15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/201

Ainoa esittelijä:

Brian CURTIS

1.1

ETSK kannattaa yleisesti komission aikomusta hyödyntää hyvin toimivia osa-alueita eli turvata jatkuvuus suurelta osin, kun samaan aikaan pyritään myös vastaamaan uusiin vaatimuksiin. Komitea katsoo, että ehdotetut muutokset eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen ja asianmukaista kalatalousalaa koskevien tietojen laatuun, tietoihin pääsyyn ja tietojen saatavuuteen liittyvän perustavoitteen saavuttamiseksi.

1.2

Tietojen saatavuus on ala, jolla edistystä on saatava aikaan eniten. Menettely, jonka avulla loppukäyttäjät pyytävät tietoja jäsenvaltioilta (tietopyynnöt), on liian työläs ja vaatii paljon resursseja. Kalastustoimintaa koskevien tietojen saatavuus vaihtelee jäsenvaltioittain, koska pääsyä koskevat säännöt ovat erilaiset osittain niiden rajoitusten vuoksi, jotka koskevat tietojen käyttöä useisiin tarkoituksiin. Tietojenkeruupuitteissa kerättyjä tietoja ei käytetä riittävästi, koska niihin pääsy on vaikeaa; tämän seurauksena paljon tietojen käyttömahdollisuuksia jätetään hyödyntämättä ja tehdään tarpeettomia investointeja samojen tietojen keräämiseksi muihin tarkoituksiin (esim. merten aluesuunnitteluun liittyvässä toiminnassa). Tietojenkeruupuitteiden tarkistus antaa mahdollisuuden varmistaa toisaalta, että kalastusta koskevat tiedot ovat paremmin ja entistä useampien sidosryhmien saatavilla, ja toisaalta, että jäsenvaltioille tietopyynnöistä aiheutuva taakka kevenee, kun käytetään uusimpia teknisiä välineitä.

1.3

Laatua ja luotettavuutta on parannettava edelleen. Yksi keino tietojen korkealaatuisuuden takaamiseksi on soveltaa Euroopan tilastoja koskevia käytännesääntöjä ja Euroopan tilastojärjestelmän laadunvarmistuskehystä.

2.1

Vuonna 2000 otettiin käyttöön kalatalousalan tietojen keruuta ja hallintaa koskevat EU:n puitteet (1), joista tuli vuonna 2008 tehdyn uudistuksen myötä tietojenkeruupuitteet (2). Tietojenkeruupuitteet ovat tärkeä askel kohti yhdenmukaistettuja EU:n sääntöjä, jotka koskevat biologisten, ympäristöä koskevien, teknisten ja sosioekonomisten tietojen keruuta kalatalous-, vesiviljely- ja jalostussektoreilla.

2.2

Kun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistus hyväksyttiin vuonna 2013 (3), neuvosto ja Euroopan parlamentti pyysivät komissiota antamaan nopeasti tiedonkeruupuitteiden muuttamista koskevan ehdotuksen, jotta tiedonkeruuta koskevat periaatteet ja tavoitteet, jotka ovat oleellisia uudistetun YKP:n tukemiseksi, voidaan saattaa voimaan mahdollisimman pian. Nyt tehdyn ehdotuksen tarkoituksena on saavuttaa kyseinen tavoite tiivistämällä alueellista yhteistyötä ja mukautumalla uusiin tietotarpeisiin.

2.2.1

Tietojenkeruupuitteet on tarkoitus sovittaa yhteen uuteen YKP-asetukseen perustuvien tarpeiden kanssa: näitä ovat asteittainen siirtyminen kestävään enimmäistuottoon, kalastuksen vaikutukset ekosysteemeihin (esim. suojellut lajit, merenpohjan elinympäristöt), vesiviljelyn ympäristövaikutukset ja muut vaikutukset (joita kuvaavat kuolevuutta/hävikkiä koskevat tiedot ja lääkkeiden käyttö) sekä saaliinpurkamisvelvoitteen vaikutukset.

2.2.2

Tietojenkeruupuitteiden tarkistuksessa olisi myös varmistettava, että tiedot kerätään ottaen huomioon tieteellisten mallien avulla saavutetun tarkkuuden kustannus-hyötyanalyysi tai kustannus-käyttöanalyysi sekä asianomainen riskitaso (tutkimuksia voitaisiin esimerkiksi tehdä kerran kolmessa vuodessa eikä vuosittain). Tällaisen analyysin olisi perustuttava kalastuksenhoidosta vastaavien tahojen, tietojen kerääjien ja tieteellisten lausuntojen antajien käymiin keskusteluihin.

2.3

Komission ehdotuksen tarkoituksena on saattaa tietojenkeruupuitteet ja muut kalatalousalaa koskevien tietojen keräämistä koskevat EU:n säädökset keskenään johdonmukaisiksi päällekkäisyyksien poistamiseksi ja näin karsia koko merialaa koskevien tietojen järjestelmän kustannuksia. Erillistä vaikutustenarviointia ei ole pidetty tarpeellisena, koska tietojenkeruupuitteiden vaikutuksista tehtiin arviointi yhteistä kalastuspolitiikkaa varten, sillä oli selvää, että puitteet tulisi sisällyttää siihen.

3.1

Tietojenkeruupuitteet ovat liian monimutkaiset sekä oikeudelliselta kehykseltään että täytäntöönpanoltaan. Yksi syy monimutkaisuuteen ja tehottomuuteen on tietojenkeruupuitteiden ja muiden EU:n säädösten (kuten valvonta-asetuksen (4) ja EU:n alakohtaisten tilastoasetusten (5)) kattamien tietovaatimusten päällekkäisyys. Toinen syy monimutkaisuuteen ja tehottomuuteen on se, että samaa raakadataa on lähetettävä erilaisissa yhdistelmissä eri loppukäyttäjille.

3.2

Tietojenkeruupuitteiden oikeudellinen kehys on liian ohjaileva ja yksityiskohtainen, jolloin tuloksena on kömpelö järjestelmä, jolla ei pystytä vastaamaan kehittyviin tarpeisiin riittävällä tavalla. Sen vuoksi tietovaatimusten kehittelyyn on tarpeen ottaa mukaan loppukäyttäjät, jotta vaatimukset varmasti ovat niiden tarpeiden mukaiset.

3.3

Yhteisvaikutusta muiden EU:n poliittisten tavoitteiden kanssa kannattaisi myös lisätä. Tämä koskee ensisijaisesti meristrategiapuitedirektiiviä.