—

ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—

kumoaa 3.12.2018 tehdyn päätöksen, joka vahvistettiin 14.6.2019 tehdyllä hylkäämispäätöksellä

—

määrää aineellisen vahingon, jonka määrä on 75 500 euroa, ja aineettoman vahingon, jonka arvioitu määrä on 30 000 euroa, korvaamisesta

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee arviointivirhettä, harkintavallan väärinkäyttöä ja kantajaan kohdistunutta kiusaamista. Kantaja arvostelee muun muassa sopimuksensa uudistamatta jättämisen perustelua, jossa nojaudutaan hänen virkansa lakkauttamiseen osaston organisaation uudistamisen johdosta. Hänen mukaansa tämä perustelu on virheellinen sikäli kuin organisaation uudistamissuunnitelmassa ei määrätty sellaisen viran lakkauttamisesta, joka vastaa kantajan hoitaman viran ominaisuuksia. Lisäksi hän katsoo olleensa työpaikkakiusaamisen uhri ja että tämän kiusaamisen vaikutukset ovat tukeneet päätöstä jättää sopimus uudistamatta.

2)

Toinen kanneperuste koskee hyvän hallinnon periaatteen ja huolenpitovelvollisuuden loukkaamista ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan rikkomista. Kantaja väittää tältä osin muun muassa, että vastaaja ei ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon kantajan työkykyä, tehokkuutta, käytöstä viranhoidossa, perhetilannetta eikä virkaikää.

3)

Kolmas kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tai syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista. Kantaja väittää, että päätös olla uudistamatta hänen sopimustaan perustuu talousarvioon ja organisaatioon liittyviin syihin. Muun henkilöstön, jonka tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne ei ole olennaisesti erilainen kuin kantajalla, sopimukset on kuitenkin voitu uudistaa tästä asiayhteydestä riippumatta.