EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32001R0069

Komission asetus (EY) N:o 69/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen

EYVL L 10, 13.1.2001, p. 30–32 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2006

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2001/69/oj

32001R0069

Komission asetus (EY) N:o 69/2001, annettu 12 päivänä tammikuuta 2001, EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen

Virallinen lehti nro L 010 , 13/01/2001 s. 0030 - 0032


Komission asetus (EY) N:o 69/2001,

annettu 12 päivänä tammikuuta 2001,

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98(1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

on julkaissut luonnoksen(2) täksi asetukseksi,

on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksella (EY) N:o 994/98 komissiolle annetaan valtuudet säätää asetuksella kynnyksestä, jonka alittavien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita ja joihin ei näin ollen sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2) Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ja selkeyttänyt perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisen tuen käsitettä lukuisissa päätöksissään. Komissio on myös selostanut vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaa enimmäismäärää koskevaa politiikkaansa, joissa määritetään, milloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, viimeksi vähämerkityksistä tukea koskevassa tiedonannossaan(3). Näiden kokemusten pohjalta sekä avoimuuden ja oikeusvarmuuden parantamiseksi on asianmukaista säätää vähämerkityksistä tukea koskevasta säännöstä asetuksella.

(3) Ottaen huomioon maatalouden, kalastuksen ja vesiviljelyn sekä liikenteen aloilla sovellettavat erityiset säännöt ja vaara, että pienetkin tukimäärät täyttävät perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteet kyseisillä aloilla, on asianmukaista olla soveltamatta tätä asetusta kyseisiin aloihin.

(4) Maailman kauppajärjestön (WTO) tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen(4) perusteella tällä asetuksella ei myönnetä poikkeusta vientituelle tai tuelle, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Vientituki ei yleensä ole tuki messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin.

(5) Komission kokemuksen perusteella voidaan todeta, että tuki, joka ei ylitä 100000 euron enimmäismäärää kolmen vuoden ajanjaksolla, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua, joten se ei kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Merkityksellinen kolmen vuoden ajanjakso on liikkuva käsite, joten myönnettäessä uutta vähämerkityksistä tukea on aina määritettävä edeltävän kolmen vuoden aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä. Vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi siinä vaiheessa, kun laillinen oikeus tukeen siirtyy tuensaajalle. Vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö ei rajoita yritysten oikeutta saada samaan hankkeeseen muuta komission hyväksymää tai ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa valtiontukea.

(6) Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksisiin tukiin sovellettavan enimmäismäärän oikean soveltamisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että jäsenvaltiot soveltavat samaa laskentamenetelmää. Laskemisen helpottamiseksi ja nykyisen vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamiskäytännön mukaisesti on tarkoituksenmukaista, että tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, olisi muunnettava bruttoavustusekvivalentiksi. Useassa erässä tai edullisena lainana myönnettävän tuen avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämisajankohtana voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen, avoimen ja yksinkertaisen soveltamisen vuoksi tässä asetuksessa tarkoitettuna markkinakorkona olisi käytettävä viitekorkoja, edellyttäen, että edullisen lainan ollessa kyseessä lainalla on tavanomaiset vakuudet eikä siihen liity poikkeuksellisia riskejä. Viitekorkoina olisi käytettävä komission objektiivisten perusteiden pohjalta määräajoin vahvistamia ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja Internetissä julkaistavia korkoja.

(7) Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että vähämerkityksistä tukea koskevan säännön mukaisesti annettu tuki on valtiontukisääntöjen edellytysten mukaista. Perustamissopimuksen 10 artiklan yhteistyöperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi edistettävä tämän tehtävän toteuttamista ottamalla käyttöön tarpeellinen järjestelmä sen varmistamiseksi, että vähämerkityksistä tukea koskevan säännön perusteella yhdelle tuensaajalle myönnetyn tuen kokonaismäärä ei ylitä 100000 euron enimmäismäärää kolmen vuoden ajanjaksolla. Tämän vuoksi on asianmukaista, että myöntäessään vähämerkityksistä tukea jäsenvaltiot ilmoittaisivat yrityksille tuen vähämerkityksisestä luonteesta, saavat täydelliset tiedot edeltävän kolmen vuoden aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja varmistavat huolellisesti, ettei vähämerkityksiselle tuelle asetettu enimmäismäärä uuden vähämerkityksisen tuen myötä ylity. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärän noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla.

(8) Ottaen huomioon komission kokemuksen ja erityisesti taajuuden, jolla valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarpeen tarkistaa, on asianmukaista rajoittaa tämän asetuksen soveltamisaikaa. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy ilman että sitä pidennetään, olisi jäsenvaltioilla oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisen tuen ohjelmia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan yrityksille kaikilla aloilla myönnettävään tukeen, lukuun ottamatta

a) liikenteen alaa tai toimintaa, joka liittyy perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuottamiseen tai jalostamiseen taikka kaupan pitämiseen;

b) vientiin liittyvää toiminnan tukea eli tukea, joka välittömästi liittyy vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

c) tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella.

2 artikla

Vähämerkityksinen tuki

1. Tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin näin ollen sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät 2 ja 3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2. Yhdelle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa ylittää 100000:ta euroa kolmen vuoden ajanjaksolla. Tätä enimmäismäärää sovelletaan tuen muodosta ja tavoitteista riippumatta.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tuen enimmäismäärä ilmaistaan rahamääräisenä. Kaikki käytettävät luvut ilmaistaan bruttona, toisin sanoen niistä ei vähennetä välittömiä veroja. Jos tukea annetaan muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

Useassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Diskonttauksessa ja laskettaessa edullisen lainan sisältämän tuen määrää viitekorkona on käytettävä avustuksen myöntämisajankohtana voimassa ollutta korkoa.

3 artikla

Kasautuminen ja seuranta

1. Jos jäsenvaltio myöntää yritykselle vähämerkityksistä tukea, sen on ilmoitettava yritykselle, että tuki on vähämerkityksistä, ja saatava kyseiseltä yritykseltä täydelliset tiedot edeltävän kolmen vuoden aikana saadusta muusta vähämerkityksisestä tuesta.

Jäsenvaltio voi myöntää uutta vähämerkityksistä tukea vasta tarkistettuaan, että tämä ei nosta kyseisen kolmen vuoden ajanjakson aikana saadun vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettua enimmäismäärää suuremmaksi.

2. Jos jäsenvaltio on perustanut vähämerkityksisen tuen keskusrekisterin, jossa on täydelliset tiedot kaikesta jäsenvaltion viranomaisten kyseisessä jäsenvaltiossa myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta, 1 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimusta ei enää sovelleta siitä alkaen kun rekisteri kattaa kolmen vuoden ajanjakson.

3. Jäsenvaltioiden on tallennettava ja koottava kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot. Näiden asiakirjojen on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tämän asetuksen edellytyksiä on noudatettu. Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksittäistä vähämerkityksistä tukea koskevat asiakirjat kymmenen vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja vähämerkityksisen tuen ohjelmia koskevat asiakirjat kymmenen vuoden ajan siitä päivästä, jolloin viimeinen yksittäinen tuki on myönnetty ohjelmasta. Kirjallisesta pyynnöstä asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä mahdollisesti vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko tämän asetuksen edellytyksiä noudatettu, varsinkin yksittäisen yrityksen saaman tuen kokonaismäärän osalta.

4 artikla

Voimaantulo ja voimassaoloaika

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2006.

2. Tämän asetuksen voimassaolon päätyttyä sen soveltamisalaan kuuluviin vähämerkityksisen tuen ohjelmiin sovellettu asetuksesta johtuva etu jatkuu kuuden kuukauden siirtymäkauden ajan.

Siirtymäkauden aikana kyseisten ohjelmien soveltamista voidaan jatkaa tämän asetuksen edellytysten mukaisesti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä tammikuuta 2001.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.

(2) EYVL C 89, 28.3.2000, s. 6.

(3) EYVL C 68, 6.3.1996, s. 9.

(4) EYVL L 336, 23.12.1994, s. 156.

Top