Kanne 7.2.2012 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-63/12)

2012/C 118/22

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet J. Currall, J.-P. Keppenne ja D. Martin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen väite koskee neuvoston kieltäytymistä hyväksymästä virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden mukautuksia komission 24.11.2011 tekemän ehdotuksen mukaisesti, vaikka kieltäytyminen on tähän mukautukseen 31.12.2012 päättyvänä kahdeksan vuoden ajanjaksona sovellettavan menetelmän vastaista. Tällä väitteellä komissio esittää yhden ensisijaisen kanneperusteen, joka koskee toimivallan ylittämistä ja neuvoston toimivallan rajojen noudattamatta jättämistä, ja yhden toissijaisen kanneperusteen, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 10 artiklan soveltamisen edellytysten rikkomista. Ensisijainen kanneperuste koskee sitä seikkaa, että neuvosto on tosiasiallisesti itse soveltanut 10 artiklaa mutta tehnyt sen toimielinten toimivallan käyttöä koskevien edellytysten vastaisesti; neuvosto on siten rikkonut yhtäältä henkilöstösääntöjen 65 artiklaa ja toisaalta henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevia 3 ja 10 artiklaa. Toissijaisessa kanneperusteessa komissio katsoo, että 10 artiklan soveltamisen aineelliset edellytykset eivät missään tapauksessa täyttyneet vuonna 2011, kuten ilmenee myös niistä kahdesta taloudellisesta kertomuksesta, jotka komissio esitti neuvostolle tämän pyynnöstä. Komissio katsoo myös, ettei neuvosto ole asianmukaisesti perustellut päätöstään.

Toinen väite koskee neuvoston kieltäytymistä mukauttamasta näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavia korjauskertoimia, jotka riippuvat asianomaisten henkilöiden työpaikasta tai asuinpaikasta. Tähän väitteeseen perustuvan ensimmäisen kanneperusteen mukaan kieltäytyminen on henkilöstösääntöjen 64 artiklan sekä henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevien 1 ja 3 artiklan vastaista. Toisessa kanneperusteessa komissio katsoo, että tämä kieltäytyminen on SEUT 296 artiklan toisen kohdan vastaisesti jätetty perustelematta.

(1)  EUVL L 341, s. 54.