Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden mainonta ja niiden hyväksi tapahtuva sponsorointi – Direktiivi 2003/33

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/33 3, 4 ja 8 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden mainonta ja niiden hyväksi tapahtuva sponsorointi – Direktiivi 2003/33

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/33 3 artiklan 1 kohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi tarkoitetut toimenpiteet – Oikeudellinen perusta – EY 95 artikla

(EY 95 ja EY 152 artikla)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden mainonta ja niiden hyväksi tapahtuva sponsorointi – Direktiivi 2003/33

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/33 3 ja 4 artikla)

Tiivistelmä

1. Tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2003/33 3 ja 4 artiklassa säädetty kielto, joka koskee tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia painetuissa tiedotusvälineissä, tietoyhteiskunnan palveluissa ja radio-ohjelmissa, voitiin antaa EY 95 artiklan perusteella.

Direktiivin 2003/33 antamishetkellä lehtien ja muiden painettujen tiedotusvälineiden osalta oli jo nimittäin tupakkamainontaa koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen välillä eroja, jotka olivat omiaan estämään tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Sama toteamus on esitettävä radiolähetyksissä ja tietoyhteiskunnan palveluissa harjoitettavasta tupakkamainonnasta ja tupakkayritysten harjoittamasta, radiolähetysten avulla tapahtuvasta sponsoroinnista. Useat jäsenvaltiot olivat jo antaneet tai valmistelivat lainsäädäntöä näillä aloilla. Kun otetaan lisäksi huomioon yleisön yhä kasvava tietoisuus tupakkatuotteiden kulutukseen liittyvistä terveyshaitoista, oli todennäköistä, että kaupan tai palvelujen vapaan tarjonnan uusia esteitä tulisi ilmenemään sen seurauksena, että annetaan tätä kehitystä heijastavia uusia säännöksiä, joilla pyritään vähentämään tehokkaammin näiden tuotteiden kulutusta.

Direktiivin 2003/33 3 ja 4 artiklan tavoitteena on lisäksi tosiasiallisesti sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetyllä kiellolla, joka koskee tupakkatuotteiden mainontaa lehdissä ja muissa painetuissa tiedotusvälineissä, pyritään nimittäin estämään se, että lehtien liikkumista yhteisön sisällä rajoitettaisiin jonkin jäsenvaltion kansallisella lainsäädännöllä. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdalla ja 4 artiklan 1 kohdalla, joissa kielletään tupakkatuotteiden mainonta tietoyhteiskunnan palveluissa ja radio-ohjelmissa, pyritään puolestaan edistämään radio-ohjelmien vapaata lähettämistä sekä tietoyhteiskunnan palveluihin kuuluvien viestien vapaata liikkuvuutta. Samoin on todettava, että kun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa kielletään radio-ohjelmien sponsorointi yrityksiltä, joiden pääasiallisena toimintana on tupakkatuotteiden valmistus tai myynti, kyseisellä kohdalla pyritään estämään se, että jäsenvaltioiden kansallisilla lainsäädännöillä estettäisiin palvelujen vapaata liikkuvuutta. Kyseisen direktiivin tavoite, joka on sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen, ilmaistaan sitä paitsi direktiivin 8 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa kieltää tai rajoittaa tämän direktiivin mukaisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta.

Lopuksi direktiivin 3 ja 4 artiklassa asetettu kielto koskee vain tiettyjä mainonnan ja sponsoroinnin muotoja, eikä se ole kaiken kattava kielto.

(ks. 55, 61, 65, 71, 73–78, 87 ja 88 kohta)

2. Tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2003/33 3 artiklan 1 kohdassa käytetty ilmaisu ”painetut julkaisut” kattaa vain sanoma-, aikakaus- ja kuvalehtien kaltaiset julkaisut ilman, että muuntyyppiset julkaisut kuuluisivat kyseisessä säännöksessä säädetyn mainontaa koskevan kiellon soveltamisalaan. Tätä tulkintaa tukee direktiivin neljäs perustelukappale, jonka mukaan erilaisten julkaisujen, kuten aikakaus- ja sanomalehtien, sisämarkkinoilla leviämiseen kohdistuu se huomattava vaara, että niiden vapaa liikkuvuus kohtaa esteitä jäsenvaltioiden niiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten vuoksi, joissa kielletään tupakan mainonta kyseisissä tiedotusvälineissä tai säännellään sitä. Tässä samassa perustelukappaleessa todetaan, että tällaisten tiedotusvälineiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla on tarpeen rajoittaa tupakan mainonta niihin aikakauslehtiin, joita ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle.

(ks. 84–86 kohta)

3. Jos ne edellytykset, jotka koskevat EY 95 artiklan käyttöä oikeudellisena perustana, täyttyvät, yhteisön lainsäätäjä voi käyttää kyseistä oikeudellista perustaa siitä huolimatta, että kansanterveyden suojelu on ratkaiseva tehtävien valintojen kannalta.

EY 95 artiklan 3 kohdassa nimittäin edellytetään nimenomaisesti, että yhdenmukaistamisessa taataan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. EY 152 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lisäksi määrätään, että kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu.

Vaikka on totta, että EY 152 artiklan 4 kohdan c alakohdassa suljetaan pois jäsenvaltioiden sellaisten lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen, joiden tavoitteena on ihmisten terveyden suojelu ja parantaminen, tämä määräys ei kuitenkaan lopuksi merkitse sitä, ettei perustamissopimuksen muiden määräysten perusteella toteutetuilla yhdenmukaistamistoimenpiteillä voisi olla vaikutusta ihmisten terveyden suojeluun.

(ks. 92–95 kohta)

4. Tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2003/33 3 ja 4 artiklalla ei loukata suhteellisuusperiaatetta, koska näiden artiklojen voidaan katsoa soveltuvan niillä tavoitellun päämäärän, eli tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevan jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistamisen, saavuttamiseen. Kun otetaan huomioon yhteisön lainsäätäjän velvollisuus taata ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu, näillä artikloilla ei myöskään ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Ensinnäkin mainitun direktiivin 3 artiklassa säädetty painetuissa tiedotusvälineissä harjoitettavan tupakkatuotteiden mainonnan kielto ei nimittäin koske julkaisuja, jotka on tarkoitettu tupakka-alan ammattilaisille, tai julkaisuja, jotka on julkaistu kolmansissa maissa ja joita ei ole ensisijaisesti suunnattu yhteisön markkinoille. Lisäksi on todettava, että ei ollut mahdollista, että yhteisön lainsäätäjä olisi ottanut vähemmän rajoittavana toimenpiteenä käyttöön mainoskiellon, jonka piiriin eivät kuuluisi paikallisille tai alueellisille markkinoille tarkoitetut julkaisut, sillä tällainen poikkeus olisi tehnyt tupakkatuotteiden mainoskiellon soveltamisalasta epämääräisen ja sattumanvaraisen, mikä olisi estänyt sen, että direktiivillä saavutetaan sen tavoite.

Toiseksi direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa, joka koskee tupakkatuotteiden mainontaa tietoyhteiskunnan palveluissa ja radiolähetyksissä, ei toiseksi voida pitää suhteettomana, ja se voidaan sitä paitsi perustella tarpeella estää se, että tiedotusvälineiden lähentymisen takia kierrettäisiin painettuihin tiedotusvälineisiin sovellettavaa kieltoa turvautumalla yhä enemmän näihin kahteen tiedotusvälineeseen.

Kolmanneksi, siltä osin kuin kyse on direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetystä radio-ohjelmien sponsorointikiellosta, ei kyseisen direktiivin perustelukappaleista ilmene, että kun yhteisön lainsäätäjä sisällytti tällaisen toimen soveltamisalaan myös muita kuin sellaisia toimintoja tai tapahtumia, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia, se olisi ylittänyt tällä alalla olevan harkintavaltansa rajat.

Direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädetyillä mainos- tai sponsorointikielloilla ei myöskään rikota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettua sananvapautta koskevaa perusoikeutta. Vaikka oletettaisiin, että kyseisten toimenpiteiden vaikutuksena on sananvapauden välillinen heikentyminen, journalistinen sananvapaus sellaisenaan pysyy koskemattomana, joten kiellot eivät vaikuta toimittajien toimitukselliseen työhön.

(ks. 146–152 ja 156–158 kohta)