1.   Jäsenvaltioiden, jotka tuovat kulttuuriesineitä säilyttämistarkoituksessa, on perustettava suojapaikkoja niiden säilyttämistä varten. Kyseiset varastointitilat on erityisesti varustettava siten, että niihin voidaan ottaa vastaan kulttuuriesineitä ja että esineiden turvallisuus ja kunnossapito voidaan varmistaa. Asetuksen (EU) 952/2013 243 artiklassa tarkoitettuja vapaa-alueita ei saa nimetä suojapaikoiksi.

2.   Jos jäsenvaltio perustaa suojapaikan, sen on nimettävä viranomainen hoitamaan sitä tai valvomaan sen toimintaa, ja sen on syötettävä kyseisen viranomaisen yhteystiedot ICG-järjestelmään. Komissio julkaisee nämä tiedot internetissä.

3.   Jäsenvaltiot saavat nimetä ainoastaan valtion viranomaisia, alue- tai paikallisviranomaisia tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (9) 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määriteltyjä julkisoikeudellisia laitoksia viranomaisiksi, jotka hoitavat suojapaikkaa tai valvovat sen toimintaa.

4.   Asetuksen (EU) 2019/880 liitteessä olevassa B ja C osassa lueteltuihin luokkiin kuuluvia kulttuuriesineitä, jotka ovat tärkeitä arkeologian, esihistorian, historian, kirjallisuuden, taiteen tai tieteen kannalta, voidaan sijoittaa väliaikaisesti unionin tullialueella sijaitsevaan suojapaikkaan niiden tuhoutumisen tai häviämisen estämiseksi kyseiseen kolmanteen maahan vaikuttavien aseellisten konfliktien, luonnonkatastrofien tai muiden hätätilanteiden vuoksi.

5.   Kulttuuriesineiden tuonti asetuksen (EU) 2019/880 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tarkoitusta varten edellyttää etukäteishyväksynnän antamista viralliselle säilyttämispyynnölle, jonka kulttuuriesineet omistava tai hallussaan pitävä kolmannen maan viranomainen esittää sille unionin viranomaiselle, joka on nimetty hoitamaan kyseisten kulttuuriesineiden sijoittamispaikaksi tarkoitettua suojapaikkaa tai valvomaan sen toimintaa.

6.   Jos osapuolten välillä ei ole erityistä järjestelyä, suojapaikkaan sijoitettujen kulttuuriesineiden varastointi- ja kunnossapitokustannuksista vastaa se jäsenvaltio, jossa suojapaikka sijaitsee.

7.   Siihen tullimenettelyyn, johon kulttuuriesineet voidaan asettaa suojapaikassa varastoinnin aikana, sovelletaan seuraavaa:

8.   Kulttuuriesineet voidaan siirtää väliaikaisesti suojapaikan tiloista ja asettaa ne näytteille yleisölle, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Kulttuuriesineiden väliaikainen maahantuonti on sallittua asetuksen (EU) 2019/880 3 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla ilman tuontilupaa tai tuojan vakuutusta seuraavia tarkoituksia varten:

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi asianomaisen laitoksen tai elimen on annettava kaikki tarvittavaksi katsotut takeet siitä, että kulttuuriesine voidaan palauttaa samassa kunnossa kolmanteen maahan ja että kulttuuriesine voidaan kuvata tai merkitä siten, ettei väliaikaisen maahantuonnin hetkellä ole epäilystäkään siitä, että tuotava tavara on sama tavara, joka jälleenviedään menettelyn päätteeksi.

3.   Jäsenvaltiot voivat myöntää alueellaan sijaitseville yksityisille tai osittain yksityisille laitoksille ja elimille asetuksen (EU) 2019/880 3 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen tämän artiklan 1 kohdassa täsmennettyjä tarkoituksia varten, edellyttäen että ne antavat tarvittavat takeet siitä, että kulttuuriesine palautetaan hyvässä kunnossa kolmanteen maahan väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päätteeksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista.

4.   Jotta julkisille laitoksille ja elimille ja luvan saaneille yksityisille tai osittain yksityisille laitoksille ja elimille voidaan myöntää 1 kohdan mukainen poikkeus, ne on rekisteröitävä ICG-järjestelmään. Nämä tiedot on asetettava unionissa tulliviranomaisten saataville ICG-järjestelmän kautta.

1.   Asetuksen (EU) 2019/880 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi kaupallisten taidemessujen, joilla tavaroiden on määrä olla näytteillä, on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

2.   Asetuksen (EU) 2019/880 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi kulttuuriesine on kuvailtava tai merkittävä siten, ettei väliaikaisen maahantuonnin hetkellä voi olla epäilystä siitä, että tuotava tavara on sama tavara, joka jälleenviedään tai asetetaan muuhun asetuksen (EU) 2019/880 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun tullimenettelyyn väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päätteeksi.

3.   Asetuksen (EU) 952/2013 251 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen soveltamiseksi tulliviranomaiset määrittävät ajanjakson, jonka kulttuuriesineet voivat olla väliaikaisen maahantuonnin menettelyssä, ottaen huomioon näyttelyn pitämiseen ja tuontiluvan antamiseen tarvittavan ajan, jos tavaroiden on määrä pysyä unionin tullialueella kaupallisten taidemessujen päättymisen jälkeen.

4.   Asetuksen (EU) 2019/880 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuontilupahakemus on jätettävä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonne kulttuuriesine tuotiin ensimmäiseksi ja jossa se on asetettu väliaikaiseen maahantuontiin.

1.   Tuontiluvan voimassaolo päättyy seuraavissa tapauksissa:

2.   Kullekin kulttuuriesineelle annetaan erillinen tuontilupa.

Jos kuitenkin lähetys koostuu useista kulttuuriesineistä, toimivaltainen viranomainen voi määrittää, kattaako yksi tuontilupa yhden tai useamman kyseiseen lähetykseen sisältyvän kulttuuriesineen.

3.   Ennen tuontiluvan antamista toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että tuotavat kulttuuriesineet annetaan niiden saataville fyysistä tarkastusta varten tullitoimipaikassa tai muissa sen lainkäyttövaltaan kuuluvissa tiloissa, joissa tavarat ovat väliaikaisessa varastossa. Fyysinen tarkastus voidaan toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan tehdä etävideoyhteyden avulla, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

4.   Hakijan on vastattava kaikista tuontilupahakemukseen liittyvistä kustannuksista.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi kumota antamansa tuontiluvan, jos sen myöntämistä koskevat edellytykset eivät enää täyty. Tuontiluvan kumoamista koskeva hallinnollinen päätös on annettava perusteluineen ja muutoksenhakumenettelyä koskevine tietoineen tuontiluvan haltijalle ICG-järjestelmän kautta. Kun tuontilupa kumotaan, ICG-järjestelmässä annetaan tätä koskeva varoitus muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille ja toimivaltaisille viranomaisille.

6.   Tuontiluvan käyttö ei vaikuta velvoitteisiin, jotka liittyvät tuontia koskeviin tullimuodollisuuksiin tai asiaankuuluviin asiakirjoihin.

1.   Sellaisen kulttuuriesineen haltija, jolle on annettu tuontilupa ennen sen vientiä tai jälleenvientiä unionista, voi viitata kyseiseen lupaan kaikissa uusissa tuontihakemuksissaan.

2.   Hakijan on osoitettava, että kulttuuriesine on viety tai jälleenviety unionin tullialueelta ja että kulttuuriesine, jolle tuontilupaa haetaan, on sama kuin aiemman luvan saanut kulttuuriesine. Toimivaltaisen viranomaisen on varmennettava näiden edellytysten täyttyminen ja annettava uusi tuontilupa edellisen luvan tietojen perusteella, ellei sillä ole uusien tietojen valossa perusteltu syy epäillä, ettei kulttuuriesineen vienti lähdemaasta ole tapahtunut laillisesti.

1.   Hakijan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle todisteet siitä, että kyseinen kulttuuriesine on viety lähdemaasta sen lakien ja asetusten mukaisesti, tai osoitettava, ettei kyseisiä lakeja ja määräyksiä ollut silloin, kun kulttuuriesine vietiin sen alueelta. Erityisesti

2.   Toimivaltainen viranomainen arvioi vapaata todistusharkintaa käyttäen 1 kohdan d alakohdassa luetellut asiakirjat ja muun materiaalin ottaen huomioon olosuhteet ja laittoman kaupan koetun riskin kussakin tapauksessa.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia hakijaa lataamaan 1 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen viralliset käännökset asiaankuuluvan jäsenvaltion virallisella kielellä.

1.   Toimivaltainen viranomainen voi esittää useita lisätietopyyntöjä asetuksen (EU) 2019/880 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti mainitussa säännöksessä säädetyn 21 päivän määräajan kuluessa.

2.   Hakijan on annettava pyydetyt lisätiedot 40 päivän kuluessa tai muussa tapauksessa hakemus hylätään. Kun hakija on toimittanut pyydetyt tiedot, toimivaltainen viranomainen tutkii ne ja tekee päätöksen 90 päivän kuluessa. Jos toimivaltainen viranomainen on esittänyt useita tietopyyntöjä, 90 päivän määräaika alkaa päivänä, jona hakija toimitti viimeisimmät tiedot.

3.   Jos tuontilupahakemus jätetään muuhun jäsenvaltioon kuin hakijan sijoittautumisjäsenvaltioon, ICG-järjestelmän on annettava tätä koskeva ilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon hakija on sijoittautunut.

4.   Jos ilmoituksen vastaanottavalla toimivaltaisella viranomaisella on hallussaan tietoja, joita se pitää merkityksellisinä hakemuksen käsittelyn kannalta, sen on toimitettava nämä tiedot ICG-järjestelmän kautta sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle tuontilupahakemus on jätetty.

5.   Jos hakemusta ei jätetä viranomaiselle, joka on toimivaltainen antamaan tuontiluvan asetuksen (EU) 2019/880 4 artiklan 1 kohdan nojalla, hakemuksen vastaanottaneen viranomaisen on toimitettava se viipymättä asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

1.   Kun tullitoimipaikka, johon kulttuuriesineiden tuontia koskeva tulli-ilmoitus annetaan, tekee asetuksen (EU) N:o 952/2013 46–49 artiklan mukaisia tullitarkastuksia, sen on varmistettava, että tullille esitetyt tavarat vastaavat tuontiluvassa kuvattuja tavaroita ja että tulli-ilmoituksessa viitataan kyseiseen lupaan.

2.   Jos kulttuuriesineet asetetaan asetuksen (EU) 952/2013 240 artiklassa tarkoitettuun tullivarastointimenettelyyn, tulli-ilmoitukseen on merkittävä tavaroiden Taric-koodi.

3.   Jos kulttuuriesineet asetetaan vapaa-aluemenettelyyn, 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tekee se toimivaltainen tullitoimipaikka, jolle tuontilupa esitetään asetuksen (EU) N:o 952/2013 245 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tavaroiden haltijan on ilmoitettava tavaroiden Taric-koodi, kun ne esitetään tullille.

1.   Tuojan vakuutukset on laadittava ICG-järjestelmässä tätä tarkoitusta varten olevalla lomakkeella jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jonne kulttuuriesine on määrä tuoda, ja ne on toimitettava tullille.

2.   Asetuksen (EU) 2019/880 liitteessä olevan C osan luokkaan e kuuluvia kolikoita lukuun ottamatta jokaisesta tuotavasta kulttuuriesineestä on laadittava erillinen tuojan vakuutus. Sama tuojan vakuutus voi kattaa useamman kuin yhden kolikon, jolla on sama yksikköarvo, materiaalikoostumus ja alkuperä, tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen eritelmien mukaisesti.

3.   Tuojan vakuutus on laadittava ja toimitettava jokaisesta saman kulttuuriesineen myöhemmästä jälleentuonnista, jollei sovelleta asetuksen (EU) 2019/880 3 artiklan 4 kohdan a, b tai c alakohdassa säädettyä poikkeusta.

1.   Tuojan vakuutukseen on liitettävä allekirjoitettu ilmoitus, jolla tuoja ottaa vastuun ja jossa nimenomaisesti todetaan, että tuoja on noudattanut kaikkea asianmukaista huolellisuutta varmistaakseen, että kulttuuriesine, jonka tuoja aikoo tuoda, on viety laillisesti lähdemaasta.

2.   Tuojan vakuutukseen on liitettävä vakiomuotoiset tiedot, joissa kuvataan kulttuuriesine riittävän yksityiskohtaisesti, jotta tulli voi tunnistaa sen, mukaan lukien neutraalia taustaa vasten otetut värivalokuvat kulttuuriesineestä liitteessä II vahvistettujen eritelmien mukaisesti.

3.   Jos lähdemaan lakien ja asetusten mukaan kulttuuriesineiden vienti sen alueelta edellyttää ennakkoluvan hankkimista, tuojalla on oltava hallussaan lähdemaan toimivaltaisen viranomaisen antamat asiaankuuluvat lupa-asiakirjat, jotka osoittavat, että kyseinen viranomainen on hyväksynyt kulttuuriesineen viennin asianmukaisesti. Tämä asiakirja-aineisto on pyynnöstä esitettävä tullille.

4.   Muita asiakirjatyyppejä, joita tavaroiden haltijalla voisi pyydettäessä olla hallussaan tuojan vakuutuksensa tueksi, ovat esimerkiksi seuraavat:

5.   Edellä 4 kohdassa luetellut asiakirjat ja muu materiaali arvioidaan vapaata todistusharkintaa käyttäen olosuhteiden perusteella ja ottaen huomioon laittoman kaupan koetun riskin kussakin tapauksessa.

6.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia tavaran haltijaa lataamaan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen viralliset käännökset asiaankuuluvan jäsenvaltion virallisella kielellä.

1.   Kun tullitoimipaikka, johon kulttuuriesineiden tuontia koskeva tulli-ilmoitus annetaan, tekee asetuksen (EU) N:o 952/2013 46–49 artiklan mukaisia tullitarkastuksia, sen on varmistettava, että ilmoitetut tavarat vastaavat tuojan vakuutuksessa kuvattuja tavaroita ja että tulli-ilmoituksessa viitataan kyseiseen vakuutukseen.

2.   Jos kulttuuriesineet asetetaan tullivarastointimenettelyyn, tulli-ilmoitukseen on merkittävä tavaroiden Taric-koodi.

3.   Jos kulttuuriesineet asetetaan vapaa-aluemenettelyyn, 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tekee se tullitoimipaikka, jolle tuojan vakuutus esitetään asetuksen (EU) N:o 952/2013 245 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tavaroiden haltijan on ilmoitettava tavaroiden Taric-koodi, kun ne esitetään tullille.

1.   Jäsenvaltiot ja komissio nimeävät yhteyspisteet hallinnoimaan ICG-järjestelmää, ohjaamaan sen kehitystä sekä yksilöimään sille prioriteetteja ja seuraamaan sen asianmukaista toimintaa.

2.   Komission yhteyspisteen on ylläpidettävä yhteyspisteiden luetteloa ja pidettävä se ajan tasalla ja asetettava se kaikkien muiden yhteyspisteiden saataville.

1.   Sähköiset tuontilupahakemukset on täytettävä liitteessä I olevan datahakemiston mukaisesti, ja tavaroiden haltijan on allekirjoitettava ne sähköisellä allekirjoituksellaan.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen valtuuttama virkamies allekirjoittaa sähköiset tuontiluvat sähköisellä allekirjoituksellaan, ne leimataan luvan antavan toimivaltaisen viranomaisen kehittyneellä tai hyväksytyllä sähköisellä leimalla ja tämän jälkeen ne leimataan ICG-järjestelmässä kehittyneellä tai hyväksytyllä sähköisellä leimalla.

3.   Seuraavat sähköisen tuontiluvan antamisprosessin vaiheet on merkittävä hyväksytyllä sähköisellä aikaleimalla:

1.   Sähköiset tuojan vakuutukset on laadittava ICG-järjestelmää käyttäen vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa tavarat asetetaan ensimmäistä kertaa johonkin asetuksen (EU) 2019/880 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun tullimenettelyyn. Ne on täytettävä liitteessä I olevan datahakemiston mukaisesti.

2.   Tavaroiden haltijan on allekirjoitettava sähköiset tuojan vakuutukset sähköisellä allekirjoituksellaan, ja ne on leimattava Traces-järjestelmässä kehittyneellä tai hyväksytyllä sähköisellä leimalla.

1.   Kaikilla tavaroiden haltijoilla on ICG-järjestelmässä lukuoikeus omiin tuontilupiinsa ja tuojan vakuutuksiinsa sekä 4 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin kuvauksiinsa.

2.   Tullilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on lukuoikeus tuontilupiin, joista on tehty päätös, tuojan vakuutuksiin ja 4 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin kuvauksiin.

3.   Viranomaisilla, jotka eivät ole osallistuneet datan, tietojen tai asiakirjojen käsittelyyn, tuottamiseen tai siirtämiseen ICG-järjestelmässä, ja henkilöillä, jotka eivät ole osallistuneet asiaankuuluviin tuontitoimiin, ei ole lukuoikeutta tällaiseen dataan eikä tällaisiin tietoihin ja asiakirjoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan c alakohdan mukaista komission tiedonsaantioikeutta.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, tavaroiden haltijat voivat antaa jollekin myöhemmälle tavaroiden haltijalle lukuoikeuden ICG-järjestelmän kautta omiin tuontilupiinsa, tuojan vakuutuksiinsa tai 4 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin kuvauksiinsa.

1.   Komissiota ja jäsenvaltioita pidetään rekisterinpitäjänä sellaisen henkilötietojen käsittelyn osalta, jotka tarvitaan ICG-järjestelmän perustamiseksi, toimimiseksi ja ylläpitämiseksi.

2.   Komission vastuulle kuuluvat seuraavat:

3.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten vastuulle kuuluvat seuraavat:

4.   Komissio ja jäsenvaltiot tekevät sopimuksen yhteisrekisterinpitojärjestelystä viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

1.   Komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä toiminnalliset sopimukset, joissa vahvistetaan ICG-järjestelmän käytettävyyttä ja suorituskykyä sekä toiminnan jatkuvuutta koskevat käytännön vaatimukset.

2.   ICG-järjestelmän on oltava jatkuvasti käytettävissä, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:

1.   ICG-järjestelmän yhteyspisteiden on pidettävä julkista verkkorekisteriä, joka sisältää kirjoitettavissa olevan sähköisen mallin kaikista asiakirjoista, joita voidaan antaa ICG-järjestelmässä.

2.   Jos ICG-järjestelmä tai jokin sen toiminnoista ei ole käytettävissä yli kahdeksaan tuntiin, käyttäjät voivat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua kirjoitettavissa olevaa sähköistä mallia.

3.   Jäsenvaltioiden on määritettävä kansalliset toiminnalliset tietonsa tuojan vakuutusten toimittamista ja tuontilupahakemusten käsittelyä varten niiden tilanteiden varalta, joissa ICG-järjestelmä ei ole käytettävissä.

4.   Kun ICG-järjestelmä tai jokin sen toiminnoista tulee uudelleen käyttöön, toimijoiden on käytettävä 2 kohdan mukaisesti luotuja asiakirjoja samojen tietojen kirjaamiseksi järjestelmään.

1.   Kun jäsenvaltiot ja komissio kehittävät, ylläpitävät ja käyttävät ICG-järjestelmää, ne ottavat käyttöön asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt ja ylläpitävät niitä järjestelmän tehokasta, luotettavaa ja turvallista toimintaa varten. Niiden on myös varmistettava, että toimenpiteet on toteutettu tietolähteiden tarkastamiseksi ja tietojen suojaamiseksi luvattoman pääsyn, häviämisen, muuttumisen tai tuhoutumisen riskiltä.

2.   Jokainen tietojen syöttö-, muutos- tai poistotapahtuma on kirjattava siten, että siitä ilmenee käsittelyn tarkoitus, tarkka ajankohta ja sen suorittanut henkilö.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toisilleen, komissiolle ja tarvittaessa myös asianomaiselle toimijalle kaikista tosiasiallisista tai epäillyistä ICG-järjestelmän tietoturvaloukkauksista.