20.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/20

—

kumoaa valituksenalaisen tuomion (1) ja riidanalaisen päätöksen (2) siltä osin kuin niissä kiistetään riidanalaisen toimenpiteen korvaus- ja hyvitysluonne ja pidetään sitä sen sijaan laittomana ja soveltumattomana valtiontukena ja/tai

—

kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä hylätään väite siitä, että päätökseen sisältyvä takaisinperintävaatimus on ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa, ja siten kumoaa päätöksen siltä osin kuin siinä velvoitetaan Italia viipymättä perimään tuet korkoineen takaisin edunsaajilta ja

—

velvoittaa komisison korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on rikottu, koska tuomion perustelut ovat ristiriitaiset ja koska tuomio on ilmeisen virheellinen todistusaineiston, joka liittyy riidanalaisen toimenpiteen tulkitsemiseen valtiontueksi eikä valittajan hyväksi suoritetuksi korvaamistoimeksi, vääristämisen vuoksi. Yleinen tuomioistuin erehtyi, kun se tulkitsi rajoitetusti kansallisia oikeussääntöjä ja kansallista oikeuskäytäntöä, joihin valittaja vetosi ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotka osoittavat, että riidanalainen toimenpide ei ollut valtiontukea vaan sillä jatkettiin Italian lainsäätäjän vuonna 1962 alun perin säätämän korvaamistavan, jonka komissio ja unionin yleinen tuomioistuin olivat hyväksyneet, soveltamista.

2)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittu virheellisesti, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi ristiriitaisiin ja riittämättömiin perusteluihin tukeutuen, että päätökseen sisältynyt takaisinperintävaatimus ei ollut ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen ja perusteluiltaan puutteellinen siltä osin kuin siinä hylättiin väite siitä, että Italian viranomaisten vuoden 1991 lopulla esittämää selvitystä siitä, että Terni-tariffin soveltamisajan ensimmäisellä jatkamisella oli edelleen alkuperäinen korvaamistavoite, koskeva komission pitkään jatkunut hiljaisuus on seikka, jonka perusteella valittajalle on syntynyt perusteltu luottamus siihen, etteivät Terni-tariffin jatkamiset, joihin riidanalainen toimenpide kuuluu, olleet valtiontukea.