Keskusvastapuolten elvytys ja kriisinratkaisu

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) 2121/23 keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä

ASETUKSEN TARKOITUS

• Asetuksessa vahvistetaan säännöt ja menettelyt, jotka koskevat keskusvastapuolten* elvytystä ja kriisinratkaisua.
• Sen tarkoituksena on varmistaa, että keskusvastapuolilla on käytössä helpottavia toimenpiteitä taloudellisista vaikeuksista elpymiseksi tai että ne voivat jatkaa tärkeimpiä tehtäviään, jos ne ovat lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa, kun muut toiminnot likvidoidaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.
• Yleisenä tavoitteena on säilyttää rahoitusvakaus ja minimoida veronmaksajille keskusvastapuolen kaatumisesta aiheutuvat kustannukset.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Jokaisella Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiolla on seuraavat velvollisuudet:

• Yhden tai useamman kriisinratkaisuviranomaisen nimeäminen. Ne
  • voivat olla kansallisia keskuspankkeja, ministeriöitä tai viranomaisia, joilla on hallinnolliset valtuudet
  • ovat asiantuntijoita, joilla on voimavaroja ja toimintakapasiteetti sekä laajat valtuudet toimia nopeasti ja joustavasti
  • ovat vastuussa kriisinratkaisun suunnittelusta, mukaan lukien purkamismahdollisuuksien arvioinnit ja tarvittaessa kriisinratkaisuvaltuuksien käyttö.
• Lainsäädännön mukaisten toimivaltaisille ministeriöille annettujen tehtävien hoitamisesta vastaavan yhden ministeriön nimeäminen.
• Asetuksen rikkomisesta johtuvien seuraamusten soveltaminen.

Kriisinratkaisuviranomaiset perustavat kriisinratkaisukollegion sekä hallitsevat ja johtavat sitä. Siihen kuuluvat asiaankuuluvat viranomaiset, ja se tarjoaa puitteet suorittaa seuraavat tehtävät:

• tietojen vaihtaminen
• kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen
• keskusvastapuolen purkamismahdollisuuksien ja mahdollisten esteiden arvioiminen
• kriisinratkaisusuunnitelmia ja -strategioita koskevan julkisen viestinnän koordinointi.

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA):

• laati erilaisia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotka Euroopan komissio hyväksyi
• perusti arvopaperimarkkinaviranomaisen kriisinratkaisukomitean, joka edistää kriisinratkaisusuunnitelmien laatimista ja koordinointia sekä kehittää menetelmiä lähellä kaatumista olevien keskusvastapuolten kriisinratkaisua varten
• tekee yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa
• pitää yllä keskustietokantaa kansallisista seuraamuksista, joita sovelletaan lainsäädännön rikkomiseen.

Toimivaltaiset viranomaiset, kriisinratkaisuviranomaiset ja arvopaperimarkkinaviranomainen:

• tekevät tiivistä yhteistyötä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi
• perustavat päätökset esimerkiksi seuraaviin periaatteisiin:
  • oikeasuhteisuus ottaen huomioon keskusvastapuolen oikeudellisen muodon, koon, monimuotoisuuden ja likviditeetin
  • tehokkuuden ja oikea-aikaisuuden tarve, tarve pitää kustannukset pieninä ja julkisen rahoitustuen käytön välttäminen niin paljon kuin mahdollista.

Elvytyksen suunnittelussa edellytetään, että keskusvastapuolet laativat elvytyssuunnitelman ja ylläpitävät tällaista suunnitelmaa, jossa

• esitetään toimia maksukyvyttömyystapahtumia tai muita kuin maksukyvyttömyystapahtumia varten taloudellisen vakauden palauttamiseksi
• on mukana toimenpiteitä, joilla puututaan kaikkiin mahdollisiin riskeihin, katetaan tappiot ja täydennetään rahoitusvaroja
• on mukana keskusvastapuolen riskiprofiiliin perustuvia indikaattoreita
• ei saa olettaa, että julkista rahoitusta tai keskuspankin antamaa maksuvalmiusapua on saatavissa
• otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut
• varmistetaan, ettei määritysosapuolilla ole keskusvastapuoliin liittyviä rajoittamattomia vastuita, ja ylläpidetään sitä.

Elvytyksen suunnittelussa edellytetään myös, että toimivaltainen viranomainen, valvontakollegio ja kriisinratkaisuviranomainen arvioivat elvytyssuunnitelmat ja harkitsevat mahdollisia muutoksia.

Kriisinratkaisun suunnittelussa edellytetään seuraavaa:

• Keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisen on laadittava kriisinratkaisusuunnitelma, jossa
  • esitetään, miten se käyttäisi kriisinratkaisuvaltuuksiaan tappioiden kattamiseksi ja keskusvastapuolen kriittisten toimintojen jatkuvuuden varmistamiseksi
  • otetaan huomioon suunnitelman vaikutus määritysosapuoliin, rahoitusmarkkinoihin ja rahoitusjärjestelmään
  • ei oleteta, että julkista rahoitusta tai keskuspankin antamaa apua on saatavissa
  • tehdään varovaisia oletuksia mahdollisesti saatavilla olevasta rahoituksesta.
• Kriisinratkaisun kohteena olevien keskusvastapuolten on tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa ja annettava kaikki välttämättömät tiedot.
• Kriisinratkaisukollegion on sovittava suunnitelmasta ja mahdollisista muutoksista neljän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

Purkamismahdollisuuksien arviointi edellyttää, että kriisinratkaisuviranomainen koordinoidusti kriisinratkaisukollegion kanssa

• arvioi, onko keskusvastapuoli purkamiskelpoinen, jotta se voi jatkaa kriittisten toimintojensa hoitamista
• yksilöi purkamismahdollisuuksien mahdolliset esteet ja kehottaa keskusvastapuolta ryhtymään toimiin niiden poistamiseksi.

Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden avulla toimivaltainen viranomainen voi antaa ohjeita keskusvastapuolelle, jonka se katsoo voivan kärsiä rahoitusvaikeuksista, jotta kyseinen keskusvastapuoli voi

• toteuttaa korjaavia toimia
• poistaa jotkut tai kaikki ylimmän johdon tai hallituksen jäsenet.

Kriisinratkaisuviranomaiset ottavat suunnitelmiaan toteuttaessaan huomioon erityisesti seuraavat seikat:

• Tavoitteet:
  • keskusvastapuolen kriittisten toimintojen jatkuvuus ja sen keskeiset yhteydet muihin rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin
  • rahoitusjärjestelmälle aiheutuvien vahinkojen välttäminen
  • julkisten varojen suojaaminen.
• Edellytykset:
  • keskusvastapuolen todellinen tai todennäköinen kaatuminen
  • vaihtoehtoisen yksityisen sektorin ratkaisun puuttuminen
  • kriisinratkaisun yleisen edun mukaisuus.
• Arvostus:
  • kaksi arviointia, joilla varmistetaan keskusvastapuolen varojen, velkojen, oikeuksien ja velvoitteiden oikeudenmukainen, varovainen ja realistinen arvostus.
• Suojatoimet:
  • osakkeenomistajille, määritysosapuolille ja muille velkojille ei saisi aiheutua suurempaa tappiota, kuin niille olisi aiheutunut, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi puuttunut asiaan (periaate, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan)
  • asiakkailla ja epäsuorilla asiakkailla, joille niiden määritysosapuolet ovat siirtäneet tappioita, on oikeus oikeasuhteiseen osuuteen siitä korvauksesta, jota kyseiset määritysosapuolet voivat saada
  • kaikilla, joihin kriisinehkäisytoimen toteuttamispäätös tai kriisinratkaisutoimi vaikuttaa, on oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa seuraavia toimenpiteitä yksittäin tai yhdessä.

• Positioiden ja tappioiden kohdentamisväline Sopimusten purkaminen, keskusvastapuolen muille kuin maksukyvyttömille määritysosapuolille kohdistamien maksuvelvoitteiden vähentäminen tai viimeksi mainitun velvoittaminen suorittamaan keskusvastapuolelle käteismaksu.
• Alaskirjaus ja muuntamien Omistusinstrumenttien, velan tai muiden vakuudettomien velkojen koon pienentäminen tai muuntaminen siten, että keskusvastapuolen on toimitettava ja pantava täytäntöön liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma.
• Liiketoiminnan myynti Keskusvastapuolen omistuksen tai kaikkien varojen, oikeuksien, velvoitteiden tai velkojen myyminen kriisinratkaisumenettelyssä.
• Omaisuudenhoitoyhtiönä toimiva keskusvastapuoli Keskustapuolen kaikkien varojen, oikeuksien, velvoitteiden tai velkojen väliaikainen siirtäminen toiselle keskusvastapuolelle (omaisuudenhoitoyhtiönä toimiva keskusvastapuoli).
• Vaihtoehtoinen rahoitus Sopimus muiden rahoitusmuotojen lainaamisesta tai hankkimisesta tilapäisten kassavirtaongelmien ratkaisemiseksi.

Jäsenvaltiot voivat viimeisenä keinona, jos keskusvastapuolen kaatuminen muodostaa järjestelmäkriisin uhan, sijoittaa käteisvaroja tai ottaa ne julkiseen omistukseen (julkisyhteisöjen vakausvälineet), edellyttäen, että toimenpiteet ovat väliaikaisia ja EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia ja että jäsenvaltio on ottanut käyttöön järjestelyt julkisten varojen takaisinperimiseksi.

Asetuksella muutetaan seuraavia säädöksiä:

• Asetukset (EU) N:o 1095/2010 (ks. tiivistelmä), (EU) N:o 648/2012 (ks. tiivistelmä), (EU) N:o 600/2014 (ks. tiivistelmä), (EU) N:o 806/2014 (ks. tiivistelmä) ja (EU) 2015/2365 (ks. tiivistelmä)
• Direktiivit 2002/47/EY (ks. tiivistelmä),), 2004/25/EY (ks. tiivistelmä),), 2007/36/EY (ks. tiivistelmä),), 2014/59/EU (ks. tiivistelmä) ja (EU) 2017/1132 (ks. tiivistelmä).

Uudelleentarkastelumenettelyssä:

• Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen arvioi henkilöstö- ja resurssitarpeensa 12. helmikuuta 2024 mennessä
• komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle kertomuksen lainsäädännöstä 12. helmikuuta 2026 mennessä sekä kertomuksen keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien vaikuttavuudesta EU:ssa 12. elokuuta 2027 mennessä.

Delegoidut säädökset

Komissio on antanut seuraavat seitsemän delegoitua säädöstä:

• Delegoitu asetus (EU) 2023/840, jolla täydennetään asetusta (EU) 2021/23, jossa vahvistetaan tekniset sääntelystandardit täsmentämään menetelmä, jolla lasketaan käytettävä ennalta rahastoitujen tähän tarkoitukseen varattujen omien varojen lisämäärä ja ylläpidetään sitä (ks. 9 artikla).
• Delegoitu asetus (EU) 2023/450 asetuksen (EU) 2021/23 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritetään järjestys, jossa keskusvastapuolten on maksettava korvaukset muille kuin maksukyvyttömille määritysosapuolille tappioistaan, niiden vuosien enimmäismäärä, joiden aikana kyseisten keskusvastapuolten on käytettävä osuus vuotuisista voitoistaan tällaisten maksujen maksamiseen sellaisten instrumenttien omistajille, joilla tunnustetaan tuleviin voittoihin kohdistuva saatava, ja enimmäisosuus, joka näistä voitoista on käytettävä kyseisiin maksuihin (ks. 20 artikla).
• Delegoitu asetus (EU) 2023/451, jossa määritellään tekijät, jotka toimivaltaisen viranomaisen ja valvontakollegion on otettava huomioon keskusvastapuolten elvytyssuunnitelmaa arvioidessaan.
• Delegoitu asetus (EU) 2023/1192, jossa vahvistetaan tekniset sääntelystandardit, joissa määritetään kriisinratkaisukollegion toimintaa koskevien kirjallisten järjestelyjen ja menettelyjen sisältö.
• Delegoitu asetus (EU) 2023/1193, jossa vahvistetaan tekniset sääntelystandardit, joissa määritetään kriisinratkaisusuunnitelman sisältö.
• Delegoitu asetus (EU) 2023/1615, jossa vahvistetaan tekniset sääntelystandardit, joissa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä asetuksen (EU) 2021/23 nojalla suoritettavat korvaukset, korvauksia vastaavat käteisvarat tai muu tuotto on siirrettävä edelleen asiakkaille ja epäsuorille asiakkaille, sekä edellytykset, joiden täyttyessä siirtoa on pidettävä oikeasuhteisena.
• Delegoitu asetus (EU) 2023/1616, jossa vahvistetaan tekniset sääntelystandardit, joissa täsmennetään:
  • olosuhteet, joissa henkilön katsotaan olevan riippumaton kriisinratkaisuviranomaisesta ja keskusvastapuolesta
  • menetelmät, joita käytetään laitosten tai yhteisöjen varojen ja velkojen arvon arvioimiseen
  • arvostusten pitäminen erillään
  • menetelmät, joilla lasketaan tilapäisiin arvostuksiin sisällytettävä puskuri lisätappioiden varalta
  • menetelmä suoritettaessa arvostus sen periaatteen soveltamiseksi, jonka mukaan ”velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan”.
• Delegoitu asetus (EU) 2024/450, jossa vahvistetaan liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmaan sisällytettävät vähimmäisosatekijät ja perusteet, jotka suunnitelman on täytettävä, jotta kriisinratkaisuviranomainen voi hyväksyä sen.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetus tuli voimaan 11. helmikuuta 2021. Keskeisiä elvytyssuunnitteluun liittyviä säännöksiä on sovellettu 12. helmikuuta 2022 alkaen ja suurin osa muuta asetusta on sovellettu 12. elokuuta 2022 alkaen.

TAUSTAA

• Keskusvastapuolet ovat olennainen osa rahoitusjärjestelmää, koska ne hallitsevat merkittävää määrää vastapuoliriskiä ja toimivat linkkinä useiden pankkien, muiden finanssialan vastapuolten ja yritysten välillä.
• Euroopan markkinainfrastruktuuriasetuksen, asetuksen (EU) N:o 648/2012, hyväksyminen varmisti, että keskusvastapuolet auttoivat lisäämään markkinoiden avoimuutta vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
• Ks. lisätietoja:
  • Keskusvastapuolten elvytys ja kriisinratkaisu (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/23, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä asetusten (EU) N:o 1095/2010, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 806/2014 ja (EU) 2015/2365 sekä direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2007/36/EY, 2014/59/EU ja (EU) 2017/1132 muuttamisesta (EUVL L 22, 22.1.2021, s. 1–102).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/450, annettu 25 päivänä marraskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/23 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritetään järjestys, jossa keskusvastapuolten on maksettava asetuksen (EU) 2021/23 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset, niiden vuosien enimmäismäärä, joiden aikana kyseisten keskusvastapuolten on käytettävä osuus vuotuisista voitoistaan tällaisten maksujen maksamiseen sellaisten instrumenttien omistajille, joilla tunnustetaan keskusvastapuolten tuleviin voittoihin kohdistuva saatava, ja enimmäisosuus, joka näistä voitoista on käytettävä kyseisiin maksuihin (EUVL L 67, 3.3.2023, s. 5–6).

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/451, annettu 25 päivänä marraskuuta 2022, niiden tekijöiden yksilöimisestä, jotka toimivaltaisen viranomaisen ja valvontakollegion on otettava huomioon arvioidessaan keskusvastapuolten elvytyssuunnitelmaa (EUVL L 67, 3.3.2023, s. 7–16).

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/840, annettu 25 päivänä marraskuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/23 täydentämisestä kyseisen asetuksen 9 artiklan 14 kohdan mukaisesti käytettävän ennalta rahastoitujen omien varojen lisämäärän laskenta- ja ylläpitomenetelmiä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 107, 21.4.2023, s. 29–38).

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1192, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/23 täydentämisestä kriisinratkaisukollegioiden toimintaa koskevien kirjallisten järjestelyjen ja menettelyjen sisällön täsmentävillä teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 158, 21.6.2023, s. 31–47).

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1193, annettu 11 päivänä marraskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2021/23 täydentämisestä sisäistä toimitusta koskevan raportoinnin sisältöä täsmentävillä teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 158, 21.6.2023, s. 48–61).

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1615, annettu 3 päivänä toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/23 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä asetuksen (EU) 2021/23 63 artiklan 1 kohdan nojalla suoritettavat korvaukset, korvauksia vastaavat käteisvarat tai muu tuotto on siirrettävä edelleen asiakkaille ja epäsuorille asiakkaille, sekä edellytykset, joiden täyttyessä siirtoa on pidettävä oikeasuhteisena (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 199, 9.8.2023, s. 9–13).

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/1616, annettu 3 päivänä toukokuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/23 täydentämisestä niiden teknisten sääntelystandardien osalta, joissa täsmennetään olosuhteet, joissa henkilön katsotaan olevan riippumaton kriisinratkaisuviranomaisesta ja keskusvastapuolesta, keskusvastapuolen varojen ja velkojen arvon arviointimenetelmä, arvostusten pitäminen erillään, menetelmä, jolla lasketaan tilapäisiin arvostuksiin sisällytettävä puskuri lisätappioiden varalta sekä menetelmät, joilla suoritetaan arvostus periaatteen, jonka mukaan ”velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan”, soveltamiseksi (EUVL L 199, 9.8.2023, s. 14–33).

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle keskusvastapuolten oman pääoman kohtelusta asetuksen (EU) 2021/23 mukaisessa alaskirjaus- ja muuntamisvälineessä (COM(2022) 393 final, 10.8.2022).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (kodifikaatio) (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46–127).

Direktiiviin (EU) 2017/1132 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2365, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 1–34).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84–148).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190–348).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1–90).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1–59).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84–119).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/36/EY, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä (EUVL L 184, 14.7.2007, s. 17–24).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/25/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, julkisista ostotarjouksista (EUVL L 142, 30.4.2004, s. 11–23).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/47/EY, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2002, rahoitusvakuusjärjestelyistä (EUVL L 168, 27.6.2002, s. 43–50).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 28.07.2024