31972L0306

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 2 päivänä elokuuta 1972,

ajoneuvojen dieselmoottoreiden päästöjen vähentämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (72/306/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

tekniset vaatimukset, jotka moottoriajoneuvojen on kansallisen lainsäädännön mukaan täytettävä, koskevat muun muassa ajoneuvojen dieselmoottoreiden päästöjä,

nämä vaatimukset eroavat jäsenvaltioittain; sen vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot antavat samat vaatimukset joko voimassa olevien määräystensä lisäksi tai niiden sijasta, erityisesti, jotta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetussa neuvoston direktiivissä 70/156/ETY (1) säädetty ETY-tyyppihyväksyntämenettely voidaan ottaa käyttöön kaikkien ajoneuvotyyppien osalta, ja

teknisten vaatimusten osalta on suositeltavaa käyttää Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöä N:o 24 "ajoneuvojen hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset määräykset, jotka koskevat dieselmoottorikäyttöisten ajoneuvojen moottoreiden päästöjä", joka on 20 päivänä maaliskuuta 1958 tehdyn moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien hyväksymisehtojen yhdenmukaistamista ja hyväksymisten vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen liitteenä (2),

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä "ajoneuvolla" tarkoitetaan kaikkia dieselmoottorikäyttöisiä tieliikenteeseen tarkoitettuja, korilla varustettuja tai ilman sitä olevia vähintään nelipyöräisiä ajoneuvoja, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h, lukuun ottamatta kiskoilla kulkevia ajoneuvoja, maataloustraktoreita ja -koneita sekä moottorityökoneita.

2 artikla

Jäsenvaltio ei saa evätä ajoneuvolta ETY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvon dieselmoottorin päästöihin liittyvistä syistä, jos kyseinen moottori vastaa liitteiden I, II, III, IV ja VI vaatimuksia.

3 artikla

Tyyppihyväksynnän antaneen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että se saa tiedon kaikista liitteessä I olevassa 2.2 kohdassa tarkoitetuista osien tai ominaisuuksien muutoksista. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, onko muutetulle ajoneuvotyypille tehtävä uusia testejä ja laadittava uusi seloste. Jos nämä testit osoittavat, ettei muutos täytä tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, muutoksia ei saa hyväksyä.

4 artikla

Tarvittavat muutokset liitteiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen annetaan moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset voimaan 18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Lisäksi jäsenvaltioiden on tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen huolehdittava siitä, että tieto niiden tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä koskevista keskeisistä laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka jäsenvaltiot aikovat antaa, toimitetaan komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi esittää huomautuksensa.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 2 päivänä elokuuta 1972.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

T. WESTERTERP

(1) EYVL N:o L 42, 23.2.1970, s. 1

(2) Asiakirja E/ECE/324 - E/ECE/TRANS/505, Rev. 1/Add. 23, 23.8.1971

LIITE I(1)

MÄÄRITELMÄT, ETY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN, KORJATUN ABSORPTIOKERTOIMEN TUNNUS, VAATIMUKSET JA TESTIT SEKÄ TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

(1)

2 MÄÄRITELMÄT

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(2.1)

2.2 "ajoneuvotyypillä ajoneuvon moottorin aiheuttamien päästöjen rajoittamisen osalta" moottoriajoneuvoja, jotka eivät olennaisesti eroa toisistaan liitteessä II määriteltyjen ajoneuvon ja moottorin ominaisuuksien osalta;

2.3 "dieselmoottorilla" puristussytytysperiaatteella toimivaa moottoria;

2.4 "kylmäkäynnistyslaitteella" laitetta, joka toiminnallaan tilapäisesti lisää moottoriin syötettävän polttoaineen määrää ja joka on tarkoitettu helpottamaan moottorin käynnistymistä;

2.5 "savutusmittarilla" mittalaitetta, jolla jatkuvasti mitataan ajoneuvon tuottamien pakokaasujen kykyä absorboida valoa.

3 ETY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1 Ajoneuvon valmistajan tai tämän edustajan on haettava ETY-tyyppihyväksyntää.

3.2 Hakemukseen on liitettävä jäljempänä tarkoitetut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:

3.2.1 kuvaus moottorityypistä liitteessä II tarkoitettuine tietoineen;

3.2.2 piirustukset palotilasta ja männän yläosasta.

3.3 Moottori ja laitteet, jotka esitetään liitteessä II ja jotka asennetaan hyväksyttävään ajoneuvoon, on toimitettava 5 kohdassa tarkoitettuja hyväksyntätestejä suorittavalle tutkimuslaitokselle. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntätestejä suorittavan tutkimuslaitoksen suostumuksella voidaan testit kuitenkin suorittaa hyväksyttäväksi esitettyä ajoneuvotyyppiä edustavalla ajoneuvolla.

3 a ETY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

ETY-tyyppihyväksyntätodistukseen on liitettävä liitteessä X esitetyn mukainen todistus.

4 KORJATUN ABSORPTIOKERTOIMEN TUNNUS

(4.1)

(4.2)

(4.3)

4.4 Kaikkiin tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä oleviin ajoneuvoihin on kiinnitettävä liitteessä X esitetyn tyyppihyväksyntätodistuksen liitteessä tarkoitettuun, näkyvään ja helppopääsyiseen paikkaan suorakulmion muotoinen tunnus, joka sisältää hyväksyntähetkellä kiihdytystestissä saavutettua, korjattua absorptiokerrointa osoittavan lukeman, joka lasketaan liitteessä IV olevassa 3.2 kohdassa tarkoitetulla menetelmällä ja joka ilmaistaan yksiköinä m-1.

4.5 Tunnuksen on oltava helposti luettavissa ja pysyvästi merkitty.

4.6 Esimerkki tästä tunnuksesta esitetään liitteessä IX.

5 VAATIMUKSET JA TESTIT

5.1 Yleistä

Osien, jotka voivat vaikuttaa päästöjen määrään, on oltava siten suunniteltuja, valmistettuja ja asennettuja, että ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä, siihen kohdistuvasta tärinästä huolimatta, tämän direktiivin säännösten mukainen.

5.2 Kylmäkäynnistyslaitteita koskevat vaatimukset

5.2.1 Kylmäkäynnistyslaite on oltava siten suunniteltu ja rakennettu, ettei sitä voida käynnistää tai pitää käynnissä moottorin käydessä tavanomaisesti.

5.2.2 Edellä 5.2.1 kohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

5.2.2.1 Moottorin vakiokierrosnopeudella tuottamien pakokaasujen valonabsorptiokertoimet, mitattuna liitteessä III esitetyllä menetelmällä, kylmäkäynnistyslaite toiminnassa, eivät ylitä liitteessä VI vahvistettuja raja-arvoja.

5.2.2.2 Kylmäkäynnistyslaitteen toiminnassa pitäminen aiheuttaa moottorin sammumisen kohtuullisen ajan kuluessa.

5.3 Päästöjä koskevat vaatimukset

5.3.1 Hyväksyntätestiin toimitetun ajoneuvon päästöt on mitattava liitteissä III ja IV esitetyllä kahdella menetelmällä, nimittäin vakionopeuksilla ja kiihdyttämällä suoritetuilla testeillä (2).

5.3.2 Jäljempänä liitteessä III selostetulla menetelmällä mitatut päästöt eivät saa ylittää liitteessä VI vahvistettuja raja-arvoja.

5.3.3 Sellaisten moottoreiden, joita käytetään pakokaasuahtimella, kiihdytystestissä mitattu absorptiokerroin ei saa ylittää liitteessä VI vahvistettuja raja-arvoja nimellisvirtauksella, joka vastaa suurinta vakionopeustestissä mitattua absorptiokerrointa, lisättynä 0,5-1:llä.

5.4 Vastaavien mittauslaitteiden käyttö on sallittua. Jos käytetään muuta kuin liitteessä VII esitetyn mukaista mittauslaitetta, sillä saatujen mittaustulosten vastaavuus kyseistä moottoria käytettäessä on kuitenkin osoitettava.

(6)

7 TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

7.1 Jokaisen tiettyyn sarjaan kuuluvan ajoneuvon on moottorin päästöjen määrään vaikuttavilta osiltaan oltava tyyppihyväksytyn ajoneuvon mukainen.

(7.2)

7.3 Pääsääntöisesti ajoneuvon ja hyväksytyn tyypin dieselmoottorin päästöjen vastaavuus tarkastetaan tämän direktiivin liitteenä X esitetyn ETY-tyyppihyväksyntätodistuksen liitteessä annettujen tietojen perusteella. Sen lisäksi:

7.3.1 jos tarkastus tehdään sarjasta otetulle ajoneuvolle, testit on tehtävä seuraavasti:

7.3.1.1 jos ajoneuvolle ei ole suoritettu sisäänajoa, suoritetaan liitteen IV mukainen kiihdytystesti. Ajoneuvon katsotaan olevan tyyppihyväksytyn ajoneuvon mukainen, jos mitattu absorptiokerroin ei ylitä enempää kuin 0,5 m-1:ä hyväksyntämerkissä olevaa lukemaa.

7.3.1.2 jos 7.3.1.1 kohdan mukaisessa testissä mitattu arvo ylittää enemmän kuin 0,5 m-1:iä hyväksyntämerkissä olevan lukeman, kyseistä tyyppiä olevalle ajoneuvolle tai sen moottorille on suoritettava liitteen III mukainen vakionopeustesti, jonka tulokset eivät saa ylittää liitteessä VI vahvistettuja raja-arvoja.

(8)

(9)

(1) Liitteiden teksti on sama kuin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännössä N:o 24; erityisesti alakohtien alajaottelu on sama. Jos säännön N:o 24 jollekin kohdalle ei ole vastinetta tässä direktiivissä, kohdan numero annetaan suluissa

(2) Kiihdytystesti on suoritettava sen vuoksi, että viranomaiset, jotka tarkastavat käytössä olevia ajoneuvoja tällä menetelmällä, saavat käyttöönsä vertailuluvun

LIITE II

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE III

VAKIONOPEUSTESTI RAJAMOMENTILLA

1 JOHDANTO

1.1 Tässä liitteessä esitetään menetelmä päästöjen määrittämiseksi vakionopeuksilla.

1.2 Testi voidaan suorittaa joko moottorille tai ajoneuvolle.

2 MITTAUSPERIAATE

2.1 Moottorin tuottamien pakokaasujen läpinäkymättömyys mitataan täydellä kuormalla moottorin käydessä vakionopeudella. Mittaukset tehdään kuudessa pisteessä, jotka ovat tasaisesti jakautuneet säätimen täydellä kuormalla salliman suurimman kierrosnopeuden ja seuraavista kahdesta suuremman kierrosnopeuden välille:

- 45 % suurimman tehon kierrosnopeudesta,

- 1 000 r/min.

Mittausten ääripisteiden on sijaittava edellä määritettyjä rajanopeuksia vastaavissa pisteissä.

2.2 Vapaavalintaisesti kytkettävällä ahtimella varustetulle dieselmoottorille, jonka käyttöönotto automaattisesti lisää moottoriin syötettävän polttoaineen määrää, mittaukset on suoritettava sekä ahdin toiminnassa että se pois kytkettynä.

Jokaisella moottorin kierrosnopeudella mittaustulos on suurempi saadusta kahdesta arvosta.

3 TESTAUSOLOSUHTEET

3.1 Ajoneuvo tai moottori

3.1.1 Moottorin tai ajoneuvon on oltava mekaanisesti hyvässä kunnossa. Moottorin on oltava sisäänajettu.

3.1.2 Moottori on testattava liitteessä II määrätyillä laitteilla.

3.1.3 Moottorin säätöjen on oltava valmistajan ilmoittamissa ja liitteessä II vahvistetuissa arvoissa.

3.1.4 Pakojärjestelmässä ei saa olla kuristimia, joiden läpi menevä pakokaasu voisi laimentua.

3.1.5 Moottorin on oltava valmistajan ilmoittamassa tavanomaisessa käyttökunnossa. Erityisesti jäähdytysnesteen ja moottoriöljyn on oltava valmistajan ilmoittamassa tavanomaisessa käyntilämpötilassa.

3.2 Polttoaine

Polttoaineen on oltava vertailupolttoainetta, jonka eritelmät on määritelty liitteessä V.

3.3 Testauslaboratorio

3.3.1 Laboratorion absoluuttinen lämpötila T ilmaistuna Kelvin-asteina, ja ilmanpaine H ilmaistuna torr-asteina on mitattava ja tuloksista on laskettava muuttuja F seuraavien yhtälöiden avulla.>

VIITTAUS KAAVIOON>

3.3.2 Testi voidaan hyväksyä, jos kerroin F täyttää ehdon: 0,98 ≤ F ≤ 1,02.

3.4 Näytteenotto- ja mittauslaitteet

Pakokaasujen valonabsorptiokerroin on mitattava savutusmittarilla, joka täyttää liitteen VII vaatimukset ja joka on asennettu liitteen VIII mukaisesti.

4 RAJA-ARVOT

4.1 Jokaiselle kuudelle mittausnopeudelle, jolla absorptiokerroin on mitattu 2.1 kohdan mukaisesti, lasketaan nimelliskaasuvirtaus G litraa/s seuraavia kaavoja käyttäen:

>TAULUKON PAIKKA>

jossa:

V = moottorin sylinteritilavuus litroina,

n = moottorin kierrosnopeus r/min.

4.2 Pakokaasujen absorptiokerroin ei saa yhdessäkään kuudesta mittauspisteestä ylittää liitteen VI taulukossa vahvistettuja raja-arvoja. Jos nimellisvirtaus ei ole mikään taulukossa mainituista arvoista, raja-arvo määritetään interpoloimalla suhteellisten osien periaatteella.>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE IV

KIIHDYTYSTESTI

1 TESTAUSOLOSUHTEET

1.1 Testi on suoritettava ajoneuvolle tai moottorille, jolle on tehty liitteen III mukainen vakionopeustesti.

1.1.1 Jos moottoria testataan moottoritestipenkissä, testi on suoritettava mahdollisimman pian vakionopeuksilla tehdyn savutusmittauksen jälkeen. Erityisesti jäähdytysnesteen ja voiteluöljyn on oltava valmistajan ilmoittamissa tavanomaisissa käyntilämpötiloissa.

1.1.2 Jos testi suoritetaan paikallaan olevalle ajoneuvolle, moottori on ensin ajettava tavanomaiseen käyntilämpötilaan ajamalla tiellä tavanomaisissa toimintaolosuhteissa. Testi on suoritettava mahdollisimman pian ajon jälkeen.

1.2 Palotilaa ei saa jäähdyttää tai liata pitkällä joutokäynnillä ennen testin suorittamista.

1.3 Testausolosuhteiden on oltava liitteessä III olevassa 3.1, 3.2 ja 3.3 kohdassa määritettyjen mukaiset.

1.4 Testausolosuhteiden on oltava liitteessä III olevan 3.4 kohdan määritetyt ja näytteenotossa ja mittauksessa on käytettävä kohdassa tarkoitettua laitetta.

2 TESTAUSMENETELMÄT

2.1 Jos testi suoritetaan testipenkissä, moottori on irrotettava jarrusta, joka korvataan joko osilla, jotka pyörivät ajoneuvossa vaihteen ollessa vapaalla, tai kappaleella, joka hitausmomentiltaan vastaa niitä.

2.2 Jos testi suoritetaan ajoneuvolle, vaihteen on oltava vapaalla ja voimansiirto moottorin ja vaihteiston välillä kytkettynä.

2.3 Moottorin käydessä joutokäyntiä kaasupoljinta painetaan nopeasti, mutta ei rajusti, ruiskutuspumpun suurimman mahdollisen syötön aikaansaamiseksi. Kaasupoljin pidetään pohjassa, kunnes moottori saavuttaa suurimman kierrosnopeutensa ja säädin alkaa toimia. Heti tämän nopeuden saavuttamisen jälkeen kaasupoljin vapautetaan ja odotetaan, kunnes moottori palautuu joutokäyntinopeuteen ja savutusmittarin lukema laskee vastaavasti.

2.4 Edellä 2.3 kohdan mukainen toimenpide toistetaan vähintään kuusi kertaa pakojärjestelmän puhdistamiseksi ja mahdollisesti tarvittavien mittauslaitteen säätöjen suorittamiseksi. Kussakin peräkkäisessä kiihdytyksessä luettu savutuksen suurin arvo merkitään muistiin ja testiä toistetaan, kunnes arvot vakiintuvat tietylle tasolle. Kiihdytysten välisten joutokäyntijaksojen aikana syntyviä lukemia ei oteta huomioon. Arvojen katsotaan vakiintuneen, kun neljä peräkkäistä lukemaa ei eroa toisistaan enempää kuin 0,25 m-1:ä eikä muodosta laskevaa sarjaa. Absorptiokertoimeksi XM merkitään näiden neljän arvon aritmeettinen keskiarvo.

2.5 Ahtimella varustetuissa moottoreissa noudatetaan tarvittaessa seuraavia erityisvaatimuksia:

2.5.1 Moottoreille, joissa käytetään mekaanista, toiminnasta poiskytkettävää ahdinta, suoritetaan kaksi täydellistä testisarjaa, joista toisessa ahdin on käytössä ja toisessa irtikytkettynä. Testin tulokseksi merkitään suurempi edellä tarkoitetuista arvoista.

2.5.2 Moottoreille, joissa ahdin voidaan kytkeä pois toiminnasta kuljettajan käyttämällä ohitusventtiilillä, suoritettavat testit on tehtävä ohitusventtiili avattuna ja suljettuna. Testin tulokseksi merkitään suurempi näin saaduista arvoista.

3 ABSORPTIOKERTOIMEN KORJATUN ARVON MÄÄRITTÄMINEN

3.1 Merkinnät

XM = absorptiokertoimen arvo kiihdytystestissä, mitattuna tässä liitteessä olevan 2.4 kohdan mukaisesti.

XL = absorptiokertoimen korjattu arvo kiihdytystestissä.

SM = vakionopeudella mitattu absorptiokertoimen arvo (liitteessä III oleva 2.1 kohta), joka on lähinnä samaa nimellisvirtausta vastaavaa raja-arvoa.

SL = absorptiokertoimen arvo nimellisvirtaukselle (liitteessä III oleva 4.2 kohta), joka vastaa arvon SM antanutta mittauspistettä.

L = savutusmittarin tehollinen valon kulkema matka.

3.2 Kun absorptiokerroin ilmaistaan yksiköinä m-1 ja valon kulkema tehollinen matka metreinä, korjatun arvon XL antaa pienempi seuraavasta kahdesta lausekkeesta:

X'L = >NUM>SL

>DEN>SM

7 XM tai X″L = XM + 0,5

LIITE V

HYVÄKSYNTÄTESTEISSÄ JA TUOTANNON VASTAAVUUTTA KOSKEVISSA TESTEISSÄ KÄYTETTÄVÄLLE POLTTONESTEELLE ASETETTAVAT LAATUVAATIMUKSET

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VI

VAKIONOPEUSTESTISSÄ SOVELLETTAVAT RAJA-ARVOT

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII

SAVUTUSMITTARIN OMINAISUUDET

1 SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä määritetään liitteiden III ja IV mukaisissa testeissä käytettävälle savutusmittarille asetettavat vaatimukset.

2 SAVUTUSMITTARIN PERUSVAATIMUKSET

2.1 Mitattava kaasu on suljettava tilaan, jonka sisäseinät ovat valoa heijastamattomat.

2.2 Mitattaessa valon kaasun läpi kulkemaa tehollista matkaa, on otettava huomioon myös valolähteen ja valokennon suojarakenteiden vaikutus. Tämä tehollinen matka on merkittävä laitteeseen.

2.3 Savutusmittarin näyttölaitteessa on oltava kaksi asteikkoaluetta, joista toinen osoittaa valon absoluuttisen absorption alueella 0-∞ (m-1) ja toinen lineaarisesti alueella 0-100. Molempien alueiden on näytettävä lukemaa 0, kun valon kulku on täysin estetty.

3 RAKENNETTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

3.1 Yleistä

Savutusmittarin rakenteen on oltava sellainen, että vakionopeudella suoritettavissa mittauksissa mittaustila on täyttynyt tasaisesti savulla.

3.2 Savukammio ja savutusmittarin kotelo

3.2.1 Ulkopuolisen valon tai heijastumien pääsy valokennolle on oltava mahdollisimman vähäistä (esimerkiksi savukammion sisäpinnat on päällystettävä mattamustalla ja rakenteen on oltava valoa läpäisemätön).

3.2.2 Mittarin optisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että ulkoisen hajavalon ja heijastumien yhteinen vaikutus ei ylitä yhtä lineaarisen asteikon yksikköä kammion ollessa täytetty savulla, jonka absorptiokerroin on likimain 1,7 m-1.

3.3 Valolähde

Valolähteenä on oltava hehkulamppu, jonka värilämpötila on 2 800-3 250 °K.

3.4 Vastaanotin

3.4.1 Vastaanottimeen on kuuluttava valokenno, jonka spektrinen vastekäyrä vastaa ihmissilmän valoherkkyyttä (suurin vaste alueella 550/570 nm; vähemmän kuin 4 % suurimmasta vasteesta, joka on vähemmän kuin 430 nm ja enemmän kuin 680 nm).

3.4.2 Mittarin sähköisen rakenteen, mukaan lukien näyttölaite, on oltava sellainen, että valokennon ulostulovirta on mahdollisimman lineaarinen vastaanotetun valon tiheyteen nähden valokennon koko toiminta-alueella.

3.5 Mittausasteikot

3.5.1 Valon absorptiokerroin k lasketaan kaavalla Ö = Ö 7 e-kL, jossa L on valon mitattavassa kaasussa kulkema tehollinen matka, Ö° ominaisvalovuo ja Ö hetkellinen valovuo. Jos matkaa L ei voida suoraan mitata savutusmittarin geometrisesta rakenteesta, se määritetään

- joko kuvatulla menettelyllä 4 kohdassa, taikka

- vertaamalla toiseen savutusmittariin, jonka tehollinen matka tunnetaan.

3.5.2 Lineaarisen 0-100 -asteikon ja valon absorptiokertoimen k välinen suhde saadaan kaavalla:>

VIITTAUS KAAVIOON>

jossa N on lineaarisen asteikon lukema ja k absorptiokertoimen vastaava arvo.

3.5.3 Asteikolta on voitava lukea absorptiokerroin, jonka arvo on 1,7 m-1, 0,025 m-1 tarkkuudella.

3.6 Mittauslaitteen säätö ja testaus

3.6.1 Mittauslaitteen sähköisen osan ja näyttölaitteen on oltava siten säädettävissä, että osoitin voidaan nollata, kun valo kulkee puhtaalla ilmalla täytetyn savukammion läpi tai kammiolla on muuten vastaavat ominaisuudet.

3.6.2 Lampun ollessa sammutettuna ja mittauspiiri avattuna tai oikosuljettuna, absorptiokertoimen on osoitettava lukemaa ∞ ja sen on pysyttävä lukemassa ∞, kun mittauspiiri kytketään uudelleen toimintaan.

3.6.3 Väliarvon tarkastus suoritetaan sijoittamalla mittauskammioon varjostin, jonka valon absorptiokerroin k tunnetaan ja joka on alueella 1,6 m-1 - 1,8 m-1, mitattuna 3.5.1 kohdan mukaisesti. Kerroin k on tunnettava 0,025 m-1 tarkkuudella. Tarkastuksella todetaan, että laitteella mitattu arvo ei poikkea enempää kuin 0,05 m-1 todellista arvosta.

3.7 Savutusmittarin vaste

3.7.1 Sähköisen piirin vasteajan on oltava 0,9 - 1,1 s. Vasteajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu siihen asti, kun laite osoittaa 90 % täydestä näyttämästä, kun laitteeseen asennetaan täysin valoa läpäisemätön varjostin.

3.7.2 Sähköisen piirin on oltava siten vaimennettuna, että ensimmäinen ylitysheilahdus hetkellisen muutoksen (esimerkiksi kalibrointivarjostimen asennus) jälkeen ei ole enempää kuin 4 % todellisesta lukemasta lineaarisella asteikolla.

3.7.3 Savukammion fyysisistä ominaisuuksista johtuva vasteaika on aika, joka kuluu kaasun virtauksen alkuhetkestä siihen hetkeen, kun kammio on täysin täyttynyt. Tämä aika saa olla enintään 0,4 s.

3.7.4 Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan ainoastaan kiihdytystesteissä käytettäviin savutusmittareihin.

3.8 Mitattavan kaasun ja huuhteluilman paine

3.8.1 Mittauskammiossa olevan pakokaasun paine saa poiketa ulkoilman paineesta enintään 75 mmH20.

3.8.2 Mitattavan kaasun ja huuhteluilman paine ei saa aiheuttaa absorptiokertoimeen yli 0,05 m-1 muutosta kaasulla, jonka absorptiokerroin on 1,7 m-1.

3.8.3 Savutusmittarissa on oltava mittauskammion paineenmittauslaitteisto.

3.8.4 Kaasun ja huuhteluilman paineen sallitut vaihtelurajat mittauskammiossa määrää laitteen valmistaja.

3.9 Mitattavan kaasun lämpötila

3.9.1 Mittaushetkellä mitattavan kaasun lämpötilan on oltava mittauskammion kaikissa kohdissa vähintään 70 °C:n ja laitteen valmistajan ilmoittaman enimmäislämpötilan välillä siten, etteivät lukemat tällä lämpötila-alueella muutu enempää kuin 0,1 m-1, kun kammio on täytetty kaasulla, jonka absorptiokerroin on 1,7 m-1.

3.9.2 Savutusmittarissa on oltava mittauskammion lämpömittari.

4 SAVUTUSMITTARIN TEHOLLINEN MATKA "L"

4.1 Yleistä

4.1.1 Joissakin savutusmittarityypeissä valolähteen ja valokennon tai niitä suojaavien läpinäkyvien osien välissä oleva kaasu ei ole tasaisen läpikuultamatonta. Tällöin käytetään arvoa, jolla tasaisen läpikuultamaton kaasupatsas antaa saman absorptiokertoimen kuin kammioon tavallisesti jakautunut kaasu.

4.1.2 Tehollinen matka saadaan vertaamalla tavanomaisesti toimivan savutusmittarin lukemaa N savutusmittariin, jonka kammio on muotoiltu siten, että vertailukaasu täyttää kammion hyvin ja sen tehollinen matka L° on tarkkaan tunnettu. Tällaisen savutusmittarin lukema merkitään N°.

4.1.3 Nollakohdan siirtymän vaikutuksen poistamiseksi on suoritettava useita mittauksia nopeasti peräkkäin.

4.2 Matkan määritysmenetelmä

4.2.1 Testauskaasuna käytetään tasaisesti läpäisevää pakokaasua tai valoa absorboivaa kaasua, joka tiheydeltään vastaa pakokaasua.

4.2.2 Kaasupatsas, jonka pituus vastaa savutusmittarin matkaa L°, joka voidaan täyttää tasaisesti testikaasulla ja jonka päät ovat kohtisuorassa valonsädettä vastaan, on määritettävä tarkasti. Pituuden L° on likimain vastattava savutusmittarin tehollista matkaa.

4.2.3 Mittauskammiossa olevan vertailukaasun lämpötila on mitattava.

4.2.4 Näytteenottolinjaan voidaan tarvittaessa asentaa kompaktirakenteinen vaimennuskammio, jonka tilavuus on riittävä pakokaasujen painevaihtelujen tasaamiseksi. Se asennetaan mahdollisimman lähelle keräysputkea. Myös jäähdytintä voidaan käyttää. Vaimennuskammio ja jäähdytin eivät saa vaikuttaa pakokaasun koostumukseen.

4.2.5 Tehollisen matkan määritystestiin sisältyy mittaus vuorotellen vertailukaasulla tavanomaisesti toimivalla savutusmittarilla ja 4.1.2 kohdan mukaisesti muutetulla laitteella.

4.2.5.1 Savutusmittarin lukema rekisteröidään jatkuvasti piirturilla, jonka vasteaika on sama tai lyhyempi kuin savutusmittarin vasteaika.

4.2.5.2 Savutusmittarin toimiessa tavanomaisesti, lukema lineaarisella asteikolla on N ja kaasun keskilämpötila Kelvin-asteina on T.

4.2.5.3 Samalla vertailukaasulla täytetyllä kaasupatsaalla, jonka pituus on L°, lukema on N° ja kaasun keskilämpötila T°.

4.2.6 Tehollinen matka lasketaan kaavasta:>VIITTAUS KAAVIOON>

4.2.7 Testi on toistettava vähintään neljällä vertailukaasulla, jotka antavat tasaisesti jakautuneet lukemat lineaarisen asteikon alueella 20-80.

4.2.8 Savutusmittarin tehollinen matka L on 4.2.6 kohdan mukaisesti saatujen tehollisten pituuksien aritmeettinen keskiarvo.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE VIII

SAVUTUSMITTARIN ASENNUS JA KÄYTTÖ

1 SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä määritetään savutusmittareiden asennus ja käyttö liitteissä III ja IV esitettyjä testejä varten.

2 NÄYTTEITÄ OTTAVA SAVUTUSMITTARI

2.1 Asennus vakionopeustestejä varten

2.1.1 Keräysputken poikkipinta-alan suhde pakoputken poikkipinta-alaan on oltava vähintään 0,05. Pakoputken[008e] vastapaine keräysputken sisäänmenosta mitattuna ei saa olla yli 75 mm vettä.

2.1.2 Keräysputken on oltava putki, jonka etupään avoin aukko on pakoputken tai mahdollisen jatkoputken akselin suuntainen. Se on sijoitettava paikkaan, jossa savun jakautuminen pakokaasuissa on likimain tasainen. Tämän saavuttamiseksi keräysputki on sijoitettava mahdollisimman etäälle pakoputkistosta tai tarvittaessa jatkoputkeen siten, että jos D on pakoputken pään halkaisija, niin ennen keräysputkea on vähintään 6 D:n ja sen jälkeen vähintään 3 D:n pituinen suora osuus. Jos jatkoputkea käytetään, liitoksen on oltava tiivis.

2.1.3 Pakoputken paineen ja näytteenottolinjassa tapahtuvan paineenalennuksen vaikutusten on oltava sellaiset, että keräysputken ottama näyte vastaa melko tarkasti isokineettisellä menetelmällä otettua näytettä.

2.1.4 Näytteenottolinjaan voidaan tarvittaessa asentaa kompaktirakenteinen riittävän suuri paisuntasäiliö painevaihtelujen vaimentamiseksi. Se on asennettava mahdollisimman lähelle keräysputkea. Myös jäähdytintä voidaan käyttää. Vaimennin ja jäähdytin eivät saa vaikuttaa pakokaasun koostumukseen.

2.1.5 Pakoputkistoon voidaan keräysputken jälkeen asentaa läppäventtiili ja vastaava, vähintään 3 D:n etäisyydelle keräysputkesta pakokaasujen paineen nostamiseksi.

2.1.6 Keräysputken, jäähdyttimen, paisuntasäiliön (jos sellainen vaaditaan) ja savutusmittarin välillä olevien yhdysputkien on oltava mahdollisimman lyhyitä liitteessä VII olevassa 3.8 ja 3.9 kohdassa tarkoitettujen paine- ja lämpötilavaatimusten täyttämiseksi. Putken on oltava nouseva keräysputkesta savutusmittariin päin ja siinä ei saa olla jyrkkiä mutkia. Jos savutusmittariin ei kuulu ohitusventtiiliä, sellainen on asennettava putkeen.

2.1.7 Testin aikana on huolehdittava, että liitteessä VII olevan 3.8 kohdan painevaatimukset ja 3.9 kohdan lämpötilavaatimukset täyttyvät.

2.2 Asennus kiihdytystestejä varten

2.2.1 Keräysputken poikkipinta-alan suhde pakoputken poikkipinta-alaan on oltava vähintään 0,05. Pakoputken vastapaine keräysputken sisäänmenosta mitattuna ei saa olla yli 75 mm vettä.

2.2.2 Keräysputken on oltava putki, jonka etupään avoin aukko on pakoputken tai mahdollisen jatkoputken akselin suuntainen. Se on sijoitettava paikkaan, jossa savun jakautuminen pakokaasuissa on likimain tasainen. Tämän saavuttamiseksi keräysputki on sijoitettava mahdollisimman etäälle pakoputkistosta tai tarvittaessa jatkoputkeen siten, että jos D on pakoputken pään halkaisija, niin ennen keräysputkea on vähintään 6 D:n ja sen jälkeen vähintään 3 D:n pituinen suora osuus. Jos jatkoputkea käytetään, liitoksen on oltava tiivis.

2.2.3 Näytteenottojärjestelmän on oltava sellainen, että kaikilla mittauskierrosnopeuksilla savutusmittarin mittaaman näytteen paine täyttää liitteessä VII olevassa 3.8.2 kohdassa vahvistetut vaatimukset. Tämä voidaan tarkastaa mittaamalla paine moottorin joutokäynnillä ja sen suurimmalla kierrosnopeudella kuormittamattomana. Savutusmittarin rakenteen mukaan paine säädetään pakoputkessa olevalla läppäventtiilillä sen kuristuspinta-alaa muuttamalla. Pakoputkiston vastapaine keräysputken suulla ei saa olla enempää kuin 75 mm vettä.

2.2.4 Savutusmittarin liitosputkien on oltava mahdollisimman lyhyitä. Putken on oltava nouseva keräysputkesta savutusmittariin päin ja siinä ei saa olla jyrkkiä mutkia. Putkeen voidaan asentaa ohitusventtiili ennen savutusmittaria mittarin erottamiseksi pakokaasuvirtauksesta silloin, kun mittauksia ei suoriteta.

3 TÄYSVIRTAUSSAVUTUSMITTARI

Vakionopeus- ja kiihdytysmittauksissa on kiinnitettävä huomiota ainoastaan seuraaviin yleisiin seikkoihin:

3.1 Savutusmittarin ja pakoputkiston välisten liitosten on oltava tiiviit.

3.2 Savutusmittarin liitosputkien on oltava mahdollisimman lyhyet, kuten näytteitä ottavilta savutusmittareilta vaaditaan. Putkiston on oltava nouseva pakoputkesta savutusmittariin päin ja siinä ei saa olla jyrkkiä mutkia. Putkeen voidaan asentaa ohitusventtiili ennen savutusmittaria mittarin erottamiseksi pakokaasuvirtauksesta silloin, kun mittauksia ei suoriteta.

3.3 Ennen savutusmittaria voi myös olla tarpeen asentaa jäähdytin.

LIITE IX

ESIMERKKI KORJATUN ABSORPTIOKERTOIMEN TUNNUKSESTA

>VIITTAUS KAAVIOON>

Edellä esitetty tunnus osoittaa, että korjattu absorptiokerroin on 1,30 m-1.

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE X

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>