22.3.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 76/16

---

NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS 2005/214/YOS,

tehty 24 päivänä helmikuuta 2005,

vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan a kohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, josta olisi tultava unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivi sekä riita- että rikosasioissa.

(2)	Vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta olisi sovellettava myös oikeus- tai hallintoviranomaisten määräämiin taloudellisiin seuraamuksiin niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa seuraamukset on määrätty.

(3)

Neuvosto hyväksyi 29 päivänä marraskuuta 2000 Tampereen päätelmien mukaisesti toimenpideohjelman rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi (3) antaen etusijan sellaisen välineen hyväksymiselle, jossa sovelletaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta taloudellisten seuraamusten täytäntöönpanoon (toimenpide 18).

(4)	Tähän puitepäätökseen olisi kuuluttava tieliikennerikkomusten johdosta määrätyt sakkorangaistukset.

(5)

Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta (4), erityisesti sen VI luvusta, kuvastuvia periaatteita. Minkään tässä puitepäätöksessä ei voida tulkita estävän kieltäytymästä taloudellisen seuraamuksen maksamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta, jos on objektiivisia perusteita katsoa, että taloudellisella seuraamuksella on tarkoitus rangaista henkilöä hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisten mielipiteidensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin kyseisistä syistä voi vahingoittaa hänen asemaansa.

(6)	Tämä puitepäätös ei estä jäsenvaltioita soveltamasta valtiosääntöönsä sisältyviä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevia säännöksiä,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

a)

”päätöksellä” lopullista päätöstä, jossa luonnollinen tai oikeushenkilö velvoitetaan taloudellisen seuraamuksen suorittamiseen ja jonka on antanut: i) päätöksen antaneen valtion tuomioistuin teon johdosta, joka mainitun valtion lainsäädännön nojalla on rikos; ii) päätöksen antaneen valtion muu viranomainen kuin tuomioistuin teon johdosta, joka mainitun valtion lainsäädännön nojalla on rikos, edellyttäen, että kyseisellä henkilöllä on ollut tilaisuus saattaa asia sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta erityisesti rikosasioissa; iii) päätöksen antaneen valtion muu viranomainen kuin tuomioistuin mainitun valtion kansallisen lainsäädännön nojalla lainrikkomuksina rangaistavien tekojen johdosta edellyttäen, että kyseisellä henkilöllä on ollut tilaisuus saattaa asia sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta erityisesti rikosasioissa; iv) tuomioistuin, jolla on toimivalta erityisesti rikosasioissa, jos sen antama päätös koskee iii alakohdassa tarkoitettua päätöstä;

b)

”taloudellisella seuraamuksella” velvollisuutta maksaa: i) rahasumma, joka on päätöksessä määrätty maksettavaksi jonkin rangaistavan teon johdosta; ii) samassa päätöksessä maksettavaksi määrätty korvaus rikoksen uhreille, jolloin uhri ei saa olla asianosaisena oikeudenkäynnissä ja tuomioistuin käyttää rikosoikeudellista lainkäyttövaltaansa; iii) rahasumma päätökseen johtaneesta oikeudenkäynnistä tai hallinnollisesta menettelystä aiheutuneiden kulujen johdosta; iv) rahasumma, joka on samassa päätöksessä määrätty maksettavaksi julkiselle rahastolle tai rikoksen uhrien tukijärjestölle. Taloudelliseen seuraamukseen eivät sisälly: — rikoksentekovälineiden tai rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemista koskevat määräykset, — yksityisoikeudelliset määräykset, jotka johtuvat vahingonkorvausvaateesta ja jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (5) mukaisesti;

c)	”päätöksen antaneella valtiolla” jäsenvaltiota, jossa tässä puitepäätöksessä tarkoitettu päätös on annettu;

d)	”täytäntöönpanovaltiolla” jäsenvaltiota, johon päätös on siirretty täytäntöönpanoa varten.

2 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten määrittäminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, mikä viranomainen on tai mitkä viranomaiset ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisia tämän puitepäätöksen mukaisesti, kun kyseinen jäsenvaltio on päätöksen antanut valtio tai päätöksen täytäntöönpanovaltio.

2.   Sen estämättä, mitä 4 artiklassa säädetään, kukin jäsenvaltio voi, jos sen järjestelmän rakenne sitä edellyttää, nimetä yhden tai useamman keskusviranomaisen vastaamaan päätösten hallinnollisesta lähettämisestä ja vastaanottamisesta ja toimivaltaisten viranomaisten avustamisesta.

3.   Neuvoston pääsihteeristön on saatettava saamansa tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ja komission saataville.

3 artikla

Perusoikeudet

Tämä puitepäätös ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita.

4 artikla

Päätösten lähettäminen ja keskusviranomaiseen turvautuminen

1.   Tässä puitepäätöksessä tarkoitettu päätös voidaan yhdessä tässä artiklassa tarkoitetun todistuksen kanssa lähettää sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa sillä luonnollisella tai oikeushenkilöllä, jota vastaan päätös on annettu, on omaisuutta tai tuloja taikka asuinpaikkansa tai, jos on kyse oikeushenkilöstä, rekisteröity kotipaikkansa.

2.   Päätöksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on allekirjoitettava ja todistettava sisällöltään oikeaksi todistus, jonka malli on liitteessä.

3.   Päätöksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen lähettää päätöksen tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen yhdessä todistuksen kanssa suoraan täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle käyttäen mitä tahansa tapaa, josta jää kirjallinen todiste niin, että täytäntöönpanovaltio voi todeta sen aitouden. Alkuperäinen päätös tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja alkuperäinen todistus lähetetään täytäntöönpanovaltioon tämän sitä vaatiessa. Virallinen yhteydenpito tapahtuu niin ikään suoraan mainittujen toimivaltaisten viranomaisten välillä.

4.   Päätöksen antanut valtio lähettää päätöksen ainoastaan yhteen täytäntöönpanovaltioon kerrallaan.

5.   Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen ei ole päätöksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen tiedossa, viimeksi mainitun on suoritettava kaikki tarpeelliset tiedustelut, myös Euroopan oikeudellisen verkoston (6) yhteyspisteiden kautta, saadakseen tämän tiedon täytäntöönpanovaltiolta.

6.   Jos päätöksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion viranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa päätöstä ja toteuttaa sen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, sen on viran puolesta toimitettava päätös toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava siitä päätöksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

7.   Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti voivat kumpikin antaa ilmoituksen, että päätös on yhdessä todistuksen kanssa toimitettava sen ilmoituksessa nimeämän keskusviranomaisen tai nimeämien keskusviranomaisten kautta. Kyseiset jäsenvaltiot voivat milloin tahansa uudella ilmoituksella rajoittaa tällaisen ilmoituksen soveltamisalaa, jotta 3 kohta voidaan ottaa paremmin huomioon. Se niiden on tehtävä silloin, kun Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräykset keskinäisestä avunannosta tulevat niiden osalta voimaan. Ilmoitus talletetaan neuvoston pääsihteeristöön ja siitä ilmoitetaan komissiolle.

5 artikla

Soveltamisala

1.   Seuraavat rangaistavat teot, mikäli ne ovat päätöksen antaneessa valtiossa rangaistavia ja sellaisina kuin ne on määritelty päätöksen antaneen valtion lainsäädännössä, edellyttävät päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa tämän puitepäätöksen mukaisesti ja ilman kaksoisrangaistavuuden tutkimista:

—	rikollisjärjestöön osallistuminen,

—	terrorismi,

—	ihmiskauppa,

—	lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia,

—	huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laiton kauppa,

—	aseiden, ampumatarvikkeiden ja räjähteiden laiton kauppa,

—

lahjonta,

—	petos, mukaan lukien Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitettu Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuva petos,

—	rahanpesu,

—	rahan, myös euron, väärentäminen,

—	tietoverkkorikollisuus,

—	ympäristörikollisuus, myös uhanalaisten eläinlajien laiton kauppa ja uhanalaisten kasvilajien ja -lajikkeiden laiton kauppa,

—	laittomassa maahantulossa ja maassa oleskelussa avustaminen,

—	tahallinen henkirikos, vakava pahoinpitely ja vakavan ruumiinvamman aiheuttaminen,

—	ihmisen elinten ja kudosten laiton kauppa,

—	ihmisryöstö, vapaudenriisto ja panttivangiksi ottaminen,

—	rasismi ja muukalaisviha,

—	järjestäytynyt varkausrikollisuus tai aseellinen ryöstö,

—	kulttuuriomaisuuden, myös antiikki- ja taide-esineiden, laiton kauppa,

—	petollinen menettely,

—	ryöstöntapainen kiristys ja kiristys,

—	tuotteiden laiton jäljentäminen ja väärentäminen,

—	hallinnollisten asiakirjojen väärentäminen ja kaupankäynti väärennöksillä,

—	maksuvälineväärennykset,

—	hormonivalmisteiden ja muiden kasvua edistävien aineiden laiton kauppa,

—	ydin- ja radioaktiivisten aineiden laiton kauppa,

—	varastettujen ajoneuvojen kauppa,

—

raiskaus,

—	murhapoltto,

—	Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovaltaan kuuluvat rikokset,

—	ilma-aluksen tai aluksen kaappaus,

—

tuhotyö,

—	tieliikennerikkomukset, mukaan lukien ajo- ja lepoaikoja sekä vaarallisia aineita koskevien säännösten rikkominen,

—	tavaroiden salakuljetus,

—	aineettomien oikeuksien loukkaaminen,

—	henkilöihin kohdistuvat uhkaukset ja väkivallanteot, mukaan lukien väkivaltaisuudet urheilutapahtumien aikana,

—	vahingonteko,

—

varkaus,

—	teot, jotka päätöksen antanut valtio on säätänyt rangaistaviksi pannakseen täytäntöön Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla hyväksytyistä välineistä johtuvat velvoitteet.

2.   Neuvosto voi yksimielisesti ja kuultuaan Euroopan parlamenttia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan edellytyksin päättää milloin vain lisätä muita rikoslajeja 1 kohdassa oleviin luetteloihin.

Neuvosto tarkastelee sille 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetun kertomuksen perusteella, onko luetteloa aiheellista laajentaa tai muuttaa. Neuvosto harkitsee asiaa tarkemmin myöhemmässä vaiheessa puitepäätöksen käytännön soveltamista koskevan kertomuksen perusteella, jonka komissio laatii viiden vuoden kuluessa 20 artiklan 1 kohdassa mainitusta päivämäärästä.

3.   Rangaistavien tekojen, jotka eivät kuulu 1 kohdan soveltamisalaan, osalta täytäntöönpanovaltio voi asettaa päätöksen tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytykseksi, että päätös liittyy menettelyyn, joka olisi rangaistava täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti, riippumatta sen tunnusmerkistöstä tai luokittelusta.

6 artikla

Päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava ja pantava täytäntöön 4 artiklan mukaisesti lähetetty päätös ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä kaikki sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä vedota johonkin 7 artiklan mukaisista perusteista tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymiselle.

7 artikla

Perusteet tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymiselle

1.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tai täytäntöönpanemasta päätöstä, jos 4 artiklassa edellytettyä todistusta ei ole toimitettu, se on puutteellinen tai selvästi ei vastaa päätöstä.

2.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tai täytäntöönpanemasta päätöstä myös, jos todetaan, että:

a)	tuomittua henkilöä vastaan on annettu päätös samoista teoista täytäntöönpanovaltiossa tai missä tahansa muussa valtiossa kuin päätöksen antaneessa tai täytäntöönpanovaltiossa ja että viimeksi mainitussa tapauksessa kyseinen päätös on pantu täytäntöön;

b)	5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätös liittyy tekoihin, jotka eivät ole rangaistavia täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan;

c)	oikeus panna päätös täytäntöön on vanhentunut täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan, ja päätös liittyy tekoihin, jotka kuuluvat kyseisen valtion toimivaltaan sen oman lainsäädännön mukaan;

d)

päätös liittyy tekoihin, jotka: i) katsotaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan tehdyiksi kokonaan tai osittain täytäntöönpanovaltion alueella tai siihen rinnastettavassa paikassa, tai ii) on tehty päätöksen antaneen valtion alueen ulkopuolella eikä täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan ole mahdollista nostaa syytettä samoista rangaistavista teoista, jos ne on tehty sen alueen ulkopuolella;

e)	on olemassa täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen koskemattomuus, joka tekee päätöksen täytäntöönpanon mahdottomaksi;

f)	päätös koskee luonnollista henkilöä, jota ei täytäntöönpanovaltion lain mukaan olisi ikänsä puolesta voitu vielä asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoista, joista päätös on annettu;

g)

4 artiklassa edellytetyn todistuksen mukaan kyseinen henkilö: i) ei ole kirjallisen menettelyn ollessa kyseessä päätöksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti saanut henkilökohtaisesti tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisen edustajan kautta ilmoitusta oikeudestaan riitauttaa asia ja tällaista oikeuskeinoa koskevista aikarajoista, tai ii) ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä, ellei todistuksessa todeta, että — menettelystä on hänelle annettu henkilökohtaisesti tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisen edustajan kautta tieto päätöksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti, tai — henkilö on ilmoittanut, ettei hän riitauta asiaa;

h)	langetettu taloudellinen seuraamus on alle 70 euroa tai sitä vastaava summa.

3.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa ja 2 kohdan c ja g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, ennen kuin se tekee päätöksen olla tunnustamatta päätöstä ja panematta sitä täytäntöön joko kokonaan tai osittain, kuultava päätöksen antaneen valtion toimivaltaista viranomaista asianmukaisin keinoin ja tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan mahdolliset tarvittavat tiedot viipymättä.

8 artikla

Maksettavan määrän määrittely

1.   Kun päätöksen todetaan liittyvän tekoihin, joita ei ole tehty päätöksen antaneen valtion alueella, täytäntöönpanovaltio voi päättää alentaa täytäntöönpantavan seuraamuksen määrän siten, että se vastaa samankaltaisista teoista täytäntöönpanovaltion kansallisen lain mukaan säädettyä enimmäismäärää, kun teot kuuluvat kyseisen valtion toimivaltaan.

2.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa muunnettava seuraamus täytäntöönpanovaltion valuutaksi seuraamuksen määräämisajankohdan valuuttakurssia käyttäen.

9 artikla

Täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö

1.   Päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä samalla tavoin kuin täytäntöönpanovaltion määräämään taloudelliseen seuraamukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan soveltamista. Täytäntöönpanovaltion viranomaisilla on yksin toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelyistä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä, myös täytäntöönpanon lopettamisperusteista.

2.   Jos tuomittu henkilö pystyy toimittamaan todisteen missä tahansa valtiossa joko kokonaan tai osittain suoritetusta maksusta, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuultava päätöksen antaneen valtion toimivaltaista viranomaista 7 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla. Seuraamuksesta mitä tahansa tapaa käyttäen, missä tahansa valtiossa peritty osuus on kokonaisuudessaan vähennettävä täytäntöönpanovaltiossa täytäntöönpantavasta määrästä.

3.   Oikeushenkilöä vastaan langetettu taloudellinen seuraamus on pantava täytäntöön, vaikka täytäntöönpanovaltio ei tunnusta oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun periaatetta.

10 artikla

Perimättä jääneen taloudellisen seuraamuksen sijaan määrättävä vankeusrangaistus tai muu vaihtoehtoinen seuraamus

Jos päätöstä ei voida panna kokonaan tai osittain täytäntöön, täytäntöönpanovaltio voi soveltaa vaihtoehtoisia seuraamuksia, vapausrangaistukset mukaan lukien, jos sen omassa lainsäädännössä tällaisissa tapauksissa sitä edellytetään ja päätöksen antanut valtio on 4 artiklassa tarkoitetussa todistuksessa sallinut kyseisten vaihtoehtoisten seuraamusten soveltamisen. Vaihtoehtoisen seuraamuksen ankaruus on määritettävä täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan, mutta se ei saa ylittää päätöksen antaneen valtion toimittamassa todistuksessa mahdollisesti ilmoitettua enimmäistasoa.

11 artikla

Amnestia, armahdus, tuomion uudelleen käsittely

1.   Päätöksen antanut valtio ja myös täytäntöönpanovaltio voivat myöntää yleisen armahduksen tai armahduksen.

2.   Ainoastaan päätöksen antanut valtio saa ratkaista päätöksen uudelleenkäsittelyä koskevan hakemuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista.

12 artikla

Täytäntöönpanon lopettaminen

1.   Päätöksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava välittömästi täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle päätöksestä tai toimenpiteestä, jonka seurauksena päätös ei enää ole täytäntöönpanokelpoinen tai se vedetään jostain muusta syystä pois täytäntöönpanovaltiosta.

2.   Täytäntöönpanovaltion on lopetettava päätöksen täytäntöönpano heti kun päätöksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa sille kyseisestä päätöksestä tai toimenpiteestä.

13 artikla

Päätösten täytäntöönpanosta kertyneet varat

Päätösten täytäntöönpanosta kertyneet varat saa täytäntöönpanovaltio, jollei päätöksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion kesken ole sovittu toisin, erityisesti 1 artiklan b kohdan ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

14 artikla

Täytäntöönpanovaltion toimittamat tiedot

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä päätöksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle millä tahansa tavalla, josta jää kirjallinen todiste:

a)	päätöksen lähettämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

b)	päätöksestä olla tunnustamatta ja panematta täytäntöön päätöstä 7 artiklan tai 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä päätöksen perustelut;

c)	päätöksen täytäntöönpanematta jättämisestä kokonaan tai osittain 8 artiklassa, 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista syistä;

d)	päätöksen täytäntöönpanosta heti kun se on suoritettu loppuun;

e)	vaihtoehtoisen seuraamuksen soveltamisesta 10 artiklan mukaisesti.

15 artikla

Päätöksen lähettämisen seuraukset

1.   Päätöksen antanut valtio ei saa jatkaa 4 artiklan mukaisesti lähetetyn päätöksen täytäntöönpanoa, ellei 2 kohdan säännöksistä muuta johdu.

2.   Oikeus panna päätös täytäntöön palautuu päätöksen antaneelle valtiolle, kun

a)

täytäntöönpanovaltio on ilmoittanut sille täydellisestä tai osittaisesta päätöksen tunnustamatta tai täytäntöön panematta jättämisestä 7 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa, 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta, 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ja 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, tai

b)	päätöksen antanut valtio on ilmoittanut täytäntöönpanovaltiolle, että päätös on vedetty pois täytäntöönpanovaltiosta 12 artiklan mukaisesti.

3.   Jos päätöksen antaneen valtion viranomainen, sen jälkeen kun päätös on 4 artiklan mukaisesti lähetetty, ottaa vastaan rahasumman, jonka tuomittu henkilö on päätöksen johdosta vapaaehtoisesti maksanut, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava tästä viipymättä täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Sovelletaan 9 artiklan 2 kohtaa.

16 artikla

Kielet

1.   Todistus, jonka vakiolomake on liitteessä, on käännettävä täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin niistä. Jäsenvaltio voi tätä puitepäätöstä tehtäessä tai myöhemmin mainita neuvoston pääsihteeristöön talletettavassa ilmoituksessa, että se hyväksyy yhdelle tai useammalle muulle Euroopan unionin toimielinten viralliselle kielelle tehdyn käännöksen.

2.   Päätöksen täytäntöönpanoa voidaan lykätä ajaksi, joka on tarpeen sen käännättämiseksi täytäntöönpanovaltion kustannuksella.

17 artikla

Kulut

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia toisiltaan korvausta tämän puitepäätöksen soveltamisesta aiheutuvista kuluista.

18 artikla

Suhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin

Tämä puitepäätös ei estä jäsenvaltioiden välisten kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamista, sikäli kuin niiden avulla voidaan edetä puitepäätöksen määräyksiä pidemmälle ja sikäli kuin ne entisestään yksinkertaistavat tai helpottavat taloudellisten seuraamusten täytäntöönpanomenettelyjä.

19 artikla

Alueellinen soveltaminen

Tätä puitepäätöstä sovelletaan Gibraltariin.

20 artikla

Täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 22 päivään maaliskuuta 2007 mennessä.

2.   Kukin jäsenvaltio voi enintään viiden vuoden ajan tämän puitepäätöksen voimaantulosta lukien rajata sen soveltamisen:

a)	1 artiklan a kohdan i ja iv alakohdassa mainittuihin päätöksiin, ja/tai

b)	oikeushenkilöiden osalta päätöksiin, jotka liittyvät menettelyyn, jonka osalta eurooppalaisessa välineessä edellytetään oikeushenkilöiden vastuun periaatteen soveltamista.

Jäsenvaltion, joka haluaa soveltaa tätä kohtaa, on tehtävä asiasta ilmoitus neuvoston pääsihteeristölle tämän puitepäätöksen tekemisen yhteydessä. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Kukin jäsenvaltio voi, mikäli 4 artiklassa tarkoitetun todistuksen perusteella on aihetta olettaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia tai oikeudellisia perusperiaatteita on rikottu, päättää olla tunnustamatta ja panematta täytäntöön päätöksiä. Sovelletaan 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

4.   Jäsenvaltio voi soveltaa vastavuoroisuusperiaatetta 2 kohtaa soveltavaan toiseen jäsenvaltioon.

5.   Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteiden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään. Neuvosto arvioi näihin tietoihin pohjautuvan ja komission laatiman kertomuksen perusteella viimeistään 22 päivänä maaliskuuta 2008, miten jäsenvaltiot ovat noudattaneet tätä puitepäätöstä.

6.   Neuvoston pääsihteeristö antaa 4 artiklan 7 kohdan ja 16 artiklan nojalla toimitetut ilmoitukset jäsenvaltioille ja komissiolle tiedoksi.

7.   Jäsenvaltio, joka on kokenut toistuvia ongelmia tai toisen jäsenvaltion toimimattomuutta päätösten vastavuoroisessa tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa voi, jos kyseisiä ongelmia ei ole saatu ratkaistua kahdenvälisissä neuvotteluissa, ilmoittaa asiasta neuvostolle tämän puitepäätöksen täytäntöönpanon arvioimiseksi jäsenvaltioiden tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklan 7 kohdan soveltamista.

8.   Jäsenvaltion, joka on kalenterivuoden aikana soveltanut 3 kohtaa, on ilmoitettava seuraavan kalenterivuoden alussa neuvostolle ja komissiolle tapauksista, joissa on sovellettu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja perusteita olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön päätöstä.

9.   Komissio laatii saamiensa tietojen perusteella seitsemän vuoden kuluessa tämän puitepäätöksen voimaantulosta kertomuksen ja liittää siihen mahdollisesti aiheellisiksi katsomiaan aloitteita. Neuvosto tarkastelee kyseisen kertomuksen perusteella uudelleen tätä artiklaa arvioidakseen, onko 3 kohta syytä säilyttää tai korvata yksityiskohtaisemmalla säännöksellä.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL C 278, 2.10.2001, s. 4.

(2)  EYVL C 271 E, 7.11.2002, s. 423.

(3)  EYVL C 12, 15.1.2001, s. 10.

(4)  EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

(5)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2245/2004 (EUVL L 281, 28.12.2004, s. 10).

(6)  Neuvoston yhteinen toiminta 98/428/YOS 29 päivältä kesäkuuta 1998 Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta (EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4).

---

---