”3.4   Vaihtoehtoiset menetelmät

Toiminnanharjoittajan ottamat näytteet voidaan analysoida käyttäen asetuksen (EY) N:o 882/2004 (3) 11 artiklassa säädettyä menetelmää sen sijaan, että noudatettaisiin tämän liitteen 3 kohdassa esitettyjä näytteiden valmistelua, toteamismenetelmiä ja serotyypin määritystä koskevia ohjeita, jos validointi on tehty EN/ISO 16140/2003 -standardin mukaisesti.

3.5   Kantojen varastointi

Ainakin virallisten tarkastusten yhteydessä eristetyt kannat on varastoitava myöhempää faagityypitysta tai mikrobilääkeherkkyyden testausta varten käyttäen tavanomaisia kantakokoelmaan tallettamisen menetelmiä, joilla on varmistettava, että kannat pysyvät muuttumattomina vähintään 2 vuoden ajan.

LIITE

Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu testausohjelma sen varmentamiseksi, onko lajin Gallus gallus täysikasvuisissa munivissa kanoissa esiintyvien Salmonella enteritidis- ja Salmonella typhimurium -bakteerien vähentämistä koskeva yhteisön tavoite saavutettu

1.   OTANTA

Otannan on katettava kaikki asetuksen (EY) N:o 2160/2003 1 artiklassa tarkoitetut täysikasvuisten Gallus gallus -lajin munivien kanojen parvet (’munivat parvet’).

2.   MUNIVIEN PARVIEN SEURANTA

2.1   Näytteenottotiheys ja näytteenottotyypit

Toimivaltaisen viranomaisen on otettava munivista parvista näytteet elintarvikealan toimijan (’toiminnanharjoittaja’) aloitteesta.

Toiminnanharjoittajan aloitteesta suoritettavan näytteenoton on tapahduttava vähintään joka 15. viikko. Ensimmäiset näytteet on otettava lintujen ollessa 24-viikkoisia (kahden viikon poikkeama sallitaan).

Toimivaltaisen viranomaisen on otettava näytteet vähintään

a)	yhdestä parvesta vuosittain jokaisella vähintään 1 000 linnun tilalla;

b)	24 viikon ikäisistä (kahden viikon poikkeama sallitaan) munivista parvista, jos salmonellaa on todettu edeltävästä parvesta samoissa tiloissa;

c)	aina, kun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY (1) 8 artiklan mukaisen elintarvikeperäisten tautitapausten epidemiologisen tutkimisen tuloksena epäillään Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -tartuntaa;

d)	tilan kaikista muista munivista parvista, jos jostakin tilan parvesta on löytynyt Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium -tartunta;

e)	tapauksissa, joissa toimivaltainen viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama näytteenotto voi korvata yhden näytteenoton, joka tehdään toiminnanharjoittajan aloitteesta.

2.2   Näytteenottomenettely

Jotta määritys olisi mahdollisimman herkkää, vähimmäisvaatimukset sekä ulosteesta että tuotantoympäristöstä otettavalle näytteenotolle esitetään a ja b alakohdassa:

a)

Häkkikanaloissa otetaan luonnollisesti sekoittuneesta ulosteesta kaksi 150 gramman näytettä kaikilta hihnoilta tai raapoilta sen jälkeen, kun lannanpoistojärjestelmää on käytetty. Häkkikanaloissa, joissa ei ole raappoja eikä hihnoja, otetaan kuitenkin kaksi 150 gramman tuoreulostesekanäytettä 60:sta eri paikasta häkkien alapuolisesta lantakaivojärjestelmästä.

b)	Lattia- tai laidunkanaloissa otetaan kaksi paria tossu- tai sukkanäytteitä vaihtamatta päällyskenkiä tossunäytteiden välillä.

Toimivaltaisen viranomaisen ottaessa näytteitä kerätään runsaista pölypesäkkeistä koko kanalassa 250 millilitraa näytettä, joka sisältää vähintään 100 grammaa pölyä. Ellei pölyä ole riittävästi, otetaan luonnollisesti sekoittuneesta ulosteesta 150 gramman lisänäyte tai ylimääräinen pari tossu- tai sukkanäytteitä.

Jos näytteenotto tapahtuu 2.1 kohdan b, c ja d alakohdassa esitetyllä tavalla, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava tarvittavilla lisätesteillä, että mikrobilääkkeiden käyttö ei vaikuta parvia koskevien salmonellatutkimusten tuloksiin.

Jos testissä ei havaita Salmonella enteritidis- eikä Salmonella typhimurium -bakteeria, mutta sitä vastoin mikrobilääkkeitä tai bakteerikasvun estävää vaikutusta, parvi luetaan tartunnan saaneiden munivien parvien joukkoon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön tavoitteen yhteydessä.

3.   NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN

3.1   Näytteiden kuljetus ja valmistelu

Näytteet on lähetettävä keräämispäivänä pikapostina tai kuriiripostina asetuksen (EY) N:o 2160/2003 11 artiklassa säädettyihin laboratorioihin. Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä kylmässä tutkimukseen saakka, ja ne on tutkittava 48 tunnin kuluessa niiden vastaanotosta.

3.1.1   Tossunäytteet

a)	Avataan varovaisesti kahdesta tossuparista (tai ”sukista”) koostuva näyte siten, ettei tossuihin takertunut ulostemateriaali irtoa, kootaan näyte ja pannaan 225 millilitraan puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan.

b)	Sekoitetaan näytettä, kunnes se on täysin kyllästetty, minkä jälkeen sitä viljellään 3.2 kohdassa esitettyä toteamismenetelmää käyttäen.

3.1.2   Muu ulostemateriaali ja pölynäytteet

a)	Ulostenäytteet kootaan yhteen ja sekoitetaan huolellisesti, minkä jälkeen otetaan 25 gramman osanäyte viljelyä varten.

b)	Osanäyte pannaan 225 millilitraan puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan.

c)	Jatketaan näytteen viljelyä 3.2 kohdassa mainittua toteamismenetelmää käyttäen.

Mikäli salmonellan toteamista varten kerättyjen ulostenäytteiden valmistelua koskevista ISO-standardeista on sovittu, niitä sovelletaan ja ne korvaavat edellä esitetyt määräykset näytteiden valmistelusta.

3.2   Toteamismenetelmä

Salmonellan toteamiseksi on käytettävä Bilthovenissa Alankomaissa sijaitsevan salmonellasta vastaavan yhteisön vertailulaboratorion suosittelemaa menetelmää. Menetelmä kuvataan ISO 6579 (2002) -standardin liitteen D nykyisessä luonnoksessa: ”Salmonella spp:n toteaminen eläinten ulosteessa alkutuotantovaiheessa”. Menetelmässä käytetään puolikiinteää viljelyalustaa (muunneltua puolikiinteää Rappaport-Vassalidis-alustaa, MSRV) yhtenä ainoana valikoivana rikastusalustana.

3.3   Serotyypitys

Vähintään yksi isolaatti kustakin positiivisesta näytteestä on serotyypitettävä Kaufmann-White-menetelmällä.

3.4   Vaihtoehtoiset menetelmät

Toiminnanharjoittajan ottamat näytteet voidaan analysoida käyttäen asetuksen (EY) N:o 882/2004 (2) 11 artiklassa säädettyä menetelmää sen sijaan, että noudatettaisiin tämän liitteen 3 kohdassa esitettyjä näytteiden valmistelua, toteamismenetelmiä ja serotyypin määritystä koskevia ohjeita, jos validointi on tehty EN/ISO 16140/2003 -standardin mukaisesti.

3.5   Kantojen varastointi

Ainakin toimivaltaisen viranomaisen keräämistä näytteistä eristetyt kannat on varastoitava myöhempää faagityypitysta tai mikrobilääkeherkkyyden testausta varten käyttäen tavanomaisia kantakokoelmaan tallettamisen menetelmiä, joilla on varmistettava, että kannat pysyvät muuttumattomina vähintään 2 vuoden ajan.

4.   TULOKSET JA RAPORTOINTI

Munivaa parvea pidetään positiivisen tuloksen antaneena yhteisön tavoitteen saavuttamisen tarkistamisen kannalta, jos Salmonella enteritidis- ja Salmonella typhimurium -bakteerin (lukuun ottamatta rokotekantaa) esiintyminen on osoitettu yhdessä tai useammassa parvesta otetussa ulostenäytteessä. Positiivisen tuloksen antaneet munivat parvet lasketaan mukaan vain kerran näytteenottojen ja testausten lukumäärästä riippumatta, ja niistä raportoidaan vain ensimmäisenä toteamisvuonna.

Raportointi kattaa

a)	testattujen munivien parvien kokonaismäärän ja 2.1 kohdassa tarkoitettuja näytteenottotyyppejä varten testattujen munivien parvien määrän;

b)	tartunnan saaneiden parvien kokonaismäärän ja 2.1 kohdassa tarkoitetuista näytteenottotyypeistä saadut tulokset;

c)	tulosten selitykset, erityisesti poikkeustapauksien osalta.

Tässä kohdassa tarkoitetut tulokset ja muut asiaankuuluvat lisätiedot on ilmoitettava osana direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin suuntauksia ja lähteitä koskevaa kertomusta.

---

(1)  EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31.

(2)  EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.