16.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/7

(1)

Ennennäkemätön maailmanlaajuinen finanssikriisi ja talouden laskusuhdanne ovat vahingoittaneet vakavalla tavalla talouskasvua ja rahoitusvakautta sekä heikentäneet huomattavasti useiden jäsenvaltioiden rahoituksellisia ja taloudellisia edellytyksiä. Tämä aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa erityisesti tietyille jäsenvaltioille vakavia vaikeuksia, jotka koskevat ennen muuta ongelmia niiden talouskasvussa ja rahoitusvakaudessa sekä niiden alijäämän ja velkaantuneisuuden kasvua. Nämä vaikeudet johtuvat kansainvälisestä talous- ja rahoitusympäristöstä.

(2)

Vaikka kriisin kielteisten vaikutusten torjumiseksi on jo toteutettu merkittäviä toimia, myös lainsäädännön muutoksia, finanssikriisin vaikutukset tuntuvat laajalti reaalitaloudessa, työmarkkinoilla ja kansalaisten elämässä. Kansallisiin rahoitusvaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, joiden lieventämiseksi olisi toteutettava lisätoimenpiteitä käyttämällä Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävää rahoitusta mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään mahdollisuudesta myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos muun muassa poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet sille vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Tämän mukaisesti on neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 (3) otettu käyttöön Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi unionin rahoitusvakauden säilyttämiseksi.

(4)

Irlannille on myönnetty tällaista unionin rahoitusapua neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/77/EU (4) ja Portugalille neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/344/EU (5).

(5)

Kreikalla oli vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta jo ennen asetuksen (EU) N:o 407/2010 voimaantuloa. Kreikalle myönnettävä rahoitustuki ei sen vuoksi voinut perustua mainittuun asetukseen.

(6)

Kreikan kanssa 8 päivänä toukokuuta 2010 tehdyt lainanantajien välinen sopimus ja lainajärjestelysopimus tulivat voimaan 11 päivänä toukokuuta 2010. Lainanantajien välisen sopimuksen on määrä pysyä täysimääräisesti voimassa kolmen vuoden ohjelmakauden ajan, niin kauan kuin lainajärjestelysopimuksen mukaisia varoja on maksamatta.

(7)

Järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (6) mukaan neuvosto myöntää keskinäistä tukea jäsenvaltiolle, joka ei ole ottanut euroa käyttöön ja jolla on maksutasetta koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet vakavasti uhkaavat.

(8)

Tällaista unionin rahoitustukea on myönnetty Unkarille neuvoston päätöksellä 2009/102/EY (7), Latvialle neuvoston päätöksellä 2009/290/EY (8) ja Romanialle neuvoston päätöksellä 2009/459/EY (9).

(9)

Ajanjakso, jona rahoitustuki on Irlannin, Latvian, Portugalin, Romanian ja Unkarin saatavilla, on säädetty asianomaisissa neuvoston päätöksissä. Ajanjakso, jona rahoitustuki oli Unkarin saatavilla, päättyi 4 päivänä marraskuuta 2010.

(10)

Ajanjakso, jona rahoitustuki on Kreikan saatavilla lainanantajien välisen sopimuksen ja euroalueen lainajärjestelysopimuksen nojalla, on eri kunkin näihin välineisiin osallistuvan jäsenvaltion osalta.

(11)

Eurooppa-neuvoston 25 päivänä maaliskuuta 2011 hyväksymän päätöksen johdosta euroalueen 17 jäsenvaltion valtionvarainministerit allekirjoittivat 11 päivänä heinäkuuta 2011 sopimuksen Euroopan vakausmekanismin perustamisesta. Euroalueen jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten 21 päivänä heinäkuuta ja 9 päivänä joulukuuta 2011 tekemien päätösten johdosta mainittua sopimusta muutettiin mekanismin tehokkuuden parantamiseksi ja se allekirjoitettiin 2 päivänä helmikuuta 2012. Tämän sopimuksen mukaisesti Euroopan vakausmekanismi ottaa vuoteen 2013 mennessä hoitaakseen tällä hetkellä Euroopan rahoitusvakausvälineellä ja Euroopan rahoituksenvakausmekanismilla hoidettavat tehtävät. Tämä tuleva mekanismi olisi sen vuoksi otettava huomioon jo tässä asetuksessa.

(12)

Eurooppa-neuvosto suhtautui 23 ja 24 päivänä kesäkuuta 2011 antamissaan päätelmissä myönteisesti komission aikomukseen parantaa Kreikan lainaohjelman ja unionin varojen välistä synergiaa ja tuki pyrkimyksiä lisätä Kreikan valmiuksia käyttää sen unionilta saamia varoja parantaakseen kasvua ja työllisyyttä keskittymällä kilpailukyvyn tehostumiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. Se piti tervetulleena ja tuki myös sitä, että komissio valmistelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kattavan Kreikalle annettavaa teknistä apua koskevan ohjelman. Tällä asetuksella edistetään osaltaan tällaisia synergiapyrkimyksiä.

(13)

Unionin varainhoidon helpottamiseksi, jäsenvaltioihin ja alueisiin tehtävien investointien nopeuttamiseksi ja rahoituksen taloudellisen vaikuttavuuden lisäämiseksi on tarpeen sallia perustelluissa tapauksissa, väliaikaisesti ja vaikuttamatta vuosien 2014–2020 ohjelmakauteen, että Euroopan kalatalousrahastosta maksettavia välimaksuja korotetaan sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joilla on vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta ja jotka ovat pyytäneet tämän toimenpiteen soveltamista omalta osaltaan, määrällä, joka on 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin kunkin toimintalinjan osalta sovellettava yhteisrahoitusosuus, ja joka johtaa vastaavaan kansallisen rahoituksen vähenemiseen. Vaadittavaa kansallista rahoitusta vähennetään tämän seurauksena vastaavasti. Mainitun korotuksen väliaikaisuudesta johtuen ja jotta alkuperäiset yhteisrahoitusosuudet pidetään ennallaan viiteyksikkönä, jonka perusteella väliaikaisesti korotetut määrät lasketaan, mekanismin soveltamisesta johtuvia muutoksia ei olisi otettava huomioon toimenpideohjelmiin sisältyvässä rahoitussuunnitelmassa. Toimenpideohjelmia olisi kuitenkin voitava päivittää, jotta rahastojen varat keskitettäisiin kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen ja jotta ohjelmien kohteet ja tavoitteet mukautettaisiin saatavilla olevan kokonaisrahoituksen vähentymiseen.

(14)

Jäsenvaltion, joka pyytää komissiolta, että tämän asetuksen mukaista poikkeusta sovellettaisiin sen hyväksi, olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi jäsenvaltion makrotaloudellista ja julkistaloudellista tilannetta koskevien tietojen perusteella todeta, ettei kansalliseen rahoitukseen vaadittuja varoja ole saatavilla. Sen olisi myös osoitettava, että poikkeuksen mukainen maksujen korotus on tarpeen toimenpideohjelmien toteutuksen jatkamisen turvaamiseksi ja että varojen hyödyntämiseen liittyvät ongelmat ovat edelleen olemassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (10) 53 artiklan 3 kohdassa säädettyjen yhteisrahoitukseen sovellettavien enimmäismäärien käytöstä huolimatta

(15)

Jäsenvaltion, joka pyytää komissiolta, että tämän asetuksen mukaista poikkeusta sovellettaisiin sen hyväksi, olisi myös viitattava asiaankuuluvaan neuvoston päätökseen tai muuhun säädökseen, jonka perusteella se on oikeutettu käyttämään poikkeusta hyväkseen. Komissiolla olisi oltava jäsenvaltion pyynnön toimittamisen jälkeen kohtuullisesti aikaa tarkistaa, ovatko toimitetut tiedot oikeita, ja sen olisi voitava vastustaa pyyntöä. Jotta poikkeus olisi tehokas ja toimiva, olisi oletettava, että tällainen pyyntö on perusteltu, jos komissio ei vastusta sitä. Jos komissio vastustaa jäsenvaltion pyyntöä, sen olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksellä päätös vastustaa sitä, jolloin komission olisi perusteltava päätöksensä.

(16)

Säännöt, jotka koskevat toimintaohjelmien välimaksujen ja loppumaksujen laskemista ajanjaksona, jona jäsenvaltiot saavat unionin rahoitustukea rahoitusvakauteensa kohdistuvien vakavien vaikeuksien vuoksi, olisi tarkistettava tämän mukaisesti.

(17)

On tarpeen varmistaa, että niiden korotettujen määrien käytöstä, jotka asetetaan niiden jäsenvaltioiden saataville, jotka saavat välimaksujen väliaikaisen korotuksen hyväkseen, raportoidaan asianmukaisesti.

(18)

Sen ajanjakson loputtua, jona rahoitustuki on ollut saatavilla, voi asetuksen (EY) N:o 1198/2006 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtävissä arvioinneissa olla tarpeen tarkastella muun muassa sitä, vaikeuttaako kansallisen yhteisrahoituksen alentaminen merkittävällä tavalla alun perin asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällaiset arvioinnit voivat johtaa toimintaohjelman tarkistamiseen.

(19)

Koska kansainvälisiin finanssimarkkinoihin vaikuttava ennennäkemätön kriisi ja talouden laskusuhdanne, jotka ovat vakavalla tavalla vahingoittaneet useiden jäsenvaltioiden rahoitusvakautta, edellyttävät nopeaa toimintaa koko talouteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi, tämän asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian. Ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden poikkeukselliset olosuhteet sitä olisi sovellettava takautuvasti sitä pyytäneen jäsenvaltion tilanteesta riippuen joko varainhoitovuodesta 2010 tai päivästä, jona rahoitustuki asetettiin saataville, ajanjaksoihin, joina jäsenvaltiot ovat saaneet rahoitustukea unionilta tai muilta euroalueen jäsenvaltioilta rahoitusvakauteensa kohdistuneiden vakavien vaikeuksien vuoksi,

(20)

Jos välimaksujen väliaikaista korotusta suunnitellaan, sitä olisi tarkasteltava myös yhdessä kaikkia jäsenvaltioita koskevien talousarviorajoitusten kanssa, ja nämä rajoitukset olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin yleisessä talousarviossa. Lisäksi sen soveltaminen olisi rajattava ajallisesti, koska mekanismin pääasiallinen tarkoitus on puuttua erityisiin nykyhetken ongelmiin. Sen vuoksi mekanismin soveltaminen olisi aloitettava 1 päivänä tammikuuta 2010, ja sen olisi oltava toiminnassa rajoitetun ajan 31 päivään joulukuuta 2013 saakka.

(21)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1198/2006 olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 76 ja 77 artikla seuraavasti:

”76 artikla

Välimaksujen laskemista koskevat säännöt

1.   Välimaksut lasketaan soveltamalla kunkin toimintalinjan osalta ja kunkin lähentymistavoitteen tai muun kuin lähentymistavoitteen osalta todentamisviranomaisen todentamassa menoilmoituksessa ilmoittamaan julkiseen rahoitusosuuteen yhteisrahoitusosuuden määrää, joka on vahvistettu kyseiselle toimintalinjalle ja kyseiselle tavoitteelle kulloisenkin rahoitussuunnitelman mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion erityisestä ja asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä välimaksu lasketaan tuensaajille toimintalinjan ja tavoitteen mukaisesti maksetun tai maksettavan unionin tuen määränä. Jäsenvaltion on ilmoitettava tämä määrä menoilmoituksessa.

3.   Poiketen siitä, mitä 53 artiklan 3 kohdassa säädetään, välimaksut korotetaan jäsenvaltion pyynnöstä enintään 100 prosenttiin siten, että ne ovat 10 prosenttiyksikköä suuremmat kuin kuhunkin toimintalinjaan sovellettava yhteisrahoitusosuus, jota sovelletaan kussakin sellaisessa todennetussa menoilmoituksessa hiljattain ilmoitettuun tukikelpoisten julkisten menojen määrään, joka on toimitettu ajanjaksona, jona jäsenvaltio täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

4.   Jos välimaksut lasketaan sen jälkeen, kun jäsenvaltio ei voi enää saada 3 kohdassa tarkoitettua unionin rahoitustukea, komissio ei ota huomioon mainitun kohdan mukaisesti maksettuja korotettuja määriä.

Nämä määrät on kuitenkin otettava huomioon 79 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

5.   Edellä olevan 3 kohdan soveltamisen tuloksena korotetut välimaksut asetetaan mahdollisimman pian hallintoviranomaisen saataville ja niitä saa käyttää ainoastaan toimenpideohjelman täytäntöönpanoon tarvittaviin maksuihin.

6.   Jäsenvaltioiden on 67 artiklan 1 kohdan mukaisten vuosikertomusten yhteydessä toimitettava komissiolle asianmukaiset tiedot tämän artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen käytöstä ja osoitettava, miten tuen korotettu määrä on osaltaan edistänyt kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä asianomaisessa jäsenvaltiossa. Komissio ottaa nämä tiedot huomioon laadittaessa 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vuosikertomusta.

77 artikla

Loppumaksujen laskemista koskevat säännöt

1.   Loppumaksu on pienempi seuraavista määristä:

2.   Poiketen siitä, mitä 53 artiklan 3 kohdassa säädetään, loppumaksuja korotetaan jäsenvaltion pyynnöstä enintään 100 prosenttiin siten, että ne ovat 10 prosenttiyksikköä suuremmat kuin kuhunkin toimintalinjaan sovellettava yhteisrahoitusosuus, jota sovelletaan kussakin sellaisessa todennetussa menoilmoituksessa hiljattain ilmoitettuun tukikelpoisten julkisten menojen määrään, joka on toimitettu ajanjaksona, jona jäsenvaltio täyttää jonkin 76 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä.

3.   Jos loppumaksut lasketaan sen jälkeen, kun jäsenvaltio ei voi enää saada 76 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua unionin rahoitustukea, komissio ei ota huomioon mainitun kohdan mukaisesti maksettuja korotettuja määriä.

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”77 a artikla

Välimaksuina ja loppumaksuina maksetun unionin rahoitusosuuden enimmäismäärä

1.   Sen estämättä, mitä 76 artiklan 3 kohdassa ja 77 artiklan 2 kohdassa säädetään, välimaksuina ja loppumaksuina maksettu unionin rahoitusosuus ei saa olla suurempi kuin julkinen rahoitusosuus ja kullekin toimintalinjalle ja tavoitteelle Euroopan kalatalousrahastosta myönnetyn tuen enimmäismäärä, sellaisena kuin se on vahvistettu komission tekemässä toimenpideohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä.

2.   Komissio myöntää 76 artiklan 3 kohdassa ja 77 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen sellaisen jäsenvaltion kirjallisesta pyynnöstä, joka täyttää jonkin 76 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyistä edellytyksistä. Tämä pyyntö on toimitettava 17 päivään heinäkuuta 2012 mennessä tai kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona jäsenvaltio täyttää jonkin 76 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyistä edellytyksistä.

3.   Jäsenvaltion on perusteltava komissiolle toimitettavassa pyynnössään 76 artiklan 3 kohdassa ja 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen tarpeellisuus toimittamalla seuraavat tiedot, jotka tarvitaan sen toteamiseksi, että

Komissio tarkistaa, onko poikkeuksen myöntäminen toimitettujen tietojen perusteella perusteltua. Komissiolla on 30 päivää pyynnön esittämispäivästä aikaa vastustaa tietoja. Jos komissio päättää vastustaa jäsenvaltion pyyntöä, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksin päätöksen asiasta ja perustelee päätöksensä.

Jäsenvaltion pyynnön katsotaan olevan perusteltu, jos komissio ei vastusta sitä.

4.   Jäsenvaltion pyynnössä on myös eriteltävä 76 artiklan 3 kohdassa ja 77 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen aiottu käyttö ja annettava tietoja suunnitelluista täydentävistä toimenpiteistä varojen keskittämiseksi kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen, sekä tarvittaessa toimintaohjelmien muutoksesta.

5.   Edellä 76 artiklan 3 kohdassa ja 77 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta 31 päivän joulukuuta 2013 jälkeen toimitettuihin menoilmoituksiin.”

a)

Irlantiin, Kreikkaan ja Portugaliin päivästä, jona rahoitustuki on asetettu näiden jäsenvaltioiden saataville 76 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)

Unkariin, Latviaan ja Romaniaan 1 päivästä tammikuuta 2010.