(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 3 kohdan mukainen unionin tavoite korkean turvallisuustason varmistamisesta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella olisi saavutettava muun muassa sisärajoilla henkilöiden rajanylityksen ja ulkorajoilla suoritettavan rajavalvonnan yhteydessä toteutettavien yhteisten toimenpiteiden ja yhteisen viisumipolitiikan avulla osana yhtenevää, monikerroksista järjestelmää, jonka avulla voitaisiin vaihtaa tietoja ja saavuttaa täydellinen tilannetietoisuus ja jonka avulla pyritään tekemään laillisesta matkustamisesta helpompaa ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa.

(2)

Unioni tarvitsee nykyistä yhdenmukaisemman lähestymistavan maahanmuuton hallinnan ja sisäisen turvallisuuden sisäisiin ja ulkoisiin näkökohtiin, ja sen olisi muodostettava yhteys laittoman maahanmuuton torjunnan ja unionin ulkorajojen turvallisuuden parantamisen välillä sekä tehostettava yhteistyötä ja vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa laittoman maahanmuuton hallinnoimiseksi ja laillisen maahanmuuton edistämiseksi.

(3)

On tarpeen kehittää yhtenäinen lähestymistapa muuttopaineesta ja turvapaikkahakemuksista aiheutuviin ongelmiin sekä unionin ulkorajojen valvontaan ja osoitettava varoja ja riittävät resurssit, jotta hätätilanteita voidaan hoitaa kunnioittaen ihmisoikeuksia ja noudattaen kaikkien jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden periaatetta; samalla olisi otettava huomioon kansalliset velvoitteet ja varmistettava selkeä tehtävänjako.

(4)

Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategia, jäljempänä ’sisäisen turvallisuuden strategia’, jonka neuvosto hyväksyi helmikuussa 2010, muodostaa yhteisen toimintasuunnitelman näiden yhteisten turvallisuushaasteiden ratkaisemiseksi. Komission marraskuussa 2010 hyväksymässä tiedonannossa ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma” strategian periaatteet ja suuntaviivat muunnetaan konkreettisiksi toimenpiteiksi määrittelemällä viisi strategista tavoitetta: hajotetaan kansainväliset rikollisverkostot, ehkäistään terrorismia ja puututaan radikalisoitumiseen ja terroristien värväystoimintaan, parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä, vahvistetaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla ja parannetaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista.

(5)

Sisäisen turvallisuuden strategian mukaisesti vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin olisi pyrittävä samanaikaisesti, ja vapauden ja oikeuden tavoitteen saavuttamiseksi turvallisuuteen olisi aina pyrittävä noudattaen perussopimusten ja oikeusvaltion periaatteita sekä perusoikeuksiin liittyviä unionin velvoitteita.

(6)

Sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon keskeisinä periaatteina olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus, selkeä tehtävänjako, perusvapauksien, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen, kokonaisvaltaisuuden vahva painottaminen, yhteys ulkoiseen turvallisuuteen sekä yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettujen unionin ulkopolitiikan tavoitteiden kanssa.

(7)

Sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon edistämiseksi ja sen operatiivisen toteutumisen varmistamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi unionin rahoitustukea perustamalla sisäisen turvallisuuden rahasto, jäljempänä ’rahasto’.

(8)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osastoon liittyvien oikeudellisten näkökohtien vuoksi rahastoa ei ole oikeudellisesti mahdollista perustaa yhtenä rahoitusvälineenä. Sen vuoksi rahasto olisi perustettava kokonaisvaltaisena kehyksenä, josta myönnetään unionin rahoitustukea sisäisen turvallisuuden alalla ja joka käsittää tällä asetuksella perustettavan ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen, jäljempänä ’väline’, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 513/2014 (4) perustetun poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen. Tätä kokonaisvaltaista kehystä olisi täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 514/2014 (5), johon tässä asetuksessa olisi viitattava ohjelmasuunnittelua, varainhoitoa, hallinnointia ja valvontaa, tilien tarkastamista ja hyväksymistä, ohjelmien päättämistä sekä raportointia ja arviointia koskevien sääntöjen osalta.

(9)

Sisäasiain alan rahoituksen uuden kahden pilarin rakenteen olisi edistettävä rahoituksen yksinkertaistamista, järkeistämistä, lujittamista ja avoimuutta tuolla alalla. Olisi pyrittävä parantamaan yhteisvaikutusta, johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä muiden rahastojen ja ohjelmien kanssa, mukaan luettuna rahoituksen myöntämiseksi yhteisiin tavoitteisiin. Olisi kuitenkin vältettävä eri rahoitusvälineiden päällekkäisyyksiä.

(10)

Rahastossa olisi otettava huomioon joustavuuden lisäämisen ja yksinkertaistamisen tarve mutta myös ennustettavuuteen liittyvät vaatimukset ja varmistettava resurssien oikeudenmukainen ja avoin jakautuminen siten, että saavutetaan tässä asetuksessa asetetut yleiset ja erityiset tavoitteet.

(11)

Rahaston täytäntöönpanon keskeisiä periaatteita ovat toimenpiteiden tehokkuus ja varainkäytön laatu. Rahasto olisi lisäksi pantava täytäntöön myös mahdollisimman vaikuttavasti ja käyttäjäystävällisesti.

(12)

Rahastossa olisi otettava erityisesti huomioon ne jäsenvaltiot, joille aiheutuu niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi kohtuuton rasitus muuttovirroista.

(13)

Ulkorajojen valvontaan liittyvä yhteisvastuullisuus ja vastuunjako jäsenvaltioiden ja unionin välillä on ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisen politiikan keskeinen osatekijä.

(14)

Rahaston olisi osoitettava yhteisvastuullisuutta myöntämällä rahoitustukea niille jäsenvaltioille, jotka soveltavat ulkorajoja koskevia Schengenin säännöstön määräyksiä täysimääräisesti, ja niille jäsenvaltioille, jotka valmistautuvat osallistumaan Schengeniin täysimääräisesti, ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä rahastoa siten, että edistetään ulkorajojen valvontaa koskevaa unionin yhteistä politiikkaa.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi rahaston yleistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi varmistettava, että niiden kansallisissa ohjelmissa pyritään saavuttamaan välineen erityistavoitteet ja että määrärahat kohdennetaan eri tavoitteisiin oikeassa suhteessa haasteisiin ja tarpeisiin nähden sekä varmistaen, että tavoitteet ovat saavutettavissa. Jos kansalliseen ohjelmaan ei sisällytetä jotain erityistavoitetta tai joihinkin kansallisten ohjelmien tavoitteisiin kohdennetaan määrärahoja tässä asetuksessa säädettyjä vähimmäisprosenttiosuuksia niukemmin, kyseisen jäsenvaltion olisi perusteltava tämä ohjelmassa.

(16)

Rahaston saavutusten arvioimiseksi olisi määriteltävä tämän välineen kuhunkin erityistavoitteeseen liittyvät yhteiset indikaattorit. Erityistavoitteiden toteutumisen mittaaminen yhteisillä indikaattoreilla ei velvoita toteuttamaan näihin indikaattoreihin liittyviä toimia.

(17)

Jäsenvaltio ei saisi osallistua tähän rahastoon samanaikaisesti kun se osallistuu unionin väliaikaiseen rahoitusvälineeseen, jonka tarkoituksena on auttaa tukea saavia jäsenvaltioita rahoittamaan muun muassa toimia unionin uusilla ulkorajoilla Schengenin raja- ja viisumisäännöstön täytäntöön panemiseksi ja ulkorajavalvonnan harjoittamiseksi.

(18)

Välineen olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 574/2007/EY (6) vuosiksi 2007–2013 perustetun ulkorajarahaston avulla kehitettyihin valmiuksiin, ja sitä olisi laajennettava niin, että voidaan ottaa huomioon uudet kehityssuuntaukset.

(19)

Toteuttaessaan ulkorajoilla ja konsulaateissa Schengenin raja- ja viisumisäännöstön mukaisia tehtäviä jäsenvaltiot toteuttavat toimia kaikkien muiden Schengen-alueen jäsenvaltioiden hyväksi ja niiden puolesta ja täyttävät siten julkisen palvelun tehtävän unionin suuntaan. Välineestä olisi myönnettävä tukea rajavalvonnasta ja viisumipolitiikasta aiheutuvien operatiivisten kustannusten kattamiseen niin, että jäsenvaltiot voivat pitää yllä valmiuksiaan tämän kaikkien kannalta olennaisen tehtävän hoitamiseksi. Tällainen tuki käsittää tiettyjen välineen tavoitteisiin liittyvien erityisten kustannusten täyden korvaamisen ja sen olisi kuuluttava erottamattomana osana kansallisiin ohjelmiin.

(20)

Välineellä olisi täydennettävä ja tuettava toimia, joiden avulla kehitetään neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (7) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’Frontex’, johdolla toteutettavaa operatiivista yhteistyötä, mukaan luettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1168/2011 (8) tehtyihin muutoksiin perustuvat uudet toimet, ja siten edelleen lujitettava yhteisvastuullisuutta niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka valvovat ulkorajoja koko Schengen-alueen hyväksi ja sen puolesta. Tämä tarkoittaa muun muassa, että jäsenvaltioiden olisi kansallisia ohjelmia laatiessaan otettava huomioon analyyttiset välineet sekä operatiiviset ja tekniset ohjeistukset, joita Frontex on kehittänyt, sekä laaditut koulutussuunnitelmat eli rajavartijoita koskeva yhteinen opetussuunnitelma ja siihen kuuluvat perusoikeuksiin ja kansainväliseen suojeluun liittyvät komponentit. Jotta Frontexin toimeksianto ja jäsenvaltioiden vastuulla olevat ulkorajatarkastukset ja ulkorajojen valvonta täydentäisivät toisiaan ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus ja vältettäisiin kustannustehottomuutta, komission olisi kuultava Frontexia jäsenvaltioiden toimittamien kansallisten ohjelmien luonnosten ja etenkin operatiivisella tuella rahoitettavien toimien johdosta.

(21)

Väline olisi pantava täytäntöön noudattaen täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita ja unionin kansainvälisiä velvoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta turvapaikkaoikeutta koskevien erityismääräysten soveltamista tai kansainvälistä suojelua.

(22)

Yhdenmukainen ja korkealaatuinen ulkorajojen valvonta on erittäin tärkeää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistamisen kannalta. Unionin yhteisten normien mukaisesti välineestä olisi tuettava sellaisia ulkorajojen valvontaan liittyviä toimenpiteitä, joiden toteutuksessa noudatetaan maahanpääsyn neliportaista valvontamallia, johon kuuluvat toimenpiteet kolmansissa maissa, yhteistyö naapurimaiden kanssa, rajavalvontaan liittyvät toimenpiteet ja valvontatoimenpiteet vapaan liikkuvuuden alueella, jotta voidaan torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajatylittävää rikollisuutta Schengen-alueella.

(23)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti välineestä olisi tuettava toimia, joilla varmistetaan, että ulkorajoilla suojellaan vaaralle alttiina olevia lapsia. Jäsenvaltioiden olisi etenkin silloin, kun ne toteuttavat toimia, jotka liittyvät henkilöiden tunnistamiseen, välittömään avustamiseen ja heidän saattamiseensa suojapalveluiden piiriin, kiinnitettävä mahdollisuuksien mukaan erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja etenkin lapsiin ja ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin.

(24)

Välineellä olisi edistettävä Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän kehittämistä yhdenmukaisen ja korkeatasoisen ulkorajavalvonnan varmistamiseksi sekä laillisen rajanylitysliikenteen tekemiseksi unionin ulkorajoilla helpommaksi sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa. Tähän järjestelmään sisältyvät kaikki toimintapolitiikkaan, lainsäädäntöön, järjestelmälliseen yhteistyöhön, rasitusten jakamiseen, laittomien maahanmuuttajien rajanylityspaikkojen tilanteen ja muuttuvien olosuhteiden arviointiin, henkilöstöön, laitteistoon ja teknologiaan liittyvät toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat eri tasoilla yhteistyössä Frontexin, kolmansien maiden ja tarvittaessa myös muiden toimijoiden, erityisesti Europolin ja laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston kanssa, käyttäen muun muassa neliportaista rajaturvallisuusmallia ja Euroopan unionin yhdennettyä riskianalyysia.

(25)

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteenä olevan, henkilöiden kauttakulkusta maitse Kaliningradin alueen ja Venäjän federaation muiden osien välillä tehdyn pöytäkirjan N:o 5 mukaisesti välineestä olisi katettava mahdolliset lisäkustannukset, joita aiheutuu tällaista kauttakulkua koskevan unionin säännöstön erityismääräysten eli neuvoston asetuksen (EY) N:o 693/2003 (9) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 694/2003 (10) täytäntöönpanosta. Menetettyjen viisumimaksujen korvaamiseen tarkoitetun jatkuvan rahoitustuen tarve olisi kuitenkin määriteltävä unionin ja Venäjän federaation välillä voimassa olevan viisumijärjestelyn perusteella.

(26)

Välineestä olisi myös tuettava kansallisia toimenpiteitä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kun kyseessä on viisumipolitiikka ja muut ennen rajamuodollisuuksia eli ennen ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia toteutettavat toimet, ja hyödynnettävä täysimääräisesti viisumitietojärjestelmää (VIS). Jäsenvaltioiden yksiköiden kolmansissa maissa organisoimien toimien tehokas hallinnointi on yhteisen viisumipolitiikan edun mukaista, sillä se on osa monitasoista järjestelmää, jonka avulla pyritään tekemään laillisesta matkustamisesta helpompaa ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa unioniin, ja se on olennainen osa ulkorajojen yhdennettyä valvontajärjestelmää.

(27)

Välineestä olisi myös tuettava Schengen-valtioiden alueella toteutettavia toimenpiteitä osana ulkorajojen sellaisen yhdennetyn valvontajärjestelmän kehittämistä, joka vahvistaa Schengen-alueen yleistä toimivuutta.

(28)

Välineestä olisi myös tuettava unionin toimia sellaisten tietotekniikkajärjestelmien kehittämiseksi, jotka perustuvat olemassa oleviin ja/tai uusiin tietotekniikkajärjestelmiin ja joiden avulla jäsenvaltiot voivat hallinnoida tehokkaammin kolmansien maiden kansalaisten liikkumista yli rajojen ja varmistaa matkustajien paremman tunnistamisen ja tarkistamisen, millä tehtäisiin matkustamisesta helpompaa ja parannettaisiin rajaturvallisuutta. Tätä varten olisi perustettava EU:n sisäisen turvallisuuden tiedonhallintastrategian mukaisesti ohjelma, jonka tarkoituksena on kattaa tällaisten sekä tietotekniikkajärjestelmien keskusjärjestelmän ja että niiden kansallisten osien kehittämisestä aiheutuvia kustannuksia niin, että voidaan varmistaa tekninen yhdenmukaisuus, yhteentoimivuus unionin muiden tietotekniikkajärjestelmien kanssa, kustannussäästöt ja joustava täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Näiden tietotekniikkajärjestelmien olisi oltava perusoikeuksien, henkilötietojen suoja mukaan luettuna, mukaisia.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi osoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1052/2013 (11) perustetulle Euroopan rajavalvontajärjestelmälle (Eurosur) riittävä rahoitus tuon järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

(30)

Jotta voidaan vastata välittömästi odottamattomiin maahanmuuttopaineisiin ja rajaturvallisuuteen kohdistuviin riskeihin, olisi oltava mahdollista myöntää hätäapua asetuksessa (EU) N:o 514/2014 säädetyn kehyksen mukaisesti.

(31)

Jos havaitaan puutteita tai mahdollisia riskejä erityisesti Schengen-arvioinnin perusteella, asianomaisen jäsenvaltion olisi koko Schengen-alueen yhteisvastuullisuuden lujittamiseksi toteutettava lisäksi tarvittavat seurantatoimet käyttäen ensisijaisesti sen kansalliseen ohjelmaansa sisältyviä resursseja, jolla voidaan tarvittaessa täydentää hätäaputoimenpiteitä.

(32)

Keskinäisen yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon lujittamiseksi jäsenvaltioita olisi rohkaistava käyttämään osa kansallisiin ohjelmiinsa perustuvista resursseista unionin määrittämiin erityisiin painopisteisiin, kuten Frontexin tarvitsemien teknisten välineiden hankintaan ja unionin konsuliyhteistyön kehittämiseen. Unionin rahoituksen vaikutukset on tarpeen maksimoida ottamalla käyttöön julkisia ja yksityisiä rahoitusvaroja, yhdistämällä niitä ja tehostamalla niiden käyttöä. Olisi varmistettava, että unionin talousarviosta tuettuja innovatiivisia rahoitusvälineitä ja -mekanismeja käytetään mahdollisimman avoimesti ja vastuullisesti ja että niihin sovelletaan demokraattista valvontaa.

(33)

Jotta voidaan turvata Schengenin säännöstön soveltaminen koko Schengen-alueella, myös neuvoston asetuksen (EU) N:o 1053/2013 (12) täytäntöönpanoa olisi tuettava välineen avulla, koska se helpottaa keskeisellä tavalla vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueeseen liittyvien unionin toimintalinjojen täytäntöönpanoa varmistamalla ulkorajojen suojelun korkean tason ja sen, ettei Schengen-alueen sisällä toteuteta rajatarkastuksia.

(34)

Ulkorajarahastosta sekä SIS II- ja VIS-järjestelmien kehittämisestä saatujen kokemusten perusteella katsotaan, että olisi tarkoituksenmukaista sallia tietynasteinen joustavuus resurssien mahdollisessa siirtämisessä tämän välineen tavoitteiden täytäntöönpanokeinojen välillä, edellyttäen että siirrot eivät vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan on alusta alkaen varmistettava ohjelmien ja jäsenvaltioiden operatiivisen tuen kriittinen massa ja rahoitusvakaus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston toteuttamia valvontatoimia.

(35)

Vastaavasti olisi laajennettava unionin toimivallan piiriin kuuluvien toimien, jäljempänä ’unionin toimet’, soveltamisalaa ja lisättävä sen käytössä olevien resurssien enimmäismäärää niin, että voidaan parantaa unionin kykyä toteuttaa tiettynä varainhoitovuonna monenlaisia ulkorajojen valvontaan ja yhteiseen viisumipolitiikkaan liittyviä toimia koko unionin edun nimissä silloin kun ja siinä määrin kuin tällaisia tarpeita ilmenee. Tällaisia unionin toimia ovat ulkorajojen valvontaa ja yhteistä viisumipolitiikkaa ja niiden soveltamista edistävät selvitykset ja pilottihankkeet, rajavartijoiden koulutus ihmisoikeuksien suojeluun liittyvissä asioissa sekä toimenpiteet tai järjestelyt, joilla kolmansissa maissa puututaan niistä käsin ilmeneviin muuttopaineisiin niin, että unioniin suuntautuvia muuttovirtoja voidaan hallinnoida mahdollisimman hyvin, ja tähän liittyvien ulkorajoilla ja konsulaateissa toteutettavien tehtävien tehokas organisointi.

(36)

Kun välineestä tuetaan kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä yhteisvaikutusta ja noudatettava johdonmukaisuutta sellaisten muiden unionin ulkopuolella toteutettavien toimien kanssa, jotka saavat tukea maantieteellisistä ja teemakohtaisista unionin ulkoisen avun välineistä. Näiden toimien toteuttamisessa olisi etenkin pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Niiden tarkoituksena ei saisi olla välittömästi kehitykseen suunnattujen toimien tukeminen, vaan niillä olisi tarvittaessa täydennettävä ulkoisen avun välineistä myönnettyä rahoitusta. Olisi myös pyrittävä johdonmukaisuuteen suhteessa unionin humanitaarisen avun politiikkaan erityisesti hätätoimenpiteiden toteuttamisessa.

(37)

Unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus olisi keskitettävä toimiin, joissa unionin toiminta voi tuoda lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin. Koska unionilla on jäsenvaltioita paremmat edellytykset laatia puitteet, joiden avulla osoitetaan unionin yhteisvastuullisuutta rajavalvonnan, viisumipolitiikan ja maahanmuuttovirtojen hallinnan alalla, ja tarjota foorumi näiden politiikkojen perustana olevien yhteisten tietotekniikkajärjestelmien kehittämiselle, tämän asetuksen perusteella myönnettävä rahoitustuki edistää erityisesti kansallisten ja unionin tason valmiuksien kehittämistä näillä aloilla.

(38)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä jäsenvaltioille osoitettavista rahoituksen perusosuuksista. Kunkin jäsenvaltion perusosuus olisi laskettava asianomaiselle jäsenvaltiolle vuosina 2010–2012 ulkorajarahastosta osoitetun määrän perusteella, ja jakamalla saatu luku niiden määrärahojen kokonaismäärällä, jotka on kyseisen kolmen vuoden aikana osoitettu jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavaan hallinnointiin. Laskutoimitukset perustuvat päätöksessä N:o 574/2007/EY säädettyihin jakamisperusteisiin.

(39)

Komission olisi seurattava välineen täytäntöönpanoa asetuksen (EU) N:o 514/2014 asiaa koskevien säännösten mukaisesti käyttäen tulosten ja vaikutusten arviointiin keskeisiä indikaattoreita. Näiden indikaattoreiden ja niiden perustasojen olisi muodostettava vähimmäisperusta sen arvioinnille, missä määrin välineen tavoitteet on saavutettu.

(40)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat kansallisiin ohjelmiin perustuvien erityistoimien määrittelyä, voidaan täydentää tai muuttaa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(41)

Komission olisi tätä asetusta soveltaessaan ja myös delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(42)

Jotta voidaan varmistaa tällä asetuksella vahvistettujen operatiivista tukea koskevien säännösten yhdenmukainen, tehokas ja oikea-aikainen soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (13) mukaisesti.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli säätää yhteisvastuullisuudesta ja vastuunjaosta jäsenvaltioiden ja unionin välillä ulkorajojen hallinnoinnin ja viisumipolitiikan alalla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(44)

Päätös N:o 574/2007/EY olisi kumottava, jollei tässä asetuksessa annetuista siirtymäsäännöksistä muuta johdu.

(45)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (14) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (15) 1 artiklan A ja B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(46)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (16) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (17) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(47)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (18) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (19) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(48)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se tämän asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(49)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (20) mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(50)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (21) mukaisesti. Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(51)

On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän välineen soveltamiskausi vastaamaan neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (22) soveltamiskautta. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen,