—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon 4. marraskuuta 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 18 ja 19 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja erityisesti sen 1, 2, 3, 6, 7, 10, 11, 21, 23, 35 ja 45 artiklan,

—

ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen sekä 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen sekä siihen liittyvät yleiskommentit nro 21 (1994), nro 24 (1999), nro 28 (2010), nro 33 (2015) ja nro 35 (2017),

—

ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman ja siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset,

—

ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD), sen toimintaohjelman sekä siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset, erityisesti Nairobin huippukokouksen (ICPD+25) ja sen sitoumukset pyrkiä ”kolmen nollan” tavoitteeseen eli täyttää perhesuunnittelutiedon ja -palvelujen tarpeet kaikilta osin, saada estettävissä olevien äitiyskuolemien määrä nollaan ja lopettaa kokonaan seksuaalinen ja sukupuolistunut väkivalta ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvat haitalliset käytännöt,

—

ottaa huomioon vuonna 2015 sovitut YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 3 ja 5,

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan toimintasuunnitelman ”Action Plan for Sexual and Reproductive Health: Towards achieving the 2030 Agenda for Sustainable Development in Europe – leaving no one behind”,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 1. elokuuta 2014 voimaan tulleen Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi (1),

—

ottaa huomioon 4. joulukuuta 2017 julkaistun Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun asiakirjan ”Women’s sexual and reproductive health and rights in Europe”,

—

ottaa huomioon Unescon vuonna 2018 antaman seksuaalikasvatusta koskevan ohjeasiakirjan ”International Technical Guidance on Sexuality Education”,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Puolasta, erityisesti 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltion ja demokratian tilasta Puolassa (2) ja 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (3),

—

ottaa huomioon komission käynnistämät, Puolan oikeusjärjestelmän uudistamiseen liittyvät neljä rikkomusmenettelyä Puolaa vastaan ja 20. joulukuuta 2017 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (COM(2017)0835),

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman komission päätöksestä käynnistää SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolan tilanteen johdosta (4),

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa (5),

—

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa (6),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman tosiasiallisesta aborttikiellosta Puolassa (7),

—

ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2021 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tilanteesta EU:ssa naisten terveyden osalta (8),

—

ottaa huomioon ”European Abortion Policies Atlas” -julkaisun vuodelta 2021, jossa asetetaan 52 Euroopan maata ja aluetta paremmuusjärjestykseen antamalla arvosanoja niiden turvalliseen raskaudenkeskeytykseen liittyville oikeudellisille kehyksille,

—

ottaa erityisesti huomioon 16. syyskuuta 2021 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden vapaudesta ja oikeusvaltion heikkenemisestä edelleen Puolassa (9) ja 21. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Puolan oikeusvaltiokriisistä ja EU:n oikeuden ensisijaisuudesta (10),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja syrjimättömyys; ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet hoitaakseen perusoikeuksien kunnioittamista, takaamista ja noudattamista koskevia kansainvälisen oikeuden ja EU:n perussopimusten mukaisia velvoitteita ja velvollisuuksia;

B.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja YK:n sopimuselinten oikeuskäytännön mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet liittyvät useisiin ihmisoikeuksiin, muun muassa oikeuteen elämään, oikeuteen saada terveyden- ja sairaanhoitoa, oikeuteen olla joutumatta epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi sekä ruumiillisen koskemattomuuden, yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen; toteaa, että nämä ihmisoikeudet on kirjattu myös Puolan perustuslakiin; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on lakisääteinen velvollisuus kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia perustuslakiensa, EU:n perussopimusten ja perusoikeuskirjan sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

C.

toteaa, että abortin saannin viivästyttäminen ja epääminen ovat sukupuolistuneen väkivallan muotoja; toteaa, että raskaudenkeskeytyksen saatavuus on olennaisen tärkeää sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon kannalta; ottaa huomioon, että useat ihmisoikeuselimet (11) ovat todenneet, että turvallisen abortin kieltämistä voidaan pitää kidutuksena tai julmana, epäinhimillisenä ja halventavana kohteluna ja aborttikieltojen vuoksi vaarallisissa oloissa tehtyjä abortteja, jotka johtavat kuolemaan, olisi pidettävä ”lakiin kirjatusta syrjinnästä johtuvina mielivaltaisesti vain naisiin kohdistuvina surmina”;

D.

ottaa huomioon, että vuosi sitten, 22. lokakuuta 2020, Puolan laiton perustuslakituomioistuin julisti perustuslain vastaiseksi perhesuunnittelusta, ihmisen sikiön suojelusta ja raskaudenkeskeytyksen edellytyksistä vuonna 1993 annetun lain säännöksen, joka mahdollisti abortin tapauksissa, joissa sikiön vakava ja peruuttamaton epämuodostuma tai sikiön henkeä uhkaava parantumaton sairaus oli raskausajan tutkimuksen tai muiden lääketieteellisten seikkojen perusteella erittäin todennäköinen; toteaa tämän merkinneen tosiasiallista aborttikieltoa, sillä valtaosa Puolassa tehdyistä laillisista aborteista perustui edellä mainittuun syyhyn;

E.

toteaa, että oikeusvaltion rapautuminen Puolassa on johtanut ihmisoikeuksien, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien, loukkauksiin; toteaa Puolan tosiasiallisen aborttikiellon olevan viime vuosien lukuisten oikeusvaltioon kohdistuneiden hyökkäysten jälkeen selvä hyökkäys oikeusvaltiota ja perusoikeuksia vastaan ja rajoittavan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteutumista Puolassa;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ministerikomitea on toistuvasti ilmaissut huolensa siitä, että Puola on yli 13 vuoden aikana jättänyt panematta täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita useissa tapauksissa (12), joissa tuomioistuin totesi, että Puola oli loukannut ihmisoikeuksia, koska se ei ollut varmistanut käytännössä laillisen abortin saatavuutta;

G.

ottaa huomioon, että aiemmat seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien rajoittamisyritykset saatiin vuosina 2016, 2018 ja 2020 ensin pysäytettyä Euroopan parlamentin eri poliittisiin ryhmiin kuuluvien jäsenten voimakkaasti tukemina ”mustan perjantain” marsseina ilmenneen Puolan kansalaisten laajamittaisen vastustuksen tuloksena;

H.

ottaa huomioon, että vastauksena perustuslakituomioistuimen ratkaisuun, jolla rajoitettiin entisestään abortin saantia, kaikkialla Puolassa, myös pienissä kaupungeissa ja kylissä, ja eri puolilla maailmaa on taas järjestetty ennennäkemättömiä mielenosoituksia ja että lokakuussa 2021 niitä järjestettiin tosiasiallisen aborttikiellon vuosipäivän johdosta jälleen yli 20 kaupungissa eri puolilla Puolaa; ottaa huomioon, että mielenosoitukset alkoivat siksi, että haluttiin vastustaa tiukkaa rajoitusta, joka heikentää puolalaisnaisten perusluonteisia seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, mutta ne muuttuivat protesteiksi, joilla vastustettiin uusia oikeusvaltioperiaatteen loukkauksia ja näistä loukkauksista vastuussa olevaa hallitusta; ottaa huomioon, että lainvalvontaviranomaisten liiallinen ja suhteeton voimankäyttö mielenosoittajia vastaan on laajalti dokumentoitu;

I.

ottaa huomioon, että ennennäkemättömistä mielenosoituksista huolimatta perustuslakituomioistuimen ratkaisu julkaistiin virallisesti 27. tammikuuta 2021 ja tosiasiallisesta aborttikiellosta tuli näin naisille todellisuutta Puolassa; toteaa, että tämä on johtanut vaarallisissa oloissa tehtyjen aborttien yleistymiseen ja pakottanut naiset matkustamaan ulkomaille raskaudenkeskeytystä varten, mikä on heikentänyt naisten terveyttä ja oikeuksia sekä heidän seksuaalista ja ruumiillista itsemääräämisoikeuttaan ja koskemattomuuttaan ja vaarantanut heidän henkensä;

J.

ottaa huomioon, että 30-vuotias raskaana ollut Izabela-niminen nainen kuoli 22. syyskuuta 2021 septiseen sokkiin, koska hänen lääkärinsä eivät tehneet aborttia, joka olisi pelastanut hänen henkensä, vaan odottivat sikiön kuolemaa laillisia abortteja koskevien rajoitusten vuoksi, jotka vaikuttavat lamaannuttavasti lääkäreiden toimintaan Puolassa; ottaa huomioon, että Izabelan kuolema synnytti useissa Puolan kaupungeissa ja sosiaalisessa mediassa mielenosoituksia, joissa käytettiin iskulausetta ”ei enää yhtäkään”;

K.

ottaa huomioon, että tiedotusvälineissä esitettyjen tietojen mukaan eräs toinen nainen nimeltä Anna, joka oli viidennellä kuulla raskaana, kuoli septiseen sokkiin 14. kesäkuuta 2021 lääkärien pakotettua hänet synnyttämään kuolleen lapsen epäillystä verenmyrkytyksestä huolimatta;

L.

ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen ratkaisun jälkeen monet puolalaisnaiset ovat joutuneet kääntymään esimerkiksi Abortion Without Borders -aloitteen ja muissa jäsenvaltioissa toimivien järjestöjen puoleen saadakseen apua, jotta he voivat huolehtia seksuaali- ja lisääntymisterveydestään ja käyttää siihen liittyviä oikeuksiaan ja erityisesti aborttipalveluja; ottaa huomioon, että raskaudenkeskeytystoimenpiteiden järjestäminen on naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja epävirallisten ryhmien vastuulla ja riippuvainen lahjoituksina kerätyistä varoista;

M.

ottaa huomioon, että kahdentoista viime kuukauden aikana Abortion Without Borders -aloitteen puitteessa toimivat ryhmät ovat auttaneet 34 000:ta puolalaista (13) saamaan abortin; ottaa huomioon, että nämä luvut ovat vain murto-osa niiden puolalaisnaisten kokonaismäärästä, jotka tarvitsevat tukea raskaudenkeskeytyksen saamiseksi;

N.

ottaa huomioon, että oikeudellisten rajoitusten ja leimautumisen vuoksi monista jäsenvaltioista ei saatavilla ole luotettavia tietoja aborttien määrästä eikä aborttien toteuttamisympäristöstä; katsoo, että kaikista jäsenvaltioista saatavat tarkat, säännöllisesti päivitettävät ja nimettömät raskaudenkeskeytyksiä koskevat tiedot ovat ratkaisevan tärkeitä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien tarpeiden ymmärtämiseksi ja naisten oikeuksien turvaamiseksi;

O.

ottaa huomioon, että Federation for Women and Family Planning (FEDERA) -järjestön keräämien tietojen mukaan kymmenen viime kuukauden aikana vain 300 naista on saanut aborttipalveluja puolalaisissa sairaaloissa henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan vuoksi; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen ratkaisu leimaa entisestään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja raskaana oleviin henkilöihin, joilla ei ole varaa rahoittaa lääkkeillä tehtävää aborttia tai ulkomailla tehtäviä abortteja, sekä niihin, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää tietotekniikkaa;

P.

ottaa huomioon, että oikeuteen joutumisen pelossa abortteja suoritetaan vain muutamassa puolalaissairaalassa; ottaa huomioon, että naiset jättävät usein käyttämättä niiden palveluja, koska he pelkäävät raskaita ja pitkitettyjä menettelyä ja sitä, että muualle ohjaamista vaikeutetaan sekä viivästytetään tarkoituksellisesti; ottaa huomioon, että naiset, joilla on vakavia mielenterveysongelmia, yrittävät yhä useammin saada oikeuden mielenterveyssyistä suoritettavaan lailliseen aborttiin siksi, että valtio ei Puolassa anna heille institutionaalista apua laillisia aborttipalveluja varten; ottaa huomioon, että heinäkuussa 2021 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ilmoitti aikovansa käsitellä puolalaisnaisten valituksia, jotka koskevat heidän Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksiensa loukkaamista (14);

Q.

ottaa huomioon, että European Contraception Atlas 2020 -julkaisun (15) mukaan Puolan ehkäisyvälineiden saatavuutta, perhesuunnittelua, neuvontaa ja tietojen tarjoamista verkossa koskevat toimintapolitiikat olivat kaikkein tiukimpien joukossa jo ennen perustuslakituomioistuimen ratkaisua; toteaa, että Puola on yksi harvoista maista, joissa jälkiehkäisyn saamiseksi vaaditaan lääkemääräys, jonka lääkärit kuitenkin usein kieltäytyvät antamasta henkilökohtaisen vakaumuksensa perusteella;

R.

ottaa huomioon, että Puolan rikoslain mukaan jokainen, joka suorittaa toiselle henkilölle raskaudenkeskeytyksen tai auttaa raskaana olevaa henkilöä keskeyttämään raskauden lain säännösten vastaisesti, joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen ja saattaa saada vankeusrangaistuksen; ottaa huomioon, että voimassa olevien säännösten, sosiaalisen leimautumisen, pelon sekä vertaispaineen ja lääkintäviranomaisten painostuksen vuoksi Puolan lääkärit eivät halua olla tekemisissä raskaudenkeskeytystoimenpiteiden kanssa, ja toteaa, että tilanne oli sama jo silloin, kun abortti oli vielä laillinen; toteaa, että laajalti käytetyn omatuntolausekkeen lisäksi osa lääkäreistä luo muitakin esteitä, jotka eivät perustu sääntelyyn, esimerkiksi määräämällä tarpeettomia lääkärintarkastuksia, psykologista neuvontaa tai ylimääräistä asiantuntijaneuvontaa, tai he rajoittavat naisten oikeuksia raskausajan tutkimuksiin ja tietoihin, joiden saamisen pitäisi olla taattu kaikille kansanterveysjärjestelmässä; ottaa huomioon, että yksittäisen henkilön aborttia koskeva henkilökohtainen vakaumus ei saa vaikuttaa potilaan oikeuteen saada kattavasti terveydenhuoltoa ja lakisääteisiä palveluja;

S.

ottaa huomioon, että gynekologisen hoidon saatavuus on Puolassa erittäin rajoitettua ja sitä on joillakin alueilla lähes mahdotonta saada, mikä johtaa tahattomien raskauksien suureen määrään, huonoon lisääntymisterveyteen, kohdunkaulan syövän suureen esiintyvyyteen ja ehkäisyn riittämättömään saatavuuteen; ottaa huomioon, että ylimmän tarkastusviraston mukaan vuonna 2018 vain kahdelle prosentille Puolan maaseudulla asuvista raskaana olevista naisista tehtiin kaikki raskauden aikana tarvittavat tavanomaiset tutkimukset; ottaa huomioon, että hlbti+-henkilöillä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon saatavuus on erittäin rajoitettua ja sama pätee heidän oikeuksiinsa; toteaa, että gynekologisen hoidon tarpeessa olevat transihmiset ja muunsukupuoliset ihmiset kohtaavat syrjintää lääketieteellisessä ympäristössä ja usein heitä kieltäydytään hoitamasta; ottaa huomioon, että ikätasolle sopiva seksuaali- ja ihmissuhdekasvatus ei ole puolalaiskouluissa pakollista eikä myöskään kattavaa ja näyttöön perustuvaa ja että se pyritään kieltämään kokonaan;

T.

ottaa huomioon, että Puolassa naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia vastaan on kohdistettu yhä enemmän huolestuttavia uhkauksia ja vihakampanjoita siksi, että he ovat tukeneet naisten oikeuksia, aborttioikeutta ja naisten lakko -liikettä, joka on ollut laillisen abortin saatavuutta koskevien rajoitusten vastaisten joukkomielenosoitusten eturintamassa; toteaa, että nämä uhkaukset ovat huolestuttavia muistutuksia siitä, että ihmisoikeuksia puolustaviin naisiin kohdistuvat riskit ovat kasvussa maassa;

U.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia puolustavat naiset ovat keränneet osana FEDERAn laatimaa ”Legal Abortion. No compromises” -kansalaisaloitetta allekirjoituksia lakiehdotusta varten, joka kumoaisi aborttikiellon ja mahdollistaisi turvallisen raskaudenkeskeytyksen 12. raskausviikkoon asti ilman, että potilaalta kysytään syytä, ja poikkeustapauksissa 12. viikon jälkeen; ottaa huomioon, että syyskuussa 2021 abortinvastainen Pro – Prawo do Życia -säätiö esitti Puolan parlamentille ”Stop aborcji 2021” -lakiesityksen, jolla kiellettäisiin kokonaan abortin saanti ja kriminalisoitaisiin se siten, että siitä seuraisi jopa 25 vuotta vankeutta;

V.

ottaa huomioon, että 22. joulukuuta 2015 ja 22. heinäkuuta 2016 hyväksytyt perustuslakituomioistuinta koskevat Puolan parlamentin lait sekä vuoden 2016 lopussa hyväksytty kolmen säädöksen paketti horjuttivat vakavasti perustuslakituomioistuimen riippumattomuutta ja legitiimiyttä; toteaa, että perustuslakituomioistuin julisti 22. joulukuuta 2015 ja 22. heinäkuuta 2016 annetut lait perustuslain vastaisiksi 9. maaliskuuta ja 11. elokuuta 2016; ottaa huomioon, että Puolan viranomaiset eivät tuolloin julkaisseet kyseisiä tuomioita eivätkä panneet niitä täytäntöön; ottaa huomioon, että edellä mainittujen lainsäädäntömuutosten voimaantulon jälkeen Puolan lakien perustuslainmukaisuutta ei voida enää tosiasiassa taata Puolassa (16) ja että näin ollen 22. lokakuuta 2020 annetun perustuslakituomioistuimen ratkaisun laillisuus on kyseenalainen;

W.

ottaa huomioon, että sama laiton ”perustuslakituomioistuin” antoi 7. lokakuuta 2021 asiassa K 3/21 ratkaisunsa, johon jätettiin kaksi eriävää mielipidettä, Puolan pääministerin 29. maaliskuuta 2021 esittämästä pyynnöstä ja totesi siinä, että SEU-sopimuksen määräykset ovat monista syistä ristiriidassa Puolan perustuslain kanssa; toteaa, että päätös on hyökkäys koko EU:n arvo- ja oikeusyhteisöä vastaan ja heikentää EU:n oikeuden ensisijaisuutta, joka kuuluu unionin keskeisiin periaatteisiin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti;

X.

toteaa, että 22. lokakuuta 2020 annettu ratkaisu kumoaa puolalaisnaisten saavuttamat oikeudet, sillä ennen sen täytäntöönpanoa abortti oli Puolassa laillista kolmessa tapauksessa, mikä tarkoittaa, että puolalaisnaiset ovat nyt huonommassa oikeudellisessa asemassa kuin Puolan liittyessä EU:hun vuonna 2004; korostaa, että perustuslakituomioistuin ei ollut kyseenalaistanut kolmen voimassa olevan poikkeuksen perustuslainmukaisuutta ennen kuin Laki ja oikeus -puolueen johtama hallitus otti tuomioistuimen ja laajemmin oikeusjärjestelmän hallintaansa;

Y.

ottaa huomioon, että fundamentalistinen järjestö Ordo Iuris, jolla on tiiviit yhteydet hallituskoalitioon, on toiminut liikkeellepanevana voimana ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Puolassa heikentävissä kampanjoissa, joilla muun muassa yritetään kieltää abortti, vaaditaan Puolaa vetäytymään Istanbulin yleissopimuksesta ja kehotetaan luomaan niin sanottuja hlbti-vapaita vyöhykkeitä; ottaa huomioon, että Puolan kulttuurisia ja uskonnollisia arvoja käytetään siten väärin perusteina, joilla hankaloitetaan naisten oikeuksien, naisten tasa-arvon ja heidän oikeutensa päättää omasta kehostaan täysimääräistä toteutumista;

Z.

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston Venetsian komissio, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, parlamentti ja komissio ovat ilmaisseet vakavan huolensa oikeusvaltioperiaatteesta, muun muassa perustuslakituomioistuimen legitimiteetistä, riippumattomuudesta ja tehokkuudesta; ottaa huomioon, että komissio käynnisti 7 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn vuonna 2015 toteutettujen Puolan oikeusjärjestelmän uudistusten johdosta;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.