This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 31972L0166
Council Directive 72/166/EEC of 24 April 1972 on the approximation of the laws of Member States relating to insurance against civil liability in respect of the use of motor vehicles, and to the enforcement of the obligation to insure against such liability
Neuvoston direktiivi 72/166/ETY, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1972, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä
Neuvoston direktiivi 72/166/ETY, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1972, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä
EYVL L 103, 2.5.1972, p. 1–4
(DE, FR, IT, NL) Muut erityispainokset
(DA, EL, ES, PT, FI, SV, CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO)
Englannink. erityispainos: Sarja I Nide 1972(II) s. 360 - 362
No longer in force, Date of end of validity: 26/10/2009; Kumoaja 32009L0103
Neuvoston direktiivi 72/166/ETY, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1972, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä
Virallinen lehti nro L 103 , 02/05/1972 s. 0001 - 0004
Suomenk. erityispainos Alue 6 Nide 1 s. 0111
Tanskank. erityispainos: Sarja I Alue 1972(II) s. 0345
Ruotsink. erityispainos Alue 6 Nide 1 s. 0111
Englannink. erityispainos: Sarja I Alue 1972(II) s. 0360
Kreikank. erityispainos: Luku 06 Nide 1 s. 0136
Espanjank. erityispainos: Luku 13 Nide 2 s. 0113
Portugalink. erityispainos: Luku 13 Nide 2 s. 0113
NEUVOSTON DIREKTIIVI, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1972, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (72/166/ETY) EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, sekä katsoo, että perustamissopimuksen tavoitteena on luoda yhteismarkkinat, jotka ovat periaatteessa samanlaiset kuin kotimarkkinat ja tämän tavoitteen saavuttamisen tärkeimpiä edellytyksiä on tavaroiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden aikaansaaminen, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa pakollista vakuutusturvaa eli liikennevakuutusta koskevien rajatarkastusten ainoana tarkoituksena on turvata niiden henkilöiden edut, jotka saattavat joutua sellaisten ajoneuvojen aiheuttamien vahinkojen uhreiksi; tällaisten rajatarkastusten olemassaolo johtuu tällä alalla sovellettavien kansallisten vaatimusten välisistä eroista, nämä erot ovat sellaisia, että ne saattavat estää moottoriajoneuvojen ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta yhteisön alueella; näin ollen ne vaikuttavat välittömästi yhteismarkkinoiden luomiseen ja toimintaan, yhteisön sisäiset rajat ylittävien matkustajien tullitarkastuksista 21 päivänä kesäkuuta 1968 annettu komission suositus edellyttää, että jäsenvaltiot tarkastavat matkustajat ja heidän moottoriajoneuvonsa vain poikkeustapauksissa ja poistavat tulliasemilla fyysiset esteet, on toivottavaa, että jäsenvaltioiden asukkaat ovat paremmin selvillä yhteismarkkinoiden olemassaolosta ja että tässä tarkoituksessa ryhdytään toimenpiteisiin, joilla edelleen lievennetään jäsenvaltioiden välillä kulkevien ihmisten ja moottoriajoneuvojen liikkumista koskevia säännöksiä; Euroopan parlamentin jäsenet ovat toistuvasti korostaneet tällaisten toimenpiteiden tarvetta, tällainen matkustajien liikkuvuutta koskevien määräysten lieventäminen on uusi askel kohti jäsenvaltioiden markkinoiden keskinäistä avaamista ja kotimarkkinoiden kaltaisten olosuhteiden luomista, sellaisten ajoneuvojen vihreiden korttien tarkastukset, joiden pysyvä kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja jotka siirtyvät toisen jäsenvaltion alueelle, voidaan lopettaa kuuden kansallisen vakuutuksenantajien toimiston välisellä sopimuksella, jolla kukin kansallinen toimisto takaa korvauksen kansallisten säännöstensä mukaisesti kaikista korvaukseen oikeuttavista vahingoista ja vammoista, jotka jokin tällainen vakuutettu tai vakuuttamaton ajoneuvo on aiheuttanut sen alueella, tällainen takuusopimus edellyttää, että kaikki yhteisön alueella kulkevat yhteisömaiden moottoriajoneuvot ovat vakuutettuja; kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä olisi sen vuoksi edellytettävä koko yhteisön alueella voimassa olevaa liikennevakuutusta; kansallisessa lainsäädännössä voidaan kuitenkin sallia poikkeuksia tietyille henkilöille ja tietyntyyppisille ajoneuvoille, ja tässä direktiivissä säädetty järjestelmä voitaisiin laajentaa koskemaan ajoneuvoja, joilla on pysyvä kotipaikka kolmannessa valtiossa ja joihin nähden kuuden jäsenvaltion kansalliset toimistot ovat tehneet samanlaisen sopimuksen, ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 1. "ajoneuvolla" moottoriajoneuvoa, joka on tarkoitettu kulkemaan mekaanisella voimalla maata mutta ei raiteita pitkin, sekä kytkettyä tai irrallista perävaunua; 2. "vahingon kärsineellä" henkilöä, jolla on oikeus saada korvausta ajoneuvojen aiheuttamista vahingoista tai vammoista; 3. "kansallisella vakuutuksenantajien toimistolla" erityisjärjestöä, joka on perustettu 25 päivänä tammikuuta 1949 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sisämaan liikennekomitean tieliikenteen alakomitean suosituksen N:o 5 mukaisesti ja joka toimii niiden vakuutusyritysten yhteiselimenä, joilla on valtiossa toimilupa liikennevakuutuksen käsittävän vakuutusliikkeen harjoittamiseen; 4. "alueella, jossa ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka" - sen valtion aluetta, jossa ajoneuvo on rekisteröity; - jos rekisteröintiä ei vaadita tietyntyyppiselle ajoneuvolle, mutta joissa ajoneuvolla on vakuutuskilpi tai rekisterikilpeä vastaava tunnistemerkki, sen valtion aluetta, jossa vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu; taikka - jos tietyntyyppisiltä ajoneuvoilta ei vaadita rekisterikilpeä, vakuutuskilpeä eikä tunnistemerkkiä, sen valtion aluetta, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka; 5. "vihreällä kortilla" kansainvälistä vakuutustodistusta, joka on annettu kansallisen toimiston puolesta 25 päivänä tammikuuta 1949 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sisämaan liikennekomitean tieliikenteen alakomitean suosituksen N:o 5 mukaisesti. 2 artikla 1. Jäsenvaltioiden on oltava tarkastamatta sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on jonkin toisen jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltioiden on oltava tarkastamatta myös sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen valtion alueella ja jotka saapuvat niiden alueelle toisen jäsenvaltion alueelta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin suorittaa pistokokeita. 2. Ajoneuvoihin, joilla on pysyvä kotipaikka jäsenvaltion alueella, noudatetaan tämän direktiivin säännöksiä, lukuun ottamatta 3 ja 4 artiklaa: - sen jälkeen, kun kuuden kansallisen vakuutuksenantajien toimiston kesken on tehty sopimus, jonka ehtojen mukaan kukin kansallinen toimisto takaa korvausvaatimusten käsittelyn omien liikennevakuutusta koskevien kansallisten lakiensa mukaisesti vahinkotapauksissa, jotka sen alueella on aiheuttanut ajoneuvo, jolla on pysyvä kotipaikka toisen jäsenvaltion alueella, riippumatta siitä, onko tämä ajoneuvo vakuutettu; - siitä komission määräämästä päivästä lukien, jona se on varmistanut tiiviissä yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa, että sellainen sopimus on tehty; - sopimuksen voimassaoloaikana. 3 artikla 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava, jollei 4 artiklasta muuta johdu, tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella. Vakuutetun vastuun laajuus sekä vakuutusturvan ehdot määräytyvät näiden toimenpiteiden mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vakuutussopimus kattaa myös: - muissa jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti näiden valtioiden alueella aiheutuneet vahingot tai vammat; - jäsenvaltioiden kansalaisille aiheutuvat vahingot tai vammat, jotka ovat aiheutuneet suoralla matkalla kahden sellaisen alueen välillä, joilla Euroopan talousyhteisön perustamissopimus on voimassa, jos mikään kansallinen vakuutusyhtiöiden toimisto ei ole vastuussa läpikuljettavasta alueesta; siinä tapauksessa vahinko tai vamma korvataan siinä jäsenvaltiossa voimassa olevien liikennevakuutusta koskevien lakien mukaisesti, jonka alueella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka. 4 artikla Jäsenvaltio voi poiketa 3 artiklasta, jos kyseessä ovat: a) tietyt julkisoikeudelliset tai yksityisoikeudelliset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt; kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo tällaisista henkilöistä ja toimitettava se tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissioille. Tällaisen poikkeuksen tekevän jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että korvausta maksetaan vahingoista tai vammoista, joita näille henkilöille kuuluvat ajoneuvot ovat aiheuttaneet muiden jäsenvaltioiden alueilla. Sen on nimettävä erityisesti vahingon tai vamman aiheutumismaassa toimiva viranomainen tai laitos vastaamaan vahingonkärsineille maksettavista korvauksista kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti sellaisissa tapauksissa, joihin ei voida soveltaa 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua menettelyä. Sen on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle toimenpiteistään; b) tietyntyyppiset ajoneuvot tai erityistyyppisellä rekisterikilvellä varustetut ajoneuvot; kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo tällaisista ajoneuvotyypeistä tai ajoneuvoista ja toimittaa se tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissioille. Siinä tapauksessa kaikilla muilla jäsenvaltioilla on oikeus vaatia, että henkilöllä, jonka hallussa tällainen ajoneuvo on sen tullessa näiden valtioiden alueelle, on voimassa oleva vihreä kortti tai että hän tekee kyseisen jäsenvaltion vaatimukset täyttävän rajavakuutussopimuksen. 5 artikla Rajoittamatta 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan soveltamista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos ajoneuvo, jolla on pysyvä kotipaikka muun jäsenvaltion alueella, aiheuttaa vahingon niiden alueella, kansalliselle vakuutuksenantajien toimistolle ilmoitetaan seuraavat tiedot: - alue, jolla ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka, sekä sen mahdollinen rekisteritunnus;- kaikki mahdolliset ajoneuvon vakuutukseen liittyvät, tavallisesti ajoneuvon haltijan vihreässä kortissa olevat tiedot, jos näitä vaatii se jäsenvaltio, jonka alueella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka. Jäsenvaltioiden on varmistettava lisäksi, että toimisto välittää nämä tiedot sen valtion kansalliselle vakuutuksenantajien toimistolle, jonka alueella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka. 6 artikla Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ajoneuvoja, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella tai jäsenvaltion Euroopan ulkopuolisella alueella ja jotka tulevat alueelle, jolla Euroopan talousyhteisön perustamissopimus on voimassa, ei käytetä näiden jäsenvaltioiden alueella, ellei koko sillä alueella, jolla Euroopan talousyhteisön perustamissopimus on voimassa, kaikkia näiden ajoneuvojen aiheuttamia vahinkoja tai vammoja korvata eri jäsenvaltioiden liikennevakuutusta koskevien lakien mukaisesti. 7 artikla 1. Kaikilla ajoneuvoilla, joilla on pysyvä kotipaikka kolmannen maan alueella tai jonkin jäsenvaltion Euroopan ulkopuolisella alueella, on ennen saapumistaan sellaiselle alueelle, jossa Euroopan talousyhteisön perustamissopimus on voimassa, oltava joko voimassa oleva vihreä kortti tai rajavakuutustodistus, joilla todistetaan, että ajoneuvo on vakuutettu 6 artiklan mukaisesti. 2. Ajoneuvot, joilla on pysyvä kotipaikka kolmannessa maassa rinnastetaan kuitenkin ajoneuvoihin, joilla on pysyvä kotipaikka yhteisössä, jos kaikkien jäsenvaltioiden kansalliset toimistot erikseen, ja kukin omien kansallisten liikennevakuutusta koskevien lakiensa mukaisesti, takaavat tällaisten ajoneuvojen niiden alueella aiheuttamia vahinkoja koskevien korvausvaatimusten käsittelyn. 3. Varmistettuaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että edellisessä kohdassa mainittuihin velvoitteisiin on sitouduttu, komissio määrää mistä päivämäärästä alkaen ja minkä tyyppisiltä ajoneuvoilta jäsenvaltioiden ei enää tule vaatia 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen esittämistä. 8 artikla Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1973 ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. 9 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä 24 päivänä huhtikuuta 1972. Neuvoston puolesta Puheenjohtaja G. THORN