27.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/22

1.1

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan käsitellyt kattavasti EU:n kestävän kehityksen strategiaa. Nyt käsillä olevassa valmistelevassa lausunnossa ETSK tarkastelee EU:n puheenjohtajavaltion Luxemburgin esittämän pyynnön mukaisesti kestävän kehityksen ja rahoitusnäkymien välistä suhdetta: toisin sanoen sitä, mitä voidaan ja pitäisi tehdä budjettipolitiikan keinoin kestävän kehityksen huomioimiseksi ja vahvistamiseksi. Lausunnon rakenne noudattelee EU:n rahoitusnäkymiä koskevan komission tiedonannon otsakkeita ja painopistealoja.

1.2

EU:n talousarvion ja kestävän kehityksen tavoitteen välinen suhde on monitahoinen. ETSK:n tavoitteena on tässä lausunnossa valottaa joitain tähän liittyviä tekijöitä, mutta kaikkia yksityiskohtia ei tietenkään tässä voi käsitellä tyhjentävästi. Siksi on tärkeää kerätä ja analysoida aihetta koskevaa tietoa ja näkemyksiä laajemmalti.

1.3

ETSK on halukas ja valmis osallistumaan aktiivisesti kestävän kehityksen pitkälliseen edistämiseen. Komitea voi myös vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen merkittävästi Eurooppa-neuvoston sille maaliskuussa 2005 antaman toimeksiannon puitteissa. Vuorovaikutteinen verkosto, joka komitean on perustettava kansalaisyhteiskunnan ja muiden asianomaisten tahojen kanssa, muodostaa soveliaan keskustelufoorumin tehokkaiden, moniulotteisten (taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien) ja avoimien arviointien tekemiseksi, samalla kun se vahvistaa ruohonjuuritason toimijoiden sitoutumista yhteisön politiikkoihin.

2.1

Helmikuun 10. päivänä 2004 antamassaan tiedonannossa ”Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen — Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013” (1) komissio esittää ensisijaiset tavoitteensa laajentunutta Euroopan unionia varten sekä rahoitusvaatimuksia, välineitä, hallintomallia ja uutta rahoituskehystä sekä rahoitusjärjestelmää koskevat ehdotuksensa. Tuleviin rahoitusnäkymiin liittyy kolme painopistealuetta:

2.1.1

Uutta rahoituskehystä koskeva ehdotus on ryhmitelty seuraaviin otsakkeisiin (taulukko liitteenä):

2.1.2

Komission ehdotuksen mukaan ensimmäisen otsakkeen menot kasvaisivat muita enemmän. Maksusitoumusmäärärahoja ehdotetaan nostettavaksi vuonna 2006 käytettävistä 120,7 miljoonasta eurosta 158,4 miljoonaan euroon vuonna 2013. Tämä on määrä kattaa rahoituksella, joka on 1,24 prosenttia BKTL:sta, mukaan lukien 0,10 prosentin marginaali.

2.1.3

Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevassa lausunnossaan ETSK kannattaa yleisesti ottaen tiedonantoa, jota se pitää johdonmukaisena ja vakaaseen, kaukonäköiseen poliittiseen näkemykseen perustuvana. Komitea katsoo, että siinä esitetyt käytännön prioriteetit ja valinnat ovat selkeitä ja johdonmukaisia ja että tiedonanto on tasapainoinen. Yhteisön talousarvion omien varojen osalta ETSK katsoo kuitenkin, että niitä tulisi nostaa nykytasoltaan ja yhteisön talousarvion omien varojen enimmäismääräksi olisi uudella ohjelmakaudella 2007–2013 asetettava 1,30 prosenttia BKT:sta.

3.1

On ratkaisevan tärkeää, että uudet rahoitusnäkymät, jotka muodostavat kehykset EU:n budjeteille vuosina 2007–2013, heijastavat selkeästi unionin prioriteetteja ja erityisesti Lissabonissa asetettuja tavoitteita ja kestävää kehitystä. Varojen käyttöä on tästä syystä tarkistettava perusteellisesti. Elleivät rahoitusnäkymät, jotka ovat varsin pitkäaikaisia, ohjaa EU:n kehitystä oikeaan suuntaan, on vähän toivoa siitä, että mitkään muutkaan politiikat tai myöhemmät rahoitusta koskevat muutokset onnistuisivat niin tekemään.

3.2

ETSK ei tässä lausunnossa käsittele yksityiskohtaisesti omien varojen tasoa, sillä komitea on käsitellyt näitä kysymyksiä perusteellisesti aiemmassa lausunnossaan, johon viitataan kohdassa 2.1. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, ettei EU pysty toteuttamaan prioriteettejaan ja vastaamaan kansalaistensa tarpeisiin ja odotuksiin, ellei sillä ole käytössään vahvoja taloudellisia resursseja. EU:n rahoituksella voi olla huomattava kerrannaisvaikutus tavoitteisiin ohjattujen varojen kokonaismäärään, ja tätä mahdollisuutta tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Tilanne on tällä hetkellä kireä, sillä vastakkain ovat ensinnäkin nettomaksajina olevien jäsenvaltioiden näkemykset, toisaalta nykyisten pääasiallisten EU:n tuensaajamaiden näkemykset, kolmanneksi uusille jäsenvaltioille ja niiden kansalaisille annetut poliittiset sitoumukset ja neljänneksi vielä tarve myöntää resursseja EU:n uusiin prioriteetteihin. Komitea korostaa, että unionin varainkäyttöä on tarkistettava vastaamaan paremmin unionin painopistealoja riippumatta siitä, mitä omien varojen tasosta lopulta päätetään.

4.1

EU:n kestävän kehityksen strategia perustuu taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien eli ns. ”kolmen pilarin” väliseen yhteyteen, keskinäiseen riippuvuuteen ja johdonmukaisuuteen. Kestävä kehitys kattaa sekä määrälliset että laadulliset osatekijät. Poliittisissa päätöksissä kaikki kolme osatekijää on otettava huomioon samanaikaisesti. Ensisijaisesti yhteen näistä politiikan aloista — tai muihin politiikan aloihin — kohdistuvien toimien on oltava johdonmukaisia muille politiikan aloille asetettujen tavoitteiden kanssa.

4.2

Kestävään kehitykseen sisältyy maailmanlaajuinen näkökohta ja pitkän aikavälin kehitys. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa, ettei nykyisten sukupolvien tule elää tulevien sukupolvien kustannuksella. Globaalin tasapuolisuuden vuoksi emme voi elää muiden yhteiskuntien kustannuksella tai tukahduttaa niiden hyvinvoinnin kehitystä tai maailmanlaajuista köyhyyden torjumista.

4.3

Kestävän kehityksen strategia poikkeaa tavanomaisesta strategian käsitteestä, sillä siinä ei määritellä päämäärää eikä toimenpideohjelmaa sen saavuttamiseksi, vaan asetetaan tärkeimmäksi tavoitteeksi lähestymistavan kestävyys. Kestävälle kehitykselle ei ole mahdollista asettaa päätepistettä, sillä kestävä kehitys ei ole niinkään päämäärä vaan prosessi. Tärkeää on sen varmistaminen, että erityisesti pitkän aikavälin kehitys todella on johdonmukaista ja kulkee määrätietoisesti kohti edellä (kohdissa 4.1 ja 4.2) mainittujen kriteereiden täyttämistä. Tämä on kestävän kehityksen todellinen haaste — eikä sitä voida saavuttaa pelkästään yksittäisten tavoitteiden tai politiikkojen avulla, vaikka suuntausten suuria muutoksia (esimerkiksi edistymistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa) täytyy voida mitata.

4.4

Kestävä kehitys edellyttää politiikalta suurta johdonmukaisuutta sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Kokonaisuus on yhdistelmä suuria ja pieniä askeleita, jotka yhdessä muodostavat prosessin kestävän kehityksen vastaisten kehityskulkujen torjumiseksi ja johtotavoitteita edistävien muutosten aikaansaamiseksi. Yksi vaikeimmista haasteista tässä lähestymistavassa on kehittää indikaattoreita, jotka heijastavat tapahtuvaa kehitystä oikealla tavalla.

4.5

EU:n kestävän kehityksen strategia keskittyy tällä hetkellä eräisiin kaikkein vakavimpiin kestävää kehitystä uhkaaviin kehityssuuntiin yhteiskunnissamme — ilmastonmuutokseen, liikenteeseen sekä kansanterveyteen ja luonnonvaroihin liittyviin kysymyksiin. Monet muut ongelmat, kuten köyhyyden poistaminen tai väestön ikääntyminen, on toistaiseksi jätetty myöhemmin käsiteltävien kysymysten listalle.

4.6

ETSK on aiemmissa kestävää kehitystä käsittelevissä lausunnoissaan kehottanut toimiin tietyillä politiikan aloilla. Näitä ovat uuteen, puhtaaseen teknologiaan suunnattujen yksityisten ja julkisten investointien tukeminen, pyrkimykset työn laadun parantamiseen, luonnonvarojen käytön hinnoittelu sekä strategiat, joilla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

4.7

Näitä aloja koskevat toimet, vaikka olisivat merkittäviäkin, eivät kuitenkaan yksin riitä kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseen. Kestävyyden tavoitteen ja kriteereiden on heijastuttava kaikissa toimissa. Eri aloja koskevat EU:n politiikat on johdonmukaistettava keskenään.

4.8

Voi olla aika harkita uudelleen kestävää kehitystä koskevaa EU:n lähestymistapaa ja sen muotoa. Kestävän kehityksen strategian tarkistuksen yhteydessä on syytä pohtia, mikä olisi paras tapa kestävän kehityksen kaltaisen kattavan periaatteen toteuttamiseen.

5.1

Talousarvion rakenteella ja yksityiskohtaisella sisällöllä on ratkaisevan tärkeä vaikutus EU:n kehityksen suuntaan. Budjetin rakenteen uudistaminen ja siihen liittyvät uudet prioriteettiotsakkeet ovat osoitus siitä, että kestävää kehitystä pidetään tärkeänä. ETSK toivoo, että tämä todella näkyy myös budjetin käytännön täytäntöönpanossa eikä merkitse vain samojen asioiden toistamista samalla tavoin uusien otsakkeiden alla.

5.2

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kasvu ja työllisyys on asetettava etusijalle pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin tavoitteet vuoteen 2010 mennessä. Kasvu on ymmärrettävä taloudelliseksi kasvuksi, jossa otetaan huomioon sosiaalisen osallisuuden sekä terveyden ja ympäristön suojelun keskeisten eurooppalaisten arvojen kunnioittaminen. Kilpailukyky ja taloudellinen kasvu eivät ole lopullisia päämääriä sinänsä, vaan välineitä sosiaalisten ja ympäristöä koskevien tavoitteiden edistämiseksi. Ongelmana on kuitenkin, että EU:n jatkuvasti hidastuva kasvu ja kilpailukyvyn heikkeneminen muihin tärkeisiin talousalueisiin verrattuna voi vaarantaa sekä eurooppalaisen sosiaalimallin että eurooppalaiset ympäristöarvot.

5.3

Budjettipäätöksissä tulisi ottaa huomioon, että myös sosiaalinen ja ympäristöä koskeva kehitys edistävät osaltaan taloudellista kasvua.

5.4

EU:n saavutukset kestävän kehityksen alalla eivät ole yhtenäiset. Jäsenvaltioiden tilanne on hyvin erilainen. Eräät niistä ovat pystyneet yhdistämään onnistuneesti suhteellisen vahvan taloudellisen kasvun ja korkeatasoisen sosiaaliturvan ja ympäristön suojelun. Vaikuttaa siltä, että eri alojen kehityksen välillä on ollut positiivista vuorovaikutusta. Toiset jäsenvaltiot sen sijaan näyttävät taistelevan aivan päinvastaisen tilanteen kanssa: niissä hidas kasvu yhdistyy vaikeuksiin käsitellä sosiaalisia ongelmia, ja ne ovat jääneet jälkeen myös ympäristöalan kehityksessä. Uusissa jäsenvaltioissa tilanne on erilainen kuin vanhoissa. Niille on ominaista kasvu, ja ongelmallisesta lähtökohdasta huolimatta muissa ”pilareissa” on tapahtunut selkeää edistystä.

5.5

Laajentuminen on ollut tärkein muutostekijä EU:ssa viime vuosina, ja todennäköisesti näin on myös vuosia 2007–2013 koskevien rahoitusnäkymien aikana. Tämä vaikuttaa luonnollisestikin merkittävällä tavalla talousarvioon ja erityisesti koheesiotavoitteeseen suunnattuihin varoihin. ETSK on käsitellyt laajentumiseen, koheesioon ja rahoitukseen liittyviä kysymyksiä muissa yhteyksissä. Kestävän kehityksen osalta on selvää, että EU:hun liittyminen merkitsee suurta haastetta kansallisten politiikkojen kehittämisessä kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaan, ja haasteellista on myös osallistuminen EU:n toimiin kokonaisuudessaan. Liittymisen jälkeen yhteisön säännöstö ohjaa uusien jäsenvaltioiden ympäristö-, terveys-, sosiaali- ja muiden alojen kehitystä kestävään suuntaan, sikäli kuin kestävää kehitystä (jota ei yhteisön säännöstössä nimenomaisesti mainita) edistetään yhteisön säännöstöllä. Kestävän kehityksen alalla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Sekä aineellista että osaamiseen liittyvää tukea koskevat järjestelmät voivat — ja niiden pitäisi — auttaa kehittämään yhteiskuntia kestävään suuntaan.

5.6

Kestävän kehityksen strategian painopistealueita ja muita alueita, joilla on havaittu kestävälle kehitykselle haitallisia kehityskulkuja — joihin viitataan kohdissa 4.4 ja 4.5 — on kohdeltava prioriteetteina myös budjettipolitiikassa.

5.7

Budjettiotsakkeet sinällään eivät yleensä ole ”kestäviä” tai ”kestävyyden vastaisia”. Vaikutukset kestävään kehitykseen riippuvat rahoitettavien ohjelmien, tavoitteiden ja hankkeita koskevien kriteerien yksityiskohtaisesta suunnittelusta.

5.8

Vaikutustenarviointi on avainväline sen varmistamiseksi, että toimintatavat ovat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia. Tämän myöntävät kaikki sidosryhmät, myös komissio. Silti kehitys kohti kaikkien tärkeiden ehdotusten järjestelmällistä, riippumatonta ja asiantuntevaa vaikutustenarviointia on ollut hidasta. Komitea katsoo, että uusien rahoitusnäkymien valmistelu ja täytäntöönpano tarjoavat mahdollisuuden tehdä vaikutustenarvioinnista vihdoin järjestelmällinen käytäntö.

5.9

Vaikutustenarviointi on suoritettava jokaisesta budjettiin sisältyvästä ohjelmasta ja sen tavoitteista. Tässä yhteydessä tulisi lopettaa erityisesti tuet, jotka suuntautuvat kestävän kehityksen strategiassa ja esim. ETSK:n lausunnoissa mainittuihin, kestävän kehityksen kannalta haitallisiin toimiin. Myös Lissabonin strategiassa tulisi ottaa käyttöön vaikutustenarviointeja, joissa tarkastellaan vaikutuksia kestävään kehitykseen pitkällä aikavälillä, kuten ETSK aiemmin on suosittanut.

5.10

Eri budjettiotsakkeista ja ohjelmista rahoitettavien hankkeiden valintakriteereiden tulee olla selkeät ja läpinäkyvät. Niihin tulee sisältyä kestävyyttä koskevia kriteereitä, kuten hankkeen vaikutus ympäristöön, terveyteen, työpaikkojen luomiseen tai menettämiseen sekä EU:n kilpailukykyyn.

5.11

Erityistä huomiota tulee kiinnittää rakennerahastojen ja koheesiorahaston varojen käyttöön sekä maatalousmenoihin ja TEN-ohjelmiin. Näillä EU:n toiminnan aloilla, jotka muodostavat selkeästi suurimman osan EU:n menoista, valinnat on suunnattava järjestelmällisesti sellaisiin ratkaisuihin, jotka mahdollisimman hyvin täyttävät kestävyyden vaatimukset.

5.12

Näillä aloilla on seurattava entistä paremmin tuloksia ja käytettyjen varojen vaikutuksia. Ei riitä, että seurataan sitä, kuinka paljon rahaa on käytetty, ja valvotaan, ettei hallinnollisia sääntöjä ole rikottu. Jotta toimia voitaisiin kehittää oikeaan suuntaan, on tutkittava tarkoin toimien vaikutuksia kestävän kehityksen kriteerien kannalta.

5.13

Pelkkä ehdotettujen toimien vaikutusten arviointi ei kuitenkaan aina anna koko kuvaa päätösten perusteista. Joissain tapauksissa on tutkittava myös toimimatta jättämisen vaikutuksia ja tuloksia verrattava toimien vaikutuksiin.

6.1.1

ETSK kannattaa kasvua ja työllisyyttä edistävää kilpailukykyä koskevia komission ehdottamia päätavoitteita, jotka ovat yritysten kilpailukyvyn edistäminen täysin yhdentyneillä markkinoilla, tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen vahvistaminen Euroopassa, Euroopan yhteenliittäminen EU:n verkkojen avulla, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen sekä sosiaalipoliittinen toimintasuunnitelma ja Euroopan yhteiskunnan auttaminen muutoksen ennakoinnissa ja hallinnassa.

6.1.2

Tässä yhteydessä ETSK haluaa erityisesti korostaa tiedon, tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen sekä uuden teknologian merkitystä. Painottamalla näitä osa-alueita ja suuntaamalla niihin asianmukaiset voimavarat EU:lla on ainutlaatuinen mahdollisuus kohentaa tuottavuutta, kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä muualta maailmasta tulevaan kovaan kilpailuun vastaamiseksi. Samalla se voi myös keventää ympäristöön ja luonnonvaroihin kohdistuvia paineita ottamalla käyttöön ihmisten tarpeisiin vastaavia, entistä ekotehokkaampia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla varmistetaan terveyden suojelu ja turvallisuus.

6.1.3

Kuten ETSK:n ja komission 14.–15. huhtikuuta 2005 järjestämässä EU:n kestävää kehitystä käsitelleessä sidosryhmien foorumissa äskettäin korostettiin, Euroopan unionin ensisijaiseksi tavoitteeksi asetettu kestävä kehitys edellyttää taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöalan kehityksen kaikki kolme pilaria kattavia järjestelmällisiä ja pitkäjänteisiä tutkimus- ja kehittämistoimia. Joukko yliopistoja ja tiedelaitoksia on muodostanut EU:ssa verkostoja kestävän kehityksen koordinoitua tutkimusta varten. Rahoitusnäkymät tarjoavat arvokkaan tilaisuuden näiden ja muiden aloitteiden tukemiseen.

6.1.4

Kiihtyvä maailmanlaajuinen kilpailu mineraaleista ja öljystä — vain kaksi esimerkkiä mainitaksemme — sekä sen vaikutukset hintoihin osoittavat, että on tarpeen kehittää uusia materiaaleja ja tuotantomenetelmiä ja yleisesti ottaen entistä tehokkaampia resursseja säästäviä teknologioita.

6.1.4.1

Tästä syystä ETSK toistaa kannattavansa komission ehdotuksia, jotka koskevat eurooppalaista tutkimusaluetta, rahoituksen kaksinkertaistamista seitsemättä puiteohjelmaa varten sekä ympäristöteknologian toimintasuunnitelman käynnistämistä. Seitsemättä puiteohjelmaa ja erityisohjelmia koskeviin tuleviin lausuntoihinsa ETSK tulee sisällyttämään myös kestävää kehitystä koskevan näkökohdan.

6.1.5

Rahoitusnäkymien tässä osassa, joka kattaa tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovaation lisäksi myös TEN-verkot, on erityisesti painotettava energiaa ja liikennettä. Tuki uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän teknologian kehittämiseen ja markkinoille tuontiin, energiatehokkuus ja puhdasta energiaa koskevat ratkaisut on asetettava tärkeysjärjestyksessä etusijalle. TEN-T -hankkeet, jotka ainoastaan lisäävät liikenteen määrää, eivät ole kestävän kehityksen periaatteen mukaisia.

6.1.6

ETSK on useissa lausunnoissaan korostanut, että erityisesti liikenteen ja energian aloilla tarvitaan lisäponnistuksia kehityksen suuntaamiseksi kohti kestävän kehityksen tavoitteita. Komitea on myös ehdottanut tämänsuuntaisia poliittisia suuntaviivoja. Rahoitusnäkymiä koskevasta tiedonannosta ei käy selvästi ilmi, aiotaanko tähän tarkoitukseen ohjata riittävästi resursseja.

6.1.7

Valmistettaessa EU:ta maailmanlaajuisille markkinoille, joilla kilpailu on kovaa, rahoitusnäkymissä on sovitettava yhteen kaksi toisilleen täysin vastakkaista haastetta: yhtäältä useimmissa EU-maissa vallitseva korkea työttömyys ja toisaalta se, että — jo lähitulevaisuudessa — työmarkkinoilla tarvitaan entistä enemmän työntekijöitä. Komitea on jo antanut asiaa koskevia suosituksia äskettäin laatimissaan lausunnoissa aiheista ”ETSK:n työllisyyspoliittinen rooli EU:n laajentumisen jälkeen Lissabonin prosessin näkökulmasta”, ”Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky” ja ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen”.

6.1.8

ETSK pitäisi erityisen tervetulleena uutta lähestymistapaa elinikäiseen oppimiseen, sillä se on keino sekä kohentaa työllisyyttä että parantaa ihmisten tietämystä kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä. Elinikäinen oppiminen vaikuttaa yhdeltä puuttuvalta avaintekijältä pyrittäessä toteuttamaan Lissabonin strategiaa. Vakava sitoutuminen kestävään kehitykseen edellyttää tällä alalla yhteistyötä työmarkkinaosapuolten välillä sekä lisärahoitusta jäsenvaltioilta.

6.2.1

Koheesio on ollut välttämätön edellytys integraatioprosessin syventämiselle. ETSK antaa tunnustusta komission pyrkimykselle kohdistaa koheesiotoimia entistä paremmin kestävän kehityksen mukaisiin tavoitteisiin.

6.2.2

Koheesiopolitiikan tavoitteena tulee olla taloudellisen suorituskyvyn parantaminen sekä uusien ja parempien työpaikkojen luominen aktivoimalla käyttämättömiä resursseja. EU:n varoja ei pidä käyttää elinkelvottomien yritysten tukemiseen tavalla, joka vääristää kilpailua tai johtaa ainoastaan työpaikkojen siirtymiseen paikasta toiseen EU:n sisällä. Toimet tulisi keskittää ensisijaisesti uusien, kestävien työpaikkojen tukemiseen, kilpailukyvyn kohentamiseen, inhimilliseen ja fyysiseen pääomaan, sisämarkkinoiden lujittamiseen sekä työvoiman liikkuvuuden parantamiseen.

6.2.3

Tulee tukea resurssien keskittämistä kehityksestä jälkeen jääneille alueille (tavoite 1) sekä resurssien sovittamista paremmin EU:n yleisiin, kestävää kehitystä koskevan strategian tavoitteisiin. On myös painotettava entistä enemmän rajatylittävää yhteistyötä sisämarkkinoiden yhdentymisen syventämiseksi.

6.2.4

Alueet, joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU:n keskiarvosta laajentumisesta johtuvan tilastovaikutuksen vuoksi, tarvitsevat siirtymäajan. Tukia on kuitenkin vähennettävä asteittain.

6.2.5

Myös tässä tarvitaan selkeiden laadullisten arviointien suorittamista. ”Brysselistä” saatavilla olevan rahoituksen vuoksi suunnitteluun on käytetty paljon resursseja, jotka olisi voitu käyttää paljon tehokkaamminkin. Aluesuunnittelu ei myöskään aina ole luonut uusia työpaikkoja EU:hun.

6.2.6

Alue- ja paikallistason on omaksuttava entistä enemmän vastuuta kestävää kehitystä edistävistä konkreettisista toimista. ETSK suosittaa, että koheesiohankkeet arvioidaan paitsi taloudellisen kasvun ja työllisyyden kannalta myös ottaen huomioon niiden vaikutus kyseisen alueen pitkän aikavälin kestävään kehitykseen.

6.3.1

Lausunnossaan ”YMP:n tulevaisuus” (2) komitea on kuvannut ja kommentoinut yksityiskohtaisesti EU:n maatalouspoliittisia uudistuksia ja viitannut Euroopan kestävän maatalouden vaikeaan tilanteeseen markkinoiden globaalistuessa. Lausunnossaan komitea toteaa, että aina ennen uudistuksia on esitetty kriittisiä huomautuksia ja käyty keskustelua maatalousmenojen yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta sekä ekologisista vaikutuksista. Keskustelu on jatkunut Luxemburgissa sovitusta uudistuksesta huolimatta.

6.3.2

Tämän vuoksi komissio on laatinut yhä uusia ehdotuksia maatalousmenojen suuntaamiseksi ”kestävyyden lisäämiseen”. Esimerkiksi entinen maatalouskomissaari Franz Fischler ehdotti ensin ylärajan määrittämistä tukimaksuille ja myöhemmin alenevien tukien käyttöönottoa tukien jaon ”oikeudenmukaistamiseksi”. Lisäksi komission jäsenet Franz Fischler ja Ray McSharry keskustelivat jo aikanaan useaan kertaan järjestelmästä, jossa suora tuki määräytyisi sitovasti voimassa olevaa lainsäädäntöä tiukempien ympäristövaatimusten noudattamisen mukaan, jotta rahansiirtoja pystyttäisiin motivoimaan myös ekologisin perustein. Ehdotukset eivät kuitenkaan saaneet enemmistön tukea neuvostossa.

6.3.3

Maatalouspolitiikan uudistuksessa, josta päätettiin kesällä 2003, jäsenvaltioille annetaan periaatteessa kaksi mahdollisuutta ottaa käyttöön tilakohtainen tuki uudenlaisten suorien tukien maksamista varten: joko sellainen tilatuki, jonka suuruus määräytyy tilan tähän asti saaman vanhan tuen mukaan, tai tilatuki, jossa tilan pinta-alaa käytetään laskentaperusteena tai se otetaan ainakin huomioon tukea määritettäessä (ns. alueellistaminen).

6.3.4

Missään suunnitellussa ratkaisumallissa tukien maksua ei tälläkään kertaa velvoiteta kytkemään työpaikkojen säilyttämiseen tai luomiseen. Kestävän kehityksen kannalta tarkasteltuna tämän tosiseikan pitäisi käynnistää uutta yhteiskunnallista keskustelua, samoin kuin kysymyksen tukiin liittyvistä ympäristönäkökohdista.

6.3.5

Näin siksi, että niin kutsutut ”täydentävät ehdot”(”Cross Compliance Standards”), jotka maatilojen on täytettävä, eivät juurikaan edellytä enempää kuin nykyisten lakien noudattamista, mikä eräissä jäsenvaltioissa on jo johtanut vakaviin kiistoihin pantaessa uudistusta täytäntöön jäsenvaltiotasolla.

6.3.6

ETSK:n mielestä on selvää, että julkisten tulonsiirtojen on aina oltava sidoksissa yleiseen etuun. Tuilla on oltava perusteet, oikeutus ja yhteiskunnallinen hyväksyntä. YMP:n sekä Göteborgin ja Lissabonin strategioiden kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden (työpaikkojen luominen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen, ympäristönsuojelu) välillä tulisi olla selkeästi ymmärrettävä yhteys, mutta sellaista ei ainakaan vielä yhteiskunnan suuren enemmistön kannalta ole nähtävissä. Tämän pitäisi synnyttää lisäkeskustelua tukien yleisestä tarkoituksesta ja viljelijöiden roolista tavoitteiden saavuttamisessa. Unionin viljelijöiden ja karjankasvattajien enemmistön mielipiteen vastaisesti toteutettu YMP:n välitarkistus olisi suunnattava uudelleen siten, että Euroopassa tuettaisiin kestävää perheviljelyä, joka toimisi maatalouden sosiaalisen oikeutuksen lähtökohtana.

6.3.7

YMP:n ensimmäisestä pilarista maatalousyrittäjille maksettavat suorat tuet ovat monille maanviljelijöille epäilemättä ratkaisevan tärkeitä. Tuotantomääristä irrotetuilla suorilla tuilla ei kuitenkaan pyritä ohjaamaan tuotantoa kestävään suuntaan. Ne ovat pikemminkin tulojenvarmistuspolitiikkaa, josta kaiken lisäksi kaikki maanviljelijät eivät hyödy tasa-arvoisesti.

6.3.8

Toisessa pilarissa, maaseudun kehittämispolitiikassa, rahaa annetaan ainoastaan yhteisöohjelmissa selkeästi määriteltyjä ”vastasuoritteita” vastaan. Esimerkkeinä voidaan mainita mm. maatalouden ympäristöohjelmat, luonnonmukaisen maataloustuotannon tukeminen, maatalousyritysten monimuotoistaminen (esim. pidemmälle viety raakatuotteiden jalostus ja kauppa) sekä maaseudun pienyritykset ja mikroyritykset.

6.3.9

Tässä yhteydessä merkittävä on uuden maatalouskomissaarin Mariann Fischer Boelin Berliinin ”vihreän viikon” avajaisissa 20. tammikuuta 2005 esittämä vaatimus siitä, että ”maaseudun kehittämisestä on tehtävä keskeinen osa Lissabonin strategiaa”. Mielenkiintoisia ovat niin ikään muut maatalouskomissaarin kabinetin esittämät lausumat, joiden mukaan kabinetissa ei odoteta, että ensimmäiseen pilariin liittyen luotaisiin suuressa määrin työpaikkoja, mutta maaseudun kehittämispolitiikassa sen sijaan nähdään mahdollisuuksia. ETSK pitäisi erittäin tervetulleena, että komissio mahdollisimman pikaisesti pohjustaisi tutkimuksin molempien maatalouspolitiikan pilareiden odotettavissa olevia vaikutuksia työllisyyteen, ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin.

6.3.10

Parhaillaan käsiteltävänä olevassa, maaseudun kehittämistä koskevassa uudessa asetusehdotuksessa maaseudun kehittämistoimiin on määrä sisällyttää uusia tehtäviä (esim. Natura 2000 -alueiden rahoittaminen, vesipuitedirektiivin täytäntöönpano). Maaseudun kehittämisestä tulee näin yhä tärkeämpi poliittinen ohjauskeino, jolla kehitystä ohjataan kohti kestävän kehityksen tavoitteita, mitä ETSK pitää myönteisenä.

6.3.11

Komission suunnitelman mukaan vuosina 2007–2013 maaseudun kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen on kuitenkin vain määrä säilyä nykyisellä tasollaan. ETSK:n mielestä tämä merkitsee sitä, että jo EU:n rahoitusnäkymissä maaseudun kehittämispolitiikan rahoitus on sille asetettuihin tehtäviin nähden riittämätön.

6.3.12

Kun otetaan huomioon, että maaseudun kehittämistä koskevat toimet ovat kestävän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeitä, ETSK pitää neuvostossa parhaillaan käytävää, kuuden nettomaksajan käynnistämää keskustelua kyseisen budjettikohdan mahdollisista huomattavista leikkauksista täysin käsittämättömänä.

6.4.1

Jotta eurooppalaisia varten voitaisiin luoda todellinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, EU-tason toiminta on välttämätöntä sekä tehokkuuden varmistamiseksi että taloudellisen taakan jakamiseksi. Maahanmuuttajien onnistunut kotouttaminen on sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvä kysymys että taloudellisen tehokkuuden edellytys. ETSK kannattaa Euroopan rajavalvontaviraston perustamista, yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä toimia, jotka liittyvät EU:n jäsenvaltioissa laillisesti oleskeleviin tai niihin hiljattain saapuneisiin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiin sekä laittoman maahanmuuton ehkäisemiseen ja laittomien maahanmuuttajien palauttamiseen.

6.4.2

Rikollisuuden ja terrorismin ehkäiseminen ja torjuminen on jatkossakin keskeinen haaste unionille. Riittävät resurssit turvallisuustarpeisiin vastaamiseksi ovat edellytys yhteiskuntiemme hallinnolliselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle kestävyydelle.

6.4.3

Jokapäiväisen elämän turvallisuus, mukaan luettuna päivittäiset tarpeet, on eurooppalaisille hyvin tärkeää. Kansalaiset odottavat unionilta korkeatasoista suojelua luonnonkatastrofeja, ympäristö- ja terveysvaaroja ja muita suuren luokan onnettomuuksia vastaan. Ympäristöön tai elintarvikkeisiin joutuvien haitallisten aineiden terveysvaarat sekä erityisesti energian ja liikenteen turvallisuusstandardit edellyttävät jatkuvaa unionin tason valvontaa ja toimia.

6.4.4

On varmistettava yleishyödyllisten peruspalvelujen asianmukainen tarjonta esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen, energiahuollon, liikenteen ja viestinnän aloilla. Tarjonnan fyysinen turvallisuus on eräissä näistä tapauksista, esimerkiksi energian ja liikenteen aloilla, tärkeä näkökohta kehitettäessä sisämarkkinoita sekä kahden- ja monenvälisiä kauppa- ja muita suhteita.

6.4.5

Kestävä kehitys on alkanut käydä välttämättömäksi yksittäisten kansalaisten ja kansalaisryhmien valveutuneisuuden, asenteiden ja toiminnan ansiosta, eikä näitä tekijöitä voi enää koskaan korvata pelkästään järjestelmien, organisaatioiden ja instituutioiden ”ylhäältä käsin” päättämillä toimilla. Eurooppa voi olla ylpeä hyvin organisoiduista ja toimivista yhteiskunnistaan, hyvin koulutetuista ja aktiivisesti osallistuvista kansalaisistaan sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kehittyneestä rakenteesta. Tämä on ehkä paras mahdollinen kulttuurinen kasvualusta kestävän kehityksen jatkumiselle.

6.4.6

Laajentuminen on edelleen lisännyt kulttuurien moninaisuutta EU:ssa. Tämä voi rikastuttaa kaikkien elämää, mutta tarvitaan myös tahtoa molemminpuolisen ymmärtämyksen lisäämiseksi. On tuettava myös tietojen ja kokemusten jakamista taloudellisesta, poliittisesta ja arkipäivän elämästä sekä siitä, kuinka edetä kohti kestävää kehitystä. Hyötyjinä eivät olisi vain uudet jäsenvaltiot, vaan koko Eurooppa ja sen kansalaiset.

6.5.1

YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa EU profiloitui dynaamiseksi ja tulosorientoituneeksi toimijaksi. EU:n uudet aloitteet, kuten vesi- ja energiapoliittiset aloitteet (vapaaehtoisten kumppanuudet), saivat paljon kannatusta.

6.5.2

YK:n tasolla Johannesburgin 52-sivuisen toimintaohjelman täytäntöönpano edistyy. Prosessi on kuitenkin hidas, ja osallistuvilla mailla on huomattavia vaikeuksia täyttää lupauksensa ja pysyä suunnitelmissaan.

6.5.3

EU:n on toimittava sitoumustensa ja huippukokouksessa omaksumansa edelläkävijän roolin mukaisesti. Tämän on heijastuttava rahoitusnäkymissä kaavaillussa määrärahojen jaossa.

6.5.4

EU:n on erityisesti lisättävä pyrkimyksiään vähiten kehittyneiden maiden auttamiseksi. Toimet tulisi keskittää perustarpeisiin, kuten vesi- ja energiahuoltoon, terveydenhuoltoon, turvallisiin elintarvikkeisiin, peruskoulutukseen ja ammattikoulutukseen sekä maatalouden kehittämiseen.

6.5.5

Yksittäiset EU-maat ovat kehittäneet kunnianhimoisia tukiohjelmia vähiten kehittyneiden maiden hyväksi, erityisesti Afrikan maissa. EU-tason ja jäsenvaltioiden välistä koordinaatiota on parannettava näiden kehitysohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Cotonoun nimeä kantava erityisohjelma on osoittautunut arvokkaaksi välineeksi pyrittäessä lisäämään myös työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumista AKT- (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen) maissa.

6.5.6

Kestävä kehitys on jossain määrin sisällytetty näihin kehitysohjelmiin. Sille on annettava keskeinen sija Johannesburgissa hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti.

6.5.7

Toimien koordinoinnin parantamiseksi ja kestävän kehityksen ulottuvuuksien vahvistamiseksi ETSK suosittaa, että EU käynnistäisi kehitysyhteistyön erityisaloja, kuten vesi- ja energiahuoltoa, turvallisia elintarvikkeita ja terveydenhuoltoa koskevia lisäaloitteita, jotka toteutettaisiin ensisijaisesti muodostamalla ”vapaaehtoisten kumppanuuksia”.

7.1

Budjetin rakenteen uudistaminen ja siihen liittyvät uudet prioriteettiotsakkeet ovat osoitus siitä, että kestävää kehitystä pidetään tärkeänä. ETSK toivoo, että tämä todella näkyy myös budjetin käytännön täytäntöönpanossa eikä merkitse vain samojen asioiden toistamista samalla tavoin uusien otsakkeiden alla. Komitea korostaa, että unionin varainkäyttöä on tarkistettava vastaamaan paremmin unionin painopistealoja riippumatta siitä, mitä omien varojen tasosta lopulta päätetään.

7.2

On ratkaisevan tärkeää, että uudet rahoitusnäkymät, jotka muodostavat kehykset EU:n budjeteille vuosina 2007–2013, heijastavat selkeästi unionin prioriteetteja ja erityisesti Lissabonissa asetettuja tavoitteita ja kestävää kehitystä. Varojen käyttöä on tästä syystä tarkistettava perusteellisesti. Elleivät rahoitusnäkymät, jotka ovat varsin pitkäaikaisia, ohjaa EU:n kehitystä oikeaan suuntaan, on vähän toivoa siitä, että mitkään muutkaan politiikat tai myöhemmät rahoitusta koskevat muutokset onnistuisivat niin tekemään.

7.3

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kasvu ja työllisyys on asetettava etusijalle pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin tavoitteet vuoteen 2010 mennessä. Kasvu on ymmärrettävä taloudelliseksi kasvuksi, jossa otetaan huomioon sosiaalisen osallisuuden sekä terveyden ja ympäristön suojelun keskeisten eurooppalaisten arvojen kunnioittaminen. Kilpailukyky ja taloudellinen kasvu eivät ole lopullisia päämääriä sinänsä, vaan välineitä sosiaalisten ja ympäristöä koskevien tavoitteiden edistämiseksi. Ongelmana on kuitenkin, että EU:n jatkuvasti hidastuva kasvu ja kilpailukyvyn heikkeneminen muihin tärkeisiin talousalueisiin verrattuna voi vaarantaa sekä eurooppalaisen sosiaalimallin että eurooppalaiset ympäristöarvot.

7.4

Kestävän kehityksen strategian painopistealueita ja muita alueita, joilla on havaittu kestävälle kehitykselle haitallisia kehityskulkuja — ilmastonmuutos, liikenne, kansanterveys, luonnonvarat, köyhyyden poistaminen, väestön ikääntyminen sekä riippuvuus fossiilisista polttoaineista — on kohdeltava prioriteetteina myös budjettipolitiikassa.

7.5

Budjettiotsakkeet sinällään eivät yleensä ole ”kestäviä” tai ”kestävyyden vastaisia”. Vaikutukset kestävään kehitykseen riippuvat rahoitettavien ohjelmien, tavoitteiden ja hankkeita koskevien kriteerien yksityiskohtaisesta suunnittelusta.

7.6

Vaikutustenarviointi on avainväline sen varmistamiseksi, että toimintatavat ovat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia. Vaikutustenarviointi on suoritettava jokaisesta budjettiin sisältyvästä ohjelmasta ja sen tavoitteista. Tässä yhteydessä tulisi lopettaa erityisesti tuet, jotka suuntautuvat kestävän kehityksen kannalta haitallisiin toimiin.

7.7

Eri budjettiotsakkeista ja ohjelmista rahoitettavien hankkeiden valintakriteereiden tulee olla selkeät ja läpinäkyvät. Niihin tulee sisältyä kestävyyttä koskevia kriteereitä, kuten hankkeen vaikutus ympäristöön, terveyteen, työpaikkojen luomiseen tai menettämiseen sekä EU:n kilpailukykyyn.

7.8

Erityistä huomiota tulee kiinnittää rakennerahastojen ja koheesiorahaston varojen käyttöön sekä maatalousmenoihin ja TEN-ohjelmiin. Näillä EU:n toiminnan aloilla, jotka muodostavat selkeästi suurimman osan EU:n menoista, valinnat on suunnattava järjestelmällisesti sellaisiin ratkaisuihin, jotka mahdollisimman hyvin täyttävät kestävyyden vaatimukset.

7.9

ETSK haluaa erityisesti korostaa tiedon, tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen sekä uuden teknologian merkitystä. Painottamalla näitä osa-alueita ja suuntaamalla niihin asianmukaiset voimavarat EU:lla on ainutlaatuinen mahdollisuus kohentaa tuottavuutta, kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä muualta maailmasta tulevaan kovaan kilpailuun vastaamiseksi. Samalla se voi myös keventää ympäristöön ja luonnonvaroihin kohdistuvia paineita ottamalla käyttöön ihmisten tarpeisiin vastaavia, entistä ekotehokkaampia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla varmistetaan terveyden suojelu ja turvallisuus.