31991R1538

KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 1538/91,

annettu 5 päivänä kesäkuuta 1991,

siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90(1) ja erityisesti sen 9 artiklan,

sekä katsoo, että

asetuksessa (ETY) N:o 1906/90 säädetään siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista, joiden soveltaminen edellyttää sellaisten säännösten antamista, jotka koskevat erityisesti edellä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien siipikarjanlihan ruhojen, niiden osien ja muiden eläimenosien määrittelyä, luokittelua rakenteen, ulkonäön ja painon mukaan, esillepanoa, kyseisten tuotteiden myyntinimikkeen merkitsemistä, jäähdytysmenetelmiä ja siipikarjan tuotantotapaa ilmaisevia vapaaehtoisia mainintoja, tietyn tyyppisen siipikarjanlihan säilytys- ja kuljetusolosuhteita ja säännöllistä valvontaa, jolla varmistetaan kyseisten säännösten yhdenmukainen soveltaminen yhteisössä,

siipikarjan kaupan pitäminen rakenteeseen ja ulkonäköön perustuvina ryhminä edellyttää, että määritellään ruhon laji, ikä ja esillepano sekä palojen anatominen rakenne ja sisältö; "Foie gras" -nimiselle tuotteelle on laadittava täsmälliset kaupan pitämisen vähimmäisvaatimukset, koska sen korkean hinnan vuoksi voi esiintyä väärinkäytöksiä,

näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa tiettyihin tuotteisiin tai esillepanoihin, joilla on ainoastaan paikallinen tai muuten rajoitettu merkitys; tällaisten tuotteiden myyntinimikkeet eivät kuitenkaan saa johtaa kuluttajaa harhaan niin, että tämä sekoittaa nämä tuotteet tuotteisiin, joihin sovelletaan mainittuja vaatimuksia; näitä vaatimuksia on sovellettava myös täydentäviin kuvaileviin ilmaisuihin, joita käytetään määrittelemään kyseisten tuotteiden nimityksiä,

säilytys- ja käsittelylämpötilalla on erittäin suuri merkitys korkeiden laatuvaatimusten ylläpitämiselle; tämän vuoksi jäähdytetylle siipikarjanlihalle on syytä säätää vähimmäissäilytyslämpötila,

tämän asetuksen säännöksiä ja erityisesti sen valvontaa ja noudattamista koskevia säännöksiä on sovellettava yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella; näitä tarkoituksia varten annettavien yksityiskohtaisten sääntöjen on myös oltava yhdenmukaiset; tämän vuoksi on syytä laatia yhteiset säännöt näytteenottomenettelyjen ja poikkeamien osalta,

kuluttajalle on annettava riittävästi yksiselitteistä ja puolueetonta tietoa kaupan pidettävistä tuotteista, ja tuotteiden vapaa liikkuvuus yhteisössä on taattava, minkä vuoksi olisi varmistettava, että siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksissa otetaan mahdollisimman paljon huomioon tiettyjen tuotteiden pakkaamista valmispakkauksiin painon tai tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä tammikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/211/ETY(2), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 78/891/ETY(3), säännökset,

merkinnöissä sallittuja vapaaehtoisia mainintoja ovat jäähdytysmenetelmää tai siipikarjan tuotantotapaa koskevat maininnat; kuluttajan suojaamiseksi tuotantotavan merkitsemisen edellytyksenä on oltava täsmällisten hoito-olosuhteita ja teurasiän tai ruokintakauden ja tiettyjen rehun aineosien määrän ilmoittamisen määrällisiä raja-arvoja koskevien vaatimusten noudattaminen,

komission on suotavaa valvoa pysyvästi näiden säännösten mukaisesti annettujen kansallisten säännösten sopusointuisuutta yhteisön oikeuden kanssa, kaupan pitämisen vaatimukset mukaan lukien; on erityisesti syytä säätää sellaisten yritysten rekisteröinnistä ja määräaikaisista tarkastuksista, jotka saavat käyttää tiettyjä siipikarjan tuotantotapoja tarkoittavia ilmaisuja; kyseiset yritykset olisi tämän vuoksi velvoitettava pitämään yksityiskohtaista kirjanpitoa tätä tarkoitusta varten,

näiden tarkastusten erityisen luonteen vuoksi jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ne pätevien ja asianmukaisesti kelpuutettujen ja hyväksyttyjen riippumattomien toimielinten tehtäväksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta aiheellista valvontaa ja suojatoimenpiteitä,

kolmansien maiden toimijat voivat haluta käyttää jäähdytysmenetelmää ja siipikarjan tuotantotapaa koskevia vapaaehtoisia mainintoja; tätä varten on syytä antaa tarvittavat komission laatimaan luetteloon merkityt säännökset, jollei kyseisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen antamasta kelpuutuksesta muuta johdu, ja

tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat siipikarjanlihan ja munien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 1906/90 1 artiklan 2 kohdassa mainitut tuotteet määritellään seuraavasti.

1. Siipikarjan ruhot

a) KANAT (Gallus domesticus)

- kananpoika, broileri: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

- kukko, kana, keittokana: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut),

- salvukukko: nuori kukko, joka on kirurgisesti kastroitu ennen sukukypsyysikää,

- nuori kanan- tai kukonpoika: lintu, jonka ruhon paino on pienempi kuin 750 grammaa (ilman sivutuotteita, päätä ja jalkoja);

b) KALKKUNAT (Meleagris gallopavo dom.)

- (nuori) kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

- kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut);

c) ANKAT JA SORSAT (Anas platyrhynchos dom., cairina muschata)

- (nuori) ankka tai ankanpoikanen, (nuori) myskisorsa: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

- ankka, myskisorsa: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut);

d) HANHET (Anser anser dom.)

- (nuori) hanhi tai hanhenpoikanen: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton). Ruhoa peittävä rasvakerros on ohut tai kohtalaisen ohut; nuoren hanhen rasvan väri voi olla erikoisravinnon mukainen,

- hanhi: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut); kohtalaisen paksu tai paksu rasvakerros peittää ruhoa joka puolelta;

e) HELMIKANAT (Numida meleagris domesticus)

- (nuori) helmikana: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),

- helmikana: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut).

Tässä asetuksessa edellä mainittujen ilmaisujen eri sukupuolta ilmaisevia rinnakkaismuotoja pidetään kyseisiä ilmaisuja vastaavina.

2. Siipikarjan palat

a) Puolikas: ruhon puolikas, joka on saatu leikkaamalla ruho pitkittäissuunnassa rintalastan ja selkärangan läpi;

b) Neljännes: puolikas, joka on jaettu leikkaamalla poikittaissuunnassa taka- ja etuneljännekseksi;

c) Erottamattomat takaneljännekset: kummatkin takaneljännekset ja niitä yhdistävä osa selkää, joko peränipukan kanssa tai ilman;

d) Rintapala: Rintalasta ja sen molemmanpuoliset kylkiluut, tai niiden osa, ja niitä ympäröivä lihaksisto. Rintapala voi koostua joko molemmista tai toisesta rintapuoliskosta;

e) Koipi-reisipala: reisi-, sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

f) Koipi-reisipala, jossa on kiinni osa selkää, viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia palan painosta;

g) Reisi: reisiluu yhdessä sitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

h) Koipi: sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

i) Siipi: olka-, kyynär- ja värttinäluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Siiven kärki siihen kuuluvine kämmenluineen voidaan tarvittaessa poistaa. Kalkkunan siiven olkaluu tai kyynär- ja värttinäluut niitä ympäröivine lihaksineen voivat olla erikseen. Leikkausviillot on tehtävä nivelestä;

j) Erottamattomat siivet: molemmat siivet ja niitä yhdistävä osa selkää, viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 45 prosenttia koko palan painosta;

k) Rintafilee: luuton eli ilman rintalastaa ja kylkiluita oleva rintalihaksisto, joko molemmat puolet yhdessä tai erikseen. Kalkkunan rintafilee saa käsittää ainoastaan syvän pektoraalilihaksen;

l) Rintafilee solisluun kanssa: rintafilee ilman nahkaa solisluun ja rintalastan rustoisen osan kanssa, solisluun ja ruston paino ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia palan painosta.

Tuotteissa, jotka on lueteltu e, g ja h alakohdassa, leikkausviillot saa tehdä läheltä niveltä 31 päivään joulukuuta 1991.

Tuotteet, jotka on lueteltu d - k alakohdassa, saavat olla joko ilman nahkaa tai nahan kanssa. Jos d - j alakohdassa mainitut tuotteet ovat ilman nahkaa, tai jos mainittu k alakohdassa mainitussa tuotteessa on nahka, siitä on mainittava tuotteen merkinnöissä neuvoston direktiivin 79/112/ETY(4) 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3. Rasvainen maksa ("Foie gras")

Hanhen tai ankkalajien cairina muschata tai c.m. × Anas platyrachos maksa, kun lintuja on ruokittu niin, että tuloksena on maksasolujen rasvoittuminen ja maksan liikakasvu.

Linnuista, joista tällaiset maksat poistetaan, on veri laskettava täydellisesti, ja maksojen on oltava väriltään tasaiset.

Maksojen on oltava seuraavan painoiset:

- ankkojen maksan nettopainon on oltava vähintään 250 grammaa,

- hanhien maksan nettopainon on oltava vähintään 400 grammaa.

2 artikla

1. Siipikarjan ruhojen kaupan pitäminen tämän asetuksen säännösten mukaisesti edellyttää niiden esillepanoa myyntiä varten seuraavissa muodoissa:

- osittain suolistettuina ("effilé", "roped"),

- suolistettuina, muiden eläimenosien kanssa,

- suolistettuina, ilman muita eläimenosia.

2. Osittain suolistetut ruhot ovat ruhoja, joista ei ole poistettu sydäntä, maksaa, keuhkoja, lihasmahaa, kupua ja munuaisia.

3. Jos eläimen päätä ei poisteta, henkitorvi ja ruokatorvi saavat jäädä ruhoon.

4. Muihin eläimenosiin kuuluvat ainoastaan seuraavat elimet:

Sydän, kaula, lihasmaha ja maksa sekä kaikki muut sellaiset elimet, joita pidetään syötäväksi kelpaavina sillä markkina-alueella, jonka kuluttajille tuote on tarkoitettu. Maksoista on poistettava sappirakko, lihasmahasta on poistettava sarveiskalvo ja lihasmahan sisältö. Sydän saa olla joko ilman sydänpussia tai sen kanssa. Jos kaula on kiinni ruhossa, sitä ei pidetä muuna eläimenosana.

Jos jokin näistä neljästä elimestä ei tavallisesti sisälly kaupan pidettävään ruhoon, sen puuttumisesta on mainittava pakkausmerkinnässä.

3 artikla

1. Tässä asetuksessa tarkoitettuja tuotteita saa myydä direktiivin 79/112/ETY 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti 1 artiklassa mainituilla nimikkeillä sekä liitteessä I esitetyillä vastaavilla muiden yhteisön kielten ilmaisuilla, joita on täydennettävä viittaamalla

- kokonaisten ruhojen osalta johonkin 2 artiklan 1 kohdassa mainittuun esillepanoon,

- siipikarjan palojen osalta kyseiseen lajiin.

2. Edellä 1 artiklan 1 ja 2 alakohdassa mainittuja nimikkeitä voidaan täydentää muilla ilmaisuilla, jos ne eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan eikä niitä erityisesti sekoiteta 1 artiklan 1 ja 2 alakohdassa mainittuihin muihin tuotteisiin tai 10 artiklassa säädettyihin mainintoihin.

4 artikla

Muita kuin 1 artiklassa määriteltyjä tuotteita voidaan pitää kaupan yhteisössä ainoastaan sellaisilla nimikkeillä, jotka eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan niin, että ne voidaan sekoittaa 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin tai 10 artiklassa säädettyihin mainintoihin.

5 artikla

Seuraavia lisäsäännöksiä sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1906/90 2 artiklan 6 kohdassa määriteltyyn jäädytettyyn siipikarjanlihaan.

Tässä asetuksessa tarkoitetun jäädytetyn siipikarjanlihan lämpötilan on oltava vakaa ja pysyttävä tuotteen kaikissa kohdissa -12 °C:na tai alhaisempana, jolloin kuitenkin sallitaan lyhytaikainen enintään 3 °C:n lämpötilan nousu. Tämä tuotteen lämpötilan poikkeama hyvän säilytys- ja jakelutavan mukaisesti tapahtuvassa paikallisessa jakelussa ja vähittäismyyntipaikan lihatiskissä.

6 artikla

1. Tässä asetuksessa tarkoitettujen siipikarjan ruhojen ja palojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A- tai B-luokkaan. Niiden on oltava:

- kokonaisia, esillepano huomioon ottaen,

- puhtaita, vailla vieraita aineita, likaa ja verta,

- vailla vieraita hajuja,

- vailla näkyviä veritahroja, jolloin kuitenkin pienet, tuskin havaittavat tahrat sallitaan,

- vailla esiin työntyviä katkenneita luita,

- vailla suuria ruhjeita.

Tuoreessa siipikarjanlihassa ei saa olla jälkiä aikaisemmasta jäätymisestä.

2. Siipikarjan ruhojen ja palojen on lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A-luokkaan:

- rakenteen on oltava hyvä. Lihan on oltava täyteläistä; rinnan on oltava hyvin kehittynyt, leveä, pitkä ja lihainen, ja jalkojen on oltava lihaiset. Kananpoikien, nuorien ankkojen tai ankanpoikien ja kalkkunoiden rinnan, selän ja reisien on oltava ohuen, tasaisen rasvakerroksen peittämät. Kukoilla, kanoilla, ankoilla ja nuorilla hanhilla sallitaan paksumpi rasvakerros. Hanhien koko ruhon on oltava kohtalaisen tai paksun rasvakerroksen peittämät,

- rinnassa, jaloissa, selässä, jalkojen nivelten alueella ja siivenkärjissä sallitaan muutama pieni höyhen, höyhentuppi (sulan tuppi) tai karva (rihmamainen sulka). Kukoilla, keittokanoilla, ankoilla, kalkkunoilla ja hanhilla sallitaan muutama höyhen myös ruhon muissa osissa,

- pieni määrä vaurioita, ruhjeita ja värjääntymistä sallitaan, jos ne ovat vähäisiä ja lieviä, ja jollei niitä esiinny rinnassa tai jaloissa. Siivenkärki saa puuttua. Siivenkärkien ja höyhenjuurituppien lievä punoitus sallitaan,

- pakastetussa tai syväjäädytetyssä siipikarjassa ei saa olla merkkejä jääpoltteesta(5), paitsi jos ne ovat satunnaisia, vähäisiä ja lieviä eivätkä esiinny rinnassa tai jaloissa.

7 artikla

1. Päätökset, jotka johtuvat 1 ja 6 artiklan noudattamatta jättämisestä, voivat koskea ainoastaan tämän artiklan säännösten mukaisesti tarkastettua kokonaista erää.

2. Erän muodostaa saman tyyppinen, samaan luokkaan ja samaan tuotantolinjaan kuuluva tai samasta teurastamosta taikka leikkaamosta peräisin oleva tarkastettu siipikarjanliha.

3. Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti kustakin 1 artiklassa mainitusta tuotteesta jokaisesta teurastamossa, leikkaamossa taikka tukku- tai vähittäismyyntivarastossa tarkastettavasta erästä, tai kun kyseessä on tuonti kolmansista maista, tulliselvityksen yhteydessä:

>TAULUKON PAIKKA>

4. Tarkastettaessa A-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää sovelletaan 3 kohdassa säädettyä sallittua poikkeamaa seuraavissa tapauksissa:

a) koipi-reisipalaa, reisiä, koipia tai siipiä ei ole leikattu nivelestä;

b) rintafileessä on enintään 2 prosenttia rustoa (rintalastan taipuisa kärki);

c) rinnassa ja reisissä on vähäisiä ja lieviä vaurioita, ruhjeita, värjääntymistä tai merkkejä jääpoltteesta.

5. Tarkastettaessa B-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää saa virheellisten yksiköiden määrä 4 kohdan a ja b alakohdassa mainituissa tuotteissa olla kaksinkertainen.

6. Jos tarkastettavaa erää ei hyväksytä, valvovan toimielimen on kiellettävä sen kaupan pitäminen, tai jos erä tuodaan kolmansista maista, sen maahantuonti, kunnes osoitetaan, että se on saatettu vastaamaan 1 ja 6 artiklan säännöksiä.

8 artikla

1. Direktiivin 76/211/ETY 2 artiklassa tarkoitettu valmiiksi pakattu jäädytetty tai pakastettu siipikarjanliha voidaan luokitella painon mukaan asetuksen (ETY) N:o 1906/90 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Valmispakkaukset voivat olla:

- valmispakkauksia, joissa on yksi siipikarjan ruho,

tai

- valmispakkauksia, jotka sisältävät yhden tai useampia samaan 1 artiklassa määriteltyyn tyyppiin ja lajiin kuuluvia siipikarjan paloja.

2. Kaikissa valmispakkauksissa on oltava merkintä "nimellispainosta" eli siitä tuotteen painosta, joka valmispakkausten on 3 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti sisällettävä.

3. Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan valmispakkaukset voidaan luokitella nimellispainon perusteella seuraavasti:

- ruhot 1 100 grammaa: 100 gramman luokat (1 100 - 1 200 - 1 300 jne.),

- palat: 250 grammaa - 500 grammaa - 750 grammaa - 1 000 grammaa - 1 500 grammaa - 2 000 grammaa - 2 500 grammaa - 3 000 grammaa - 5 000 grammaa.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen valmispakkausten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

- tosiasiallinen sisältö ei saa olla keskimäärin pienempi kuin nimellispaino,

- niiden valmispakkausten osuuden, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin 9 ja 10 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, on oltava riittävän pieni, jotta valmispakkauserä täyttää 11 kohdassa esitettyjen tarkastusten vaatimukset,

- valmispakkauksia, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin kaksi kertaa 9 ja 10 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, ei saa pitää kaupan.

Tätä asetusta sovellettaessa sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I vahvistettuja nimellispainon, tosiasiallisen sisällön ja negatiivisen virheen määritelmiä.

5. Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan pakkaajan tai maahantuojan vastuuseen ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamiin tarkastuksiin sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I olevaa 4, 5 ja 6 alakohtaa soveltuvin osin.

6. Valmispakkaukset tarkastetaan näytteiden avulla kahdessa osassa:

- näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö tarkastetaan,

- näytteen valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo tarkastetaan.

Valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos molempien tarkastusten tulokset täyttävät 11 ja 12 kohdassa esitetyt hyväksymisperusteet.

7. Erän muodostavat kaikki ne valmispakkaukset, joilla on sama nimellispaino, jotka ovat samaa mallia ja samaa tuotantoa ja jotka on pakattu samassa paikassa ja tarkoitettu tarkastettaviksi.

Erän kokoa rajoittavat seuraavat säännöt:

- kun valmispakkaukset tarkastetaan pakkauslinjan lopussa, erän koko on sama kuin pakkauslinjan enimmäistuotanto tunnissa, ilman eräkokoon liittyviä rajoituksia,

- muissa tapauksissa eräkoko on rajoitettava 10 000 valmispakkaukseen.

8. Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti jokaisesta tarkastettavasta erästä:

>TAULUKON PAIKKA>

Vähemmän kuin 100 valmispakkausta käsittäville erille suoritetaan direktiivin 76/211/ETY liitteen II mukainen ainetta rikkomaton testaus, silloin kun sen suorittamista pidetään aiheellisena, tutkimalla erä 100 -prosenttisesti.

9. Valmispakattujen yksittäisten ruhojen kohdalla sallitaan seuraavat negatiiviset virheet:

>TAULUKON PAIKKA>

10. Valmispakattujen siipikarjan palojen kohdalla sallitaan seuraavat negatiiviset virheet:

>TAULUKON PAIKKA>

11. Tarkastettaessa näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö lasketaan sallittu vähimmäissisältö vähentämällä valmispakkauksen nimellispainosta sitä vastaava suurin sallittu negatiivinen virhe.

Ne näytteeseen kuuluvat valmispakkaukset, joiden tosiasiallinen sisältö on pienempi kuin sallittu vähimmäissisältö, ovat virheellisiä.

Tarkastettua valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos virheellisten näytteiden määrä näytteessä on pienempi tai sama kuin seuraavassa taulukossa esitetty hyväksymisraja; erä hylätään, jos virheellisten näytteiden määrä on sama tai suurempi kuin hylkäämisraja.

>TAULUKON PAIKKA>

12. Tarkastettaessa tosiasiallisen sisällön keskiarvoa valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos näytteeseen kuuluvien valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo on suurempi kuin alla esitetyt hyväksymisrajat:

>TAULUKON PAIKKA>

Standardipoikkeama lasketaan kuten direktiivin 76/211/ETY liitteessä II olevassa 2.3.2.2 kohdassa esitetään.

13. Direktiivin 76/211/ETY 4 artiklan 4 kohdan säännöksiä sovelletaan.

9 artikla

Jäljempänä määriteltävien jäähdytysmenetelmien käyttöä koskevia merkintöjä ja niitä vastaavia tämän asetuksen liitteessä II lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä voidaan käyttää direktiivin 79/112/ETY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa pakkausmerkinnöissä:

- ilmajäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen kylmällä ilmalla,

- haihdutusjäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdytys kylmällä ilmalla ja jaksoittaisella vesisumulla tai hienojakoisella vesisuihkulla,

- vesijäähdytys: siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen vesialtaissa tai vesi- ja jääaltaissa vastavirtamenetelmällä, joka määritellään direktiivin 71/118/ETY(6) liitteessä I olevan V luvun 28 a ja 28 b alakohdassa.

10 artikla

1. Ilmoitettaessa siipikarjan tuotantotapaa, orgaanista ja biologista tuotantoa lukuun ottamatta, jäljempänä esitettyjä ilmaisuja ja niitä vastaavia liitteessä III lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä saa käyttää merkinnöissä direktiivin 79/112/ETY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti ainoastaan, jos tämän asetuksen liitteessä IV mainitut edellytykset täyttyvät:

a) "Ruokittu rehulla, joka sisältää ...prosenttia ...";

b) "Laajaperäinen sisäkasvatus";

c) "Vapaa laidun";

d) "Vapaa laidun - perinteinen kasvatustapa";

e) "Vapaa laidun - täydellinen liikkumavapaus".

Näitä ilmaisuja voidaan täydentää kunkin siipikarjan tuotantotavan erityispiirteitä koskevilla merkinnöillä.

2. Lintujen teurasikää tai kasvatuskautta koskeva maininta sallitaan ainoastaan käytettäessä jotakin 1 kohdassa tarkoitetuista termeistä ja liitteessä IV olevassa b, c tai d alakohdassa mainitun vähimmäisiän osalta. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta nuoriin kananpoikiin.

3. Näitä säännöksiä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten teknisten toimenpiteiden soveltamista, jotka ovat laajempia kuin liitteessä IV mainitut vähimmäisvaatimukset ja jotka koskevat ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tuottajia, jos kyseiset toimenpiteet ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten mukaiset.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet on toimitettava tiedoksi komissiolle.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava aina komission pyynnöstä kaikkia tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, ovatko ne sopusoinnussa yhteisön oikeuden ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten kanssa.

11 artikla

1. Teurastamot, jotka saavat käyttää 10 artiklassa mainittuja ilmaisuja, on hyväksyttävä erityisellä menettelyllä. Niiden on kirjattava erikseen kunkin siipikarjan tuotantototavan osalta:

- jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tarkastuksen jälkeen rekisteröitävien siipikarjan tuottajien nimet ja osoitteet,

- kunkin tuottajan jokaisen tuotantokierroksen lintujen lukumäärä, jos edellä mainittu viranomainen niin vaatii.

2. Edellä mainittuja tuottajia valvotaan säännöllisesti. Näiden on pidettävä kunkin tuotantotavan osalta ajan tasalla olevaa luetteloa lintujen lukumääristä, myytyjen lintujen määristä ja ostajien nimistä.

3. Säännöllisiä 10 ja 11 artiklan säännösten noudattamisen tarkastuksia on suoritettava

- tilalla: vähintään kerran kunkin tuotantokierroksen aikana,

- rehutehtaalla: vähintään yksi tarkastusmääritys vuodessa kutakin käytettävää rehuseosta kohti ja joka tapauksessa kerran vuodessa,

- teurastamossa: vähintään neljä kertaa vuodessa,

- hautomossa: vähintään kerran vuodessa, kun kyseessä on 10 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu siipikarjan tuotantotapa.

4. Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava 1 päivään heinäkuuta 1991 mennessä muille jäsenvaltioille ja komissiolle 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen rekisteröityjen teurastamojen luettelo, jossa on oltava teurastamon nimi, osoite ja sille annettu numero. Kaikki luetteloon tehtävät muutokset on toimitettava kunkin vuosineljänneksen alussa tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

12 artikla

Kun kyseessä on siipikarjan tuotantotapaa koskevien, asetuksen (ETY) N:o 1906/90 5 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen valvonta, jäsenvaltioiden nimeämien toimielinten on täytettävä 26 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa eurooppalaisessa standardissa N:o EN/45011 asetetut vaatimukset ja oltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja valvomia.

13 artikla

Kolmansista maista tuotu siipikarjanliha saa olla merkitty yhdellä tai useammalla vapaaehtoisella 9 ja 10 artiklassa säädetyllä merkinnällä, jos sen mukana on alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antama todistus siitä, että kyseinen tuote on tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukainen.

Kolmannen maan pyynnöstä komissio laatii luettelon edellä mainituista viranomaisista.

14 artikla

Tässä asetuksessa säädetyt tuotteiden nimikkeet ja muut ilmaisut on merkittävä ainakin sen jäsenvaltion kielellä tai kielillä, jossa vähittäismyynti tai käyttö tapahtuu.

15 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä kesäkuuta 1991.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1991.

Toimijat saavat kuitenkin 31 päivään joulukuuta 1991 käyttää tässä asetuksessa tarkoitettuihin tuotteisiin pakkauksia, joiden merkinnöistä on säädetty ennen tämän asetuksen voimaantuloa sovellettavassa yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä. Tällöin kyseisiä tuotteita saa pitää kaupan 31 päivään joulukuuta 1992.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä kesäkuuta 1991.

Komission puolesta

Ray MAC SHARRY

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 173, 6.7.1990, s. 1

(2) EYVL N:o L 46, 21.2.1976, s. 1

(3) EYVL N:o L 311, 4.11.1978, s. 21

(4) EYVL N:o L 33, 8.2.1979, s. 1

(5) Jääpolte: (laatua heikentävässä mielessä) paikallinen palautumaton ihon ja/tai lihan kuivuminen, joka voi ilmetä seuraavanlaisina muutoksina:

-alkuperäisen värin muuttuminen (yleensä väri vaalenee) tai

-maun tai hajun muuttuminen (mauton tai eltaantunut) tai

-koostumuksen muuttuminen (kuiva, sienimäinen).

(6) EYVL N:o L 55, 8.3.1971, s. 23

LIITE 1

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

a) Rehu:

Maininta seuraavista rehujen ainesosista sallitaan seuraavilla edellytyksillä:

- viljakasvit, jos niiden pitoisuus on vähintään 65 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan suurimman osan kasvatuskautta ja joka saa sisältää enintään 15 prosenttia viljan sivutuotteita. Jos kuitenkin erityisesti mainitaan tietty viljalaji, sen pitoisuuden käytettävässä rehuseoksessa on oltava vähintään 35 prosenttia ja vähintään 50 prosenttia maissin osalta,

- palkokasvit ja vihannekset, jos niiden pitoisuus on vähintään 5 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan suurimman osan kasvatuskautta,

- maitotuotteet, jos niiden pitoisuus on vähintään 5 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan loppuruokinnan aikana.

Ilmaisua "kauralla ruokittu hanhi" saa käyttää silloin, kun hanhille kolmen viikon loppuvaiheen aikana annettu rehu sisältää vähintään 500 grammaa kauraa vuorokaudessa.

b) "Laajaperäinen sisäkasvatus":

Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan:

- jos eläintiheys lattianeliömetriä kohti ei ylitä seuraavia lukuja:

- kananpojat: 12 lintua, yhteensä enintään 25 elopainokiloa,

- ankat, helmikanat, kalkkunat: 25 elopainokiloa,

- hanhet: 15 elopainokiloa,

- jos linnut ovat teurastettaessa seuraavan ikäisiä:

- kananpojat: 56 vuorokautta tai vanhempia,

- kalkkunat: 70 vuorokautta tai vanhempia,

- hanhet: 112 vuorokautta tai vanhempia,

- Pekingin ankat: 49 vuorokautta tai vanhempia,

- myskisorsat: naaraat 77 vuorokautta tai vanhempia,

urokset 84 vuorokautta tai vanhempia,

- helmikanat: 82 vuorokautta tai vanhempia.

c) "Vapaa laidun":

Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan:

- jos rakennuksen eläintiheys ja teurasikä eivät ylitä edellä b kohdassa esitettyjä rajoja, paitsi poikasten osalta, joita saa pitää enintään 13 kappaletta, kuitenkin enintään 27,5 elopainokiloa neliömetriä kohti,

- jos linnuilla on ollut vähintään puolet elinajastaan mahdollisuus päästä jatkuvasti päivisin ulos alueelle, jonka suurin osa on kasvillisuuden peittämä ja jonka pinta-ala on vähintään:

- 1 neliömetriä kananpoikaa tai helmikanaa kohti,

- 2 neliömetriä ankkaa kohti,

- 4 neliömetriä kalkkunaa tai hanhea kohti,

- jos kasvatuskauden aikana annettu rehuseos sisältää vähintään 70 prosenttia viljaa,

- jos rakennuksessa on ulosmenoluukut, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään sama tai suurempi kuin rakennuksen pitkän sivun pituus.

d) "Vapaa laidun - perinteinen kasvatustapa":

Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan:

- jos eläintiheys sisätiloissa neliömetriä kohti ei ylitä seuraavia lukuja:

- kananpojat: 12 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa. Siirrettävissä rakennuksissa, joiden lattiapinta-ala on enintään 150 neliömetriä ja jotka pidetään avoinna myös öisin, saadaan eläintiheys nostaa 20 kappaleeseen, kuitenkin niin, että elopaino on enintään 40 kiloa neliömetriä kohti,

- salvukukot: 6,25 kappaletta (81 vuorokauden ikään asti 12 kappaletta), kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,

- myskisorsat: 8 urosta, yhteensä enintään 28 elopainokiloa, tai 10 naarasta, yhteensä enintään 20 elopainokiloa,

- helmikanat: 13 kappaletta, yhteensä enintään 20 elopainokiloa,

- kalkkunat: 6 kappaletta (7 viikon ikään asti 10 kappaletta), yhteensä enintään 25 elopainokiloa,

- hanhet: 3 kappaletta, jos loppuvaihe (kolme viimeistä kasvatusviikkoa) tapahtuu suljetussa tilassa, yhteensä enintään 15 elopainokiloa,

- jos saman tuotantoyksikön siipikarjarakennusten käyttöpinta-ala ei ole suurempi kuin 1 600 neliömetriä,

- jos jokaisessa siipikarjarakennuksessa on enintään:

- 4 800 kananpoikaa,

- 5 200 helmikanaa rakennuksissa, joista on pääsy laitumelle,

tai

2 000 helmikanaa orsikanalassa,

- 4 000 myskisorsanaarasta tai 3 200 myskisorsaurosta,

- 2 500 salvukukkoa, hanhea ja kalkkunaa,

- jos linnuilla on jatkuvasti vapaa pääsy päivisin ulos laitumelle, kun ne ovat vähintään seuraavan ikäisiä:

- kananpojat ja salvukukot 6 viikkoa,

- ankat, hanhet, helmikanat ja kalkkunat 8 viikkoa,

- jos suurinta osaa laitumesta peittää kasvillisuus ja laidunpinta-ala on vähintään:

- 2 neliömetriä kananpoikaa, ankkaa tai helmikanaa kohti,

- 4 neliömetriä salvukukkoa kohti,

- 6 neliömetriä kalkkunaa kohti,

- 10 neliömetriä hanhea kohti.

Helmikanoilla ulkolaiduntaminen voidaan korvata häkillä, jonka lattiapinta-alan on oltava vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin rakennuksen lattiapinta-ala, korkeuden vähintään 2 metriä, ja jossa on oltava vähintään 10 senttimetriä orsitilaa lintua kohti,

- kasvatettavien lintujen on oltava hitaasti kasvavaa tyyppiä,

- kasvatuskauden aikana annettavan rehuseoksen on sisällettävä vähintään 70 prosenttia viljaa,

- teurasiän on oltava vähintään:

- 81 vuorokautta kananpojilla,

- 150 vuorokautta salvukukoilla,

- 77 vuorokautta myskisorsanaarailla,

- 84 vuorokautta myskisorsauroksilla,

- 94 vuorokautta helmikanoilla,

- 140 vuorokautta kalkkunoilla ja paistiksi kasvatettavilla hanhilla,

- 102 vuorokautta hanhilla, jotka on tarkoitettu hanhenmaksan ("foie gras)" ja rintalihan ("magret") tuotantoon.

e) "Vapaa laidun - täydellinen liikkumavapaus"

Käytettäessä tätä ilmaisua on d kohdassa esitettyjen edellytysten lisäksi linnuilla oltava jatkuvasti vapaa pääsy päivisin ulos laitumelle, jonka alaa ei saa rajoittaa.