Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52013IP0286

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2013 rohingya-muslimien tilanteesta (2013/2669(RSP))

    EUVL C 65, 19.2.2016, p. 157–161 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    19.2.2016   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 65/157


    P7_TA(2013)0286

    Rohingya-muslimien tilanne

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2013 rohingya-muslimien tilanteesta (2013/2669(RSP))

    (2016/C 065/22)

    Euroopan parlamentti, joka

    ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Burman/Myanmarin tilanteesta ja etenkin 20. huhtikuuta 2012 (1), 13. syyskuuta 2012 (2) ja 22. marraskuuta 2012 (3) antamansa päätöslauselmat,

    ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman yleisten tullietuuksien palauttamisesta Myanmarille/Burmalle (4),

    ottaa huomioon Myanmarista/Burmasta 22. huhtikuuta 2013 hyväksytyt ulkoasiainneuvoston päätelmät,

    ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 27. marraskuuta 2012 antaman lausunnon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuonna 2012 antamasta Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevästä päätöslauselmasta,

    ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 1. kesäkuuta 2013 antaman lausunnon Myanmarin/Burman hallituksen ja Kanchin Independence Organisation -järjestön välisen sopimuksen tekemisestä,

    ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan EU:n komission jäsenen Kristalina Georgievan 9. elokuuta 2012 antaman lausunnon rohingya-muslimien tilanteesta,

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan loppukertomuksen Burmaan/Myanmariin 3.–5. huhtikuuta 2013 tehdystä vierailusta,

    ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 annetussa neuvoston päätöksessä 2010/232/YUTP mainitut Euroopan unionin rajoittavat toimenpiteet, joita on viimeksi muutettu 27. lokakuuta 2011 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1083/2011,

    ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 23. maaliskuuta 2013 antaman lausunnon väkivaltaisista mellakoista Meiktilan kaupungissa Burmassa/Myanmarissa,

    ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 2. huhtikuuta 2013 antaman lausunnon 13 lapsen kuolemasta tulipalossa muslimien koulussa Burmassa,

    ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen,

    ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

    ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967,

    ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 24. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman 67/233 Myanmarin ihmisoikeustilanteesta,

    ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun Kaakkois-Aasian maiden hallituksille 13. marraskuuta 2012 esittämän pyynnön pitää rajansa auki Burmasta meriteitse pakenevia ihmisiä varten,

    ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 6. maaliskuuta 2013 antaman raportin Burman/Myanmarin ihmisoikeustilanteesta sekä hänen 11. kesäkuuta 2013 antamansa lausunnon siitä, että rohingya-muslimeihin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset Rakhinen osavaltiossa ovat laajoja ja järjestelmällisiä,

    ottaa huomioon Aung San Suu Kyin 27. toukokuuta 2013 antaman lausunnon rohingya-muslimien kahden lapsen politiikasta,

    ottaa huomioon marraskuussa 2011 pidetyssä ASEAN-huippukokouksessa tehdyn päätöksen ASEANin puheenjohtajuuden antamisesta Burmalle/Myanmarille vuonna 2014,

    ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 julkaistun Human Rights Watchin raportin ”All You Can Do is Pray”: Crimes Against Humanity and Ethnic Cleansing of Rohingya Muslims in Burma’s Rakhine State”,

    ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

    A.

    ottaa huomioon, että rohingya-vähemmistöön kohdistuva vaino ja väkivalta lisääntyy entisestään erityisesti siten, että heidän omaisuuttaan ja uskonnon harjoittamiseen tarkoitettuja paikkoja tuhotaan, heitä pidätetään joukoittain, vangitaan summittaisesti, kidutetaan, raiskataan ja heidän liikkumisvapauttaan, avioliitto-oikeuttaan ja koulutukseen pääsyään rajoitetaan;

    B.

    ottaa huomioon, että uskonnollinen väkivalta, joka alkoi Rakhinen osavaltiossa, on jatkunut leviämistä kaikkialle maahan; toteaa, että vuoden 2013 maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana on ilmoitettu useista muslimeihin kohdistuneista hyökkäyksistä Rangoonissa, Mandalayssa ja Pegussa sekä Kachinin ja Shanin osavaltioissa, minkä seurauksena 46 on kuollut ja yli 14 000 ihmistä on siirretty muualle;

    C.

    ottaa huomioon, että uskontokuntien välinen väkivalta on nyt levinnyt uudelle alueelle Burmassa, kun rikollisjoukot polttivat 28. toukokuuta 2013 kauppoja Shanin osavaltiossa Lashion kaupungissa ja poliisi surmasi kolme rohingya-naista Pareinin kylässä siirretyn vähemmistön asunnoista syntyneiden mellakoiden yhteydessä 4. kesäkuuta 2013;

    D.

    toteaa, että yli 130 000 rohingya-siirtolaista asuu edelleen leireissä ja muilla alueilla ja että Burman/Myanmarin hallitus on päästänyt vain rajoitetusti ja riittämättömästi humanitaarista apua rohingya-riskiryhmien luokse; toteaa, että useat rohingyat on pakotettu tulvaherkille alueille, missä he altistuvat monsuunisateille ja sykloneille; toteaa, että he eivät pysty palaamaan koteihinsa jatkuvan väkivallan vuoksi tai siksi, että heidän kotinsa on tuhottu tai turvallisuusjoukot estävät heitä lähtemästä leireiltä, joissa heitä pidetään;

    E.

    toteaa, että kymmenettuhannet rohingyat ovat paenneet meritse vainoa ja että sadat ovat menehtyneet veneiden upotessa tai koska heidät on työnnetty takaisin mereen; toteaa, että lähes 1 700:aa Burmasta paennutta rohingyaa säilytetään tietojen mukaan järkyttävissä olosuhteissa Thaimaan maahanmuuttajien säilöönottokeskuksissa;

    F.

    toteaa, että riippumaton tutkimuskomissio, joka perustettiin elokuussa 2012 tutkimaan uskontokuntien välistä välivaltaa Rakhinen osavaltiossa, julkisti 23. huhtikuuta 2013 raportin, joka sisältää suosituksia jännitteiden lieventämiseksi, mutta se on kuitenkin kieltäytynyt hyväksymästä rohingya-identiteettiä eikä se ole onnistunut saamaan ketään vastuuseen levottomuuksien aikana tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista, se on kannattanut muslimi- ja buddhalaisyhteisöjen ”tilapäistä erottamista toisistaan” ja suositellut panemaan täytäntöön tuomittavia syntyvyydensäännöstelyohjelmia muslimeille;

    G.

    ottaa huomioon, että Burman presidentti U Thein Sein julisti puheessaan 6. toukokuuta 2013, että hänen hallituksensa varmistaisi muslimien perusoikeudet Rakhinen osavaltiossa, ja vaikka hän on toteuttanut joitakin toimenpiteitä kansalaisvapauksien laajentamiseksi maassa, rohingya-muslimien dramaattinen tilanne ja yleensä etnisten ryhmien väliset suhteet voivat mahdollisesti vaarantaa koko uudistusprosessin Burmassa/Myanmarissa; toteaa, että uskottavat riippumattomat raportit viittaavat Burman viranomaisten osallisuuteen ihmisyyttä vastaan tehdyissä rikoksissa, joiden kohteena on rohingya-väestö ja joiden seurauksena Rakhinen osavaltio on suurelta osin eristetty uskonnollisten rajalinjojen perusteella;

    H.

    ottaa huomioon, että Burman/Myanmarin hallitus on äskettäin ilmoittanut, että se ottaa uudelleen käyttöön kahden lapsen politiikan; toteaa, että Burman/Myanmarin ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n erityisraportoija Tomás Ojea Quintana on tuominnut tämän Rakhinen osavaltion rohingya-muslimeihin kohdistuvana syrjivänä pakkotoimena, joka loukkaa rohingya-muslimien perushmisoikeuksia ja on Burmaa koskevien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja sitoumusten vastaista;

    I.

    ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on kehottanut Burman hallitusta tarkastelemaan uudelleen vuonna 1982 annettua kansalaisuuslakia, jotta voitaisiin varmistaa, että rohingyat eivät ole enää kansalaisuudettomia ja että kyetään puuttumaan heihin kohdistuneen pitkällisen syrjinnän syihin;

    J.

    toteaa, että Tun Aung, 65-vuotias lääkäri ja arvostettu yhteisön johtaja Rakhinen osavaltiosta pidätettiin kesäkuussa 2012 ja tuomittiin 17 vuodeksi vankeuteen, minkä ihmisoikeusryhmät, Amnesty International mukaan luettuna, ovat laajalti tuominneet poliittisiin tarkoitusperiin pohjautuvina syytteinä;

    K.

    ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 julkaistun Human Rights Watchin raportin ”All You Can Do is Pray”: Crimes against Humanity and Ethnic cleansing of Rohingya Muslims in Burma’s Rakhine State” mukaan rohingya-muslimeja vastaan viime vuonna tehdyt rikkomukset, joihin on väitetty osallistuneen valtion virastoja, vastasivat ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia ja etnistä puhdistusta; toteaa, että tässä raportissa esitetään myös todistusaineistoa neljästä joukkohaudasta vuodelta 2012 Rakhinen osavaltiosta;

    L.

    katsoo, että lehdistön ja median vapaus sekä sähköisessä ympäristössä että muualla on ratkaisevassa asemassa paljastettaessa ja dokumentoitaessa ihmisoikeusrikkomuksia ja saatettaessa hallituksia vastuuseen;

    M.

    toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti kaikilla on oikeus etsiä turvaa vainolta;

    1.

    tuomitsee rohingya-muslimeihin kohdistuneet vakavat ihmisoikeusrikkomukset Burmassa/Myanmarissa ja kehottaa kaikkia osapuolia pidättäytymään väkivallan käytöstä;

    2.

    ilmaisee osanottonsa väkivallan ja laittoman vainon uhreille Burmassa/Myanmarissa;

    3.

    antaa tunnustusta presidentti U Thein Seinin ja muiden uudistajien Burmassa/Myanmarissa toteuttamille toimille, joiden avulla demokraattisia uudistuksia on viime vuosien aikana otettu käyttöön; pitää kuitenkin valitettavana, että hallitus ei ole onnistunut suojelemaan rohingya-muslimeja järjestäytyneeltä väkivallalta, ja kehottaa hallitusta ja koko Burman/Myanmarin yhteiskuntaa toimimaan välittömästi ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi ja saattamaan väkivaltaisiin hyökkäyksiin ja muihin niihin liittyviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet oikeuteen;

    4.

    kehottaa Burman/Myanmarin hallitusta varmistamaan, että sen turvallisuusjoukot tekevät kaikkensa suojellakseen rohingya-muslimeja väkivaltaisilta toimilta; ilmaisee syvän huolensa kaikista väitteistä, joiden mukaan Burman turvallisuusjoukot ovat osallistuneet väkivaltaan, ja toistaa painokkaasti suosituksensa tutkia täysimääräisesti ja riippumattomasti Yhdistyneiden kansakuntien avulla nämä syytökset;

    5.

    korostaa, että tarvitaan pikaisia toimia, joilla puututaan humanitaarisiin riskeihin, joita kohtaavat kaikki siirtymään joutuneet henkilöt ja erityisesti rohingya-väestö Burmassa/Myanmarissa; toistaa Burman/Myanmarin hallitukselle esittämänsä pyynnön sallia YK:n virastoille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä toimittajille ja diplomaateille vapaa pääsy maan kaikille alueille, Rakhinen osavaltio mukaan luettuna, ja sallimaan rajoittamatta ja täysimääräisesti humanitaarisen avun jakamisen kaikille konfliktista ja uskonlahkojen välisestä väkivallasta kärsiville yhteisöille; kehottaa Burman viranomaisia kohentamaan pikaisesti pakolaisleireillä olevien rohingya-vähemmistöön kuuluvien ihmisten olosuhteita;

    6.

    kehottaa kaikkia alueen maita pitämään kiinni kansainvälisistä pakolaisten oikeuksia koskevista velvoitteistaan, avaamaan rajat turvapaikkaa hakeville rohingya-muslimeille ja suojelemaan heitä ainakin tilapäisesti ja auttamaan samalla Burman hallitusta löytämään pitkän aikavälin kestävät ratkaisut taustalla oleviin syihin;

    7.

    kehottaa Thaimaan hallitusta lopettamaan välittömästi ainakin 1 700:n turvapaikkaa hakevan rohingya-muslimin epäinhimillisen pidättämisen ja myöntämään heille pääsyn YK:n pakolaisjärjestöihin; pitää valitettavana, että Thaimaan hallitus ei ole tähän mennessä sallinut UNCHR:n tehdä turvapaikkaa hakevista rohingya-muslimeista pakolaisaseman määrittämistä koskevaa kartoitusta;

    8.

    kehottaa Burman hallitusta myöntämään luvan maahan perustettavalle YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle, jolla on sivutoimistoja maaseudulla, jotta maan ihmisoikeustilannetta voidaan seurata asianmukaisesti;

    9.

    suhtautuu myönteisesti presidentti U Thein Seinin lupaukseen, jonka mukaan kaikki väkivaltaan syyllistyneet asetetaan syytteeseen, sekä siihen, että hän sitoutuu monikulttuuriseen, monietniseen ja moniuskoiseen yhteiskuntaan; kehottaa presidenttiä toteuttamaan lisää toimia oikeusvaltioperiaatteen tehostamiseksi ja käsittelemään väkivallan perimmäisiä syitä;

    10.

    suhtautuu myönteisesti presidentti U Thein Seinin 4. kesäkuuta 2013 antamaan ilmoitukseen, että kaikki Burman/Myanmarin poliittiset vangit vapautetaan; toistaa kantansa, että kaikkien poliittisten vankien vapauttaminen, Tun Aung mukaan luettuna, olisi tehtävä viipymättä tai ilman ehtoja ja että hänen oikeutensa ja vapautensa olisi palautettava täysimääräisinä;

    11.

    kehottaa hallitusta jatkamaan kestävien ratkaisujen etsimistä jännitteiden taustalla oleviin syihin ja niiden täytäntöönpanoa, mukaan lukien rohingya-muslimien aseman korjaaminen; toistaa aikaisemmat kehotuksensa vuoden 1982 kansalaisuuslain muuttamisesta tai kumoamisesta, jotta rohingyat saavat tasavertaiset Burman kansalaisoikeudet, mikä merkitsee sekä oikeuksia että velvollisuuksia, ja saattamaan muutetun tai korvatun lainsäädännön kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaiseksi sekä lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 7 artiklaan perustuvien maan velvoitteiden mukaiseksi;

    12.

    suhtautuu kriittisesti Burman maahanmuuttoministerin Khin Yin 11. kesäkuuta 2013 antamaan lausuntoon, jossa hän ilmaisi tukensa kahden lapsen politiikan palauttamiselle;

    13.

    suhtautuu myönteisesti oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin äskeiseen julistukseen rohingya-muslimien kahden lapsen politiikan palauttamista vastaan ja kehottaa Burman hallitusta kumoamaan välittömästi tämän säädöksen muiden pakottavien tai syrjivien politiikkojen, sääntöjen, asetusten tai lakien ohella;

    14.

    korostaa, että on tärkeää tehdä tarvittavia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia muutoksia, joilla varmistetaan Burman väestön täysimääräinen osallistuminen vuoden 2014 vaaleihin, vähemmistöt mukaan luettuina;

    15.

    kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käsittelemään tätä asiaa mahdollisimman korkealla poliittisella tasolla hänen yhteyksissään Burmaan/Myanmariin ja muihin ASEANin jäsenmaihin;

    16.

    muistuttaa, että Euroopan unioni on äskettäin ottanut uudelleen käyttöön Burmaa/Myanmaria koskevan yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP); toistaa, että näiden etuuksien ehtona on perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti Burman viranomaisten kehittymistä näiden ehtojen noudattamisessa;

    17.

    pyytää komissiota, kun se antaa parlamentille delegoidun säädöksen Burmaa/Myanmaria koskevan GSP-järjestelmän soveltamisen jatkamisesta 31. joulukuuta 2013 jälkeen, liittämään mukaan kertomuksen, jossa osoitetaan, että GSP-asetuksessa lueteltujen yleissopimusten mukaisia periaatteita ei ole rikottu vakavasti ja järjestelmällisesti, ja jossa keskitytään erityisesti rohingya-muslimeihin;

    18.

    kehottaa komissiota arvioimaan tehokkaasti ja perinpohjaisesti kaavaillun kahdenvälisen investointisopimuksen vaikutuksia ihmisoikeuksiin ennen kuin se laatii ehdotuksensa neuvotteluohjeiksi ja kuulemaan tiiviisti parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa tässä prosessissa;

    19.

    odottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto kuulee parlamenttia ja tiedottaa sille säännöllisesti prosessista ihmisoikeusvuoropuhelun perustamiseksi Burman/Myanmarin kanssa; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita laatimaan luettelon ihmisoikeuksia koskevista tarkoista viitearvoista, joiden perusteella voidaan arvioida Burman viranomaisten uudistuksen edistymistä; korostaa, että EU:n ja Burman johdon välisten suhteiden edelleen kehittämisen ehtona olisi oltava konkreettinen kehitys erityisesti rohingya-muslimien tilanteessa;

    20.

    kehottaa, että vahva ja näkyvä osa kansalaisyhteiskuntaa, jossa rohingyat ovat edustettuina, osallistuu myöhemmin tänä vuonna perustettavaan EU–Burma-työryhmään, jonka toiminta perustuu EU–Egypti-työryhmästä saatuihin kokemuksiin;

    21.

    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Burman/Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, ASEANin pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeuskomissiolle, Myanmarin ihmisoikeuksia käsittelevälle YK:n eritysedustajalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä alueen muiden valtioiden hallituksille ja parlamenteille.


    (1)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0142.

    (2)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0355.

    (3)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0464.

    (4)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0218.


    Top