This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 31991R3921
Council Regulation (EEC) No 3921/91 of 16 December 1991 laying down the conditions under which non-resident carriers may transport goods or passengers by inland waterway within a Member State
Neuvoston asetus (ETY) N:o 3921/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä
Neuvoston asetus (ETY) N:o 3921/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä
EYVL L 373, 31.12.1991, p. 1–3
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT) Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa
(FI, SV, CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO, HR)
In force
Neuvoston asetus (ETY) N:o 3921/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä
Virallinen lehti nro L 373 , 31/12/1991 s. 0001 - 0003
Suomenk. erityispainos Alue 7 Nide 4 s. 0049
Ruotsink. erityispainos Alue 7 Nide 4 s. 0049
NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 3921/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen (), ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (), ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (), sekä katsoo, että perustamissopimuksen 75 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisen liikennepolitiikan toteuttaminen merkitsee muun muassa, että säädetään, millä edellytyksillä muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista liikennettä siellä, tämä määräys edellyttää, että poistetaan kaikki kyseisten palvelujen tarjoajaa koskevat rajoitukset, joiden perusteena on hänen kansallisuutensa tai se, että hän on sijoittautunut muualle kuin siihen jäsenvaltioon, jossa liikennettä on määrä harjoittaa, tasa-arvoisen kohtelun takaavien perustamissopimuksen yleisten periaatteiden ja yhteisön tuomioistuimen tätä asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti muille kuin jäsenvaltiosta oleville liikenteenharjoittajille olisi myönnettävä lupa harjoittaa kansallista liikennettä samoilla edellytyksillä, jotka kyseinen jäsenvaltio asettaa omille liikenteenharjoittajilleen, on tarpeen välttää kilpailun vääristymistä ja häiriöitä kyseisessä markkinajärjestelmässä, siinä jäsenvaltiossa, jossa näitä palveluja tarjotaan, voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten on perustuttava yleiseen etuun sikäli kuin niiden soveltaminen merkitsee palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista; tällaisia määräyksiä voidaan soveltaa vain sikäli kuin yleistä etua ei ole jo turvattu säännöksillä, jotka koskevat muualta olevia liikenteenharjoittajia siinä jäsenvaltiossa, johon he ovat sijoittautuneet, ja sikäli kuin samaan tulokseen ei päästä vähemmän sitovilla säännöksillä, ja on tarpeen säätää siirtymäkaudesta, ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Tavara- tai henkilöliikennettä sisävesiväylillä harjoittavalla liikenteenharjoittajalla on tammikuun 1 päivästä 1993 alkaen oikeus harjoittaa toisen lukuun kansallista tavara- tai henkilöliikennettä sisävesiväylillä jäsenvaltiossa, johon liikenteenharjoittaja ei ole sijoittautunut, jäljempänä "kabotaasiliikenne", jos: - liikenteenharjoittaja on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon tämän lainsäädännön mukaisesti, ja tarvittaessa, jos - liikenteenharjoittajalle on siellä annettu lupa harjoittaa kansainvälistä tavara- tai henkilöliikennettä sisävesiväylillä. Liikenteenharjoittaja, joka täyttää nämä edellytykset, saa tilapäisesti harjoittaa kabotaasiliikennettä kyseisessä jäsenvaltiossa perustamatta sinne yrityksen kotipaikkaa tai muuta toimipaikkaa. 2 artikla 1. Voidakseen saada luvan harjoittaa kabotaasiliikennettä liikenteenharjoittaja saa lisäksi käyttää tähän tarkoitukseen vain aluksia, joiden omistaja tai omistajat ovat: a) luonnollisia henkilöitä, joiden kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa ja jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia, tai b) oikeushenkilöitä: i) joiden sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja ii) jotka kuuluvat suurimmalta osaltaan jäsenvaltioiden kansalaisille. 2. Jäsenvaltio voi erityistapauksissa myöntää 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua edellytystä koskevia poikkeuksia. Sen on kuultava komissiota siitä, mitä arviointiperusteita tällöin on otettava huomioon. 3. Osoitukseksi siitä, että liikenteenharjoittaja täyttää 1 kohdassa asetetut edellytykset, on esitettävä sen jäsenvaltion antama todistus, jossa alus on rekisteröity, tai jos alusta ei ole rekisteröity, sen jäsenvaltion antama todistus, johon aluksen omistaja on sijoittautunut. Todistus on pidettävä aluksessa. Reinin vesiliikenteestä tehdyssä tarkistetussa yleissopimuksessa tarkoitettuihin järjestelyihin pääsyn edellytyksistä Reinin navigaatioon kuuluvien alusten osalta 17 päivänä lokakuuta 1985 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2919/85 säädetty asiakirja, jolla varmistetaan, että alus kuuluu Reinin navigaatioon (), korvaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun todistuksen. 3 artikla 1. Jollei yhteisön säännöksistä muuta johdu, kabotaasiliikenteen harjoittamista sääntelevät vastaanottavassa valtiossa voimassa olevat seuraavia aloja koskevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset: a) kuljetussopimuksia koskevat hinnat ja ehdot sekä rahtausta ja toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, b) alusten tekniset vaatimukset. Kabotaasiliikenteeseen käytettäviä aluksia koskevien teknisten vaatimusten on vastattava kansainväliseen liikenteeseen käytettäviä aluksia koskevia teknisiä vaatimuksia; c) purjehdusta ja yleistä järjestystä koskevat vaatimukset; d) purjehdus- ja lepoajat; e) kuljetusten arvonlisävero. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja määräyksiä on sovellettava muihin kuin jäsenvaltiossa asuviin liikenteenharjoittajiin samoin edellytyksin kuin niitä, joita jäsenvaltio soveltaa omiin kansalaisiinsa, jotta tehokkaasti estettäisiin kaikki kansalaisuuden tai sijoittautumispaikan perusteella tapahtuva syrjintä. 3. Jos käytännöstä saatujen kokemusten perusteella todetaan, että on välttämätöntä muuttaa 1 kohdassa tarkoitettua luetteloa niistä asioista, joita säännellään vastaanottavan valtion laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, neuvosto muuttaa luetteloa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta. 4 artikla Sen estämättä mitä 1 artiklassa säädetään, tammikuun 1 päivään 1995 asti: a) Ranskan tasavalta saa alueellaan rajoittaa kabotaasiliikenteen suoralla paluumatkalla kahteen, kansainvälistä tavara- tai henkilökuljetusta seuraavaan matkaan, b) Saksan liittotasavalta saa alueellaan rajoittaa kabotaasiliikenteen suoralla paluumatkalla yhteen ainoaan, kansainvälistä tavara- tai henkilökuljetusta seuraavaan matkaan, c) tämä asetus ei koske liikennettä Brandenburgin, Mecklenburg-Vorpommernin, Sachsenin, Sachsen-Anhaltin ja Thüringenin sekä Berliinin osavaltioissa (Länder) sijaitsevien satamien välillä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan soveltamista. 5 artikla Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön yhteisön liikenteenharjoittajia koskevia uusia tämän asetuksen voimaan tullessa tosiasiallisesti saavutetun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia. 6 artikla Tämä asetus ei vaikuta Reinin vesiliikenteestä tehtyyn tarkistettuun yleissopimukseen (Mannheimin yleissopimus) perustuviin oikeuksiin. 7 artikla Jäsenvaltioiden on annettava riittävän ajoissa tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ja ilmoitettava tästä komissiolle. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 1991. Neuvoston puolesta Puheenjohtaja H. MAIJ-WEGGEN () EYVL N:o C 331, 20.12.1985, s. 2 () EYVL N:o C 255, 13.10.1986, s. 229 () EYVL N:o C 328, 22.12.1986, s. 34 () EYVL N:o L 280, 22.10.1985, s. 4