11.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 266/10

(1)

Neuvosto otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (2) lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan sellaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa, jonka viskositeettiluku on DIN-standardin (Deutsche Industrienorm) 53728 mukaisesti vähintään 78 ml/g, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja joka tavallisesti luokitellaan CN-koodiin 3907 60 20. Toimenpiteet toteutetaan erityisenä polkumyyntitullina, jonka suuruus on 181,7 euroa tonnilta, lukuun ottamatta useiden erikseen mainittujen yritysten tuontia, jossa kannetaan yksilölliset tullit.

(2)

Samanaikaisesti neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (3), käyttöön lopullisen tasoitustullin, jonka suuruus on 41,3 euroa tonnilta ja jota kannetaan tuotaessa yhteisöön Intiasta peräisin olevaa kyseistä tuotetta, lukuun ottamatta useiden erikseen mainittujen yritysten tuontia, jossa kannetaan yksilölliset tullit.

(3)

Lopullisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen komissio vastaanotti perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta South Asian Petrochem Limitedilta, jäljempänä ’yritys’, pyynnön panna vireille asetukseen (EY) N:o 2604/2000 liittyvä uutta viejää koskeva tarkastelu. Yritys väitti, että se ei ollut etuyhteydessä yhteenkään intialaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovellettiin tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Lisäksi se väitti, ettei se ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisenä tutkimusajanjaksona (1 päivän lokakuuta 1998 ja 30 päivän syyskuuta 1999 välisenä aikana) vaan että se oli vienyt sitä yhteisöön kyseisen ajanjakson jälkeen.

(4)

Komissio tutki yrityksen toimittaman näytön ja katsoi sen riittäväksi pannakseen vireille tarkastelun perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja annettuaan kyseiselle yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden esittää huomautuksia komissio pani asetuksella (EY) N:o 33/2005 (4) vireille asetusta (EY) N:o 2604/2000 koskevan tarkastelun yrityksen osalta ja aloitti tutkimuksensa.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 33/2005 nojalla asetuksella (EY) N:o 2604/2000 käyttöön otettu polkumyyntitulli kumottiin yrityksen yhteisöön suuntautuvassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Samalla tulliviranomaisia kehotettiin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tällaisen tuonnin kirjaamiseksi.

(6)

Komissio pani vireille yrityksen pyynnöstä samanaikaisesti ja samoin perustein asetusta (EY) N:o 2603/2000 koskevan nopeutetun tarkastelun muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (5) 20 artiklan mukaisesti.

(7)

Komissio ilmoitti virallisesti uutta viejää koskevan tarkastelun vireillepanosta yritykselle ja Intian, jäljempänä ’viejämaa’, edustajille. Lisäksi se antoi muille osapuolille, joita asia suoranaisesti koski, tilaisuuden esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi. Tällaisia pyyntöjä ei kuitenkaan esitetty komissiolle.

(8)

Komissio lähetti yritykselle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa. Lisäksi komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämiseksi tarpeellisina pitämänsä tiedot. Yrityksen toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

(9)

Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2003 ja 30 päivän syyskuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(10)

Tutkimus vahvisti, ettei yritys ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana ja että se oli aloittanut yhteisöön suuntautuvan viennin myöhemmin.

(11)

Lisäksi yritys pystyi tyydyttävällä tavalla osoittamaan, ettei se ollut suoraan tai välillisesti etuyhteydessä mihinkään intialaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovellettiin tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(12)

Tämän perusteella vahvistetaan, että yritystä olisi pidettävä perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisena uutena viejänä, minkä vuoksi sille olisi vahvistettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali.

(13)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko yrityksen polyeteenitereftalaatin kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärään verrattuna. Koska kotimarkkinamyynnin määrä ylitti viisi prosenttia yrityksen yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sen katsottiin olevan edustavaa.

(14)

Komissio yksilöi tämän jälkeen yrityksen kotimarkkinoilla myymät polyeteenitereftalaatin lajit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(15)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ainoastaan kaksi yhteisöön vietyä tuotelajia ovat samanlaisia kuin kotimarkkinoilla myydyt tuotteet tai suoraan niihin verrattavissa. Kummankin tuotelajin osalta tutkittiin tämän jälkeen, oliko niiden myynti kotimarkkinoilla riittävän edustavaa vastaavaan vientimäärään verrattuna. Koska kummankin tuotelajin kotimarkkinamyynti ylitti huomattavasti viiden prosentin kynnyksen, niiden katsottiin olevan edustavia.

(16)

Lisäksi tutkittiin, voitaisiinko kummankin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä määrittämällä, kuinka suuri oli sellaisen samankaltaisen tuotelajin myyntiosuus, joka myytiin riippumattomille asiakkaille tuotantokustannusten suuruisella tai ne ylittävällä nettomyyntihinnalla, jäljempänä ’kannattava myynti’. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen kannattavan myynnin määrä oli alle 80 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia kokonaismyyntimäärästä, normaaliarvon perusteena käytettiin todellista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kunkin tuotelajin kannattavan myynnin hintojen painotettu keskiarvo.

(17)

Koska kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuva vienti tapahtui suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(18)

Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavat erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(19)

Kaikki yrityksen pyytämät vientiä koskevat oikaisut on hyväksytty. Nämä oikaisut koskevat palkkioita, sisämaakuljetusten rahtimaksuja, merikuljetusten rahtimaksuja, vakuutusmaksuja, käsittelymaksuja, pakkauskustannuksia ja pankkimaksuja.

(20)

Kotimarkkinamyynnin osalta oikaisut hyväksyttiin palkkioihin, sisämaakuljetusten rahtimaksuihin, vakuutusmaksuihin, pakkauskustannuksiin ja pankkimaksuihin. Yrityksen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla välillisiin veroihin ja tuontimaksuihin pyytämät oikaisut sekä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan nojalla sivutoimipisteiden kustannuksiin pyytämät oikaisut evättiin jäljempänä mainituista syistä.

(21)

Välillisiin veroihin haettua oikaisua perusteltiin väitteellä, jonka mukaan yrityksen kotimaiset asiakkaat maksoivat kotimarkkinoilla tarkasteltavaa tuotetta ostaessaan valmisteveron, jota ei voida palauttaa, kun taas yrityksen vientiasiakkaiden ei tarvitse maksaa tätä veroa. Normaaliarvoa pyydettiin oikaisemaan määrällä, joka vastaa palauttamatonta valmisteveroa. Vientihintaan verrattu normaaliarvo vahvistettiin kuitenkin kotimarkkinamyynnin nettohinnan perusteella, johon ei sisältynyt mitään veroja. Näin ollen normaaliarvoon ei sisältynyt valmisteveroja, jotka olisivat vaikuttaneet hintaan ja hinnan vertailukelpoisuuteen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Lisäksi katsottiin, että vientiä harjoittavan tuottajan kotimaisten asiakkaiden verovelvollisuus ei ole pätevä peruste perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaiselle oikaisulle, koska veroa ei makseta samankaltaisesta tuotteesta eikä siihen fyysisesti sisältyvistä materiaaleista. Yrityksen kotimaiset asiakkaat maksavat valmisteveron yrityksen nettomyyntihinnasta eikä sillä ole vaikutusta yritysten tuotantokustannuksiin eikä hinnan määritykseen. Koska kotimarkkinoilla ja vientimarkkinoilla kannettavien välillisten verojen mahdolliset erot on jo otettu huomioon yrityksen kotimarkkinamyynnin nettohintojen ja viennin nettohintojen välisessä vertailussa, yrityksen esittämä oikaisupyyntö hylättiin.

(22)

Toimenpiteiden ilmoittamisen yhteydessä yritys väitti, että on merkityksetöntä, verrattiinko normaaliarvoa ja vientihintaa nettohintojen perusteella eli ottamatta huomioon välillisiä veroja. Lisäksi se väitti, että valmistevero maksettaisiin samankaltaisesta tuotteesta ja että se vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen, koska kotimaisille asiakkaille ei myönnetä täyttä palautusta ja niiden on lopulta maksettava osa valmisteverosta. Sen vuoksi niiden asiakkaat maksaisivat korkeamman hinnan kotimarkkinoilla kuin vientiasiakkaat. Kuten kuitenkin edellä mainitaan, valmistevero ei sisältynyt normaaliarvona käytettyyn kotimarkkinahintaan eikä se sen vuoksi voinut vaikuttaa hintojen vertailukelpoisuuteen. Yritys ei myöskään toimittanut tietoja eikä näyttöä, joka olisi osoittanut, että normaaliarvon ja vientihinnan vertailukelpoisuuteen olisi muulla tavoin vaikutettu. Sen vuoksi nämä väitteet oli hylättävä.

(23)

Tuontitullittomuutta koskeva oikaisupyyntö perustui väitteeseen, jonka mukaan aina kun yritys myy tarkasteltavana olevaa tuotetta kotimarkkinoilla, raaka-aineista jouduttaisiin maksamaan tuontitullit ”korotettuna valmisteverona”. Ilmaisu ”korotettu valmistevero” viittaa yritykseen sovellettavaan erilaiseen verojärjestelmään, koska se on vientiin suuntautunut yksikkö (EOU), kun taas muut intialaiset yritykset eivät ole tällaisia yrityksiä. Tässä järjestelmässä EOU-yrityksille myönnettiin vapautus kaikista raaka-aineiden tuontitulleista, mutta niihin sovellettiin korkeampaa valmisteveroa silloin, kun niiden tuottamia tavaroita myytiin kotimarkkinoilla. Koska valmisteveroa ei makseta viennin yhteydessä, yritys pyysi, että normaaliarvoa oikaistaisiin vastaavasti. Pyyntö hylättiin, koska yritys osti raaka-aineet tullitta riippumatta siitä, myydäänkö valmis tuote kotimaassa vai viedäänkö se ulkomaille. Sen vuoksi samankaltaisista tuotteista ja niihin fyysisesti sisältyvistä materiaaleista ei makseta tuontitullia, kun ne on tarkoitettu kulutettavaksi kotimarkkinoilla, eikä tuontitullia kanneta eikä palauteta tuotteista, jotka viedään yhteisöön perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa säädettyjä vaatimuksia noudattaen. Sen vuoksi vaikutusta kotimarkkinoiden ja vientimarkkinoiden hintojen vertailukelpoisuuteen ei ollut. On myös huomattava, että yritys ei voinut todistaa, että johdanto-osan 21 kappaleessa kuvatun valmiin tuotteen myynnistä olisi valmisteveron lisäksi maksettu lisätullia tai välillistä veroa. Loppujen lopuksi ei ollut mahdollista määrittää selkeästi, käytettiinkö valmiin tuotteen tuotannossa tuotuja tai paikallisesti ostettuja raaka-aineita tai sitä, kuinka paljon niitä käytettiin.

(24)

Yritys pyysi myös oikaisua sen kotimarkkinamyynnistä vastaavien paikallisten sivutoimipisteiden kustannusten huomioon ottamiseksi. Pyyntö hylättiin, koska sivutoimipisteiden kustannuksiin sisältyivät myös muiden kuin tarkasteltavana olevien tuotteiden myynnistä aiheutuneet myyntikustannukset, yleiset kustannukset ja hallinnolliset kustannukset eikä niitä voitu yhdistää suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyyntiin. Yritys ei osoittanut, vaikuttivatko sivutoimipisteiden kustannukset hintaan tai hintojen vertailukelpoisuuteen. Toimenpiteiden ilmoittamisen yhteydessä yritys väitti, että se tuottaa vain yhtä tuotetta eli tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tämä oli kuitenkin päätelmien vastainen väite. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti normaaliarvon määrittelyssä otetaan huomioon sivutoimipisteiden myyntihinta ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle. Koska sivutoimipisteet ovat osa samaa oikeussubjektia ja yritysrakennetta, yrityksen esittämät väitteet hylättiin eikä oikaisua tehty.

(25)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti verrattiin kunkin tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön viedyn lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa kunkin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(26)

Vertailu osoitti polkumyyntiä esiintyvän. Yritykselle määritetty painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 25,5 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla.

(27)

Tutkimuksen tulosten perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli todetun polkumyyntimarginaalin suuruisena, mutta perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti tullin ei kuitenkaan pitäisi olla korkeampi kuin voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa Intialle vahvistettu koko maata koskeva vahinkomarginaali.

(28)

Uutta viejää koskevassa tarkastelussa ei voida määrittää yksilöllistä vahinkomarginaalia, koska tutkimus rajoittuu perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti yksilöllisen polkumyyntimarginaalin tutkimiseen. Sen vuoksi polkumyyntimarginaalia verrattiin koko maata koskevaan vahinkomarginaaliin, joka vahvistettiin Intialle lopullisessa asetuksessa. Koska jälkimmäinen oli korkeampi kuin polkumyyntimarginaali, toimenpiteiden tason olisi perustuttava polkumyyntimarginaaliin.

(29)

Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 2026/97 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan saman tilanteen korjaamiseksi.

(30)

Asetusta (EY) N:o 2603/2000 koskevassa nopeutetussa rinnakkaistarkastelussa yritykselle vahvistettiin yksilöllinen tasoitustulli, jonka suuruus on 106,5 euroa tonnilta ja joka vastaa 13,9 prosentin suuruista arvoon perustuvaa tasoitustullia.

(31)

Koska nopeutetussa rinnakkaistarkastelussa todettiin, että kaikki tuet olivat vientitukia, polkumyyntitullia on oikaistava, jotta otetaan huomioon näiden tukien vaikutuksen poistavien tasoitustullien käyttöönoton jälkeinen todellinen polkumyyntimarginaali.

(32)

Kun otetaan huomioon tukien vastaisen rinnakkaismenettelyn tulokset, CIF-hintaan yhteisön rajalla sovellettavat polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(33)

Koska tarkastelussa todettiin, että yritys on syyllistynyt polkumyyntiin, yritykseen sovellettava polkumyyntitulli on kannettava taannehtivasti asetuksen (EY) N:o 33/2005 3 artiklan mukaisesti kirjatusta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista.

(34)

Yritys tarjosi tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvaa vientiä koskevan hintasitoumuksen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(35)

Tutkittuaan tarjouksen komissio piti sitoumusta hyväksyttävänä, koska se poistaisi polkumyynnin vahingolliset vaikutukset. Lisäksi yritys sitoutui toimittamaan komissiolle määräajoin yksityiskohtaisia kertomuksia, mikä mahdollistaa sitoumuksen tehokkaan valvonnan. Tarkasteltavana olevan tuotteen luonne ja yrityksen myynnin rakenne ovat myös sellaisia, että komissio pitää sitoumuksen kiertämisen vaaraa vähäisenä.

(36)

Sitoumuksen tosiasiallisen noudattamisen ja sen valvonnan varmistaminen edellyttää, että sitoumuksen mukaista vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa hakemusta jätettäessä voidaan vapautus tullista saada ainoastaan esittämällä asianomaisen jäsenvaltion tulliviranomaisille yrityksen laatima pätevä kauppalasku, joka sisältää asetuksen (EY) N:o 2604/2000 liitteessä luetellut tiedot. Jos tällaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyä tuotetta, olisi kannettava asianmukainen polkumyyntitulli sitoumuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

(37)

Jos sitoumus rikotaan tai peruutetaan, polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 8 artiklan 9 ja 10 kohdan nojalla.

(38)

Yritykselle ilmoitettiin tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella aiottiin ottaa käyttöön lopullinen polkumyyntitulli yrityksen yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(39)

Tämä tarkastelu ei muuta päivää, jona asetuksen (EY) N:o 2604/2000 voimassaolo päättyy perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla.