Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52015IE1349

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maatalouskaupan merkitys maatalouden ja maatalouteen liittyvän yritystoiminnan tulevalle kehitykselle EU:ssa maailmanlaajuista ruokaturvaa ajatellen” (oma-aloitteinen lausunto)

EUVL C 13, 15.1.2016, p. 97–103 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/97


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maatalouskaupan merkitys maatalouden ja maatalouteen liittyvän yritystoiminnan tulevalle kehitykselle EU:ssa maailmanlaajuista ruokaturvaa ajatellen”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2016/C 013/15)

Esittelijä:

Volker PETERSEN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. helmikuuta 2015 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

”Maatalouskaupan merkitys maatalouden ja maatalouteen liittyvän yritystoiminnan tulevalle kehitykselle EU:ssa maailmanlaajuista ruokaturvaa ajatellen”.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2015.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16.–17. syyskuuta 2015 pitämässään 510. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 179 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

YMP:n markkina- ja hintapolitiikka on pitkälti liberalisoitu. EU:n maatalousmarkkinat ovat avoimet ja osa globaalia markkinoiden toimintaa, jota kysyntä ja tarjonta ohjaavat. Markkinoiden avautumisen myötä EU:n maatalouskauppa unionin ulkopuolisten maiden kanssa on kehittynyt kuluneiden kymmenen vuoden aikana erittäin dynaamisesti.

1.2

ETSK toteaa tämän kehityksen valossa, että maatalouskaupalla on maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle sekä maaseutualueille keskeinen taloudellinen merkitys. ETSK on huolissaan siitä, että maatalouskauppaan suhtaudutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa toisinaan kriittisesti, toisin kuin muihin talouden aloihin, esimerkiksi ajoneuvo- ja kemianteollisuuteen.

1.3

Maatalouskaupalla on maailmassa, jossa esiintyy nälkää tai määrällisesti ja laadullisesti riittämätöntä ravitsemusta, ilman muuta erityinen vastuu. ETSK on erittäin tietoinen tästä vastuusta. Maailmassa, jonka väestö kasvaa ja jossa tulot lisääntyvät monissa maissa ja köyhyys toisissa maissa, on yhtäältä tyydytettävä maksukykyinen kysyntä ja toisaalta annettava apua ja tukea siellä, missä nälkää ja puutetta ei voida omin voimin poistaa.

1.4

ETSK on tyytyväinen johdonmukaisuuden edistymiseen EU:n maatalous- ja kehitysyhteistyöpolitiikan suuntaamisessa. Tämä on komitean mielestä edellytys sille, että maatalouskaupan ja kehitysyhteistyön suuntauksesta ja tehtävistä huolehditaan kestäväpohjaisesti.

1.5

ETSK suosittaa, että EU:n maatalouteen liittyvää yritystoimintaa ja elintarviketeollisuutta tuetaan kestävästi siinä, että ne voivat olla menestyksekkäästi mukana kasvavassa maailmanlaajuisessa maatalouskaupassa. Maatalouskauppa edistää osaltaan merkittävästi taloudellisten rakenteiden turvaamista EU:n maaseutualueilla. Samalla se varmistaa EU:ssa elintarvikkeiden moniportaisessa arvoketjussa 40 miljoonaa laadukasta työpaikkaa, joihin kriisit vaikuttavat vähemmän kuin muiden alojen työpaikkoihin.

1.6

EU:n kahdenväliset kauppasopimukset voivat antaa merkittävän panoksen tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamiseen. Kummallakin osapuolella tulee kuitenkin aina olemaan sääntöjä, joista ei voida neuvotella. Yhdenmukaistamisen ulkopuolella onkin otettava käyttöön sääntöjä kaupan helpottamiseksi.

1.7

Pk-yrityksillä on merkittävä rooli EU:n maatalouskaupassa. Kansainvälisessä toimintaympäristössä ne ovat erityisen riippuvaisia jatkuvasta hallinnollisesta tuesta – jota asianomaisten EU:n hallintotahojen on tarjottava – pyrittäessä unionin ulkopuolisten maiden markkinoille.

1.8

ETSK on tyytyväinen kehitysmaiden kanssa tehtyjen kumppanuussopimusten laajentamiseen. Kumppanuussopimusten pohjalta kyseiset maat voivat hyötyä avoimen ja rehdin kaupan eduista. Tällaisten sopimusten tavoitteena tulisi olla kyseisten maiden tietynasteisen omavaraisuuden tukeminen maataloustuotteiden osalta; maatalouskaupan roolina voi olla paikallisen tuotannon täydentäminen.

2.   Tausta

2.1

Maataloustuotteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden kaupalla on perinteisesti aina ollut erityinen merkitys. Kahden maailmansodan koettelemalla 1900-luvulla kansainvälisessä maatalouskaupassa olivat pitkään vallalla erittäin ohjailevat säännökset. Toisen maailmansodan jälkeen tehdyssä GATT-sopimuksessa maatalouskaupalla oli vielä erityisasema, joka sulki sen kaupan liberalisoinnin ulkopuolelle. Vasta GATTin Uruguayn-kierroksella, joka päättyi vuonna 1993, maatalouskauppa otettiin vahvemmin GATTin säännöstön piiriin. Kotimaisen tuen vähentäminen, tullien purkaminen ja vientitukien purkaminen olivat velvoitteita, joihin EU tuolloin sitoutui. Tämän jälkeen EU:n maatalouskauppa on tuontia estävien tullien ja vientitukien purkamisen jälkeen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pitkälti liberalisoitu. Kansainvälistä maatalouskauppaa säännellään kuitenkin vielä suhteellisen voimakkaasti etenkin tullien ulkopuolisin normein.

2.2

ETSK on ottanut useaan otteeseen kantaa yleisiin kauppakysymyksiin (1). Komitea on kannanotoissaan korostanut kaupan merkitystä jatkuvan kasvun ja näin ollen sosiaalisen markkinatalouden onnistuneen kehittämisen kannalta. ETSK on aina kannattanut avointa ja rehtiä kaupankäyntiä, sillä komitean mielestä vain sen avulla voidaan varmistaa, että etenevä globalisaatio ja markkinoiden kansainvälistyminen tuovat etuja ja mahdollisuuksia maailman maille niiden taloudellisen potentiaalin mukaisesti.

2.3

ETSK on aiemmissa kauppakysymyksistä antamissaan lausunnoissa aina ottanut huomioon myös kehitysmaiden intressit ja kiinnittänyt niihin suurta huomiota. Komitea on aina ollut sitä mieltä, että kaupalla ja kauppapolitiikalla on globalisoituneessa maailmassa osaltaan edistettävä kasvua ja kehitystä kehitysasteeltaan erilaisissa maissa.

2.4

Maatalouskaupan roolista käytävä keskustelu on erityisen jännitteistä. Viime vuosina maailmanlaajuinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ostovoimainen kysyntä on kehittynyt myönteisesti esimerkiksi nopeasti kehittyvän talouden maissa, missä väki ja tulot lisääntyvät. Maatalouskaupalla ei kuitenkaan ole voitu varmistaa, että elintarvikepulasta päästään eroon. Etenkin ostovoiman puuttumisen vuoksi lähes 800 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii nälästä.

2.5

ETSK haluaa tutkia käsillä olevassa lausunnossa mahdollisuuksia, joita kasvava maailmanlaajuinen maatalouskauppa tarjoaa maataloudelle ja maatalouteen liittyvälle yritystoiminnalle EU:ssa. Tässä yhteydessä on tarkoitus kiinnittää huomiota myös siihen vastuuseen, joka EU:lla on kehitysmaihin nähden.

3.   EU:n maatalouskauppa kokonaistaloudessa

Maatalouskaupan merkitys EU:n ulkomaankaupalle

3.1

Vuonna 2014 EU:n maatalousviennin arvo oli noin 125 miljardia euroa, ja sen osuus EU:n kokonaisviennistä oli näin ollen 7 prosenttia. Kun otetaan huomioon maatalousviennin 2,2 prosentin kasvu edellisvuoteen verrattuna sekä 8 prosentin vuotuinen kasvu aikajaksona 2005–2014, maatalousvienti oli huomattavasti dynaamisempaa kuin kokonaisvienti, joka laski jopa 2 prosenttia vuonna 2014 vuoteen 2013 nähden (5,5 prosentin vuotuinen kasvu ajalla 2005–2014).

Tilanne on samanlainen maataloustuonnissa, jonka arvo vuonna 2014 oli 104 miljardia euroa ja jonka osuus EU:n tuonnista oli 6,2 prosenttia (ks. liitteen taulukot A-1–A-3).

3.2

EU:n maatalousvienti on EU:n ulkomaankaupan vakaa pilari. Se on muihin aloihin nähden neljännellä sijalla koneiden, kemikaalien ja farmaseuttisten tuotteiden jälkeen. Viimeaikaisen kaupan liberalisoinnin myötä EU on muuttunut nettotuojasta nettoviejäksi, ja sen maataloustuotteiden kauppatase on vuodesta 2010 ollut positiivinen – vuonna 2014 se oli noin 21 miljardia euroa.

Maatalouskaupan rakenne – merkitys arvonlisäyksen, työllisyyden ja maaseutualueiden kannalta

3.3

Käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon kannalta on erityisen tärkeää todeta, että maatalouskaupan 7 prosentin osuus kaikesta EU:n ulkomaankaupasta vuonna 2014 on huomattavasti korkeampi kuin maatalouteen liittyvän yritystoiminnan ja elintarviketeollisuuden kokonaisosuus bkt:stä. Niiden osuus EU:ssa on 3,5 prosenttia.

3.4

Tämä selvä ero, joka vallitsee alan kokonaistaloudellisen merkityksen ja maatalouskaupasta ulkomaankauppaan kohdistuvan merkityksen välillä, korostaa maatalouskaupan kasvavaa merkitystä viime vuosina. Maatalouteen liittyvän yritystoiminnan ja elintarviketeollisuuden kasvu pohjautuu yhä voimakkaammin vientiin.

3.5

Elintarvikkeiden arvoketjun kokonaistaloudellinen merkitys:

EU:n maatalouskauppa ei ole – vaikka julkisuudessa niin usein otaksutaan – pelkästään maatalouteen liittyvä näkökohta. Tosin nykyisin jo yli neljännes maataloustuottajien tuloista perustuu maatalousvientiin. Maatalousvienti on näin ollen jo nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän taloudellisen perustan säilymisen tärkeä tukipylväs EU:n maaseutualueilla, jotka ovat joutuneet kohtaamaan kaupungistumisesta ja väestökehityksen muutoksesta aiheutuneet ongelmat.

Maatalousviennistä kaksi kolmasosaa on valmistuotteita, jotka on valmistettu raaka-aineista monenlaisten jalostusprosessien ja lisäarvoa tuottavien prosessien kautta. Ne ovat moniportaisen, suorituskykyisen ja kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisen arvoketjun yhteistoiminnan tulos. Tämä arvoketju ulottuu maataloutta palvelevista teollisuudenaloista maataloustuottajien kautta elintarviketeollisuuteen ja liikeyrityksiin. Kaiken kaikkiaan tähän arvoketjuun kuuluvissa yrityksissä työskentelee EU:ssa noin 40 miljoonaa ihmistä. Nämä työpaikat ovat suhdanteisiin nähden suhteellisen vakaita, ja kriisit vaikuttavat niihin vähemmän kuin muiden alojen työpaikkoihin.

Maatalouskauppa EU:n sisämarkkinoilla

3.6

Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa keskitytään EU:n maatalouskauppaan unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Siinä luodaan kuitenkin myös lyhyt katsaus sisämarkkinoilla käytävään maatalouskauppaan. EU:n sisäisellä kaupalla on jäsenvaltioille edelleen huomattavasti suurempi merkitys kuin EU:n ulkomaankaupalla. Vuonna 2014 lähes 73 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden maatalousviennistä suuntautui toisiin EU-maihin. Yhtenäismarkkinat ovat siis tehostaneet kauppaa ja näin ollen parantaneet hyvinvointia EU:ssa. Se, mikä pätee EU:n sisäisessä kaupassa, voidaan liberalisoituneessa kansainvälisessä toimintaympäristössä siirtää myös unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävään kauppaan.

EU:n asema maailmanlaajuisessa maatalouskaupassa

3.7

EU on vuodesta 2013 ollut johtavassa asemassa maailmanlaajuisessa maatalouskaupassa ja vaikuttanut viime vuosikymmeninä merkittävästi maatalouskaupan myönteiseen kehitykseen. Vuodesta 2000 EU:n vienti unionin ulkopuolisiin maihin on noussut vuosittain noin kahdeksan prosenttia. Tämän EU:n maatalousviennin myönteisen kehityksen rinnalla muut maat ovat kuitenkin kyenneet lisäämään vientiään vieläkin voimakkaammin. EU:n osuus maailmanlaajuisesta maatalouskaupasta putosi 13 prosentista vuonna 2000 10,3 prosenttiin vuonna 2012 (ks. liitteen taulukko A-4).

4.   EU:n maatalouskaupan kehittymisen perusedellytykset – YMP:n ulkoinen ulottuvuus

4.1

EU:ta on maatalousvientinsä vuoksi aiemmin kritisoitu kansainvälisellä tasolla esimerkiksi GATTin ja WTO:n neuvottelukierrosten yhteydessä. Tilanne on muuttunut perusteellisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen.

4.2

EU:n hallinnollisia hintoja on useiden YMP:n uudistusten myötä alennettu huomattavasti. Markkinahinnat määrittyvät EU:ssa maailmanlaajuisen tarjonta- ja kysyntäkehityksen mukaan ja seuraavat näin ollen yleensä maailmanmarkkinahintoja. Yhteinen markkinajärjestely tarjoaa EU:n maataloudelle enää vain turvaverkon, joka otetaan käyttöön, jos hinnat romahtavat maailmalla massiivisesti. Vientituilla, jotka vielä vuonna 1992 olivat arvoltaan 3 miljardia euroa, ei ole enää merkitystä.

4.3

Maailman suurimpana maataloustuotteiden viejänä ennen Yhdysvaltoja, Brasiliaa, Kiinaa ja Kanadaa ja maailman suurimpana maataloustuotteiden tuojana ennen Yhdysvaltoja, Kiinaa, Japania ja Venäjää EU:lla on kaksinkertainen ja kasvava vastuu maailmanlaajuisesta elintarviketilanteesta ja ruokaturvasta. Tämän vastuun mukaisesti on YMP:n ulkoista ulottuvuutta vahvistettava huomattavasti ja sen asemaa kyseisten poliittisten painopisteiden joukossa edistettävä.

4.4

ETSK toteaa, että YMP:n ja kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudessa on jo edistytty merkittävästi. Maatalousvientiä ei tueta eikä se aiheuta kilpailuvääristymiä. Tuontipuolella EU:sta on tällä välin muodostunut yksi avoimimmista markkinoista etenkin kehitysmaille. Tuonti vähiten kehittyneistä maista (LDC) – 48 maata – kattoi vuosina 2011–2013 lähes 3 prosenttia EU:n maataloustuonnista. Tämä määrä oli neljä kertaa enemmän kuin Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin kyseisistä maista yhteensä suuntautuvan tuonnin arvo.

5.   Maatalouskauppa ja ruokaturva

Kaupan vaikutukset ruokaturvaan ja kehitykseen

5.1

Maailmassa, jossa yli 800 miljoonaa ihmistä monissa maissa, etenkin Afrikassa ja Aasiassa, kärsii edelleen nälästä, maatalous- ja kauppapolitiikan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on oltava ravinnon parantaminen määrällisesti ja laadullisesti.

5.2

Näiden haasteiden osalta maatalouskaupasta käydään sen ruokaturvaan liittyvän erityisvastuun vuoksi usein ristiriitaisia keskusteluja kansalaisyhteiskunnassa. Tämä johtuu osittain siitä, että maatalouskaupalla voi olla hyvin erilaisia vaikutuksia. Se voi osaltaan auttaa poistamaan puutteita mutta johtaa myös epätoivottuun riippuvuuteen.

5.3

ETSK aikookin tutkia lähemmin niin maatalouskaupan saavutuksia kuin sille asetettuja vaatimuksia. Haasteita ovat globalisaatio, EU:n maatalousmarkkinoiden liberalisointi, maailmanlaajuisen maatalouskaupan lisääntyminen, maailman väkiluvun kasvu sekä talouskasvusta johtuvat muutokset kulutustottumuksissa ja kysynnässä.

Ruokaturva ja omavaraisuus

5.4

Ruokaturvan varmistamisessa nimenomaan erittäin köyhien maiden tietynasteinen omavaraisuus maataloustuotteiden osalta on edelleen toivottavaa. Jokaisen maan tai alueen täydellisen omavaraisuuden tavoitteen ei tulisi kuitenkaan olla sinällään määräävänä pyrkimyksenä. Myöskään maassa, jonka omavaraisuusaste on 100 prosenttia, ei voida taata, että paikallisella väestöllä on riittävästi ruokaa ja että sitä on asianmukaisesti saatavilla. Voidaankin todeta, että myös maissa, missä on maataloustuotteiden ylituotantoa, monet ihmiset kärsivät puutteellisesta ravinnosta tai aliravitsemuksesta.

5.5

Aliravitsemusta on pidettävä köyhyyteen eikä niinkään ruokahuoltoon liittyvänä ongelmana, ja se on ymmärrettävä ja ratkaistava tämän perusteella. Ruokaturva on varmistettava pikemminkin luomalla tuloja, eikä siihen vaikuta niinkään kulloinenkin omavaraisuus ja/tai kaupallinen asema. Hyvin köyhissä maissa ison väestönosan toimeentulo perustuu vielä omavaraisviljelyyn, eikä heillä ole mainittavia muita tuloja. Siksi ruokaturvan parantamisessa on keskityttävä tulojen luomisen ja asianmukaisen tulojen jakautumisen ohella etenkin seuraaviin kriteereihin: käytettävyys, kohtuuhintaisuus, saatavuus sekä elintarvikkeiden saatavuuden vakaus.

5.6

Maatalouskauppa voi osaltaan vaikuttaa tulojen nousuun sekä vientipuolella (tulojen ja työpaikkojen luominen) että tuontipuolella (edullisempien elintarvikkeiden osto kansainvälisiltä markkinoilta ja muiden hyödykkeiden vienti). Tämä strategia edellyttää kuitenkin pääsyä maatalous- ja teollisuustuotteiden kansainvälisille markkinoille.

6.   Ongelmia ja haasteita

Maatalouskauppa tasoittaa osaltaan määrä- ja hintavaihteluita

6.1

Maataloustuotannon erityispiirre teollisuustuotantoon nähden on luonnonvoimien vaikutus. Tuotanto ja tarjonta riippuvat muuttujista, joita on vaikea ennustaa tai kontrolloida. Tämä koskee niin säätä kuin kasvi- tai eläinsairauksien esiintymistä. Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kärjistää luonnonilmiöiden ennakoimattomuutta. Tämä vaikuttaa muihin maanosiin ja maihin huomattavasti dramaattisemmin kuin EU:hun.

6.2

Tämä tarkoittaa, että EU:n maatalousmarkkinoiden merkittävän avaamisen jälkeen unionissa havaitaan huomattavasti selvemmin maailmanlaajuisten maatalousmarkkinoiden määrä- ja hintavaihtelujen vaikutukset. Samalla sen vastuu maailmanlaajuisesta ruokaturvasta kasvaa sen verrattain edullisten ja vakaiden tuotanto-olojen johdosta.

6.3

Maatalouskauppa on osa suuremman epävakauden ongelman ratkaisua, ei ongelman syy. Maailmanlaajuinen maatalouskauppa mahdollistaa määrävaihtelujen tasauksen ja auttaa näin osaltaan rajoittamaan hintavaihteluita. Kokemus on osoittanut, että yksittäisten maiden erilliset markkinainterventiot, kuten vientikiellot, vientiverot tai tuontirajoitukset, pikemminkin kärjistävät kuin lieventävät ongelmaa kaikkien kannalta.

Geopoliittiset vaikutukset

6.4

Toisinaan yleiset poliittiset kehityskulut – kuten Venäjän elokuusta 2014 asettama tuontikielto – haittaavat maatalouskauppaa, kuten EU:ssa vuosina 2014 ja 2015 tapahtui. Tällaiset geopoliittiset syyt voivat johtaa merkittäviin markkinahäiriöihin, menetyksiin ja muihin taloudellisiin haittoihin maatalouteen liittyvässä yritystoiminnassa ja elintarviketeollisuudessa. Maatalouskauppa joutuu näin laajempien poliittisten olosuhteiden armoille. Tällaisissa tilanteissa maataloustuottajat ja yritykset tarvitsevat poliittista tukea, jotta voidaan kompensoida haittoja asianomaisissa kauppasuhteissa.

Lisäohjeita ja vaatimuksia EU:n maatalouskaupan suuntaamiseen

6.5

Koska maatalouskaupan merkitys maailmanlaajuisesti ja EU:n kannalta kasvaa tavattomasti, YMP:n ulkoista ulottuvuutta on ETSK:n mielestä vahvistettava selkeästi. Tähän voidaan päästä monella eri tavalla.

6.5.1

Maailmanlaajuista maatalouskauppaa koskevat säännöt perustuvat ennen kaikkea erilaisiin menettelytapoihin, joilla varmistetaan kuluttajansuoja ja terveydensuojelu eri maissa. EU:n toimielinten, etenkin komission, onkin painostettava maita, missä on tällaisia teknisiä sääntelyyn liittyviä kaupan esteitä, avaamaan markkinansa nopeasti, ja EU:n on tarvittaessa käynnistettävä asianmukaiset neuvottelut.

6.5.2

ETSK:n mielestä on ensisijaisen tärkeää, että komissio ottaa näissä kysymyksissä selvästi vastuun koko EU:n puolesta. Vain tällä tavoin EU:n kannat voidaan viedä läpi tehokkaasti ja painokkaasti kauppakumppaneihin nähden. Lisäksi on jäsenvaltioiden välisen rehdin kilpailun kannalta haitallista, jos unionin ulkopuolisten maiden kanssa on erillisiä sopimuksia. Vain jos jäsenvaltioilla on alue- tai maakohtaisia rajoituksia, niiden olisi voitava ottaa käyttöön erityissäännöksiä perusteltuja tapauksia varten.

6.5.3

ETSK suosittaa, että EU toteuttaa kaikki tarvittavat toimet EU:n maatalouden, maatalouteen liittyvän yritystoiminnan ja elintarviketeollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja maatalouskaupan laajentamiseksi yhä avoimemmilla maatalousmarkkinoilla käytävässä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Uuden komission ilmoittama tavoite vähentää byrokratiaa on oikeansuuntainen. Samalla on varmistettava, että hallintorakenteita kehitetään tehokkaammiksi.

6.5.4

EU:hun suuntautuvalle tuonnille myönnettävien lupien olisi perustuttava EU:n normeihin. Tuotanto-olosuhteita ja muita sääntöjä varten olisi määriteltävä tuontia koskevat vähimmäisvaatimukset, joissa otetaan riittävästi huomioon EU:n tilanne eikä aseteta EU:n yrityksiä kilpailussa epäedulliseen asemaan.

6.5.5

ETSK muistuttaa, että EU:n maatalouskaupan menestys pitkälti liberalisoiduilla markkinoilla on suurelta osin pk-yritysten ansiota. ETSK kehottaa Euroopan komissiota tehostamaan hallinnollista tukeaan kansainvälisten maatalousmarkkinoiden avautumisen yhteydessä, kuten unionin ulkopuoliset maat jo tekevät. Pk-yritysten on voitava perustaa suunnittelunsa luotettaviin markkinatietoihin.

6.6

Maailmanlaajuiset markkinat edellyttävät globaalia markkinoiden avoimuutta. Tämä tarkoittaa perusteltuja ennusteita ja tietoa määrien, hintojen, valuuttakurssien, sään, sairauksien jne. kehityksestä. ETSK on tyytyväinen siihen, että EU osallistuu aktiivisesti FAO:n maatalousmarkkinoiden tietojärjestelmän kehittämiseen. Nämä toimet on kuitenkin suunnattava siten, että maatalousmarkkinoiden tietojärjestelmässä valmistellut tiedot asetetaan ennen kaikkea markkinatoimijoiden käyttöön, jotta ne voivat saada siitä välitöntä hyötyä.

6.7

EU:n vapaakauppasopimukset ovat erityisen tärkeitä. Jos WTO:n puitteissa käytäviä monenvälisiä neuvotteluja ei kyetä päättämään onnistuneesti, on uusien markkinoiden avaamiseksi etsittävä ratkaisuja kahdenväliseltä tasolta. Sopimusten on kuitenkin oltava tasapainoisia niiden piiriin kuuluvien eri alojen osalta. Ei olisi hyväksyttävää, että EU:n maatalouskauppaa kuormitettaisiin yksipuolisesti muiden talouden alojen eduksi.

6.8

ETSK muistuttaa kehitysmaiden kanssa tehtyjen kumppanuussopimusten erityisestä merkityksestä. Etuuskohtelusopimuksia laajentamalla kyseiset maat voivat paremman EU-markkinoille pääsyn ansiosta nauttia kauppasuhteiden myönteisistä vaikutuksista avoimen ja rehdin kaupan pohjalta.

Bryssel 16. syyskuuta 2015.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  EUVL C 43, 15.2.2012, s. 73; EUVL C 351, 15.11.2012, s. 77; EUVL C 255, 22.9.2010, s. 1; EUVL C 100, 30.4.2009, s. 44.


LIITE

http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/agricultural-trade-statistics_en.docx


Top