31998F0742

YHTEINEN TOIMINTA 22 päivältä joulukuuta 1998,

jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella, lahjonnasta yksityisellä sektorilla (98/742/YOS)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.1 artiklan 7 kohdan ja K.3 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän selvityksen (1), jonka Amsterdamin Eurooppa-neuvosto hyväksyi 16 ja 17 päivänä kesäkuuta 1997 ja erityisesti 28 päivänä huhtikuuta 1997 hyväksytyn järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman suosituksen n:o 6 lahjonnan vastaisen kattavan politiikan kehittämisestä,

katsoo, että jäsenvaltiot pitävät erityisen tärkeänä kansainvälisellä tasolla yksityissektorilla esiintyvän lahjonnan torjumista,

ottaa huomioon lahjonnasta vapaan ympäristön aikaansaamista käsittelevän konferenssin päätelmät - EU:n osuus (Bryssel, huhtikuu 1998),

ottaa huomioon järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisestä ja kyseisen rikollisuuden torjuntaa koskevan kokonaisvaltaisen strategian laatimisesta annetun neuvoston päätöslauselman 21 päivältä joulukuuta 1998 (2),

katsoo jäsenvaltioiden korostavan, että lahjontaa yksityisellä sektorilla koskevassa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa ehkäiseminen on aivan yhtä tärkeää kuin torjunta,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvän neuvoston 27 päivänä syyskuuta 1996 hyväksymän pöytäkirjan (3), Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvän neuvoston 19 päivänä kesäkuuta 1997 hyväksymän toisen pöytäkirjan (4) sekä neuvoston 26 päivänä toukokuuta 1997 hyväksymän sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevan yleissopimuksen (5),

katsoo, että tämä yhteinen toiminta ei kohdistu lahjontaan, jonka mainitut säädökset jo kattavat,

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle 21 päivältä toukokuuta 1997 unionin lahjonnantorjuntapolitiikasta,

katsoo, että lahjonta vääristää rehellistä kilpailua ja vaarantaa markkinoiden avoimuutta ja vapautta koskevat periaatteet ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden sekä on vastoin kansainvälisen kaupan julkisuutta ja avoimuutta,

on tärkeää, että tämän yhteisen toiminnan soveltamiseksi jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä katetaan riittävän laajalti käsite "velvollisuuksien laiminlyönti",

on tutkinut Euroopan parlamentin näkemykset (6) puheenjohtajiston kuultua Euroopan parlamenttia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.6 artiklan mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN YHTEISEN TOIMINNAN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä yhteisessä toiminnassa:

- tarkoitetaan "henkilöllä" työntekijää tai muuta henkilöä, joka missä tahansa ominaisuudessa johtaa yksityisellä sektorilla toimivaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai työskentelee tämän palveluksessa tai puolesta;

- tarkoitetaan "oikeushenkilöllä" yksikköä, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan, ei kuitenkaan valtioita tai muita julkisia elimiä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksia eikä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä;

- ilmaus "velvollisuuden laiminlyönti" on ymmärrettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Käsitteeseen velvollisuuden laiminlyönti tulisi sisältyä kansallisessa lainsäädännössä ainakin mikä tahansa lainvastainen epälojaali käyttäytyminen tai, tapauksesta riippuen, ensimmäisessä luetelmakohdassa määritellyn henkilön työssä sovellettavien ammattisääntöjen tai -ohjeiden rikkominen.

2 artikla

Lahjuksen ottaminen yksityisellä sektorilla

1. Tässä yhteisessä toiminnassa tarkoitetaan lahjuksen ottamisella yksityisellä sektorilla henkilön sellaista tahallista tekoa, jolla hän liiketoiminnassaan vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä minkä tahansa aiheettoman edun tai hyväksyy tällaisen edun lupaamisen itselleen tai kolmannelle siitä, että hän velvollisuutensa laiminlyöden suorittaa tai jättää suorittamatta jonkin teon.

2. Jollei 4 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 1 kohdassa tarkoitettu menettely katsotaan rikokseksi. Näiden toimenpiteiden on kohdistuttava ainakin sellaisiin menettelyihin, joihin liittyy tai voisi liittyä kilpailun vääristymistä ainakin yhteismarkkinoilla ja joista aiheutuu tai voisi aiheutua taloudellista vahinkoa muille vilpillisesti tehdyn sopimuksen tai sopimuksen vilpillisen täyttämisen kautta.

3 artikla

Lahjuksen antaminen yksityisellä sektorilla

1. Tässä yhteisessä toiminnassa tarkoitetaan lahjuksen antamisella yksityisellä sektorilla kenen tahansa sellaista tahallista toimintaa, jolla hän lupaa, tarjoaa tai antaa suoraan taikka kolmannen välityksellä jollekin henkilölle, itselleen tai kolmannelle, kyseisen henkilön liiketoiminnassa mitä tahansa aiheetonta etua siitä, että tämä velvollisuutensa laiminlyöden suorittaa tai jättää suorittamatta jonkin teon.

2. Jollei 4 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 1 kohdassa tarkoitettu menettely katsotaan rikokseksi. Näiden toimenpiteiden on kohdistuttava ainakin sellaisiin menettelyihin, joihin liittyy tai voisi liittyä kilpailun vääristymistä ainakin yhteismarkkinoilla ja joista aiheutuu tai joista voisi aiheutua taloudellista vahinkoa muille vilpillisesti tehdyn sopimuksen tai sopimuksen vilpillisen täyttämisen kautta.

4 artikla

Seuraamukset

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut teot sekä kyseisiin tekoihin liittyvä avunanto tai yllytys säädetään tehokkain, oikeasuhteisin ja vakuuttavin seuraamuksin rikoksina rangaistaviksi käsittäen ainakin törkeissä tapauksissa vapausrangaistukset, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen.

2. Jäsenvaltio voi kuitenkin säätää 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeavia seuraamuksia, kun on kyse vähäisemmistä lahjuksen antamiseen ja ottamiseen yksityisellä sektorilla liittyvistä tapauksista.

5 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 3 artiklassa tarkoitetusta lahjuksen antamisesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen osana toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu

- valtaan edustaa oikeushenkilöä tai

- valtaan tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai

- valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä,

sekä osallistumisesta tällaisen rikoksen tekemiseen avunantajana tai yllyttäjänä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut oikeushenkilön alaisena toimivan henkilön kyseisen oikeushenkilön hyväksi tekemän, 3 artiklassa tarkoitetun lahjuksen antamisen.

3. Edellä olevan 1 ja 2 kohdan mukainen oikeushenkilön vastuu ei estä rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöitä, yllyttäjiä tai avunantajia lahjuksen antamisessa.

6 artikla

Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuulliseksi todettua oikeushenkilöä voidaan rangaista tehokkain, oikeasuhteisin ja vakuuttavin seuraamuksin, joihin kuuluu rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja joihin voi kuulua muita seuraamuksia, kuten:

a) oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettyjen etuisuuksien tai tuen saamiseen;

b) väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

c) oikeudelliseen valvontaan asettaminen;

d) oikeuden päätös selvitystilaan asettamisesta.

2. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuulliseksi todettua oikeushenkilöä voidaan rangaista tehokkain, oikeasuhteisin ja vakuuttavin rangaistusseuraamuksin tai toimenpitein.

7 artikla

Toimivalta

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet vahvistaakseen toimivaltansa 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta, kun

a) rikos on tapahtunut kokonaan tai osittain jäsenvaltion alueella tai

b) rikoksen on tehnyt asianomaisen jäsenvaltion kansalainen, jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä vaaditaan, että menettely on rangaistava myös siinä valtiossa, jossa se on tapahtunut, tai

c) rikos on tehty sellaisen yksityisellä sektorilla toimivan oikeushenkilön hyväksi, jonka kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella.

2. Jäsenvaltio voi päättää, ettei se sovella:

- 1 kohdan b alakohdassa,

- 1 kohdan c alakohdassa

asetettua toimivaltasääntöä tai että se soveltaa sitä vain tietyissä tapauksissa tai tilanteissa.

3. Jäsenvaltiot ilmoittavat neuvoston pääsihteeristölle, jos ne päättävät soveltaa 2 kohtaa, ja ilmoittavat tarvittaessa myös ne erityistapaukset tai -tilanteet, joissa päätöstä sovelletaan.

4. Jäsenvaltion, joka ei lainsäädäntönsä nojalla luovuta omia kansalaisiaan, on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet vahvistaakseen toimivaltansa 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta silloin, kun ne on tehnyt kyseisen jäsenvaltion kansalainen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

8 artikla

Yhteisen toiminnan täytäntöönpano

1. Kukin jäsenvaltio esittää kahden vuoden kuluessa tämän yhteisen toiminnan voimaantulosta tämän yhteisen toiminnan täytäntöönpanoa koskevia asianmukaisia ehdotuksia toimivaltaisten viranomaisten tarkasteltavaksi ja sittemmin hyväksyttäväksi.

2. Neuvosto arvioi kolmen vuoden kuluessa tämän yhteisen toiminnan voimaantulosta asianmukaisten tietojen perusteella, miten jäsenvaltiot ovat täyttäneet tästä yhteisestä toiminnasta johtuvat velvoitteensa.

9 artikla

Tämä yhteinen toiminta julkaistaan virallisessa lehdessä.

10 artikla

Tämä yhteinen toiminta tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 22 päivänä joulukuuta 1998.

Neuvoston puolesta

C. EINEM

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 251, 15.8.1997, s. 1

(2) EYVL C 408, 29.12.1998, s. 1

(3) EYVL C 313, 23.10.1996, s. 2

(4) EYVL C 221, 19.7.1997, s. 11

(5) EYVL C 195, 25.6.1997, s. 2

(6) EYVL C 371, 8.12.1997, s. 193