkimusta edeltävää vuotta koskevien lukujen keskinäinen vertailu.

4.4 Yhteisön kulutus

(88) Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että yhteisön kulutus oli määritelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa merkittävällä tavalla virheellisesti. Kyseiset tahot huomauttavat erityisesti siitä, että yhteisön tuotannonalan tuotanto-, myynti- ja varastoluvut eivät olleet yhteensovitettavissa. Ne väittivät myös, että komissio ei paljastanut sitä, millä perusteella yhteistyöhön osallistumattomien yhteisön tuottajien myynti määriteltiin.

(89) Kulutusta koskevien lukujen yhteensovittamisen osalta olisi huomattava, että eräs yhteisön tuottaja, joka oli etuyhteydessä erääseen yhteisön tuotannonalaan kuuluvaan yritykseen, lopetti toimintansa ennen tutkimusajanjaksoa. Tämän johdosta sen tuotannosta ja tuotantokapasiteetista ei ollut saatavissa luotettavaa tietoa. Myynti- ja varastolukujen osalta on huomattava, että kyseinen yritys hoiti myyntinsä ainoastaan kyseisen yhteisön tuotannonalaan kuuluvan yrityksen kautta, johon se oli etuyhteydessä. Niinpä koko tarkasteltavana olevaan ajanjaksoon liittyvät myyntiä ja varastoja koskevat luotettavat tiedot saatiin jälkimmäiseksi mainitulta yritykseltä, ja kyseisestä asiasta saadut tiedot sovitettiin yhteen asianmukaisesti.

(90) Viimeiseksi todettakoon, että komissio arvioi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa yhteistyöhön osallistumattomien yhteisön tuottajien myynnin käytettävissä olevien tosiasioiden perusteella. Erään yhteistyöhön osallistumattoman tuottajan osalta käytettiin lukuja, jotka tämä oli antanut osittaisessa vastauksessaan komission kyselyyn, kun taas muiden osalta käytettiin valituksessa esitettyjä lukuja.

(91) Edellä esitettyjen selvitysten perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa osoitetut kulutusta koskevat luvut vahvistetaan.

4.5 Polyesterikatkokuitujen tuonti yhteisöön asianomaisista maista

4.5.1 Tuonnin kumulatiivinen arviointi

(92) Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että Thaimaasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuontia yhteisöön ei pitäisi arvioida kumulatiivisesti Australiasta ja Indonesiasta peräisin olevan tuonnin kanssa, koska sen osuus oli pienempi kuin yksi prosentti kulutuksesta vuosina 1996 ja 1997.

(93) Kumulaation osalta katsotaan, että ainoastaan tutkimusajanjakson aikana olisi arvioitava sitä, pidetäänkö polkumyyntitutkimuksessa tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevaa tuontia vähäpätöisenä. Sekä polkumyyntimarginaalit että vahingon syntyminen määritellään tutkimusajanjakson aikana. Koska Thaimaasta peräisin oleva tuonti oli vähäpätöistä merkittävämpää kyseisen ajanjakson aikana, edellä mainittu vaatimus hylättiin.

4.5.2 Hinnan alittavuus

(94) Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komissio ei ottanut huomioon polyesterikatkokuitujen laatueroja hinnan alittavuutta määritellessään, mikä johti virheellisiin tuloksiin. Kyseisten tahojen kannan mukaan hintojen vertailu olisi tullut suorittaa erikseen ensimmäisen laatuluokan ja alempien laatuluokkien sekä kierrätettyjen polyesterikatkokuitutyyppien välillä. Ne vaativat myös oikaisua kaupan portaan perusteella, sillä niiden myynti kohdistui pääasiassa tukkukauppiaille ja jakelijoille kun taas yhteisön tuotannonala myi polyesterikatkokuituja pääasiassa loppukäyttäjille.

(95) Näiden vaatimusten jälkeen alempien laatuluokkien ja kierrätettyjen polyesterikatkokuitujen hintoja vertailtiin erikseen ja todettiin, että kaupan portaaseen perustuva oikaisu olisi tehtävä kaikille vientiä harjoittaville tuottajille, mukaan luettuina ne tuottajat, joiden myynti kohdistui vain tukkumyyjille ja jakelijoille. Kyseisen hintojen vertailun tulokset osoittivat hieman korkeampia hinnanalittavuusmarginaaleja kuin Australian osalta väliaikaisessa vaiheessa määritetyt marginaalit olivat ja hieman väliaikaisia matalampia marginaaleja Indonesian ja Thaimaan osalta. Tarkistettujen hinnanalittavuuslaskelmien tulokset yhteisön tuotannonalan liikevaihdosta ilmaistuina molemmat edellä mainitut vaatimukset huomioon ottaen olivat 24,9-46,8 prosenttia tarkasteltavana olevissa maissa ja 17,7-61 prosenttia yksittäisissä yrityksissä.

4.6 Yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne

4.6.1 Yleistä

(96) Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja yksi vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että WTO:n polkumyyntisopimuksesta tehdyn tulkinnan perusteella yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta koskeva tutkimus edellyttää kaikkien olennaisten taloudellisten tekijöiden ja tuotannonalan tilaan vaikuttavien seikkojen arviointia, mukaan luettuina sellaiset tekijät kuten tuottavuus, sijoitusten tuotto, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruus, kielteiset vaikutukset kassavirtoihin, palkat ja kasvu.

(97) Kyseiset osapuolet kiistivät myös väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annettujen eräitä vahinkotekijöitä koskevien tietojen oikeellisuuden. Niiden mielestä eräät vahinkotekijöitä koskevat tiedot olivat erilaisia, vaikka kyseisessä tutkimuksessa yhteisön tuotannonalan muodostavat seitsemän yhteisön tuottajaa olivat samat kuin edellisen menettelyn aikana. Ne pyysivät tämän johdosta edelliseen menettelyyn osallistuneiden yritysten nimien ilmoittamista.

(98) Tässä yhteydessä olisi muistettava, että perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa luetellaan useita tekijöitä ja taloudellisia osoittimia, joista komissio keräsi kattavasti sellaista tietoa, että se pystyi ottamaan huomioon kaikki ne tekijät ja seikat, jotka olivat ratkaisevia ja merkityksellisiä yhteisön tuotannonalan tilaa eriteltäessä. Tämän johdosta katsotaan perusteettomaksi väite siitä, ettei komission suorittama määritys olisi kattava.

(99) Vahvistetaan se, että edellisessä menettelynsä yhteisön tuotannonalaa eivät muodostaneet samat seitsemän yhteisön tuottajaa kuin tässä menettelyssä. Nimien ilmoittamista koskevaa pyyntöä ei kuitenkaan voitu hyväksyä, koska Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja kyseessä oleva vientiä harjoittava tuottaja eivät olleet edellisen menettelyn osapuolia.

4.6.2 Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(100) Australian hallitus vastusti komission käyttämää tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevaa yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin arviointimenetelmää. Sen kannan mukaan tuotantokapasiteetin väheneminen seitsemällä prosentilla oli määritelty suhteessa muiden tuotteiden tuotantokapasiteettiin ja oli sen johdosta virheellinen. Australian hallitus katsoi, että polyesterikatkokuitujen tuotantokapasiteetti olisi tullut arvioida yksinomaan tutkimuksessa käsiteltyjen polyesterikatkokuitujen tosiasiallisen tuotannon mukaisesti.

(101) Australian hallitus katsoi, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin väheneminen ei missään tapauksessa ollut yhteensovitettavissa todetun yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon kanssa ensinnäkin siksi, että yhteisön tuotannonala ei kyennyt tämän vähenemisen vuoksi hyötymään merkittävästä markkinoiden kasvusta (+ 27 prosenttia) tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana ja toiseksi siksi, että kapasiteetin väheneminen johtui tuotannon suuntaamisesta polyesterikatkokuituja tuottavampiin tuotteisiin.

(102) Tuotantokapasiteetin arvioinnin osalta olisi korostettava, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan samoilla tuotantolinjoilla muiden saman tuoteperheen tuotteiden kanssa. Tämän johdosta ei ole mahdollista tai merkityksellistä yksilöidä yksinomaan yhden tuotteen todellista tuotantokapasiteettia, kun otetaan huomioon kaikki ne tuotteet, joita voidaan tuottaa samoilla linjoilla. Tosiasiallisesti polyesterikatkokuitujen tuotantokapasiteetti arvioitiin vertaamalla polyesterikatkokuitujen tosiasiallista tuotantoa kaikkien samalla tuotantolinjalla valmistettujen tuotteiden tuotantoon. Tästä johtuen toisin kuin Australian hallitus väitti polyesterikatkokuitujen tuotantokapasiteetista tehdyssä arvioinnissa otetaan huomioon polyesterikatkokuitujen tosiasiallinen tuotanto.

(103) Olisi myös huomattava, että siirtyminen polyesterikatkokuitujen tuotannosta muiden tuotteiden tuotantoon johtui pääasiallisesti epäterveen kilpailun ja yhteisön ulkopuolisista maista polkumyynnillä ja vientituella tapahtuvan tuonnin johdosta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneista pitkän aikavälin tappioista polyesterikatkokuitujen tuotannossa ja myynnissä. Tuotantokapasiteetin väheneminen on tämän vuoksi erityisen olennaista aiheutuneen vahingon määrityksessä ja erityisesti jäljempänä tarkasteltavan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden määrityksessä.

(104) Tämän perusteella katsotaan, että Australian hallituksen esittämät väitteet ovat perusteettomia. Niinpä toimitetut tiedot, kuvailtu polyesterikatkokuitujen tuotantokapasiteetin arviointimenetelmä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72-74 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

4.6.3 Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat

(105) Yhteisön tuotannonalan myyntihintojen yksityiskohtaisemman tarkastelun jälkeen komissio totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleen taulukossa esitettyihin lukuihin olisi tehtäviä pieniä tarkistuksia seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

(106) Eräät vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, että yhteisön tuotannonalan myyntihintojen edellä mainittu lasku olisi nähtävä suhteessa erityisesti tutkimusajanjakson aikana tapahtuneeseen raaka-aineiden hankintahintojen merkittävään laskuun. Niinpä myyntihintojen lasku ei ole tässä tapauksessa pätevä vahingon osoitin.

(107) Tämän asian osalta olisi selvennettävä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa esitetty 31 prosentin valmistuskulujen lasku tulisi ymmärtää raakaaineiden hintojen 31 prosentin laskuna. Komissio tutki raaka-aineiden hintojen laskun vaikutuksen myyntihintoihin. Tutkimus osoitti, että yhteisön koko tuotannonalalle raakaaineiden hinnan lasku merkitsi noin 23 prosenttia kokonaistuotantokustannuksista tai 21 prosenttia myyntihinnoista vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisellä ajalla. Tällä perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa esitetty toteamus siitä, että tuotantokustannukset laskivat myyntihintoja nopeammin, vahvistetaan. Tämä tilanne itse asiassa mahdollisti kannattavuuden kasvun 10,7 prosenttiyksiköllä absoluuttisesti ilmoitettuna tarkasteltavina olevan ajanjakson aikana (- 4 prosentista vuonna 1996 6,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana).

(108) Yhteisön tuotannonalan myyntihintojen kehitystä olisi kuitenkin arvioitava tarkasteltavina olevien maiden hintakehityksen yhteydessä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 kappaleessa todetaan, olisi muistettava, että tarkasteltavina olevista maista tuotujen polyesterikatkokuitujen myyntihinnat yhteisön markkinoilla laskivat jatkuvasti tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana. Hinnat laskivat kyseisenä aikana jopa 22 prosenttia. Jos yhteisön tuotannonala olisi seurannut tätä hintakehitystä, sille aiheutuneet tappiot olisivat yhä olleet samalla tasolla kuin vuonna 1996.

(109) Tarkasteltaessa yhteisön tuotannonalan myyntihintoja yhteisön markkinoilla olisi lopuksi pidettävä mielessä se, ettei yhteisön tuotannonala saavuttanut 10 prosentin vähimmäiskannattavuustasoa tutkimusajanjakson aikana. Tässä tilanteessa katsotaan, että yhteisön tuotannonalan myyntihinnat ovat olennainen vahingon osoitin, koska niillä oli vaikutusta tuotannonalan tilaan.

4.6.4 Yhteisön tuotannonalan kannattavuus

(110) Australian hallitus väitti, ettei voida suorittaa asianmukaista arviointia siitä, oliko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko merkittävää, koska tietoa yhteisön tuotannonalan kannattavuudesta ennen polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei ole käytettävissä.

(111) Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, ettei yhteisön tuotannonalan kannattavuuden paraneminen osoittanut vahinkoa aiheutuneen. Kannattavuus itse asiassa parani merkittävästi tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana noin neljän prosentin tappioista yli kuuden prosentin voittoon. Ne väittivät myös, ettei yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjakson aikana saavuttamaa kokonaiskannattavuutta voida parantaa nykyisellä hyödyke- ja erikoistuotevalikoimalla, ellei yhteisön tuotannonala aloita erikoistuneempien polyesterikatkokuitutyyppien tuotantoa ja myyntiä.

(112) Tämä tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden parantuminen johtui pääasiassa yhteisön tuotannonalan rakenneuudistuksesta, ja siitä seuranneesta ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskusta sekä raaka-aineiden hankintahintojen laskusta. Tuotantokustannukset laskivat myyntihintoja nopeammin, minkä johdosta yhteisön tuotannonala muuttui uudelleen kannattavaksi vuonna 1998. Korostettiin kuitenkin sitä, että kyseinen parannus voisi olla ainoastaan väliaikaista, ja millä tahansa kielteisellä tekijällä, erityisesti mahdollisilla epäedullisilla muutoksilla raaka-aineiden hintojen kehityksessä, voisi olla kielteisiä vaikutuksia nykyiseen kannattavuuteen. Tätä toteamusta vahvisti se tosiasia, että raakaöljyn hinta vaikuttaa huomattavasti polyesterikatkokuitujen valmistukseen käytettäviin raaka-aineisiin.

(113) Lisäksi olisi huomattava, että kannattavuuden parantuminen tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana ei automaattisesti johda siihen päätelmään, ettei yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa. Arviointi siitä, aiheutuiko yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, ei voi perustua ainoastaan kannattavuuteen eikä kannattavuuden vertailuun vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välillä. Perusasetuksessa luetellaan itse asiassa useita tekijöitä, muun muassa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset yhteisön markkinoilla olevien samankaltaisten tuotteiden hintoihin, ja siinä tarkennetaan, ettei yksi tai useampi kyseisistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva silloin, kun määritetään, onko vahinkoa aiheutunut.

(114) Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen yhteisön tuotannonalan tilanteesta tehtyjä päätelmiä koskevissa johdanto-osan 82-85 kappaleissa osoitetaan, tuotannonalan kannattavuutta ei pidetty pääasiallisena yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon osoittimena. Itse asiassa useimpien taloudellisten osoittimien havaittiin kehittyneen kielteisesti, mukaan luettuina markkinaosuus, tuotantokapasiteetti, myynnin määrä, myyntihinnat, varastot, investoinnit, työllisyys ja tarkasteltavana olevista maista peräisin olevan tuonnin merkittävä hinnan alittavuus.

(115) Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan kannattavuudesta ei saatu, edellä mainitun perusteella vahvistetaan se päätelmä, että kannattavuus oli tutkimusajanjakson aikana epätyydyttävä.

4.6.5 Markkinaosuus

(116) On muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 kappaleessa mainitaan, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus yhteisön kokonaismarkkinoista laski huomattavasti 68 prosentista 50,3 prosenttiin vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välillä.

(117) Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden vähenemistä olisi tarkasteltava niiden epäedullisten kustannustekijöiden perusteella, jotka haittasivat yhteisön tuotannonalaa verrattaessa sitä tarkasteltavana oleviin maihin. Niiden mielestä ei voida odottaa, että tuotannonala voisi säilyttää markkinaosuutensa, koska sen tuotantokustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin kyseisten vientiä harjoittavien maiden tuotantokustannukset.

(118) Kyseistä väitettä ei pidetty olennaisena polkumyyntitutkimuksen yhteydessä. Kyseisenlaisessa tutkimuksessa on todettava, tapahtuuko tuontia polkumyynnillä ja aiheutuuko siitä vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, niin kuin tässä tutkimuksessa todetaan. Näin ollen vientiä harjoittavat tuottajat voivat vapaasti siirtää kustannusedut myyntihintoihinsa, kunhan tämä tapahtuu sekä koti- että vientimarkkinoilla.

4.6.6 Päätelmä

(119) Edellä mainitun perusteella katsotaan, etteivät edellä mainitut huomautukset ja väitteet ole sellaisia, että ne muuttaisivat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehtyjä päätelmiä. Niinpä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82-85 kappaleiden sisältö sekä päätelmä siitä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjakson aikana, vahvistetaan.

5 SYY-YHTEYS

5.1 Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutukset

(120) Australian hallitus väitti, ettei ole näyttöä siitä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuisi osaltaan määrältään vähäisestä tuonnista Australiasta. Australian hallituksen väitteen mukaan Australiasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus (2 prosenttia kulutuksesta) oli liian pieni vaikuttaakseen hintoihin yhteisön markkinoilla. Australialaisten vientiä harjoittavien tuottajien oli pikemminkin seurattava yhteisön markkinoilla olevien huomattavien toimijoiden määräämiä hintasuhdanteita. Niinpä Australian hallitus esitti näkemyksen siitä, että vahinko, jos sitä aiheutui, johtui muista yhteisön ulkopuolisista maista tapahtuvasta merkittävästä tuonnista.

(121) Samalla tavalla Thaimaan kuninkaallinen hallitus väitti, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei voinut johtua tuonnista Thaimaasta, koska se oli erittäin vähäistä vuosina 1996 ja 1997, mistä syystä kyseisen tuonnin vaikutusten tarkastelu olisi aloitettava vuodesta 1998.

(122) Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja eräs vientiä harjoittava indonesialainen tuottaja väittivät, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa julkistettujen tietojen pohjalta komission tekemä päätelmä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta oli virheellinen. Niiden väite perustui erityisesti yhteisön tuotannonalan kannattavuuden paranemiseen tutkimusajanjakson aikana. Se perustui lisäksi myös sekä tähän tutkimukseen että Taiwanista ja Koreasta peräisin olevia polyesterikatkokuituja koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyvien markkinaosuuden ja myynnin osoittimien tarkasteluun, kuten asetus (EY) N:o 1728/1999(5) osoittaa.

(123) Samat osapuolet väittivät myös, että eräät yhteisön tuotannonalan määritelmään kuuluvat yhteisön tuottajat keskittyivät suurta voittoa tuottaviin erikoistuotteisiin. Tästä johtuen ei voitu päätellä, että yhteisön tuotannonala olisi altis erityisesti Indonesiasta peräisin olevalle tuonnille, joka koostui pääasiassa tavanomaisista polyesterikatkokuiduista. Osapuolten mielestä erikoiskuiduista saatu erittäin korkea tuotto osoitti, että yhteisön tuotannonala oli hyvin suojattu tuonnin vaikutuksia vastaan.

(124) Australian hallituksen esittämien markkinaosuutta koskevien huomautusten osalta muistutetaan, että Australiasta peräisin olevan tuonnin todettiin ylittävän selvästi vähimmäisrajan tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi todettiin, että kaikki kumulatiivisen tarkastelun edellytykset täyttyivät. Näissä olosuhteissa huomautuksia, jotka koskivat yksittäisten maiden yksittäisiä markkinaosuuksia tutkimusajanjakson aikana tai sitä edeltävinä vuosina, ei pidetty merkityksellisinä. Tämä sama huomio koskee Thaimaan kuninkaallisen hallituksen samankaltaista huomautusta.

(125) Olisi lisäksi muistettava, että kaikista tarkasteltavana olevista maista polkumyynnillä tuotujen polyesterikatkokuitujen hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat yhteisön markkinoilla, millä oli merkittävä kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen. Tätä päätelmää vahvistaa se seikka, että polyesterikatkokuitujen markkinat ovat avoimet ja siksi hintaeroilla tai matalilla tarjoushinnoilla voi olla hintoja laskeva vaikutus.

(126) Australian hallitus ei myöskään toimittanut sellaista näyttöä, joka olisi osoittanut vääräksi väliaikaisen päätelmän polkumyynnillä tapahtuneesta matalahintaisesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuneesta merkittävästä vahingosta. Tästä johtuen päätelmä siitä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti sellaisenaan on aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, vahvistetaan.

(127) Yhteisön tuotannonalan kannattavuuden kehitystä tarkasteltiin laajasti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa, ja lisätietoja on annettu edellä kohdassa 4.6.4. Tältä osin olisi huomattava, että väite yhteisön tuotannonalan keskittymisestä suurta voittoa tuottaviin polyesterikatkokuitutyyppeihin on virheellinen. Tutkimusajanjakson aikana 72 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä oli niin sanottuja tavanomaisia polyesterikatkokuitutyyppejä, joita tarkasteltavana olevista maista pääasiassa tuodaan. Tämä johtaa sen vuoksi siihen päätelmään, että matalahintainen polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikuttaa yhteisön tuotannonalaan kokonaisuudessaan.

(128) Kuten edellä olevassa 99 kappaleessa selvitettiin, Taiwanista ja Koreasta peräisin olevia polyesterikatkokuituja koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta poimittujen vuoden 1996 tietojen osalta on tarkennettava, että yhteisön tuotannonalan kyseisessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa muodostavat tuottajat eivät ole samoja kuin tässä menettelyssä yhteisön tuotannonalan muodostavat tuottajat. Tästä johtuen on mahdotonta arvioida johdonmukaisesti ja luotettavasti kehityssuuntaa kyseisessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa vuoden 1996 osalta esitettyjen taloudellisten osoittimien ja tässä tutkimuksessa esitettyjen myöhempien vuosien lukujen perusteella. Tällainen lähestymistapa johtaisi virheellisiin ja merkityksettömiin tuloksiin.

5.2 Muut tekijät

5.2.1 Valuuttakurssivaihtelut

(129) Australian hallitus väitti, että komissio ei ollut huomioinut valuuttakurssivaihteluiden vaikutusta Australiasta peräisin olevien vientituotteiden hintoihin, ja tarkensi, että tutkimusajanjakson aikana Australiasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonti sai etua edullisesta valuuttakurssin vahvistumisesta.

(130) Tämän osalta olisi huomattava, että tuonti kyseisestä maasta laskutettiin yhteisön markkinoilla Yhdysvaltain dollarein, Saksan markoin ja Ison-Britannian punnin, ei Australian dollareissa. Australian valuutan kurssilla ei siksi ollut merkitystä määrityksessä.

(131) Joka tapauksessa Australian valuutta devalvoitui tutkimusajanjakson ensimmäisten seitsemän kuukauden aikana ja sen jälkeen revalvoitui tutkimusajanjakson seuraavien viiden kuukauden aikana, jos verrataan sen kurssia ecuun/euroon tutkimusajanjakson ensimmäisen kuukauden aikana. Australian valuutta ei siis ollut jatkuvassa laskussa tutkimusajanjakson aikana.

5.2.2 Raaka-aineiden hinnat vientiä harjoittavissa maissa

(132) Thaimaan kuninkaallinen hallitus väitti myös, että määritellessään Thaimaasta peräisin olevan tuonnin hintojen vaikutusta yhteisön tuotannonalaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon raaka-aineiden huomattava hinnanlasku Thaimaassa.

(133) Edellä mainittua väitettä pidetään epäolennaisena yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syitä tarkasteltaessa. Tuotantotekijöitä koskevat kustannukset kussakin vientiä harjoittavassa maassa ovat merkityksellisiä ainoastaan polkumyyntiä määritettäessä. Keskeinen tekijä vahingon ja sen syy-yhteyden määrityksessä on hinta, jolla tarkasteltavana olevaa tuotetta myydään yhteisön markkinoilla.

5.3 Päätelmä

(134) Koska yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa koskevia muita uusia huomautuksia ei saatu, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 kappaleessa todettu päätelmä siitä, että polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista on erikseen tarkasteltuna aiheutunut yhteisön tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

6 YHTEISÖN ETU

6.1 Yhteisön tuotannonalan etu

(135) Koska tästä asiasta ei saatu huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101 kappaleessa mainitut päätelmät yhteisön tuotannonalan edusta vahvistetaan.

6.2 Vaikutus käyttäjiin

(136) Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen eräät yhteisössä toimivat käyttäjät väittivät, että polkumyyntitullien käyttöönotolla olisi kielteisiä vaikutuksia näiden tuottamien jatkojalostustuotteiden kilpailukykyyn ja se uhkaisi niiden toiminnan jatkuvuutta. Niiden mielestä polkumyyntitullien käyttöönotto johtaisi hintojen nousuun, joka käyttäjien olisi siirrettävä jatkojalostustuotteiden hintoihin. Tämä kehitys johtaisi puolestaan yhteisön ulkopuolisista maista ja tässä tutkimuksessa tarkasteltavina olevista maista peräisin olevien halvempien jatkojalostustuotteiden tuonnin kasvuun.

(137) Lisäksi Eurofibrefill väitti väliaikaista tullia koskevaan asetukseen liittyen, että yhteisön tuotannonala ei joko tuottanut erityisiä muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviä polyesterikatkokuituja lainkaan tai ei tuottanut niitä riittävässä määrin yhteisön kysynnän tyydyttämiseksi. Sen mukaan tämä tilanne johtui siitä, että yhteisön tuotannonala keskittyi pääasiallisesti kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitujen tuotantoon. Siksi sen olisi jatkossakin hankittava muihin kuin kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviä polyesterikatkokuituja ulkomailta ehdotetun polkumyyntitullin käyttöönotosta huolimatta.

(138) Eurofibrefill väitti lisäksi, että ehdotettujen toimenpiteiden vaikutus käyttäjiin olisi myös arvioitava ottaen huomioon voimassa olevat polkumyynnin ja tukien vastaiset toimenpiteet muista maista (esim. Taiwanista) peräisin olevassa tuonnissa. Sen mukaan yhteisön tuotannonala esitti jatkuvasti suojelua koskevia pyyntöjä ja lähitulevaisuudessa kaikkiin polyesterikatkokuitujen toimittajiin sovellettaisiin polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä tai tasoitustoimenpiteitä.

(139) Väitteen tueksi kaksi Eurofibrefill-yhdistyksen kaksi jäsentä toimitti komissiolle yhteisön tuotannonalan määritykseen kuuluville tuottajille osoitettuja kirjeitä, jotka osoittivat, että kyseiset tuottajat eivät kyenneet toimittamaan pyydettyjä polyesterikatkokuitutyyppejä lyhyellä aikavälillä.

(140) Olisi huomattava, että eräät edellä mainituista käyttäjistä, jotka esittivät kantansa väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen, eivät joko ilmoittautuneet toimenpiteen aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa tai ne eivät vastanneet komission lähettämään kyselyyn kyseisessä vaiheessa. Tämän vuoksi useimpia niistä ei voida pitää perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisina osapuolina eikä niiden näkökantoja voida tavanomaisen käytännön mukaan ottaa huomioon menettelyn lopullisessa vaiheessa.

(141) Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102 kappaleessa todetaan, yhteistyössä toimimisen aste yhteisön etua koskevassa tutkimuksessa oli kokonaisuudessaan erittäin matala. Tutkimukseen osallistuneet käyttäjäyritykset edustivat vain noin neljää prosenttia yhteisön markkinoiden kokonaiskulutuksesta. Tämän vuoksi katsottiin, että polyesterikatkokuituja koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei aiheuttanut laajemmalti todellista huolta niiden vaikutuksista käyttäjien toimintaan. Joka tapauksessa katsottiin, että näin vähäisestä tiedosta ei voitu tehdä mielekkäitä päätelmiä.

(142) Eurofibrefill-yhdistyksen esittämän yhteisön tuotannonalan pääasiallista keskittymistä kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviin polyesterikatkokuituihin koskevan väitteen osalta olisi huomattava, että kuten edellä jo selitettiin, yhteisön tuotannonalan muiden kuin kehruuta vaativien sovelluksiin käytettävien polyesterikatkokuitulajien tuotanto ja myynti oli noin 75 prosenttia sen kokonaistuotannosta tutkimusajanjakson aikana. Tästä syystä tutkimus ei vahvista väitettä yhteisön tuotannonalan keskittymisestä kehruuta vaativiin sovelluksiin käytettäviin polyesterikatkokuituihin.

(143) Erityisten polyesterikatkokuitutyyppien saatavuuden osalta muistutetaan, ettei minkään kuitutyypin tuotantoon liity teknisiä ongelmia tai ne ovat hyvin pieniä. Kuten edellä olevassa johdanto-osan 20 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonalan todettiin pystyvän tuottamaan kaikkia polyesterikatkokuitutyyppejä ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Tietynlaisten tuotteiden tuotantopäätöksiin vaikuttanut tärkeä tekijä oli se, oliko käyttäjä valmis maksamaan sellaisen hinnan, joka kattaa tuotantokustannukset ja tuottaa voittoa. Koska polkumyynnillä vientiä harjoittavat tuottajat noudattivat epäterveitä kaupan käytäntöjä ja tarjosivat polyesterikatkokuituja matalalla hinnalla yhteisön markkinoille, yhteisön tuotannonala ei siksi ollut halukas osallistumaan kilpailuun eikä siksi tuottanut kyseisiä polyesterikatkokuitutyyppejä vallitsevissa markkinaolosuhteissa. Tulevaisuudessa on kuitenkin odotettavissa, että yhteisön tuotannonala käynnistää uudelleen kyseisenlaisten tuotteiden tuotannon, kunhan tilanne muodostuu sellaiseksi, että vientiä harjoittavat tuottajat harjoittavat vientiään hyvän kauppatavan mukaisesti markkinoiden ehdoilla.

(144) Joka tapauksessa käyttäjien tuotannonalan kustannusrakennetta koskevien käytettävissä olevien tietojen mukaan ehdotettujen toimenpiteiden taso sekä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja muiden tavarantoimituslähteiden välinen osuus osoittavat seuraavaa:

- polyesterikatkokuitujen osuus on 25-45 prosenttia käyttäjien jatkojalostustuotteiden kokonaistuotantokustannuksista,

- tarkasteltavina olevien maiden keskimääräinen polkumyyntitulli on noin 22 prosenttia,

- polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osuus on yhdeksän prosenttia polyesterikatkokuitujen kokonaiskulutuksesta.

Ehdotetut toimenpiteet voivat siten kasvattaa käyttäjien tuotantokustannuksia 0,5 prosentista enintään 0,9 prosenttiin. Kyseinen todennäköinen enimmäiskasvu on suhteellisen matala verrattuna niihin myönteisiin vaikutuksiin, joita syntyy tehokkaan kilpailun palauttamisesta yhteisön markkinoille.

(145) Tämä ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksia käyttäjiin koskeva tarkastelu osoitti siten, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton ei odoteta aiheuttavan halpojen jatkojalostustuotteiden tuonnin kasvua yhteisön markkinoilla. Tähän päätelmään tultiin myös, koska tarkasteltavana olevat käyttäjät eivät toimittaneet väitettään tukevaa näyttöä esimerkiksi siitä, miten aikaisemmat toimenpiteet ovat johtaneet tällaisiin tuloksiin.

(146) Voimassa olevien toimenpiteiden vaikutuksista käyttäjätuotannonaloihin on lisäksi huomattava, että voimassa olevat polyesterikatkokuituja koskevat yhteisön ulkopuolisiin maihin kohdistetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet heijastuvat jo niihin kustannuksia koskeviin tietoihin, joita komissio on käyttänyt nykyisessä yhteisön etua koskevassa tutkimuksessa.

(147) Rinnakkaisen tukien vastaisen menettelyn puitteissa käyttöönotettujen tasoitustoimenpiteiden osalta on todettu, että niiden vaikutus saattaa aiheuttaa tuotantokustannusten 0,1-0,16 prosentin kasvun käyttäjäyrityksissä. Tämän seurauksena ehdotettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustoimenpiteiden kokonaisvaikutus johtaisi mahdollisesti tuotantokustannusten 0,6-1,06 prosentin kasvuun käyttäjätuotannonaloilla kokonaisuudessaan.

(148) Tässä yhteydessä olisi muistettava, että tuonnin osuus sellaisista maista, joita koskevat kaikki polkumyynnin vastaiset menettelyt, tämä menettely ja tämän menettelyn kanssa rinnakkainen tullien vastainen menettely mukaan luettuina, oli noin 37 prosenttia yhteisön markkinoiden kokonaistuonnista tutkimusajanjakson aikana. Tämän johdosta on todettava, että on olemassa muita sellaisia merkittäviä toimituslähteitä, joihin polkumyyntitulleja ja tasoitusmaksuja ei sovelleta.

(149) Koska edellä mainittujen käyttäjäyritysten esittämien huomautusten tarkastelu ei johda uusiin päätelmiin, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105 kappaleessa esitetyt päätelmät ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksista käyttäjiin vahvistetaan.

6.3 Päätelmä

(150) Yhteisön edun määrityksestä saatuja uusia huomautuksia ei pidetä sellaisina, että ne kumoaisivat päätelmän siitä, että ei ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia koskevia toimenpiteitä. Väliaikaiset päätelmät vahvistetaan.

7 LOPULLINEN TULLI

(151) Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevien päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi.

7.1 Vahingon korjaava taso

(152) Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa selitetään, määritettiin sellainen vahinkoa aiheuttamaton hintataso, joka kattoi yhteisön tuotannonalan tuotantokustannukset ja sellaisen kohtuullisen voiton, joka saataisiin tarkasteltavina olevista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin poistuessa.

(153) Thaimaan kuninkaallinen hallitus ja eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa pidettiin 6,7 prosentin kannattavuutta tutkimusajanjakson aikana edelleen epätyydyttävänä tämän menettelyn osalta, kun taas sitä pidettiin kohtuullisena aikaisempien polyesterikatkokuituja ja polyesteriä olevaa teksturoitua filamenttilankaa koskevien toimenpiteiden(6) yhteydessä. Tämän perusteella ne kyseenalaistivat tämän toimenpiteen yhteydessä vaadittavan 10 prosentin voittomarginaalin tason, jota komissio ei niiden mielestä perustellut.

(154) Muut vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esittämä perustelu siitä, että vaadittavan voiton tulisi varmistaa yhteisön tuotannonalan pitkän aikavälin elinkelpoisuus, ei ollut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön mukaan pätevä.

(155) Olisi huomattava, että vaadittavan voiton osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa komissio ilmoitti, että 10 prosentin voittoa olisi pidettävä vähimmäisvoittomarginaalina, jotta tuotannonala voi säilyttää elinkelpoisuutensa. Tätä väitettä olisi tarkasteltava väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101 kappaleen pohjalta, jossa osoitetaan yhteisön tuotannonalan kärsineen jo vuosikymmenen ajan useista maista peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuvasta matalahintaisesta tuonnista ja siitä aiheutuneista tappioista. Tämän vuoksi yhteisön tuotannonalan saama voitto ennen tuonnin alkamista polkumyynnillä Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta ei ole luotettava peruste kyseisenlaisen voiton määrittämiseksi.

(156) On lisäksi huomattava, että polyesteriä olevia teksturoituja filamenttilankoja tuottava tuotannonala poikkeaa täysin polyesterikatkokuituja tuottavasta alasta, kuten vientiä harjoittavat tuottajat itse myöntävät. Tämän vuoksi katsottiin, että polyesteriä olevia teksturoituja filamenttilankoja tuottavan alan voitto ei ole merkityksellinen polyesterikatkokuiduista saatuja voittoja määritettäessä.

(157) Lisäksi katsottiin, että vuonna 1994 kohtuullisena pidetty yhteisön tuotannonalaa koskeva voittoaste ei välttämättä määritä yli neljä vuotta myöhemmin käytettävää marginaalia. Ensinnäkin yhteisön tuotannonalalle aiheutui edelleen tappioita vuoden 1994 jälkeen. Toiseksi, kohtuullinen voitto vuonna 1994 määritettiin ottaen huomioon kyseisellä hetkellä merkitykselliset pitkän aikavälin investointitarpeet, kun taas tässä tutkimuksessa otettiin asianmukaisesti huomioon yhteisön tuotannonalalle aiheutuneet pitkän aikavälin tappiot ja, kuten eräät vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, voitot, jotka saataisiin ilman polkumyyntiä tapahtuvaa tuontia. Missään tapauksessa ehdotettujen toimenpiteiden taso ei kuitenkaan muuttuisi, vaikka käytettäisiinkin ehdotettua kuuden prosentin marginaalia, sillä kyseessä olevat toimenpiteet perustuvat kuitenkin polkumyyntimarginaaleihin.

(158) Lopuksi olisi korostettava, että edellä mainitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet mitään sellaista näyttöä, joka olisi osoittanut, että komission soveltama kohtuullinen voittoaste ei ollut oikea, eivätkä ne esittäneet yhtäkään asianmukaisesta analyysiä siitä, millainen kyseisen marginaalin tulisi olla.

(159) Niinpä edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleen sisältö vahvistetaan.

7.2 Tullien laji ja taso

(160) Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti polkumyyntitulli vastaa polkumyyntimarginaalia, koska vahinkomarginaalit on todettu korkeammiksi tarkasteltavina olevissa maissa toimivien viejien eduksi.

(161) Rinnakkainen tukien vastainen menettely huomioon ottaen on kuitenkin todettava, että asetuksen (EY) N:o 2026/97(7), jäljempänä "tukien vastainen perusasetus" 24 artiklan 1 kohdan ja perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Tässä tutkimuksessa todettiin, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitullit tuotaessa tarkasteltavina olevia tuotteita Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta, ja tämän johdosta on tarpeen määrittää, johtuvatko tasoitus- ja polkumyyntimarginaalit samasta tilanteesta ja missä määrin.

(162) Rinnakkaisen tukien vastaisen menettelyn yhteydessä huomattiin, että muun muassa Thaimaassa (kaikki yritykset) ja Indonesiassa (vain yhteistyössä toimineet yritykset) tukitaso alitti vähimmäistason, ja sen johdosta tasoitustullia ei otettu käyttöön.

(163) Australian osalta ehdotettiin tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa tuen määrän tasoisena, jonka todettiin olleen vahinkomarginaalia matalampi. Australian osalta kaikkien tutkittujen tukijärjestelmien todettiin olevan tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vientitukea. Tämän vuoksi tuet vaikuttivat australialaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientihintoihin, jolloin polkumyyntimarginaali oli suurempi. Toisin sanoen ainoalle australialaiselle tuottajalle vahvistettu lopullinen polkumyyntimarginaali aiheutuu osittain vientituista. Tässä tilanteessa ei pidetä asianmukaisena, että käyttöön otettaisiin olennaisia lopullisesti vahvistettuja tuki- ja polkumyyntimarginaaleja täysimääräisinä vastaavat polkumyynti- ja tasoitustullit. Tämän johdosta lopullista polkumyyntitullia olisi oikaistava, jotta se vastaisi sitä tosiasiallista polkumyyntimarginaalia, joka on jäljellä, kun vientitukien vuoksi käyttöön otettujen lopullisten tasoitustullien vaikutus on otettu huomioon.

(164) Yhteistyöhön osallistumattomien indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta ehdotettiin tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa tuen määrän tasoisena, jonka todettiin olleen vahinkomarginaalia matalampi. Indonesian osalta todettiin, että puolet tukijärjestelmistä ovat tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaista vientitukea. Tämän vuoksi tuet vaikuttivat indonesialaisten yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien vientihintoihin ja johtivat näin ollen polkumyyntimarginaalin kasvuun. Toisin sanoen kyseisille yhteistyöhön osallistumattomille indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu lopullinen polkumyyntitulli aiheutuu osittain vientitukien olemassaolosta. Tässä tilanteessa ei pidetä asianmukaisena, että käyttöön otettaisiin kyseisiä lopullisesti vahvistettuja tuki- ja polkumyyntimarginaaleja täysimääräisenä vastaavat polkumyynti- ja tasoitustullit. Tämän johdosta lopullista yhteistyöhön osallistumattomille indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettua polkumyyntitullia olisi oikaistava, jotta se vastaisi sitä tosiasiallista polkumyyntimarginaalia, joka on jäljellä, kun vientitukien vuoksi käyttöön otettujen lopullisten tasoitustullien vaikutus on otettu huomioon.

(165) Edellä esitettyjen seikkojen perusteella lopulliset tullit, jotka ilmoitetaan prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ja joissa otetaan huomioon tukien vastaisen menettelyn tulokset, ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(166) Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.

(167) Kaikkien näiden yritysten yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät vaatimukset (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle(8) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseeseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattaakseen ajan tasalle luettelon niistä yrityksistä, joihin yksilöllisiä tulleja voidaan soveltaa.

(168) Koska polkumyyntitutkimuksessa käytettiin Indonesian osalta otantamenetelmää, ei sen osalta voida tämän menettelyn yhteydessä aloittaa perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaista uusia viejiä koskevaa tutkimusta yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseksi. Jotta todella uusille indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja niille yhteistyöhön osallistuneille yrityksille, jotka eivät sisältyneet kyseistä maata koskevaan otokseen, voitaisiin kuitenkin taata tasapuolinen kohtelu, katsotaan, että olisi säädettävä jälkimmäisiä yrityksiä koskevasta painotetusta keskimääräisestä tullista, jota sovelletaan kaikkiin niihin uusiin indonesialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilla muuten olisi oikeus perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tutkimukseen.

8 VÄLIAIKAISTEN TULLIEN KANTAMINEN

(169) Vientiä harjoittavia tuottajia koskevien polkumyyntimarginaalien suuruus huomioon ottaen ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon vakavuuden perusteella katsotaan, että on tarpeen kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisesti väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät käyttöön otetun lopullisen tullin suuruisina, jos tämä on yhtä suuri tai matalampi kuin väliaikainen tulli. Muussa tapauksessa tullia tulisi kantaa lopullisesti vain väliaikaista tullia vastaava määrä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli CN-koodiin 55032000 kuuluvien Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien karstaamattomien, kampaamattomien tai muuten kehruuta varten käsittelemättömien polyesteriä olevien synteettikatkokuitujen tuonnissa.

2. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen tulli on seuraavien yritysten tuotteiden osalta seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä.

2 artikla

Jos mikä tahansa uusi indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja toimittaa komissiolle riittävää näyttöä siitä, että

- se ei vienyt yhteisöön 1 artiklan 1 kohdassa kuvattuja tuotteita tutkimusajanjakson aikana,

- se ei ole etuyhteydessä yhteenkään indonesialaiseen viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä, ja

- se on tosiasiallisesti vienyt asianomaisia tuotteita yhteisöön toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi yhteisöön,

neuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka tämä on tehnyt kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa, muuttaa tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdan lisäämällä uuden vientiä harjoittavan tuottajan kyseisessä artiklassa olevaan luetteloon niistä yrityksistä, joilla on oikeus painotettuun keskimääräiseen tulliin.

3 artikla

Asetuksen (EY) N:o 124/2000 mukaisesti Australiasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti käyttöön otetun tullin suuruisina. Lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan. Jos käyttöön otettu lopullinen tulli on korkeampi kuin väliaikainen tulli, kannetaan lopullisesti vain väliaikaisen tullin vakuutena oleva määrä.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10 päivänä heinäkuuta 2000.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. Védrine

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 905/98 (EYVL L 128, 30.4.1998, s. 18).

(2) EYVL L 16, 21.1.2000, s. 3.

(3) EYVL L 16, 21.1.2000, s. 30.

(4) EYVL L 113, 12.5.2000, s. 1.

(5) EYVL L 204, 4.8.1999, s. 3.

(6) Valko-Venäjältä peräisin oleva polyesterikatkokuitu, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin oleva teksturoitu polyesterifilamenttilanka.

(7) EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1.

(8) European Commission, Directorate-General Trade, Directorate C, DM 24 - 8/38, Rue de la Loi / Wetstraat 200, B-1049 Bruxelles/Brussel.