—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Haitista ja erityisesti 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Haitin tilanteesta vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakennus (1) ja 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman lapsiorjuudesta Haitissa (2),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. toukokuuta 2019 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2018 ja erityisesti sen Haitia koskevan maapäivityksen,

—

ottaa huomioon Haitiin 19.–23. marraskuuta 2018 lähetetyn EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien Haitin vakautusoperaation (MINUSTAH) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (UN OHCHR) heinäkuussa 2017 antaman vuosikertomuksen Haitin ihmisoikeustilanteesta 1. heinäkuuta 2015–31. joulukuuta 2016,

—

ottaa huomioon MINUSTAHin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista ja väärinkäytöksistä 13. ja 14. marraskuuta 2018 La Salinen alueella Port-au-Princessä,

—

ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2017 pidetyssä YK:n ihmisoikeusneuvoston 34. istunnossa hyväksytyn yleisen määräaikaisarvioinnin (UPR) Haitista,

—

ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 16. joulukuuta 1966 ja jonka sopimusvaltio Haiti on,

—

ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka osapuolena Haiti on,

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2476 (2019),

—

ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin vuodelta 2015,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 7. marraskuuta 2019 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Haitin tilanteesta,

—

ottaa huomioon Amnesty Internationalin 31. lokakuuta 2019 julkaiseman artikkelin, jossa esitetään näyttöä liiallisesta voimankäytöstä mielenosoittajia vastaan,

—

ottaa huomioon YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston 1. lokakuuta 2019 antaman raportin Haitin tilanteesta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin Haitin edustuston 28. toukokuuta 2019 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että hallituksen heinäkuussa 2018 antama ilmoitus tukien poistamisesta ja polttoaineiden hintojen nousun sallimisesta jopa 50 prosentilla johti laajalle levinneisiin protesteihin ja maan pahimpiin sisäisiin levottomuuksiin vuosien aikana; ottaa huomioon, että toimenpiteellä toteutettiin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa helmikuussa 2018 sovittuja leikkauksia vastineeksi 96 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoituslainoista, joilla maata autettiin maksamaan ulkomaanvelkaansa;

B.

ottaa huomioon, että oppositiojohtajien järjestämissä mielenosoituksissa vaadittiin presidentti Jovenel Moïsen eroamista rajun inflaation ja hallituksen järjestelmällistä korruptiota koskevien väitteiden, joiden mukaan myös entinen presidentti Michel Martelly oli osallistunut korruptioon, takia sekä talouden ja elintarviketurvan puutteen takia; toteaa, että ulkomaat eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota näihin ongelmiin; ottaa huomioon, että mielenosoitukset, jotka alkoivat yli vuosi sitten protesteina korruptioskandaaleista, joissa Haitin viranomaiset olivat osallisina, ovat vaatineet noin sata uhria ja aiheuttaneet erittäin paloherkän ilmapiirin; ottaa huomioon, että korruptio näyttää olevan yleinen ongelma Haitin yhteiskunnassa ja politiikassa;

C.

ottaa huomioon, että turvallisuusjoukot tukahduttivat mielenosoitukset käyttämällä kovia ammuksia ja kyynelkaasua; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan helmikuun mielenosoituksissa kuoli 41 ihmistä ja 100 loukkaantui; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tuoreimpien tietojen mukaan 15. syyskuuta ja 1. marraskuuta 2019 välisenä aikana samankaltaisissa mielenosoituksissa kuoli ainakin 42 ihmistä, heistä 19 lainvalvontaviranomaisten tappamina, ja 86 loukkaantui;

D.

ottaa huomioon, että Haitilla ei ole ollut hallitusta maaliskuusta 2019 lähtien, mikä on haitannut maan mahdollisuuksia saada kansainvälistä apurahoitusta ja Maailmanpankin lainoja; ottaa huomioon, että tammikuusta 2020 lähtien Haitilla ei ole parlamenttia, koska parlamenttivaalien järjestäminen lokakuussa 2019 epäonnistui; ottaa huomioon, että Moïse on ilmoittanut aikovansa toteuttaa perustuslakiuudistuksia, joilla vahvistetaan presidentin toimivaltuuksia;

E.

ottaa huomioon, että mielenosoituksista huolimatta oikeustoimiin ei ole ryhdytty; ottaa huomioon, että tämä rankaisemattomuus ja kansainvälisen yhteisön huomion puute ovat entisestään ruokkineet väkivaltaa; ottaa huomioon, että pitkittynyt ja jatkuva kriisi on myös rajoittanut entisestään mahdollisuuksia saada terveydenhoitoa, ruokaa ja koulutusta sekä mahdollisuuksia tyydyttää muita tarpeita ja pahentanut sähkö- ja polttoainepulaa;

F.

ottaa huomioon, että monilla yhteisöillä ei edelleenkään ole pääsyä sähköverkkoon vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen ja että niiden päivittäisten tarpeiden tyydyttäminen riippuu sähkögeneraattoreista; ottaa huomioon, että polttoaineiden hinnannousu rajoittaa entisestään taloudellisia mahdollisuuksia;

G.

katsoo, että on uskottavaa näyttöä siitä, että puoliautomaattisilla kivääreillä aseistetut poliisit ovat ampuneet mielenosoitusten aikana kovia ammuksia, mikä on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja voimankäyttöä koskevien normien vastaista; ottaa huomioon, että toimittajia häiritään jatkuvasti ja heitä vastaan hyökätään fyysisesti; ottaa huomioon, että mielenosoituksista raportoinut Radio Mégan toimittaja Néhémie Joseph ammuttiin kuoliaaksi autoonsa 11. lokakuuta 2019, että Associated Press -tietotoimiston kuvajournalistia Chery Dieu-Naliota ammuttiin kasvoihin syyskuussa 2019, että Radio Sans Finin reportteri Pétion Rospide ammuttiin autoonsa kesäkuussa 2019 ja että toimittaja Vladjimir Legagneur katosi maaliskuussa 2018;

H.

ottaa huomioon, että rankaisemattomuutta on esiintynyt myös sellaisissa tapauksissa kuin La Salinessa, pääkaupungin Port-au-Princen laitamilla lokakuussa 2018 tapahtunut joukkomurha, jossa 70 ihmistä tapettiin mielivaltaisesti ja 13 naista raiskattiin; ottaa huomioon, että hallitus katsoo joukkomurhan johtuneen jengisodasta; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestö (OAS) ja YK:n oikeusapuoperaatio Haitissa (Minujusth) katsovat Haitin kansallisen ihmisoikeusverkoston (RNDDH) keräämien tietojen perusteella, että tämä verilöyly johtui presidentin vaimon Martine Moïsen ja useiden hallituksen edustajien yrityksestä lahjoa La Salinen asukkaat lopettamaan presidentti Moïsen vastaiset mielenosoitukset, ja väittävät, että verilöyly alkoi siksi, että asukkaat kieltäytyivät ottamasta lahjusta vastaan; ottaa huomioon, että Haitin ihmisoikeusjärjestöt ovat pyytäneet OAS:n valtuuskuntaa tutkimaan tätä joukkomurhaa;

I.

ottaa huomioon, että maan turvallisuustilanne on heikentynyt rajusti lokakuun 2017 jälkeen, jolloin YK:n Haitin vakautusoperaation rauhanturvaajat korvattiin Minujusth-operaatiolla, jonka henkilöstön poliisikoulutus on vähäistä;

J.

katsoo, että sukupuoleen perustuva syrjintä on edelleen vakava huolenaihe maassa; ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvon indeksi (GII) Haitissa on 0,593, mikä asettaa maan 142. sijalle 159. maasta vuoden 2015 indeksissä; ottaa huomioon, että hlbti-henkilöihin kohdistuva syrjintä, leimaaminen, syrjäytyminen ja väkivalta on järjestelmällistä ja yleistä Haitissa; ottaa huomioon, että nuoret tytöt saavat vain vähän tai eivät lainkaan koulutusta; ottaa huomioon, että raiskauksen ja perheväkivallan kriminalisoivat lait hyväksyttiin vasta vuonna 2005, rikoslakia ei ole tarkistettu vuoden 1835 jälkeen ja että naisilla ja tytöillä ei useinkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada oikeudellista suojaa; ottaa huomioon, että Gonaïvesin siviilivankilassa raiskattiin 7. marraskuuta 2019 10 naisvankia, joista yksi oli 15-vuotias tyttö; ottaa huomioon, että tilanahtaus, elintarvikepula, perhevierailujen puute ja muut epäinhimilliset olot ovat olleet yleisiä Haitin vankilajärjestelmässä mielenosoitusten alusta lähtien;

K.

ottaa huomioon, että suurin osa Haitin lapsista ei ole voinut käydä koulua sen jälkeen, kun lukuvuosi alkoi syyskuussa; ottaa huomioon, että lukutaidottomuus ja koulutukseen pääsy ovat Haitissa suuria ongelmia, sillä noin puolet kaikista 15 vuotta täyttäneistä haitilaisista on lukutaidottomia ja koko maassa vähintään 350 000 lasta ja nuorta jää perusasteen koulutuksen ulkopuolelle;

L.

ottaa huomioon, että Restavèk-järjestelmä, joka on nykyaikainen orjuuden muoto, on edelleen käytössä oleva käytäntö, jossa köyhien perheiden lapsia lähetetään asumaan yhdessä muihin perheisiin ja työskentelemään niissä kotitaloustyöntekijöinä, jotka kärsivät usein pahoinpitelystä ja huonosta kohtelusta ja joilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin;

M.

ottaa huomioon, että Haiti, joka oli YK:n kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 168, on jatkuvasti humanitaarisen avun ja kehitysavun tarpeessa; toteaa, että maan sijoitus oli alhaisempi kuin ennen; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan Haiti on edelleen Amerikan köyhin maa ja yksi maailman köyhimmistä valtioista, sillä 59 prosenttia väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella, 24 prosenttia äärimmäisen köyhyyden rajan alapuolella ja yli 40 prosenttia väestöstä on työttömiä; ottaa huomioon, että hallituksen korruptio on laajalle levinnyttä ja että Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksissä Haiti oli 161. sijalla 180 tutkitusta valtiosta;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.