31983L0477

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 19 päivänä syyskuuta 1983,

työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (toinen direktiivin 80/1107/ETY 8 artiklassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (83/477/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1)

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

Euroopan yhteisöjen työsuojelua koskevasta toimintaohjelmasta 29 päivänä kesäkuuta 1978 annetussa neuvoston päätöslauselmassa(4) määrätään työntekijöiden asbestiin liittyvää suojelua koskevien erityisten yhdenmukaistettujen menettelyjen vahvistamisesta,

työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät altistumiseen kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille työssä 27 päivänä marraskuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivissä(5) asetetaan tiettyjä vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon tässä suojelussa; tuossa direktiivissä säädetään raja-arvojen ja erityisvaatimusten asettamisesta erillisissä direktiiveissä liitteessä I luetelluille tekijöille, joihin kuuluu asbesti,

asbesti on haitallinen tekijä, jota esiintyy työssä monenlaisissa oloissa; monet työntekijät altistuvat sen vuoksi mahdolliselle terveysvaaralle; krokidoliittia on pidettävä erityisen vaarallisena asbestilajina,

vaikka tämänhetkinen tieteellinen tietämys ei ole sellaista, että voitaisiin määrittää taso, jonka alapuolella terveysvaaraa ei ole, asbestille altistumisen vähentäminen joka tapauksessa vähentää asbestiin liittyvien sairauksien vaaran kehittymistä; tämä direktiivi sisältää vähimmäisvaatimukset, joita tarkastellaan uudelleen saadun kokemuksen perusteella ja alan teknologian kehittymisen myötä,

optinen mikroskopia, vaikka se ei salli pienimpien, terveyden kannalta vahingollisten kuitujen laskemista, on tällä hetkellä eniten käytetty menetelmä asbestin säännölliseen mittaamiseen, ja

täten asbestille altistuvien työntekijöiden terveyden suojelemiseksi tarpeelliset ehkäisytoimenpiteet ja jäsenvaltioiden sitoutuminen heidän terveydentilansa seurantaan ovat tärkeitä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämän direktiivin, joka on toinen direktiivin 80/1107/ETY 8 artiklassa tarkoitettu erityisdirektiivi, tarkoituksena on työntekijöiden suojeleminen heidän terveyttään uhkaavilta vaaroilta, jotka syntyvät tai voivat syntyä altistumisesta asbestille työssä, mukaan lukien tällaisten vaarojen ehkäisy. Siinä asetetaan raja-arvot ja muut erityiset vaatimukset.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

- merikuljetuksiin,

- lentokuljetuksiin.

3. Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta antaa tai soveltaa lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joilla varmistetaan työntekijöiden parempi suojelu, erityisesti mitä tulee asbestin korvaamiseen vähemmän vaarallisilla korvikkeilla.

2 artikla

Tässä direktiivissä "asbestilla" tarkoitetaan seuraavia kuitumaisia silikaatteja:

- Aktinoliitti, CAS No 77536-66-4 (*)(6),

- Asbestimuotoinen grüneriitti (amosiitti), CAS No 12172-73-5(*)(7)

- Antofylliitti, CAS No 77536-67-5 (*)(8),

- Krysotiili, CAS No 12001-29-5(9),

- Krokidoliitti, CAS No 12001-28-4(10)

- Tremoliitti, CAS No 77536-68-6 (*)(11).

3 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan toimintaan, jossa työntekijät altistuvat tai jossa he voivat altistua työnsä kuluessa asbestista tai asbestia sisältävästä materiaalista vapautuvalle pölylle.

2. Silloin, kun toiminta mahdollisesti aiheuttaa asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen vaaran, tämä vaara tulee arvioida siten, että työntekijöiden asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen luonne ja määrä tulee määritetyksi.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettu arviointi osoittaa, että asbestin pitoisuus työpaikan ilmassa henkilökohtaisten suojaimien puuttuessa on jäsenvaltion valinnan mukaan kahdeksan tunnin vertailujaksolle mitattuna tai laskettuna tasoltaan:

- vähäisempi kuin 0,25 kuitua kuutiosenttimetrissä tai

- vähäisempi kuin 15 kuitupäivää kuutiosenttimetriä kohden keräytyvänä annoksena kolmen kuukauden ajalla,

4, 7, 13, 15 ja 16 artiklaa sekä 14 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

4. Yrityksen tai laitoksen työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa on neuvoteltava 2 kohdassa säädetystä arvioinnista ja se tulee uusia, jos on syytä epäillä, että se on virheellinen tai jos työssä on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

4 artikla

Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, seuraavat toimenpiteet on toteutettava:

1. Edellä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan on kuuluttava jäsenvaltion vastuussa olevan viranomaisen hoitaman ja valvoman ilmoitusmenettelyn piiriin.

2. Työnantajan on tehtävä ilmoitus jäsenvaltion vastuussa olevalle viranomaiselle kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti. Ilmoitukseen tulee sisältyä ainakin lyhyt kuvaus seuraavista asioista:

- käytetyn asbestin laatu ja määrä,

- kysymyksessä olevat toiminnot ja prosessit,

- valmistettavat tuotteet.

3. Yrityksen tai laitoksen työntekijöillä tai heidän edustajillaan on oltava oikeus kansallisen lainsäädännön mukaisesti saada tieto heidän yritystään tai laitostaan koskevista, ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvista asiakirjoista.

4. Aina kun asbestin tai asbestipitoisen materiaalin käytössä tapahtuu tärkeä muutos, on tehtävä uusi ilmoitus.

5 artikla

Asbestin käyttö ruiskuttamalla on kiellettävä.

6 artikla

Kaikessa toiminnassa, jota tarkoitetaan 3 artiklan 1 kohdassa, on työntekijöiden altistus asbestin tai asbestipitoisen materiaalin pölylle työpaikalla pienennettävä niin alhaiselle tasolle kuin käytännössä on mahdollista, ja joka tapauksessa 8 artiklassa säädetyn raja-arvon alapuolelle, erityisesti seuraavin toimenpitein silloin, kun se on asianmukaista:

1. Käytetyn asbestin määrä on kussakin erillisessä tapauksessa rajoitettava pienimpään käytännössä mahdolliseen määrään.

2. Asbestin tai asbestipitoisen materiaalin pölylle altistuvien tai mahdollisesti altistuvien työntekijöiden lukumäärä on rajoitettava vähäisimpään mahdolliseen määrään.

3. Työmenetelmät on pääasiallisesti suunniteltava niin, ettei asbestipölyä pääse ilmaan.

Jos tämä ei ole käytännössä mahdollista, pöly olisi poistettava niin läheltä paikkaa, jossa se on muodostunut, kuin mahdollista.

4. Kaikki rakennukset tai tehdaslaitokset ja laitteet, joissa asbestia käsitellään, on oltava mahdollista puhdistaa ja pitää kunnossa säännöllisesti ja tehokkaasti.

5. Raaka-aineena käytettävä asbesti on varastoitava ja kuljetettava sopivissa suljetuissa pakkauksissa.

6. Jätteet on kerättävä ja poistettava työpaikalta niin nopeasti kuin mahdollista suljetuissa pakkauksissa, jotka on varustettu merkinnöillä, jotka osoittavat, että pakkaus sisältää asbestia. Tätä ei sovelleta kaivoksiin.

Edellisessä kohdassa tarkoitettu jäte on tämän jälkeen käsiteltävä myrkyllisistä ja vaarallisista jätteistä 20 päivänä maaliskuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/319/ETY(12) mukaisesti.

7 artikla

Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, seuraavat toimenpiteet on toteutettava:

1. Työpaikan ilman asbestipitoisuusmittauksia tulee tehdä liitteessä I kuvatun vertailumenetelmän tai minkä tahansa muun tämän kanssa yhtäläisiä tuloksia antavan menetelmän mukaisesti sen varmistamiseksi, että 8 artiklassa asetettua raja-arvoa noudatetaan. Tällaiset mittaukset tulee suunnitella ja toteuttaa säännöllisesti niin, että näyte edustaa työntekijän henkilökohtaista altistusta asbestista tai asbestipitoisesta tuotteesta vapautuvalle pölylle.

Asbestin mittaamiseksi ilmasta siten, kuin edellisessä kohdassa tarkoitetaan, otetaan huomioon vain kuidut, joiden pituus on enemmän kuin 5 mikrometriä ja pituus/leveys-suhde suurempi kuin 3:1.

Neuvosto tarkastelee komission ehdotuksesta ja ottaen huomioon erityisesti tieteellisen tietämyksen ja tekniikan kehityksen sekä tämän direktiivin soveltamisesta saadut kokemukset uudelleen ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta tarkoituksena määrittää yhteisön tasolla yksi ainoa mittausmenetelmä asbestipitoisuudelle.

2. Ennen näytteenottoa on yrityksen tai laitoksen työntekijöitä tai heidän edustajiaan kuultava.

3. Näytteenoton on oltava riittävän pätevän henkilökunnan suorittama. Näytteet on tämän jälkeen analysoitava laboratorioissa, joissa on varusteet niiden analysoimiseen ja joilla on edellytykset käyttää tarpeellisia tunnistamisen menettelytapoja.

4. Asbestin määrä ilmassa on mitattava yleensä vähintään kerran kolmessa kuukaudessa ja joka tapauksessa aina kun tehdään teknisiä muutoksia. Mittausten taajuutta voidaan kuitenkin vähentää 5 kohdassa määritellyissä oloissa.

5. Mittausten taajuus voidaan vähentää yhteen kertaan vuodessa:

- työpaikan olosuhteissa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia, ja

- kahden edellisen mittauksen tulokset eivät ole ylittäneet 8 artiklassa asetetun raja-arvon puolikasta.

Jos työntekijäryhmät tekevät samanlaisia tai samankaltaisia tehtäviä samassa paikassa ja altistuvat näin samoille terveysvaaroille, näytteenotto voidaan tehdä ryhmäkohtaisesti.

6. Näytteenoton keston on oltava sellainen, että edustava altistus voidaan varmentaa kahdeksan tunnin vertailuajalle (yksi työvuoro) mittauksilla tai aikapainoitetulla laskennalla. Erilaisten näytteenottomenetelmien kesto on määrättävä myös liitteessä I olevan 6 kohdan pohjalta.

8 artikla

Seuraavia raja-arvoja on sovellettava:

a) muiden asbestien kuin krokidoliitin kuitujen pitoisuus työpaikan ilmassa:

1,00 kuitua kuutiosenttimetrissä mitattuna tai laskettuna kahdeksan tunnin vertailuajalle;

b) krokidoliittikuitujen pitoisuus työpaikan ilmassa:

0,50 kuitua kuutiosenttimetrissä mitattuna tai laskettuna kahdeksan tunnin vertailuajalle;

c) asbestikuitujen pitoisuus työpaikan ilmassa silloin, kun kyseessä on krokidoliitti- ja muiden asbestikuitujen seos:

raja-arvo on tasolla, joka lasketaan a ja b kohdassa asetetuista raja-arvoista ottaen huomioon krokidoliitin ja muiden asbestilaatujen suhteet seoksessa.

9 artikla

Neuvosto tarkastelee komission ehdotuksesta uudelleen 3 artiklan 3 kohdassa ja 8 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä, ottaen huomioon erityisesti tieteellisen tietämyksen ja tekniikan kehityksen sekä tämän direktiivin soveltamisesta saadut kokemukset tammikuun 1 päivään 1990 mennessä.

10 artikla

1. Jos 8 artiklassa asetetut raja-arvot ylitetään, raja-arvon ylitykseen johtaneet seikat on tunnistettava ja asianmukaiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi on toteutettava niin pian kuin mahdollista.

Vaikutusalueella ei saa jatkaa työskentelyä ennen kuin riittävät toimenpiteet on toteutettu asianomaisten työntekijöiden suojelemiseksi.

2. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmentamiseksi on ilman asbestipitoisuuden lisämääritys tehtävä välittömästi.

3. Jos altistusta ei voida vähentää muilla keinoilla ja jos henkilökohtaisten hengityksensuojaimien käyttö osoittautuu tarpeelliseksi, se ei saa olla pysyvää ja se on jokaisen työntekijän osalta rajoitettava ehdottomasti mahdollisimman vähäiseksi.

11 artikla

1. Tietyn toiminnan varalta, jossa 8 artiklassa asetetut raja-arvot todennäköisesti ylittyvät ja jossa ei käytännössä ole mahdollista toteuttaa teknisiä ehkäisytoimenpiteitä ilman asbestipitoisuuden rajoittamiseksi, työnantajan on määriteltävä toimenpiteet työntekijöiden suojelun takaamiseksi sellaisessa toiminnassa, erityisesti seuraavilla tavoilla:

a) työntekijät on varustettava sopivilla hengityksensuojaimilla ja muilla henkilönsuojaimilla, joita täytyy käyttää; ja

b) on asetettava näkyville varoitusmerkkejä, joista ilmenee, että 8 artiklassa asetettujen raja-arvojen ylittyminen on otaksuttavaa.

2. Yrityksen tai laitoksen työntekijöitä tai heidän edustajiaan on kuultava näistä toimenpiteistä ennen kuin kysymyksessä oleva toiminta suoritetaan.

12 artikla

1. Ennen kuin purkutyö tai asbestin tai asbestipitoisen tuotteen poistaminen rakennuksesta, rakenteesta, laitteistosta tai asennuksesta tai laivasta aloitetaan, on tehtävä työsuunnitelma.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa suunnitelmassa on kuvattava työpaikan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden varmistamisesta tarpeelliset toimenpiteet.

Erityisesti suunnitelmassa on yksilöitävä, että:

- asbesti ja asbestipitoiset tuotteet poistetaan niin suuressa määrin kuin on käytännössä mahdollista ennen kuin menetelmiä rakenteiden hajoittamiseksi käytetään,

- tarpeen mukaan on saatavissa 11 artiklassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja henkilönsuojaimia.

13 artikla

1. Kaikessa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa, on, jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

a) edellä mainitun toiminnan suorittamiseen

i) tarkoitetut paikat ovat selvästi rajattuja ja varoitusmerkein osoitettuja;

ii) tarkoitettuihin paikkoihin ei ole pääsyä muilla työntekijöillä kuin niillä, joille se työnsä tai tehtäviensä vuoksi on välttämätöntä;

iii) tarkoitetuille paikoille on määrättävä alueet, joilla ei saa tupakoida;

b) varataan alueita, missä työntekijät voivat syödä ja juoda asbestipölylle saastumiselle vaarantumatta;

c) i) työntekijät varustetaan asianmukaisella työ- tai suojavaatetuksella;

ii) tämä työ- tai suojavaatetus jää yritykseen. Se voidaan kuitenkin, jos yritys ei itse suorita puhdistusta, pestä sellaisissa laitoksissa yrityksen ulkopuolella, jotka ovat varustettuja tämänkaltaiseen työhön; tällöin vaatetus on kuljetettava suljetuissa säiliöissä;

iii) erilliset säilytyspaikat varataan työ- tai suojavaatetukselle sekä pitovaatteille;

iv) työntekijöille varataan asianmukaiset ja riittävät pesuja käymälätilat mukaan lukien suihkut pölyisten toimintojen ollessa kyseessä;

v) suojalaitteita on sijoitettava tarkoin määriteltyihin paikkoihin ja ne on tarkistettava ja puhdistettava jokaisen käytön jälkeen; asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava vahingoittuneiden laitteiden korjaamiseksi tai vaihtamiseksi ennen jatkokäyttöä.

2. Edellä 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden kustannuksia ei saa asettaa työntekijöiden rasitukseksi.

14 artikla

1. Kaiken sellaisen toiminnan osalta, jota tarkoitetaan 3 artiklan 1 kohdassa, on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yrityksen tai laitoksen työntekijät ja heidän edustajansa saavat riittävästi tietoa:

- asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen aiheuttamasta mahdollisesta terveysvaarasta;

- säädöksiin perustuvista raja-arvoista ja ilman laadun seurannan vaatimuksesta;

- hygieniavaatimuksista mukaan lukien vaatimus pidättyä tupakoimasta;

- varotoimenpiteistä, jotka on toteutettava varustauduttaessa ja käytettäessä suojaimia ja suojavaatetusta;

- erityisistä varotoimenpiteistä, jotka on suunniteltu pitämään altistuminen asbestille mahdollisimman vähäisenä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi ja jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

a) yrityksen tai laitoksen työntekijöillä tai heidän edustajillaan on saatavillaan ilman asbestipitoisuusmittausten tulokset ja heille annetaan selvitykset noiden tulosten merkityksestä;

b) jos tulokset ylittävät 8 artiklassa asetetut raja-arvot, asianomaisille yrityksen tai laitoksen työntekijöille ja heidän edustajilleen annetaan asiasta ja siihen johtaneista syistä tieto niin pian kuin mahdollista ja yrityksen tai laitoksen työntekijöitä tai heidän edustajiaan kuullaan toimenpiteistä, jotka on toteutettava tai kiireellisessä tilanteessa heille tiedotetaan toimenpiteistä, jotka on toteutettu.

15 artikla

Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

1. Jokaisen työntekijän terveydentilan arvioinnin on oltava saatavilla ennen altistumisen alkamista asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista työpaikalla vapautuvalle pölylle.

Tähän arviointiin tulee sisältyä erityinen rintakehän tutkimus. Työntekijöiden kliinisiä tutkimuksia varten annetaan liitteessä II käytännön suosituksia, joihin jäsenvaltio voi viitata; nämä suositukset sopeutetaan tekniikan kehitykseen direktiivin 80/1107/ETY 10 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Uusi arvio täytyy olla saatavilla vähintään kerran kolmessa vuodessa niin kauan kuin altistus jatkuu.

Kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti on luotava jokaista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua työntekijää koskeva henkilökohtainen terveystiedosto.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kliinisen tutkimuksen jälkeen lääkärin tai viranomaisen, joka on vastuussa työntekijöiden lääketieteellisestä valvonnasta tulisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti neuvoa tai määrätä henkilökohtaisia suoja- tai ehkäisytoimenpiteitä; näihin voi sisältyä tarpeen mukaan asianomaisen työntekijän poistaminen kaiken asbestialtistuksen vaikutusalueelta.

3. Työntekijöille on annettava tietoa ja neuvoja kaikista niistä heidän terveydentilansa arvioinneista, joita heille mahdollisesti tehdään altistuksen loputtua.

4. Työntekijä, jota asia koskee, tai työnantaja voi vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisesti 2 alakohdassa tarkoitetun arvioinnin uudelleen käsittelyä.

16 artikla

Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

1. Työnantajan on pidettävä työntekijöistä, jotka ovat vastuussa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta, luetteloa, josta ilmenee toiminnan laatu ja kesto sekä altistus, jonka kohteena he ovat olleet. Luettelon on oltava sellaisen lääkärin tai viranomaisen saatavilla, joka on vastuussa lääketieteellisestä valvonnasta. Luettelossa olevien tietojen, jotka liittyvät työntekijään henkilökohtaisesti, on oltava kunkin työntekijän saatavilla. Luettelossa olevien yleisten henkilöä yksilöimättömien tietojen on oltava työntekijöiden tai heidän edustajiensa saatavilla.

2. Luettelo, jota tarkoitetaan 1 kohdassa, ja terveystiedot, joita tarkoitetaan 15 artiklan 1 kohdassa, on säilytettävä vähintään 30 vuotta altistuksen päättymisestä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

17 artikla

Jäsenvaltion on pidettävä luetteloa tunnistetuista asbestoosi- ja mesotelioomatapauksista.

18 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen 1 päivää tammikuuta 1987. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Asbestikaivostoiminnan osalta määräpäivä on kuitenkin 1 päivän tammikuuta 1987 asemesta 1 päivä tammikuuta 1990.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset komissiolle.

19 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä syyskuuta 1983.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. VARFIS

(1) EYVL N:o C 262, 9.10.1980, s. 7 ja

EYVL N:o C 301, 18.11.1982, s. 6

(2) EYVL N:o C 310, 30.11.1981, s. 43

(3) EYVL N:o C 125, 17.5.1982, s. 155

(4) EYVL N:o C 165, 11.7.1978, s. 1

(5) EYVL N:o L 327, 3.12.1980, s. 8

(6) Numero kemiallisen viittauspalvelun (CAS) tiedostossa

(7) EYVL N:o L 84, 31.3.1978, s. 43

LIITE I

Vertailumenetelmä työpaikan ilman asbestipitoisuuden mittaamiseksi, jota tarkoitetaan 7 artiklan 1 kohdassa

1. Näytteet otetaan yksittäisen työntekijän hengitysvyöhykkeeltä: ts. 300 mm säteeltään olevan puolipallon sisältä, joka ulottuu kasvojen eteen ja mitataan korvia yhdistävän janan keskipisteestä.

2. Käytetään kalvosuodattimia (selluloosaestereiden seos tai selluloosanitraatti), jonka huokoskoko on 0,8-1,2 mikrometriä, joissa on painettuna neliöitä ja joiden halkaisija on 25 mm.

3. Käytetään aukinaista suodattimenpidintä, joka sovitetaan sylinterinmuotoiseen suojukseen, joka ulottuu 33-44 mm suodattimen etupuolelle ja altistaa pyöreän vähintään 20 mm halkaisijaltaan olevan alueen. Käytössä suojuksen on osoitettava alaspäin.

4. Käytetään kannettavaa, akulla toimivaa pumppua, jota kannetaan työntekijän vyöllä tai taskussa. Virtauksen on oltava tasainen ja virtausnopeuden alussa asetettu 1,0 litraksi minuutissa ± 5 %. Virtausnopeus pidetään ± 10 %:ssa alkuperäisestä nopeudesta näytteenoton aikana.

5. Näytteenottoaika mitataan vähintään 2 % tarkkuudella.

6. Optimaalinen suodattimen kuitukuorma on oltava alueella 100-400 kuitua/mm².

7. Valinnan mukaan koko suodatin tai osa suodattimesta asetetaan mikroskoopin objektilasille, tehdään läpinäkyväksi käyttäen asetoni-triasetiini-menetelmää ja peitetään peittolasilla.

8. Laskemiseen käytetään kaksiokulaarista mikroskooppia ja sillä on oltava seuraavat ominaisuudet:

- Köhler-valaisu,

- sen objektipöydän alapuolella olevassa laitteistossa on oltava Abben tai akromaattinen faasikontrastikondensori kiekkomaisessa tarkennuspidikkeessä. Faasikontrastikiekon keskiöinnin on oltava riippumaton kondensorikiekon mekanismista,

- 40-kertainen yhteiseen polttopisteeseen tarkentava positiivinen akromaattinen faasikontrastiobjektiivi, jonka numeerinen apertuuri on 0,65-0,70 ja faasirengasadsorptio välillä 65-85 %,

- okulaari, jonka suurennos on 12,5-kertainen; vähintään yhteen okulaariin on voitava asentaa laskentakentän kuva ja sen on oltava tarkennettavaa tyyppiä,

- ympyränmuotoinen Walton-Beckett-tyyppinen okulaariin asetettava laskentakentän kuva, jonka näennäishalkaisija objektitasolla on 100 mikrometriä ± 2 mikrometriä tarkistettuna objektipöydän ristisiirtolaitteella käytettäessä edellä mainittuja objektiivia ja okulaaria,

9. Mikroskooppi asennetaan valmistajan ohjeiden mukaisesti ja havaitsemisraja tarkistetaan käyttäen "faasikontrastitestiobjektilasia". AIA:n testiobjektilaseissa tunnukseen 5 ja HSE/NPL merkki 2 testiobjektilaseissa ryhmään 5 asti täytyy testikohteiden olla näkyviä, kun objektilaseja käytetään valmistajien yksityiskohtaisesti kuvaamalla tavalla. Menettely suoritetaan jokaisen käyttöpäivän alussa.

10. Näytteet lasketaan seuraavien sääntöjen mukaan:

- Laskettava kuitu on jokainen sellainen kuitu, jota tarkoitetaan 7 artiklan 1 alakohdan alakohdassa ja joka ei kosketa hiukkasta, jonka pisin halkaisija on suurempi kuin kolme mikrometriä,

- jokainen laskettava kuitu, jonka kumpikin pää on laskentakentällä, on laskettava yhtenä kuituna; jokainen kuitu, josta vain toinen pää on kentällä, lasketaan puolikkaana,

- laskettavat laskentakentät valitaan satunnaisesti suodattimen altistuneelta alueelta,

- kuitukasauma, joka yhdessä tai useammassa kohdassa sen pituudella näyttää kiinteältä tai jakaantumattomalta, mutta toisin paikoin on jakaantuneena erillisiksi säikeiksi (jakaantunut kuitu), lasketaan yhdeksi kuiduksi, jos se on 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja tämän kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen, mitattavan halkaisijan ollessa jakaantumattoman osan, ei jakaantuneen osan,

- jokaisessa muunlaisessa kuitukasaumassa, jossa yksittäiset kuidut koskettavat tai menevät ristiin keskenään (kimppu), kuidut lasketaan yksittäin, jos ne voidaan erottaa riittävästi sen määrittämiseksi, että ne ovat 7 artiklan 1 alakohdan toisen alakohdan ja tämän alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisia. Jos yhtäkään yksittäistä kuitua, joka täyttää määritelmän, ei voida erottaa, kimpun katsotaan olevan laskettava kuitu, jos otettaessa se kokonaisena se on 7 artiklan 1 alakohdan toisen alakohdan ja tämän alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen,

- jos enemmän kuin kahdeksannes laskentakentästä on kuitu- tai hiukkaskasauman peittämä, laskentakenttä hylätään ja lasketaan toinen,

- laskennassa lasketaan 100 kuitua, jolloin vähimmillään 20 laskentakenttää riittää, tai 100 laskentakenttää tutkitaan.

11. Kuitujen keskiluku laskentakenttää kohden lasketaan jakamalla laskettujen kuitujen luku tutkittujen laskentakenttien luvulla. Suodattimessa olevien jälkien ja epäpuhtauksien mukaanlaskemisen vaikutus pidetään alle kolmen kuidun /100 laskentakenttää kohden ja se arvioidaan käyttäen käyttämättömiä suodattimia.

Pitoisuus ilmassa = >NUM>(lukumäärä laskentakenttää kohden × suodattimen altistunut alue)

>DEN>(laskentakentän pinta-ala × kerätyn ilman tilavuus)

.

LIITE II

Käytännön suosituksia kliinistä arviointia varten, jota tarkoitetaan 15 artiklan 1 kohdassa

1. Tämänhetkinen tietämys osoittaa, että altistus vapaille asbestikuiduille voi aiheuttaa seuraavia sairauksia:

- asbestoosi,

- mesoteliooma,

- keuhkoputken syöpä,

- ruuansulatuselimien syöpä.

2. Lääkärin tai viranomaisen, joka on vastuussa asbestille altistuneiden työntekijöiden lääketieteellisestä valvonnasta, täytyy tuntea jokaisen työntekijän altistusolosuhteet.

3. Työntekijöiden kliininen tutkinta olisi tehtävä työlääketieteen periaatteiden ja käytännön mukaisesti; sen olisi käsitettävä ainakin seuraavat toimenpiteet:

- työntekijän terveys- ja työhistorian tallennus,

- henkilökohtainen haastattelu,

- keuhkojen kliininen tutkimus,

- hengitystoiminnan tutkimus.

Lisätutkimukset mukaan lukien standardimuotoinen röntgenkuva keuhkoista ja sellaiset laboratoriotestit kuin ysköksen sytologinen testaus ovat toivottavia. Näistä tutkimuksista olisi päätettävä jokaisen työntekijän kohdalta erikseen hänen ollessaan lääketieteellisen tutkinnan kohteena uusimman käytettävissä olevan työlääketieteellisen tietämyksen perusteella.